~KRONIKAT~

Sessio 39 - Lohikäärme löytyy

2011-10-01T14:14:00.001+03:00

Aika on kulunut, ja Arpi koputtelee Chiasmin ja Sha-Tzuun huoneen ovelle:
"Tuletteko mukaan hakemaan muut tapaamispaikasta?"

"Mielelläni," vastaan ja katson Sha-Tzuuta kysyvästi.

Sha-Tzuu nyökkää:
"Menkää te. Yritän järjestää yhden suuremman huoneen, mistä voisi tulla meidän komentokeskuksemme tai jotain. Emme mahdu mitenkään yhden hengen huoneeseen varmasti kaikki. Tai, Gar tarvitsee tilaa itselleen, mutta me muut emme varmaan mahdu seinänviereen seisoskelemaan."

"Hyvä on. Isompi huone kuulostaa hyvältä," sanon ja nyökkään Sha-Tzuulle, lähtien Arven mukaan hakemaan muita.

He saapuvat tapaamispaikalle, jossa ei ole vielä ketään.

Katselen ympärilleni ja kysyn:
"Ovatko he ottaneet yhteyttä vielä?"

Arpi pudistelee päätään.
"Me olemme ajoissa. Vierasta sinulle?"

"Ei oikeastaan." Vastaan hieman virnistäen ja jatkan ympärilleni katsomista.

Chiasm ei ole aivan varma vuorokauden ajasta, ja heidän kellonsa ovat yleisajassa, ei planeetan. Kuolevan auringon takia tällä tuhoutuvalla planeetalla tosin ei ole enää vuorokausia, planeetalla on ikuinen yö.

Odotellessa on aikaa ajatella tätä kuolevaa planeettaa ja sen asukkeja. Heidän kohtalonsa ei juurikaan kiinnosta minua, mutta en voi silti olla kauhistelematta sitä mielessäni, miten epätoivoinen tilanne on sekä ihmisten, että planeetan kannalta.
"Osaatko sanoa, miten kauan menee ennenkuin planeetta kuolee?" Kysyn.

Arpi pudistelee päätään ja katsoo mustanpunaista aurinkoa.
"Ehkä sata vuotta. Silmänräpäys tähtitieteellisesti, mutta uskon, että pari kolme roistojen sukupolvea vielä ehtii tätä planeettaa pitää omanaan."

"Niinkin pitkään," totean ja katson taivaalle. Pienen hiljaisuuden jälkeen kysyn:
"Mitä sitten kun olemme saaneet yhteyden alukseen joka mahdollisesti näki mitä tapahtui? Mitä me muka voimme tehdä asialle?"

Arpi kohauttaa olkapäitään.
"En tiedä, ehkä Gar keksii jotain." Chiasm huomaa, miten Gar, Sarwen ja Jamima kävelevät kohti heitä romutorilta. Garin selkään on sidottu suuri radio, jota hän kantaa selkä vääränä kulkien neljällä jalalla. Sen pitää olla painava. Arpi viheltää:
"Ihme, että hän kiinnitti huomionsa johonkin muinaisesineeseen."

Hymähdän ja kun he saapuvat luoksemme, kysyn:
"Toimiiko tuo?"

Gar nyökkää:
"Pitäisi toimia. Mutta en oikein luota tällä planeetalla kenenkään sanaan. Se on helppo korjata, ellei toimi." Hän vilkaisee Garia:
"Siksi otin vanhempaa mallia, helppo korjata." Arpi nyökkää:
"Niin... seuratkaa meitä, meillä on hotelli."

Lähdemme takaisin hotellille, toivoen että Sha-Tzuu on saanut isomman huoneen.

Sha-Tzuu on hotellin aulassa. Hän näyttää avaimia.
"Ei ole kuin kahden hengen huoneita, mutta ne ovat pieniä. Saman kokoinen kuin yhden hengen, mutta siinä on kerrossänky. Otin kuitenkin konferenssitilan."

"Onko siis mahdollista että joudumme viettämään täällä pidempäänkin aikaa? Kun yksi valittaa huoneen ahtaudesta ja haluaa oman ja nyt toinen mainostaa kerrossängyllistä kaksiota." Kysyn ihmeissäni.
"Minä luulin että tarvitsemme huoneen vain yhteydenottoa varten, eikä muuhun."

Sha-Tzuu sanoo:
"Niin, mutta odottaisimmeko muut aulassa?" Hän nyökkää Garin raahaamaa valtavaa radiolähetintä.

"Vie meidät nyt vain sinne konferenssitilaan., sanon huokaisten.

Sha-Tzuu nyökkää ja johdattaa heidät baarin takana olevaan tilaan, jonka oven aukaisee avaimella. Keskellä tilaa on pitkä pöytä, jossa tuolit kymmenelle. Takana on suuri liitutaulu. Huone on pölyinen. Ilmeisesti se on ollut virallisesti käytössä joskus kauan sitten, kun planeetta ei ollut vielä kuoleva. Nykyään tuskin kukaan sitä tarvitsee. Gar katsoo tilaa ja laskee radiolähettimen selästään pöydälle.
"Näyttää hyvältä." Hän heittää Sha-Tzuulle tämän olkalaukun takaisin.
"Saako täällä ruokaa?"

"Sekin vielä," tokaisen ja istuudun pöydän ääreen katsomaan laitetta.

Gar katsoo Sarwenia:
"Mene hakemaan sapuskaa. Paljon. Heti." Gar alkaa tutkia hänen uutta hankintaansa ja sanoo Sha-Tzuulle: "Luulen, että sinun ja Arven pitää hakea työkaluja jostain."

"Miksi ette samalla tuoneet työkaluja kun olitte tuota hakemassa?" Kysyn katsoen laitetta hieman epäileväisenä.

"Ajattelin, että se toimii enkä viitsinyt turhaan tuhlata. Näyttää siltä, että ei toimi." Gar vilkaisee Arpea ja Arpi nyökkää:
"Tule pikkukaveri, ja näytä missä on työkaluja." Sarwen sanoo:
"Tarvitsen rahaa, jos aion hakea ruokaa tänne." Jamima sanoo:
"Ja drinkkejä. Tämä on ollut raskas päivä."

Seuraan sivusta miten kukin vuorollaan ilmaisee mitä pitää tehdä tai hakea ja pudistelen päätäni hieman. "Sha-Tzuu, anna Sarwenille rahaa ja mene hakemaan työkaluja. Ei mitään drinkkejä," sanon.

Sha-Tzuu hieman pitkin hampain antaa Sarwenille rahaa, Gar vielä varmistaa, että siinä on tarpeeksi kuudelle henkilölle ja tähdentää, että hän itse syö neljän ihmisen edestä. Sha-Tzuu antaa lisää ja lähtee Arven kanssa hakemaan työkaluja. Sarwen katsoo Chiasmia:
"Etkös jossain vaiheessa vastannut muonituksesta?"

"Aluksella kyllä, vaikken sellaista luvannut tehdä. Täällä on eri asia," vastaan.

Sarwen kohauttaa olkapäitään ja lähtee ravintolan puolelle. Gar kysyy Chiasmilta, ymmärtääkö hän mitään sähkötöistä ja tekniikasta.

Harmikseni joudun toteamaan etten ymmärrä niistä mitään, mutta olen valmis auttamaan miten vain pystyn.

Gar sanoo:
"Nämä vanhat laitteet ovat melko yksinkertaisia. Perustyökaluilla pärjää jo pitkälle. Sama on Lohikäärmeen kanssa. Helppo huoltaa, vaikka sitä tarvitseekin. Itse pystyy tekemään jo paljon sen kanssa.
"Jamima haukottelee teennäisesti:
"Voi, miten kiehtovaa."

Vilkaisen Jamimaa.
"No kunhan Sha-Tzuu ja Arpi tulevat työkalujen kanssa, katson mitä teet ja autan jos pystyn," sanon nyökäten. Toisin kuin Jamima, minusta tämä on, jos ei nyt varsinaisesti kiehtovaa, niin mielenkiintoista ainakin.

Gar nojaa taaksepäin ja katsoo hankintaansa odotellen työkaluja. Sarwen tulee hetken kuluttua:
"Sapuskaa matkalla." Hänen perässään tulee tarjoilija työntäen tarjotinta. Gar virnistää leveästi:
"Nyt puhut asiaa, poika. Alas tarjoilla." Tarjoilija kääntyy pois ja lähtee.
"Hei, hetkinen," Sarwen sanoo ja on lähdössä perään. Gar virnistää yhä:
"Sarwen, ala tarjoilla, minulla ei ole koko iltaa aikaa tässä."

Ennenkuin kuulen Sarenin alkavan kitistä garin käskystä, nousen ylös ja teen tehtävän hänen puolestaan ja tarjoilen Garille ruokaa. Lasken annoksen hänen eteensä ja rapsutan nopeasti hänen karvaisia harteitaan sanoen:
"Sinusta tulee niin äkäinen nälkäisenä."

Gar nyökkää:
"Olen aina äkäinen." Hän alkaa syödä. Sarwen ottaa itselleenkin annoksen. Jamima löytää yhden drinkin, joka ilmeisesti on hänelle tarkoitettu. Sarwen varmasti tiesi, että jos tarjottimella ei olisi drinkkiä ollut, Jamima olisi voinut nostaa metelin asiasta.

Otan itsellenikin vähän syötävää ja odotan työkalujen saapumista, todeten että Gar on aina myös nälkäinen.

Hetken kuluttua Sha-Tzuu ja Arpi saapuvat työkalupakin kanssa. Arpi laskee sen Garin vierelle ja ottaa itselleen myös ruokaa. Sha-Tzuu tutkii, olisiko hänelle jotain sopivaa ja päättää käydä baarin kautta, jos saisi ostettua siivousnesteitä itselleen.

"No niin," sanon ja aukaisen pakin, tutkien sen sisältöä samalla kun syön.
"Mitä tuolle pitää tehdä? Aukaista se?" Kysyn.

Gar sanoo:
"Ensin aukaistaan. Se ei mene päälle. Todennäköisesti johdot hapertuneet, virtalähde ehkä sammunut. Jotain pientä." Hän antaa Chiasmille ruuvimeisselin.
"Avaa kaikki ruuvit kotelosta, mitä löydät.

Nyökkään ja alan aukaista ruuveja. Sen osaan ilman neuvomistakin.

Gar syö ja katsoo Chiasmin toimia. Kun hän on syönyt, hän nostaa raskaan kannen irti ja tokaisee: "Katsotaas, mitä tämä on syönyt. Sarwen, tule tänne. Sinulla on tuollaiset pikkuiset sormet, jos on jotain ahtaita välejä." Sarwen hyppää pöydälle ja istuutuu Garia vastapäätä katsoen radiolähettimen sisään:
"Sinun rinnallasi kaikilla on pikkuiset sormet, Gar hyvä."

Hymähdän nyökäten, ollen samaa mieltä kuin Sarwen ja katson itsekin laitteen sisälle. En ymmärrä siitä mitään, mutta pääasiassa katson johtoja, ovatko tai näyttävätkö ne ehjiltä.

Gar alkaa melko rajusti repimään johtoja irti puhellen hiljaa itsekseen:
"Turhaa, turhaa, turhaa..." Sarwen kasaa niitä vierelleen ja alkaa järjestää ja repiä johtojen päistä jotain osia irti.
"Ahaa!" Gar virnistää:
"Virtalähteen johdot ovat hapettuneet." Hän repii ne irti ja ojentaa Sarwenille:
"Noista johdoista, tarvitsen tällaiset mitä tässä." Sarwen nyökkää ja alkaa erotella johtoja irti revityistä osista, mitkä vastaisivat virtalähteen huonoja johtoja.

Mielenkiinnolla seuraan miten Sarwen etsii oikeanlaiset johdot ja katson hapettuneita johtoja, yrittäen nähdä mistä näkee että ne ovat hapettuneet. Vastaisuuden varalta.

Sarwen näkee Chiasmin tarkkailun ja ojentaa hänelle kaksi johtoa. Chiasm näkee heti eron hyvän ja huonon välillä. Kun Sarwen on kasannut tarvittavan määrän johtoja, hän alkaa lisätä niitä virtalähteeseen. Gar on jatkanut syömistään sillä aikaa. Sha-Tzuu tulee takaisin. Hänellä on kassi, mistä hän ottaa liuotinpullon millä on tarkoitus kirkastaa kaakeleita ja korkaa sen ottaen pitkän hörpyn.

"Miten sisälmyksesi oikein kestävät tuollaisia aineita?" Kysyn Sha-Tzuulta, katsoen häntä hetken ja kiinnitän huomioni takaisin johtoihin ja niiden kiinnittämiseen.

"Minulla on kolme vatsaa. Fyysisesti kai voisi sanoa, että sisälläni on tislaamo. Ja meidän maksa on erittäin suuri. Niitäkin taitaa olla kaksi."

"Et ole siis edes täysin perillä itsestäsi, mutta tuo riittää vastaukseksi," totean. Kun johdot on kiinnitetty, kysyn:
"Toimiiko se nyt?"

Sarwen katsoo liitoksiaan:
"Uskoisin niin." Hän ojentaa uudelleen johdotetun virtalähteen Garille, joka alkaa asentaa sitä takaisin sisälle.

Odotan että Gar saa asennettua virtalähteen ja katson sen jälkeen kysyvästi häntä ja Sarwenia.

Gar katsoo laitetta hetken kuluttua ja näpsäisee virtakytkintä. Valot syttyvät.
"Toimii." Hän sammuttaa sen ja pyytää Chiasmia sulkemaan kotelon jatkaen jälleen syömistä, samalla kun taustalla Sha-Tzuu jatkaa liuottimien juomista.

Suljen kotelon ja laitan kaikki ruuvit takaisin paikoilleen, painaen virtakytkintä.
"Miten tämä sitten toimii?"

"Tämä on hieman erilainen kuin meidän." Gar ottaa sen kyljestä mikrofonin ja alkaa hakea käsivalinnalla taajuuksia, mitkä hän sai:
"Taajuudet eivät välttämättä täysin vastaa, riippuu etäisyydestä ja häiriöistä, eli tämä sama taajuusnumero voi näyttää tyhjää. Uudemmissa laitteissa kone osaa itse etsiä ja hienovirittää taajuuden, tämä vaatii hieman käsitaitoa, korvaa, sekä tuuria." Arpi sanoo Garille, että voi yrittää ottaa yhteyttä aluksi.

Nyökkään ja seuraan sivusta kun Arpi yrittää ottaa yhteyttä.

Arpi hakee ensin paperilapussa olevan yhteyden ja alkaa sitten sormituntumalla säätää pyörivää valitsinta vaihtaen desimaalien herkkyyden tuhannesosaan. Tuhannesosa kerrallaan hän säätää valitsinta ylöspäin ja kuuntelee hetken.

Seuraan säätämistä ihan hiljaa, kuunnellen itsekin jos kuulisin jotain.

Hetken kuluttua Chiasm kyllästyy, sillä se on todella yksitoikkoista. Sha-Tzuu sanoo menevänsä ottamaan torkut huoneeseen, hän on aika väsynyt kun nyt pitkään aikaan vasta sai denaturoitua alkoholia. Jamima kertoo myös, että punkka kelpaisi. Hänen poskensa punoittavat hieman drinkin jäljiltä.

Kysyn, onko huono idea jos kävisin jaloittelemassa yksin kaduilla. Punkka kelpaisi minullekin toisaalta, mutta en tiedä haluanko todella jakaa sitä nyt kenenkään kanssa.

Gar miettii hetken:
"Olet sitten varovainen." Arpi ojentaa Chiasmille stiletin:
"Helppo piilottaa, nopea ottaa esiin, tappava oikein käytettynä. Palautat sen."

"Luonnollisesti," sanon ja piilotan stiletin takkini sisään, lähtien ulos kiertelemään. Haluan poiketa avaruussataman kautta. Ihan vain katsomassa vaikka tiedän ettei aluksemme ole siellä, mutta ikäänkuin varmistaen tilanteen ja sitä kautta palaan takaisin kaupunkiin, pysytellen keskustan tuntumassa missä kulku tuntuu turvallisemmalta kuin laitamilla.

Avaruussatamalla Chiasm näkee ihmeen. Lohikäärme on sen syrjässä, tai ainakin hyvin samankaltainen alus. Hänen silmiensä edessä se alkaa väreillä kuin vedessä oleva kuvajainen jota on koskenut, kunnes se häviää.

Hieron silmiäni ja totean etten näe alusta enää. Kuvittelinkohan näkeväni sen vai oliko se todella Lohikäärme, mietin ja siirryn paikkaa kohti jossa näin sen. Katson ympärilleni, näenkö ketään tai kuulenko jotain yleisen hälinän lomasta.

Avaruussatamassa on aina hälinää. Chiasmin kulkiessa paikalle, jossa Leviathan oli, hän törmää johonkin, vaikkei näe edessään mitään.

Hätkähdän ihmetyksestä ja törmäyksestä. Ojennan käteni ja yritän hapuilla eteeni.

Chiasm tuntee ilmassa jotain ja huomaa kämmenensä alla kosketuksesta, miten tuntuvissa kohdissa ilma värisee hieman kuten vesi.

Koska ainakin luulin näkeväni Lohikäärmeen, kysyn Garilta kommunikaattorni välityksellä:
"Onko Lohikäärmeessä rikkinäisen suojakilven lisäksi jotain muuta millä välttää kohtaaminen vihamielisen objektin kanssa? Kuten esimerkiksi kyky muuttua näkymättömäksi?"

Gar vastaa:
"Periaatteessa suojakilven voi päivittää myös verhoksi. Miksi kysyt?"

"Taisin nähdä Lohikäärmeen juuri hetki sitten satamassa. Se on tässä, mutten näe sitä enää. Enkä ole varma oliko se edes oikea alus mutta hyvin tutulta se ainakin näytti."

"Mitä tarkoitat? Lähetän Arven sinne. Mene sataman alkuun, Arpi tulee siihen."

"Hyvä on," sanon ja peräännyn paikaltani kohti sataman alkua. En mielelläni lähtisi paikalta pois ihan vai sen takia ettei alus katoa sillä välin mihinkään, mutta yritän pitää katseeni kokoajan paikassa kiinni.

Arpi saapuu paikalle hetken kuluttua katsellen avaruussatamaa kohti:
"Olet siis ehkä tehnyt havainnon Lohikäärmeestä?"

Nyökkän ja osoitan suuntaan jossa näin sen.
"Tuolla. Se oli näkyvissä ja hävisi," sanon ja johdatan Arven paikalle jossa näin aluksen.

Arpi seuraa Chiasmia. Chiasm törmää alukseen jälleen ja Arpi laskee kätensä.
"Tässä on alus verhossa. Se on varmaa. Oliko se varmasti Lohikäärme?"

"Ainakin se näytti siltä. Onko mitään keinoa saada tätä alusta esiin verhosta ja tietävätkö sen sisällä olijat nyt että olemme tässä ihmettelemässä asiaa?"

"Voivat tietää, jos katsovat näytöstä ja kamera on suunnattu juuri meihin. Verhosta alusta ei saa pois kuin ohjaamosta." Arpi miettii.
"Meidän pitää päästä tämän katolle, ehkä tunnustelemalla löydämme kattoluukun ja pääsemme sisään. Tiedän tavan, miten sinne pääsee vaikka se onkin lukittu sisältä."

"Hyvä on, yritämme siis sitä," sanon.

Arpi sanoo:
"Jos löydämme tunnustelemalla jotain, mistä kiivetä. Helpompaa on tehdä ulottuvuudet ensin. Lähde kiertämään myötäpäivää, että tiedämme missä kohtaa alus on tarkalleen. Sen jälkeen menemme jollekin korkealle, ja hyppäämmi siltä aluksen katolle. Toivoen, ettei se ole siirtynyt."

Nyökkään ja alan tunnustella käsilläni alusta, alkaen kiertää sitä myötäpäivään ja yrittäen saada mielikuvaa siitä, miten päin se tässä on ja miten isolle alueelle se ulottuu.

Chiasm ja Arpi kohtaavat aluksen toisella puolella. Kumpikin on yhtä mieltä siitä, miten päin se on. Arpi alkaa katsoa ympärilleen ja osoittaa tornia, jonka päässä on valo.
"Kiipeämme tuolle ja hyppäämme siitä. Uskon tietäväni suunnilleen, missä luukku on."

"Sinä saat hypätä ensin," sanon ja alan kavuta torniin.

Tornissa Arpi katsoo alaspäin tyhjää. Hän arvioi hetken pudotusta ja sanoo:
"Hyppään ensin, hyppää vierelleni ja kuvittele, että kohta missä seison on maanpinta. En halua, että murrat nilkkasi." Arpi hyppää alas ja tekee ukemin aluksen katolla näyttäen, kuin hän heittäisi kuperkeikan ilmassa. Hän kävelee kohtaan, mihin Chiasm todennäköisesti hyppäisi kokeillen jaloillaan alustan tasaisuuden ja nyökkää.

Vaikka näen että Arpi seisoo aluksen päällä jota en näe, tuntuu oudolta hypätä kuin tyhjän päälle. Vaikken näe alusta ja ainoa mikä kertoo minulle missä kohtaa katto tulee vastaan, on Arpi, laskeutuminen katolle onnistuu kuitenkin helposti enkä satuta itseäni mitenkään.

Arpi katsoo hetken Chiasmia ja virnistää.
"Luukun pitäisi olla täällä," hän lähtee kävelemään tunnustellen ja sanoo:
"Tässä." Hän tekee jotain ja Chiasm kuulee pienen narahduksen. Keskelle tyhjyyttä ilmestyy reikä, mistä näkyy aluksen hangaariin. Arpi kohottaa etusormensa huulilleen:
"En tiedä vartioidaanko hangaaria. Ole valmiina." Hän ottaa veitsensä esiin.

Nyökkään ja otan aseeni esiin, mennen luukun reunalle.

Arpi kuiskaa vielä:
"Käytä asetta viimeisenä, se pitää ääntä." Hän kurkistaa hangaariin:
"Yksi vartija. Yritä kiinnittää hänen huomionsa, että pääsen laskeutumaan ja viiltämään hänen
kurkkunsa auki. Mene."

Laitan nopeasti aseeni takaisin piiloon ja laskeudun alas luukusta tarkoituksella ääntä pitäen.
"Huh," Tokaisen ja pudistelen vaatteitani hieman.
"Ihmettelinkin jo että mihin oikein jatkuvasti törmään," sanon vartijalle, toivoen ettei hän ole niitä jotka ampuvat ensin ja kysyvät sitten.

Vartija kääntyy. Hänellä on sekalaisista suojista tehty panssari. Selvä palkkionmetsästäjä tai palkkasotilas. Hän on hieman kummissaan nähden Chiasmin. Hän kohottaa aseensa kysyvästi:
"Mitä ihmettä? Kuka olet, mitä teet täällä? Miten pääsit tänne?"

Siirryn luukun alta pois ja kohotan käteni ilmaan, kävellen hitaasti sivulle niin, että vartija kääntyisi minua seuraten selkä luukkua kohti. Virnistän hieman vartijalle ja sanon:
"Tämä on meidän aluksemme. Kai minä tiedän miten tänne pääsee," sanottuani tuon toivon että Arpi ei viivyttele pitkään tuloaan.

"Teidän aluksenne?" Juuri kun vartija on ottamassa kommunikaattoriaan, hänen kurkkunsa lävistää tikari. Arpi ottaa miehen kaatumisen vastaan käsillään vaimentaen sen. Hän raahaa ruumista konttien taakse ja sanoo Chiasmille:
"Varmista selusta, sen jälkeen tarkista hangaari. Ilmoita muille."

Nyökkään ja otan aseeni esille, varmistaen selustan ja kun Arpi on saanut ruumiin konttien taakse, ilmoitan hiljaa Garille tilanteesta ja alan tarkistaa hangaaria.

Hangaarissa ei vaikuta olevan muita. Arpi saapuu Chiasmin luokse ja sanoo:
"Luulen, etteivät he ole tienneet tuosta luukusta. Tai sitten ovat luottaneet siihen, että jos joku aluksen verhon läpi löytää ei olisi saanut luukkua auki ulkopuolelta." Hän kävelee hangaarin ovelle:
"Pitää irrottaa yksi johto, niin ohjaamossa ei näy, että sen aukaisee. Kuinka kauan muilta kestää saapua? Gar ja Sarwen, Jamima ja Sha-Tzuu jäävät hotelliin. Ja Sha-Tzuu saa luvan pitää huolen siitä, että Jamima pysyy hotellihuoneessa." Arpi miettii vielä, sanoiko kaiken:
"Niin, ja suojaa selustaa kun avaan luukun."

Ennenkuin Arpi aukaisee luukun, ilmoitan vielä Garille että Sha-Tzuu saa pitää huolen Jamimasta ja tiedustelen miten pitkään hänen ja Sarwenin tulo kestää.

Sarwen ilmoittaa, että heillä ei mene kuin kymmenisen microtia saapua.

"Kymmenisen microtia ja he ovat täällä," sanon Arvelle.

Arpi nyökkää. Hän on aukaissut oven vieressä olevan paneelin ja irroittaa yhden johdon.
"Nyt ohjaamo ei saa ovea singaalista, eli sen aukeaminen ei näy."

Nyökkään merkiksi siitä että olen valmis suojaamaan hänen selustaansa.

Sessio 38, Osa 2 - Pohdiskelua hotellissa

2011-10-01T13:42:00.002+03:00

"Hyvä on. Menemme katsomaan romuttamolle onko siellä lähetintä ja riittävätkö rahat siihen. Jos ei löydy tai riitä, keksimme jotain muuta," sanon.

Gar nyökkää:
"Minä, Sarwen ja Jamima lähdemme romuttamolle etsimään sopivaa lähetintä. Chiasm, Arpi ja Sha-Tzuu, te lähdette etsimään sopivaa paikkaa mistä tehdä kontaktit noihin kahteen alukseen. Emme varmasti tee sitä keskellä katua. Ja Sha-Tzuu, anna rahat minulle, mitä sinulla on."

Nyökkään ja uskon ettei Sha-Tzuuta tarvitse pyytää kahdesti antamaan rahoja Garille.

Sha-Tzuu ei mielellään luopuisi laukustaan, mutta antaa sen vastentahtoisesti Garille.

"Sha-Tzuu, tunnet paikan. Missä voisi olla hyvä paikka kontaktin tekoon?"

"En tiedä... Ehkä hotelli ja yksityinen huone siellä. Saisi ainakin rauhaa. Muuta en keksi.

"Miksi en tullut itse ajatelleeksi noin yksinkertaista ratkaisua," tokaisen.
"Vie meidät sitten jonnekin hotellille, missä ei tarvita maksua etukäteen."

"Tuota, täällä tarvitaan maksu aina etukäteen." Sha-Tzuu kohottaa olkapäitään.
"Tiedäthän, varas varkaan tuntee, ja sen tavat."

"Ja millä ajattelit että maksamme sen kun rahat ovat Garilla?" Kysyn toinen kulma koholla.
"Vai aiommeko vain lampsia sisään ja murtautua johonkin huoneeseen?"

Sha-Tzuu virnistää:
"Onko Garilla kaikki rahat?" Ja lähtee kävelemään eteenpäin.

Pudistelen päätäni ja lähden seuraamaan Sha-Tzuuta.

Sha-Tzuu ei kulje kovinkaan kauas avaruussatamalta, vaan ihan sen laitamille. Hän selittää, että mitä kauemmas avaruussataman valoista vaeltaa, sitä pimeämmäksi kadut muuttuvat. Eikä hän tarkoita vain valon vähyyttä, vaan myös moraalia ja vaarallisuutta.

Mitään ei ole vielä tapahtunut mutten pidä kulkea tämän paikan laitamilla. Meillä on tarpeeksi harmia jo enkä haluaisi niitä lisää joutumalla hankaluuksiin moraalittomien varkaiden kanssa.

Melko läheltä avaruussatamaa löytyykin selkeästi neonkylteillä valaistu hotelli. Se näyttää jopa miltei kohtalaiselta ainakin pintapuolisesti. Sha-Tzuu kertoo, että myös mitä lähempänä liikkeet ja palvelut sijaitsevat avaruussatamaa, sitä kalliimpia ne ovat.

Odotan tämän siis olevan edullinen, astuessani ovesta sisään. Katson ympärilleni, silmäillen nopeasti paikkaa ja sen laatua, vaikka sillä ei ole merkitystä nyt. Nopean silmäyksen jälkeen menen tiskille ja sanon:
"Tahdon huoneen."

Tiskin takana on melko asiallisen näköinen vastaanottovirkailija. Alakerran aulan yhteydessä on myös baari, ja Chiasmin mielestä he näyttävät hieman varakkaammilta kauppiailta. Tai ehkä ostajilta. Mutta eivät ainakaan likaisilta varkailta. Vastaanottovirkailija katsoo myös Arpea ja Sha-Tzuuta:
"Entä he? Yksi jokaiselle, yhteinen? Meillä on yhden- sekä kahden hengen huoneita. Mutta en usko, että missään on rajoitettu, miten monta yhteen huoneeseen voi majoittaa." Hän vaikuttaa suhteellisen kohteliaalta ja jopa palvelualttiilta ja ystävälliseltä.

"Yksi riittää, kiitos. Mitä se maksaa?"

"Yksi yö on 30 blutokia."

Käännän kysyvän katseeni Sha-Tzuuhun, jolla sitä rahaa on.

Sha-Tzuu nyökkää ja ottaa tarvittavat kolikot, hän kuitenkin kysyy Chiasmilta kuiskaten:
"Meitä on sitten kuusi yhden hengen huoneessa. Ja yksi meistä on suuri ja karvainen."

Nyökkään ja Sha-Tzuun maksaessa sanon vielä vastaanottovirkailijalle:
"Odotamme myöhemmin lopun seurueen saapumista. Heitä on kolme ja he tulevat samaan huoneeseen, mutta kuten sanoit, sille ei pitäisi olla rajotteita miten monta yhdessä huoneessa on. Olemme hyvin läheisiä," sanon ja virnistän hieman.

Vastaanottovirkailija katsoo hieman kummeksuen Chiasmia:
"Vai niin. Olette varmasti todella, todella läheisiä."

"Et edes uskoisi," sanon ja kun olemme saaneet avaimen, lähden huoneeseen.

Muut seuraavat Chiasmin perässä. Kun Chiasm aukaisee oven, Arpi sanoo:
"Minä en ainakaan ole noin läheinen." Huoneeseen voisi mahtua kaksi mukavasti, kolme jotenkuten, mutta kuusi ei koskaan.

"Kaikki meistä varmasti ajattelee noin, mutta kuulit mitä tuolla sanottiin. Kolmekymmentä blutokia ja saat ihan oman huoneen."

Arpi virnistää:
"Minulla ei ole kolmeakymmentä blutokia, koska kunnioitan Garia. Joten Sha-Tzuu, kaiva kuvettasi."

Vilkaisen Sha-Tzuuta mutta en kiinnitä enempää huomiota tai suo mielenkiintoani sille, antaako hän rahaa Arvelle vai ei. Yhtälailla minä haluan oman huoneen, mutta en aio kinua siihen rahaa.

Sha-Tzuu antaa Arvelle rahaa ja Arpi lähtee alakertaan. Sha-Tzuu katsoo huoneeseen, jonka Chiasm otti: "Kyllä me tuonne mahdumme. Olen niin pienikin." Hän hymyilee ensimmäisen kerran, kun hänen kärsäänsä sattui Garin toimesta.

Hymähdän.
"Emme kai joudu tässä huoneessa kovin pitkään olemaan, vai? Minä kuvittelin että pääsemme vielä tänään pois," sanon ja katson onko huoneessa ikkunaa ja jos on, katson siitä ulos.

"Kai pääsemme pian pois. En tiedä oikeastaan, mitä siitä voitamme jos saamme yhteyden niihin kahteen tai edes jompaankumpaan alukseen, jotka lähtivät samoihin aikoihin kuin Lohikäärme."

"En tiedä. Eihän meillä ole mitään millä lähteä perään," sanon ja huokaisten istuudun pedille.

Sha-Tzuu istuutuu Chiasmin vierelle ja laskee kätensä hänen reidelleen. "Kaikki järjestyy kyllä."

Katson hetken hänen kättään joka on reidelläni ja pudistelen hieman päätäni, hymähtäen.
"Asioilla on tapana järjestyä, olen kuullut sanottavan, mutta ei se ole taattu onko niillä tapana järjestyä hyvin," sanon ja annan hänen pitää kätensä reidelläni.

Sha-Tzuu kysyy:
"Tuota, oletteko te, tai olemmeko me sankareita? Tarinan sankareita?"

"Nyt olemme, koska yritämme pelastaa Fealan," sanon hymyillen.

Sha-Tzuu naurahtaa: "Koska olemme sankareita, me selviämme ja voitamme." Hän kysyy kuin varmistaen Chiasmilta: "Eikö niin?"

"Kyllä. Me selviämme," sanon yhä hymyillen. En varsinaisesti epäile onnistumistamme, mutten ole myöskään täysin luottavaisin mielin. Optimistisuutta minusta ei puutu siltikään.

Sessio 38, Osa 1 - Vihjeitä

2011-10-01T13:29:00.004+03:00

"Totta. Toista ei ainakaan voi mitata rahassa," sanon nyökäten.
"Ja meillä on kyllä rahaa sen verran että pystymme maksamaan tuon mitä pyydät, älä murehdi siitä."

Gar nyökkää:
"Maksamme tiedoista." Mies virnistää.
"Käteisellä. Tiedättehän, täällä ei käy luotettavimpaa väkeä universumista, enkä tee teidän suhteen luottamuksessa poikkeusta."

"Sanoinhan jo, älä murehdi siitä maksusta. Me maksamme. Käteisellä," sanon miehelle.

Gar katsoo Chiasmia kulmiaan kohottaen, ja Chiasm huomaa sen selkeästi. Gar ei kuitenkaan sano mitään. Ainakaan vielä. Chiasm tietää, ettei Gar jää kysymättä rahasta. Strausser nyökkää.
"Hyvä." Hän odottaa hetken ja ojentaa kätensä.
"Ai niin, pahoittelen, summa on niin suuri, ettei se mahdu kämmenelleni." Hän vinkkaa ja hänen luokseen tuodaan arkku.
"Parempi?"

Vinkkaan Sha-Tzuulle päälläni ja osoitan katseellani arkkua.

Sha-Tzuu nyökkää ja alkaa laskea laukustaan rahaa arkkuun. Gar katsoo vielä tarkkaavaisemmin ja epäileväisemmin tätä toimitusta, sillä hän varta vasten kielsi ottamasta rahaa mukaan. Vaikkakin se raha tällä hetkellä heidät pelastaakin. Silti hän edelleen on vaiti. Strausser tarkkailee silmä kovana laskien jokaisen Sha-Tzuun laittaman blutokin, että summa varmasti on oikea.

Vilkaisen Garia ja hän näkee ilmeestäni, että olen hieman vaivautunut rahasta ja katson uteliaan jännittyneenä Strausseria, onko hänen ilmeensä tyytyväinen rahasummaan.

Sha-Tzuu pudottaa viimeisen kolikon:
"Siinä." Strausser katsoo häntä hetken ja virnistää napsauttaen sormiaan ja arkku rahoineen viedään pois. Strausser kääntyy ja antaa käskyn tuoda Garille kahden aluksen kommunikaatio-osoitteet.

Katson Starusseria hetken, tuntien vihastuvani häneen hänen ahneutensa vuoksi, mutta emme voi tehdä hänelle mitään täällä.

Garille tuodaan yksinkertainen paperilappu, missä on kaksi aluksen nimeä ja niiden yhteydet. Gar katsoo sitä ja tuhahtaa:
"Tämä paperilappu maksoi satatuhatta blutokia, törkeää." Strausser sanoo edelleen selkä päin heihin katsellen ulos ikkunasta avaruussatamaan:
"Paperi ei ole varmasti minkään arvoinen, mutta tieto siinä voi johtaa teidät aluksenne sekä kadonneen miehistönne jäsenen luokse. Ei paperi ole minkään arvoinen, mutta entä jos siihen kirjoittaa runon ja kun runoilija on kuollut, hänet muistetaan sen lapun kautta?" Strausser naurahtaa.

"Hyvä on, ymmärsimme pointtisi. Mennään jo," sanon ja kävelen jo hissille.

Kun hissin ovet sulkeutuvat, Strausser toivottaa heille hyvää onnea, eikä Chiasm osaa sanoa tarkoittiko hän todella mitä sanoi, vai oliko se ironiaa. Hississä Gar tarttuu Chiasmia olkavarresta ja Sha-Tzuuta kärsästä. "Teillä on seliteltävää."

"Ota ihan rauhassa Gar, ei ole tapahtunut enempää vahinkoa, eihän? Ja minä en ole edes tehnyt mitään." Puolustelen itseäni.

"Mitä oli puhetta rahasta?" Gar kovistelee Chiasmia, koska rutistaa Sha-Tzuun kärsää.

"Että se pysyy aluksella?" Kysyn vaisusti, mutta jatkan:
"Jos sitä ei olisi ollut mukana, olisi tilanne hankaloittunut. Nyt tuo frellin dren aivo sai rahansa ja me tiedon."

"Se on aivan totta, että ilman rahaa tilanne olisi ollut hankalempaa. Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että joku niskuroi minun käskyäni vastaan. Kyse on luottamuksesta." Sarwen tarttuu Garia kädestä ja sanoo: "Hei, tuo raha pelasti meidät, oli se sitten sääntöjäsi vastaan tai ei..." Gar mulkaisee Sarwenia:
"Minulla riittää käsiä sinun kurkullesikin..."

"Minä en ole pettänyt luottamustasi vielä kertaakaan," sanon puolustellen jälleen itseäni.

"Eli, se on tämä kääpiö." Gar irrottaa otteensa Chiasmista ja katsoo Sha-Tzuuta:
"Vai vakooja?" Chiasm tietää, että raivostuneet Voroxit ovat hurjia ja pitelemättömiä, ja varsinkaan jonkin rakkaan menetys, kuten aluksen, ei auta yhtään stressinsietokykyä.

"Gar!" Huudahdan ja katson muita.
"Eikö kukaan voi sanoa hänelle jotain? Tämä ei auta asiaa yhtään."

Gar vilkaisee vielä Sha-Tzuuta, ja irrottaa otteensa hänestä. Sha-Tzuu hieroo hieman turvonnutta kärsäänsä ja kyynel valuu hänen silmäkulmastaan.

"Tapahtui mitä tapahtui, sille ei voi mitään ja uskon että Sha-Tzuu ymmärtää nyt että seuraavalla kerralla ei selviä pelkällä turvonneella kärsällä," sanon Garille ja lohduttavasti silitän Sha-Tzuun päälakea.

Alakerrassa heidät ohjataan nopeasti ulos vartijoiden toimesta, sillä ilmeisesti heidän käyntinsä on nyt loppu. Ainakin niiden mielestä, jotka tornia hallitsevat. Gar sanoo taputtaen paperia ja antaen sen Arvelle:
"Vartioi sitä hengelläsi." Hän katselee ympärilleen:
"Enää tarvitaan tarpeeksi kauaskantoinen lähetin, että saamme yhteyden näihin." Gar katsoo torniin:
"Tuonne ei taida olla asiaa, ellei varkaallamme ole lisää rahaa?" Sha-Tzuu pudistelee päätään vaisusti yhä apeana, loukkaantuneena ja surullisena.

"Mitä teemme?"

Gar katsoo Sha-Tzuuta:
"En tiedä. Tuolla on varmasti ainoat pitkänmatkan lähettimet. Tuskin kukaan avaruussatamassa päästää meitä omaan alukseensa... no, syyn varmaan arvaatte mitä meille kävi. Romuttamolta voisi löytyä lähetin?"

"Jäikö sinulle yhtään rahaa?" Kysyn Sha-Tzuulta.

"Jäi, ehkä 25.000 blutokia."

Sessio 37 - Tieto maksaa

2011-10-01T13:17:00.000+03:00

Onneksi edes se on hieman turvallisemman näköinen kuin muut rakennukset täällä, totean ajatuksissani. Pysyttelen Sha-Tzuun kanssa taka-alalla seuratessani muita tornille.

Tornin ulko-ovella on aseistetut vartijat. He katsovat tulijoita ja tarttuvat tiukemmin aseisiinsa. Lennonjohtotorni on se, mikä pitää avaruussataman liikenteen kurissa. Sen kaappaaminen olisi erittäin haitallista. Sha-Tzuu kertoo, että tämän varkaiden kaupungin nimeämätön kuvernööri pitää myös toimistoaan ja asuntoaan lennonjohtotornilla.

Kuvittelen mielessäni minkälainen rosvo-pohatta tämä kuvernööri oikein on, enkä pidä hänestä vaikken ole nähnyt häntä edes koskaan.

Vartijat kysyvät ovella, mitä asia koskee. Gar selvittää, että heidän aluksensa ja yksi aluksella ollut miehistön jäsen on kadonnut, mutta vartijat ilmoittavat, että se ei ole heidän ongelmansa, jos alus on jätetty ilman vartiota varsinkin kun varmasti tulijat ovat tienneet kuolevan planeetan luonteen.

"Ei sitä nyt noin vain ole kukaan voinut kaapata, vai?" Kysyn.
"Ja vaikkei se teidän ongelma olekaan, varmasti teillä tai jollain muulla on ollut silmät päässä sillä hetkellä kun mahdollinen kaappaus on tapahtunut ja osaisi ehkä kertoa jotain siitä, mitä näki."

Vartijat kohauttavat olkapäitään.
"Teitä ei tullattu kun tulitte tänne? Täällä ei ole lakeja." Sha-Tzuu astuu askeleen vartijoita kohti ja aukaisee laukkuaan, minkä Chiasm tietää olevan täynnä alukselta otettuja blutokeja. Vartijat katsovat toisiaan ja nyökkäävät:
"Pääsimme sopimukseen. Pääsette sisälle."

"Toimii näemmä aina," sanon hiljaa ajatukseni lahjonnasta ja seuraan muita sisälle.

Sisällä heidät johdatetaan hissiin, ja Sha-Tzuu jää hetkeksi vartijoiden kanssa syrjään. Hississä heille painetaan valmiiksi kerros. Vartijat poistuvat. Gar katsoo Sha-Tzuuta:
"Mitä sinulla siellä laukussa on, kun vartijat noin päästivät meidät yhtäkkiä sisään muuttaen mielensä kuin tyhjästä?"

Käännän katseeni Garista ja Sha-Tzuusta poispäin. Vaikka hänen anastamat blutokit auttoivatkin meitä nyt, Gar ei silti välttämättä pidä siitä että ne on otettu ilman lupaa.

Sha-Tzuu virnistää:
"Vakoojan laukku on salainen. Kysytkö neiti Chiasmilta tai prinsessa Jamimalta, mitä heidän käsilaukussaan on?"

Hymähdän vilkaisten Garia. Sha-Tzuu taitaa päästä pälkähästä tuolla.

Gar sanoo:
"Hyvä on, mutta tarkkailen sinua, pikkukaveri." Sha-Tzuu nyökkää hyväksyvästi ja hissi saapuu oikeaan kerrokseen. Kirkkaasti valaistussa aulassa heidät ottaa vastaan kolme aseistettua vartijaa, joille on ilmoitettu heidän tulostaan. Kerros on kuin yökerho, syntien mekka.

Katson ympärilleni. Odotin näkeväni jotain muuta kuin yökerhomaisen tilan.

Yksi vartijoista osoittaa baaritiskille:
"Sanokaa, että haluatte tavata Macin."

Lähdemme baaritiskille, minä en enää viimeisenä vaan ensimmäisenä. Ehkä yökerhoissa on jotain mikä vetää puoleensa, oli se kuolevalla planeetalla tai ei. Istuudun alas baarijakkaralle ja silmäilen ympärilleni sekä baarin antimia.

Gar sanoo:
"Minä ja Sha-Tzuu menemme tervehtimään sitä Macia. Tehkää vain olonne mukavaksi." Hän katsoo Chiasmia.

Virnistän Garille, mutta minulle kelpaa hänen ehdotuksensa. Sääli vain, ettei ole valuuttaa millä tehdä oloa mukavaksi.

Sha-Tzuu jättää laukkunsa Chiasmille, kun lähtee Garin mukaan kyselemään tätä Mac nimistä henkilöä.

Hymähdän ja vinkkaan Jamimaa tulemaan viereeni.
"Haluatko drinkin?" Kysyn häneltä.

Jamima nyökkää.
"Mielelläni. Sievän, makean, välkkyvän," hän iskee silmäänsä:
"Ja suuren."

"Hyvä on," sanon hymyillen ja selostan baarimikolle minkälaisen juoman neiti vieressäni haluaa. Itse otan hieman väkevämmän juoman, senkin isossa koossa ja maksan Sha-Tzuun rahoilla. Tai oikeastaan ne ovat meidän kaikkien, eli minun ja Jamiman myös, joten en koe tekeväni varsinaisesti mitään väärin.

Jamima kiittää ja sanoo:
"Näin Sha-Tzuun laukun. En tiennytkään, että hänellä on noin paljon rahaa, vaikka tiesin, että hänellä sitä on."

Hymähdän ja jätän kertomatta kenen rahoja ne oikeasti ovat. Jamima saattaisi innostua tuhlaamaan niitä hieman liian avoimella kädellä.

Jamima siemaisee drinkkiään. Sarwen ja Arpi katselevat heitä heidän takaa. Sarwen huutaa musiikin yli: "Ettekö muistaneet meitä?"

"En minä ainakaan," tokaisen ja tilaan heille kuitenkin mitä he haluavat. Juodessa juomaani, silmäilen ympärilleni tarkemmin paikkaa, sekä ihmisiä ja vieraita olentoja.

Yökerho näyttää miltei luksukselta, mutta ehkä planeetan muuten masentava ympäristö ja kohtalo tekevät sen.

Jos tilanne olisi toinen, Feala ei olisi hukassa ja alus kadonnut, voisin jopa nauttia täällä olosta hieman. Nyt tyydyn kuitenkin vain istumaan aloillani juoden juomaani ja sen loppuessa tilaan toisen samanlaisen.

Muidenkin tunnelma on lattea yökerhon huumasta huolimatta. Kaikki odottavat hermostuneina Garia ja Sha-Tzuuta. Eiväthän he varsinaisesti edes tiedä, ketä he menivät tapaamaan ja mitä tämä Mac tekee asialle, tai kuka hän sen enempää edes on. Sha-Tzuultakaan ei voi kysyä, koska hän ei ole paikalla, onko tämä Mac paikan epävirallinen kuvernööri.

En tiedä kauanko olemme jo odottaneet, mtuta tuntuu kuin olisimme olleet täällä baarissa jo pitkään. Kumoan toisen juomani kurkusta alas ja nojaan tiskiin kyynärpäälläni, pääni nojaten kämmeneeni.

Kun he ovat juoneet drinkkinsä hitaasti, Gar ja Sha-Tzuu tulevat takaisin baaritiskille.
"Siirrytään johonkin hiljaisempaan paikkaan," Gar sanoo ja vinkkaa heitä seuraamaan hissille. Jamima hieman harmittelee sitä, että yökerhosta pitää lähteä, vaikkeivät he siitä osanneetkaan nauttia.

Seuraan muita hissille ja annan Sha-Tzuulle hänen laukkunsa takaisin.
"Mitä nyt?" Kysyn.

Gar sanoo:
"Sain tietooni, että täällä on pientä valvontaa. Tulot ja lähdöt rekisteröidään jotenkin. Sain osoitteeksi kerroksen 40, mistä voimme kysyä lisätietoja."

"Hyvä on," sanon nyökäten.

Gar sanoo:
"Asia ei ole ihan niin yksinkertaista, tieto maksaa."

"Ehkä Sha-Tzuun pystyy hoitamaan sen," sanon vilkaisten Sha-Tzuuta.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Ehkä. Yritän ainakin." Hissi saapuu oikeaan kerrokseen, ja jälleen vastassa on vartijat aseineen. Kerros on pienempi pinta-alaltaan kuin alakerran aula tai yökerho, jossa he olivat ja sen kaikki seinät ovat lasia mistä on hyvä näkymä niin kaupunkiin kuin avaruussatamaankin. Työntekijöitä on muutamia. Suurin osa laitteista näyttää olevan pimeänä tai ei käytössä.

En tiedä ketä olemme menossa tapaamaan, joten annan Garin hoitaa puhumisen.

Gar sanoo vartijoille, että Mac lähetti heidät tapaamaan Strausseria. Vartija nyökkää miestä, joka seisoo katsellen avaruussatamaa. Hänen suussaan palaa sikari. Gar sanoo:
"Chiasm, Sha-Tzuu, tulkaa. Muut odotatte."

En tiedä miksi minut kutsuttiin mukaan, mutta nyökkään ja seuraan Garia osoitetun miehen luokse.

Mies kääntymättä sanoo:
"Te olette ne, joiden alus kaapattiin kun olitte asioilla?" Hän näki lasin heijastuksesta vieraansa. Chiasm näkee heijastuksesta sikarin hehkun ja silmälapun. Hänen päänsä on kalju ja takki pitkä ja kulunut harmaa.

"Se siis todella kaapattiin? Näitkö sinä sen?" Kysyn mieheltä.

Mies nyökkää.
"En minä, mutta joku täällä näki. Mac ilmoittikin, että teillä on murheita ja tarkistin tiedot. Alus tosiaan on lähtenyt ja te olette täällä. Kutsun sitä kaappaukseksi."

"Ja kuka on tämä joku? Meidän on saatava puhua hänen kanssaan," sanon hieman hermostuneena.

Mies kääntyy ja Chiasm huomaa, miten hänen silmälappupuoli kasvoista on pahasti palanut joskus, ja arpeutunut vahamaiseksi kauhunaamioksi. Hän katsoo ympärilleen:
"Kuka näki sen romun aluksen nousevan, minkä nimeksi ilmoitettiin Lohikäärme?" Gar murahtaa:
"Se ei ole romu."

"No sanotaan niin että se on parhaat päivänsä nähnyt," sanon hiljaa ja katson ympärilleni, vastaako kukaan miehen kysymykseen.

Joku kohottaa kätensä ja kävelee heidän luokseen. Hänellä on kulunut kansio mitä hän on selaillut. Sieltä hän ottaa paperilapun ja ojentaa miehelle, jonka nimi on Strausser. Strausser tutkii paperia.

"No, mitä tiedätte kaappauksesta?" Kysyn kun mies on tutkinut hetken paperia.

"Emme juurikaan mitään. Tiedämme ajan, koska alus on lähtenyt. Me emme kysele kenenkään menemisiä tai tulemisia täällä. Tiedämme tosin, että kaksi alusta on lähtenyt samaan aikaan, ehkä heillä on näköhavaintoja?"

"Kenellä heillä? Niillä jotka lähtivät samaan aikaan?"

"Voin antaa tiedot aluksiin, yhteydet. Mutta se tieto maksaa."

"Aivan, mikään ei ole ilmaista," sanon ja katson Sha-Tzuuta.

Sha-Tzuu katsoo Chiasmia takaisin ilmeellä, että mitä hän nyt on tehnyt. Gar murahtaa:
"Meillä ei ole rahaa. Ne ovat aluksella. Ja mitä tämä tieto maksaa?"

"Niin, aloitetaan tietysti siitä että kerrot mitä se maksaa," sanon itsekin miehelle.

"50.000 blutokia per aluksen yhteydet. Eli yhteensä 100.000 blutokia."

Katson miestä silmät suurina.
"Kallista."

Mies kohauttaa olkapäitään:
"Minkä arvoinen on aluksenne? Entä miehistönne jäsenen henki siellä? Entä minkä verran teillä on rahaa siellä?" Sha-Tzuu sanoo:
"Tuossa on järkeä."

Sessio 36 - Planeetan pinnalla

2011-10-01T13:03:00.003+03:00

Nyökkään Garille ja Sha-Tzuun kanssa astumme ensimmäisinä ulos.

Gar seuraa heidän perässään. Taivas on pimeä, eikä vuorokauden aikaa voi arvata. Taivaalla palaa tummanpunainen kuoleva aurinko pahaa ja tuhoa enteilevästi. Rakennukset ovat rapistuneet, ja joka paikka on valaistu keinovalolla. Avaruussatama on korkeammalla kuin muut rakennukset, ja sieltä näkee hyvin, että mitä kauemmas talot satamalta yltävät, sitä vähemmän siellä on valoa, kunnes pimeys nielaisee kaupungin laitamat ja lopun planeetan.
"Lohduton näky," Gar tuumii.

"Todellakin," sanon ja jatkan Sha-Tzuun kanssa kulkua kohti kaupunkia, pois avaruussatamalta.

Gar kysyy Sha-Tzuulta:
"Mikä siis on suunnitelma?" Sha-Tzuu sanoo:
"Sinä olet kapteeni, tiedät siis tekniikasta. Ajattelin, että meidän ryhmä menee katsomaan osia, jos löytyisi jotain mielenkiintoista. Täällä myös avaruuskaapparit myyvät purkamiaan aluksia."

Minua eivät aluksen osat kiinnosta, mutta en edes aio ehdottaa että lähtisin kiertelemään yksin etsien jotain, mikä minua kiinnostaisi.
"Hyvä on, menemme siis katsomaan osia," sanon ja annan Sha-Tzuun johdattaa. Hänhän on ollut täällä aikaisemminkin.

Sha-Tzuu lähtee avaruussaseman viereiselle hissille, ja sitä kautta he kulkevat planeetan pinnalle kaupungin keskustaan. Avaruussatama ei varmasti alunperin ole ollut keskustassa, mutta siitä on tullut kuolevan planeetan keskus.

Kun saavumme hissillä perille, tutkailen tietenkin katseellani ympäristöä.

Kaikki on likaista, ja rakennusten pinnoista huomaa, miten porottava kuoleva aurinko on niitä rappeuttanut. Sha-Tzuu lähtee määrätietoisesti kulkemaan eteenpäin. Kaikki vastaantulijat näyttävät enemmän tai vähemmän roistoilta.

Seuraan Sha-Tzuuta kävelemällä hänen vierellään, yhä tarkkaillen ympäristöä. Mietin, mitäköhän Jamima mahtaa tästä paikasta ajatella ja koska hän pukeutuu aina niin silmiinpistävästi, mitäköhän nämä muut ajattelevat hänestä.

Gar katselee ympärilleen ja sanoo Chiasmille:
"Vaikka meidän aluksen pusseissa ei aina ole puhtaita jauhoja, niin tämä on silti aika jotain."

"Mm. Tunnette varmasti itsenne rehellisiksi näihin muihin verrattuna," sanon.

Gar nyökkää:
"Nimenomaan. Mietin vain omaa alustani ja sitä, että täällä myydään ryöstettyjä aluksia osina. Niin alas en minä edes vajoa, ja aluksen omistajana ajatuskin karmii."

"Tarkoitatko, ettet ryöstäisi alusta ja möisi sen osia?" Varmistan Garilta, vilkaisten häntä.

Gar pudistelee päätään:
"Se olisi vihoviimeinen asia, mitä itselleni haluan. Jos minulta lähtisi alus, siinä olisi elämäni. Kunnioitan siksi muiden aluksia."

"Eli sitä ei lasketa jos aluksella olijat tapetaan syystä tai toisesta ja vasta sitten myydään alus, kuten te teitte siellä yhdellä planeetalla?"

Gar katsoo Chiasmia.
"He hyökkäsivät meitä vastaan, olivat sekopäinen kultti yrittäessään tuhota koko planeetan kansan. Sitäpaitsi, eihän sitä alusta voinut sinne avaruuteenkaan jättää. Ja koska miehistö oli jo kuollut, niin ei sillä ollut enää omistajia."

Hymähdän ja virnistän hieman, vaikka tiedän kyllä mitä Gar tarkoitti enkä itsekään haluaisi ryhtyä sellaiseen.

Vihdoin he saapuvat suurelle aukealle, mikä näyttää kuin romuttamolta. Aluksen raatoja ja osia on ympäriinsä, ja niiden ympärillä parveilee ihmisiä sekä avaruusolentoja. Jotkut näyttävät selkeästi myyjiltä, toiset palkatuilta vartijoilta aseineen.

"Paikka on kurja ja kylmä, mutta tämä romukasa varmasti kuin paratiisi sinulle Gar," sanon ja lähden silmäilemään aluksien osia, en kuitenkaan irtaantuen kauas Garista ja Sha-Tzuusta.

Gar näyttää tutkivan valikoimaa tarkasti. Sha-Tzuu kävelee pitäen Chiasmin kädestä kiinni, ettei jää tungoksissa muiden jalkoihin, tai eksy heistä muista.

"Tässä saattaa mennä vaikka kuinka pitkään," sanon vilkaisten Garia, tarkoittaen että hän ei varmasti nopeasti aio valikoida tavaraa vaan tutkii rauhassa kaiken mitä on tarjolla.

Gar sanoo:
"Minulla on edelleen erinomainen kuulo."

"Hyvä. Ei tarvitse siis huutaa," sanon virnistäen ja jatkan rojujen tutkailua, vaikken tiedä niistä mitään.

Chiasmin silmään romupihalla on vain avaruusaluksen osia, jotka on revitty irti. Hän ei niissä juurikaan näe mitään muuta kuin rautaromua.

Kyllästyn nopeasti rojujen katseluun ja alan osoittaa merkkejä siitä huokailemalla tylsistyneesti.
"Entä jos kierrän ihan nopeasti lenkin ja tulen takaisin? Sinulla menee tässä tovi ja oikeasti, tässä seisominen on niin puuduttavaa," kysyn Garilta.

Gar pysähtyy:
"Tämä saattaa olla tylsää, mutta emme ole hyvimatkalla. Ja sääntö nimenomaan oli, että pysyttelemme yhdessä. Ettei tapahdu mitään." Sha-Tzuu sanoo heidän polviensa tasalta:
"Minä suojelen Chiasmia."

Katson Sha-Tzuuta hymyillen. Miten suloista.
"Sha-Tzuu tietää tämän paikan ja osaa pitää minut poissa hankaluuksista. Haluan vain kierrellä vähän," sanon.

Gar katsoo kumpaakin pohtien kulmat kurtussa.
"Hyvä on. Tapaamme tässä arnin kuluttua." Hän mulkaisee Sha-Tzuuta:
"Onko selvä. Arn."

"On on," sanon ja Sha-Tzuun kädestä kiinni pitäen lähden pois rojujen luota.
"No niin. Kiertelemme vain, kuten sanoin ja sinä sanot jos on joku paikka mihin ei kannata mennä tai jotain," sanon kulkiessani eteenpäin, ympärilleni katsellen.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Mitä haluat kierrellä? Näitä romuja?"

"Ei, vaan jotain mielenkiintoisempaa. Kaikkea muuta kuin rojuja. Tiedäthän, jotain mistä naiset voisivat pitää tai ne, keitä eivät koneen osat kiinnosta."

"Koruja? Täällä on eläviä ihoon kiinnittyviä koruja. Pitäisit varmasti niistä!"

"Juuri sellaista," sanon innostuneena ja annan Sha-Tzuun johdattaa minut paikalle.
"Minulla on sitä paitsi edelleen se antamasi koru. En ole käyttänyt sitä vielä, koska en ole vielä ehtinyt miettiä kunnolla mihin sen laittaisin. Ovatko ne pysyviä?"

"Ne saa irrotettua kyllä." Sha-Tzuu lähtee johdattamaan Chiasmia pois romutorilta kohti sokkeloisia ja hämäriä rakennusten käytäviä. Suurin osa rakennuksista näyttää täysin hylätyiltä ja tyhjiltä, ja usea on romahtamispisteessä. Vaarallisiin kohtiin on maalattu loistavalla neonvärillä suuret ruksit varoittamaan kulkijoita romahdusvaarasta tai mahdollisesti putoavista rakenteista.

"Kysyessäni paikan turvallisuudesta en osannutkaan ajatella että täällä voisi olla vaarana myös rakenteiden romahtaminen," tokaisen katsoessani varoitusmerkkejä, kiertäen merkit turvallisen välimatkan päästä.

Sha-Tzuu sanoo:
"Ainoastaan planeetta ei ole kuoleva, yhteiskuntakin täällä on jo kuollut."

"Ei mikään ihme," sanon ja alan jo silmäillä näkyykö koruja missään.

Mitään ei näy vielä, mutta Sha-Tzuu pysähtyy hieman parempikuntoisen rakennuksen eteen. Sen oviaukon yllä loistaa vaaleanpunainen neonkyltti "Ladies".

"Tuollako on niitä koruja?" Kysyn osoittaen ovea.

Sha-Tzuu nyökkää:
"Ja muutakin. Hajusteita, vaatteita... Naisten juttuja."

"Loistavaa. Menemme siis sisään," sanon ja aukaisen oven, astuen sisään.

Sisältä rakennus on hämärä. Hissi ei ole toiminnassa, vaan ihmiset käyttävät portaita. Suurin osa myyjistä ja asiakkaista on naispuolisia. Chiasm näkee vaatteita, koruja, hajusteita, ja juurikin niitä eläviä koruja, joiden luokse Sha-Tzuu Chiasmin vie.

Meillä ei ole rahaa mukana, joten en voi tehdä varsinaisesti ostoksia. Se ei estä minua kuitenkaan katsomasta ja jos oikein tykästyn johonkin, ehkä se tartuu mukaani. Tutkailen näitä eläviä koruja ja ne vaikuttavat mielenkiintoisilta. Siinä sivussa kun tutkailen koruja, yritän vilkuilla ympärilleni myyjiä ja muita asiakkaita, ovatko heidän katseensa kohdistuneet minuun ja onko joku lähellä minua.

Väkeä on paljon, joten Chiasm ei varta vasten kiinnitä huomiota sen enempää kuin muutkaan paikalla olevat. Kuitenkin, Chiasm on nyt varas varkaiden keskellä. Sha-Tzuu näkee Chiasmin katseessa pilkkeen, ja aukaisee laukkunsa näyttäen sen olevan täynnä blutokeja.

"Vihjailetko nyt, että voisit ostaa minulle tuollaisen korun?" Kysyn Sha-Tzuulta.

Sha-Tzuu sanoo:
"Ehkä muutaman korun, pari vaatetta ja hajusteenkin." Hän hihittää:
"Et ole ainoa varas, eikä kukaan aluksella tiedä blutokien arvoa paitsi minä. Eivät he varmasti huomaa, jos vähän sieltä puuttuu."

"Sinä senkin," sanon virnistäen, mutta hänen varkautensa ei juurikaan haittaa minua nyt.
"Toivotaan etteivät he huomaa, tai sinä ja minä olemme pulassa," sanon vielä ja osoitan yhtä korua.
"Haluan tuon. Se muistuttaa sitä minkä annoit, joten ne sopivat yhteen." Menen sen jälkeen hajusteita tutkailemaan ja nuuhkin muutamaa.
"Kaikki nämä ovat varastettu jostain?" Varmistan Sha-Tzuulta.

Sha-Tzuu nyökkää:
"Kaikki on varastettu jostain." Hän on maksanut Chiasmin haluaman korun ja sanoo:
"Kumarru."

Katson hetken Sha-Tzuuta epäilevänä, mutta kumarrun sitten.

Sha-Tzuu asettaa korun Chiasmin rintojen yläpuolelle keskelle rintakehää. Koru kiinnittyy häneen pitäen pienen äänen. Chiasm tuntee lievää kutinaa, kun eläin asettuu hyvään asentoon, ja jää torkkumaan.

Katson sitä ja kosketan varovasti.
"Miten kauan se pysyy siinä? Sehän elää, joten kuoleeko se joskus ja saako se ravintonsa minusta nyt?"

"Se syö sinun kehostasi hilsettä, hikeä, bakteereja."

"Ai, se toimii siis minun parhaakseni," sanon tyytyväisenä.
"Kiitos, se on... mielenkiintoinen ja kaunis," sanon vielä ja jatkan hajusteiden nuuhkimista, haistattaen niitä myös Sha-Tzuulla. Siinä lomassa, etsiessäni sopivalta tuntuvaa tuoksua, sanon:
"Siksi varmistin että nämä ovat anastettuja, että tiedän etteivät nämä ole valmistettu täällä epäilyttävistä aineista. En halua kaulani sivuille parantumatonta ihottumaa." Löydän yhden tuoksun joka muistuttaa minua veden alla olevasta planeetasta ja sen hedelmistä.
"Eikö tämä ole hyvä?" Varmistan vielä Sha-Tzuun mielipiteen.

Sha-Tzuu nuuhkaisee tuoksua ja lipaisee kielellään pisaran Chiasmin ranteesta maiskuttaen.
"On hyvää."

Naurahdan Sha-Tzuun tavalle varmistaa hajusteen miellyttävyyttä ja sanon:
"Hyvä on, haluan sitten sen vielä."

Sha-Tzuu maksaa hajusteen. Hän kysyy:
"Onko sinulla muuten kelloa?"

"Ei. Emme ole vielä viipyneet kovin pitkään, mutta ehkä kannattaa palata takaisin. Mielummin ajoissa kuin myöhään, eikö?"

Sha-Tzuu nyökkää:
"Kyllä, mieluummin niin."

Lähdemme siis ulos liikkeestä ja suuntaamme takaisin rojukasalle.

Matkalla romutorille kaupungin valot sammuvat hetkeksi, ja syttyvät uudelleen. Sha-Tzuu selittää, että ennen kaikki on toiminut aurinkovoimalla, mutta ne on jouduttu korvaamaan vanhojen avaruusalusten ydinreaktoreilla. Kuitenkin johdotukset ovat vanhat, joten sähkökatkokset eivät ole mitenkään harvinaisia.

"Tämä paikka ei todellakaan ole turvallinen. Sen lisäksi mitä kaikkea voisi tapahtua katkoksen aikana, vanhat johdotukset ja sähköiskutkin ovat mahdollisia," sanon ja toisaalta näen kyllä katkokset positiivisina mahdollisuuksinakin saada taskuunsa jotain pientä ilmaiseksi. Mutta kuten Sha-Tzuu sanoi, varkaana varkaiden keskellä, joten muutkin varmasti ajattelevat niin ja sen toteuttaminen ei ehkä olekaan niin yksinkertaista kuin luulisi.

Sha-Tzuu sanoo:
"Varkaat, ihmiskauppa, huumeet, sähkökatkokset, sortuvat rakennukset ja aurinko, mikä voi jopa muuttua mustaksi aukoksi kuollessaan ja imaista koko planeetan tyhjyyteen..."

"Synkkä tulevaisuus," sanon vakavana.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Uskon kuitenkin, että sitä ennen tämä planeetta on tyhjä." He saapuvat paikalle, jossa erosivat Garista. Garia ei vielä näy.
"Olemme ajoissa, emme siis saa satikutia."

"Hyvä," sanon ja vilkaisen rojuja, muistaen nopeasti kyllästymiseni niihin.
"Toivottavasti Garilla ei kestä enää pitkään. Vaikka tämä paikka on omalla tavallaan mielenkiintoinen, toisella tavalla tämän on hyvinkin luotaantyöntävä. Jos tietysti kokisin oloni täysin turvalliseksi ja ei olisi mitään rajoitteita, kuten aluksen muut jäsenet ja heidän säännöt, saattaisin viihtyä täällä kierrellen ja tutkien kauppatavaraa."

Gar palaa hetken kuluttua.
"Olette ajoissa. Olen positiivisesti yllättynyt. Ja te ette ole ongelmissa, ettehän?"

"Ei, ei edes pienissä," sanon.

Gar sanoo:
"Olen todella yllättynyt. Otin yhteyttä muihin, paras mitä täältä voi viedä meidän maailmaan ja saada voittoa tai edes vaihdossa tulilintuja, on kulta. Kuulemma Sarwen on löytänyt kultakauppiaan, joka tulee vierailemaan alukselle."

"Hienoa, kai. Palaamme siis alukselle nyt?"

Gar nyökkää:
"Palaamme. Sarwen, Arpi ja Jamimakin tekevät jo paluuta." Gar taputtaa Sha-Tzuuta päälaelle:
"Vie meidät takaisin. En löytänyt juurikaan mitään käypää. Nuo ovat kuitenkin varaosia, niitä tuskin kannattaa hamstrata."

"Sinä sen parhaiten tiedät," tokaisen Garille ja kävelen Sha-Tzuun vierellä hänen ohjatessa meitä takaisin.

Kun he ovat nousseet hissillä avaruusasemalle, paikka, joihin Gar laskeutui aluksen kanssa, on tyhjä. Hän katselee ympärilleen kummeksuen.

Katson itsekin kummissani ympärilleni.
"Tämähän on oikea paikka, eikö?" Varmistan.

Gar nyökkää ja vilkaisee Sha-Tzuuta, joka varmistaa paikan oikeaksi. Sarwenin porukka saapuu myös paikalle, ja Sarwen naureskelee:
"Mihin olet siirtänyt aluksen, Gar?"

"Ei kai kukaan sitä ole noin vain sitä voinut siirtää? Purkkihan se on, mutta silti oikea alus. Emme edes olleet poissa pitkään!" Sanon ällistyneenä.

Gar katsoo Sha-Tzuuta:
"En ole ainakaan kuullut, että niitä siirreltäisiin." Gar ottaa kommunikaattorinsa, ja yrittää ottaa yhteyttä Fealaan.
"Feala, vastaa ja kerro mitä on tekeillä. Feala? Feala... vastaa!" Ei edes kohinaa. Yhteys on kokonaan poikki. Sarwen katsoo Garia:
"Mitä tämä nyt tarkoittaa?"

"Onko alus kaapattu? Voiko se olla mahdollista?" Kysyn Sha-Tzuulta.

Sha-Tzuu kohauttaa olkapäitään.
"No, täällä on kaappareita... olihan romutori täynnä kaapattuja aluksia..." Gar tarttuu Sha-Tzuuta kärsästä: "Olet minulle velkaa yhden avaruusaluksen, ja yhden papittaren nimeltä Feala!"

"Ota rauhassa nyt Gar, tuo ei auta mitään," sanon yrittäen rauhoitella Garia edes hieman.
"Tämä satama, täällä on työntekijöitä, eikö? Joku heistä on varmasti nähnyt jotain."

Sha-Tzu osoittaa tornia avaruussataman laidalla.
"Tuolla." Gar nyökkää ja lähtee lampsimaan sinne irroitettuaan rajusti otteensa Sha-Tzuusta. Muut lähtevät seuraamaan häntä. Sha-Tzuu vikisee Chiasmille:
"Ei tämä ollut minun vikani. En minä tarkoittanut tällaista."

"Tiedän ettei se ollut sinun vikasi. Tule nyt," sanon ja tartun häntä kädestä, lähtien muiden perään.

Lennonjohtotorni näyttää olevan parempikuntoinen ja huolletumpi rakennus kuin muut. Se ei näytä siltä, että se olisi romahduspisteessä, tai edes lähelläkään. Kuitenkaan korjaukseen ei ole käytetty juurikaan vaivaa, vaan korjaukset sekä rakenteiden vahvistukset on tehty enemmän käytännöllisyyttä ja kestävyyttä kuin ulkonäköä katsoen.

Sessio 35 - Kuollut planeetta

2011-10-01T12:39:00.000+03:00

Pitkän matkan kuluttua he alkavat saapua määränpäähänsä. Systeemin aurinko näkyy jo, mutta se on pahaenteisen tumman punainen, eikä se suo paljoakaan valoa. Planeetan pinta näyttää pimeältä, eivätkä sen kuutkaan loista kirkkaasti, kuten terveissä aurinkokunnissa.

"Näyttääpä karulta," totean katsoessani kuvaa ruudusta.
"Melkein kirjaimellisesti pimeät markkinat."

Gar nyökkää:
"Ymmärrän hyvin, ettei täällä viihdy kuin alamaailma. Tämä planeetta on kuollut jo aikoja sitten."

"Kuinka turvallinen tuo paikka oikein on?"

Sha-Tzuu sanoo:
"Riippuu kenelle. Teille, uskon, että osaatte liikkua miten haluatte. Tavallisille kansalaisille?" Sha-Tzuu pudistelee päätään.

Nyökkään kuultuani vastauksen joka miellyttää minua.
"Mielenkiintoista päästä katsomaan mitä kaikkea siellä on tarjolla."

Sarwen nyökkää:
"Todellakin. Sha-Tzuu, tuolta siis saa tavaraa, jos jostain?" Sha-Tzuu nyökkää:
"Kyllä. Tavaraa, kultaa... laittomia ne ovat, mutta teitä ei varmasti kiinnosta se?"

"Ei." Vastaan.

Gar sanoo:
"Jokainen on sitten varovainen. Me olemme menossa varkaiden ja salakuljettajien paratiisiin. En halua, että kukaan," hän katsoo Jamimaa,
"joutuu orjakauppaan. En myöskään halua mitään konttia, missä on ylimääräisiä matkustajia."

Vilkaisen itsekin Jamimaa ja toivon että hän osaa pitää itsestään huolen, sillä en aio lupautua vahdiksi. Nyökkään Garille myöntäväksi vastaukseksi, luvaten ainakin itse olla varovainen.

"Ja kukaan ei lähde hortoilemaan minnekään. Teemme kaksi ryhmää. Minä, Arpi sekä Jamima. Toinen ryhmä on Sarwen, Chiasm ja pikkukaveri."

"Feala ei siis ole tulossa mukaan?"

"Feala kokee parhaaksi jäädä tänne. Hän uskoo, ettei tällä paikalla ole mitään annettavaa hänelle. Ja on hyvä, jos joku jää vahtiin aluksellekin."

"Hyvä on," totean.

Sarwen kysyy:
"Kauanko laskeutumiseen?" Gar kysyy Sha-Tzuulta, tarvitaanko lupaa. Sha-Tzuu kertoo, että ilmoitus riittää, että osataan ohjata oikeaan hangaariin. Muuten ei tarvita paperisotaa. Gar nyökkää.
"Arviolta arn."

Ilmoitan meneväni valmistautumaan ja sen tehtyväni menen hangaariin odottelemaan laskeutumista.

Muutkin alkavat kerääntyä pikkuhiljaa paikalle, paitsi Arpi ja Gar jotka hoitavat itse laskeutumisen. Planeetta on tosiaan pimeä lukuunottamatta keinotekoista valaistusta. Sha-Tzuu sanoo:
"Siellä on muuten kylmä, koska aurinko ei enää lämmitä."

"Ja nyt vasta sanot sen," tokaisen ja kipitän hakemaan itselleni pitkän takin, palaten sitten takaisin.
"Täällä et sitten tee kuten siellä planeetalla josta saimme ne oplalan tulkit, kun lähdit vaan juoksemaan omin päin. Pysyt lähellämme, okei?" Varmistan Sha-Tzuulta.

Sha-Tzuu nyökkää ja tarttuu Chiasmia kädestä, kuin lapsi.

En tarkoittanut ihan tätä, mutta katson Sha-Tzuuta hymyillen ja pidän hänen kädestään kiinni.

Sarwen vilkaisee heitä ja pyörittelee silmiään. Hän ottaa yhteyttä ohjaamoon:
"Gar, voinko vaihtaa ryhmää?"

Jään itsekin odottamaan vastausta Garilta, sillä en pistäisi pahakseni vaikka Sarwen kulkisikin muiden mukana ja minä sekä Sha-Tzuu kahden.

Gar sanoo:
"Hyvä, minä ja sinä vaihdamme paikkaa. Onko täällä muita tyytymättömiä dren-päitä!"

"Olisin hyvin voinut kulkea yksinkin, tai siis kaksin Sha-Tzuun kanssa," sanon Garille hieman vaisusti, sillä tällainen vetkuttelu ja lapsellinen ryhmän vaihtaminen ei varmastikaan ole hänen mieleensä.

Gar vastaa:
"Tarvitsette mukaanne varmuuden vuoksi vähän lihasta."

"Hyvä on," vastaan.

Arven kuulutus kuuluu seuraavaksi:
"Laskeutuminen alkaa. Pitäkää kiinni." Hetken kuluttua kun laskeutuminen on alkanut, Feala saapuu hangaariin. Hänellä on papin kaapunsa ja käätynsä, ja kädessään hän heiluttaa ruukkua, josta kohoaa savua.

"Mitä tuo on?" Kysyn Fealalta.

Feala sanoo:
"Se on puhdistusriitti."

Hymähdän. En tiedä mitä hän tarkoittaa enkä aio sitä nyt kysellä.

Alus tärähtää jonkin verran ja Gar ilmoittaa, että laskeutuminen on suoritettu. Tärähdyksen hän perustelee rappeutuneella avaruusaseman laskeutumisalustalla. Hetken kuluttua hän ja Arpi saapuvat hangaariin ja Feala kohottaa toisen kätensä:
"Ennen kuin lähden, puhdistan teidät pahasta, ja teen suojelurukouksen."

En koe Fealan rukouksia tai puhdistuksia mitenkään välttämättöminä, mutta se on hänen juttunsa enkä kieltäydy siitä. Kuka tietää, ehkä niistä onkin jotain apua.

Feala aloittaa toimituksensa, ja Chiasm tietää, että aluksella oikeastaan kukaan ei välitä näistä Fealan uskonnollisista menoista. He kuitenkin kunnioittavat Fealaa, ja antavat hänen tehdä, mitä hän kokee tarpeelliseksi. Lopuksi Feala vielä laskee kätensä jokaisen otsalle ja sanoo:
"Kulje turvassa."

"Kiitos. Joko voimme lähteä?" Kysyn.

Feala nyökkää ja hymyilee kiittäen kaikkia. Gar lyö nyrkillään hangaarin ovea, ja se aukeaa. Hän sanoo Fealalle:
"Pidä koko ajan yhteys meihin, jos tulee ongelmia, epäilyksiä, pienintäkään, ilmoita minulle tai Arvelle välittömästi." Feala nyökkää:
"Kyllä, kapteeni," ja poistuu hangaarista. Gar virnistää:
"En koskaan tiedä, sanooko hän noin kunnioituksesta tai ironisesti. Okei, etsitään jotain, mistä voi tehdä diiliä. Kaupat tehdään täällä. Rahaa emme kanna mukana."

Sessio 34 - Putken putsaajat

2011-10-01T12:30:00.004+03:00

"Ei kuulosta lempipaikaltani mutta tarpeeksi hyvältä kaupantekoon," sanon hiljaa, kuvitellen mielessäni paikkaa.
"Miten pitkä matka?"

Gar vastaa:
"Tarpeeksi. Mitä sinulle nyt keksimme, kun hangaarikin on siivottu?" Hän virnistää ja Chiasm huomaa, miten hänen hampaansa kiiltävät valossa. Hän muistaa myös, miten aseettoman Garin kohdalla alkoi turvakameran hälytin soimaan ja se loppui, kun hän irvisti kameralle.

"Tuo juttu," aloitan ja osoitan varovasti hänen hampaitaan jatkaen:
"Miten sinä sait tuollaisella irvistyksellä turvakameran hiljaiseksi siellä yhdellä planeetalla?"

Gar vilkaisee Chiasmia kummissaan olevalla ilmeellä.
"Ai," hän tokaisee kuin ymmärtäen, mitä Chiasm tarkoittaa, muttei vastaa. Muut ovat hiljaa ympärillä.

Kohautan hieman olkapäitäni. Gar ei jostain syystä halua kertoa ja muutkaan eivät näytä olevan innokkaita edes vihjailemaan.
"Ei sitten. Älä kerro," sanon ja alan miettiä mitä voisin tehdä, ennenkuin kukaan heistä ehdottaa jotain suurta ja inhottavaa projektia minulle.

Gar sanoo:
"Tehkää te viimeiset säädöt matkaa varten, minä menen kanttiiniin." Gar nousee ylös ohjauslaitteidensa takaa ja venyttelee. Chiasmin ohi kulkiessaan hän vinkkaa häntä seuraamaan.

Seison aivan pienen hetken aloillani, ennenkuin lähden seuraamaan Garia. Katson häntä uteliaan kysyvästi.

Gar kävelee Chiasmin edellä kanttiiniin sanomatta sanaakaan, kuin hänellä ei olisi mitään asiaa edes ja Chiasm muuten vain häntä olisi lähtenyt seuraamaan. Kanttiinissa Gar ottaa itselleen valmiiksi neljä mukia synteettistä kahvia ja suuren hedelmän, mitä he saivat glaupunktilaisilta. Hän alkaa syödä ja juoda kahvia.

Otan itselleni myös kahvin, mutta vain yhden ja istuudun samaan pöytään.
"Mitä? Miksi pyysit minua seuraamaan?" Kysyn.

Gar jatkaa syömistään hetken.
"Tästä ei sitten puhuta. Tai kaikki aluksella sen tietävät, mutta meillä onkin luottamus keskenään. Tämä on aika iso häpeä." Gar irvistää Chiasmille kunnolla, ja Chiasm huomaa, että Garin hampaat ovat metallia.

Katson hänen hampaitaan ja se ei siltikään vastaa kysymykseeni.
"Mutta... jos ne ovat kerran metallia, miten se hälytys sitten hiljeni?"

"Näytin, etten kanna aseita, vaan tekohampaita."

"Aah," tokaisen ja hymähdän.
Älä huoli, asia pysyy salassa," sanon hymyillen ja juon kahviani.
"Miten... olivatko omasi niin huonossa kunnossa?"

Gar murahtaa:
"Luuletko, etten olisi pitänyt hampaistani huolta?"

"Olet siis joutunut kärhämään missä olet menettänyt osan ja päätit vaihtaa kaluston metalliseen?"

Gar huokaisee.
"Tipuin lapsena kalliolta alas. Alaleuka murtui ja hampaat varisivat 40 ikävuoteen mennessä pois."

Yritän katsoa Garia vakavana, mutta en voi naurahdukselleni mitään ja kohteliaasti peittelen suutani, piilotellen hymyäni.
"Se on melkein kuin olisi ollut hurjassa tappelussa."

"Se olisi vielä pahempi kunnianmenetys. Olisin sekä hävinnyt tappelussa, että menettänyt purukalustoni siinä." Gar syö hetken.
"Voroxille hampaat ovat tärkeät. Tiedätkö, ajattele, jos itselläsi ei olisi sormenkynsiä," hän nyökkää Chiasmin lakattuja kynsiä.
"Tai silmäripsiä. Mikä teille kaksijalkaisille nyt onkaan tärkeää."

"Teille siis hampaat ovat tärkeitä ja jos joku muu Vorox tietäisi asiasta, se vähentäisi arvoasi heidän silmissään?"

Gar nyökkää.
"Noin se menee."

"Ai, ymmärrän," sanon nyökäten.
"No nyt sinulla on ainakin rautainen purenta," jatkan hymyillen.

Gar nyökkää.
"Ironista kyllä."

"Asia pysyy salassa," sanon vielä nyökäten ja olen mielissäni siitä, että Gar suostui kertomaan noinkin aran asian minulle.

"Kaikki tosin tällä aluksella tietävät sen, mutta aluksen ulkopuolella..." Gar kohottaa etusormensa huulilleen. "Typerää, että minä joudun salailemaan jotain, sekään ei ole järin kunniakasta. Mutta onko kukaan meistä kovinkaan kunniakas täällä?"

"Feala?"

Gar naurahtaa. "Ehkä. Mutta miksi hän on täällä? Eikö hän matkoilleen muka ole parempaa alusta keksinyt?"

"Hän ei ole minulle ainakaan kertonut syytä ja muutenkin puhuu paljon kuin vertauskuvin ja syvällisesti, etten saa juurikaan selkoa mikä hänen tehtävänsä oikeastaan edes on. Tietääkö kukaan muu miksi hän on juuri täällä?"

"Ainoa, joka taitaa tietää on Arpi." Gar juo viimeisen kahvimukinsa.
"Mutta hän ei asiasta puhu. Eikä Feala."

Hymähdän nyökäten. Toisaalta heidän tarinansa eivät kiinnosta minua, mutta siltikin tuollainen puhumattomuus herättää kysymyksiä mieleen.
Jos toinen heistä lähtisi, toinen seuraisi?" Kysyn juoden oman kahvini loppuun.

Gar kurtistaa mietteliäästi kulmiaan.
"En ole ajatellut tuota, enkä tiedä vastausta siihen."

Nyökkään. Minulla ei ole tarvetta edes udella asiasta kummaltakaan. Onhan minullakin omat salaisuuteni.

Gar heittää roskat hajamielisesti roskikseen.
"Entä sinä? Sinusta ei ole kukaan kuullut mitään. Tulit tänne, ja nyt olet osa porukkaa."

"Olen jo aikaisemmin kertonut Sarwenille, että minun tarinani on hyvin yksinkertainen ja lyhyt. Kuljin paikasta toiseen etsien viihdykkeitä ja tekemistä. Mikään paikka ei tuntunut kodilta ja nautin vapaasta elämästäni. Nyt kun olen ollut täällä, en ole kaivannut entistä elämääni kaikilta osin. Viihdyn täällä ja tämä tuntuu kodilta. Saan nähdä erilaisia paikkoja ja erilaisia ihmisiä sekä olentoja, kuten ennenkin."

"Mutta viihdykkeitä on vähemmän? Saitko rahaa olemalla ilotyttö?"

"Ehei," sanon naurahtaen.
"Viihdykkeillä tarkoitan muutakin mitkä stimuloivat ihmismieltä ja kehoa. En ole koskaan maannut rahasta, mutta moni on kyllä illan päätteeksi jäänyt tyhjätaskuiksi vietettyään aikaa kanssani. Mutta tuossa olet oikeassa, viihdykkeitä on täällä paljon vähemmän."

"Täällä varmaan on ainakin yksi, joka voisi illan päätteeksi jäädä tyhjätaskuksi kanssasi, ja olisi vieläpä tyytyväinen sen jälkeen." Gar virnistää.

"Älä sinäkin aloita," sanon virnistäen.
"Hän on valmiiksi jo tyhjätasku enkä halua tehdä häntä tyytyväiseksi viettämällä iltaa hänen kanssaan."

Gar naureskelee:
"Pikku perämiehemme voisi vaatia hieman piristystä välillä."

"Minun puolestani saa vaatia piristystä niin paljon kuin haluaa, mutta hakekoot sitä joltain muulta kuin minulta," sanon virnistäen.
"Yritin jo vihjailla, että tutustuisi Jamimaan paremmin."

Gar kohauttaa olkapäitään.
"Minua ei niinkään ihmissuhteet edes kiinnosta tällä laivalla. Ja Ihmissuhteista minun itseni ei tarvitse välittää edes, heh."

Naurahdan.
"Yksi jaloistasi ei siis alkaisi vipattaa kuin koiralla, kielesi ei roikkuisi leuallasi etkä katsoisi anelevalla katseella jos rapsuttelisin selkääsi?" Kysyn leikillisesti virnistäen.

Gar virnistää:
"Mistä sitä tietää."

Katson Garia hymyillen ja päätäni pudistellen, heittäen kahvimukini roskikseen.
"Mitä tekemistä minulle nyt välttämättä pitää keksiä täällä aluksella? En osaa korjata, eikä ajatuskoneellakaan varmasti jatkuvasti tekemistä ole. Siivoamisesta sain hetkeksi tarpeekseni ainakin."

Gar nyökkää.
"Eiköhän sinulle jotain keksitä. Tai keksit itse, mitä muuta osaat kuin huorata."

"Hetkinen. Missään vaiheessa en siis väittänyt huoraavani tai edes osaavani," sanon Garille.

"Sait kuulostamaan sen siltä, vain hienostuneemmin ja kiertelemällä sanoen. Tyhjennät miesten taskut baareissa, ja annat, ja häviät voittajana."

"Antaminen ei kuulu ensimmäisiin vaihtoehtoihin. Tiedätkö, niin moni on tyhjätaskuna jo paljon ennen kuin sänkyyn edes päästään ja siinä vaiheessa minua ei ole enää näkynyt. Tai mitä minä oikeastaan sinulle sitä selitän. Keksit jotain varmasti ja ilmoitat siitä sitten," sanon huokaisten .

"Varas?"

"En pidä tuosta sanasta, mutta kuulostaa paremmalta."

Gar nyökkää.
"Nyt alkaa löytyä jo hieman jotain, mitä osaisit tehdä."

"No?"

"En vielä tarkkaan tiedä, mutta taitosi alkaa tulla esiin pikkuhiljaa. Ja mehän teemme muutakin kuin lennämme tällä. Oikeastaan kaikkea, mistä voi saada voittoa. Ja sinä voit olla uusi aluevaltaus meille."

"Kuulostaa hyvältä. Katsotaan mitä voin tehdä ja sitten katsomme uudelleen asemaani täällä. Ja sitten voin rapsuttaa selkääsi ihan ilmaiseksi," sanon silmääni iskien ja virnistäen.

Gar nyökkää.
"Piilotan vain ensin kukkaroni, ennen kuin rupeat minua rapsuttelemaan."

Nyökkään naurahtaen.
"Ennen kuin pääsemme pimeille markkinoille, onko jotain mitä välttämättä pitäisi saada tehtyä täällä?" Kysyn.

Gar miettii.
"Eipä kai. Tai aina on jotain, mutta ei ne enää taida olla sinun hommiasi. Olet jo jäsen."

"Kiitos. Ehkä menen etsimään itselleni jotain tekemistä silti. Toimettomana on mukava olla, mutta rajansa silläkin."

"No, jos välttämättä haluat, ehkä jotain voisi ollakin."

"Sano vain."

"Ilmastointikanavat voisi puhdistaa. Niitä on kymmenisen kilometriä."

Katson Garia hetken toinen kulma koholla, mutta oma vikani. Itsehän ehdotin että voisin tehdä jotain.
"Hyvä on," sanon hieman laiskasti.
"Saa ainakin olla rauhassa." Tiedänkin jo mistä sinne pääsee, mutta kokemuksesta tiedän myös että siellä on hyvin kuuma.

"Sha-Tzuusta voisi olla apua pienen koon ansiosta. Olen kuullut, että ilmastointikanavat ovat ahtaat ja hankala varsinkin kun pitää lähteä liitoksesta ylöspäin. Tai näin Sarwen kertoi. Ja lisäsi, ettei enää koskaan niitä puhdista."

"Totta. Ehkä hänkin kaipaa jotain tekemistä, joten otan hänet mukaani," sanon ja etsin Sha-Tzuun. Pyydän hänet mukaani ja muutaman siivousvälineen kanssa kapuamme kanavaan.
"No niin, alahan siivota," sanon ja aloitan työn, joka tuntuu tällä hetkellä vielä mahdottomammalta kuin hangaarin siivoaminen.

Sha-Tzuu katsoo siivousvälineitä. Kanavassa käy ilmanvire, joka nyt on viileää, sillä tuuletus on päällä. Sha-Tzuu katsoo siivousvälineiden jälkeen Chiasmia. Hänen ilmeensä on apea.

"Tiedän, tämä on hyvin ikävää. Mutta pitää mielen virkeänä." Yritän kannustaa Sha-Tzuuta.

"Pöly, ahdas siivouskanava ja sen seinien luuttuaminen pitää mielen virkeänä?" Sha-Tzuu pyörittelee silmiään:
"Te siivettömät olette kummallisia."

Hymähdän.
"Eikö tämän jälkeen muka tunnu hyvältä olla tekemättä mitään?" Kysyn jatkaen puhdistusta, vielä omaten melko korkean työmotivaation.

"Ei, koska voin ennen työtä olla tekemättä mitään. Lopputulos on sama, ilman tätä väliharmitusta."

"Kuulostat niin ahkeralta. Mitä jos luvassa olisi jokin palkkio?"

Sana "palkkio" saa Sha-Tzuun silmiin kiiltoa.
"Kerro toki lisää tästä työstä."

"Kaikki pitää vain saada puhtaaksi, ei sen kummempaa," sanon hymyillen.
"Ja voimme samalla keskustella siitä, mikä palkkasi voisi olla."

"Jos ensin keskustelemme siitä palkasta, niin motivaatio voisi olla eri. Ja toisaalta, ei tämä muutaman kymmenen metrin ilmastointikanava pahalta näytä." Sha-Tzuu näkee vain seuraavaan risteykseen asti.

"Hyvä on. Rahaa sinulla on jo, mutta haluatko tästä lisää kiviä kukkaroosi vai jotain muuta?" Kysyn jättäen vielä kertomatta miten pitkälle putkia vielä riittää.

"Ei kuulosta houkuttelevalta. Tämä on vakavaa työtä täällä."

"Niin on, todella vakavaa. Mutta katsos, minä en tiedä mitä Shinguzit haluavat palkaksi yleensä rahan lisäksi."

"Alkoholia," sanoo Sha-Tzu virnistäen.
"Mutta sitä minulla onkin jo."

"Totta. Rahaa ja viinaa sinulla siis on, mutta mitä muuta voisit haluta? Ja pidetään nyt mielessä kuitenkin se, että on turha pyytää ihan mahdottomia. Jotain sellaista minkä pystymme sinulle antamaan."

"Teillä ei paljoakaan ole mitään, jos tarvitsette minun apuani jonkin arvokkaan hankkimiseen." Sha-Tzuu tiputtaa siivousvälineet käsistään.

Hän vaikuttaa hankalalta nyt, enkä tiedä mikä saisi hänet motivoitumaan.
"Frell, eikö ole muka mitään mitä voimme antaa? Minulla menee ikuisuus tähän yksin, koska on ahdasta kulkea."

"Mutta eihän tämä ole edes pitkä putki," Sha-Tzuu sanoo huokaisten ja noukkii siivousvälineet aloittaen työn.

"Ei niin," sanon hymyillen. Mutta odota kun näet mitä risteyksessä on, ajattelen.

Sha-Tzuu puunaa. Kokonsa ansiosta hänen on helppoa liikkua, mutta työvälineet eivät ole hänelle sopivan pienet, mikä hieman hankaloittaa hänen työskentelyään.

Hänestä on siltikin apua, vaikka melko hankalalta työparilta vaikuttaakin ilman kunnon motivaatiota. Uhkaavasti, sekä onneksi alamme pian lähestyä ensimmäistä risteystä ja pian Sha-Tzuulle selviää vain murto-osa kanavien paljoudesta.

Vihdoin he ovat risteyksessä, ja Sha-Tzuu hymyilee:
"Valmista!"

"Hienoa. Teit hyvää jälkeä ja koska se näytti sujuvan noinkin helposti, sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmia jatkossakaan. Unohdinko mainita, että nämä kaikki kanavat pitää puhdistaa?" Sanon ja osoitan muutamaa kanavan haaraa.

Sha-Tzuu katsoo Chiasmia.
"Kaikki?" Hän katsoo risteystä.

"Kaikki," vastaan.

"Mutta, kuinka monta niitä on?"

"Todella monta. Kymmenisen kilometriä," paljastan Sha-Tzuulle.

"Mitä!" Sha-Tzuu kysyy ja asettuu makuulle.

"Tiedän, se kuulostaa aivan kamalalta, mutta ei sitä tietenkään tänään tarvitse saada valmiiksi. Nyt vain kun ei ole muutakaan tekemistä, on hyvä pitää mieli virkeänä ja tehdä jotain. Kuten tätä," sanon ja tiedän kuulostavani todella typerältä. Kukaan ei haluaisi tekemättömyyden sijasta puunata kilometritolkulla ahtaita kanavia huvikseen, vain pitääkseen mielensä virkeänä kuten minä väitän.

Sha-Tzuu sanoo:
"Ei kannata puhua minulle, olen kuollut, enkä kuule tuollaisia juttuja enää."

"Älä viitsi. Ajattele sitä jotain mitä voisit haluta tästä palkaksi," sanon, vaikka en usko että Sha-Tzuu kovin helpolla suostu tätä jatkamaan. Ja mitään älyttömyyksiä en haluaisi hänelle edes maksaa, sillä yhtä hyvin voin tehdä tämän homman itse menettämättä mitään muuta kuin aikaa ja järkeni.

Sha-Tzuu on onnettoman näköinen.
"Tämä ei ole mukavaa, tiedätkö. Ja sinä huijasit minut tänne putkeen. Mutta kun kauniisti pyydät, kai minä täällä tuuletuskanavissa rohmuan."

"Ei niin, tämä ei ole mukavaa. Mutta pyysin sinua auttamaan koska tiedän että sinä pystyt siihen. Muista ei ole tähän. Ja sinä tiedät että arvostan apuasi todella paljon," sanon hymyillen ja valikoin yhden putken, jota alan puhdistaa.

Sha-Tzuu ei puhu mitään.

Minulle riittää se että Sha-Tzuu auttaa, joten jatkan puhdistamista.
"Täällä on ainakin muutama hankala kohta, mutta sinä olet onneksi ketterä ja sopivan kokoinen jotta saadaan nekin kohdat puhdistettua," sanon.

"Onneksi," sanoo Sha-Tzuu ironisesti.

Jatkan hiljaa siivousta, enkä ainakaan vielä tunne olevani kyllästynyt.

Mitä enemmän he siivoavat, sitä enemmän Sha-Tzuu alkaa huokailla. Kuuden arnin jälkeen Sha-Tzuu asettuu makaamaan tuuletuskanavaan.

Minäkin alan olla jo hyvin kyllästynyt työhön ja nakkaan välineet käsistäni.
"Tämä on älytöntä," tokaisen.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Eikö muka ole mitään teknologiaa, mikä puhdistaa näitä? Eihän teidän kokoiset edes kunnolla mahdu tänne sisään." Sha-Tzuu pitää pienen tauon.
"Kyllä, on tapa puhdistaa nämä. Orjat! Ja me olemme orjia!"

"Emme nyt sentään orjia. Tällä aluksella tuskin on mitään välinettä millä nämä puhdistaa, mutta ehkä ehdotamme muita hankkimaan sellaisen. Minä en ainakaan enää halua tehdä tätä."

Sha-Tzuu nyökkää:
"Me teemme lakon."

"Niin teeme," sanon ja kerään välineet, alkaen ryömiä ulos kanavasta. Jo sen tekemiseen menee oma aikansa minulta ahtauden takia. Kun olemme päässeet ulos, menemme ohjaamoon ja sanon Garille:
"Ne putket, ne saavat jäädä likaisiksi. Kukaan selväjärkinen ei siivoa niitä ilman minkäänlaista teknologiaa mikä auttaisi työn sujuvuudessa. Rätit ja muut eivät ole sitä mitä nyt haen, vaan jokin mekaaninen puhdistaja tai jotain."

"Mekaaninen puhdistaja, mihin sellaista tarvitaan, kun vihdoinkin meillä on teidät."

"Ei ole enää," sanon nostaen kädet lanteilleni.

Gar tuhahtaa:
"Itse halusit tehdä jotain, mutta ellei kelpaa, makoile sitten siellä täällä ja tylsisty. Matkahan on pitkä." Sha-Tzuu sanoo:
"Sopii minulle. Minulla ei muuten ole hyttiä."

"Eikö sinulla ole se mitä viimeksikin käytit? Ei sen pitäisi ainakaan olla varattu koska meitä on täällä yhtä paljon kuin viimeksikin."

Sha-Tzuu nyökkää:
"Osaan tieni sinne, kiitos." Gar katsoo tepastelevan Sha-Tzuun perään.
"Ei siis ilmastoinnin siivoamista tänäänkään."

"Ei, eikä koskaan ellei välineet parane," sanon ja kuten Sha-Tzuu, niin minäkin lähden pois omaan hyttiini.

Sessio 33 - Uudet jäähyväiset

2011-08-04T20:45:00.002+03:00

Kaikki ovat syöneet ja lepäävät nyt hieman. Gar on jo innokkaana lähdössä, koska Sha-Tzuu löytyi. Hän muistuttaa, että heillä on töitä ja he eivät ole lomalla. Sarwen mutisee, että he eivät koskaan ole lomalla.

Yritän puolustella Sarwenia sanomalla, että tämä taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ikinä pääsemme oikeasti lepäämään tällaiselle paratiisille, joten toivoisin myös että täällä olosta voisi nauttia vielä hieman pidempään, vaikkei saarella varsinaisesti mitään muuta tekemistä ole kuin lepääminen ja nauttiminen.
"Tuleeko tänne koskaan yötä?" Kysyn.

Chiasm näkee mielessään yön, kaksi kuuta loistaa taivaalla, ja tähdet ovat kirkkaat koska planeetalla ei ole häiritsevää keinotekoista valaistusta. Kuut heijastuvat kauniisti merestä.

"Vastaus tuli ennenkuin edes ehdin kysyä kaikkea," sanon hymyillen.
"Emmekö voisi lähteä vasta huomenna aamulla?"

Gar katsoo muita.
"Tarvitseeko äänestää?" Sarwen pudistelee päätään, kuten muutkin.
"Hyvä, lähdemme auringonnousun aikaan."

Nyökkään hymyillen ja asetun makuulle, nauttien lämpimästä auringosta silmät kiinni.

Sarwen asettuu makuulle Chiasmin viereen. Sha-Tzuu istuutuu toiselle puolelle ja silmäkulmastaan hieman silmäänsä aukaisten Chiasm huomaa, miten Sarwen koittaa kädellään huitoa Sha-Tzuuta lähtemään, joka näyttää kieltä.

"En olekaan ennen ollut näin suosittu," sanon hymyillen, päätäni nostamatta.

Sarwen sanoo Sha-Tzuulle:
"Voisinko viettää kahdenkeskistä aikaa hetken Chiasmin kanssa?"

Minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta viettää Sarwenin kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta sanon silti: "Vain hetki Sha-Tzuu."

Sha-Tzuu nyökkää ja mulkaisee Sarwenia. Sarwen hymyilee:
"Täällä on varmasti auringonlasku kaunis. Onkohan yö kylmä? Mietin vain, meri-ilma. Eihän täällä muuta olekaan."

"Varmasti yö tuntuu lämpimän päivän jälkeen hyvinkin vilpoiselta. Mutta se on näkemisen arvoista silti."

Sarwen nyökkää:
"Olet varmasti oikeassa."

Nyökkään ja suljen silmäni.
"Yritätkö nyt tutustua minuun paremmin ja toivoisit että voisimme ihailla auringonlaskua kahden, romanttisessa mielessä?" Kysyn.

Sarwen virnistää Chiasmille:
"Jos sinä ajattelet noin, se sopii kyllä minulle aivan hyvin."

Hymähdän ja sanon:
"En ajattele."

"Mutta sanoit kuitenkin niin, eli etkö silloin ajatellut?" Sarwen naurahtaa.

Aukaisen silmäni ja katson Sarwenia hetken.
"Ajattelin auringonlaskun katsomista kyllä, sinun tai kaikkien kanssa, mutta en romanttisessa mielessä."

"Miten voi katsella taivasta romanttisesti?" Sarwen kysyy.
"Tiedäthän, auringonlaskussa voi muhinoida romanttisesti, kuiskutella romanttisia asioita toisen korvaan, mutta miten sitä katsellaan romanttisesti?" Hän iskee silmäänsä.

"Kyselet typeriä ja tiedät mitä tarkoitin. Sellainen kaunis hetki kuin auringonlasku varmasti laskee kynnystä laskea käsi toisen harteille ja kumartua kuiskuttelemaan jotain toisen korvaan, mutta minä en odota sellaista. Enkä halua että edes yrität kanssani sellaista," sanon huokaisten.

Sarwen huokaisee myös.
"Olet hyvin vaikeasti tavoiteltava, tiesitkö sen?"

"En ole, mutta tuollainen naistenmies ei saa siihen mahdollisuutta," sanon virnistäen.

"Hei, nyt imartelet minua hieman liikaa."

"Minä en ole ainoa joka pitää sinua naistenmiehenä Sarwen," sanon ja suljen jälleen silmäni.

Sarwen hymähtää:
"Ehkä maineesta on vaikea päästä eroon." Taustalta kuuluu Sha-Tzuun huuto:
"Voinko tulla jo!"

"Miksi et yrittäisi vaikka jutella Jamiman kanssa. Hän, jota pidin ensinäkemästä asti viimeisenä henkilönä johon voisin tutustua, on osoittautunut kuitenkin yhdeksi parhaimmaksi tuttavakseni. Emme jaa juurikaan mitään yhteistä ja Jamima on hyvin itsetietoinen sekä jääräpäinen, jopa hankala. Mutta hän on sen kuoren sisällä oikein mukava tyttö. Ehkä sinunkin pitäisi jutella hänen kanssaan enemmän että saisit sen puolen hänestä esiin," sanon Sarwenille, katsoen häntä hymyillen, vilkaisten nopeasti Sha-Tzuuta mutten vastaa hänelle vielä mitään.

Sarwen kumartuu hieman Chiasmia kohden ja nyökkää Arpea, joka istuu kivellä leikitellen veitsensä kanssa.

Vilkaisen Arpea, ensin tietämättä mitä Sarwen tarkoittaa ja naurahdan sitten sanoen:
"Virhearvio. Minä olin aivan varma siitä, mutta se osuikin vääräksi. Jamima on vapaa."

"Luulin, että yrität murhauttaa minut."

"En sentään, hölmö," sanon naurahtaen.

"Vai on Jamima vapaa. Sinun ihmis- ja avaruusoliosuhdeanalyysi ei ollutkaan pettämätön."

"Ei niin ja tiedätkö, se kävi hieman itsetunnolleni," sanon virnistäen.

"Voi sinua. Mutta minä tiedänkin kuka on ihastunut sinuun." Sarwen virnistää nyökäten Sha-Tzuuta kohti, joka seisoo taustalla katsellen heitä kädessään hedelmä, josta lipoo kielellään käynyttä nestettä.

Naurahdan ja sanon:
"Ehkä hän pitää minusta eniten vain sen takia koska olen se joka ottaa hänet parhaiten huomioon." Olen hetken hiljaa, katsoen Sha-Tzuuta ja jatkan:
"Hän on kyllä aika söpö." Virnistän leikillisesti Sarwenille.

"Hänellä on kyllä varmasti kokemusta kielen käytöstä," tokaisee Sarwen ja tukkii suunsa kämmenellään sanoen sen välistä mumisten:
"Anteeksi, tuo ei ollut sopivaa."

Naurahdan Sarwenille.
"Ei se mitään. On minulla huumorintaju sentään tallella vaikka vaikeasti tavoiteltava olenkin."

Sha-Tzuu huutaa:
"Voinko jo tulla!" Sarwen pudistelee päätään.
"Outo kääpiö."

"Mutta mukava. Jää siihen tai mene juttelemaan Jamiman kanssa, minä pyydän Sha-Tzuun takaisin," sanon hymyillen Sarwenille ja vinkkaan Sha-Tzuulle luvan tulla.

Sha-Tzuu köpöttelee takaisin ja istuutuu Chiasmin viereen. Aurinko alkaa laskea värjäten taivaan keltaiseksi ja oranssiksi.

Nousen istumaan ja katson taivaalle.
"Sinä oletkin jo nähnyt tämän useasti, mutta eikö se olekin kaunista?"

Sha-Tzuu sanoo:
"On se kaunista." Hän asettuu makuulle Chiasmin kylkeen ja kiehnautuu siihen kiinni.

Naurahdan hiljaa ja kiedon käteni Sha-Tzuun ympärille. Mahtaako Sarwenin sanoissa sittenkin olla jotain perää, mietin, mutta mielestäni se on suloista.

Sarwen nousee ylös ja sanoo:
"Menen juttelemaan Garin kanssa suunnitelmista." Sha-Tzuu sanoo:
"Kun kaksi kuuta nousee heti kun aurinko on tipahtanut meren taakse, se on kaunista. Jonkin aikaa luulin, ettei tämä alkoholi ole tarpeeksi väkevää kun näin kaksi kuuta, mutta täällä oikeasti on niin!"

Naurahdan Sha-Tzuulle.
"Uskon että se on kaunista ja onneksi pian näen sen itsekin. Aion valvoa koko yön ja ihailla sitä, ehkä uskaltaudun vielä yöuinnillekin."

"Glapunktilaiset pitävät yöstä. Uivat, lentävät kuutamossa ja leikkivät." Sha-Tzuu ottaa hörpyn.
"He ovat kovin leikkisiä, ja heillä on hassua huumoria. Kerran yksi heistä heitti hedelmän toista päin, mikä hajosi ja tahmastutti hänen kuorensa. Ne jaksoivat hihitellä ja pulputella sille miltei viikon."

Naurahdan jälleen ja kuvittelen mielessäni tapahtumaa.
"Heidän elämänsä on yhtä iloista pulputusta näemmä."

Sha-Tzuu nyökkää.
"Hyvin huoletonta. Mutta he myös keskustelevat pitkään. En oikein ymmärrä niitä keskusteluita. Ne ovat vähän kuin keskusteluista filosofiasta, mutta he keskustelevat matemaattisista kaavoista. He voivat istua ringissä arneja ja vuoronperään kertoa aina yhden uuden desimaalin piihin."

"Niinkö? No ajattelinkin että kai heidän elämään pitää sisältyä jotain muutakin kuin vain rentoutumista," sanon ja ajatuskin filosofiasta ja matematiikasta saa minut kyllästymään.

"Heillä kaikki kestää aika kauan, mutta eihän heillä ole kuin aikaa täällä."

"Aivan," sanon nyökäten ja katson taivasta, sekä kauas horisonttiin.

Kun auringosta näkyy enää viimeiset pilkahdukset, kaukaa idästä alkaa oranssin loisteen korvata pimeyden keskeltä hopeinen kirkas hohde. Saarekkeelta alkaa kuulua iloista pulputusta.

Vilkaisen saarekkeelle ja nousen ylös, kävellen rantaan ja katson taivaalle, antaen veden kastella varpaani.

Sha-Tzuu on seurannut Chiasmia ja hän katsoo Chiasmia pää kallellaan, kun tämä antaa varpaidensa leikitellä kylmässä vedessä. Aurinko on laskenut kokonaan ja toisesta kuusta on noussut jo puolet. Chiasm näkee, miten hänen ylitseen lentää nopea viuhahdus. Ellei hän tietäisi, että se on glapunktilainen, hän ei tietäisi mikä se oli. Sha-Tzuu hymyilee ja heiluttelee innoissaan pieniä siipiään.

Katson hymyillen ensin yli lentävää olentoa ja sitten Shat-Tzuuta.
"Minun onkin pitänyt kysyä, että pystytkö lentämään noilla siivilläsi?"

Sha-Tzuu vilkaisee siipiään olkapäidensä yli.
"En."

Nyökkään ja siirrän katseeni takaisin taivaalle.

Kun kaksi kuuta ovat taivaalla, yö on kaunis, vaikkakin viileä. Meri tosiaan tekee ilman kylmäksi, eikä terävä tuuli auta sitä yhtään. Glaupnktilaiset ilakoivat ja leikkivät välillä lentäen, välillä uiden.

Katson hymyillen kaikkea. Merta, taivasta ja leikkiviä olentoja. Kaikki on niin kaunista, ettei sanat riitä sitä kuvailemaan. Varpaani alkavat palella viileässä vedessä ja alan pohtia yöllistä uimistani toiseen kertaan.

Chiasmia alkaa väsyttää. Heillä on ollut raskas matka, ja veden laineiden ääni on rauhoittavaa.

En haluaisi nukahtaa, sillä tämä taitaa todellakin olla viimeinen kerta kun näen jotain näin kaunista. Asetun silti selälleni maahan makaamaan ja katson kaunista taivasta, kuunnellen laineiden rauhoittavaa liplatusta.

Sha-Tzuu painautuu Chiasmin kylkeen kiinni.

Vilkaisen Sha-Tzuuta ja jatkan taivaalle katsomista, huokaisten syvään hyvästä ja rennosta olostani, vaikka kylmä onkin ja tunnen miten ihoni menee kananlihalle.

Chiasm herää aamulla lämmittävään aamuaurinkoon ja kosteisiin pisaroihin kasvoillaan. Glapunktilainen läiskyttelee vettä häntä päin hymyillen. Chiasm näkee päässään kuvajaisen, miten Lohikäärme lähtee pois planeetalta hän kyydissään, mutta kuva kulkee sen jälkeen kuin kelattuna taaksepäin siihen, että ennen Lohikäärmeen lähtöä Chiasm ui.

"No huomenta," sanon hymyilevälle olennolle ja nousen ylös.
"Vai saan minä vielä uida ennen lähtöä." Tokaisen ja vilkaisen, nukkuvatko muut vielä.

Sha-Tzuu on ainakin sikeässä unessa, eikä herää, vaikka Chiasm nouseekin ylös. Hän ei näe muita, eikä ole varma missä he ovat nukkuneet. Todennäköisesti saaren keskiosassa.

Kukaan ei ainakaan siis vielä näytä olevan poistumassa, joten riisuudun ja menen veteen. Se tuntuu hyvin viileältä, mutta samalla aurinko lämmittää pinnalla. Uin hieman pidemmäs rannasta ja sukellan, katsoen mitä pohjassa on, nousten takaisin pintaan ja nautin vedestä.

Chiasm huomaa, että glaupunktilaisia alkaa kerääntyä hänen ympärilleen vedessä.

"Haluaisitteko leikkiä? Sääli etten ole yhtä nopea kuin te enkä pysty olemaan veden alla pitkään," sanon hymyillen, katsoen olentoja.

Glaupunktilaiset katsovat hetken toisiaan, kunnes yksi lähtee sukeltamaan huimaa vauhtia alas Chiasmin alle syvyyksiin. Muiden ilmeet ovat odottavat.

Oma ilmeenikin on odottava, sillä en tiedä mitä oikein on tapahtumassa. Voisinkohan tarttua siihen kiinni ja antaa sen viedä minua vedessä nopeasti, mietin.

Yhtäkkiä syvyyksistä glaupunktilainen lähtee uimaan huimaa vauhtia pintaan, ja tuuppaa Chiasmin vedestä ilmalentoon useiden kymmenien metrien korkeuteen, missä toinen lentoon syöksähtänyt glaupunktilainen lonkeroillaan heivaa Chiasmille lisää vauhtia yhä korkeammalle, kunnes Chiasm on sadan metrin korkeudella ilmassa. Hän näkee niin pitkälle, kuin ei ole tällä planeetalla nähnyt vielä. Saari, jolla he ovat viettäneet aikaa on kämmenen kokoinen, ja Chiasm näkee muutaman vastaavanlaisen kauempana. Suurin osa on kuitenkin vettä, ja mielikuva näiden saarien kukkapurkkimaisuudesta tulee enemmän esiin korkeudesta.

Tietysti minua pelottaa olla niin korkealla, mutta toisaalta näky ylhäältä on aivan uskomattoman hieno ja upea, että se saa minut jopa nauramaan ja huudahdan kovaan ääneen pelon ja jännityksen seasta. Levitän nopeasti käteni ilmassa, tuntien kuin osaisin itse lentää ja tunnen myös, miten vatsanpohjastani ottaa.

Kun Chiasm saavuttaa ilmalentonsa lakipisteen, painovoima ottaa häneen vaikutuksen, ja hän alkaa pudota.

En tiedä mitä tulee tapahtumaan, ottaako joku minut vastaan vai luulevatko olennot että ihmisruumiini kestää näin korkealta veteen putoamisen, mutta jotenkin luotan siihen ettei tämä ole viimeinen hetkeni ja annan itseni pudota alas, vatsani kouristellen jännityksestä ja painovoiman aiheuttamasta pudotuksesta.

Chiasm tietää, että näin korkealta putoaminen veteen tuntuu, kuin putoaminen sementtialustaan. Glaupunktilaiset katsovat tarkkaavaisesti alhaalta vedestä Chiasmin putoamista, kunnes yksi lähtee lentoon ja ottaa hänet kiinni lonkeroillaan.

Älähdän pakosta kun putoaminen pysähtyy lonkeroon, mutta nauran innosta ja jännityksestä yhä.
"Tuo oli upeaa!" Huudahdan pitäen kiinni lonkerosta.

Glaupunktilaiset alkavat nauraa. He katsovat toisiaan ja Chiasmia, ja Chiasm alkaa tuntea olonsa leikkikaluksi, kuin rantapallo.

"Hei hetkinen, en aio olla teidän leikkikalunne," sanon naurahtaen ja osoitan vettä alhaallani. "Parikymmentä metriä veteen ja sitten voit irroittaa otteesi," sanon sille jonka kyydissä olen.

Glaupunktilainen näyttää olevan hieman pettynyt, mutta hymyilee pian ja toinen lähtee lentoon pitkän matkan päähän ilmaan. Chiasm näkee kuvajaisen pallosta, jonka toinen ottaa ilmasta kiinni.

"Teille pitäisi siis saada oikea pallo, koska minä en ainakaan suostu olemaan sellainen, niinkö?" Varmistan, sillä en todellakaan halua heidän leikkikaluksi.

Glaupunktilainen nauraa ja heittää Chiasmin toiselle, joka ottaa kopin.

Huudan ilmalennon aikana, eikä minua naurata yhtään.
"Okei, riittää! En ole tehty tätä varten!" Yritän sanoa.

Glaupunktilainen, joka otti Chiasmista kopin katsoo häntä hieman pettyneenä ja tiputtaa veteen. Ei kuitenkaan vaaralliselta korkeudelta, vaan ihan mukavalta sukelluskorkeudelta.

Tipahdettuani veteen, olen hetken pinnan alla ja nousen sitten pintaan päätäni pudistellen ja sanon: "Teille pitäisi oikeasti saada suuri rantapallo millä voisitte leikkiä. Ei siinä ettenkö olisi halunnut leikkiä kanssanne, mutta tuo on hieman liian rajua minulle."

Glaupunktilaiset kerääntyvät Chiasmin ympärille tutkimaan häntä. He eivät vaikuta olevan enää aivan niin iloisia kuin ammulla hänet herätettyään, vaan enemmänkin pettyneitä siitä, ettei heidän leikkikaverinsa ollutkaan hauskaa seuraa.

"Älkää katsoko minua noin. Minä olen ihminen ja hajoan helposti," koitan puolustella itseäni.

Glaupunktilaiset yrittävät jokainen viestittää Chiasmille jotain, mutta Chiasm ei oikein ymmärrä sitä kuvien tulvaa päässään. Kuin monta ihmistä puhuisi yhtäaikaa.

Hämmentyneenä alan uida kohti rantaa ja sanon olentoja vilkuillen:
"En ymmärrä mitä tarkoitatte. Voisiko yksi sanoa asian, eikä kaikki kerralla?"

Yksi heistä lähtee seuraamaan Chiasmia. Chiasm tuntee kysymyksen ja näkee oman kuvansa. He ovat ilmeisen kiinnostuneita tällaisesta "ihmisestä" ja sen rajatuista ominaisuuksista.

Uin sen verran lähelle rantaa, että saan jalkani pohjaan ja käännyn katsomaan olentoa, en ehkä enää niin iloisena itsekään.
"Meillä on heikot luut ja kehomme ei kestä kovia törmäyksiä. Emme ole kovin älykkäitä ja käytämme älykkyyttämme usein vääriin tarkoituksiin. Menemme rikki sisältä ja ulkoa helposti, eikä meitä ole helppo ymmärtää," sanon sille, enkä enää hymyile.

Glaupunktilaisetkin ovat hiljaa. Mietteliäitä. Eivät enää iloisia. He katsovat Chiasmia kuin säälien häntä.

Kävelen pois vedestä ja jään seisomaan rantaan, antaen auringon lämmittää ja kuivattaa itseäni, sanoen: "Emme me silti niin surkeita ole, mitä annoin kuvaa. Pointtini oli vain se, että me emme kestä teidän leikkikaluinanne."

Gar kävelee rannalle myös:
"Etsinkin sinua. Alamme olla valmiit lähtöön." Hän katsoo Chiasmin auringossa kuivuvaa kehoa.

Peitän rintani ja nyökkään.
"Olen pian valmis."

Gar nyökkää. Hän katsoo vielä Chiasmia:
"Eikö sinua hävetä uida alasti? Kuka tahansa voisi nähdä sinut."

"Ei oikeastaan. Täällä ei ole ketään muuta kuin Sarwen, joka saattaa saada paljaasta vartalosta kiksejä," sanon.

Gar nyökkää ja sanoo:
"Kun olet valmis," lähtien takaisin kohti atollin keskusta.

Garin poistuttua puen vaatteet takaisin ylleni ja lähden hieman pettyneenä hänen peräänsä. Pettyneenä siihen, etten soveltunut leikkikaluksi olennoille ja hekään eivät enää pulputtaneet iloisesti sen jälkeen.

Kaikki ovat koolla. Gar sanoo:
"Valmiita lähtöön? Meillä on töitä tehtävänä."

"Ollaan ollaan," sanon omasta puolestani.

Gar nyökkää.
"Mahdammeko saada glaupunktilaisilta kyydin takaisin? Matka on pitkä uida." Gar katsoo Chiasmia kysyvästi.

Huokaisten käännän katseeni olentoihin ja kysyn:
"Saammeko kyydin takaisin alukselle?"

Sha-Tzuu sanoo ääneen:
"Miksi minulta ei kysytty? Olen viettänyt täällä aikaa paljon enemmän." Olennot antavat Chiasmille hyväksyvän kuvajaisen.

Vilkaisen ensin Sha-Tzuuta ja sitten muita, sanoen:
"Saamme kyydin."

Gar nyökkää ja glaupunktilaiset alkavat kerääntyä rantaan ottaen heidät kyytiinsä ja vieden takaisin alukselle. Aluksella he huomaavat, että lehdistä taidokkaita koreja täynnä kauniita hedelmäasetelmia on asetettu aluksen katolle luukun ympärille.

"Katso Sha-Tzuu, sinullekin on evästä kuten lupasimme," sanon hymyillen ja noukin käsiini muutaman korin.
"Kiitos kaikesta, jopa siitä leikistä," sanon olennoille hymyillen.

Glaupunktilaiset heilauttelevat lonkeroitaan hyvästeiksi. Gar ja Sarwen alkavat pakata tuoreita eväitä alukseen ja Gar alkaa lämmitellä alusta. Glaupunktilaiset tulevat vielä hyvästelemään lonkeroillaan Chiasmin ja Sha-Tzuun erikseen.

Saan jälleen hymyn kasvoilleni nyt kun tiedän, ettei leikin puute suututtanut olentoja ja vietän pienen hetken hyvästellessäni olentoja. Lupaan tulla käymään jos ikinä enää eksyn alueelle ja lupaan myös tuoda silloin mukanani suuren rantapallon.

Alus tärähtää hieman, kun Gar saa koneet jälleen käyntiin. Sha-Tzuu ja Chiasm kiirehtivät alukseen sisälle kun Gar ottaa suunnaksi planeetan ilmakehän, ja avaruuden.

Vaikka lomamme oli hyvin lyhyt, silti alus tuntuu jälleen kuin kodilta. Ainoa mitä kadun on se, että nukahdin yöllä enkä ehtinyt ihailla kahtaa kaunista kuuta meren yllä tarpeeksi pitkään.

Sininen planeetta jää heidän taakseen. Gar käskee Chiasmia ja Sha-Tzuuta keksimään blutokeille jonkin järkevän suunnitelman.

"Kuulit mitä Gar sanoi," sanon Sha-Tzuulle.
"Nyt on siis aika aloittaa työt ja voit alkaa kertoa mihin blutokit on hyvä sijoittaa jos kohteesta haluaa saada muualtakin valuuttaa. Kerroinhan jo aikaisemmin, että esimerkiksi mineraalit voisivat olla hyvä ajatus, jos olet sitä mietlä itse."

Sha-Tzuu nyökkää.
"Mutta en tiedä, onko teidän maailmassa meidän mineraaleilla käyttöä. En tiedä teidän maailmastanne yhtään mitään."

"Ei se mitään. Kerro niistä mitä tiedät ja mietimme ovatko ne sopivia. Tietysti jos on jotain muuta kuin mineraaleja tarjolla kuten aluksen osia tai muuta vastaavaa, sekin käy. Tai niin ainakin luulen."

Sha-Tzuu nyökkää.
"Voin alkaa miettiä listaa, ja sitä, miten ne saa. Varmaan mahdollisimman helpolla? Uskoisin? On vain yksi ongelma."

"Ja se on?"

"Teillä on aika paljon blutokeja. Ja te olette selkeästi ulkopuolisia. Ja haluatte ostaa jotain. Se saattaa olla epäilyttävää, ellette aio tehdä kauppaa pimeillä markkinoilla."

"Sano sitten että sinä tiedät paikat jossa tehdä pimeää kauppa ja osaat neuvoa hinnoissa."

"Tiedän," sanoo Sha-Tzuu katsoen ovelasti kulmiensa alta ja hieroen käsiään yhteen.

"Hyvä," sanon nyökäten.
"Saat siis kertoa kaikille mitä mielessäsi on ja mihin suuntaamme matkamme."

Sha-Tzuu nyökkää:
"Jos he vain kuulevat minut."

"Tottakai kuulevat," sanon kummastellen hänen mietteitään.
"Sinä olet ainoa joka tiedät tästä paikasta enemmän kuin me, joten kellään ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuulla sinua jos haluavat vaihtaa rahat tavaraan."

"Mutta eiväthän he tähänkään asti minua ole kuulleet tai kuunnelleet. Toisaalta, siksi kai me olemme hyviä vakoojia, koska kukaan ei meitä koskaan huomaa."

"Juuri niin," sanon naurahtaen ja vien hänet ohjaamoon.
"No niin, kerro mitä ajattelit."

Sha-Tzuu aukaisee ääntään krohauttamalla kurkkuaan.
"Mielestäni on helpointa ja turvallisinta kaikille, jos blutokit vaihdetaan johonkin pimeillä markkinoilla. Te olette muukalaisia, ja se näkyy, joten voisi olla epäilyttävää, kun teillä on senkin verran varakkuutta, mitä teillä on. Ehkä voisitte itse nähdä näytteitä vaikkapa mineraaleista, niin näkisitte omin silmin, onko niillä käyttöä tai arvoa teidän maailmassanne." Sha-Tzuu katsoo muita. Muut häntä. Gar vilkaisee Chiasmia:
"Suunnitelma on siis?"

"Sha-Tzuu, katso tähtikartasta sellainen planeetta jossa on hyvät pimeät markkinat niin suuntaamme sinne. Se on suunnitelmamme ensimmäinen osa," sanon.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Tiedän juuri oikean paikan, näytän sen teille." Sha-Tzuu kävelee Arven luo, jonka on nähnyt käyttävän karttaa.
"Tuota, herra Arpi, voitko laittaa kartan päälle?" Sha-Tzuu katsoo Arpea ylöspäin. Arpi käynnistää kartan ja Sha-Tzuu alkaa tutkia sitä.

Kävelen myös koneen luokse ja seuraan sivusta kun Sha-Tzuu etsii oikeaa planeettaa. Naurahdan mielessäni hänen puhuttelutapaansa, kutsuen Arpea herra Arveksi.

Sha-Tzuu tutkii hetken ja osoittaa yhtä planeettaa.
"Tuo." Arpi nyökkää:
"Gar, syötän sinulle koordinaatit."

"Millainen planeetta se on ja miten pitkä arvioitu matka?" Kysyn.

Sha-Tzuu sanoo:
"Planeetta on pimeä. Sen aurinko on alkanut sammua ja ihmiset ovat paenneet tai evakuoitu sieltä. Sitä luullaan kuolleeksi, mutta se on oikeasti alamaailman hallussa. Imperiaalisella vartiolla ei ole siellä mitään valtaa. Heitä ei ole. Planeetalla on omat lakinsa. Siellä käydään myös kauppaa, sillä kukaan ei kysele mitään. Oikeastaan kaikki alkoi sen jälkeen, kun ihmisiä jäi planeetalle. Kaikilla ei ollut varaa lähteä pakoon hiipuvaa aurinkoa, kaikille ei ollut järjestetty evakuointia. Ne jotka jäivät, joutuivat keksimään keinon selviytyä. Vilja ei enää kasva, planeetta on kuollut. Joten ainoa elinkeino ja selviytymistapa näille eloonjääneille oli tehdä planeetasta kauppapaikka universumin varjoisalla puolella. Siitä on toistasataa vuotta, ja nuo viimeiset asukkaat ovat kuolleet jo. Nykyään siellä ei yritetä selviytyä, vaan siitä on jäänyt mustan pörssin ja pimeän tavaran kauppapaikka. Siellä on vain yksi suuri avaruussatama ja rauniokaupunki, muuten planeetta on autio."

32. Sessio - Paluu paratiisiin

2011-08-04T20:13:00.001+03:00

31. sessio on toistaiseksi kadoksissa, eli 30. jälkeen hypätään suoraan 32. Toivottavasti puuttuva löytyy jossain vaiheessa.

Hangaari on siivottu ja ruumis on ammuttu ilmalukon kautta avaruuteen. Gar käynnisti aluksen, että sen työntömoottorit polttivat perässä leijuneen ruumiin tuhkaksi. Kaikki ovat ohjaamossa.
"Kontilla ei tainnut edes olla oikeasti määränpäätä, vaan se oli tekaistu vain sen takia, että tuo kaappaaja saatiin sisälle alukseen. Tuskin kannattaa siis lähteä sinne enää. Takaisin ei kannata palata enää, en usko, että löydämme sukkulaa tai kaupantekijöitä, kuten arvelimme jo aikaisemmin. Lähdemmekö siis takaisin hyppyportille? Mehän itse omin silmin todistimme siellä sodan, vaikka Imperiaalinen vartio siitä ei ollut tietoinen. Palaammeko?"

"Meillähän on nyt kaikki mitä tarvitsemme, joten eiköhän nyt ole hyvä palata kotiin. Lähdemme siis hyppyportille ja kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä?"

Sarwen sanoo:
"Hetkinen. Meillä oli 500.000 blutokia pankiryöstöstä ja siihen päälle etumaksu sukkulasta. Kun palaamme, voimme heittää ne blutokit menemään, sillä niillä ei ole mitään arvoa siellä, mistä me tulemme."

"Aivan, en ajattellut tuota. Kuinka kova kiire teillä on kotiin? Ajattelin vain, minä ja Jamima ainakin keksimme blutokeille käyttöä täällä," sanon hymyillen.

Sarwen sanoo:
"Minulla ainakin toisaalta on kiire, toisaalta ei. Tämä ei sinäänsä ole mitenkään sen kummempi tai huonompi paikka kuin oma maailmamme, ainoa ongelma on se, ettemme oikein tiedä tästä paikasta mitään mikä hankaloittaa asioita. Mutta, mihin arvokkaaseen nuo blutokit voisi vaihtaa, millä voisi tehdä jotain järkevää tai mikä olisi tarpeeksi arvokasta, että sillä voisi tehdä kauppaa tunnetussa maailmassamme?" Gar nyökkää:
"Tuossa on ideaa."

"Lisää rojuja hangaariin," tokaisen huokaisten.

Gar sanoo:
"Tuo on yksi vaihtoehto. Mutta mitä jos hankkisi jotain arvokasta mineraalia? Mitä täällä on sellaista?"

Kohautan olkapäitäni, sillä en tiedä mitään mineraaleista.

Sarwen pudistelee päätään:
"Ei tietoa. Kulta on tietysti, mutta sen arvo on suoraan sidottuna rahaan, eli sillä ei periaatteessa voi tehdä voittoa ainakaan. Toisaalta, jos muuttaa blutokit kullaksi niin kulta on helppoa muuttaa taasen tulilinnuiksi." Feala sanoo:
"Sha-Tzuun pitäisi olla nyt täällä, hän varmasti tietäisi mitä tehdä."

"Haetaan hänet takaisin alukselle, hän neuvoo meitä ja kun olemme saaneet sen mitä haluamme, viemme hänet takaisin ja palaamme kotiin."

Feala sanoo:
"Mahdammeko me löytää hänet sieltä? Planeetta on suuri. Toisaalta, siellä ei taida paljon olla kuivaa pinta-alaa, ja olennot siellä vaikuttivat ystävällisiltä."

"No, se oli vain ehdotus. Jos siihen menee turhaan aikaa hukkaan yrittäessä etsiä häntä, keksitään jotain muuta. Mitä muuta, sitä en tiedä. Mennään jonnekin planeetalle missä on ystävällistä väkeä ja tiedustellaan heiltä."

Sarwen miettii:
"Eihän Sha-Tzuulla ollut kommunikaattoria?"

"En muista."

Sarwen katsoo Garia ja Arpea, jotka pudistelevat päätään. Sarwen sanoo:
"Yritän selvittää asiaa... en ole varma, annoimmeko hänelle kommunikaattorin."

Odottelen hiljaa kun Sarwen yrittää selvittää asiaa.

Sarwen sanoo:
"Tässä voi mennä tovi, olemme melko kaukana siltä planeetalta. Turhaan minua siis odotatte."

"Jatkamme suunnittelua vasta kun olemme saaneet tietää onko Sha-Tzuulla kommunikaattori?"

"Ellemme sitten hanki jostain kultaa. Mutta sekin on vähän, että mistä. Sha-Tzuu olisi oiva ja luotettava opas."

"Eli etsimme hänet, eikö? Lähdemme sille planeetalle, matkan aikana selviää onko hänellä kommunikaattori ja jos ei ole, ehkä silti löydämme hänet koska ne olennot osaavat lukea ajatuksia."

Gar nyökkää:
"Kyllä. Lähdemme sinne ja Sarwen saa tutkia, löytääkö häneltä kommunikaattoria."

Mietin hetken ja lisään:
"Sitäpaitsi, tämän kaiken jälkeen sen paratiisin näkeminen ja siellä edes pienen hetken viettäminen kuulostaa lomalta." Muistelen mielessäni sitä raikasta tuoksua, lämmintä aurinkoa ja herkullisia hedelmiä.

Gar sanoo:
"Suunta otettu paratiisiin."

Nyökkään tyytyväisenä.
"Kauanko matka kestää?"

"Noin kolme vuorokautta."

Nyökkään jälleen ja poistun ohjaamosta, kuluttaen aikaani tavallisesti.

Kolmen vuorokauden aikana Sarwen ei ole löytänyt Sha-Tzuuta kommunikaattorilla. Gar on kutsunut kaikki ohjaamoon katsomaan kaunista näkyä näytöltä. Sininen suuri planeetta, jonka pinta on kuin helmi. Planeetan aurinko paistaa sen takaa, ja koko planeetta on kuin kaunis meri.

Katson kaunista näkyä ja sanon:
"Feala, tällä kertaa sinäkin varmasti astut tuolle paratiisisaarelle, eikö?"

Feala nyökkää.
"Kyllä. Haluan oppia enemmän glaupunktilaisista."

"Hyvä. Se tarkoittaa sitä että saamme viettää siellä hetken aikaa oikeata lomaa," sanon innoissani.

"Lomaa," sanoo Sarwen ja hymyilee.
"Raitista ilmaa, hyvää ruokaa ja harmoniaa. Kelpaa minulle. Ja ehkä siellä on jotain arvokasta."

"Ainoa arvokas mitä viemme sieltä mennessämme on hyvä mieli," sanon Sarwenille.

Sarwen hymyilee.
"Ehkä."

"Koska aloitamme laskeutumisen? En malta odottaa että pääsemme tuonne."

"Arnin kuluttua. Yritän etsiä samaa kohtaa, minne viimeksi laskeuduimme."

Nyökkään ja jään ohjaamoon seuraamaan lähestymistä.

Planeetan sininen pinta lähenee kokoajan, ja arnin odotus ei tunnu pitkältä planeetan kauneuden takia. Chiasm huomaa, miten jokin nopea livahtaa näytön ohi. Arpi sanoo:
"Tutka havaitsee useita nopeita... olentoja aluksen ympärillä." Feala sulkee silmänsä hymyillen jo kohottaa kätensä ilmaan kämmenet ylöspäin.

Vilkaisen Fealaa ja sanon:
"Toivottavasti ne ovat yhtä ystävällisä kuin viimeksi."

Feala hymyilee:
"Aistin uteliaisuutta ja ystävällisyyttä. He tietävät, ketä olemme. He saattavat meidät planeetalle."

"Hyvä," sanon hymyillen ja seuraan näytöltä alkavaa laskeutumista.

Alus laskeutuu hieman pehmeämmin veden pintaan kuin viimeksi, sillä Garilla on jo yksi kokemus siitä takanaan. Heidän laskeuduttuaan näytön eteen tulee outo hymyilevä glapunktilainen.

Naurahdan sen nähdessäni.
"Olin melkein unohtanut miten suloisilta nuo näyttävät. Odottakaa kunhan kuulette niiden nauravan. Se on todella suloista," sanon hymyillen ja kärsimättömänä odotan että alamme tehdä lähtöä ulos aluksesta.

Gar sanoo Chiasmille:
"Teen viimeiset viimeistelyt, mene vain aluksen katolle. Arpi?" Arpi nyökkää ja lähtee Chiasmin seuraksi. Sarwen sanoo vielä yrittävänsä etsiä Sha-Tzuuta. Feala ja Jamima lähtevät myös Arven ja Chiasmin kanssa.

Muut perässäni, kapuan aluksen katolle ja ensimmäisenä vedän syvään keuhkoihini raitista ilmaa.

Meri-ilma tuoksuu raikkaalta ja aurinko alkaa nousta häikäisten kirkkaasti. Glapunktilainen, joka oli heidän aluksensa näytön edessä liitää myös katolle. Hän ojentaa lonkeroaan Chiasmille ja Chiasm tuntee ajatuksissaan tervetulleen olon.

"Ihana päästä paikkaan jossa meidät toivotetaan tervetulleiksi," sanon hymyillen, koskettaen olennon lonkeroa.

Muutkin ilmeisesti tuntevat telepaattisen tervetulotoivotuksen, koska he hymyilevät. Jopa Arpi. Olento laskee kostean, hieman viileän lonkeron Chiasmin päälle, ja Chiasm kuulee hänen nimensä, Blukloptumbzhribloplomp.

Naurahdan kuullessani hänen nimensä, sillä se on hassu ja outo.
"Riittäisiköhän pelkkä Bluk? Sen ainakin muistan helpommin," sanon olennolle ja esittelen sille muut jotka ovat katolla kanssani.

Olento hymyilee ja nauraa kikattaen, mikä muistuttaa hieman pulputusta.

En voi olla yhtymättä hänen hassuun nauruunsa, enkä edes tiedä mille hän oikein nauraa.

Pian alukselle alkaa saapua lentäen muitakin. Ne näyttävät hieman meduusoilta, jotka uivat vedessä. Nämä vain "uivat" ilmassa. Pian aluksen kannella on yhteensä viisi kikattavaa olentoa. Arpi kysyy hieman vaivautuneena:
"Mille ne nauravat? Mikä on niin hauskaa?"

Kohautan olkapäitäni ja kysyn:
"Mitä te oikein nauratte?"

Chiasm saa kuvan heidän avaruusaluksestaan.

Naurahdan ja sanon:
"Ne nauravat tuolle meidän lentävälle purkille."

Feala nauraa:
"Ei ihme. Sain kuvajaisen, että he ihmettelevät miten pääsimme tuon aluksen kanssa tänne toisenkin kerran." Arpi virnistää:
"Sano, että meillä on hyvä miehistö." Arpi vakavoituu miltei heti.
"Sain vastauksen mieleeni..."

"Pitää olla varovainen mitä miettii, sillä näiltä ei taida pysyä mikään salassa," sanon katsoen olentoja hymyillen.

Olento nyökkää. Hän pitää lonkeroaan edelleen Chiasmin pään päällä.

En tiedä miksi se pitää sitä pääni päällä, mutten tohdi siirtää sitä poiskaan.
"Missä Gar viipyy?"

Garin pää nousee luukusta:
"Täällä." Hän vääntäytyy aluksen katolle. Luukku on selkeästi ahdas. Yksi glaupunktilainen osoittaa Garia lonkerolla ja auttaa hänet.
"Limainen," Gar sanoo ja katsoo turkkiinsa jäänyttä märkää kohtaa. Chiasm näkee mielessään karvatupon ja Garin kasvot.

Nauran mielessäni olevalle kuvalle, mutten kerro siitä Garille. En halua suututtaa häntä nyt.
"No niin, nyt olemme kaikki täällä ja voimme lähteä saarelle."

Yksi olennoista menee Sarwenin luokse ja Sarwen näyttää hänelle kättään. Olento lähettää kaikille surullisen kuvan, mutta Sarwen sanoo:
"Ei se mitään. Minulla on yhdeksän jäljellä."

Katson Sarwenia hymyillen.

Sarwen nyökkää. Olennot hyppäävät veteen, jääden kuitenkin kellumaan. Chiasm saa kuvan päähänsä, missä he kaikki ovat olentojen selässä ja olennot uivat kohti vehreää saarta.

"Ajattelinkin ehdottaa jotain tämän tapaista," sanon ja laskeudun yhden olennon selkään.

Muut seuraavat Chiasmin esimerkkiä, ja olennot lähtevät uimaan he selässään. Olennot uivat hämmästyttävän nopeasti, ja Chiasm tietää, että olennot voivat liikkua niinkin nopeasti, että ihmissilmä tuskin erottaa. Liukkaan kuorimaisen pään päällä on vaikea pysyä.

En juurikaan ehdi ihailla maisemia, vaan keskittyminen menee selässä pysymiseen. Mutta tämä matkustustapa on hauskaa ja se saa minut hymyilemään.

Veden pärskeet vilvoittavat Chiasmin kasvoja ja aurinko lämmittää hänen selkäänsä. Lyhyen matkan jälkeen tuttu saari alkaa näkyä edessäpäin. Olentojen selässä heidän matka kului huomattavasti nopeammin kuin viimeksi aluksen kanssa.

Perille päästyämme kiitän olentoa kyydistä ja lähden kävelemään kohti saaren keskustaa.
"Kai Sha-Tzuu on vielä täällä?" Kysyn olennolta.

Olento näyttää pienen siivekkään kärsällisen olennon, joka makoilee lehdistä tehdyllä patjalla lipitellen toisesta sieraimesta tulleella kielellään hedelmän mehua kuoresta.

"Sha-Tzuu!" Huudahdan ja lähden juosten hänen luokseen. Tartun hänen pitkään kärsäänsä hellästi ja painan suukon sille.
"Et kai vain luullut että olimme unohtaneet sinut?"

Sha-Tzuu katsoo ihmeissään Chiasmia ja muita.
"Mitä te täällä teette?" Luulin, että olen jäänyt tänne yksin!" Hän halaa Chiasmin kättä, sillä hänen kätensä eivät ylety Chiasmin ympärille. Sha-Tzuu on humalassa, mutta humalassa hän on virkeimmillään. Selvinpäin hän on kuin humalassa. Mitä enemmän hän on selvinpäin, sitä enemmän hän vaikuttaa olevan humaltuneena ja väsyneempi.

"Näytät hyvinvoivalta. Me tulimme tänne vartavasten sinua tapaamaan ja siihen on syy. Puhumme siitä myöhemmin, nyt haluan nauttia tästä paikasta," sanon hymyillen.

Olennot antavat jokaiselle kuvan herkuista ja levosta ja alkavat kestittää heitä.

Herkut maittavat tälläkin kertaa ja syötyäni jään istuskelemaan aurinkoon.
"Olemme pian lähdössä kotiin, Sha-Tzuu, mutta meillä on pieni ongelma. Sinä tunnet tätä paikkaa paremmin kuin me ja ajattelimme, josko voisit palata aluksellemme vähäksi aikaa oppaaksi?" Kysyn häneltä, riisuen kenkäni ja annan auringon lämmittää jalkojani.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Minusta on pidetty hyvää huolta täällä, mutta olen vakooja. Olen kaivannut... toimintaa. Tiedätkö, tämä on liian hyvää olla totta, eikä pikkuinen mieleni osaa asettua aloilleen."

"Hyvä. Tai siis, hienoa että suostut," sanon nyökäten.
"Meillä ei ole kova kiire päästä pois täältä vielä ja ehkä sinäkin jaksat hetken olla aloillasi, ennenkuin palaamme alukselle."

Sha-Tzuu virnistää:
"Mutta minulla on pari ehtoa."

"Sano."

"Ensinnäkin, haluan näitä hedelmiä mukaan. Niissä on kova kuori, ja sisällä on maukasta käynyttä hedelmämehua."

"Onnistuu. Entä toinen?"

"Tällä kertaa haluan palkkaa. Te lähdette pois, ja minä jään tänne taas yksin. Toverini ovat kuolleet enkä ole varma metsästetäänkö minua vielä."

"Palkkaa? Siitä sinun pitää puhua jonkun muun kanssa kuin minun," sanon ja pidän pienen tauon, jatkaen:
"Ja jos sinulla ei ole paikkaa minne mennä, en näe syytä mikset voisi tulla mukaamme kotiimme. Siellä tosin ongelmana olisi se, että kukaan ei ymmärtäisi puhettasi. Ja ehkä täällä tuntisit sittenkin olosi kotoisammaksi."

"Kuunteleeko kukaan muutenkaan minua, paitsi sinä? Me shinguzit olemme niin pieniä, että usein jäämme jalkoihin ja huomiotta. Siksi miltei kaikki meistä on valinnut juurikin ammatikseen vakoojan. Mutta, onko teidän maailmassanne meidänkaltaisia?" Chiasm on huomannut, että tässä maailmassa on paljon enemmän älykkäitä rotuja, kuin heidän. Ur-Ukarit, Ur-Obunit, voroxit ja barbaarit, jos niitä voisi roduksi edes sanoa. Enemmän he ovat kuitenkin ihmisiä. Sitten on kaukaiset Vaut joihin harva on saanut kontaktin ja tietysti symbiootit.

"Ei meillä ole teikäläisiä. Ei siellä ole muutenkaan juuri mitään erikoista. Itseasiassa, tämä paikka on vaikuttanut mielenkiintoisemmalta ja monipuolisemmalta kuin kotimme."

Sha-Tzuu kurtistaa kulmiaan.
"Miksi sitten haluatte palata?"

"En tiedä," sanon kohauttaen olkapäitäni.
"Se on kuitenkin koti. Täällä olemme muukalaisia emmekä tunne paikkojen tapoja tarpeeksi hyvin. Kotona muut voivat jatkaa siitä mihin jäivät ja tehdä rahaa omalla tavallaan sekä matkata paikasta toiseen, aivan kuten täälläkin mutta tuntien paikat sekä niiden asukkaat ja säännöt."

Sha-Tzuu nyökkää.
"Tuo on ymmärrettävää. Missä sinun kotisi on? Minun kotini on kolkko kivinen planeetta, missä sataa aina. Tai siellä olen syntynyt. Nyt kotini on universumi."

"Tällä hetkellä kotini on aluksella nimeltä Lohikäärme. Syklin päästä ehkä jossain muualla, en tiedä."

Sha-Tzuu nyökkää.
"Mihin te minua nyt tarvitsittekaan?"

"Meillä on blutokeja millä emme tee mitään kotona ja ennenkuin sanot mitään, niin ei käy. Emme lahjoita niitä sinulle, vaan haluamme löytää jotain käypää tavaraa tai mineraaleja, joita voimme myydä kotona. Tavaran tai mineraalien pitäisi tietenkin olla arvokasta ja koska sinä tunnet tämän paikan paremmin kuin me, ehkä sinä osaisit toimia jonkinlaisena oppaana."

Sha-Tzuun silmiin herää kiilto, kun hän kuulee sanat blutoki, arvokas ja mineraali.
"Emmeköhän me jotain keksi?"

"Sitähän minäkin," sanon hymyillen ja vilkaisen mitä muut tekevät.

Muut näyttävät nautiskelevan olostaan. Sarwen makoilee ottaen aurinkoa, Gar syö, Feala keskustelee glaupunktilaisten kanssa, mutta Arpea ei näy missään.

En näe Jamimaakaan missään. Onkohan hän ja Arpi lähteneet kävelylle tutkimaan saarta, mietin ja nousen ylös.
"Sha-Tzuu lupasi tulla mukaamme oppaaksi, kunhan otamme hänelle mukaan noita hedelmiä. Sinä Gar varmasti hoidat keskustelun palkasta Sha-Tzuun kanssa," sanon virnistäen.

Gar vilkaisee Sha-Tzuuta:
"Vai palkkaa... Ehkä me pääsemme sopimukseen, kun tiedämme miten paljon meillä on arvokasta tavaraa kun lähdemme täältä takaisin kotiin."

Hymyilen Sha-Tzuulle, sillä uskoakseni tämä kuulostaa hänen mielestään hyvältä sopimukselta.
"Missä Arpi ja Jamima ovat?" Kysyn.

Sarwen sanoo:
"Lähtivät tutkimaan saarta."

"Hah, arvasin tuon. Heillä on suhde," sanon virnistellen ja lähden kävelemään pois leiristä.
"Minäkin menen vähän tutkimaan saarta," sanon vielä, aikomuksenani todellisuudessa vain päästä tutkimaan, pitävätkö väitteeni todella paikkansa.

Sarwen sanoo:
"En tiennytkään, että heillä on suhde." Hän nousee pystyyn kyynärpäidensä varaan katsoen Chiasmia kummissaan.

"Minähän sanoin, että he ovat selvästi salarakkaat," huikkaan Sarwenille ja jatkan matkaani.

Saari ei ole pinta-alaltaan kovinkaan suuri, ja sen keskiosan aukeaa lukuunottamatta se on rantoja myöden kasvillisuuden peittämä. Kuin vedestä pinnalla oleva kukkaruukku.

Kulkiessani ihailen ja kummastelen kaikkea mitä näen ja mietin, mahtaako saarella olla eläimiä. Yritän kulkea hiljaa ja kuunnella ääniä.

Chiasm tekee huomion, ettei saarella ole elämää. Suurin osa planeetasta on vettä, joten ehkä elämä enemmän keskittyy veden alle ja veteen kuin näille harvoille atolleille. Ainoat äänet mitä hän kuulee, on meri.

Helpottaa oloani hieman, sillä ei tarvitse pelätä kasvillisuudesta hyökkäävää ötökkäparvea tai muuta yhtä inhottavaa. Päätän jatkaa matkaa vielä hetken ja jos en näe tai kuule mitään, totean että lyhyt vakoilijan urani saa jäädä ja keskityn olennaiseen, eli nauttimiseen.

Hetken kierreltyään Chiasm alkaa kuulla Jamiman ääntä. Hän ei kuule, mitä Jamima sanoo, mutta tunnistaa kuitenkin sen hänen äänekseen. Ääni tulee kasvillisuuden takaa edestäpäin.

Tunnen jo nyt huonoa omaatuntoa vakoilustani, mutta en voi uteliaisuudelleni mitään. Enkä sitäpaitsi voinut tietää että he ovat juuri täällä missä minäkin, lohduttelen itseäni ja jatkan kulkuani hiljaa eteenpäin, yrittäen olla huomaamaton.

Chiasm huomaa, että Jamima istuu rannalla ja huljuttelee jalkojaan vedessä. Arpi seisoo hieman hänen takanaan katsoen taivaanrantaan. Jamiman suu käy kokoajan, mutta Arpi ei juurikaan näytä kuuntelevan, ja koska seisoo Jamiman takana, pystyy peittelemään sen varsin hyvin.

En saanut heitä kiinni itse teosta, joten epäilykseni jäävät vielä toistaiseksi vain epäilyiksi. Astun esiin kasvillisuudesta ja kävelen heidän luokseen.
"Häiritsenkö?" Kysyn ja katson kirkasta vettä, joka näyttää houkuttelevalta.

Jamima pelästyy ja kirkaisee hieman, mutta Arpi vastaa hätkähtämättä edelleen katsoen taivaanrantaa: "Et."

Kyykistyn veden rantaan ja lasken käteni veteen, leikitellen sormillani sillä.
"Miksi niin poissaoleva katse? Haluatko kipeästi täältä pois?" Kysyn Arvelta.

Arpi sanoo:
"Kunhan ajattelin. Harvoin minä saan nähdä tällaisia näkyjä." Hän katsoo Chiasmia virnistäen:
"Jätänkin teidät naiset kahden," ja ennen kuin Chiasm ehtii vastaamaan, Arpi häviää kasvillisuuteen.

Hymähdän ja katson vettä.
"Onkohan tuo turvallista? Vesi siis. Ei vaarallisia ötököitä tai tappavia meduusoja?"

Jamima vetää nopeasti jalkansa pois vedestä.
"Luuletko, että siellä voisi olla jotain vaarallista?"

Olisihan minun pitänyt tietää että Jamimalta ei kannata kysyä tuollaisia.
"En luule, mutta halusin vain varmistaa asian sinulta," sanon.
"Ajattelin uimista."

Jamima sanoo:
"Siitä vain." Hän muuttuu hieman mietteliääksi.

Riisuudun ja menen veteen rohkeasti.
"Mitä sinäkin nyt yhtäkkiä muutuit niin mietteliääksi?" Kysyn.

"Arpea vain ajattelin. Hän on kummallinen."

"Älä muuta sano. Mutta eiköhän kaikki Ur-Ukarit ole samanlaisia. En ole ainakaan vielä kuullut ulospäinsuuntautuneesta sellaisesta."

"En tiedä, Arpi taitaa olla siinä mielessä erilainen Ur-Ukar, että tulee Fealan kanssa toimeen. Muutenkaan hän ei vaikuta niin... sotaisalta. Onhan hän psykopaatti ja mieleltään vinksahtanut ja väkivaltafantasioiva perverssi, mutta silti."

"Totta," sanon ja vaivun hetkeksi omiin mietteisiini, sanoen sitten:
"Hänen ja Fealan menneisyydessä on varmasti paljon jotain mistä kukaan muu kuin he eivät tiedä ja voisin kuvitella että Feala on yksi syy minkä takia hän on... tiedäthän, vähemmän sotaisa." Pidän taas pienen tauon ja koska olen utelias, kysyn:
"Kuule, oletko koskaan katsonut häntä sillä silmällä?"

Jamima kurtistaa kulmiaan;
"Fealaa vai? En pidä tytöistä."

"Ei häntä, vaan sitä psykopaattia," sanon virnistäen.

Jamima tuhahtaa.
"Onhan hän komea, omalla tavallaan. Tai sitten olen tullut avaruushulluksi."

"Oletko koskaan... tehnyt hänen kanssaan mitään?"

"Et kai nyt vihjaile mitään romanttiseen suuntaan menevää?" Kysyy Jamima kulmiaan kurtistaen yhä enemmän.

"No sitä juuri."

"Ei, emme ole. Mutta olen miettinyt, ovatkohan Feala ja Arpi tehneet jotain keskenään?" Hän iskee silmäänsä.

Epäilykseni taisivat vetää vesiperän.
"En tiedä. Ehkä jos he ovat tunteneet toisensa ennenkuin Fealasta tuli papitar."

"En tiedä. Feala puhuu niin mystisesti, eikä juurikaan koskaan itsestään. Eikä Arpikaan puhu menneisyydestä. Kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut, tai miten he ovat tavanneet."

"Mahdoton tehtävä varmasti edes saada selville."

Jamima nyökkää.
"Uskoisin niin." Hän jatkaa:
"Miksi sinä muuten epäilit, että minulla ja Arvella olisi jotain?"

"Koska olin aivan varma että olisitte salarakkaat. Miksi muuten tulin tänne sattumalta samaan paikkaan kuin te, muutakuin löytääkseni teidät toistenne kimpusta," sanon virnistäen.

Jamima läiskäyttää vettä Chiasmia päin:
"Vai tulit vakoilemaan! Ja jos olisimme salarakkaat, niin eikö Arpi olisi niin taitava, ettei se koskaan paljastuisi, koska se olisi Salarakkaus."

"No enhän minä häneltä siitä kysellytkään vaan sinulta," sanon naurahtaen.

Jamima virnistää:
"Jos olisimme salarakkaat, niin eikö Arpi leikkaisi kurkkuni auki, jos paljastaisin hänen salaisuutensa?"

"En tiedä. Jos hän ottaisi suhteen todellakin noin raskaasti että hänen pitäisi tappaa oma rakkaansa suhteen tultua julki, olisi ehkä parasta olla olematta hänen salarakas." sanon ja tulen pois vedestä.

"Nyt sinä sanoit noin, että olettaisit asian olevan niin."

"Ei, vaan jos oikeasti salarakas on päästänsä niin vialla että murhaisi oman panonsa vain sen takia ettei halua suhteen paljastuvan, niin minä en ainakaan näkisi sitä suhdetta kokeilemisen arvoisena. Hulluahan se olisi."

"Entä sinä ja Sarwen?" Jamima virnistelee.
"Mikä on teidän salaisuus?"

"Meillä ei ole mitään salaisuutta. Hän pitää minusta mutta minä en tunne samoin. Piste," sanon ja puen vaatteet takaisin ylleni, todettuani ensin että vartaloni ei ole matojen tai muiden ötököiden syömä.

Jamima katsoo Chiasmia:
"Noinkohan? Eikö sinulle tule tuossa ruosteisessa aluksessa sellaista, läheisyyden kaipuuta? Että olisi mukavaa nukkua jonkun vierellä eikä vain omassa haisevassa kovassa punkassa. Tietysti minun sänkyni," hän painottaa sanaa sänky,
"ei ole kova eikä haiseva."

"Tietenkin tulee, mutten aio käyttää Sarwenia siihen. Miten voisin tehdä niin hänelle? Hän on suloinen ja kiltti, enkä minä aio pahoittaa hänen mieltään vain käyttämällä häntä omaksi hyväkseni. Entä sinun suhteesi häneen? Oletko itse koskaan ajatellut että voisit ottaa hänet pehmeään ja tuoksuvaan petiisi?"

"Sarwen minun hyttiini? Ei ikinä. Hän on liian naistenmies."

"Aivan," sanon nyökäten ja lähden kävelemään takaisin saaren keskustaan.

30. Sessio - Salamatkustajan metsästys

2011-07-14T12:29:00.000+03:00

Varmistuttuani ettei hangaarissa vieläkään näy tai kuulu mitään, poistun sieltä kulkien käytävillä kuten normaalisti, mutta tarkkaavaisemmin. Yritän miettiä missä itse olisin jos olisin salamatkustaja. Minun ei ole koskaan tarvinnut salamatkustaa, joten on vaikea arvailla paikkoja, mutta poissa miehistön silmiltä, mahdollisesti jossain seinien tai katon sisällä edellyttäen tietysti että sinne olisi pääsy. Kulkiessani käytävillä, yritän kuunnella jos kuulisin jotain.

Arpi on kulkenut hieman Chiasmin jäljessä suojaten hänen selustaansa. He pysähtyvät aluksen yksinkertaiseen aulaan, mitä Gar kutsuu jointiksi siksi, että se yhdistää aluksen eri osat toisiinsa.
"On parasta, että menet kertomaan Garille ja Sarwenille tästä. Kommunikaattoreita ei kannata käyttää tämän asian tiimoilta, jos niitä vaikka salakuunneltaisiin. En halua, että meidän liikkeistä tiedetään. Käytä siis kommunikaattoria, mutta sen kautta et puhu sanaakaan salamatkustajasta." Arpi on jatkamassa etsintäänsä, mutta pysähtyy. Kääntymättä Chiasmia kohti hän sanoo selin häneen:
"Ole varovainen," ennen kuin jatkaa matkaa.

Hymähdän myöntyväksi vastaukseksi ja lähden ohjaamoon.
"Gar, vierastamme ei vielä löytynyt, mutta metsästämme hänet. Ei puhettakaan kommunikaattoreilla asiasta ja pitäkää kaikki silmänne auki," sanon Garille.

Gar katsoo Chiasmia pitkään.
"Haluan hänet elävänä. Tee se Arvelle selväksi. Käske Fealaa olemaan varuillaan. Jamiman pitää myös olla varuillaan, mutta en tiedä miten hänelle asiasta kertoisi. Tiedät hänet..."

"Sen Arpi itsekin teki minulle selväksi, että vierasta ei ammuta tappaakseen. Minä lähden ilmoittamaan muille ja yritän keksiä keinon mainita asiasta Jamimalle," sanon ja lähden hyttiosastoille. Feala todennäköisesti, kuten Jamimakin on hytissään. Aloitan Fealasta ja astun hänen huoneeseensa.

Feala istuu lattiallaan. Hän on sytyttänyt kynttilöitä ympärilleen ja pitää käsissään pyhää symbolia rukoillen hiljaa. Ääntä ei kuulu, mutta hänen huulensa liikkuvat. Vaikka hän on silmät euforisesti kiinni, hän viittaa Chiasmia istuutumaan vierelleen.

Istuudun hänen viereensä ja kuuntelen hetken hiljaa hänen rukoiluaan, katsoen symbolia hänen kädessään. "Mitä rukoilet?" Kysyn hiljaa.

"Viisautta, rauhaa, rakkautta." Feala aukaisee silmänsä ja katsoo Chiasmia.
"Voit osallistua rukoukseeni, tai olla hiljaa vierelläni. Rukoilen sinunkin puolesta."

"En osaa rukoilla," sanon vaivautuneena.
"Ja itse asiassa minulla on asiaa. Odotanko että olet valmis vai kerronko sen nyt?"

Feala ei ole kuulevinaankaan Chiasmin asiaa.
"Rukoilen puolestasi. Voit olla silmät auki, tai vaikka tanssia, ruokoukseni ei siitä muutu huonommaksi. Teet miten parhaaksesi näet."

Hengitän hiljaa syvään ja olen hiljaa. Tanssiminen ei juuri tällä hetkellä kuulosta hyvältä ajatukselta, vaikka Feala siihen luvan antoikin.

Chiasmasta tuntuu, kuin rukous kestäisi ikuisuuden, sillä hänellä on tärkeämpääkin asiaa, eikä hän täysin ymmärrä Fealan papittariutta. Vihdoin rukous, jonka Feala puhui hiljaisella äänellä vieraalla kielellä, on loppu. Hän puhaltaa kynttilät sammuksiin ja nousee ylös alkaen korjata tavaroita lattialta arkkuun.
"Sinulla oli asiaa, lapsi?"

Nousen itsekin ylös ja sanon:
"Niin, jos et vielä tiennyt, niin meillä on täällä salamatkustaja. Se tuli kontissa joka piti myydä eteenpäin ja emme tiedä vielä missä hän on, mutta löydämme hänet. Pidä silmäsi auki ja sinulle ei varmasti tarvitse sanoa, että älä tapa jos törmäät häneen. Eikä puhettakaan asiasta kommunikaattorin välityksellä."

Feala nyökkää.
"Ymmärrän. Väkivalta ei ole ratkaisu. Tämä salamatkustaja, onko hänestä enemmän tietoa?"

"Ei mitään tietoa."

Feala nyökkää.
"Olen varuillani ja pidän silmäni auki. Pitäisikö minun pysytellä hytissäni?"

"En tiedä miten vaarallisesta matkustajasta on kyse ja koska sinä et pidä väkivaltaa ratkaisuna, saattaa olla parempi jos et turhia kuljeksi," sanon ja menen ovelle.
"Mitä luulet, osaako Jamima noudattaa näitä yksinkertaisia ohjeita?"

Feala nauraa:
"Jamima ja säännöt eivät kulje käsi kädessä."

"Taidat olla oikeassa. Pakko asiasta on kuitenkin hänelle mainita," sanon ja heilautan kättäni Fealalle, poistuen hänen huoneestaan ja siirryn Jamiman huoneen oven taakse, painaen summeria.

Hetken kuluttua Jamima aukaisee oven. Hän katsoo Chiasmia kysyvästi, muttei enää niin halveksuvasti kuin aluksi.

"Pari sanaa," sanon ja kohteliaasti tunkeudun hänen huoneeseensa.
"Osaatko pitää suusi kiinni silloin kun sitä pyydetään?" Kysyn.

Jamima kurtistaa kulmiaan.
"Jatka, ole hyvä."

"Meillä on täällä vieras, mutta hän haluaa pysytellä piilossa. Me taas yritämme etsiä häntä muttemme halua että hän saa tietää siitä. Ymmärrätkö mihin pyrin tällä? Emme puhu hänestä kommunikaattorien välityksellä ja olemme kaikki varuillamme, emmekä tapa häntä," sanon.

Jamima on hetken hiljaa.
"Miksi kukaan ei minulle kertonut vieraasta? Ja miksi vieraasta pitää erikseen sanoa, ettei häntä saa tappaa? Kun sinä tulit tänne, niin ei kukaan tullut minulle sanomaan, ettei sinua saa sitten tappaa. Tai, Arvelle ehkä on niin voitu sanoa, mutta Arpi on vähän... Arpi."

"Minä olin eri asia, tulinhan Sarwenin mukana. Tämä vieraamme matkustaa salaa. Mutta ymmärrätkö mitä sanoin ja voinko luottaa että teet niinkuin sanoin? En epäile sinua, olet fiksu ja tiedän että osaat toimia ohjeiden mukaan, mutta haluan varmistuksen kaikilta," sanon hymyillen, tarkoituksella yrittäen miellyttää Jamimaa. "Sarwenista puheen ollen, tiedätkö missä hän on?"

"Meillä on siis salamatkustaja, ja kommunikaattoreita ei saa käyttää?" Jamima hymyilee leveästi ja hypähtää ilmaan taputtaen:
"Kuinka jännittävää! Saanko nähdä kontin, missä hän on tullut? Eikö hän siinä kontissa tullutkin?"

"Ei mielellään. Emme halua tehdä mitään mikä saisi vieraamme epäilemään etsintöjämme. Haluamme että hän luulee olevansa turvassa. Eikä siinä kontissa ole mitään ihmeellistä, se on nyt tyhjä."

Jamima kurtistaa kulmiaan:
"Vihjailetko, että minun pitäisi olla täällä kun kerrankin tapahtuu jotain jännittävää?"

"Ei, vaan vihjailen ettei sinun kannata haahuilla missään turhaan oman turvallisuutesi vuoksi."

Jamima virnistää:
"Siis saan kulkea täällä ilman, että kukaan alkaa valittaa ja ruikuttaa siitä?"

"Ei kukaan voi sitä varsinaisesti kieltääkkään. Kunhan pidät ohjeistani kiinni. Ja nyt, tiedätkö missä Sarwen on?"

"En tiedä missä Sarwen on. Eikö Gar tiedä? Ellei hän ole hytissään, hangaarissa, ohjaamossa tai kantiinissa, en osaa sanoa."

"No, etsin hänet. Muista mitä sanoin," sanon ja katson hetken Jamimaa, lähtien pois hänen hytistään. Kokeilen onneani löytääkseni Sarwenin hänen omasta hytistään.

Sarwen ei vastaa hyttinsä summeriin.

Ehkä hän on kanttiinissa, ajattelen ja suuntaan kulkuni sinne.

Kanttiinikin on tyhjä. Ainoa ääni on suriseva synteettisen ruuan kone ja ilmastointi.

Missäköhän hän voi olla, mietin. Ehkä nopein tapa on kysyä kommunikaattorin avulla.
"Sarwen, missä oikein olet? Haluan tavata sinut," sanon.

Sarwen ei vastaa. Kommunikaattorin toisesta päästä kuuluu vain vaimeaa kohinaa.

Frell, kerrankin kun etsin häntä, en löydä enkä tavoita edes kommunikaattorin avulla. Entä jos hänelle on sattunut jotain? Ehkä hän on törmännyt salamatkustajaan? Lähden hangaaria kohti, ilmoittaen Arvelle että haluan tavata hänet. En uskalla juurikaan mitään puhua kommunikaattorin välityksellä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Arpi saapuu hangaariin hetken kuluttua.
"En ole löytänyt jälkeäkään."

"En minäkään. Oletko nähnyt Sarwenia? Hän ei vastaa edes tähän," sanon osoittaen kommia.

Arpi pudistelee päätään. Hän ottaa oman kommunikaattorin:
"Sarwen, käytkö hangaarissa, pitäisi tämä yksi frellin osa nostaa. Sinä tiedät varmasti mikä se on." Arpi odottaa. Vastauksena vain kohinaa.

"Kaikki ei ole kunnossa," sanon hiljaa.
"Tai sitten hän nukkuu hyvin sikeästi."

Arpi nyökkää. Hän aukaisee jälleen linjan kohinalle ja sulkee sen.
"Chiasm, nyt sinun pitää päteä." Hän lähtee kohti ohjaamoa.

"Mitä tarkoitat?" Kysyn lähtiessä seuraamaan häntä.

"Ajatuskone, kuinka hyvin oikeastaan osaat sitä jo käyttää?"

"En tiedä. Opetus on ollut vähän sitä ja tätä, mutta voin tietysti yrittää."

Arpi nyökkää.
"Gar, onko sinusta apua?" Gar nyökkää:
"Jos se liittyy kunnon tekniikkaan, eikä tuohon leluun. Mitä on mielessäsi?" Arpi ottaa yhteyden Sarwenin kommunikaattoriin ja sen kohinaan.
"Tämä on jossain. Voiko tuosta kohinasta erottaa tuon metelin pois ja jotenkin saada vihiä, missä päin se on?"

Siirryn ajatuskoneen luokse Arven ja Garin keskustellessa ja tutkailen sitä hetken. Osaan joitain perusjuttuja sen käytöstä jo, mutta yritän päättelykyvyllä ja tuurilla saada laitteesta enemmän irti.

Arpi sanoo:
"Pitäisi nauhoittaa tästä tätä kohinaa." Hän katsoo sekä Garia ja Chiasmia. Gar vastaa:
"Saan singaalin kaapattua, mutta kohinan poistoon tarvitaan tuota lelua."

"Hyvä on, kaappaa sitten se signaali ja minä yritän jatkaa siitä," sanon itsevarmana.

Gar sanoo hetken kuluttua.
"Yhdistin singaalin nyt siihen ajatuskoneeseen."

Nyökkään ja seuraan ajatuskonetta. Kun signaali on yhdistetty, yritän jälleen käyttämällä puhtaasti pelkkää päättelykykyä saada edes jonkinlaista kontrollia äänen hallintaan, sekä sitä kautta kohinan poistoon.

Chiasm löytää äänen ja se nousee hologrammina hänen eteensä käyränä. Käyrä reagoi kohinaan, eli on miltei kokoajan huipussaan. Arpi astelee Chiasmin viereen.
"Siitä pitäisi nyt filtteröidä häiriöt pois."

"Yritän," sanon keskittyneenä ja kokeilen muutamaa ratkaisua, löytääkseni edes jonkinlaisen säädön joka vaikuttaa äänen laatuun.

Chiasm huomaa, että hänen tekemisensä vaikuttavat ääneen, mutta hän ei suoraan osaa muokata ääntä sellaiseksi, että poistaa kohinaa. Välillä kaikki äänet hiljenevät, välillä nousevat piippaukseksi niin, että kaikki peittävät korvansa ja Gar kiroaa herkemmän kuulonsa takia.

Huokaisen syvään ja yritän rauhoittua. Epäonnistumisien myötä paineet ovat kasvaneet ja en halua tuottaa pettymystä. Yritän siis uudelleen, kokeillen tällä kertaa jotain muuta mitä en ole vielä kokeillut. Etsin kovasti myös melko tuntemattomasta konesanastosta sanaa 'filter' tai vastaavaa.

Chiasm alkaa löytää eri toimintoja, millä pystyy karsimaan ääniä ja vahvistamaan toisia. Helppoa se hänelle ei ole, mutta hän pystyy siihen.

"Taisin löytää jotain," sanon helpottuneena ja innoissani, etsien nyt oikeaa toimintoa joka vaimentaisi kohinan.

Gar nyökkää:
"Tarvitsetko apua?"

"Enköhän selviä tästä," sanon haluten hoitaa asian ilman Garin apua. Ehkä se nostaa arvoani hänen ja Arven silmissä.

Pitkän ajan kuluttua, miltei kahden arnin jälkeen Chiasm on saanut häiriöäänet poistettua ja ääni on sykäyksikkäistä huminaa.

Kuuntelen ääntä hetken ja kysyn:
"Huminaa. Missä täällä humisee noin? Tuuletinko?"

Gar nyökkää.
"Kuulostaa tuuletuskanavien keskustuulettimilta. Chiasm, saatko tuon äänen uudesta äänitteestä nopeasti esiin? Ilman, että meidän pitää taas odottaa kyllästymiseen asti."

"Nopeammin ainakin," tokaisen mulkaisten Garia.

Gar nyökkää.
"Suljen tuulettimen. Arpi, kaappaa sen jälkeen Sarwenin kommunikaattorista uusi ääninäyte."

Seuraan sivusta kun Gar sammuttaa tuulettimen ja Arpi ottaa uuden ääninäytteen. Garin yhdistettyä ääni koneeseen, teen samoin kuin viimeksi, huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla mutten vieläkään kuin vanhasta muistista.

Taustahumina on poissa. Gar nyökkää:
"Paikansimme kommunikaattorin. Arpi, Chiasm..." Arpi nyökkää ja viittaa Chiasmia seuraamaan häntä.

Lähden seuraamaan Arpea.

Arpi menee hangaariin ja sitä kautta konehuoneeseen, jossa näyttää luukkua.
"Tuolla on ilmastoinnin pääkeskus. Mene edeltä, tulen perässä." Keskellä seinää on luukku, johon johtavat tikkaat.

Nyökkään ja nousen tikkaat ylös, mennen luukkuun. Varmuuden vuoksi otan aseeni esille, sillä en tiedä mitä voi tulla vastaan.

Ilmastointikanava pääkeskukseen ei ole yhtä ahdas kuin muut ilmastointikanavat, vaan siellä mahtuu kävelemään kyyryssä. Käytävä vie suoraan suureen tilaan, minkä pohjalla on nyt sammunut ilmastointipropelli. Käytävän päässä ennen propellia on Sarwenin kommunikaattori ja irtileikattu pikkusormi.

Tökkään aseeni kärjellä irtileikattua sormea ja pudistelen päätäni. Noukin Sarwenin kommunikaattorin ja tutkailen tilaa, kuinka monta reittiä sieltä on ja näyttääkö mikään reiteistä selvästi epäilyttävältä. Kuten esimerksi veripisaroiden tahrimalta.

Arpi ottaa Sarwenin pikkurillin ja laittaa sen taskuunsa. Veripisaroita ei ole. Arpi mutisee:
"Missä ikinä Sarwen onkaan, on myös salamatkustaja. Ja hän ei ole vain matkustamassa enää ilmaiseksi."

Nyökkään Arvelle.
"Ainoat mahdollisuudet tällä hetkellä ovat nämä kanavat, eikö?" Varmistan Arvelta osoittaen kanavia. "Tarkoitan, olettaisin hänen piileskelevän jossain noista."

Arpi nyökkää.
"Hyvin mahdollista. Emme mahdu järkevästi kulkemaan samaa kanavaa pitkin. Hyvä jos yksin mahdumme niihin ryömimään. Kanavien liitoskohdissa on kuitenkin tilaa enemmän, mutta niihin on matkaa. Ehdotan, että hajaannumme."

"Olen samaa mieltä. Minä aloitan tästä," sanon ja osoitan lähimpänä olevaa kanavaa.

Arpi nyökkää ja lähtee seuraavaan kanavaan.

Minäkin lähden ryömimään valitsemaani kanavaan, pitäen yhä toisessa kädessä asettani kaiken varalta.

Kanava on ahdas, ja ryömiminen onnistuu parhaiten kyynärpäitä käyttäen. Chiasm ei siis pysty nopeasti tähtäämään aseellaan eteensä, eikä taaksensa ollenkaan.

Siitä huolimatta jatkan matkaa eteenpäin, yrittäen samalla kuunnella jos kuulisin jotain outoa.

Chiasm saapuu ensimmäiseen liitoskohtaan, missä on tilaa olla kyyryssä. Ilmastointikanava haarautuu kolmeen haaraan. Kaksi sivuille ja yksi ylös.

Jälleen mietin mitä itse tekisin jos olisin salamatkustaja ja kurkistan ylös menevään haaraan, onko sitä mahdollista kulkea. Samalla kurkistan kahteen muuhun, miettien mikä niistä vaikuttaisi todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

Ylösmenevää haaraa on mahdollista kulkea, mutta se on vaikeaa. Jos salamatkustajalla on edelleen Sarwen, hän tuskin olisi saanut Sarwenia ylös siitä. Ellei Sarwen olisi itse suostunut kiipeämään. Kuitenkin, kiipeämisestä olisi todennäköisesti jäänyt verijälkiä ilmastointikanavan seinämiin.

Valikoin siis toisen sivuille menevistä reiteistä ja jatkan ryömimistä.

Hetken ryömittyään, Chiasm kuulee edestään vaimeaa muminaa.

Jatkan kulkuani, yrittäen nyt edetä hiljemmin mutta reippaasti.

Jälleen tulee leveämpi liitoskohta, ja Chiasm näkee Sarwenin sidottuna siinä.

Kiirehdin hänen luokseen ja alan irroittaa häntä, kysyen:
"Oletko kunnossa?"

Sarwen nyökkää:
"Täällä on joku!" Hänen vasen kätensä on sidottu hutiloiden verisellä kankaan palalla, mikä on revitty hänen hihattomasta paidastaan.

"Minne hän meni?" Yritän saada hänestä irti, vilkaisten hänen kättään.

"En tiedä. Heräsin tässä. Hän tainnutti minut tazerilla." Sarwen kokeilee holsteriaan.
"Hän vei aseeni." Hän parahtaa hieman ja katsoo tuppoa kädessään:
"Mitä frelliä!"

"Älä murehdi kädestäsi nyt," sanon ja otan yhteyden Arpeen:
"Löysin Sarwenin. Hänen aseensa on viety, mutta hän on kutakuinkin kunnossa."

Arpi käskee Chiasmia kuljettamaan Sarwenin välittömästi pois ilmastointikanavista.

"Tule," sanon Sarwenille ja lähden johdattamaan häntä takaisin samaa reittiä takaisin mistä tulin.

He saapuvat takaisin konehuoneeseen. Sarwen pitelee kättään vatsaansa vasten.
"Mikä frell minun kädessäni on? Särkee ihan vietävästi." Hän alkaa purkaa sidostuppoa.

"Älä Sarwen, ei nyt. Sinut pitää saada Fealan luokse heti," sanon ja kävelen ovelle, katsoen tuleeko hän perääni vai haluaako hän katsoa kättänsä ensin.

Sarwen alkaa seurata Chiasmia, mutta tarttuu häntä käsivarresta vetäen miltei kiinni itseensä ja katsoen häntä silmiin:
"Sinä tiedät, mitä?"

Olen hetken hiljaa ja sanon sitten:
"Olet nyt yhtä sormea köyhempi."

Sarwen katsoo Chiasmia:
"Mitä?" Hän alkaa raivokkaammin repiä auki tuppoa.

"Sarwen, tuo ei auta nyt," yritän sanoa, mutta käsitän kyllä hänen tuohtumuksensa.

Sarwen saa riisuttua tupon ja hän katsoo kättään, mistä on pikkurilli leikattu irti.
"Eeeeeiiiiii!" Hän huutaa.

"Rauhoitu!" Sanon ja tartun häntä käsivarsiin, hakien katsekontaktia hänen silmiinsä.
"Sormesi on tallessa ja on kai mahdollista että se saadaan vielä kiinni käteesi. Nyt prioriteetti sinulle on mennä Fealan luokse, hän hoitaa kätesi." Pidän pienen tauon ja jatkan:
"Näitkö salamatkustajaa lainkaan?"

"Missä sormeni on?" Hän huutaa paniikissa.

"Se on Arvella ja hän tuo sen heti kun ehtii. Nyt Sarwen, sinun pitää koota itsesi ja tulla mukaani," sanon ja katson häntä varmistaen, onko hän sen verran tolkuissaan että ymmärtää mitä sanon.

Sarwen lähtee seuraamaan Chiasmia.
"Hän vei myös aseeni, minä tapan sen drenin."

En vastaa Sarwenille. Hän on nyt vihainen eikä kuuntele järkeä. Vien hänet Fealan luokse ja selitän nopeasti tilanteen Fealalle.
"Minä aion mennä takaisin etsimään sitä frellin sekopäätä, te pärjäätte varmasti täällä?"

Feala sanoo tiukasti katsoen Sarwenia:
"Sinä olet nyt täällä, sopiiko?" Sarwen näyttää vihassaan, ettei kuuntele järkipuheita. Feala sanoo vielä rauhallisella äänellä, mutta tiukan käskevästi:
"Sopiiko?" Sarwen laskee päänsä ja astuu sisään Fealan hyttiin.

Nyökkään Fealalle ja lähden juosten takaisin kohti ilmastointiluukkuja. Nyt kun Sarwen ei ole matkustajan mukana, hän voi olla missä tahansa niissä käytävissä. Lähden ryömimään kohti ensimmäistä aukeaa jossa tuuletin on ja jostain syystä se reitti mikä johtaa ylöspäin, tuntuu vetävän puoleensa ja suuntaan kulkuni sinne.

Chiasm kohtaa paljon ongelmia kiipeämisessä, sillä hän joutuu painautumaan sekä selällään että raajoillaan ilmastointikanavien seinämiin hivuttaakseen itseään ylöspäin. Eteneminen on hidasta, kymmenen senttiä kerralla.

Matkan vaikeuden vuoksi alan epäillä reittivalintaani, mutten luovuta ainakaan vielä.

Edessäpäin alkaa näkyä kanavan seuraava liitoskohta, mutta sinne on vielä matkaa.

En jätä vieläkään matkaa kesken, ainakaan nyt kun näen liitoskohdan.

Vihdoin Chiasm pääsee vääntäytymään ylös liitoskohtaan. Hän on aivan hikinen, sillä ilmastointikanavat ovat alkaneet olla todella kuumat.

Pyyhkäisen hikeä otsaltani ja aukaisen nahkaisen asuni yläosan vetoketjua hieman. Se ei auta tähän kuumuuteen mitenkään. Tutkailen liitoskohtaa ja reittejä, mihin suuntaan niitä menee ja montako niitä on.

Liitoskohdassa on vain kolme reittiä. Vasemmalle, oikealle ja alas.

Valikoin oikean.

Chiasm jatkaa ryömimistään, ja hänelle alkaa tulla todella kuuma. Hän saa viestin Garilta, että avaruusalus alkaa kuumeta huomattavasti, ja hänellä on puoli arnia aikaa päästä ulos ennen kuin hän käynnistää ilmastoinnin jäähdyttämään alusta, tai ydin voi palaa.

Sehän tarkoittaa kaiketi sitä, että vierallammekin on tukalat oltavat jos hän siis vielä on kanavissa.
"Voitko pitkittää kuumenemista mahdollisimman pitkään? Se saattaisi ajaa loiset ulos," kysyn Garilta.

Gar lupaa tekevänsä parhaansa, mutta tähdentää, että alus kärsii siitä, mitä kauemmin se kuumenee.

Kuumuudesta huolimatta jatkan ryömimistä eteenpäin kiireesti, yrittäen etsiä edes jotain johtolankaa tai lisää reittejä minne mennä, mutta pitäen huolen siitä että aikaa on tarpeeksi palata takaisin ajoissa.

Ilmastointikanavat risteilevät, mutta Chiasm ei löydä mitään, ei edes vinkkiä, että joku olisi kulkenut. Hän huomaa omista jäljistään, että välillä joissain kohdissa polven kohdalle on tullut pieni klommo ja sitä kautta osaa etsiä mahdollista kulkureittiä. Mitään ei näy kuitenkaan. Gar viestittää Chiasmille:
"Tule pois sieltä."

En voi muutakuin noudattaa Garin käskyä ja lähteä ulos kanavista. Päästyäni ulos kanavista, lähden ohjaamoon.

Matkalla ohjaamoon Chiasm alkaa kuulla vaimeaa huminaa. Yleensä huminaa ei edes huomaa, sillä se on osa alusta, mutta hiljaisuuden jälkeen kun ilmastointilaite on ollut pois päältä humina erottuu selkeästi.

Hymähdän ajatellessani, miten tottuneita olemmekaan kaikkiin ääniin. Matkalla ohjaamoon yritän kuunnella huminan lisäksi myös ääniä vieraastamme.

Ohjaamossa Gar sanoo:
"Ilmastointi on päällä, kuten huomaatte." Chiasm huomaa, miten hänen turkkinsa on kostea ja siksi hieman paakkuuntunut. Chiasm haistaa eläimen jo ohjaamon ovelle asti.

"Hitto, löyhkäät kuin koira," sanon mennen ajatuskoneen luokse.
"Missä Arpi on ja ovatko muut kunnossa?"

"Arpi on edelleen metsästämässä," vastaa Gar.
"Feala ja Jamima todennäköisesti missä pitääkin, hyteissään."

"Ei kai Arpi ole edelleen niissä kanavissa?" Kysyn jopa huolestuneena.

Gar pudistelee päätään:
"Ei. Sarwen on saatu ulos sieltä. Jos joku vielä kanavissa on, hänellä on tukalat paikat."

"Missä kaikkialla on ulospääsy kanavista?" Kysyn nopeasti Garilta.

"Ilmastointikanavilla on pienempiä jaostoja ympäri alusta, mutta ne ovat vain kolmenkymmenen sentin paksuisia. Pääväylät kulkevat koko aluksen läpi. Ainoa, mistä ihminen mahtuu sisälle ja ulos on konehuoneessa huoltoluukku."

"Eli jos ystävällemme tulee tukalat olot, ainoa ulospääsy ihmisenkokoiselle on huoltoluukku. Taidan mennä vartioimaan sitä," sanon ja lähden takaisin luukulle, tällä kertaa jääden sen ulkopuolelle tarkkailemaan ja odottamaan.

Chiasm odottaa ja odottaa, mutta mitään ei tapahdu. Arpi viestittää hänelle, ettei itsekään ole löytänyt mitään.

"Mitä frelliä, missä ihmeessä hän voi olla? Tai pitääkö tässä ruveta ajattelemaan jo sitä, että mikä ihme hän on jos kerran lämpö ei vaikuta niin pahasti kuin meihin?" Kysyn Arvelta ja alan turhautuneena tutkimaan jälleen hangaaria, josta vieras lähti karkuun.

Chiasm huomaa, että hangaarissa heidän kuljettamansa kontin kansi on eri tavalla kuin viimeksi.

Menen takaisin hangaarin ovelle ja suljen sen perässäni, lähtien kulkemaan hiljaa eteenpäin ja tarkkaillen ympäristöäni ase kädessäni.

Hangaari vaikuttaa hiljaiselta taustahuminaa lukuunottamatta.

En siltikään halua luovuttaa vielä, vaan kapuan yhden laatikon päälle ja tarkkailen ympäristöä sieltä. Katselen myös ylös kattoon ja nurkkiin.

Hangaarissa näyttää kaikki olevan kunnossa, mutta rahtikontin, mitä heidän on määrä kuljettaa, kansi on enemmän kiinni kuin he sen jättivät.

Laskeudun alas laatikon katolta mahdollisimman hiljaa ja hiivin kontin luokse, josta vieraamme on karannut. Ase toisessa kädessäni, sitä eteenpäin osoittaen, toisella kädelläni työnnän kontin kantta syrjään.

Kontin kansi näyttää olevan jumissa, vaikka sen lukko onkin auki.

Alan jo epäillä, että henkilö on kontin sisällä ja jotenkin saanut kannen sisältäpäin kiinni siten etten saa sitä ainakaan helposti auki ulkoapäin. Konttia silmälläpitäen etsin järjestelemistäni työkaluista rautakankea ja yritän tunkea sitä kontin kannen ja reunan väliin, alkaen yrittää vääntää sitä auki.

Chiasm ei edes saa rautakankea kontin ja sen kannen väliin. Se on aivan liian tiivis ja kovaa tekoa, että taipuisi.

Silmäilen hangaaria ja sen työkaluja, miettien onko mikään niistä sellainen minkä avulla voisin saada kannen auki ilman muiden apua.

Ainoastaan voimatyökalut vaikuttavat sopivilta siihen tarkoitukseen. Mutta ne rikkovat kontin, ovat raskaat käyttää ja pitävät meteliä.

Ilmeisesti joudun siis turvautumaan muiden apuun, joten siirryn ovelle, pitäen yhä konttia silmällä ja ilmoitan Arvelle tilanteesta.

Arpi saapuu hetken kuluttua hangaariin. Hän katsoo Chiasmia ja konttia ja kohottaa sormensa huulilleen hiljaisuuden merkiksi.

Nyökkään ja osoitan kontin kantta.

Arpi nyökkää ja näyttää Chiasmille, että odottaa. Hetken kuluttua hän tulee takaisin Garin kanssa ja osoittaa Garillekin konttia. Gar nyökkää. Gar osoitta Chiasmin ja Arven aseita ja konttia hakien suuren rälläkän.

Alan tähdätä aseellani konttia.

Arpi asettuu toisen kontin päälle ja tähtää myös konttia. Gar käynnistää suuren rälläkän, ja vaikka se on erittäin raskasta kalustoa hänen voimakkaat kätensä kannattelevat sitä kuin se ei painaisi mitään. Hän alkaa leikata kontin kantta auki kipinöiden lentäessä.

Kipinöistä välittämättä pidän tähtäykseni kontissa, enkä oikeastaan tiedä mitä odottaa löytävän sieltä.

Gar leikkaa koko kontin sivun auki ja vääntää kontin kannen irti. Arpi huutaa:
"Kädet ylös, tai ammun heti!" Gar alkaa leikata konttia niin, että suuri osa kipinäsuihkusta suuntautuu kontin sisälle häiriten mahdollisesti sen sisällä olevaa.

"Frell, jos olet yhtään järkevä, nostat kätesi ylös nyt!" Huudan rälläkän äänen läpi.

Mitään ei tapahdu ja Gar tunkee rälläkkänsä laikan kontin sisälle alkaen viiltää sen sisäpuolta, kunnes käsipari nousee ylös.

"Riitää Gar!" Huudahdan ja astun kontin viereen, siirtäen tähtäyksen nyt kontin sisälle, samalla katsoen mikä tai kuka meitä on vastassa.

Gar siirtää rälläkkänsä sivuun, mutta pitää sen edelleen päällä. Kontissa on kyykyssä mies asussa, mistä tulee lähinnä mieleen palkkionmetsästäjä. Sekalainen asukokoelma eri sotilaallisia osia. Hänellä on kipinöistä palovammoja kasvoissaan. Chiasm näkee Arven aseen lasertähtäimen hänen otsassaan.

"Kuka olet ja mitä frelliä teet aluksellamme? Sinuna käyttätyisin nyt kiltisi, sillä emme ole unohtaneet sitä mitä teit yhdelle aluksen jäsenelle," sanon miehelle tähdäten häntä Arven lisäksi yhä aseellani.

Gar kysyy:
"Onko hän aseistettu?" Chiasm ei ainakaan näe aseita, ja Arpikin pudistelee päätään. Gar sammuttaa rälläkän ja tiputtaa sen astuen kontille ja tarttuu miestä käsistä repien hänet kontista maahan jalkoihinsa. Miehen rintakehään repeytyy haava kontin terävistä rälläköidyistä reunoista.

"Puhu!" Huudan miehelle.

Arpi katsoo, että tilanne on hallinnassa.
"Haen Sarwenin," hän sanoo ja poistuu hangaarista. Mies on hiljaa. Gar sanoo:
"Hae liina, niin sidotaan tämä dren."

Nyökkään ja haen liinan. Tälläkertaa tiedän missä se on, koska olen itse järjestänyt hangaarin. Tuon liinan ja kiedon sen miehen ympärille niin, että hänen kätensä ovat selän takana eikä hän ole vaaraksi enää.

Arpi saapuu takaisin Sarwen mukanaan. Sarwenin käsi on sidottu nyt paremmin. Hän pitää irtileikattua pikkusormeaan kädessään astuen hajareisin miehen ylle ja kumartuu näyttäen sormeaan:
"Sinä, saat kärsiä vielä." Sarwen astuu syrjään ja nyökkää Arvelle joka virnistäen ottaa veitsensä nuolaisten sen terän lappea.

"Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko puhut ja katsomme mitä teemme sinulle tai olet puhumatta ja Arpi alkaa leikkiä kanssasi. Tulevaisuutesi riippuu siis ihan siitä, mitä itse valitset tehdä. Kymmenen microtia aikaa päättää," sanon ja alan laskea.

Sarwen sanoo:
"Leikki alkaa nyt, puhe sen jälkeen." Hän katsoo Arpea ja Gar kääntää miehen vatsalleen. Arpi tarttuu miehen pikkusormeen ja leikkaa sen irti yhdellä nopealla ranneliikkeellä. Mies parkaisee tuskasta ja Gar potkaisee hänet takaisin selälleen. Arpi kyykistyy miehen viereen ja näyttää juuri leikkaamaansa sormea hänelle.

Hymähdän ja sanon:
"Kuten huomaat, muut eivät ole yhtä suopeita kuin minä. Miten on, alatko puhua vai jatkuuko leikki?"

Mies irvistää, mutta pitää päänsä. Arpi sanoo:
"Sitokaa kiinni konttiin. Niin, ettei hän karkaa. Tiedä miten liukas tämä mato on. Ja ainoa ruoka mitä hän tulee saamaan, on hänen sormensa."

Nyökkään ja tartun miestä takin harteista, nostaen hänet istumaan konttia vasten. Haen toisen liinan ja kiedon sen kontin sekä miehen ympärille niin, että hän on kiinni kontissa kaulastaan ja ylävartalostaan. Yhdistän vielä miehen kaulan ympäri menevän liinan köyteen, jonka kiinnitän hänen selän takana oleviin käsiinsä ja niiden kautta jalkoihin.
"Jos hän tuosta pääsee irti, minä liityn partioon ja opettelen tekemään solmuja," sanon katsoessa luomustani ja miestä.

Gar katsoo Chiasmin luomusta.
"Aika omintakeinen," hän kommentoi ja lähtee pois.

"Pitäisikö minun jäädä vahtimaan häntä kaiken varalta?" Kysyn Arvelta.

Arpi katsoo sidottua miestä.
"Uskon, että hän pysyy tuossa. Ainakin hetken tämän jälkeen." Hän lyö miestä ohimolle veitsensä tupella, ja mies menettää tajuntansa.

29. Sessio - Rahti auki

2011-07-13T19:04:00.000+03:00

Otan aseen ja nyökkään Arvelle, jääden istuskelemaan yhden laatikon päälle ja tarkkailen kuskia työssään, laserpistooli kädessäni.

Trukki järjestelee laatikot kuten Chiasm haluaa ja ajaa urakan jälkeen pois.

Suljen oven hänen perässään ja tutkailen suurta laatikkoa joka sisältää myytävää tavaraa. Mieleni tekisi edes kurkistaa sen sisälle, mutta minulla ei ole avainta. Ehkä ennenkuin sen sisältö myydään, pääsen kurkistamaan mitä se pitää sisällään. Olen valvonut koko yön ja tykin asennus jatkuu. Ehkä nyt olisi hyvä aika ottaa pienet torkut, ajattelen ja varmistan vielä että hangaarissa on kaikki kunnossa, ennen kuin poistun.

Suljettuaan hangaarin oven kun trukki on lähtenyt, Chiasm menee hyttiinsä. Kukaan ei häiritse häntä ja hän herää omia aikojaan levänneenä.

Venyteltyäni käyn kanttiinissa jälleen hakemassa itselleni kahvin ja katson näenkö Arpea missään.

Kanttiinissa ei ole ketään, joten hän lähtee seuraavaksi ohjaamoon. Ohjaamossa istuu Gar. Hän on asentamassa jotain ohjauspöytäänsä ja on suuren johtokasan takana välillä kiroten.

"Hei," sanon ja katson pienen hetken hänen asennustaan.
"Mitä teet?"

"Yritän parhaani mukaan kytkeä tykkiä tänne ohjauspöytääni. Se on kiinni nyt aluksessa, mutta roikkuu turhana niin kauan kun en saa ohjausta asennettua. Sarwen on vetämässä johtoja tykille Arven kanssa. Jos näet Fealaa, voitko pyytää häntä tuomaan minulle jotain piristävää. Minulla alkaa mennä hermot!"

"Voinko minä auttaa jotenkin, muutakuin pyytämällä Fealalta jotain piristävää?"

"Osaatko asentaa tämän?" Gar näyttää yksikköä, missä on nappeja ja ohjaimia.
"Saada tykin toimimaan näitä painamalla, ja saada vielä tykistä kuvan tuonne", hän osoittaa näyttöä.

Kohautan olkapäitäni.
"En tiedä. Sano sinä mitä pitää tehdä niin minä yritän."

Gar murahtaa:
"En ehdi neuvoa tässä, minulla on kaikki kuusi raajaa täynnä töitä, eikä sinulla ole kuin kaksi. Kysy Sarwenilta ja Arvelta, varmasti he tarvitsevat apua johtojen vetämisessä. Varsinkin Sarwen voisi tarvita sinulta apua," Gar iskee vihjailevasti silmäänsä.

Kuittaan Garin silmäniskun pudistelemalla päätäni ja jätän hänet rauhaan, etsien Arven ja Sarwenin.

Arpi on hangaarissa a-tikkaiden kanssa. Hän on aukaissut katosta muutaman paneelin ja työntää sinne johtoja.
"Tarvitsetteko apua?" Kysyn katsoen Arpea tikkaiden alapäästä.

Arpi katsoo alaspäin:
"Kyllä, näetkö nämä paneelit katossa, niitä pitäisi irrottaa tuonne takaseinään asti, että saan johdot piilotettua katon sisään. Sen jälkeen siitä suoraan alas seinästä paneelit irti." Arpi näyttää kädellään linjan.

"Hyvä on," sanon ja nyökkään.
"Pidä sinä taukoa, minä hoidan paneelit," sanon vielä ja etsin järjestelemistäni tavaroista sopivan työkalun paneelien irroittamiseen.
"Tässä on aseesi." Ojennan Arvelle hänen laserpistoolinsa ja kapuan tikkaille irrottamaan paneeleja. "Mitä Sarwen tekee?" Kysyn töitä tehdessä.

"Sarwen on kiinnittämässä johtoja tykkiin. Yhdistämme ne jossain hangaarin lattian alla."

Nyökkään ja jatkan töitä. Hommaa hidastaa hieman se, että joudun tulemaan välillä tikkailta alas, siirtämään sen toiselle paikalle ja taas kapuamaan ylös. Mutta tämä kaikki tuntuu lastenleikiltä hangaarin siivoamiseen verrattuna.

Hieman yksitoikkoista ja saman toistamista työ on, muttei mitenkään vaikeaa. Jotkin pultit ovat tiukalla kiinni, mutta Arpi neuvoo ruiskuttamaan niihin rasvaa ja antaa vaikuttaa hetken, että pultit löystyvät. Alus on vanha, ja Chiasm löytää ruostetta hieman liikaakin välillä.

"Kai te tiedätte että tämä alus kaipaa kunnostusta?" Kysyn alkaessani saada viimeisiä paneeleita seinästä irti.

Arpi virnistää vastaukseksi.
"Ai, huomaat ruosteen? Tämän kunnostaminen maksaisi varmasti saman verran kuin uusi alus."

"Vaikea olla huomaamatta sitä. Matkaatte tällä siihen asti kunnes se korrosoituu pahasti ja alkaa halkeilla kesken matkan? Uusi alushan ei ollut toivelistallanne kun siitä viimeksi kysyin," sanon ja saan vihdoin viimeisen paneelin seinästä irti.
"No niin. Minä voin jatkaa johtojen piilottamista katon ja seinän sisään jos haluat."

"Vedä sinä johdot seinään, minä vedän katon kautta. Liitämme ne sitten yhteen seinän ja katon kulmassa. Sen jälkeen menemme katsomaan mistä Sarwen on vetänyt johdot aluksen sisään ja alamme purkaa lattiaa."

Nyökkään ja alan asentaa johtoa seinän sisään, odottaen että Arpi saa ne katon sisään ja yhdistää päät kulmassa.

Kun johdot on asennettu, alkaa paneelien takaisinlaitto, mikä onkin taas hieman tylsempää. Arpi pulttaa niitä paikoilleen kun Chiasm ojentaa niitä hänelle.

"Miksei Jamima sponsoroi teille uutta alusta?" Kysyn töiden lomasta.

"Se on Garista kiinni. Hän on kiintynyt tähän alukseen."

"Ai," totean.

"Tämähän on Garin alus. Tykki on hänen isoisänsä, vai minkä lie sukulaisen olikaan. Alus taasen... en tiedä sen tarinaa, mutta uskon, että tämä on jonkinlainen perintökalleus."

"Ymmärrän. Tai siis ymmärrän sen että hän haluaa pitää kiinni tästä aluksesta, mutta sen korjaaminen voisi olla myös erittäin hyvä ajatus, ennenkuin se hajoaa käsiin. Ehkä Gar kuitenkin tietää mitä tekee, vai?"

Arpi nyökkää:
"Gar tietää, mitä tekee. Kysy vaikkapa häneltä."

"Ehkä kysynkin kun hän on tarpeeksi hyvällä tuulella," sanon hymyillen.

Arpi virnistää:
"Kun kyseessä on kritiikki hänen alustaan kohtaan, hän ei koskaan ole tarpeeksi hyvällä tuulella. Varsinkaan sinunkaltaistasi märkäkorvaa kohtaan."

"Siksi on hyvä aloittaa keskustelu kun hän on hyvällä tuulella. Lepyyttelyyn on enemmän aikaa ennenkuin hän räjähtää totaalisesti ja pistää minut nuolemaan ruostuneet kohdat puhtaiksi," sanon virnistäen.

Arpi saa viimeisen levyn kiinni.
"Mennään katsomaan, miten Sarwen on edistynyt."

Nyökkään ja seuraan Arpea.

Chiasm näkee nyt ulkona, että tykki on asennettu aluksen pohjaan. Sarwen on aukaissut paneelin läheltä tykkiä ja työntänyt johtoja sisään. Hiki valuu hänen otsaltaan.

"Miten edistyt?" Kysyn Sarwenilta, katsottuani hetken tykkiä.

"Siinä se. Uskon, että johdot on kunnolla piilossa. Nyt jonkun pitäisi ryömiä tuonne välitilaan ja vetää ne sisään alukseen."

"Minä voin tehdä sen." Ilmottaudun heti vapaaehtoiseksi.

Sarwen virnistää:
"Tiesin, että suostut. Nouse tikkaita ja tunge itsesi tuonne." Sarwen katsoo Arpea:
"Mene hangaariin kolistelemaan sitä kohtaa, mistä johdon voi vetää läpi ja yhdistää niin Chiasm osaa suunnistaa sinne." Arpi nyökkää ja menee takaisin sisälle.

Katson koloa jonne minun pitäisi ryömiä. Ei järin suuri tila, mutta luulen että mahdun sinne ilman mitään ongelmia. Otan johdot käteeni ja alan ryömiä luukkuun.
"Onneksi en ole klaustrofobinen," tokaisen ja lähden ryömimään eteenpäin.

Kolo on pimeä eikä hän näe juurikaan mitään. Tila on muutenkin ahdas ja vaikeakulkuinen. Hän joutuu ryömimään. Hetken kuluttua edestään jostain kaukaisuudesta hän alkaa kuulla vaimeaa, tasaista jyskytystä.

Lähden siis ryömimään ääntä kohti, harmitellen mielessäni ettei kukaan ennen tätä ehdottanut taskulamppua. Tuskin voin eksyä aluksen seinien sisään enkä pelkää pimeää, mutta helpottaisi kummasti jos näkisi edes jotain.

Chiasmin eteneminen on hidasta huonon näköyhteyden takia. Hän kuitenkin pääsee pikkuhiljaa ääntä kohti ja näkeekin sieltä pilkistävän valoa, koska Arpi on jo valmiiksi irrottanut paneelin.

Vihdoinkin, ajattelen ja jatkan ryömimistä valoa kohti johdot kädessäni. Kun vihdoin ja viimein pääsen perille, ojennan ensimmäisenä johdot ja nousen ylös ahtaasta luukusta.

Arpi auttaa Chiasmin pois luukusta ja viestittää Sarwenille, että johto on sisällä. Hän alkaa yhdistää sitä. "Enää ei tarvitse kuin Garin saada ohjaimet toimimaan ja tykki on valmis."

"Sitten vielä pitäisi päästä testaamaan sitä, että se varmasti myös toimii," sanon innoissani, pudistellen vaatteitani liasta ryömittyäni ahtaassa tilassa.
"Gar, miten siellä päässä homma edistyy?" Kysyn kommunikaattorin välityksellä.

Gar sanoo, että edistystä on, asentaminen on vain hankalaa, koska minkäänlaisia ohjeita ei ole. Kuitenkin tykki on yhtä vanha kuin alus, eli yhteensopivuusongelmia ei esiinny.

"Haluan mennä katsomaan Garin asentamista, jos täällä on kaikki valmista. Siivoan myöhemmin työkalut takaisin oikeille paikoilleen," sanon Arvelle, katsoen häntä kysyvästi kuin pyytäen lupaa.

Arpi nyökkää ja sanoo tulevansa Chiasmin kanssa katsomaan, tarvitseeko Gar apua.

Lähdemme ohjaamoon katsomaan millä mallilla Garin työt ovat. En osaa pelkästään katsomalla arvioida mitään, mutta ehkä Arpi saa paremmin selvää tilanteesta.

Gar on hieman edistynyt, mitä Chiasm pystyy sanomaan, mutta Chiasm näkee Garin turhautumisen selkeästi. Arpi kysyy, tarvitseeko Gar apua ja Gar käskee Arven hankkia Sarwenin paikalle, jos saisi aluksi edes ajatuskoneeseen kiinni.

Yritän olla avuksi edes sen verran, että pyydän kommunikaattorin avulla Sarwenin paikalle, vaikka Gar pyysikin Arpea tekemään sen.

Sarwen saapuu hetken kuluttua.
"Okei, eli ajatuskoneeseen aluksi kiinni..." hän menee ajatuskoneelle ja alkaa miettiä.
"Tiedätkö, jos tykki olisi uudempi, tämä olisi helpompaa..." Gar vastaa:
"Tämän asennus tähän on helppoa, mutta vaatii johdotusta ja paljon. Ajatuskoneesta en tiedä. Eikö ne ole vanhempaa teknologiaa kuin tämä alus?"

"Eiköhän," tokaisen tietämättä oikeastaan kumpi on vanhempaa, tämä alus vai ajatuskoneet.

Sarwen alkaa operoida ajatuskonettaan ja Arpi alkaa vetää johtoja läpi näytölle pyytäen Chiasmilta apua aukaisemaan jälleen paneeleita, että johdot saa piiloon.

Paneeleiden aukaisu sujuu minulta luontevammin nyt pienen harjoituksen jälkeen.

Johdot on helposti vedetty näytön taakse, mutta niiden kytkemiseen tarvitaan Sarwenia. Gar alkaa murista yksikseen. Sarwen virnistelee hyväntuulisena:
"Vihdoinkin saat tuon kirotun kanuunasi tähän, ja silti jaksat kiukutella. Minä olen huhkinut roikkuen aluksen pohjassa, Arpi ja Chiasm ovat repineet noita paneeleita irti ja vetäneet johtoja ja Chiasm on ryöminyt aluksesi lattian alla."

Vilkaisen Sarwenia ja hymähdän.
"Anna hänen kiukutella. Se loppuu satavarmasti siinä vaiheessa kun tykki on vihdoin asennettu kokonaan. Onko sillä muuten nimeä? Kuulin että tämän alus on nimetty Lohikäärmeeksi, kai sen lapsellakin joku nimi on?"

Gar murahtaa Chiasmille:
"Minulla on tarkempi kuulo, kuin teillä ihmisillä."

"Hienoa," sanon hymyillen, lähes äänettömästi.
"Onko vielä jotain mitä minä voin tehdä vai onko kaikki vain sinun käsissäsi, Gar?" Kysyn häneltä.

Gar kohauttaa olkapäitään:
"Jos osaat tehdä jotain, tee. Minä en sinun taidoistasi tiedä." Hän katsoo muita kysyvästi. Sarwen sanoo: "Voit tulla katsomaan mitä minä teen, näet samalla lisää ajatuskoneen käyttöä."

"Hyvä. Sinun onkin pitänyt opettaa minulle sen käyttöä jotta saisin päästäni vihdoinkin ne kaavat ja koordinaatit pois," sanon ja siirryn koneen luokse.

Operoidessaan ajatuskonetta, Sarwen ei selitä mitä hän tekee, mutta Chiasm pääsee kuitenkin tarkkailemaan sen yleistä hallintaa. Sarwen kietoo kätensä Chiasmin lanteille.

Naurahdan hiljaa ja virnistäen kysyn:
"Auttaako tämä jotenkin minua ymmärtämään paremmin ajatuskoneen käyttöä?"

"Ehkä se auttaa sinua keskittymään?" Sarwen katsoo Chiasmia ja hymyilee.

"Ehkä," tokaisen ja päätäni pudistellen jatkan koneen seuraamista.

Jossain vaiheessa Sarwen sanoo:
"No niin, tykki löytyi!" Hän nyökkää Chiasmille:
"Osaatkin hologrammitutkaa käyttää, eikö?"

Nyökkään Sarwenille ja alan operoida tutkaa.

Tutkaan nousee tyhjä pyöreä hologrammipallo, ja hetken päästä siihen tulee tykin pyörivä hologrammikuva. Sarwen tekee sormillaan voitonmerkin.
"Gar, hyviä uutisia, alus tunnistaa tykin jo."

"Hienoa työtä. Mitä vielä puuttuu kuin se, että emme tiedä toimiiko se?"

"Pitää kytkeä se Garin ohjaamoon, ja näyttöön. Arpi?" Arpi vastaa:
"Hetki vielä..." Hän on purkanut seinän näytön vierestä ja on tunkenut itsensä sen väliin ahtaaseen tilaan. "Täällä frellin seinän välissä ei ole paljoa tilaa."

"Minä olisin mahtunut sinne paremmin, mutta en osaa kytkeä tai yhdistää johtoja ilman neuvoja," sanon jälleen tarjoten apuani.

Arpi vääntäytyy pois välistä.
"Sinä todellakin mahtuisit paremmin. Mutta niin kuin sanoit, et osaa tehdä kytkentöjä." Hän miettii. Sarwen katsoo Chiasmia:
"Pystyt siihen, uskon sinuun. Olet tähänkin asti oppinut nopeasti." Gar murahtaa:
"Ja kukaan ei kysy minulta, saako tytönhetukka alkaa tehdä asennuksia minun alukseeni?"

"Gar, älä viitsi," sanon virnistäen toisesta suupielestäni.
"Mitä olen tähän asti tehnyt väärin? En mitään tietääkseni. Ja minä en yhdistele mitään ominpäin. Joten, miten on?"

Gar miettii hetken. Arpi sanoo:
"Minä otan vastuun, ja se on paljon minulta, kuten tiedät." Gar nyökkää:
"Hyvä on. Sarwen, tule auttamaan minua näiden johtojen kanssa. Sinun sormesi ovat pienemmät kuin minun."

"Kaikki joilla on jotain pienempää, pääsevät tekemään jotain," sanon naurahtaen ja ahtaan itseni luukkuun.
"Okei, mitä teen?"

Arpi kurkistaa myös sisään nähdäkseen antaa Chiasmille ohjeita. Hänen poskensa lepää Chiasmin rintaa vasten, mutta Arpi ei tunnu vaivautuvan tai edes huomaavan sitä.

Toisin kuin hän, minä taas huomaan sen ja keskittymiskykyni häiriintyy hetkeksi. Jos Sarwen olisi Arven asemassa nyt, olisin kuitannut tilanteen naurahtamalla, mutta Arvessa on jotain mitä Sarwenissa ei. Se tuo myös omalla tavallaan lisäpaineita, koska hän on niin lähellä antamassa ohjeita, enkä halua tuottaa hänelle tai muillekaan pettymystä tekemällä jotain väärin, joten joudun keskittymään vielä enemmän seuratessani hänen ohjeita.

Chiasm saa jotenkin johdot kytkettyä kuten Arpi häntä auttaa, ja Arpi sanoo vielä viimeistelevänsä varmuudeksi liitokset.

Ahtaudun ulos luukusta ja annan Arven viimeistellä liitokset, pudistellen jälleen vaatteitani hieman.

Arpi kehottaa Sarwenia kokeilemaan, saako näkymän tykkiin, mutta Gar vastustelee:
"Mitä hyötyä siitä on, että tykkiä voi jollain ajatuskoneella ohjailla? Haluan sen tähän." Hän taputtaa tykin ohjausmoduulia mikä ei vieläkään ole muutamaa johtoa lukuunottamatta kytketty.

"Saako niitä molempiin kiinni?" Kysyn raapien hieman päätäni.

Sarwen sanoo:
"Mahdollisesti. Minun pitää tutkia asiaa enemmän." Hän vilkaisee Garia joka nyökkää Sarwenia jatkamaan:
"Ehkä siten voisi ottaa myös ajatuskoneesta hyödyn tykin ohjaamiseen."

"Sehän olisi enemmän kuin hyvä. Jälleen tarjoan apuani jos sitä tarvitaan. Pidän tästä auttamisesta ja työnteosta, mutta ajattelen myös Jamimaa joka on onneksi pysynyt poissa tieltä, mutta varmasti pian alkaa esittää mielipidettään tästä paikallaan olemisesta ja mitä pikimmin saamme valmiiksi tykin, sitä nopeammin Jamima saa muuta ajateltavaa."

Gar nyökkää:
"Olemme periaatteessa valmiit lähtemään jo. Olisin vain halunnut tämän kunnolla asennetuksi." Sarwen ehdottaa, että he nousevat ilmaan ja lähtevät siihen paikkaan, mihin heidän lasti on määrä viedä ja automaattipilotin ajan jatkavat asennuksia. Gar miettii hetken ja nyökkää.
"Valmistautukaa lentoon."

Tiedän jo odottaa aluksen tärinää, muttei se onneksi vaadi kiinnipitämistä joten jään seisomaan aloilleni. "Se lasti," aloitan yhä uteliaana sen sisällöstä.
"Mitä siellä on?"

Gar sanoo:
"En tiedä lastin sisällöstä, enkä koskaan ole sitä kysellytkään. Viemme sen sinne minne pitää, saamme rahaa ja saimme tämän homman hoidettua." Sarwen kysyy:
"Onko sinulla ongelma lastin kanssa?"

"On. Haluaisin tietää mitä se sisältää," sanon Sarwenille ja kysyn:
"Kenellä on avain? Minä voin vilkaista sisällön ja tuoda avaimen takaisin kertomatta mitä siellä on, koska ette kerran halua tietää sitä."

Gar sanoo:
"Avainta ei ole."

"Miten sitten ajattelitte tulevan ostajan aukaisevan laatikon ja mitä ajattelitte kertoa myyvänne?"

"Tulevalla ostajalla varmasti on avaimet, emmekä me varsinaisesti myy mitään. Toimimme rahtipalveluna."

"Mitä, ostaja, tai siis tavaran haltuunottaja on valmiiksi sovittu ja te vain toimitatte paketin hänelle? Ja hän maksaa teille siitä sen verran että se kattaa sukkulan puuttuvan hinnan?"

"Kyllä. Sukkulan ostajilla oli tämä lähetys, minkä toimitamme heidän puolestaan eteenpäin koska heillä ei ollut tarpeeksi rahaa sukkulan ostamiseen. Eli, viemme lähetyksen perille ja vastaanottajat maksavat meille velan. Ja tietysti kulut lähetyksestä."

"Ja teitä ei kiinnosta mitä se lähetys sisältää, ymmärsin sen," sanon ja mielessäni ajattelen kuitenkin, että sieltä laatikosta saattaisi löytyä jotain mistä minä voisin olla kiinnostunut. En voi kuitenkaan hajottaa lukkoa, eli en saa tietooni sen sisältöä.

Gar sanoo:
"Olemme tehneet useita vastaavia keikkoja, ja oikeasti, meitä ei kiinnosta mitä siellä on. Kun on tarpeeksi kuljettanut tavaraa, niin kiinnostus loppuu. Ja kun me teemme näitä keikkoja, me emme kysele. Siksi me saamme näitä."

Nyökkään Garille, vaikka edelleen olen erimieltä kuin hän.
"Hyvä on, te tiedätte paremmin," sanon ja äänestäni selvästi paistaa läpi pettymys.
"Sarwen, tarvitsetkö apua?" Kysyn ja naurahdan perään.
"Olen tänään kysynyt tuota jo niin monesti, että jossain vaiheessa kun laskeudumme planeetalle jaloittelemaan, otan sen täysin loman kannalta ja nautin siitä kun ei tarvitse tehdä mitään."

Sarwen hymyilee:
"Taidan itse ottaa lepoa näihin asennuksiin, jos se kapteeni Garille sopii. Olen täysin kyllästynyt jo johtoihin." Gar vilkaisee Sarwenia:
"Kuuden tunnin lepoa kaikille, mutta ennen kuin laskeudumme määränpäähän, odotan, että tykki toimii."

Vilkaisen muita ja harmikseni totean etten osaa yksin tehdä johdoilla mitään. Mihähän juuri otein lepoa ja voisin hyvin yrittää jatkaa Sarwenin työtä sillä välin kun muut lepäävät, mutten osaa tehdä mitään. "Taidan sitten taas vaihteeksi tankata itseäni kahvilla, koska siitä on näemmä tullut tapa. Pysyn hereillä näillänäkymin seuraavaan vuorokauteen," tokaisen ja poistun kanttiiniin, ottaen itselleni kahvin.

Sarwen seuraa Chiasmia ja ottaa välipalaa.
"Tiedätkö, sinunkin pitää levätä. Tai, lepäätkin, mutta kahvin tankkaaminen ei korvaa unta. Avaruudessa menee nopeasti vuorokausirytmi sekaisin."

"Se on mennyt jo sekaisin minulla, mutta onko sillä niin väliä?" Kysyn juoden kahviani.

Sarwen kohauttaa olkapäitään:
"Periaatteessa ei. Ajattelin vain, että jossain vaiheessa jos pitää olla virkeä niin..."

"Tarkoitatko nyt että minun pitäisi mennä lepäämään mielummin kuin lipittää kahvia? Sekin käy kyllä, vaikka lepäsin juuri hetki sitten."

Sarwen naurahtaa hieman:
"Sinä varmasti itse tiedät, mikä on parasta. Ajattelin vain, että olet huhkinut paljon jo. Ja nyt kun Gar ja Arpi ovat huomanneet sinunkin pystyvän auttamaan, tuskin työt loppuvat täällä ihan heti."

"No olet kyllä oikeassa. En ole mikään robotti joka jaksaa tehdä kaikkea mitä pyydetään, joten kai voisin ottaa tämän kuuden arnin levon kannalta. Kiitos vinkistä," sanon ja nyökkään Sarwenille, ottaen itselleni vielä jäljellä olevista eväistä jotain lihaisaa ja menen hyttiini syömään sitä, nauttien omasta rauhasta ja levosta.

Kuusi tuntia oli hieman liian vähän lepoa. Lepo, minkä Chiasm on korvannut kahvilla on tehnyt veronsa hänen keholleen. Häntä hieman heikottaa ja väsyttää.

Vaikka haluankin tietää miten asennukset edistyvät, suuntaan kulkuni ensimmäisenä kanttiiniin. Tarvitsen jotain kunnon syötävää, enkä tälläkertaa ota kahvia, vaan teetä. Lihaisa ateria ja tee maistuvat erittäin hyvältä mielestäni.
"Miten työt edistyvät?" Kysyn kommunikaattorin kautta Garilta, sillä en välttämättä jaksa juuri nyt kävellä ohjaamoon vain todetakseni, että vieläkään kaikki ei ole kunnossa.

Gar sanoo:
"Samoin. Minulla on pieniä ongelmia liitosten kanssa, mutta ehkä Sarwen saa ne hoidettua kuntoon, kunhan herää. Arpi sai jo näytön toimimaan."

"Onko se jotain missä minä voin auttaa? Tarjoan apuani viimeisen kerran vapaaehtoisesti sen tykin asennuksen kanssa," sanon Garille.

Gar nauraa ääneen:
"Tuo sinun viimeisen kerran ei päde. Saat matkustaa ilmaiseksi täällä, joten..."

"Joten tulen auttamaan," sanon laiskasti ja hotkaisen ateriani loppuun ja menen ohjaamoon. Huomaan kyllä että olen väsynyt ja oloni on yhä heikko vaikka juuri söinkin, mutta haluan tuon tykin toimimaan lähes yhtä paljon kuin Gar.
"Niin, mitä voi tehdä?" Kysyn.

Garin tykin ohjain näyttää olevan edelleen samassa tilassa kuin ennen asennusta. Nyt tosin näyttö on päällä, ja siitä näkuu kuvaa ja tähtäin. Gar nyökkää sitä kohti
"Tuo on tykin kuva. Tähtäimeen saa automaattikohdennuksen ja lukituksen, pitää vain tämä frellin ohjain saada asennettua. Miksi tässä ei ole yksinkertaista johtojen liittämistä, vaan koko drenin laite pitää itse soveltaa kiinni?"

"Minkälaisia johtoja siinä sitten on ja millaisiin ne pitäisi saada kiinni?" Kysyn katsoen ohjainta.
"Mikä siitä tekee niin vaikeaa?"

Gar kohottaa ohjainta ja sen alla on varmasti sata johtoa. Hän näyttää myös tekemäänsä aukkoa ohjainpaneelissaan, minkä allanäyttää olevan ainakin tuhat johtoa.
"Nämä pitäisi yhdistää jonnekin tuonne."

Huokaisen ja nostan käteni lanteilleni.
"Mahdoton tehtävä ilman kunnon ohjeita, ainakin minulle. Sarwen voisi siis osata liittää nuo oikein?"

"Toivon niin. Kuten itsekin sanoin, ei ohjeita, eli tehtävä on hankala. Ehkä Sarwen osaa tehdä jotain hyödyllistä tämän kanssa. Tai Arpi. Jamima ei osaa tehdä mitään ja Feala vain rukoilisi, että asennus onnistuisi." Gar pudistelee päätään turhautuneena.
"Nyt varmasti ymmärrät, miksi tykkiä ei ole ollut asennettuna jo, vaan se on pölyttynyt hangaarissa näinkin kauan."

"Kyllä, ymmärrän. Arpi on tekemässä nyt jotain muuta, eikö, ja Sarwen nukkuu. Herätänkö hänet vai mitä teen?"

"Sarwen herätköön kun herää ja saa kuulla kunniansa ja sitten itse miettiä sitä kuuden tunnin lepoa." Gar vaikuttaa siltä kuin itse on aina tekemässä jotain.

Huokaisen ja katson ohjaimen alla olevia johtoja, mutta niiden paljous saa minut luopumaan ajatuksesta edes yrittää selvittää, mikä johto kuuluu mihinkin.
"Odottelemme siis Sarwenin heräämistä?" Varmistan vielä Garilta.

Gar nyökkää.
"Ja hänelle tulee olemaan rankka herääminen."

"Säälin jo valmiiksi häntä. Onko mitään mitä voin tehdä sillä välin? Oloni on huono, mutta voin yrittää tehdä jotain jos on tarvis. Jos ei ole mitään, taidan kaatua pedilleni ja yrittää kerätä voimiani," sanon Garille.

Gar sanoo:
"Tällä hetkellä ei taida olla mitään erikoista. Ellet sitten halua välttämättä puunata käytävien seiniä."

Kohotan toista kulmaani ja sanon:
"Ei, en halua. Teen sen sitten joskus kun minut valtaa mielenhäiriö. Piippaa jos tarvitset minua oikeasti," sanon ja heilautan kättäni, palaten takaisin hyttiini.

Chiasm saa levätä aikansa ja kun Gar ottaa häneen yhteyttä kommunikaattorilla, Chiasm tuntee olonsa jo paremmaksi.

"Mikä tilanne?" Kysyn Garilta kommunikaattorin välityksellä, maaten vielä sängylläni.

"Arpi raportoi hangaarista outoa ääntä. Käytkö tarkistamassa?"

"Jep, hoidan sen," sanon ja nousen ylös. Otan aseeni mukaan ja lähden hangaariin. En tiedä mitä minun pitäisi etsiä, mutta yritän kulkea siellä äänettömästi ja tarkkaillen ympäristöä.

Chiasmin etsiessä hangaarista jotain poikkeavaa, hän huomaa, että heidän kuljettamansa rahtikontin lukko on auki.

Hymähdän hiljaa ja katson laatikkoa, laskien aseeni tähtäystä hieman. Kävelen laatikolle ja kurkistan sen sisään.

Laatikko on tyhjä. Sen pohjalla on muutama tyhjä juomapullo sekä kuivaruokapakkauksia.

Ei kovin hyvä saalis myytäväksi, ajattelen ja alan kulkea hangaarissa varuillani, etsien yhä jotain. Yritän kulkea hiljaa ja tarkastaa mahdolliset piilopaikat, kuunnellen josko kuulisin edes jotain ääniä tai näkisin jotain liikettä jossain.

Mitään muuta ei näytä olevan vialla kuin avonainen kontti ja todisteet siitä, että joku on ollut sen sisällä, eikä ole enää.

Turvaan selustani ja katson ettei edessäni ole mitään epäilyttävää ja kommin avulla ilmoitan Garille:
"Se mitä teillä oli myytävänä, ei ole enää. Kontti on auki, mutta missään ei näy ketään tai mitään."

"Käsken Arven sinne välittömästi."

"Hyvä on," sanon ja jään aloilleni hiljaa, yrittäen seurata ympäristöä mahdollisten liikkeitten varalta.

Arpi tulee hetken kuluttua myös hangaariin. Vasemmassa kädessään hänellä on veitsi, oikeassa plasmapistooli. Hän katsoo Chiasmia ja sanoo hiljaa:
"Mikä tilanne?"

"En näe enkä kuule mitään, mutta kontti on auki ja tyhjä," sanon.

Arpi kävelee kontille ja kurkistaa sen sisään:
"Meillä on salamatkustaja," hän sanoo Garille.
"Pidämme matalaa profiilia, sillä haluamme yllättää hänet."

"Matalaa profiilia, eli jatkamme arkeamme täällä kuten mitään ei olisi tapahtunut vai vahdimme täällä hiljaa?" Varmistan kysymällä hiljaa asiaa Arvelta.

Arpi vastaa:
"Me metsästämme. Pidämme matalaa profiilia, emme jatka arkea, vaan metsästämme. Näytämme siltä, että kaikki on kuten pitää, mutta pidämme silmämme auki ja metsästämme. Oletko sinä valmis tähän?"

"Tietysti olen," sanon nyökäten.
"En ole vain koskaan ennen metsästänyt ketään tai mitään."

"Nyt on korkea aika aloittaa. Ja jos kohtaat jonkun joka tänne ei kuulu, ammu ensin, kysy sitten. Äläkä ammu tappaaksesi."

"Selvä," sanon ja nyökkään, vaikken tiedä osaanko tehdä niin tositilanteessa. Siirryn paikaltani pois, kohti ovea ulos hangaarista ja vilkaisen vielä ympäristöä.

28. Sessio - Vaihtokauppa toimituksena

2011-07-13T18:29:00.000+03:00

Garilta tulleet kehut nostavat mielialaani ja työmotivaatiotani kummasti. Jatkan siivousta hetken ja päätän mennä ilmoittamaan Arvelle, että olen tässä jos hän tarvitsee jotain.

Mahdoton tehtävä alkaa valmistua, ja Chiasm siirtelee viimeisiä tavaroita. Enää pitäisi suurempia laatikoita ja osia siirrellä, mutta se on mahdotonta ilman koneita. Hangaarin ovi aukeaa ja sisään ajaa trukki, jossa on suuri laatikko. Arpi kävelee trukin perässä.

"Tykin asennus näemmä jatkuu?" Kysyn ja pyyhin hikeä otsaltani.

Arpi nyökkää. Kuski katsoo Chiasmia:
"Mihin tämä laatikko laitetaan?" Arpi selittää, että osa sukkulasta on vaihtokauppaa tavallaan. Ostajalla ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa niin paljon sukkulasta kuin Gar vaati, joten Gar suostui toimittamaan tämän kontin eräälle avaruusasemalle ja siellä saa loput rahat sekä palkan toimituksesta.

Katson hetken hangaaria ja siellä olevia laatikoita joita pitäisi muutenkin siirtää ja sanon kuskille:
"Laita se tuonne," Osoitan sille paikan.
"Ja samalla voit laittaa nuo loputkin riviin."

Kuski katsoo Chiasmia ja nyökkää. Arpi virnistää Chiasmille.

Suon Arvelle hymyn ja katson että laatikot tulevat järjestykseen.
"Mitä se laatikko sitten sisältää? Lisää rojuja?"

Arpi kävelee Chiasmin taakse:
"Liikaa kysymyksiä, ei diilejä. Meidän motto."

"Mm," hymähdän. Itseäni tietysti kiinnostaa sen sisältö, mutten utele enempää.

Arpi jää tarkkailemaan, ettei trukkikuski päätä tehdä jotain, mikä ei olisi sopivaa mikä tosin on epätodennäköistä, tämähän on hänen työtään. Hetken katsottuaan Arpi sanoo Chiasmille ojentaen laserpistoolinsa:
"Varmista, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Kun homma on hoidettu, sulje hangaarin ovi. Ja palauta tuo ase."

27. Sessio - Kaikki sujuu odotetusti

2011-07-13T18:25:00.000+03:00

Tyytyväisenä Jamiman suostumiseen jäädä alukselle, jatkan hänen avustuksella magneettilukon etsimistä.

Pitkän etsinnän jälkeen Chiasm löytää vihdoin esineen, mikä sopii kuvaukseen. Se on suurehko laatikkomainen painava laite, jossa on kaksi painiketta; punainen ja vihreä. Painikkeiden välissä on neljä rullaa numeroilla nollasta yhdeksään lukon koodia varten.

"Okei Jamima, tämä taitaa olla se mitä etsimme. Tämä viedään katolle ja lukitaan koodilla. Millä koodilla?" Ihmettelen katsoessani laitetta.
"Saakohan tähän itse keksiä uuden koodin vai tietääkö Feala vanhan?" Kysyn ja vinkkaan Jamimaa mukaani, tietämättä oikeastaan edes missä se aukko katossa on.

Jamima katsoo laitetta.
"En tiedä. Mikä se on edes ja miksi se viedään katolle?" Chiasmin tutkiessa laitetta, sen pohjaan on niitattu metallilevy jossa ohjeet painaa sekä vihreä että punainen nappi pohjaan uuden koodin syöttämiseen. Numerorullat asetetaan haluttuun kohtaan ja painetaan punaista nappia, jolloin koodi aktivoituu. Itse magneetti aktivisoituu kun painetaan vihreää nappia, jolloin se magnetisoituu. Magneetti poistetaan syöttämällä oikea koodi ja painamalla punaista nappia.

"Nyt tiedän miten tämä toimii, vielä pitää löytää aukko katossa. Se lukitsee katossa olevan luukun. Kukaan ei pääse sisälle eikä kukaan ulos. Ilman koodia."

Jamima katsoo Chiasmia:
"Kattoluukusta siis pääsee ulos, etkä sitä kertonut vaan naureskelit selkäni takana kun yritin aukaista ilmalukkoa. Minä taidan mennä jaloittelemaan, lukitse sitten luukku jos haluat. Mutta päästä minut sisään kun piippaan sinua kommunikaattorilla." Jamima näyttää iloiselta.
"Sitä paitsi, minun on nälkä. Täällä varmasti on joku mukava ravintola. Ja tarvitsen uusia vaatteita."

"Ei Jamima, sinä et voi mennä ulos. Ja täällä on parempaa evästä nyt tarjolla kuin ennen. Vaatteita voit hankkia sitten kun pääsemme kaikki jaloittelemaan," sanon katsoen Jamimaa, en varsinaisesti pettyneenä mutta hieman kyllästyneenä. Olisihan minunkin pitänyt tietää ettei hänen yksi lupauksensa välttämättä tarkoita sitä, ainakaan koko aikaa.

"Miksi en muka voi päästä ulos?" Jamima jatkaa inttämistä. Feala on tullut takaisin käytyään nopeasti pois.
"Juodaan kuppi teetä tämän urakan jälkeen, ja sitten pääset ulos."

Katson Fealaa toinen kulma koholla, mutta hymähdän. En myöntymisen merkiksi.
"Feala, missä on se kattoluukku?" Kysyn toivoen, että voisin päästä asentamaan sitä ilman Jamimaa ja näin saada siihen koodin jota hän ei tiedä.

Jamima sanoo:
"En tiedä mitä olet kattoluukkuun asentamassa, mutta en pidä siitä. Miksen ensin pääse ulos, ja sitten vasta rupeat leikkimään mekaanikkoa?" Feala sanoo hieman tiukempaan sävyyn:
"Teetä, neidit. Sitten vasta hupi."

"Hyvä on, hyvä on," vastaan Fealalle ja lasken magneettilukon lattialle.
"Mitä teetä teit?"

Feala sanoo:
"En synteettistä, vaan omasta varastostani." Feala lähtee kohti kanttiinia ja matkalla heidän takanaan kulkiessa Jamima sanoo:
"Tee voisi kyllä maistua," hän katsoo tiukasti Chiasmia:
"Ennen kuin lähden jaloittelemaan."

"Miten vain," tokaisen Jamimalle katsomatta häntä.

Feala näyttää kattaneen jo teen valmiiksi, kun he saapuvat kanttiiniin. Hän istuutuu ja siemaisee omastaan:
"Se on vielä lämmintä, hyvä."

Istuudun itsekin alas ja maistan teetä. Varmasti hyvin erilaista kuin synteettinen.

Tee maistuu hyvältä. Sen aromit ovat tuoreet ja hunaja tuo pientä makeutta. Toista kuin synteettisen juomakoneen musta kitkerä litku. Jamimallekin näyttää tee maistuvan, ja hän unohtaa hetkeksi pakkomielteensä päästä ulos. Mutta kuten Jamiman pulleasta olomuodosta näkee, hän on herkuttelija.

Itse olen enemmän kahvi-ihmisiä, mutta kieltämättä tämä tee maistuu mielestäni hyvältä ja terveelliseltä. "Tämähän on hyvää," sanon hymyillen.

Chiasm huomaa silmäkulmastaan, miten Jamiman käsi alkaa hieman laiskistua kun hän kohottaa kuppiaan huulille, silmät alkavat lurpsahdella ja hän haukottelee.

Ah, Fealan ratkaisu ongelmaan nimeltä Jamima ja hänen kyltymätön hinku päästä pois alukselta, ajattelen mielessäni ja vilkaisen Jamimaa, katsoen sitten Fealaa hieman hymyillen.

Feala iskee silmäänsä Chiasmille. Jamima pudistelee päätään:
"Alkoipa minua ramaista." Hän katsoo unisin silmin Fealaa:
"Et kai sinä...?" Ja hän nukahtaa tuolille.

"Kiitos Feala, tämä tuli tarpeeseen. Miten kauan vaikutus kestää?" Kysyn ja olen siemaisemassa omaa teetäni, mutta pysähdyn ja katson hieman kysyvästi Fealaa.

Feala nyökkää Chiasmia jatkamaan:
"Vain tuo on huumattua. Hän nukkunee 12 arnia kuin vauva. Autatko kantamaan..." Feala katsoo Jamimaa:
"Tarkoitan tekemään hänelle pedin tänne?"

"Tietysti autan," vastaan hymyillen, mutta ensin haluan nauttia teestäni. Juon sen loppuun ja kiitän Fealaa siitä, hakien sitten omasta hytistäni tarpeet pedin tekoon ja Fealan avustuksella saan Jamiman hieman kovalle, mutta lämpimälle pedille.
"Se luukku, en tiedä missä se on."

"Hangaarin katossa. Perällä on tikkaat sille. Tarvitsetko apua?"

"Enköhän minä pärjää. Olet jo auttanut enemmän kuin tarpeeksi," sanon hymyillen ja osoitan nukkuvaa Jamimaa. Nyökkään vielä Fealalle ja poistun kanttiinista hangaariin. Noukin lukon ja alan etsiä oikeaa kohtaa. Kapuan tikkaiden avulla luukulle ja painan punaista sekä vihreää nappia, asettaen laitteeseen koodin ja laitan sen garin ohjeiden mukaan luukun ja reunan väliin, painaen nyt vihreää nappia. Sen pitäisi magnetisoitua nyt.

Laite jämähtää paikoilleen ja Chiasm miltei tuntee, miten hänen sormensa olisivat katkenneet jos ne olisivat jääneet luukun ja magneetin väliin. 1000 kilon voima.

Tyytyväisenä siitä että sain vihdoin laitteen asennettua ja Fealan avustuksella varmistettua Jamiman pysymisen sisällä, alan taas puurtaa hangaarissa laatikoiden ja tavaroiden parissa.

Aikaa kuluu iltaan asti, kunnes Gar viestittää Chiasmille, että he saapuvat takaisin.

Minä puolestani välitän tiedon Fealalle ja jään hangaariin odottelemaan muiden paluuta.

Jonkin ajan kuluttua Gar ottaa yhteyttä uudelleen:
"Olemme luukulla, päästä meidät sisään."

Kapuan takaisin tikkaille ja syötän laitteeseen koodin jonka siihen asensin.

Laite tipahtaa Chiasmin syliin magneetin sammuessa ja Gar muun seurueen kanssa astuu takaisin sisälle hangaariin. Gar lähtee heti ilmalukolle, mistä alkaakin pian kuulua kolinaa. Arpi jää Garin taakse ja Sarwen Chiasmin lähettyville.
"Oliko Jamimasta vaivaa?" Sarwen kysyy.

"Ei, ei sitten lainkaan. Hän nukkuu sikeästi kanttiinissa," vastaan hymyillen.
"Saitteko te mitä pitikin?"

Gar sanoo ilmalukolta:
"Kyllä, sukkula on myyty ja tykin asentajat tulevat myöhemmin. Arpi, valvo täällä, minä menen irrottamaan sukkulan lukitukset ohjaamosta käsin."

En osaa tehdä mitään auttaakseni, mutta jään silti seuraamaan tilannetta hangaariin. Tämä homma tuli kyllä hoidettua todella nopeasti ja olen varma että se olisi viivästynyt jos Jamima tai minä olisimme astuneet planeetalle myös.

Jälleen kuuluu rysähdys, mihin tällä aluksella on jo totuttu kun sukkula irtoaa Lohikäärmeestä. Ulkoa kuuluu äänekäs nostokurjen ääni, kun sukkulaa siirretään pois. Arpi nyökkää:
"Lisää rahaa, yksi murhe pois. Vielä Garin kirottu tykki."

"Miten pitkään menee ennenkuin se tullaan asentamaan ja miten kauan sen asentamiseen menee?" Kysyn.

Arpi vastaa:
"Asentamisen pitäisi alkaa pian. Samat henkilöt kuin ostivat tuon sukkulan. Jahka he saavat sen siirrettyä, alkaa tykin asennus."

Nyökkään ja sanon:
"Jos minua ei tarvita täällä, menen katsomaan osoittaako Jamima mitään heräämisen merkkejä."

Arpi nyökkää:
"Ole kuitenkin valmiina, mitä vain voi tapahtua tällä frellin aluksella koska vain."

"Hyvä on," tokaisen hymyillen ja menen kanttiiniin katsomaan Jamimaa.

Jamima näyttää nukkuvan vielä, muttei ole enää niin syvässä tajuttomuuden tilassa.

Kumarrun hänen puoleensa ja koitan varovasti herätellä häntä.

Jamima ynähtää hieman ja yrittää hakea hieman parempaa asentoa.

Hän on vielä liian tokkurassa herätäkseen, joten laitan peittoa paremmin hänen ylleen ja otan kahvin, jättäen hänet rauhassa lepäämään. Käytävällä mietin hetken mitä oikein tekisin ja ainoa tekeminen mikä on kesken, on edelleen se frellin hangaarin siivoaminen. Ei auta muu kuin palata sen työn pariin. Se tuskin häiritsee tykin asennusta mitenkään.

Hangaarin laskusilta on avattu, ja sisällä on suuri trukki joka on kohottanut tykin ilmaan. Gar katsoo vieressä ja antaa ohjeita miten sitä pitää siirtää. Trukki lähtee peruuttamaan pihalle hangaarista ja Gar seuraa kärkkäänä.

Samalla kun noukin lattialta jotain esineitä, seuraan tätä tapahtumaa. En näe trukin kuskia kunnolla, eikä hän katso minua koska tykki on tärkeämpi kuin maisemien katsominen, mutta kohotan silti peukaloni pystyyn merkiksi siitä, että hienosti sujuu ja heitän kädestäni rojun laatikkoon kuin pallon koriin.

Kun Gar ja trukki ovat lähteneet pois, Arpi jää istuskelemaan veitsellään leikkien laatikon päälle hangaarin ovelle. Hän vilkaisee Chiasmia nopeasti ja sanoo:
"Tähän asti näyttää hyvältä."

"Tähän asti?" Kysyn ja katson Arpea, puhaltaen hiuksia silmieni edestä.
"Odota kunhan näet lopputuloksen," sanon ja osoitan kaikkia laatikoita, joihin olen jo onnistunut Sarwenin avulla lajittelemaan työkaluja ja tavaroita.
"Nämä kaikki räjäytetään pieniksi atomeiksi ja ripotellaan avaruuteen kuin tuhkat." Huokaisen ja hymyn tapainen ilme kasvoiltani häviää.
"Sinä et sitä tiedä, mutta tämä on ollut ja on vieläkin frellin älytön homma. Tavaraa on niin paljon että tuntuu kuin laatikoita ei olisi niille edes tarpeeksi. Käytetäänkö edes näitä kaikkia?"

Arpi kohauttaa olkapäitään.
"Gar voi olla erimieltä siitä noiden hänen aarteiden räjäyttämisestä."

Pudistelen päätäni ja noukin maasta jälleen jo tuhannen kerran yhden rojun, paiskaten sen laatikkoon. "Kunhan saan tämän siivottua, niin Gar sotkee ja Gar siivoa itse seuraavaksi," sanon tuhahtaen ja juon kahviani.
"Ennätysmäärä kahvia vuorokaudessa. Eikä kädet edes tärise vielä pahasti," sanon vielä ja yritän jatkaa siivoamista. Paljoa ei ole enää jäljellä, mutta sekin tuntuu yhtä toivottomalta kuin ensikertaa aloittaessani koko tätä projektia.

"Sen haluaisinkin nähdä, kun sanot, että Gar saa itse siivota romunsa." Kumpikin tuntee lievää heilahtelua, kun alusta aletaan nostaa. Arpi vilkaisee hajamielisesti ulos.
"Asennus on tainnut alkaa."

"Hyvä. Pääsemme pian siis pois täältä ja joudumme kuuntelemaan Jamiman kommentteja syvästä unesta johon hän yhtäkkiä joutui," sanon työni lomasta.
"Onko teillä missään vaiheessa ollut suunnitelmissa hankkia joko uutta alusta tai laittaa tätä parempaan kuntoon? Tiedäthän, sellainen alus mikä ei näytä lentävältä roskatynnyriltä?"

"Alukset eivät ole halpoja, ja tämä toimii. Vaatii huoltoa ja on vähän kiikkerä, mutta toimii. Ja tämä on Garin."

Harvasanainen mies, totean ja nyökkään.
"Kelpaa minulle," sanon hiljaa jatkaen töitäni, kyllästyneenä ja väsyneenä.

Arpi sanoo:
"Käyn katsomassa ulkona, miten työt alkavat. Älä päästä Jamimaa pihalle, sillä minä en lähde häntä hakemaan mistään. Kun tykki on asennettu, tämä alus lähtee oli Jamima kyydissä tai ei."

"Ei huolta, hän nukkuu vielä melko sikeästi," sanon nyökäten. Tuskin Jamima ensimmäisenä on ryntäämässä ulos kun herää tokkuraisena unestaan.

Arpi nyökkää ja piilottaa veitsensä astuen ulos.

Jään jatkamaan töitäni hetkeksi, mutta se maistuu puulta. Totesin jo aiemmin että paljoa ei ole jäljellä, mutta yksin tämän kaiken loppuun saattaminen vie siltikin paljon aikaa, joten päätän pitää tauon. Ruoka voisi maistua ja samalla voin pitää Jamimaa silmällä, ajattelen, joten nakkaan kädestäni esineen katsomatta minne se laskeutuu ja lähden kanttiiniin. Tarkistan ensin onko Jamima vielä unessa ja vasta sitten otan itselleni syötävää.

Jamima istuu lattialla katsoen Chiasmaa:
"Mitä on tapahtunut... olenko sairas vai miksi pyörryin, ja mitä teen kantiinin lattialla ja kenen riepuja nämä ovat?"

"Nuo rievut," aloitan ja saatuani annokseni jatkan:
"Ovat minun. Tai siis tämän aluksen." Istuudun pöydän ääreen ja alan syödä.
"Nukahdit ja nukuit pitkään ja syvästi. Ei sen vakavampaa. Muut tulivat jo takaisin ja tykkiä asennetaan juuri. Kun se on valmis, lähdemme pois täältä. Kotiin," sanon.

Jamima nousee seisomaan ja sanoo:
"Menen pitkäkseni hetkeksi, heikottaa hieman." Hän lähtee kävelemään hitaasti pois.

En tiedä pitäisikö minun mennä saattamaan häntä vai loukkaantuisiko hän siitä. Otan suullisen ruokaa suuhuni ja nousen kuitenkin ylös kysyen hieman epäselvästi:
"Haluatko että saatan sinut?"

Jamima huitaisee kädellään:
"Selviän itse, kiitos vain. Ja kerro Fealalle terveisiä, etten koskaan juo hänen teetään enää. Se ei sovi minulle."

Nyökkään vaikkei hän taida nähdä sitä ja istuudun takaisin alas jatkamaan ateriani syömistä. Tuolla vauhdilla luulen että ehdin syömään ateriani ennenkuin Jamima ehtii hytilleen, ajattelen mielessäni ja naurahdan ajatukselleni.

Sarwenkin tulee kantiiniin vain ottaakseen annoksen kuivattua lihaa ja vihanneksia. Hän aukaisee pussin lämmittämättä sitä ja alkaa syödä seisten.

"Onko sinulla noin kiire ettet ehdi edes lämmittää ruokaasi?" Kysyn häneltä.

Sarwen nyökkää:
"Vihdoinkin Gar saa ylisuuren kanuunansa kiinni, en halua missata hänen ilmettään." Sarwen virnistää. "Vitsailin, lupasin Garille asettaa jo valmiiksi koordinaatit hyppyportille, mistä tänne saavuimme."

Syön vielä yhden suullisen ja vakavoidun kysyessäni:
"Entä jos se portti ei ole siellä vieläkään?"

Sarwen lopettaa syömisen.
"En tiedä. Ne ovat muinaisia artifakteja, mihin sellainen katoaisi?"

"No sano mihin se katosi silloin kun ensimmäisen kerran yritimme pois täältä. En minä tiedä miten ne voivat kadota niin, mutta sehän teki niin silmiemme edessä."

Sarwen kurtistaa hieman kulmiaan.
"Ehkä se..." hän miettii.
"En tiedä. Ehkä se töytäisi meidät kauemmas siitä... mehän tulimme aivan väärään osoitteeseenkin. Ehkä se on jossain lähellä. Tiedäthän, vähän kuin röyhtäisi meidät ulos."

Katson Sarwenia toinen kulma koholla.
"Ei, en tiedä. Mutta ehkä se on jossain lähellä, kuten sanoit."

Sarwen nyökkää ja jatkaa syömistään.
"Niin sen pitää olla." Hän heittää pussin roskikseen ja lähtee pois kanttiinista heilauttaen kättään hyvästeiksi.

Heilautan kättäni vaikkei hän sitä näekkään ja syön ateriani loppuun. Vien lattialta Jamiman väliaikaisen pedin takaisin hyttiini ja päätän jäädä sinne hetkeksi ennenkuin menen jatkamaan siivoamista. Ja edelleen olen varma siitä että kunhan olen saanut sen valmiiksi, aion sanoa Garille rojujen hankkimisesta ja niiden levittämisestä jotain.

Myöhemmin Gar ja Arpi kävelevät hangaariin sisään ja sulkevat hangaarin oven. Gar vilkaisee Chiasmia ja sanoo:
"Huomenna on valmista." Arpi kävelee Chiasmin ohi sanomatta mitään. Gar nyökkää Arven perään: "Hän jää ulkopuolelle vahtimaan tykkiä, ettei kukaan varasta sitä. Ei oikein pitänyt ajatuksesta."

"En ihmettele miksi," sanon katsoen itsekin Arven perään.
"Hän ei ole kovin sosiaalinen persoona ja tuskin kaipaa seuraa, mutta koska vuorokausirytmini on aivan sekaisin muutenkin tämän siivoamisen ja kahvin takia, ajattelin jäädä siivoamaan tämän sotkun loppuun. Jos siis tulee jotain, minä ainakin olen tässä lähellä."

Gar nyökkää:
"Arpi on varmasti mielissään. Minä menen kanttiinin kautta punkkaan." Gar kävelee hangaarin ovelle ja kääntyy:
"Hyvää työtä," hän osoittaa osittain siivottua hangaaria.

26. Sessio - Hankala prinsessa

2011-07-13T18:01:00.000+03:00

Haen kanttiinista kahvia itselleni ja palaan takaisin töideni pariin. Enää puolet jäljellä, yritän lohdutella itseäni istuskellen laatikon päällä kahvia juoden.

Sarwen jää vielä Chiasmin kanssa ja auttaa häntä. Hän katsoo kelloa ja sanoo:
"Pienet torkut, neljä arnia arvioituun saapumisaikaan."

"No, ehkä saan Jamiman houkuteltua jatkamaan tätä kanssani kun te olette planeetalla. Pienet torkut kuulostavat hyvältä," sanon ja jätän työt kesken, lähtien Sarwenin kanssa hyttiosastolle.
"Kiitos avusta, enköhän minä saa siivottua sen siihen mennessä kun tulette takaisin."

Sarwen nyökkää.
"Pian kuulemme Garin tai koneen äänen, että saavumme. Nähdään ohjaamossa pian."

Nyökkään ja menen hyttiini, ottamaan ansaitut pienet torkut.

Chiasm nukahtaa helposti siivousurakan johdosta, kunnes herää Garin kuulutukseen, kuten Sarwen sanoikin. Garin ääni on melkein miellyttävämpi kuin automaattinen koneääni, mikä usein myös hoitaa kuulutukset.

Hieman pirteämpänä nousen ylös ja menen ohjaamoon.

Matkalla ohjaamoon Sarwen liittyy hänen seuraansa.
"Näytät kauniilta," hän tokaisee.
"Toivottavasti et kanna kaunaa, että joudut jäämään alukselle."

"En kanna kaunaa ja eihän se tarkoita että aina joudun jäämään tänne kun laskeudumme jonnekin. Mieluusti voisin jopa ottaa levon kannalta, mutta on pakko pitää Jamimaa silmällä."

"Muista sitten, että Jamima ei halua jäädä tänne ja todennäköisesti tulee protestoimaan koko asiaa."

"Muistanhan minä sen, mutta sitä en vielä tiedä miten ihmeessä aion estellä häntä jos hän yrittää keksiä jotain. Mielestäni hänet olisi voinut hyvin lukita omaan huoneeseensa siksi aikaa, mutta Gar ja Arpi ovat toista mieltä."

Sarwen nyökkää:
"Ei varmasti kannata ehdottaa sitä lukitsemista. Jamima on myös ohjaamossa muuten, eikä hän vielä tiedä, ettei pääse mukaan."

"Hienoa. Saamme kaikki kuulla ja nähdä raivostumisen," sanon hymyillen ja huokaisen syvään ennenkuin astun ohjaamon ovesta sisään.

Kaikki ovat jo paikalla. Näytössä näkyy planeetta, joka ei näytä kovinkaan asumiskelpoiselta. Sen pinta on punainen. Arpi sanoo:
"Happitaso mitätön, joillain aavikkomaisilla alueilla myös myrkyllisiä tuulia. Tänne on tehty siirtokunta, koska maaperässä on arvokasta mineraalia mitä louhitaan. Korkeaa teknologiaa, kaupungit rakennettu kupujen sisään joissa keinotekoinen ympäristö."

"Mm, kuulostaa tylsältä," tokaisen, yrittäen vihjailla Jamiman kuullen etten minä ainakaan ole halukas menemään moiselle planeetalle.

Jamima katsoo Chiasmia:
"Vai tylsää? Oletko koskaan ollut planeetalla, millä ei voi elää, mutta sinne on rakennettu elinympäristöt koneista ja kaikesta? Sehän on kiehtovaa!"

"Eei, enpä usko että se kovin kiehtovaa voi olla. Sitäpaitsi, eikö jo sana 'keinotekoinen' kuulosta siltä ettei se houkuttele?" Yritän yhä ohjailla Jamimaa.

Jamima katsoo kulmiaan kurtistaen Chiasmia.
"Mistä lähin sinä olet ollut neuvonantajani siitä mikä minun mielestäni on mielenkiintoista ja mikä ei?" Muut katsovat heitä. Feala näyttää siltä, että pitäisikö hänen sanoa mitään. Gar, Arpi ja Sarwen näyttävät siltä, etteivät ainakaan sano enää.

Pudistelen päätäni ja sanon:
"Tästä lähin. Mutta se on vain väliaikaista. Saat alkaa pitämään taas omista asioistasi tämän keikan jälkeen."

Jamima on hetken hiljaa:
"Mitä tuo tarkoittaa tämän keikan jälkeen?" Hän katsoo muitakin.
"Ahaa, ette halua minua planeetalle."

"Siitä taas, rakas prinsessa, voit syyttää heitä. Et minua," sanon ja osoitan kädelläni Arpea ja Garia.

Jamima katsoo Arpea ja Garia:
"Ja miksi minä muuten en itse saa päättää, miten kuljen ja miksi te olette päättäneet ilman minulta lupaa kysymättä asioita, jotka liittyvät minuun?" Gar huokaisee:
"Tämä on nopea keikka. Minä, Arpi ja Sarwen menemme hankkimaan asentajan ja tulemme takaisin. Tykki laitetaan kiinni ja häivymme." Jamima nyökkää:
"Ihan kuin minua tuo edes kiinnostaisi. Sillä välin voisin kulkea tutkimassa avaruussatamaa ja ehkä kaupunkiakin."

"Siinä se ongelma juuri tuleekin," sanon päätäni hieman raapien.
"Tämä keikka voisi hoitua nopeammin jos et kulje tutkimassa mitään. Tiedäthän miten helposti voi sattua jotain mikä voisi viivyttää lähtöämme."

Jamima kääntää ärtymyksensä Chiasmiin:
"Vihjaatko, että olen joutunut hankaluuksiin mikä haittaa teidän aikatauluja?"

Nyökkään varovasti.

Jamima tuiskaisee:
"Vai niin!" Ja syöksyy ulos ohjaamosta.

"Hei, tämähän meni hienosti," sanon vaivautuneesti hymyillen.

Gar kohauttaa olkapäitään.
"Aloittakaa laskeutuminen. Sarwen, yritä ottaa avaruussatamaan yhteyttä ja pyytää lupaa laskeutumiseen. Arpi, valmistele hangaarin ilmalukko ja ota Chiasm avuksesi. Feala, mene katsomaan mitä Jamima tekee. Toivottavasti hän meni hyttiinsä murjottamaan eikä yritä mitään."

Lähden seuraamaan Arpea ilmalukolle ja sanon:
"Tiedän että minua pyydettiin pitämään huoli siitä että Jamima pysyy aluksella, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei hän kuuntele minua. Ja nyt hän vihaa minua."

Arpi katsoo Chiasmia ja kohauttaa olkapäitään:
"Mitä väliä sillä on? Hän vihaa kaikkea paitsi itseään."

"Mm." Hymähdän hiljaa. En tietenkään ole toivonut saavani Jamimasta mitään sydänystävää, mutta ehkä jonkinlainen ystävyys ja luottamus olisi kuulostanut hyvältä.
"Ja mikä on rangaistus jos en pysty pitämään häntä täällä?"

Arpi pysähtyy ja sanoo selin miltei kuiskaten:
"Kuolema," ja jatkaa matkaansa.

Frellin hienoa, ajattelen ja jatkan Arven seuraamista, pitäen häneen vähän enemmän välimatkaa.

Hangaarissa Arpi vilkaisee ympärilleen siivottua jälkeä ennen kuin kulkee ilmalukolle.
"Katso onko tässä repeämiä. Meillä on koko matkan ajan roikkunut sukkula kiinni siinä. Toivottavasti hankkiuduit ruumiista eroon myös sukkulan sisällä, ettemme joudu taas pulaan kun koitamme myydä sen."

"Tietysti hankkiuduin," sanon ja alan tutkia ilmalukkoa repeämien tai muiden ongelmien varalta.

Arpi aloittaa tutkimisen ilmalukon toiselta karmilta.
"Arn saapumiseen. Lupa myönnetty," ilmoittaa Gar. Repemiä ei näytä olevan. Chiasm ei ole ihan varma miltä ne näyttävät, mutta hän etsii poikkeamia, mitä ei ole. Arpi vielä nopeasti varmistaa Chiasmin tarkistaman puolen ja nyökkää.
"Kaikki on kunnossa."

"Hyvä. Minun on nyt parasta mennä myös Jamiman perään," sanon ja lähden etsimään häntä hytistään.

Feala istuu Jamiman hytin ulkopuolella. Hän katsoo Chiasmia ja kuiskaa:
"Hän on lukkiutunut murjottamaan."

"Hyvä tietää että hän on ainakin toistaiseksi tallella," sanon ja istuudun Fealaa vastapäätä lattialle.
"Eikö hän suostu edes puhumaan?"

Feala pudistelee päätään:
"Parempi näin kuin raivokohtaus. Ehkä hän tulee vielä ulos kun alus on telakoitunut satamaan."

Nyökkään ja nousen ylös.
"Minä menen jatkamaan hangaarin siivousta. Ilmoitatko jos ja kun Jamima suostuu tulemaan ulos huoneestaan? Voisin yrittää saada hänestä apua itselleni."

Feala nyökkää. Hangaarissa Sarwen ja Arpi ovat jo paikalla. Sarwen kertoo, että Gar tekee viimeiset laskeutumismanööverit, ja sitten he ovat valmiita.

Nyökkään ja heidän odotellessa lähtöä, alan jälleen tavaroiden järjestelyn.

Chiasm ei voi olla huomaamatta, että Sarwen katselee häntä välillä. Jos heidän katseensa kohtaavat, Sarwen hymyilee hieman. Hän sanoo:
"Teet hienoa työtä, tiesitkö?"

Naurahtaen pudistelen päätäni ja sanon:
"Kiitos Sarwen."

Alus tärähtää ja he tuntevat lattian kautta tärähdyksen kun se telakoituu satamaan. Hetken kuluttua Gar tulee paikalle.
"Menemme aluksen katon kautta ulos, ilmalukko on tukossa. Chiasm, luotan sinuun. Mennään herrat."

"Hetkinen. Tietääkö Jamima katossa olevasta ulosmenoaukosta?"

Sarwen nyökkää:
"Luulisin niin." Gar sanoo:
"Jossain on mangeettilukko, laita se luukun ja reunan väliin ja syötä koodi. Se mangetisoituu 1000 kilon voimalla. Me pääsemme sisään ilmalukosta kun sukkula on irti."

Vilkaisen ympärilleni rojuja ja muita tavaroita.
"Jossain," sanon ja huokaisten alan etsiä magneettilukkoa sen kaiken roinan keskeltä.

Sarwen, Arpi ja Gar ovat poistuneet katon luukun kautta, mutta Chiasm ei löydä mangeettilukkoa mistään. Hän ei ole varma, onko edes nähnyt sitä vielä siivoamiensa ja lajittelemiensa tavaroiden joukossa. Edelleen etsiessään, Feala ottaa häneen yhteyttä:
"Jamima on lähtenyt ulos hytistään."

Kiitän Fealaa ilmoituksesta ja yritän ottaa yhteyden Jamimaan:
"Jamima, voisitko tulla auttamaan minua? Etsin jotain mutten tiedä mistä voin löytää sen."

Chiasm kuulee Jamiman äänen hangaarin ovelta:
"Mitä sinä muka etsit? Yritätkö pitää minut kiireisenä? Ei onnistu." Hän lähtee kävelemään määrätietoisen omahyväisesti kohti ilmalukkoa.

"Ehei, et ole menossa minnekään vaan autat minua etsimään magneettilukon," sanon katsoessani häntä, aikooko hän todella vain kävellä ilmalukkoon.

Jamima pysähtyy hetkeksi:
"Mitä sinä mangeettilukolla teet, ja mikä dren se edes on?" Hän menee ilmalukolle ja painaa aukaisunappia, mutta mitään ei tapahdu. Se on edelleen jumissa, sillä Gar on jumittanut sen, että sukkula pysyisi heidän matkassaan roikkuen kiinni. Jamima katsoo kiinni pysyvää ilmalukkoa ja painaa aukaisupainiketta uudelleen. Mitään ei tapahdu.

"Turhaan painelet sitä, se ei aukea," sanon ja hajamielisesti potkaisen jonkun rojun jaloistani.
"Auta minua etsimään se frellin lukko, okei? Tämä ei ole maailman loppu."

Jamima kokeilee vielä kerran ovea, mutta se pysyy visusti kiinni. Hän kääntyy:
"Miten Sarwen, Arpi ja Gar sitten pääsivät ulos?" Chiasm huomaa, miten Feala nojaa hangaarin oveen katsoen heitä.

En viitsi vastata Jamimalle, sillä en tiedä voisiko hän yrittää karata aukosta.
"Feala, tiedätkö sinä missä magneettilukko on? Tarvitsen sen nyt."

Feala pudistelee päätään:
"En tiedä edes minkälainen mangeettilukko on saati mitä sillä tehdään." Jamima miettii hetken.
"Pojat ovat ulkona ja sinä etsit lukkoa. Yrität siis lukita minut sisään, mutta arvaa mitä, koko ovi on rikki!" Hän huitaisee kädellään ilmalukkoa kohti.

"En aio kuluttaa aikaa typrään kinaamiseen. Tarvitsen sen lukon koska Gar käski sen etsiä ja se on löydettävä. Jamima, sinäkin voisit käyttää tuon kaiken energiasi sen etsimiseen. Mitä sinä sitä paitsi niin hingut sille planeetalle koska se ei ole ainoa paikka johon pysähdymme?" Sanon jo kyllästyneenä, vaikka en ole käynyt keskustelua Jamiman kanssa edes pitkään.

Feala sanoo:
"Auta nyt Chiasmia etsimään se jokin esine. Kaikki ärtyvät tästä." Jamima tuhahtaa katsoen Fealaa: "Paitsi sinä, neiti meditaatio. Hyvä on, minkälainen se on mitä etsimme?"

"En tiedä, mutta luulen tunnistavani sen kun näen sen," sanon ja alan penkoa rojuja uudelleen.

Jamima tuntuu hieman epäilevältä:
"Mutta jos sinä tunnistat sen ehkä kun näet sen, pitääkö minun näyttää sinulle erikseen jokainen esine mitä pidän kädessäni?"

"Ei prinsessa, vaan sinä käytät päätäsi ja näytät minulle esineen joka mielestäsi voisi olla sellainen. Tule tähän, auta minua penkomaan näitä niin näen jos löydät jotain."

"Mangeettilukko," Jamima tuhahtaa. Feala sanoo:
"Menen keittämään teille teetä. Ei sitä, mitä kahviossa on vaan kunnon tavaraa omasta varastostani. Kun Feala on poistunut Jamima sanoo:
"Harmi, ettei Feala ole mikään shamaani, tiedäthän, silloin hänen omista yrteistään voisi saada aika maukkaita teetä."

Nyökkään naurahtaen.
"Jamima, tiedän että sinua harmittaa tämä mutta yritä ajatella asiaa niin, että minäkin, joka olen pakotettu tämän frellin romukasan siivoamiseen, haluan tästä jotain hyvitystä. Me emme päässeet vielä baariin kunnolla, joten kun sellainen tilaisuus tulee, me menemme ja pojat saavat odottaa meitä juuri niin kauan kuin me haluamme."

Jamima nyökkää:
"Kuulostaa vähintäänkin kohtuulliselta." Hänen työintonsa hieman kohoaa. Ehkä hänkin oikeasti haluaa tehdä jotain, mutta koska on prinsessa, ei ole tottunut siihen, vaan tottunut pikemminkin siihen, että hänen ei pidä, eikä hän saa tehdä mitään.

25. Sessio - Hangaarin siivous

2011-05-26T21:53:00.000+03:00

Siivoaminen ei ole alaani, joten siihen menee hetki ennen kuin saan hangaarin puhdistettua ja ruumiit hävitettyä. Kun olen valmis, vien hankkimamme eväät kanttiiniin, otan mukaani jotain lihaisaa ja vien sen ohjaamoon Garille.
"Ole hyvä. Ei parasta, mutta parempaa kuin soijakeitto," sanon.

Gar vilkaisee pakkausta ja repii sen auki maistaen. Hänen ilmeestään näkee, että synteettisen soija- ja lihadieetin jälkeen kuivaliha on kuin juhla-ateria. Arpi on myös ohjaamossa, muut muualla. Arpi tutkii tähtikarttaa.
"Meillä on puolimiljoonaa blutokia, muttemme vieläkään tiedä, minne mennä."

"Yritämmekö löytää tien tutuille maisemille vai etsimmekö täältä jonkin planeetan jossa Gar voi vihdoinkin asennuttaa sen tykin?"

Gar sanoo:
"Tykin asennus, sen jälkeen menemme takaisin katsomaan sitä hyppyporttia, minkä kautta tänne olemme saapuneetkin."

"Hyvä on. Uskallammeko lähestyä lähinnä olevaa planeettaa? En tiedä miten pidettyjä te olitte kotona, mutta täällä olemme jo keränneet vihamiehiä useammin kuin kerran, enkä haluaisi törmätä kehenkään joka haluaa vangita meidät."

Gar sanoo:
"Ajattelin ottaa etäisyyttä, en tiedä miten pitkälle tuon planeetan vaikutusvalta ylettyy. Olemme pankkiryöstäjiä sekä uskonnollisen lahkon johtajan murhaajia siellä."

Nyökkään ja siirryn itsekin katsomaan tähtikarttaa.
"Valikoikaa sitten joku ja otetaan kurssi sinne."

Arpi nyökkää ja sanoo:
"Olet alkanut viime päivinä komennella paljon."

"Joskus vain tuntuu siltä että kukaan muu teistä ei sano tarpeeksi nopeasti yksinkertaisiakaan asioita ja siksi minä olen täällä." Vastaan hymyillen.

Arpi jatkaa tähtikartan tutkimista ja sanoo:
"Kunhan et rupea liian nenäkkääksi."

"Mm." Hymähdän kohauttaen olkapäitäni ja jään seuraamaan sivusta heidän valintaansa seuraavaksi planeetaksi.
"Seuraava pysähdyspaikka, ei varmasti tarvitse ehdottaa kahdesti, mutta olisiko hyvä että pysyisimme ainakin suurinpiirtein ryhmänä ettei kukaan hanki lisää ongelmia?"

Gar sanoo:
"Jamiman on hyvä pysyä aluksella. Meillä on nyt ruokatarvikkeita, asennamme tykin ja häivymme. Kenenkään ei tarvitse lähteä pois alukselta paitsi Sarwenin ja Arven ja minun, jotka etsivät mekaanikon."

Vilkaisen Garia ja hymähdän. Siitä olen samaa mieltä että Jamiman ei välttämättä tarvitse poistua alukselta, mutta kuvittelin kyllä itseni jaloittelemassa turvallisesti.

Gar näkee Chiasmin ilmeestä, mitä hän ajattelee:
"Sinä pidät huolen, ettei Jamima lähde ulos."

"Minä? Ettekö voi vain lukita hänen oveaan?"

Gar katsoo Arpea.
"Tiedätkö, se alkaa kuulostaa jo meidänkin toimenpiteisiin hieman yliampuvalta. Ja tiedät, mitä valitusta siitä saisi kuulla. Sen jälkeen hänet saisi pitää lukittuna koko matkan ajan. Ja hän kuitenkin on al-Malik. Kun pääsemme takaisin ja hän haluaa pois kyydistä kun on nähnyt maailmaa tarpeeksi, emme enää halua al-Malikin huonetta vihollislistaamme jatkoksi." Gar katsoo Arpea:
"Eikö Chiasm ole nähnyt listaa vihamiehistämme?" Arpi pudistelee päätään. Gar jatkaa:
"Se on masentava lista."

Katson vuoroin kumpaakin ja kysyn:
"Miten minä sitten häntä pidättelen? Tai no, antaa olla. Keksin jotain."

Arpi nyökkää.
"Gar, taisin löytää planeetan. Tavallinen kauppaplaneetta, sotilaallisuus melko alhainen. Ei pitäisi olla mitään outoa." Gar nyökkää:
"Sinne siis."

"Mikä on arvioitu saapumisaika?"

Gar vastaa:
"Noin pari vuorokautta."

Nyökkään.
"Hyvää aikaa siivota ja järjestellä tavaroitanne hangaarissa, sitten peukalonpyörittelyä ties kuinka pitkään ennenkuin olette saaneet hommat hoidettua planeetalla," sanon ja huokaisten poistun ohjaamosta. Menen hangaariin ja katson tavaroita hetken hiljaa ja päätäni pudistellen aloitan työn. Olisinhan voinut tehdä tämän Jamiman kanssa, pitäen hänet kiireisenä sillä aikaa kun muut ovat planeetalla, mutta Jamima vierastaa työntekoa ja mielelläni minä siivoan paikan kuuntelematta loputonta valitusta ja napinaa.

Chiasmin yrittäessä miltei mahdotonta tehtävää järjestellä useiden laatikoiden sekaista sisältöä, hän kuulee takaataan kolahduksen hangaarin lattialta.

Lopetan sen mitä olin tekemässä ja käännyn katsomaan taakseni. Mielestäni en ainakaan itse pudottanut tai kaatanut mitään, mutten voi tietenkään olla varma.

Sarwen seisoo Chiasmin takana. Hänellä on käsi edelleen ojennettuna ja hänen jaloissaan on jakoavain. "Olet näemmä siivoamassa?"

"Ai sinä. Ehdin jo ajatella että jokin loinen tai jyrsijä on eksynyt hangaariin," sanon ja rentoudun.
"Kyllä, siivoan tätä koska huomasin että sinulla oli vaikeuksia löytää tavaroita täältä. Eli minut käskettiin tekemään tämä." Jatkan ja naurahdan hieman.

Sarwen noukkii jakoavaimen ja sanoo:
"Ajattelin, että sinä olisit noukkinut tuon. Aina tosin ei voi onnistaa."

"Olisit pyytänyt," sanon virnistäen ja otan sen hänen kädestään, heittäen yhteen laatikkoon muiden sekalaisten työkalujen joukkoon.
"Kuulitko jo uudesta suunnitelmasta?" Kysyn ja yritän epätoivoisesti jatkaa mahdottomalta tuntuvaa tehtävää.

"Kuulin. Noin kaikki suunnitelmat tähänkin asti ovat alkaneet. Mutta jos tällä kertaa ei tee kuin välttämättömän, niin mikään ei voi mennä pieleen." Hän pyyhkäisee hikeä otsaltaan ja riisuu nahkatakkinsa heittäen sen olalle.
"Täällä on melko kuuma. Pitänee tarkistaa myös ilmastointi samalla." Hän iskee silmänsä:
"Vai oletko se sinä?"

Lopetan jälleen tekemiseni ja käännyn katsomaan Sarwenia.
"Yritätkö sinä iskeä minua?" Kysyn ja astun askeleen lähemmäs häntä.

Sarwen hymyilee:
"Iskeä? Eikö se kuulostakin kovin kornilta?"

"Ehkä," sanon ja astun vielä yhden askeleen lähemmäs.
"No, naistenmies. Miten on, yritätkö?"

Sarwen vaivautuu hieman:
"Tiedän mitä tässä käy. Annat ymmärtää, muttet ymmärrä antaa tilaisuutta."

"Se miksi en taida antaa sinulle tilaisuutta on ihan oma vikasi, Sarwen. En tiedä mitä elokuvia olet katsonut tai mitä oppaita olet lukenut, mutta kehottaisin sinua vaihtamaan kanavaa sillä tuo ei oikeasti toimi. Et saa itseäsi näyttämään silmissäni mielenkiintoiselta koska isket silmää ja vihjailet kuumuuden johtuvan minusta. Oikeasti Sarwen, se ei toimi," sanon hänelle suoraan mitä ajattelen, mutta katsoessani häntä minun käy myös sääli. Hän tarkoittaa hyvää mutta yrittää vain liikaa.

Sarwen virnistää:
"Ehkä se johtuu siitä, että olet laadukas nainen, etkä sellainen mitä roikkuu kapakoissa yön pikkutunneilla. Ehkä minun laatuni on tipahtanut, koska en ole kohdannut pitkään aikaan kaunista, älykästä, hieman nenäkästä mutta ennenkaikkea seksikästä naista."

"Sarwen," aloitan ja huokaisen katsoessani häntä hymyillen.
"Olet suloinen. Pidän hiuksistasi, et haise rasvalle tai koneöljylle aina ja pidät muutenkin huolta ulkonäöstäsi. Mutta sinä olet outo ja yrität ihan liikaa. Sitäpaitsi, en tiedä edes mitä oikeastaan haluat. Haluatko tutustua minuun paremmin vai odotatko vain hetkeä kun saat kaataa minut petiin?"

Sarwen katsoo Chiasmia totisena, mutta Chiasm ei voi olla varma laskeeko hän leikkiä.
"Haluatko rehellisen vastauksen?"

"Haluan," vastaan ja katson häntä silmiin.

"Toinen vaihtoehto on houkutteleva. Ja kyllähän me tässä tutustumme kun elämme pienessä kommuunissamme, jota johtaa hirmuvaltias Gar."

"Selvä. Haluat siis tutustua minuun paremmin ja sitten kaataa minut petiin," sanon virnistäen.
"Sarwen, en tiedä mitä sanoa. Yleensä hoidan tällaiset tilanteet niin, että pidän hauskaa juuri sen verran kuin itse haluan ja jätän miehen nuolemaan näppejään ja ihmettelemään, mihin hänen käteisvaransa ovat hävinneet."

"Minulla ei ole käteistä, eli minusta ei ole sellaista hupia. Ehkä näet minut jonain muuna kuin rahapussina joskus."

"En näe sinua nytkään rahapussina, mutta ymmärsin mitä tarkoitit," sanon ja noukin työkalun käteeni, pidellen ja pyöritellen sitä kädessäni hetken ja kysyn sitten:
"Oletko ollut samanlainen muiden kanssa? Yrittänyt päästä Jamiman ja Fealan lähelle kuten minun?"

"Jamima ei ole minun makuuni, vaikka taidan olla naisten seurassa sellainen, että yritän kaikkia vaikken olekaan valmis mihinkään. Fealan kanssa en. Hän on sentään papitar."

"Valitettavasti hän tulisi tuottamaan pettymyksen sinulle joka tapauksessa. Minäkin sain sen kokea vaikken tarjonnut muutakuin samaa petiä nukkumiseen," sanon ja naurahdan vaisusti.
"Sarwen, älä yritä niin kovasti. Ole oma suloinen itsesi ja jätä yrittäminen pois. Joku ei voi olla huomaamatta sinua, olen varma siitä."

Sarwen kohauttaa olkapäitään.
"Jaaha, miten olet ajatellut näitä järjestää? En tule sen enempää sotkemaan siivoustasi, mutta voin auttaa jos haluat. Jotkut näistä rojuista ovat todella painavia."

"Työkalut omaan paikkaan. Kevyet omaan ja painavat omaan. Mutta kaikki toistensa lähelle niin, että ovat helposti löydettävissä. Muut rojut mistä en edes tiedä mitä kaikki ovat, jonkinlaiseen järjestykseen nekin jotta ovat selvästi näkyvillä mutta siististi. Ylimääräiset laatikot järjestykseen pois tieltä ja ne joilla on käyttöä, nekin järjestykseen mutta näkyville. Frellin yksinkertainen suunnitelma ja toteutus kuin paha painajainen. Otan apusi siis mielelläni vastaan," sanon hymyillen ja osoitan yhtä laatikkoa, alkaen tyjentää sitä romuista ja täyttämään työkaluilla.

Sarwen katsoo Chiasmia kädet lanteillaan pitkän aikaa.

Jatkan siivousta jonkin tovin ja Sarwenia katsomatta sanon:
"Tai sitten annat minun yksin hoitaa tämän kaiken, sekin käy."

Sarwen vain katsoo Chiasmia:
"Nyt ymmärrän, miksi tätä ei ole siivottu. Sinua on mukava katsella." Hän nauraa:
"Eli, työkalut samaan laatikkoon, pienikokoisemmat siis, minä voin lajitella niitä mistä et tiedä mitä ne ovat. En minäkään kaikkea tiedä. Garin alus, Garin rojut."

"En ota siis vastuuta tavaroiden katoamisesta, eli emme heitä mitään pois. Kaikki vain järjestykseen," sanon ja naurahdan itsekseni Sarwenia ja hänen lausahdustaan siitä, että minua on mukava katsella. Hän on todella suloinen, en voi kieltää sitä.

He ovat saaneet ehkä kymmenesosan järjestykseen rehkittyään yhdessä kuusi arnia, ja Chiasm sitä ennen kaksi arnia. Sarwen istuutuu laatikon päälle ja katsoo ympärilleen:
"Maksetaanko sinulle palkkaa tästä?" Hän nauraa.

"Kehtaatkin kysyä," sanon virnistäen ja pyyhkäisen hiuksia silmiltäni.
"Saan ruokaa, jonka olen Jamiman kanssa hankkinut ja hallitsen osan rahoista, jonka senkin olen Jamiman kanssa hankkinut. Tavallaan siis saan palkkaa, mutta tiedätkö, olen matkustanut paikasta toiseen, pienemmässä mittakaavassa tosin kuin nyt teidän kanssanne, mutta en ole vielä koskaan tuntenut mitään paikkaa sopivaksi jäädä. Tämä teidän ruosteinen sillipurkkinne," sanon ja levitän käteni, katsoen hangaaria:
"On tuntunut kodilta." Lasken käteni ja katson Sarwenia.
"Arpi sanoi minulle, että hän luulee minulle käyvän kuten muille. Että jään tänne alukselle. Olen miettinyt sitä ja olette varmasti huomanneet etten ole puhunut enää pääsystä pois tältä purkilta. Mietin vain sitä, olisiko se sitten niin paha asia jos jäisinkin tänne?"

Sarwen nyökkää.
"Meille kaikille paitsi Garille on käynyt niin. Minunkin piti vain hankkia kyyti pois, sitten tuli tilaisuus hankkia hieman käteistä kunnes ystävystyinkin jo Garin kanssa ja Gar tarvitsi miehistöä, sillä yksin tämän aluksen lentäminen on työlästä. Arpi, sama homma."

Nyökkään ja nakkaan vielä yhden esineen oikeaan paikkaan, kunnes pudistelen käsiäni ja pyyhkäisen hikipisaroita otsaltani.
"On vielä niin paljon mitä haluaisin tietää teistä. Miksi Arpi pelasti Fealan, mistä hän pelasti hänet ja mikä on Jamiman tarina. Kaikki varmasti selviää minulle aikanaan, tai sitten ei. Yksi asia tällä aluksella ei ole kuitenkaan niinkuin pitäisi," sanon ja katson Sarwenia hymyillen, mutta ikävää tuntien.
"Se omituinen otus, Sha-Tzuu puuttuu täältä."

Sarwen nyökkää.
"Pakko sanoa, että vaikka pikku vakoojamme oli yhtä hyödyllinen täällä omassa maailmassaan kuin me, hän oli ihan mukava veijari." Hän pitää tauon.
"Kaikkia tarinoita edes minä tai Gar emme tiedä. Emmehän tiedä sinunkaan tarinaasi. Saanko tarjota neidille illallisen?"

"Tämän kaiken jälkeen se kuulostaa juuri siltä mitä tarvitsen," sanon nyökäten ja seuraan Sarwenia kanttiiniin. Otan lihaisimman ruuan mitä löydän ja kahvin, istuutuen pöydän ääreen nauttimaan ateriasta.

Sarwen katsoo Chiasmia kun he syövät:
"Niin, mikä on sinun tarinasi?"

"Minun tarinani?" Kysyn ja siemaisen kahvia.
"Lähdin kotoa aikaisin, kiertelin halutessani nähdä maailmaa muualta kuin asuntoni ikkunasta tai lähikorttelista. Ei ollut rahaa, ei päämäärää eikä mitään velvotteita paitsi rahan hankkiminen. Se on ollut helppoa ja sitä saadessani olen aina vaihtanut paikkaa etsiessäni jotain parempaa. Tuttu tarina nuoren kasvavan ja aikuistuvan naisen elämässä, joka ei ole halunnut asettua mihinkään. Yksi asia on johtanut toiseen ja toinen kolmanteen, jonka kautta olen löytänyt nyt itseni täältä," sanon ja muistelen menneisyyttäni ja sitä suurta salaisuutta mitä kannan sisälläni. En ole unohtanut sitä vieläkään, vaikka siitä on jo aikaa.

Sarwen nyökkää.
"Aika harva lähtee minnekään. Ajattele miten paljon meidänkin imperiumissa on planeettoja ja asukkaita, mutta silti suurin osa elää sitä pientä elämäänsä omassa kylässään. Toisaalta, he eivät ole jatkuvasti vaikeuksissa." Hän nauraa.

"Tuossa olet oikeassa. Mutta he myös jäävät niin paljosta paitsi. He eivät tiedä mitä kaikkea ympärillä voi olla. En minäkään vaikeuksiin halua, mutta niiden kautta olen saanut nähdä paljon sellaista mitä en ikinä kotona olisi nähnyt."

Sarwen nyökkää.
"Mutta ellet tiedä mitä täällä on, osaisitko kaivata sitä?"

"En," vastaam ja syön ruokaani.
"Joillekin sopii vakituinen elämä jossain missä ovat tottuneet elämään. Minulle ei. Mutta entä te? Sanoitte haluavanne kotiin, mutta tarkoittiko se jokaisen omaa henkilökohtaista kotia vai vain tuttuja maisemia?"

"Tuttuja maisemia."

Nyökkään kuullessani vastauksen joka miellyttää minua.
"Seuraavan etapin jälkeen palaamme hyppyportille, kuten tiedätkin jo. Tutut maisemat houkuttivat minua paljon siitä asti kun eksyimme tänne, mutta jostain syystä täällä tuntemattomassa oleminen ei ole niin huono asia enää. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että siellä niinsanotussa kodissa ei ole vieläkään sitä kotia, jota minä kaipaisin. Mitä sitten kun pääsemme takaisin kotiin? Jatkatte sitä mitä olitte tekemässä, eli yritätte hankkia elantonne jotenkin ja matkata paikasta toiseen?"

Sarwen oikeasti miettii Chiasmin kysymystä.
"En tiedä. Todennäköisesti, mutta tiedätkö mitä? Tuo kuulostaa kovin laimealta kaiken tämän jälkeen. Raha ei tuo onnea. Se auttaa kyllä, mutta nyt meillä on viisisataa tuhatta blutokia ja oikeastaan en tunne, että tilanne olisi muuttunut mitenkään."

"Meillä, siis todellakin meillä kaikilla on se viisisataatuhatta blutokia ja tilanne muuttuu sillä vain sen verran, että Gar saa asennettua sen tykkinsä alukseen. Ja saa parempaa ruokaa automaatiin. Sen jälkeen tilanne on aivan sama kuin silloin, kun minä tulin alukselle. Mutta onko sillä niin väliä? Olette tulleet toimeen ennenkin ja tehneet sitä mitä teittekin. Tykin ja paremman ruuan kanssa se varmasti onnistuu paremmin," sanon hymyillen ja juon kahvini loppuun.

Sarwen virnistää:
"Gar saa tykkinsä ja ruokaa joten hän on tyytyväinen. Mitä me muut muka tarvitsemme." Hänen sanoissaan on selkeästi ironiaa.
"On muuten jotain, mitä pikku vakoojakaan ei tiennyt. Minulla on konjakkipullo piilossa. Haluaisiko neiti tulla yömyssylle?"

"Mikä ettei," sanon ja nousen ylös.
"Se muuten on asia mikä pitää korjata tällä aluksella. Täällä pitäisi olla saatavana edes joskus huikka kahvia väkevämpää, joten kun ruokalistaa uusitaan, tulee tarjolle myös jotain juotavaakin."

Sarwn nyökkää ja he lähtevät hänen hyttiinsä. Sarwen ottaa lukitusta työpöydän laatikostaan pullon ja pahvimukit. Hän kaataa kummallekin.
"Tee olosi mukavaksi, beibi." Hän virnistää ja kohottaa kuppia.

"Olet parantumaton," sanon virnistäen ja istuudun hänen pedilleen, kohottaen kuppia ja siemaisen siitä hieman enemmän kuin naisellisesti.
"Maistuu hyvältä." Sanon maistellen suussani konjakin hieman väkevää, mutta maukasta makua ja katson Sarwenia tutkivasti. Tiedän jo miltä hän näyttää, mutta katson häntä silti.

Sarwen siemaisee myös.
"Tämä on klisee, mutta olen säästänyt tätä jotain tärkeää varten." Hän nyökkää Chiasmia.
"Okei, se oli klisee, mutta totta. Joka tapauksessa, sinä et taida olla nainen jonka voi juottaa sänkyyn kanssani, joten nautitaan tästä juomasta ja seurasta kunnes katsot kelloa ja sanot, että onpa myöhä vaikka meillä ei edes ole vuorokausirytmiä täällä. Hyväksyn sen, mutta pyydän päästä saatille. Sinun hyttisi ovella tietysti odotan kutsua sisään, mutta sanotkin minulle, että hyvää yötä. Ajattelen, että saan suudelman, mutta vedätkin oven kiinni. Sitten tulen takaisin, juon lisää ja itken itseni uneen."

"Sarwen, enkö juuri sanonut tuosta?" Sanon naurahtaen.
"Silloin kun tulit baarissa luokseni ja tarjosit sen drinkin," aloitan ja pysähdyn hetkeksi, jatkaen sitten: "No okei, olisin unohtanut sinut huomatessani ettei sinulla ole rahaa. Mutta jos olisit käyttänyt aikaa enemmän minuun olemalla vain oma itsesi, olisin voinut jopa viettää yön kanssasi. Mitä se ikinä sitten käsittäisikään, sillä sanoithan jo että yrität jokaista muttet tee oikeasti mitään. Olisimme voineet pelata paperi-kivi-sakset- peliä tai muuten vain jutella niitä näitä ja olen varma että olisit saanut suudelman minulta, mutta siihen se todennäköisesti olisi jäänyt. Nyt puhut suoraan mitä ajattelet ja luulet ja tiedätkö, en naisena voi edes esittää että tuollainen toimisi. Rehellisyys on hienoa, mutta tuo ei ole sitä mitä nainen haluaa kuulla." Naurahdan ja pudistelen päätäni.

Sarwen virnistää.
"Niin, olen rehellinen, sanoithan, ettei minun kannata yrittää liikaa ja luulen, että jos olisin tehnyt noin enkä vain sanonut sitä, niin tulos olisi ollut sama. Nyt kun sain tämän pois välistämme, niin ehkä voimme keskustella normaalisti. Kuten ystävät. Tiedäthän, en viitsi yrittää sinua enää huonoilla iskurepliikeillä, sillä ne eivät sinuun toimi mitenkään. Joten, tässä olemme. En yritä iskeä sinua, vaan juomme konjakkia. En edes tuonut sinua tänne iskeäkseni sinua." Sarwen nauraa.
"Valehtelenko nyt itsellenikin jo?"

"Kuulostaa siltä. Haluaisin viettää aikaa sinun kanssa ystävänä nyt, mutta teet siitä tahtomattasi hieman kiusallista," sanon ja virnistän hieman.

Sarwen nyökkää.
"No, miten voimme tehdä tilanteesta vähemmän kiusallisen?"

"Helpommin sanottu kuin tehty. Lakkaa olemasta tuollainen ja yritä vähemmän," sanon hymyillen. "Olen sanonut sen jo niin monta kertaa, että toivon sinun ottavan sen tosissaan."

Sarwen on hiljaa ja kaataa kummallekin lisää konjakkia.

"Sarwen," aloitan ja juon kuppini tyhjäksi.
"Älä tuhlaa juomaasi jos kerran olet säästänyt sitä," sanon ja nousen ylös.
"Pidän sinusta, mutta olet outo omalla tavallasi. Sanoin jo monesti ja sanon vielä, lakkaa yrittämästä liikaa ja huomaat, että jotkin asiat menevät omalla painollaan jos ovat mennäkseen. Kiitos juomasta, menen nyt nukkumaan." Kumarrun Sarwenin puoleen, tartun häntä hellästi käsilläni poskista ja suutelen häntä. Maistan hänen suustaan väkevän konjakin maun.
"Halusit varmasti tietää millaista olisi suudella kanssani ja nyt tiedät," sanon irrottaututessani hänestä ja kävelen ovelle.
"Älä yritä enää. Se ei vain toimi."

Sarwen jää istumaan sängylle. Hän sanoo:
"Tuo on epäreilua, en ollut valmistautunut enkä nyt tiedä kunnolla." Hän laittaa pullonsa takaisin työpöydän laatikkoon.

Päätäni pudistellen palaan hänen luokseen ja suutelen häntä uudelleen, tunnustellen itsekin paremmin miltä hän tuntuu ja maistuu.
"Entä nyt?" Kysyn irrottautuessani.

Sarwen nyökkää.
"Hieman parempi. Ehkä sinun on parasta nyt mennä, ennen kuin sanon jotain typerää. Kuvittele, että ilta oli mukava ja niin edelleen. Minä ainakin kuvittelen." Hän pitää tauon ja virnistää:
"En kuvittele sinusta sellaista ennen nukkumaanmenoa, mitä ehkä saatoit kuvitella minun kuvittelevan."

"Hyvä, sillä tämä oli vain tämä. Suudelma, eikä mitään muuta. Lepää hyvin, Sarwen," sanon ja poistun omaan hyttiini. Sarwen ja hänen säälittävyytensä pyörii päässäni hetken, kunnes saan ravistettua sen pois mielestäni ja tilalle tulee se mieletön urakka, mikä on vielä edessä siivotessa hangaaria.

Seuraavana aamuna Chiasm herää, kun hänen oveensa jyskytetään. Aamu on väärä termi, sillä avaruudessa kelloajoilla ei ole väliä, sillä ei ole aurinkoa mistä vuorokausia seurata. Kuitenkin aluksen kellot on säädetty imperiaaliin aikaan.

"Hyvä on, hyvä on," sanon unieni keskeytettyä.
"Ovi on auki." Nousen istumaan ja hieron silmiäni, odottaen kenen tahansa ryntäävän tänne kertomaan jotain, mistä en pidä.

Gar seisoo oviaukossa valtavana.
"Hyvää huomenta." Hän haistelee ilmaa ja nyrpistää kuonoaan.

"Hyvää ja hyvää. Miksi tämä herätys?" Kysyn katsoen väsyneenä ja ihmeissäni Garia.

"Koska kuulin Arvelta, ettei hangaaria ole siivottu."

"Et voi olla tosissasi!" Sanon ja painan pääni takaisin tyynylle.
"Arpi ei taida tietää mikä frellin homma sen siivoamisessa on ja minäkin tarvitsen lepoa joskus."

"Arpea ei kiinnosta mikä frellin homma siinä siivoamisessa on, koska hän ei ole sitä tehnyt. Ketään ei kiinnosta. Mutta sinä pikkuinen, sinä olet oiva uhri siihen. Jos sinulla on työt kesken, miksi juoda alkoholia ja näyttää tuollaista naamaa aamulla. Ylös ylös vai kannanko minä sinut?"

Kohotan päätäni hieman ja sanon:
"Oikeastaan kantaminen kuulostaa hyvältä, mutta sitä ennen haluan siistiytyä. Odotatko siis sen aikaa?" Kysyn virnistäen ja hitaasti alan nousta sängystä.

Gar sanoo:
"Pitääkö minun vahtia siistiytymistäsi, ettet rojahda takaisin sänkyyn olettaen, että olen kiireinen enkä huomaa vaikka torkut vielä muutaman arnin?"

"Kolmekymmentä microtia ja olen valmis," sanon vaikka silmäni ovat puoliksi vielä kiinni, mutta nousen nopeasti ylös, kastelen kasvoni kylmällä vedellä ja puen nopeasti vaatteet ylleni.
"Valmis," totean järkyttyneenä kylmän veden herätyksestä.
"Kanna minut," sanon vielä virnistäen.

Gar sanoo:
"Haluatko tosissaan, että kannan sinut? Hyppää reppuselkään, näytät siltä, että sinulta kestää pari arnia raahustaa hangaariin."

Nyökkään ja hyppään Garin selkään. Aluksi inhosin hänen karvaista olemustaan peläten ja kuvitellen että hänen turkkinsa kihisee ties mitä kirppuja ja loisia, mutta itseasiassa se tuntuu melko pehmeältä ja puhtaalta siihen nähden mitä kuvittelin.

Gar lähtee siintämään kaikkia kuutta raajaansa käyttäen huimaa vauhtia kohti hangaaria, välillä hypäten risteyksessä seinään ja siitä pongahtaen seuraavalle käytävälle. Matkalla Feala on kävelemässä kohti ruokalaa, mutta Gar loikkaa hänen yli ja ellei Chiasm olisi kumartunut hän olisi lyönyt päänsä käytävän kattoon. Takaa kuuluu Fealan pirteän heleä huudahdus:
"Huomenta!" Kun Gar jarruttaa hangaarissa, hän tekee sen tarkoituksella niin nopeasti, että Chiasm tipahtaa hänen selästään selälleen hänen eteensä. Gar kumartuu aivan Chiasmin ylle.
"Siivoa."

"Kiitos kyydistä," sanon pidellen vartaloani ja nousen ylös. Vaikka saimmekin Sarwenin kanssa osan siivottua, kaikki näyttää silti aivan samalta kuin ennen siivousta. Mahdoton tehtävä, ajattelen ja alan levittää kaiken roinan mitä emme saaneet siivottua, lattialle. Siihen menee jo pieni ikuisuus ja otsani on märkä hiestä, mutta silti alan kasata tyhjiä laatikoita riviin ja alan lajitella esineitä niihin yksitellen, väsyneenä ja nälkäisenä.

Sarwen saapuu myös paikalle jonkin ajan kuluttua. Hän venyttelee ja kysyy, että mihin he jäivät.

Osoitan lattialla olevaa suurta rojukasaa ja sanon:
"Tähän. Tyhjiä laatikoita on tuossa ja nämä menevät jonkinlaiseen järjestykseen niihin."

Sarwen huokaisee syvään.
"Tämä on ihan dreniä. Gar on paljon voimakkaampi kuin me, hänellä on enemmän käsiä ja hän tietää mitä tämä romu on."

"Totta, mutta häntä ei kiinnosta siivota. Sinunkaan ei tarvitse mutta edelleen apu on tervetullutta," sanon ja alan kyllästyneenä lajittelemaan tavaroita laatikoihin.
"Ja tämä pitää saada valmiiksi tänään. En halua herätystä enää vain sen takia, että joku on jäänyt siivoamatta."

Sarwen alkaa tehdä myös töitä. Hänkin osaa tehdä jotain, vaikka muka välttelee tai vaikuttaa siltä, ettei osaisi. Chiasm huomaa, että tässä asiassa hän on tehnyt itsestään hieman typerämmän kuin oikeasti on.

Sivusilmällä seuraan miten ahkerasti Sarwen tekee töitä ja ajoittain tunnen jopa itseni tyytyväiseksi. Ellei väsymystä ja kyllästymistä lasketa mukaan.

Kolmen arnin kuluttua Sarwen sanoo:
"Tämä ei lopu koskaan. Tämä on tylsää ja typerää. Miksi meillä ei ole orjia tai jotain? Voisimme ottaa kyytiin Musterin joka ottaisi kyytiin orjia jotka hoitaisivat tämän homman, ja saisimme vielä rahaakin siitä."

"Se ei taida toimia ihan niin yksinkertaisesti kuin ajattelet. Ja minä en välttämättä haluaisi työskennellä orjakauppiaan kanssa. Sanotaan niin että kokemus sheikistä ja hänen palatsistaan oli tarpeeksi traumaattinen," sanon ja totean itsekin tämän homman olevan loputonta näinkin monen arnin jälkeen. "Minä olen luvannut hoitaa tämän ja minä hoidan sen mitä olen luvannut. Kesti se sitten miten pitkään tahansa," sanon vaikka epätoivo tavaran paljoudesta paistaa läpi sanoistani.

Sarwen katsoo Chiasmia.
"Tuota lausetta en olisi halunnut kuulla."

"Miksi? Enhän minä sinua pakota olemaan tässä mukana," sanon ja jatkan töitä hiki valuten otsaltani.

Sarwen virnistää toisesta suupielestään:
"Mutta en voi jättää naista pulaankaan. Sinä alat olla jo vakiokalustoa täällä, mutta kuitenkin Arpi ja Gar pompottavat sinua miten haluavat. Toisaalta, tavallaan paikkaat täältä sen paikan. Toivon vain, ettet koskaan tule paremmaksi ajatuskoneen käyttäjäksi kuin minä tai minä joudun näihin hommiin koska sinä korvaisit minut."

"Siitä ei ole pelkoa. Haluan kyllä oppia sen käytön, muttei minulla ole hinkua tulla siinä mestariksi. Muiden pompottaminen ei sinänsä haittaa, mutta minut pistetään tekemään juuri niitä tehtäviä mistä sanoin etukäteen, etten niitä tee. Kuten tämä. Siivoaminen," sanon ja paiskaan kädestäni esineen yhteen laatikkoon.

Sarwen nyökkää:
"Arpi ja Gar taitavat olla laiskoja, prinsessan arvolle ei sovi tällainen ja Feala on liian... meditaavinen."

"Eli minä olen hyvä hyväksikäytettävä. Nämä ovat ainoita hetkiä kun mietin alukselta poistumista, mutta toistaiseksi olen suoriutunut kaikesta mitä minulta on pyydetty. Tämä tosin tuottaa hankaluuksia enemmän," sanon ja hyvin kyllästyneenä tähän siivoamiseen saan edes hetkeksi energiaa ja paiskoen saan muutaman tavaran nopeasti laatikkoon, huokaisten sitten.
"Ehkä ne tietävät että tämä on mahdoton tehtävä ja luulevat etten selviydy tästä," sanon hiljaa itsekseni. "Ehkä he luulevat että tässä menee ikuisuus ja aina kun saavat minut kiinni lepäämästä, usuttavat minut takaisin hommiin ja uskovat että kyllästyn tähän kaikkeen ja haluan pois. Ehei, niin ei tule käymään. Minä siivoan tämän," sanon päättäväinen kiille silmissäni ja jatkan tavaroiden laittamista laatikoihin hengästyneenä, väsyneenä ja nälkäisenä.

"Tai ehkä he haluavat, että tunnut kuuluvan porukkaan, sinulla on jokin tehtävä etkä vain seisoskele peukaloita pyöritellen."

Keskeytän työni hetkeksi ja katson Sarwenia.
"Että tämä olisi tehtäväni? Siivota? Voi olla että olet oikeassa mutta minä oikaisen sitten heidän käsityksensä kunhan olen siivonnut tämän. Kukaan muu ei olisi tehnyt tätä ja kunhan minä saan sen tehtyä, voin sanoa suorat sanat jos joku tämän jälkeen pyytää minua siivoamaan yhtään mitään."

Sarwen nyökkää ja alkaa kantaa raskasta jonkin koneen osaa.
"Kerro vain Garille suorat sanat, sen minäkin haluan nähdä."

"No ehkä nätisti sanon hänelle etten ole täällä siivoojana," sanon vaisusti ja jatkan töitä.

Kumpikaan ei tiedä kuinka kauan on mennyt aikaa, mutta he lähenevät jo puolta väliä. Sarwen ottaa kommunikaattorinsa ja kysyy Garilta:
"Kauanko vielä?" Hetken kuluttua kuuluu vastaus:
"Kaksitoista arnia." Sarwen sanoo:
"Hyvä, saamme levätä, sillä meidän pitää olla pirteitä varmuuden vuoksi kun laskeudumme seuraavaan dren-planeettaan. Sitäpaitsi..." hän pitää tauon.
"Meinasin sanoa, että meillä on aikaa sitten siivota tämä, mutta menenkin maihin ja sinä jäät tänne." Sarwen laittaa etusormensa oikean silmänsä alaluomelle ja valuttaa sitä poskeaan pitkin alas kuin kyyneltä.

24. Sessio - Punaisen veljeskunnan loppuratkaisu

2011-05-26T21:18:00.000+03:00

"Hyvä on," sanon ja nyökkään.

Matka jatkuu suureen halliin, joka on huomattavasti kehittyneempi kuin muut maanalaisen yhdyskuntakaupungin rakennukset. Sen suuret kaksoisovet liukuvat seinän taa ja he ajavat sisään. He ovat suuressa hallissa, jossa on avaruussukkula jonka nokka on kohotettu hieman ylöspäin kohti pitkää tunnelia.

Katson hallia ja sukkulaa, kysyen:
"Nyt kun satama on suljettu ja kulku sisään sekä pois on estetty, luuletteko että tämän kanssa nousu on turvallista?"

Punaisen veljeskunnan pappi nyökkää.
"Sukkula kulkee kiskoja pitkin erämaalle. Kukaan muu kuin me ei tiedä sen lähtöpaikkaa."

Nyökkään luottaen papin sanaan.

"Sukkula on valmiina. Saanko koordinaatit, minne lennämme?" Arpi sanoo:
"Saat koordinaatit sitten, kun olemme turvallisesti ilmakehän ulkopuolella eikä tutkanne havaitse muita aluksia." Punaisen veljeskunnan pappi ei näytä kovinkaan tyytyväiseltä, mutta hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.
"Se saa kelvata. Toistaiseksi."

"Se on vain varotoimenpide," sanon vielä papille ja hänen johdatuksella astun sukkulaan.

Sukkula on melko uudenaikainen, eikä ollenkaan sovi maanalaisen kaupungin yleisilmeeseen. Kuitenkin se lisää turvallisuudentunnetta. Arpi katselee ympärilleen kuin mittaillen sitä, jos tapahtuu jotain epämiellyttävää tai odottamatonta, miten hän toimii. Jamima näyttää melko kyllästyneeltä kuten useimmiten, sillä hänellä ei ole juurikaan tietoa tai taitoa tällaisiin tilanteisiin. Hän vain odottaa, että asiat hoituvat, tai joku aina hoitaa ne ja hän voi olla rauhassa.

Tutkailen itsekin sukkulaa katseellani sieltä täältä, en samoista syistä kuin Arpi mutta uteliaisuudesta.

Lähtölaskenta alkaa ja sukkula alkaa hitaasti liukua eteenpäin. Jamima kysyy, kuinka kauan kestää matka kiskoja pitkin lähtölaukaisupaikkaan. Vastaus on noin arn.

Onneksi ei sen pidempään, ajattelen ja tarkkailen aluksen liikkumista kuuntelemalla sen ääniä. Ehkä osa minusta ei vieläkään luota täysin tämän sukkulan toimivuuteen, vaikka pappi tai kukaan muukaan ei missään vaiheessa ole antanut edes aihetta sen epäilyyn.

Alus lähtee liukumaan tunnelia kiskoja pitkin, kuin jonkinlainen vaunu. Tunnelissa on tietyin välimatkoin katossa himmeät valaisimet, jotka eivät valaise kovinkaan suurelta alalta, mutta tarpeeksi, että ehditään tehdä huomio esimerkiksi romahtaneesta kohdasta. Kaikki ovat hiljaa.

Kuten muutkin, minäkin olen hiljaa ja seuraan etuikkunasta kulkuamme tunnelissa.

Arn on pitkä aika kulkea hämärää tunnelia, mutta vihdoin tunnelin päässä pilkottaa valoa. Auringonvaloa. Punaisen veljeskunnan pappi sekä hänen vartijansa asettavat tummennetut suojalasit päähänsä kirkkaalta päivänvalolta, mihin he eivät ole maanalla eläessään tottuneet. Avaruussukkula pysähtyy tunnelin suuaukolle, ja pappi sanoo:
"Käynnistäkää puskumoottorit, valmistautukaa lähtöön." Yksi vartija alkaa operoida kontrolleja ja sukkula alkaa täristä hieman, kun moottorit lämpenevät ja lataavat energiaa työntämään sen avaruuteen.

Jännityn hieman ja vilkaisen muita, vaikkei se mitään auta. Toivottavasti sukkula pysyy kasassa eikä meitä seurata.

Kun sukkula on kerännyt tarpeeksi energiaa työntömoottoreihin, yksi vartijoita sanoo:
"Lukitkaa istuinvyönne, valmiina laukaisuun 10 microtin kuluttua." Hän aloittaa lähtölaskennan.

Teen niinkuin hän pyytää ja jännittyneenä kuuntelen kun hän laskee microteja lähtöön.

Kun lähtölaskenta saavuttaa nollan, alus syöksyy lentoon. G-voimat ovat valtavat ja Chiasmista tuntuu, että hän menettää tajuntansa ellei taistele sitä vastaan. Kuin sementtisäkki olisi hänen rintakehällään.

En todellakaan halua menettää tajuntaani nyt, joten yritän taistella sitä vastaan ja hengittää rauhallisesti huolimatta painontunteesta rintakehälläni. En voi kuitenkaan olla vilkaisematta Jamimaa, miten hän pärjää. Arvella tuskin on mitään hätää. Jos hän ei olisi synnynnäinen taistelija ja aina varuillaan, voisin jopa väittää että hän ottaa torkkuja paraikaa.

Jamima näyttää erittäin pahoinvoivalta. Chiasm tietää, että harvoin G-voimat ovat hengenvaarallisia ja tajunnan menetys on suurin riski. Vaikkakin on epämiellyttävää. Arpi näyttää myös kamppailevan niitä voimia vastaan. Edes hänen koulutettu tappajan kehonsa ei voi luonnonlaeille mitään.

Yllätyn nähdessäni Arvenkin kärsivän G-voiman vaikutuksesta niinkin paljon. Yritän keskittyä omaan oloni, pitäen kuitenkin Jamimaa silmällä.

Vihdoin paine hellittää kun he läpäisevät ilmakehän ja jatkavat matkaa avaruudessa.
"Saanko nyt koordinaatit?" Pappi kysyy. Arpi pudistelee päätään:
"Vasta kun olen varma siitä, ettei tutkan kantaman päässä ole mitään." Pappi kysyy:
"Miksi tämä salailu?"

"Varotoimenpide, kuten sanoin. Kukaan tuntematon ei saa seurata meitä aluksellemme ja meidän eemat eivät ole ainoat jotka ovat kusessa jos niin käy. Teistähän ei myöskään pidetä," sanon papille virnistäen.

Pappi nyökkää jälleen hyväksyen. Arpi alkaa tarkkailla tutkaa.
"Asettakaa se kaukoluotaukselle heti, kun olette varmoja ettei mikään ole lähellä. Haluan kaksoisvarmistuksen."

Seuraan hetken sivusta tutkaa ja vartijoita jotka operoivat sukkulaa ja sen laitteistoa, kunnes kiinnitän huomioni Jamimaan, onko hän kunnossa.

Jamima näyttää olevan hieman heikkona. Chiasm ymmärtää, että hän pyörtyi nousukiihdytyksessä. Hänen kasvonsa myös vihertävät hieman pahoinvoinnista, muuten hän näyttää olevan kunnossa.

Menen hänen luokseen ja lasken käteni hänen olkapäälleen.
"Pian olemme perillä," sanon lohduttavasti, vaikkei se hänen pahaa oloaan poistakkaan.
"Miltä näyttää?" Kysyn muilta.
"Seuraako meitä joku?"

Arpi ei anna muiden vastata, sillä hän ei luota heidän sanaansa:
"Hyvältä näyttää. Ota yhteyttä Gariin."

Nyökkään ja ilmoitan Garille että kaikki näyttää hyvältä.
"Anna koordinaatit ja pyydä Feala hangaariin meitä vastaan."

Gar antaa koordinaatit ja yksi vartijoista syöttää ne koneelle. Hän katsoo pappia, joka nyökkää vastauksen.
"Lähdemme nyt aluksellenne."

"Hyvä," sanon tyytyväisenä ja jään Jamiman vierelle.

Jamima katsoo Chiasmia.
"Pärjään kyllä. Usein vain en ole tällaisella romulla sukkulalla lähtenyt planeetalta."

"Romulla? No olet ehkä oikeassa," sanon hymyillen ja nyökkään vielä, jättäen Jamiman rauhassa toipumaan olostaan ja kiinnitän huomioni muihin, seuraten sivusta matkaamme kohti alusta.

Matkan lopulla Chiasm näkee heidän aluksensa. Se on kamalemman näköinen kuin hän muisti, mutta silti heidän.

"Romu," sanon hiljaa ja hymähdän. Olen matkustanut paikasta toiseen tuntematta mitään paikkaa kodikseni, mutta tämän pienen romupurkin näkeminen herättää koti-ikävän tuntemuksia. Naurahdan hiljaa ajatuksilleni ja sanon Jamimalle, että aluksemme on näköpiirissä.

Jamima piristyy hieman. Arpi alkaa ohjata heitä hangaarin ilmalukoille ja sukkula alkaa telakoitua heidän alukseen. Jamima katsoo alusta ja hymyilee:
"Chiasm, tiedätkö muuten mikä tuon aluksen nimi on?"

"En tiedä. Siitä ei ole koskaan ollut mitään puhetta. Mikä se sitten on?"

"Lohikäärme." Jamima naurahtaa ääneen ja muut katsovat häntä.

"Miksi sen nimi on lohikäärme?" Kysyn kummissani, naurahtaen hieman.

"Kysy Garilta. Hänen alus. Ehkä se on joskus ollut ihan komea, ennen kuin siitä tuli lentävä roskis."

"Taidan tehdä niin. Ja vaikka se onkin tuon näköinen, se tuntuu kodilta tämän kaiken jälkeen," sanon hymyillen Jamimalle.

Sukkula tärähtää hieman ja yksi vartija sanoo:
"Telakoituminen valmis!" Sukkulan peräosasta kuuluu suhinaa, kun alus ilmaa ilmalukon välistä käytävää. Kaksi neljästä vartijasta ottaa laserpistoolit käteensä. Arpi katsoo niitä ja pudistelee päätään: "Aseet eivät kuuluneet sopimukseen."

"Te sanoitte ettei teillä ole aseita," sanon heille, katsoen myös heidän aseitaan.

Punaisen veljeskunnan pappi virnistää:
"Ne ovat varatoimenpide." Arpi virnistää:
"Varatoimenpide, joka voi maksaa vartijoidesi hengen."

Tämä keskustelu ei johda mihinkään ja tiedän että aluksella Gar ja Sarwen ovat vastassa myös aseiden kanssa, joten yritän rauhoitella Arpea ja vartijoita.
"Me emme pyytäneet teitä mukaan siksi että saisimme vahingoittaa teitä. Astutaan peremmälle ja puhutaan siitä miksi oikein tulitte, eikö?"

Pappi nyökkää ja viittaa kahta aseistettua vartijaansa ilmalukolle. He aukaisevat sen ja astuvat käytävään. Arpi ottaa kommunikaattorinsa:
"Gar, avaa ovi." Ilmalukko aukeaa ja vartijat astuvat heidän aluksensa hangaariin tähdäten laserpistooleillaan.
"Ketään ei näy," toinen sanoo kunnes punainen tähtäin asettuu hänen otsaansa ja Sarwen sanoo laatikon takaa:
"Jos ne aseet nyt tiputetaan. Gar ei pidä siitä, että hänen alukselleen tullaan noin."

"Meidän alus, meidän säännöt. Emme saaneet ottaa aseitamme mukaan teidän planeetalle, te ette saa pitää niitä täällä. Ette halua että Gar suuttuu," sanon vieraillemme.

Punaisen veljesseuran pappi katsoo Chiasmia ja Chiasm näkee verisuonen sykkivän hänen ohimollaan. "Laskekaa aseet," hän kuitenkin sanoo ja vartijat laskevat aseet hitaasti. Arpi kävelee heidän väliinsä ja noukkii aseet kääntyen ympäri ja lähtien peruuttamaan hangaariin tähdäten molemmilla aseilla kumpaakin vartijoista. Hän sanoo:
"Chiasm, Jamima, tulkaa sisään." Punaisen veljeskunnan pappi sanoo äreällä äänellä:
"Minusta tuntuu, että te yritätte huijata meitä! Sulkekaa sukkulan ilmalukko!"

En tiedä miten nopea Jamima on, mutta varuiksi tartun hänen kädestään ja yritän syöksyä ilmalukon läpi alukseemme hän mukanani.

Chiasm saa hypättyä ilmalukosta heidän aluksensa puolelle, mutta hänen otteensa kirpoaa Jamiman kädestä ja Jamima jää toiselle puolelle. Kun ilmalukko sulkeutuu, Chiasm kuulee Jamiman huutavan: "Ei! Auttakaa minua!"

"Ei!" Huudahdan.
"Mitä voimme tehdä? Saammeko yhteyden alukseen?"

Arpi laukaisee aseensa ja kaksi vartijaa kaatuu hangaarin lattialle savuavat reiät otsassaan. Sarwen tulee esiin laatikoiden takaa ja Gar hyppää niiden yli:
"Menen komentosillalle, lukitsen heidät ilmalukkoon. He eivät ainakaan pääse pois."

"Hienoa, ajattelin jotain hienotunteisempaa mutta tämäkin näköjään käy," sanon ja otan aseeni hangaarista, minne jätinkin sen ennenkuin astuimme ulos alukselta. En voi tällä hetkellä muutakuin odottaa. Katseeni käy kahdessa kuolleessa vartijassa ja pudistelen hiljaa päätäni, kumartuen heidän puoleensa ja suurpiirteittäin käyn heidän ruumiinsa läpi siltä varalta, että heiltä löytyisi jotain tärkeää tai mielenkiintoista.

He tuntevat pientä tärinää ja kuulevat ilmalukon läpi metallin kirskuntaa kun sukkula yrittää irrottautua, mutta Gar on lukinnut sen. Sarwen kysyy:
"Onko siellä enemmän aseita?"

"Emme tiedä. Aseita ei pitänyt olla lainkaan," sanon.

Sarwen nyökkää:
"Yritä saada yhteys Jamimaan. Arpi, auta voimatyökalujen kanssa! Ne on täällä jossain, en vain tiedä missä." Arpi katsoo Chiasmia:
"Tämän jälkeen sinä järjestelet hangaarin."

Kohautan olkapäitäni ja yritän saada yhteyden Jamimaan.
"Jamima, kuuletko sinä?"

Yhteys ei ole paras mahdollinen ja se pätkii hieman, mutta Chiasm kuulee Jamiman äänen:
"Kuulen! Pelastakaa minut!" Taustalta kuuluu Punaisen veljeskunnan papin vihainen ääni:
"Anna tänne se!" Jamima kirkuu:
"Irti perverssi!"

"Frell!" Karjaisen ja jatkan puhumista siinä toivossa että aluksella joku muukin kuin Jamima kuulee: "Sopimus rikottiin teidän puolestanne, mutta vielä ei ole liian myöhäistä tulla järkiin ja tehdä kuten me sanomme!"

"Meillä on prinsessanne!" Kuuluu papin ääni nyt selkeämmin. Jamiman kirkumista kuuluu taustalta.

"Prinsessa ei auta teitä saamaan sitä mitä tulitte hakemaan. Te jäätte ilman ohjuksenne osia jos ette jatka tapaamistamme kuten sovittiin," sanon.

"Te rikoitte sopimuksen!" Sarwen ja Arpi tulevat Chiasmin viereen. Heillä on polttopilli ja kaksi pulloa, joissa toisessa puhdasta happea ja toisessa protaania. Sarwen sanoo:
"Kaksi minuuttia ja olemme leikanneet heidän ilmalukkonsa läpi." Arpi nyökkää:
"Sen jälkeen tosin he eivät voi poistua alukselta ilman, että heidän sukkulansa ilmalukko korjataan. Meidän pitää siis teloittaa heidät."

"Haittaako se? Olemme sen jälkeen kaikki aluksella ja kukaan ei ainakaan vielä tiettävästi seuraa meitä. Kuvittelin että Feala olisi voinut hoitaa asian puhumalla mutta tämä käy, usko pois," sanon Arvelle ja jatkan kommunikaattoriin puhumista, kehoittaen käsimerkillä Sarwenia ja Arpea alkamaan työnsä leikatakseen aukon ilmalukkoon:
"Sopimus oli, että tuomme teidät aluksellemme ilman aseita ja te rikoitte sen, emme me. Sanon tämän vielä kerran, että vielä ei ole myöhäistä jatkaa sopimusta kuten se oli. Aseet pois, prinsessa meille ja te pääsette alukselle jatkamaan sitä mitä tulitte tekemään." Jätän tietysti mainitsematta ne kaksi vartijaa jotka makaavat lähellä minua, reikä otsassa.

Sarwen alkaa leikata ilmalukon ovea auki ja Arpi jää hänen taakseen seisomaan tähdäten kahdella uudella laserpistoolillaan. Hän kysyy:
"Entä sitten, kun meillä ei ole rahaa? Teloitamme heidät, sillä he eivät voi poistua tuhotulla ilmalukolla aluksestamme."

"Onhan meillä rahaa, kunhan vain saamme prinsessan pelastettua," sanon ja otan itsekin aseeni esiin.

Sarwen sanoo:
"Sano vielä, että nyt on viimeinen hetki aukaista se frellin ilmalukko!"

Nyökkään ja sanon kommunikaattorin välityksellä aluksella olevalle papille:
"Viimeinen tilaisuus aukaista ilmalukko ja jatkaa tätä kaupankäyntiä kuten oli sovittu. Mieti tarkkaan ja tee päätös nyt."

Hetken on hiljaista.
"Hyvä on," kuuluu papin vastaus. Hän aukaisee ilmalukon ja Sarwen väistyy syrjään polttimensa kanssa. Kaksi jäljellä olevaa vartijaa pitelevät kiinni Jamimasta ja Punaisen veljeskunnan pappi seisoo heidän takanaan.
"Sinun ei olisi pitänyt ruveta leikkimään aseilla, ja tuo panttivanki-draama on aivan turhaa." Arpi lisää kuiskaten Chiasmille:
"Ammun vartijat, huuda Jamimalle, että syöksyy eteenpäin ja ota hänet vastaan. Seuraavaksi tähtäimessä on pappi."

Nyökkään pienesti ja astun askeleen lähemmäs avoinna olevaa ilmalukkoa ja sanon Jamimalle, katsoen häntä tiukasti silmiin:
"Jamima," Pidän aivan pienen tauon ja jatkan:
"Syöksy tänne nyt!" Ojennan käteni valmiiksi ottamaan hänet vastaan.

Samalla kun Chiasm sanoo sanansa Jamimalle, Arpi laukaisee laserpistoolinsa kahden Jamimaa pitelevän vartijan otsaan. Vartijat irrottavat otteensa kuollessaan ja kaatuessaan taaksepäin ja Jamima syöksyy eteenpäin Chiasmin syliin. Arpi muuttaa tähtäyksensä Punaisen veljeskunnan pappiin, joka on tarttumassa Jamimaan, mutta jähmettyy paikoilleen ollessaan Arven seuraava kohde.

Kun Jamima on turvassa, tähtään itsekin pappia aseellani.
"Olisi kannattanut miettiä useammin petostanne. Kaikki olisi mennyt hyvin jos olisitte noudattaneet ohjeita, mutta nyt. Nyt emme pelaa enää säännöillä joita suunnittelimme," sanon papille ja vilkaisen Arpea.
"Emme tee hänellä mitään. Vaikka säästäisimmekin hänen henkensä, hän on jo osoittanut ettei ole luottamuksen arvoinen," sanon Arvelle.

Punaisen veljeskunnan pappi katsoo heitä:
"Tapoitte kylmäverisesti vartijani, rikoitte sopimuksemme vaikka minä toin teidät turvallisesti aluksellenne, ja nyt?"

"Sinä et taida nyt ymmärtää tätä. Ei ollut mitään puhetta aseista ja te kannoitte niitä silti mukananne. Te ette luottaneet meihin vaan kaappasitte prinsessan ja me teimme vain sen mitä kuka tahansa olisi tehnyt. Ja nyt kun paljastit todellisen luonteesi, en tiedä onko meillä mitään syytä päästää sinua elävänä takaisin kotiisi. Eli nyt mietimme pienen hetken kohtaloasi, pappi."

Sarwen ottaa yhteyttä Gariin:
"Oletko kuunnellut meitä? Hyvä. Mitä mieltä sinä olet?" Gar vastaa yksiselitteisesti:
"Ammutaan äijä avaruuteen ja häivytään frelliin täältä."

"Jostain kumman syystä olen samaa mieltä kuin Gar. Mitä te sanotte?" Kysyn Jamimalta, Sarwenilta ja Arvelta.

Sarwen sanoo:
"Garin päätös on yksinkertainen. Olemme takaisin täällä, miksi enää vaivata päätämme tällä asialla. Menkööt itse rakentamaan sen ohjuksensa loppuun. Se ei ole meidän ongelmamme, emmekä aio olla osallisena siinä, oli se profetia tai ei."

"Päästäisimme hänet menemään hengissä? Sitäkö tarkoitat? Hän tuhoaisi kokonaisen planeetan asukit profetiansa vuoksi. Se ei ole oikeasti tervettä," sanon ja tähtään aseellani papin kättä.
"Entä jos teemme hänestä ramman ja päästämme sitten menemään?"

Arpi sanoo:
"Rampa tai kuollut, onko sillä merkitystä? Rampa voi saada enemmän ikävää yhteiskunnalta, jolloin hänestä tulee sekopäisempi kuin hän jo on." Sarwen pudistelee päätään:
"Mitä, tuhota planeetan asukit? Mitä Feala tästä sanoisi?"

"Hän sanoisi paljonkin. Emme aio jäädä tänne siksi aikaa että Feala saisi puhuttua järkeä papille, emmehän?" Kysyn.

Sarwen sanoo:
"Eli, mitä teemme? Gar äänestää päästetään pois. Arpi on tappamisen kannalla. Feala varmasti äänestaisi pois päästämistä. Minä äänestän pois päästämistä. Jamima, Chiasm?" Jamima katsoo pappia:
"Ampukaa se!"

"Valitan pappi, enemmistö voittaa," sanon ja siirrän tähtäyksen hänen päähänsä, laukaisten aseeni.

Pappi kaatuu kuolleena alukseensa. Sarwen katsoo Chiasmia:
"Oliko tuo nyt ihan tarpeellista?"

"Olisiko ollut tarpeellista päästää häntä menemään? Hän tuskin olisi luopunut aikeistaan, varsinkin kun näki vartijoidensa makaavan kuolleena." Yritän puolustautua.

Arpi lohduttaa Chiasmia:
"Olisin tehnyt samoin, ellet olisi ehtinyt vetää liipasimesta ennen minua. Ja nyt sinulla on ruumiita siivottavana." Sarwen ottaa yhteyden Gariin:
"Tilanne on ohi. Pidä sukkula edelleen lukittuna. Seuraava järkevä avaruussatama, mikä ei ole planeetalla täynnä dren-päitä me myymme sen."

"Luulen että siivoaminen olisi jäänyt minulle vaikken olisikaan painanut liipaisinta," sanon ja huokaisen katsoessani hetken maassa makaavia ruumiita, kunnes päätäni pudistellen lähden aluksen olemattomalle siivousvälinevarastolle hakemaan välineitä, siivoten jäljet.

23. Sessio - Tuomionpäivän ohjus

2011-05-26T20:53:00.000+03:00

"Ehkä voit auttaa meitä? Taidamme haluta ensin tietää onko edes mitään keinoa miten voit auttaa meitä, ennenkuin alamme keskustella pankin ryöstämisestä."

Punaisen veljeskunnan pappi nyökkää.
"Mitä te tarvitsette?"

"Pääsyn aluksellemme, joka joutui lähtemään täältä pois hälytyksen takia. Tarvitsemme siis keinon millä päästä täältä pois."

"Haluatte pois tältä planeetalta. Kuulostaa melko kohtuulliselta." Punaisen veljeskunnan papin luokse saapuu ripeästi henkilö, joka kuiskaa hänelle jotain ja poistuu.
"Olette etsittyjen listalla, te ette pääse pois täältä, ainakaan avaruussataman kautta."

"Aivan, emme ole kovin pidettyjä täällä sen ryöstön vuoksi joten miettikää tarkkaan haluatteko samalle mustalle listalle kuin me. Onko täältä keinoa päästä pois muuta kuin avaruussataman kautta?"

Pappi vastaa:
"Me olemme jo mustalla listalla. Meitä pidetään terroristeina vain sen takia, että haluamme jouduttaa Panluojan tahtoa."

"Ja mikä se on?"

"Seuratkaa minua," sanoo Punaisen veljeskunnan pappi ja lähtee kävelemään temppelirakennuksen takaovelle.

Arpi katsoo Chiasmia ja sanoo:
"Meillä ei ole aikaa tähän." Jamima kohauttaa olkapäitään:
"Toisaalta, taidamme olla täällä turvassa, mietin vain, että onkohan Gar ja Sarwen turvassa?"

"En tiedä. En ole kuullut heistä mitään sen jälkeen kun he aloittivat lähdön. Ja vaikka olenkin samaa mieltä ettei meillä ole tällaiseen drenin jauhamiseen aikaa, niin se on jo todettu ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa," sanon seuratessani pappia.

Temppelin takana on suuri kuilu, jonka pohjalla on suuri metallinen luukku. Kuilu jatkuu myös ylöspäin ja siellä on samanlainen luukku. Tasolla, jossa he seisovat on hissi johon Punaisen veljeskunnan pappi astuu. Hissi näyttää johtavan alaspäin.

Pysähdyn ja katson hissiä epäluuloisena.
"Minne olet viemässä meitä?" Kysyn ennen kuin astun jalallani hissiin.

"Näytän teille jotain." Arpi astuu hissiin ja sanoo:
"Tiedät varmasti, että jos yrität jotain..."

Tällä kertaa en hillitse Arpea. Haluan myös että pappi tietää miten hänelle käy jos yrittää jotain. Astun myös hissiin.

Pappi vääntää hississä olevaa vipua, ja raskaat rattaat alkavat jossain koneistossa pyöriä ja hissi alkaa laskeutua. Jamima katsoo mielenkiintoa tuntien tätä rakennelmaa. Arpi kuiskaa Chiasmille:
"Näyttää ohjussiilolta."

Vilkaisen Arpea ja alan tutkia rakennelmaa paremmin. Onko se vanha käytöstä poistettu, vai kenties vieläkin toiminnassa.

Chiasm ei osaa sanoa tarkkaan. Käytössä se varmasti ei ole ollut, sillä seinät ovat pölyiset ja hämähäkinverkoissa. Jos siitä olisi ammuttu ohjuksia, ohjuksen raketti olisi polttanut seinät puhtaaksi.

"Ymmärsin että piileskelette täällä ja ilmeisesti teidän piilopaikasta ei ole tietoa koska olette vieläkin täällä, mutta tämä paikka... vanha ohjussiilo, onko se täysin unohdettu ja poissa toiminnasta?" Kysyn uteliaisuudesta.

"Näette pian." Hissi laskeutuu pohjalle, jossa on raskas metalliovi siilon kyljessä. Punaisen veljeskunnan pappi syöttää oveen monimutkaisen näköisen koodin, ja sen koneisto alkaa aukaista raskasta lukkoa. Ovi on vanhanaikainen, siinä ei ole ajatuskonetta, vaan se toimii mekaanisesti. Ovi aukeaa ja he saapuvat toiselle hissille.
"Tämä matka on lyhyempi."

Huokaisten astun toiseen hissiin.

Matka on lyhyempi, kuten mies lupasi. Ehkä vain kymmenen kerrosta alaspäin. He saapuvat jonkinlaiseen ohjauskeskukseen siilon pohjan seinän taakse. He ovat siilon pohjassa olevan luukun alapuolella. Ohjauskeskuksen siilon puoleisella seinällä on ikkuna, mistä näkyy suuri ohjus.

Katson ohjusta ja sitten pappia.
"Joko nyt kerrot mitä tämä on? Mikä on Panluojan tahto, miten te joudutatte sitä ja onko tällä ohjuksella mitään tekemistä sen kanssa?"

Punaisen veljeskunnan pappi katsoo Chiasmia, ja hänen silmissään on fanaattinen palo. Sellainen, joka on kulttilaisten silmissä.
"Huomasit varmasti ikonin temppelissä?"

"Kyllä, mitä siitä?"

"Tuo ohjus, ammumme sen aurinkoon ja profetia täyttyy. Tuo ohjus panee täytöntöön ikonin kuvaelman."

"Te siis aiotte tuhota tämän planeetan antamalla auringon kärventää sen? Miksi?" Kysyn ihmeissäni.

"Koska niin on kirjoitettu."

"Mutta tehän tuhoudutte samalla, eikö?"

"Emme, sillä olemme täällä maanalla turvassa. Tämä on turvapaikkamme, vain me selviydymme ja kun pinta-asukkaat ovat kärventyneet, ennallistamme planeetan niiden käyttöön, jotka kuuluvat Punaiseen veljeskuntaan." Jamima katsoo Chiasmia pyöritellen silmiään.

"Okei, hienoa teille. Ja tämä auttaa meitä miten?"

"Ohjus ei ole vielä valmis. Tarvitsemme rahoitusta sen loppuunrakentamiseen. Te kerrotte, miten saamme pankista rahaa kuten te, me autamme teidät pois planeetalta."

Pudistelen päätäni naurahtaen.
"Saatte rahaa pankista ryöstämällä sen. Yksinkertaista. Ja jos olette tarpeeksi nopeita, pääsette piiloon ja pidätte matalaa profiilia vähän aikaa. Ette kai oikeasti luule että meillä olisi jokin erityisen luotettava ja turvallinen keino sellaiseen? Se oli vain tuuria, kiitos prinsessamme," sanon ja osoitan Jamimaa.

Punaisen veljeskunnan pappi näyttää pettyneeltä.
"Teillä ei siis ollut mitään muuta tapaa, kuin vain ryöstää se?"

"Ei. Ei mitään ihme konsteja, vain kortti jolla saimme rahaa, mutta hyvin pian sen jälkeen hälytykset alkoivat soida."

"Ja mikä tämä kortti on?"

"Näytä se kortti, Jamima," pyydän ja kerron lyhyesti mikä se on.

Jamima näyttää kortin. Punaisen veljeskunnan pappi katsoo sitä.
"Ja miten tällä voi ryöstää pankin?"

"Tuskin sillä enää voikaan tehdä sitä. Eikö teillä ole ketään joka voisi yrittää hakea lainaa pankista tai jotain? Ette tule saamaan tuollaista korttia ja koska tuollaisella juuri saatiin luvattomasti summa rahaa ulos, varotoimenpiteet ovat varmasti kiristetty."

"Meillä ei ole henkilöllisyyttä pinnalla. Me olemme ulkopuolisia, hyljeksittyjä. Vihattuja."

Katson hetken pappia ja sanon:
"Sitten vaikuttaa siltä että mahdollisuutenne ovat hyvin huonot. Miten paljon edes tarvitsette rahaa?"

"Viisi miljoonaa blutokia." Jamima kuiskaa Chiasmille:
"Me saimme viisisataatuhatta."

"Melkoinen summa. Onnea vain yrityksillenne, valitettavasti me emme voi auttaa."

Punaisen veljeskunnan pappi sanoo:
"Sitten minäkään en voi auttaa teitä. Käsken vangitsemaan teidät. Ehkä ystävänne hankkivat sitten rahat meille." Arpi toimii jo miltei ennen kuin pappi on lopettanut lauseensa. Arpi syöksyy pappia päin olkapää edellä taklaten hänet ohjauspaneeliin, taittaa vatsalleen sen päälle, vääntää käden selän taakse ja painaa toisella kädellään hänen niskaansa. Hampaidensa välistä Arpi sanoo:
"Ensimmäinen virheliike, kätesi murtuu. Toinen virheliike, niskasi murtuu." Jamima taputtaa käsiään ja katsoo Arpea ihailevasti.

Huomaan Jamiman katseen ja pudistelen sille päätäni.
"Tietääkö se taho jonne kannatte rahaa hankkeenne toteuttamiseksi, mitä suunnittelette?" Kysyn papilta.

"Ei, kaupankäynti on kaupankäyntiä. Teemme kaikki tähän profetiaan liittyvät valmistelut niin, ettei pinnalla asuvat saa siitä tietää."

Hymähdän ja olen hetken hiljaa, miettien. Tai yritän miettiä mutten keksi mitään helppoa tai edes vaikeaa ratkaisua ongelman selvittämiseksi.
"Eikö tuo tarkoita sitten sitä, että profetianne joko viivästyy tai jää kokonaan tapahtumatta teidän takianne, koska ette ole saaneet kasattua ohjustanne? Onko teillä aseita?"

"Meillä ei ole paljon aseita, jos tarkoitat, että miksemme hyökkää suoraan. Olemme rauhallinen veljeskunta."

"Ei tarvittavia välineitä siis pankin ryöstämiseen?"

"Ei, meillä ei ole voimaa."

"Teillä ei ole voimaa, ei aseita, ei rahaa... miten ajattelitte toteuttaa hankkeenne sitten?"

"Te olisitte olleet yksi keino. Mutta teillä ei ole mitään tarjota meille. Tuota ohjusta on nyt rakennettu kolmessa sukupolvessa."

"Sitten sen ei ole tarkoitus tapahtua vielä. Ja en käsitä miksi pitäisi tuhota koko planeetta ja sen viattomatkin asukkaat, jos väitätte olevanne rauhallinen veljeskunta. Arpi, päästä hänet. Eiköhän hän usko että olet tosissasi," sanon.

Arpi sanoo Chiasmille:
"En ole vielä vakuuttunut." Mies sanoo:
"Me emme halua tarttua aseisiin, emme ole kouluttautuneita taistelijoita. Me täytämme vain profetian."

"Ette halua tarttua aseisiin mutta olette valmiita tuhoamaan kokonaisen planeetan profetianne takia? Oletteko varmoja että olette lukeneet profetianne oikein? Tuhoatte kaiken ja alatte rakentaa tyhjästä ilman rahaa, ilman mitään välineitä uutta elämää teille? Ei kuulosta hyvältä mielestäni."

Pappi kiihtyy selkeästi ja sanoo vihaisena:
"Sinä ulkopuolinen! Kyseenalaistatko profetian, mikä on kirjoitettu ennen kuin sinun sukusi on edes alkanut!" Jamima vastaa:
"Voit pitää profetiasi, mutta me haluamme vain pois." Hän vetää Chiasmia syrjään:
"Pitäisikö meidän antaa hänen uskoa, että autamme häntä? Jos pääsisimme kolmestaan yksityiseen tilaan ja saisimme yhteyden Gariin ja Sarweniin, voisimme miettiä, mitä teemme?"

"En tiedä. Olisivatko he niin helposti vedettävissä, että uskoisivat jos antaisimme kortin heille ja vakuuttaisimme että sillä saattaisi vielä saada rahaa, mutta sitä tulisi käyttää vasta sitten kun olemme päässeet pois? Tuskin. Kukaan ei olisi niin typerä, mutta kuulosti ihanan helpolta ajatukselta," sanon hiljaa naurahtaen, vakavoituen nopeasti.
"Kokeilemme siis vakuuttaa että autamme?"

Jamima nyökkää.
"Voimme siten saada hieman aikaa miettiä tätä tilannetta uudelleen."

Nyökkään Jamimalle takaisin ja astun lähemmäs pappia.
"Tilanne näyttää siltä että meillä ei ole vaihtoehtoja, kuten jo totesimme monesti. Meillä ei ole suoraa keinoa tai ratkaisua ongelmaanne, mutta pidetään siitä diilistä silti kiinni. Eli me yritämme keksiä keinon auttaa teitä ja te autatte meitä pääsemään frelliin täältä. Mutta tämä tapahtuu meidän ehdoilla, ei teidän. Jos se ei käy, sinulla on vain yksi toimiva käsi. Miten on, suostutko?" Kysyn papilta.

Hetken Punaisen veljeskunnan pappi on hiljaa. Hän kuitenkin nyökkää.
"Saatte turvapaikan täältä."

"Hyvä. Aloitetaan siis siitä, että sinä viet meidät jonnekin missä voimme rauhassa miettiä mitä voimme tehdä ja valaiset meitä hieman siitä, miten te voitte auttaa meitä pääsemään pois."

Punaisen veljeskunnan pappi nyökkää jälleen ja Arpi irrottaa otteen hänestä. Pappi nousee ylös ja venyttelee kipeää kättään.
"Saatte turvapaikan. Mutta se ei ole pysyvä. Jos vain aiotte hyväksikäyttää armoani, en tule sitä hyväksymään."
Muutaman arnin jälkeen Chiasm, Arpi ja Jamima ovat yksinkertaisessa majassa, jonka ovat saaneet käyttöönsä. Arpi ottaa yhteyttä heidän avaruusalukseensa ja saa Garin kiinni. Linja on huono ja epäselvä. "Meillä on pieni ongelma, emme ihan heti pääse teidän luoksenne." Gar vastaa, että he ovat toistaiseksi turvassa, mutta joutuivat lähtemään planeetan kiertoradalta hieman kauemmas turvaan.

"Meillä ei ole todellisuudessa mitään keinoa millä saada 5 miljoonaa blutokia heille, eihän?" Varmistan muilta.

Jamima pudistelee päätään.
"Ei, ja jos saisimme sellaisen summan, antaisimmeko me sen noille hulluille? Mikä tahansa tuo profetia onkaan, mielestäni se on silti väärin tuhota kokonainen planeetan väestö."

"Olen samaa mieltä. Heidän päätään on myös melko turha yrittää kääntää. Näittekö sen papin katseen? Hän on tosissaan vaikka väittää kuuluvansa rauhalliseen veljeskuntaan. Emme siis edes yritä hankkia sellaista summaa, mutta miten saamme vakuutettua heidät että teemme niin?"

Jamima miettii.
"Ehkä sanomme, että aluksella on sellainen summa? Meidän vain pitää hakea se ja pääsemme pois?"

"En usko että he luottaisivat meihin niin paljoa. Toisaalta, jos pyytäisimme sitä pappia mukaamme hakemaan sitä rahaa? Sekään ei välttämättä menisi läpi, mutta voisiko se toimia?"

Jamima miettii.
"Voisiko sitä kysyä? En tiedä toimiiko se, mutta mitä jos hän haluaa vartijoita tai saattajia mukaansa? He eivät ole taistelevia, mutta kuitenkin."

"Me selviämme muutamasta hullusta kulttilaisesta, eikö? Meillähän on aseet aluksella ja ehkä Fealastakin voisi olla jotain hyötyä puhumalla järkeä heidän päähänsä?"

Jamima nyökkää:
"Ehkä Feala osaa keskustella heidän kanssaan eri tavalla, sillä hän itse on papitar. Joka tapauksessa, me emme siis ole hankkimassa heille blutokeja, mutta uskottelemme, että he saavat ne päästäksemme itse pois?"

"Teemme niin. Sanomme että aluksellamme on apu ja papin on syytä tulla mukamme, vartijoiden kanssa tai ilman. Loput sujuu tilanteen mukaan," sanon ja odotan vielä myöntyvää vastausta Arvelta.

Arpi nyökkää.
"Informoin Garia ja Sarwenia tästä kaikesta. Heillä on varmasti hyvää aikaa valmistautua."

"Hyvä. Sitten menemme tapaamaan pappia," sanon ja kun Arpi on ilmoittanut asian alukselle, lähdemme tapaamaan pappia.
"Olemme keksineet ratkaisun," aloitan kertomalla papille.
"Täältä on mahdotonta hankkia sellaista summaa nyt kun kaikki etsivät meitä, mutta aluksellamme on sitä mitä tarvitsette."

Punaisen veljeskunnan pappi katsoo heitä.
"Teillä on avaruusalus, jossa tarpeeksi blutokeja? Mutta miksi te sitten ryöstitte pankin jos teillä on ylimääräiset viisi miljoonaa blutokia?"

"Miksi emme muka haluaisi lisää rahaa?" Kysyn virnistäen papilta.
"Ja pankin ryöstäminen ei kuulunut varsinaisesti suunnitelmiin, se oli lähinnä koe. Joka onnistui."

Punaisen veljeskunnan pappi nyökkää. Tarina upposi häneen.
"Hyvä on. Viemme teidät alukselle, ja saamme viisi miljoonaa blutokia." Hän kurtistaa kulmiaan:
"Mutta mistä tiedän, ettette yritä huijata minua?"

"Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa teihin, sama koskee teitä. Te ette ole aiheuttaneet meille lisää ongelmia, miksi me teille? Palvelus palveluksesta."

Syy näyttää riittävän Punaisen veljeskunnan papille.
"Hyvä on. Annan käskyn valmistella avaruussukkulan. Siihen menee 10 arnia." Pappi poistuu.

"Parasta palata majaan ja päivittää tietoa muille," sanon ja lähden takaisin saamaamme turvapaikkaan, ilmoittaen Garille että pappi suostui ehdotukseemme.

Gar sanoo, että antaa koordinaatit sitten vasta, kun sukkula on ilmassa ja Chiasm on varma, ettei sukkulaa seurata. Hän ei halua antaa koordinaatteja etukäteen.

Ilmoitan ottavani yhteyttä kunnes tilanne on siihen sopiva ja istuudun alas odottamaan ajan kulua.

Arpi viettää aikaa omissa oloissaan. Jamima lähestyy Chiasmia jossain vaiheessa ja kysyy:
"Onko sinusta tuo profetia oikein?"

"Ei tietenkään. Ja nyt yritän saada tilanteen käännettyä Fealan avulla niin, että he lopettaisivat sen ohjuksen rakentamisen. Fealan on pakko saada hänen päänsä kääntymään ja tajuamaan, että mikään profetia ei voi vaatia niin monen viattoman hengen."

"Mutta metsästäähän Urth-Orthodoxkin inkvisitiolla muita."

"Totta. Ei se silti tarkoita että hyväksyisin tämän hullun kultin aikeet. Tämä on jotain mihin sentään ehkä pystymme vaikuttamaan."

Jamima nyökkää.
"Kyllä. Ja jos se on oikea profetia, se varmasti tulee täytäntöön omalla ajallaan, ampui Punaisen veljeskunnan pappi raketin aurinkoon tai ei?" Jamima esittää olettamuksensa kysymyksenä varmistuakseen, että he tekevät oikein.

"Olen samaa mieltä." Joudun myöntymään Jamiman sanoihin, vaikka se yhä mielettömältä kuulostaakin.

He jatkavat hiljaista odotteluaan, kunnes heidän majapaikkansa ovelle ilmestyy kaksi vartijaa. Chiasm tuntee toisen heistä punasilmäiseksi, joka heidät tänne on johdattanutkin.
"Sukkula alkaa olla valmis lähtöön."

"Hyvä. Olemme valmiita," sanon ja nousen ylös. Vieläkin punasilmäinen saa katseeni kiinnitettyä itseensä, tai silmäänsä tarkemmin sanottuna. Se on jotain mitä en näe kovin usein kotipaikassani.

Heitä lähdetään johdattamaan ulos maanalaisen kaupungin kaduille, jossa he astuvat renkaille kulkevan lavan päälle, jota hattupäinen mies ohjastaa. Matka on töyssyinen ja hidas. Temppelin edestä he ottavat matkaansa kaksi muuta vartijaa sekä Punaisen veljeskunnan papin.

"Tulevatko kaksi vartijoistasi mukaan?" Kysyn papilta.

"Kaikki neljä."

22. Sessio - Punainen veljeskunta

2011-05-26T20:33:00.000+03:00

Saavumme kauppaan jossa on tarjolla monenlaista ravinnonlähdettä. Kerään erilaisia liharuokia, jotka ovat pakattu kätevästi avaruusmatkoja varten. Mukaan eksyy kuitenkin myös oikeita hedelmiä ja erilaisia juotavia. Seuraava kohde on pankki. Lupasin kyllä hoitaa puhumisen jos rahaa ei heru helpolla, mutta en ole edes suunnitellut mitään vielä. Parasta vain katsoa miten tilanne etenee.

Jamima miettii, että miten pankkikeikan pitäisi hoitua.
"Entä jos yritän nostaa tällä rahaa, mutta se ei onnistu ja meidät pidätetään? Ja minkä verran pitää yrittää saada? Mikä on turvallista? Sitäpaitsi, en vieläkään tiedä minkä arvoinen tällainen frellin blutoki on."

"En minäkään tiedä minkä arvoisia ne ovat enkä sitä, miten paljon sitä pitäisi saada. 10 000 kuulostaa toisaalta vähältä, mutta siihen nolla lisää kuulostaa jo paljon hankalammalta saada. Ei auta muu kuin yrittää, ellei sinulla ole jotain parempaa ideaa."

"Menemme tiskille, koitamme saada rahaa. Ilmoita Arvelle ja Garille, että valmistautuvat pelastamaan meidät." Jamima asettuu jonoon itsevarmana.

Nyökkään ja vaivihkaa ilmoitan tilanteen heille, seisten Jamiman vieressä melkein yhtä itsevarmana kuin hän.

Arpi sanoo:
"Voin tulla ulkopuolelle tarkkailemaan tilannetta. Gar on käynnistänyt jo aluksen tyhjäkäynnille valmiina lähtöön."

"Hyvä, tee niin," sanon ja jännittyneenä odotan vuoroamme, yrittäen kuitenkin näyttää huolettomalta.

Chiasm tarkkaavaisempana kuin yli-itsevarma Jamima joka aina kuvittelee, että hän prinsessana selviää tai joku selvittää hänen pulmansa, huomaa useita vartijoita. Pankki on suuri ja sen seinät ovat kullanväriset ja kattoa kannattavat pilarit hopeaa. Korea rakennus. Miltei koreampi, mitä Chiasm on monessa kotimaailmansa planeetassa nähnyt. Heidän vuoronsa lähestyy ja Jamima ehdottaa:
"Sinä olet varmasti parempi pakenija kuin minä. Sopiiko, että jos jään kiinni, sinä kerrot, että pakotit minut siihen?"

Katson aivan pienen hetken Jamimaa toinen kulma koholla ja sanon:
"Yritä nyt vain saada sitä rahaa, mutta älä liioittele. Täällä on paljon vartijoita."

Jamima nyökkää.
"Varmista selustaa, ettemme vaikuta epäilyttäviltä." Heidän vuoronsa tulee.

Yritän pitää silmällä ympäristöä mahdollisimman huomaamattomasti, samalla seuraten Jamiman ja pankkivirkailijan asiointia.

Chiasm ei tarkkaan kuule heidän asiointia, sillä Jamima puhuu tarkoituksella hieman hiljempaa. Hetken kuluttua pankkivirkailija lähtee tiskin takaa pois.

"Mitä sanoit?" Kysyn hiljaa Jamimalta.

"Pyysin rahaa, ja hän lähti sitä hakemaan nyt."

En luota siltikään että tämä onnistuu, vaan pidän silmällä nyt tarkemmin vartijoita.

Hetken kuluttua virkailija palaa säkin kanssa ja ojentaa sitä tiskille. Jamima sanoo:
"Hovineito, ota tuo säkki."

Nyökkään ja otan säkin. Kaikki vaikuttaa liian hyvältä mielestäni, mutta lähden säkin kanssa rauhallisesti kävelemään kohti ulko-ovea.

Jamima kiittää ja kääntyy lähtien kulkemaan rauhallisesti pois.

Kuljen Jamiman vierellä kohti ovea, vilkaisten varovaisesti vartijoita sen lähellä. Voiko tämä todella käydä näin helposti, mietin.

He astuvat pihalle ja Jamima sanoo:
"Sitten kyyti takaisin."

Tiedän että Arpi on täällä jossain, mutten näe häntä joten ilmoitan että olemme toistaiseksi kuivilla ja suuntaamme kulkumme takaisin.

Kun he astuvat kiituriin, pankin sisältä alkaa kuulua hälytyslaitteiden ulvontaa. Chiasm näkee nyt Arven, joka astuu esiin kujalta. Hän heiluttaa kädellään voimakkaasti Chiasmia ja Jamimaa poistumaan paikalta.

"Aja," sanon rauhallisesti ja päättäväisesti kuskille.
"Meillä on kiire."

Kuski lähtee ajamaan kohti avaruussatamaa. Matkalla Sarwen ottaa heihin yhteyttä:
"Avaruussatama on suljettu!"

"Tämä kävikin vähän liian helposti. Mitä nyt?"

Sarwen sanoo:
"Ei tietoa, mutta he aikovat sulkea ja estää myös lähdöt täältä ylhäältä ja tutkia jokaisen aluksen. Gar sanoo, että me lähdemme frelliin täältä."

"Oletteko te kaikki satamalla?"

"Kaikki paitsi te ja Arpi. Meidän pitää lähteä viiden microtin kuluttua, tai jäämme tänne jumiin."

"Emme millään ehdi siinä ajassa. En edes tiedä missä Arpi on nyt," sanon ja katson Jamimaa kysyvästi, onko hänellä ideoita. Tai ei tässä tilanteessa paljon ideoita ole.

Jamima miettii.
"He eivät voi jättää meitä tänne!"

"Mitä me teemme nyt? Yritämmekö tulla sinne vai jotain muuta?" Kysyn Sarwenilta.

Sarwen sanoo:
"Avaruussatama on suljettu ja vartioitu, ette pääse tänne sisälle kuitenkaan. Ja tehän käytitte managerin antamaa korttia, eli ilmeisesti naamanne on sataman henkilökunnan ja varsinkin vartijoiden tiedossa."

"Mitä vaihtoehtoja meille sitten jää? Me jäämme tänne ja te lähdette?" Kysyn turhautuneena.

"Meidän on pakko lähteä. Hankkikaa turvapaikka, koittakaa löytää Arpi, hän tietää mitä pitää tehdä tällaisissa tilanteissa. Mutta älkää tulko tänne!"

"Hyvä on," sanon ja katkaisen yhteyden.
"Pysähdy!" Pyydän kuskia ja sanon Jamimalle:
"Meidän pitää löytää Arpi ja turvapaikka."

Chiasm alkaa kuulla etäistä hälytysajoneuvojen ääntä. Jamima sanoo:
"Emme voi pysähtyä nyt. Meidät löydetään." Katolta kuuluu koputus ja kuski hätkähtää. Nyt hänkin alkaa hermostua. Arpi kurkistaa takaikkunasta sisään:
"Ajakaa! Jonnekin syrjään."

"Aja!" Komennan kuskia.
"Jonnekin syrjään."

Kuski lähtee ajamaan, mutta sanoo:
"Ellette kerro nyt, mitä tämä on, minä pysähdyn. Katollani on joku kammotus, ja siitä suunnasta mistä otin teidät kyytiin kuuluu vartijoiden hälytysajoneuvot. Ettekä edes näytä paikallisilta."

"Emme ole paikallisia ja meillä ei ole aikaa selitellä nyt mitään. Jos haluat että kummajainen pysyy katolla eikä tule sisään, ajat jonnekin syrjään nyt!"

Kuski ei ole kovinkaan vakuuttunut, joten Jamima työntää kätensä säkkiin ja tiputtaa etuistuimelle kolikoita.
"Siinä, blutokeja. Ja jos kysyt, mistä olen, olen prinsessa." Kuskin asenne muuttuu ja hän jatkaa ajamaan.

"Olen yllättynyt miten monesti jo tuo prinessa-kortti on auttanut meitä," sanon Jamimalle hymyillen, mutta vakavoidun pian alkaen seurata ikkunasta, seurataanko meitä ja pääsemmekö turvaan.

Jonkin ajan mutkiteltuaan kaduilla seutu alkaa näyttää huomattavasti huonommalta, ja tien pinta on rikkonaista. Kuin keskustan turisteille tarkoitettu kauneus ja loisto olisi vain silmänlumetta siitä, mitä kaupunki oikeasti on.

"Ensisilmäyksellä en olisi edes uskonut että täältä löytyy tällaisia paikkoja," sanon.
"Kun olemme jossain syrjässä missä ei ole ketään, voit pysähtyä."

Kuski pysähtyy kujan viereen, minkä päässä ei näytä olevan kuin roskia. Katuvalot sammuvat ja ympäristö on klaustrofobinen.
"Teidän pitää tavata yksi henkilö," taksikuski sanoo. Arpi hypähtää katolta alas ja tutkii ympäristön nopeasti. Hälytysajoneuvoja ei enää kuulu.

"Kuka ja miksi?" Kysyn kuskilta.

"Tässä vaiheessa minä alan esittää kysymyksiä, jos joku niitä esittää, eikä minulla ole kysyttävää. Tehkää kuten sanon." Jamima katsoo kuskia halveksivasti:
"Tehkää siis kuten sanot, tavataan joku? Hyvä on. Tapaamme. Ota blutokit ja voit lähteä. Kiitos kyydistä, näkemiin." Jamima on astumassa kiiturista ulos, mutta ovet ovat lukossa.

"Sinulla ei ole kysyttävää, mutta meillä on. Mitä frelliä tämä on ja kenestä oikein puhut? Kenet meidän pitää tavata?" Kysyn ja alan jo epäillä että hän aikoo ilmiantaa meidät suoraan sille, joka meitä etsii.

"En voi mainita häntä, ellei hän itse mainitse itseään." Jamima lyö tuohtuneena ikkunaa.
"Tämä on typerää. Päästä meidät ulos tai tuo ulkopuolella oleva friikki puukottaa sinut!" Jamima alkaa hakata ikkunoita:
"Arpi, auta!"

Tökkään Jamimaa:
"Suu kiinni. Hän kyllä huomaa jos tilanne menee liian pahaksi." Käännän huomioni kuskiin ja sanon hänelle:
"Tämä ei ole oikea hetki arvoituksille. Ketä meidän pitäisi tavata, sano se."

"Teidät haetaan juuri," sanoo kuski ja nyökkää eteenpäin. Kujalla on valoa mikä tulee aukinaisesta raskaasta ovesta. He näkevät neljä hahmoa lähestyvän. Arpi ottaa taisteluasennon, mutta kuski sanoo: "Taistelu on turhaa, emme halua pahaa."

"Miksi luottaisimme sinuun? Emme tunne toisiamme."

"Onko teillä vaihtoehtoa," kysyy kuski.

Hymähdän.
"Arpi, kuski sanoo että he eivät halua pahaa," sanon kommunikaattorin välityksellä.

Arpi ei rentoudu yhtään, mutta antaa neljän henkilön lähestyä häntä. Kaikki ovat aseistettuja, mutta he eivät osoita aseitaan uhkaavasti. Kuski kysyy:
"Voinko aukaista nyt ovet?"

"Kyllä," vastaan ja heti kun ovet aukenevat, astun ulos ja katson lähestyviä henkilöitä.

Jamima seuraa Chiasmin perässä rahapussin kanssa, mutta jää hänen taakseen turvaan. Kuski lähtee peruuttamaan pois. Arpi vilkaisee nopeasti taakse heitä:
"Oletteko kunnossa?"

"Olemme. Aloinkin jo ihmetellä miksi asiat menevät niin hyvin. Nyt on rahaa mutta olemme jumissa täällä," sanon Arvelle, yhä katsoen neljää tulijaa.
"Mistä on kyse? Keitä olette ja mitä haluatte?" Kysyn heiltä.

"Oletteko aseistettuja? Yritättekö vastavirtaa?" Yksi heistä kysyy. Heillä jokaisella on tummat vaatteet ja huppu päänsä päällä. Chiasm huomaa, että puhujan toinen silmä loistaa himmeän punaisena.

"Emme ole aseistautuneita," sanon vaikka en voi olla varma Arvesta.

Punasilmäinen nyökkää.
"Olkaa hyvät, ja seuratkaa minua." Hän ja toinen lähtevät kävelemään takaisin kujalle, mutta kaksi muuta jää odottamaan kulkeakseen Chiasmin, Jamiman ja Arven perässä.

En tiedä mitä tämä on, mutta meillä ei ole vaihtoehtoja. Seuraan punasilmäistä, tarkkaillen häntä kuitenkin.

Kujalla olevasta raskaasta ovesta he laskeutuvat muutaman askeleen kellarin näköiseen tilaan, mikä haisee tunkkaiselle ja kostealle. Nurkissa on laatikoita ja takaseinällä on hylly, joka täynnä rojua. Heidän perässä tulleet sulkevat oven ja Chiasm huomaa, miten monimutkainen lukitusjärjestelmä siinä on kellarin oveksi.

"Mikä paikka tämä oikein on?" Kysyn ihmetellen.

Punasilmäinen ottaa hupun pois päästään ja Chiasm huomaa punaisen hohteen toisessa silmässä johtuvan cybersilmästä, mikä useissa heidän maailman osissa on kiellettyä ja jopa pakanallisena pidettävää. "Tämä, on Punaisen veljeskunnan kellari." Arpi katsoo ympärilleen.
"Hienoa, frellin hienoa." Jamima katsoo Arpea ja saa hieman rohkeutta:
"Teillä on kiva kellari, mitä nyt?"

"En ole koskaan kuullut siitä, joten lyhyt briiffi on paikallaan," sanon, enkä hetkeen saa katsettani irti hänen silmästään. Se on kiehtova mielestäni.

Punasilmäinen katsoo heitä:
"Voiko teihin luottaa?" Jamima pudistelee päätään:
"Koittakaa nyt jo mennä asiaan täällä kellarissanne. Meillä on vähän muitakin huolia kuin teidän salaperäinen kellarinne ja Punainen veljeskuntanne ja mitä ikinä teettekään."

"Luotamme tällä hetkellä yhtä paljon teihin kuin te meihin. Toisaalta, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa ja olette jo nähneet etemme ole aiheuttaneet mitään hankaluuksia. Kerro mikä tämä veljeskuntanne oikein on," sanon punasilmäiselle.

Punasilmäinen katsoo vartijoista yhtä ja nyökkää hänelle:
"Avaa salainen sisäänkäynti." Arpi katsoo Chiasmia ja pudistelee päätään.

Hän ei arvatenkaan pidä tästä, kuten en minä enkä Jamimakaan. Mutta minua alkoi kyllä jo hieman kiinnostamaan tämä veljeskunta ja sen tarina.

Mies, kenelle punasilmäinen sanat osoitti menee hyllylle ja vääntää sen alinta tasoa. Hylly kääntyy sivuun ja paljastaa salakäytävän. Punasilmäinen astuu siitä sisään ja vinkkaa muita seuraamaan. Arpi sanoo:
"Meillä ei ole aikaa tähän." Punasilmäinen pysähtyy ja kääntää päätään:
"Onko teillä vaihtoehtoa?"

"Ei," tokaisen ja lähden seuraamaan häntä.

Käytävä laskee vielä enemmän maan alle kunnes he saapuvat pieneen maanalaiseen keskustaan, jossa on rääsyihin pukeutuneita ihmisiä. Punasilmäinen jatkaa matkaansa tervehtien välillä vastaantuleville. Chiasmia, Arpea ja Jamimaa katsotaan mielenkiinnolla ja pelokkaasti.

Katson paikkaa uteliaana ja ihmetellen. Miksi he ovat täällä maan alla, mietin seuratessani punasilmäistä.

Chiasm ei ole varma, mutta uskoo, että rakennus johon he menevät on keskellä tätä maanalaista kaupunkia. Se on suurempi kuin muut, muttei yhtään sen koristellumpi. Sen suuren ulko-oven yllä on kirjoitus
"Punaisen veljeskunnan temppeli". Jamima katsoo sitä ja kuiskaa:
"Temppeliksi melko koruton."

Vilkaisen Jamimaa ja pudistelen päätäni.
"Eikö kaikki täällä näytä koruttomalta," sanon hänelle hiljaa.

Jamima kysyy Chiasmilta:
"Mikä tämä paikka on?" Niin kutsuttu temppeli ei sisältäkään ole koristeltu. Keskellä sen lattiaa on yksinkertainen pitkä matto, joka johtaa alttarille. Alttarilla seisoo mies selin punaiseen kaapuun pukeutuneena. Hänen edessään temppelin perällä on suuri ikoni, jossa aurinko on maalattu tulipunaiseksi ja se kärventää planeetan pinnan. Planeetta on piirretty ontoksi, ja planeetan sisällä olevat näyttävät selviytyvän.

Kuva ilmeisesti kuvastaa heitä, jotka ovat täällä maan alla.
"En tiedä mikä paikka tämä on Jamima," sanon.
"Olemme kulkeneet jo mukananne tänne asti eikä kukaan ole vielä kertonut mitään siitä, mitä frelliä tämä oikein on," sanon punasilmäiselle, joka on johdattanut meidät tänne.

Kaikki neljä heitä johdattanutta asettuvat polvilleen, myös punasilmäinen. Punaiseen kaapuun pukeutunut kääntyy.
"Muukalaiset, tervetuloa Punaisen veljeskunnan temppeliin."

Huokaisen kuuluvasti ja sanon:
"Tämä taitaa olla näitä hetkiä kun joudut käymään läpi kaiken drenin jauhamisen ennenkuin saat tietää mistä frellistä on kyse."

Jamima katsoo Chiasmia:
"Ole onnellinen, ettei Feala ole täällä!"

"Totta," totean erittäin tyytväisenä siihen, ettei hän ole täällä.
"No niin, joko kerrotte mistä on kyse?"

"Se, mitä teitte oli erittäin rohkeaa. Miten oikein onnistuitte siinä?"

"Miksi meidän kysymyksiin ei vastata mutta meidän pitäisi vastata teidän? Ja mistä oikein puhutte?" Kysyn, vaikka ei se taida olla epäselvää.

"Anna kun selitän..." Arpi sanoo hiljaa hampaidensa välistä:
"Nyt ei ole aikaa selityksille, meillä on omatkin ongelmamme." Punakaapuinen nyökkää. Hän katsoo Chiasmia:
"Näitkin jo ikonimme. Se selittänee paljon. Pinnan eläjät ovat vihollisiamme, rahanahneita ja syntisiä. Te pystyitte kiertämään heidän ahneutensa. Haluan oppia sen, miten onnistuitte siinä. Ehkä sitten voin auttaa teitä." Jamima katsoo hieman hölmistyneenä miestä:
"Syytät heitä ahneudesta, mutta silti haluat itse ryöstää pankin?"

21. Sessio - Planeetan hyväksikäyttösuunnitelma

2011-05-06T17:11:00.000+03:00

Jamima katsoo Chiasmia ja kuiskaa:
"Meillä tuskin on varaa kiituriin..."

Nyökkään Jamimalle ja sanon naiselle:
"Tuota, olisiko tässä lähellä jotain? Kävelymatkan päässä?"

"Voin antaa teille kartan. Sen hinta on viisi blutokia. Se näyttää ravintolat, hotellit ja mielenkiintoiset kohteet. Turisteille tarkoitettu."

"Onko täällä mikään ilmaista?"

Nainen hymyilee:
"Onko missään mikään ilmaista?"

"Eipä oikeastaan," tokaisen ja käännyn katsomaan Jamimaa.
"Tähänkö tämä loppui ennenkuin edes pääsi alkuun? Lähdemmekö vain kävelemään etsien jotain sopivaa?"

Jamima kurtistaa kulmiaan. Hän sanoo Chiasmille:
"Ei vielä." Hän kääntyy naisen puoleen:
"Tiedätkö, minä olen Al-Malikin huoneen prinsessa, minulla pitäisi olla etuoikeuksia, ja teidän pitäisi olla etuoikeutettu, että minä olen tullut tänne." Nainen katsoo Jamimaa kuin ei ymmärtäisi, mitä hän puhuu. "Hyvä on, prinsessa," hän sanoo sanan "prinsessa" enemmän siksi, koska asiakas itseään niin kutsui, ei kunnioitukesta.
"Kuka hän on?" Hän osoittaa Chiasmia. Jamima katsoo Chiasmia.
"Hän on... hovineitoni."

Vilkaisen Jamimaa, mutta nyökkään ja hymyilen hieman.
"Kyllä, hovineito."

Nainen hämmentyy hetkeksi.
"Odotatteko hetken aulassa?"

Nyökkään naiselle.

Jamima kysyy:
"Mitäköhän nyt tapahtuu?"

"En tiedä. Ei hän ainakaan näyttänyt tietävän Al-Malikin huoneesta mitään."

"Tietämätön maalainen," Jamima tiuskaisee.

Pyöräytän silmiäni ja käännän katseeni Jamimasta pois.

Hetken kuluttua heidän luokse kävelee mies, jolla on sininen kaapu ja outo paksu huivi kaulalla. Hän on kaljuuntunut päälaelta, mutta sivuilla olevat keltaiset hiukset on kammattu pystyyn.
"Neidit," hän sanoo ja nyökkää toisen kerran Jamimalle:
"Prinsessa. Tuletteko toimistooni?"

"Toivo että tämä toimii," sanon hiljaa Jamimalle ja nyökkään miehelle.

He lähtevät seuraamaan miestä hänen toimistoonsa. Jamima sanoo Chiasmille:
"Tietysti tämä toimii, minähän olen prinsessa."

"Et välttämättä täällä kultaseni, vaikka he sinua prinsessaksi kutsuvatkin."

Jamima mulkaisee Chiasmia.
"Parasta olisi, että arvoni otetaan huomioon, tai muuten..."

"Tai muuten mitä? Mitä sinä muka aiot tehdä? Et yhtään mitään."

Jamima katsoo Chiasmia, eikä Chiasm oikein osaa lukea hänen silmistään mitä hän tarkoittaa. Toimisto on suuri, siinä on mukavat tuolit, suuri työpöytä ja ajatuskone. Se, mistä Chiasm tulee ajatuskoneet ovat kalliita ja harvinaisia, usein jopa huonokuntoisia, mutta tuo näyttää aivan tuliterältä. Mies viittaa heidät istumaan ja kysyy, ottaisivatko he viiniä?

Kieltäydyn, vaikka yleensä en ilmaisesta alkoholista kieltäydy koskaan. Tämä tilanne on vaan epämukava.

Jamima ottaa lasin viiniä.
"Sinä olet siis prinsessa, Al-Malikin huoneesta? En ole koskaan kuullutkaan siitä, mutta harvemmin huoneet ovatkaan tunnettuja oman valtapiirinsä ulkopuolella." Jamima miltei tyrskäyttää viinit nenästään: "Mitä!"

"Sanoinhan että teitä ei tunneta täällä," sanon hiljaa Jamimalle.

Jamima katsoo Chiasmia:
"Ja kuka sinä sitten olet?"

"Miten niin kuka minä sitten olen? Hovineitosi tietenkin." Vastaan kummastuneena Jamimalle.

Jamima sanoo:
"Kuulitko herra manageri, hän on hovineitini ja voi todistaa, että me Al-Malikit olemme erittäin tunnettu huone."

En haluaisi olla tässä sopassa mukana, enkä todellakaan haluaisi esittää Jamiman hovineitoa, mutta en voi pilata kaikkea totaalisesti sanomalla suoraan ettemme oikeasti edes tunne juurikaan toisiamme.
"Hän on oikeassa. Sieltä mistä me tulemme, Al-Malikit ovat todellakin erittäin tunnettu huone," sanon miehelle.

"Mistä te sitten tulette," kysyy manageri. Jamima vastaa:
"Sieltä, missä tiedetään kuka on kuka."

"Olemme kaukana kotoa ja haluamme vain hieman viihdykettä, siinä kaikki," sanon jo hieman kyllästyneenä.

Manageri miettii.
"Vai prinsessa. En ole koskaan kuullutkaan Al-Malikin huoneesta. Mutta, koska te olette ensimmäistä kertaa täällä, jos annan teille vapaapassin, niin kerrotteko teidän aatelis-huoneelle, miten viihtyisä tämä planeetta on?"

"Jos prinsessa viihtyy, tietysti kerromme," sanon nyökäten.

Jamima miettii hetken.
"Ja mitä tuo vapaapassi sisältää?"

Katson itsekin miestä kysyvästi.

"Näytätte sitä, niin mitä teettekin, niin se on ilmaista teille kahdelle. Tai sinulle, prinsessa. Hovineitosi ei saa sitä oikeutta, mutta sinä voit toki hänelle ostaa etuja. Miltä kuulostaa?"

Käännän vuorostani kysyvän katseeni Jamimaan. Mielestäni tuo on hyvä diili.

Jamima nyökkää.
"Kyllä, hyväksyn tuon tarjouksen." Manageri hieroo käsiään yhteen.
"Loistavaa. Ai niin, unohdin mainita, että minulla on yksi pyyntö."

"Mikä pyyntö?" Kysyn epäluuloisena. Olisihan se pitänyt tietää että tässä on jokin juttu takana.

"Järjestän huomenna illalla yksityiset juhlat, ja olisi kunnia, jos liittyisitte seuraan. Vaikka en ole koskaan kuullutkaan teidän huoneestanne, silti, aatelinen, prinsessa olisi hyväksi... statukselleni, jos tiedätte mitä tarkoitan." Jamima kurtistaa kulmiaan:
"Käyttäisit siis hyväksi minun asemaani?" Manageri virnistää:
"Etkö sinä itse juuri nyt käytä hyväksesi asemaasi?"

"Onko se ehto vai pyyntö?"

"Mieluummin pyyntö, mutta se on ehto. Pitäkää sitä pyyntönä."

Jälleen katson kysyvästi Jamimaa. Itse en ole kovinkaan innokas yksityisistä juhlista, johtuu luultavasti vielä tuoreessa muistissa olevasta kokemuksesta sheikin palatsissa. Mutta vapaa pääsy kaikkialle ilmaiseksi kuulostaa todella hyvältä.

Jamima nyökkää.
"Kyllä, me suostumme." Hän krohaisee kurkkuaan ja korjaa:
"Minä suostun." Manageri hymyilee:
"Loistavaa. Odottakaa aulassa, saatte kortin sieltä. Järjestän myös kyydin hotelliin, jonka osakas olen. Sieltä teidät haetaan juhliin huomenna kello 31."

"31?" Kysyn hiljaa Jamimalta lähtiessäni aulaan.

Jamima pudistelee päätään. Aulassa on kello, mikä näyttää aikaa 26. Yhteensä arneja on 60.

"Wau, monta arnia aikaa juhlia ennen toisia juhlia," tokaisen.

Jamima miettii hetken.
"Täällä taitaa planeetta kiertää hitaammin."

"Ei se haittaa minua ainakaan."

Hetken kuluttua informaatiossa työskentelevä nainen tuo Jamimalle piirilevyn.
"Tässä. Teidän VIP-passinne. Ulkona pitäisi olla kuljetin 15 microtin kuluttua teille. Viihtykää planeetalla."

"Emmeköhän." Sanon virnistäen ja lähden Jamiman kanssa ulos.
"Onneksi olkoon prinsessa, suunnitelmasi toimi," sanon hiljaa hänelle, hymyillen.

Jamima hymyilee:
"En taidakaan olla niin turha? Äläkä näyttele yllättynä, tiedän kyllä mitä ne barbaarit minusta puhuvat selkäni takana."

"Miksi et ole sitten korjannut niiden käsitystä sinusta? Vai onko tämä hyvä että he saavat luulla sinusta mitä luulevat ja itse tiedät olevasi jotain muuta?"

"Luuletko, että heidän käsitys muuttuisi?"

"Eivät sanat vaan teot ovat ne, mitkä saavat heidät muuttamaan käsitystään jos niin haluat."

Jamima tuhahtaa.
"Itse tiedän, kuka olen. He eivät ole sen arvoisia."

"Ei sitten," sanon ja käännän katseeni hänestä pois. Hän osaa olla hyvin ärsyttävä ja rasittava.

Hetken odotettuaan avaruussataman eteen ajaa kiituri, josta astuu mies joka selvästi odottaa jotain. "Meidän kyyti," Jamima arvelee ja ottaa korttinsa heilauttaen sitä. Nähdessään sen mies aukaisee heille oven.

Annan Jamiman istuutua ensin ja vasta sitten istuudun itse.

Kiituri lähtee ajamaan. Jamima miettii ääneen:
"Millainenkohan se hotelli sitten oikein on? Tiedäthän, olen ollut niin kauan tuolla aluksella, että haluan jotain... luksusta."

"Eiköhän se ole jokatapauksessa parempaa mitä aluksella on tarjota. Mikä vain tuntuu luksukselta sen jälkeen."

Jamima nyökkää.
"Tuossa olet oikeassa."

Hymähdän ja odotan että saavumme määränpäähän.

Hotelli on korkea rakennus, varmasti sata kerrosta. Se on näkynyt jo pidemmän matkan ajan, he eivät ole vain tienneet sen olevan määränpää. Hotelli on siisti, muttei luksusluokkaa. Parempi kuitenkin, mihin keskivertomatkalaisella voisi olla varaa. Jamima näyttää tyytyväiseltä.
"Tarpeeksi hyvä, eikö?"

"Kelpaa," vastaan hymyillen.

Kuluu vielä jonkin aikaa, ennen kuin he asettuvat huoneeseensa. Se koostuu kahdesta osasta. Oleskelutilasta ja makuuhuoneesta. Makuuhuoneessa on kahden hengen sänky, olohuoneessa taitettava vuodesohva. Seinällä on taulu, jonka kuvat vaihtuvat määräajoin. Huone on melko kliininen. Pienellä pöydällä on hedelmäkori. Jamima ottaa siitä rypäleen.
"Tiedätkö, tämä alkaa olla sitä pikkuhiljaa."

"Hyvä että viihdyt. Itselleni kelpaisi vähempikin. Mutta nyt kun olemme asettuneet, emme kai jää turhaan huoneeseen keskustelemaan vaan menemme baanalle?"

"Ehdottomasti, mutta ensin valmistaudumme!" Jamima miettii hetken.
"Paitsi, että minun meikkini on aluksella."

Huokaisen syvään.
"Näytät ihan hyvältä noin ja juurihan laittauduit aluksella."

"Me menemme kauneushoitolaan."

"Mm," hymähdän purren hampaitani hieman yhteen. Turhamaisuuden huippu, ajattelen Jamimasta ja minua ei kiinnosta kauneushoitola yhtään. Mutta rahattomana en voi tai en ainakaan halua jäädä oman onneni nojaan. Mieleni kyllä tekisi sanoa Jamimalle, että hän saa leikkiä täällä suurta prinsessaa ihan yksin mutta toistaiseksi pysyn hiljaa ja tanssin hänen pillinsä mukaan. En tiedä tosin kuinka pitkään.

Jamima hymyilee:
"Sen jälkeen menemme hakemaan ilmaisia vaatteita." Hän vilauttaa korttiaan.

Ymmärrän että Jamima on innoissaan kortin valtuuksista ja luultavasti minäkin olisin jos olisin saanut sellaisen itselleni, mutta edes ilmaiset vaatteet eivät saa minua innostumaan tästä yhtään enempää. Nyökkään silti.

Jamima katsoo Chiasmia ja ottaa hänet käsikynkkään:
"Kohta olet pirteä, kun saat mutanaamion kasvoillesi."

Olen vain hiljaa, vaikka tiedän että siinä menee raja. Minä en mihinkään mutanaamioon sonnustaudu. Sen saa Jamima kuulla vielä.

Jamima on pitänyt päänsä siitä, miten naisia kuuluu hemmotella, ja peseytymisen jälkeen kylpylässä hän ja Chiasm makaavat mutanaamiot kasvoillaan. Hyvä valttikortti saada Chiasmkin alentumaan tähän oli sanoa, ettei Jamima aikoisi käyttää korttiaan Chiasmille, ellei hän kerran sitä halua edes mutanaamion muodossa. Chiasmin maatessa rentouttava naamio kasvoillaan, hänen kommunikaattorinsa hälyttää.

Ei nyt, ajattelen mutta en voi olla vastaamatta.
"Niin?"

Arpi kuulostaa ärtyneeltä:
"Missä frellissä te olette? Gar lähti etsimään avaruusalusmekaanikkoja, Sarwen istuu kapakassa ja me kaikki olemme ahtautuneet yhteen huoneeseen, mikä löyhkää ulosteille ja maksaa 25 blutokia vuorokaudelta!"

"Et varmasti haluaisi kuulla tätä, mutta Jamima käytti asemaansa hyväkseen ja sai ilmaisen pääsyn mihin tahansa. Olen hänen mukanaan koska esitän olevani hänen hovineitonsa ja ylhäisyyden toivomuksesta olemme kauneushoitolassa tällä hetkellä," sanon ja mulkaisen Jamimaa.

"Mitä frelliä!" Arpi karjaisee.
"Me olemme täällä frekin luukussa ja te makaatte jossain kauneushoitolassa."

"Älä minulle huuda, minä en ole prinsessa joka päättää asioista. Ehkä Jamima saa järjestettyä teille paremmat oltavat hotellista jossa meillä on huone. Kaikkihan on hänelle ilmaista.
"Sanon ja katson kysyvästi Jamimaa."

Jamima katsoo Chiasmia ja virnistää naamionsa alta:
"Jos hän kysyy nätisti."

"Jos pyydät nätisti," toistan Jamiman sanat purren hampaitani yhteen.

Hetken on hiljaista.
"Mitä sinä sanoit?" Arpi kysyy epäuskoisena.

"Toimin viestin välittäjänä nyt ja Jamima haluaa että pyydät nätisti," sanon sulkien silmäni. Tämä on noloa ja kiusallista.

Arpi sanoo:
"Puhu Sarwenille tai Garille." Hän katkaisee yhteyden. Jamima katsoo Chiasmia:
"No?"

"Hän pyysi melko kauniisti, että voisitko järjestää heille kaikille paremmat oltavat," sanon Jamimalle, hymyillen hieman.

Jamima nyökkää:
"Katson, mitä voin tehdä tällä kortilla." Hän napsauttaa sormiaan:
"Nyt kasvomme ovat kauniimmat, tulkaa pesemään muta pois, minulla prinsessalla ja hovineidolla on paljon tekemistä."

Huokaisen ja pudistelen päätäni. Yritin kyllä lähentyä Jamiman kanssa, mutta en tarkoittanut ihan tätä.

Chiasm ja Jamima ovat pukeutuneet ja raikkaita kylpylän jälkeen. Jamima miettii hetken.
"Mahtaako tällä kortilla saada toisen huoneen? Mietin vain, että periaatteessa voisin ostaa koko planeetan. Tarkoitan siis, että ottaakko riski, vai olla hieman varuillaan tämän käytöllä? Kerro sinä, minähän käyttäisin tätä vaikka mihin!"

"Älä liioittele, sillä sitten ei ole kivaa jos kortti otetaan sinulta pois. Kokeile toista huonetta. Meitä on viisi, mahdumme kahteen huoneeseen ihan hyvin. Pojat toiseen ja tytöt toiseen, eikö?"

Jamima nyökkää.
"Ehkä niin on parasta. Mene sinä huoneeseen, minä koitan saada toisen huoneen. Kerro kuitenkin Arvelle tämän paikan sijainti, sillä ellei toista huonetta saa syystä tai toisesta, majoitumme samaan."

Nyökkään ja menen huoneeseemme, ottaen yhteyttä kommunikaattorilla Arpeen ja sanon:
"Jamima yrittää saada toisen huoneen, mutta jos se ei onnistu, joudumme jakamaan yhden kaikkien kesken." Kerron myös hänelle paikan sijainnin.

"Minulle se on yksi lysti, kunhan pääsee täältä luukusta pois. Otan yhteyttä Gariin ja Sarweniin."

"Hyvä on. Ilmoitan kun Jamima saa tiedon," sanon ja katkaisen yhteyden, jääden odottamaan Jamimaa.

Jonkin ajan kuluttua Jamima tulee huoneeseen.
"Sain viereisen huoneen pojille." Hän virnistää:
"Tämä kortti toimii!"

"Älä silti innostu liikaa," sanon ja ilmoitan Arvelle huoneesta.
"Nyt odotamme heidän saapumista ja sitten saamme vaihtaa vapaalle," sanon vielä Jamimalle.

Jamima nyökkää.
"Me tarvitsemme vaatteita iltaa varten. Pojat varmasti ovat jossain räkäisessä kapakassa illalla, missä naiset näyttävät paljaita vartaloitaan. Pitäisikö meidän ottaa Feala mukaan? Poikien kanssa hän ei lähde, mutta on sääli, että hän on aina yksin."

"En tiedä haluaako hän lähteä mukaan, mutta jos haluaa, tietysti otamme hänet mukaan."

Jonkin ajan kuluttua ovelta kuuluu koputus.

Menen aukaisemaan oven.

Feala on oven takana. Hänellä on matkalaukku.
"Saitte järjestettyä asioita. Sarwen, Gar ja Arpi ovat viereisessä huoneessa."

"Hienoa," sanon tyytyväisenä ja päästän Fealan sisälle.
"Jamima hyödynsi asemaansa ja sai kortin jolla on näemmä melko rajaton luotto. Ehtona kortille oli vieraileminen yksityisessä juhlassa, jonne minä joudun menemään mukaan Jamiman hovineitona. Ei kuulosta liian pahalta," selvitän Fealalle.

Feala nyökkää.
"Kuulostaa kohtuulliselta. Tässä ei ole mitään... epäilyttävää?"

"Ei mitään hälyyttävää ainakaan. Kumpikin, sekä Jamima että mies joka ei esitellyt itseään hyötyvät toisistaan."

Feala nyökkää. Hän ei kuitenkaan aivan näytä tyytyväiseltä.
"Missä on minun paikkani? Tyydyn vähään." Jamima vastaa:
"Koska minä olen prinsessa ja minua kohdellaan kuten prinsessaa, niin minä otan vuoteen. Te saatte vuodesohvan."

Joudun kääntämään katseeni pois Jamimasta ettei hän näkisi närkästymistäni, joka ei todellakaan johdu siitä että joudun jakamaan vuodesohvan Fealan kanssa, vaan hänen asenteestaan ja turhamaisuudestaan joka on selvästi noussut aivan liian ylös hänen pienessä sievässä päässään.
"Kelpaa minulle," sanon hiljaa.

Feala hymyilee:
"Minä voin nukkua lattialla."

"Ei, me mahdumme hyvin vuodesohvalle molemmat. En vie paljoa tilaa enkä ole levoton öisin. En halua että nukut lattialla," sanon Fealalle.

Feala hymyilee.
"Mutta olen tehnyt selibaattilupauksen." Jamima kohottaa kulmakarvojaan:
"Todellako?"

"Mitä merkitystä sillä on?" Kysyn kummissani.
"Ei kai se tarkoita että petät lupauksesi jos nukut kanssani samalla sohvalla?"

"Se on liian intiimiä."

"Ei voi olla totta. Tehdään niin, että te friikit saatte nukkua sängyllä ja sohvalla ja minä teen itselleni pedin lattialle jonnekin kauas teistä," sanon ja heti sanottuani tuon kadun äänensävyäni ja sanavalintaani. Vaivautuneena otan esiin peiton ja tyynyn, heittäen ne oven lähelle nurkkaan ja sanon:
"Noin, siinä on minun peti. Se on ihan hyvä ja nyt voimme alkaa viettää sitä frellin vapaa-aikaa."

Feala katsoo Chiasmia.
"Pahoittelen, että pahoitin mielesi noin. Se on vain uskontoni, uskomukseni, vakaumukseni."

"Ei se mitään, unohdetaan koko juttu ja mennään eteenpäin. Alan nyt jo oikeastaan kaivata takaisin alukselle ja se tarkoittaa sitä että tarvitsen jotain mikä saa minut ajattelemaan toisin."

Jemima miltei hyppii ylös ja alas kun hän taputtaa käsiään yhteen:
"Ajattelemaan toisin kuin yhteistä yötä nunnan kanssa?" Feala sanoo:
"En ole nunna."

"Ajattele sinä mitä haluat, Jamima. Minä haluan lähteä frelliin täältä huoneesta ja pian."

Feala sanoo:
"Menkää te vain. Minä voin istua täällä ja lukea pyhää kirjoitusta ja meditoida. Ehkä valmistan teille linnuille aamuksi hieman päänsärkyä ja pahoinvointia helpottavaa troppia?"

"Hienoa, kuulostaa hyvältä. Piippaa prinsessaa jos tarvitset jotain," sanon ja menen ovelle, aukaisten sen kärsimättömänä.

Aulassa Jamima kysyy:
"Mitä sinä haluat tehdä? Vaikka minä sen päätöksen teenkin."

"Haluan juoda pari drinkkiä ja loput tulee spontaanisti," sanon Jamimalle.

Jamima nyökkää:
"Aloitammeko tämän hotellin baarista? En edes tiedä mitä kello täällä on. Tuskin ihmiset tekevät 30 tunnin työpäiviä ja nukkuvat 30 tuntia, vaan vuorokausi on jaettu useaan eri osaan. Eli aamullakin voi olla ilta, vai olenko oikeassa? Jos siis vertaa meidän 24 tunnin vuorokauteemme."

"En tiedä mutta eiköhän se selviä ja tämän hotellin baari käy ihan hyvin," sanon ja lähden kävelemään baarille, katsoen ympärilleni.

Baari on valaistu räikeästi, ja sen pinnat ovat lasia ja kiillotettua kromia. Erittäin muodikas. Chiasm huomaa Sarwenin, Garin ja Arven istuvan eräässä pöydässä.

"Menemmekö heidän seuraan ja hankit kaikille juotavaa?" Kysyn ja nopeasti suunnittelen jo hovineidon paikan vaihtamista Sarwenin kanssa.

Jamima sanoo:
"Hyvä idea. Mennään pöytään ja kysy mitä he ottavat ja hae ne."

Huultani purren menen muiden pöytään. Lasken käteni pöydälle ja kumarrun kysyen:
"Hei komistukset. Saisiko teille olla jotain juotavaa? Neiti turh... prinsessa maksaa."

Sarwen on hieman jo maistellut, kuten Arpi sanoi.
"Ah, kauneutta pöytään. Kaksi upeaa neitiä." Sarwen iskee silmäänsä molemmille. Gar sanoo:
"Olut?" Arpi pyytää jotain väkevää ja Sarwen haluaa hienon drinkin.

Kysyn vielä mitä neiti itse haluaa ja lähden hakemaan juotavia lainaten Jamiman korttia. Otan itse kaksi väkevää juotavaa itselleni ja tuon tilaukset pöytään. Toisen juon ennenkuin ehdin istuutua alas ja toisesta siemaisen naisellisesti istuuduttuani.
"Sarwen, oletko koskaan halunnut palvella kaunista neitiä?" Kysyn.

Sarwen sanoo:
"Riippuu neidistä? Mitä sinä tarvitset?"

"En tarkoittanut varsinaisesti itseäni, mutta kun katsoin sinua, en voinut olla näkemättä sinussa sitä hovineidon potentiaalia mitä minussa ei ole tarpeeksi," sanon virnistäen ja vinkkaan Jamimaa kohti päälläni.

Jamima sanoo siemaisten juomaansa:
"Pärjäät ihan hyvin, Chiasm." Gar kaataa tuopin yhdellä kulauksella alas ja arpi seuraa perässä väkevän paukkunsa kanssa. Sarwen katsoo heitä.
"Nuo kaksi osaavat juoda. Mutta eivät kunnolla, koska eivät humallu." Gar murahtaa:
"Koska koskaan ei ole tarpeeksi juomaa tarjolla."

Miten paljon halusinkaan tälle planeetalle ja miten paljon haluankaan nyt pois. Ei ehkä pois planeetalta, mutta pois Jamiman seurasta ja ehkä pois jopa Sarwenin seurasta. Huokaisen ja juon juomaani sanoen: "Jamiman kortilla tuskin on sentään mahdollista kantaa sinulle tynnyrikaupalla olutta jotta humaltuisit. Mikä on suunnitelma vai onko sellaista? Olemmeko vapaat tekemään mitä haluamme?"

Gar sanoo:
"Täältä on vaikea löytää sellaista, joka suostuu asentamaan aseen. Niihin tarvitaan luvat. Mutta sain kaduilta vinkin eräälle planeetalle."

"Emme siis viivy täällä pitkään vaan suuntaamme sille toiselle planeetalle?"

Arpi katsoo Chiasmia:
"Teillä on siis kortti? Minkä kanssa saa tavaraa?"

"Ei meillä, vaan Jamimalla."

Arpi katsoo Jamimaa tuimasti:
"Tiedät, miten me sitä käytämme. Lastaamme aluksen ja häivymme."

Naurahdan ja juon juomani loppuun, irvistäen sen väkevyydestä.
"Jamima taitaa haluta tehdä jotain muuta kuin lastata aluksen ja häipyä." Vakavoidun miettiessäni asiaa paremmin ja jatkan:
"Vaikka sehän olisi juuri loistava suunnitelma. Ei juhlia, ei kasvonaamioita, ei vaateostoksia eikä mitään muutakaan ikävää loputtomiin. Mutta, mitä itseasiassa lastaisimme alukseen?"

Gar murahtaa:
"Ruokaa." Sarwen sanoo:
"Varaydin ei olisi varmasti pahitteeksi myöskään. Voiko tuolla kortilla saada käteistä?"

"En tiedä. Emme ole kokeilleet vielä. Olin jo unohtanut sen ruuan, joten se pitää hoitaa mitä pikimmin. Jamima, sinun on aika alkaa vinguttaa sitä korttiasi ja kokeilla saako sillä käteistä."

Jamima kurtistaa kulmiaan:
"Miten minä sen teen?"

"Käytät viehätysvoimaasi ja puhut... pankille?"

Sarwen sanoo:
"Voikohan tuolla nostaa pankista rahaa? Sen pitää olla viimeinen keikka kun kaikki muu on hankittu. Että voimme lähteä nopeasti pois täältä sen jälkeen."

"Hankitaan siis kaikki muu ensin ja viimeisenä hetkenä kokeillaan sitä rahan hankkimista. Miten nopeasti luulette että kaikki muut saadaan hankittua?"

Gar miettii.
"Jos heti yritän, en tiedä meneekö siinä kauan. Tai ehkä siinä seuraavassa planeetassa voi hankkia muutenkin osia avaruusalukseen. Ruokaa ja rahaa."

"Meidän ei siis välttämättä tarvitse mennä niihin yksityisjuhliin lainkaan, jos saamme kaiken pakollisen hankittua pian," sanon iloisena Jamimalle.

Jamima ei näytä ollenkaan niin iloiselta.
"Mutta kaikki se glamour?"

"Frelliin kaikki glamour!" Huudahdan ja tunnen vihastuvani. Mieleni tekisi ehdottaa hänelle jäämistä tänne jos tämä kerran on niin ihanaa hänen mielestään, mutta pidän suuni kiinnni.
"Saat sitä siellä missä olet oikeasti oikeutettu siihen, eli kotona."

Gar nyökkää.
"Nyt hankimme käteistä niin paljon kuin on mahdollista, kuten ruokaakin ja häivymme."

"Jamima, kuulit mitä Gar sanoi. Lähdetään hakemaan ruokaa ja käteistä. Nyt. En kuule lempibiisiäsi juuri etkä juurikaan näytä juovan, joten sinulla ei voi olla mikään sitä vastaan että lähden," sanon ja nousen ylös.

Arpi sanoo:
"Gar, mene valmistelemaan alus lähtöön, Sarwen, sinä autat. Minä katson tyttöjen perään. Ja Sarwen, ilmoita Fealalle, että tulee nopea lähtö pian. Äläkä kerro hänelle, että varastamme. En jaksa kuunnella moralisointia."

En jää odottamaan Jamiman vastalauseita, vaan tartun häntä hellästi käsivarresta ja lähden ohjaamaan häntä pois baarista.
"Otamme kuljetuksen kauppaan ja hankimme evästä. Sieltä menemme pankkiin ja minä hoidan puhumisen jos käteistä ei heru helposti. Ei vaatteita, ei meikkejä, ei kasvohoitoja tai mitään muutakaan turhaa. Selvä? Tilaa taksi," sanon Jamimalle päättäväisesti. Vihdoinkin minä saan sanoa mitä tehdään ja se tuntuu hyvältä.

20. Sessio - Planeetan pinnalla

2011-05-06T16:39:00.000+03:00

Viimein alkaa planeetta lähestyä. Avaruusliikenne on kasvanut huomattavasti. Chiasm huomaa, että jostain syystä miehistö on hieman varuillaan, vaikka heillä ei olekaan mitään salattavaa. Varmasti heidän hämärillä retkillä opittu varovaisuus ja vainoharhaisuus. Planeettakin näkyy jo kuvaruudun horisontissa. Sen geometria on erikoinen. Eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla on vain vettä, ja planeetan keskellä kiertää vyömäinen maakaistale. Sen rannasta on irronnut muutamia satunnaisia jopa suuria saaria, mutta pääosin päiväntasaajasta pohjoiseen ja etelään on vain merta.

"Kuulostaa hyvältä," sanon tyytyväisenä. Planeetalla on varmasti paljon kaikkea mielenkiintoista.

Arpi sanoo:
"Mielenkintoista, tälle planeetalle ei laskeuduta, vaan pääkaupungeissa näyttää olevan avaruussatamat, joista menee putki avaruuteen avaruussasemaan. Eli, telakoidumme avaruusasemaan, ja laskemme hissillä planeetalle."

"Tarkoittaa sitä että jos tulee kiire lähteä, se ei onnistukaan niin nopeasti," tokaisen, vaikka ei meillä vieläkään pitäisi olla mitään syytä paeta tai varoa ketään.
"Se on siis iso planeetta?"

Sarwen sanoo:
"Planeetan kokonaispinta-ala on suuri, mutta siitä on maata ehkä 15-20%. Asutettuna ehkä 5%. En osaa arvioida asukasmäärää, mutta ehkä miljardi."

"Kuulostaa tarpeeksi isolta määrältä," sanon ja kuvittelen jo mielessäni mitä kaikkea pientä vietävää sieltä voisi löytyä.

Sarwen kysyy Garilta, kuinka kauan telakoitumiseen ja Gar ilmoittaa, että alle arn. Valmistautumiset voi aloittaa. Hän käskee Chiasmia varmistamaan, että Jamimalla on mukanaan kommunikaattori, ja hän ei todellakaan eksy yksin mihinkään. Samalla Chiasm voisi kysyä, aikooko Feala astua myös planeetan pinnalle.

Nyökkään ja poistun hyttiosastolle. Olisin voinut hoitaa asian kommunkaattorillakin, mutta koska olen menossa omaan hyttiini, Jamiman ja Fealan kanssa keskustelu hoituu samalla kasvotusten. Aloitan Jamimasta ja painan hänen oven summeria, pyytäen luvan tulla sisään.

Jamima antaa tahallaan Chiasmin odottaa hetken, ennen kuin pyytää hänet sisään. Hän on meikkaamassa koristellun meikkipöytänsä äärellä.
"Näyttäisit ehkä naiselta, jos laittautuisit," hän sanoo peilin kautta Chiasmia katsoen.

Kurtistan hieman kulmiani ja virnistän sitten, ehkä tuntien pientä ylemmyyden tunnetta vaikka Jamima Al-Malikin suvusta onkin. Nostan käteni lanteilleni ja kysyn:
"Luuletko että luomeni ovat vihertävät ja huuleni sinertävät luonnostaan?"

Jamima katsoo Chiasmia ylimielisesti:
"Luulin, että sinulla on joku tauti."

"Tauti jolla on nimi: en halua näyttää tralkilta," sanon ja tuijotan hetken Jamimaa silmiin, kunnes rauhoitun ja jatkan:
"Telakoidumme pian planeetalle ja sinä jäät tänne jos kommunkaattorisi ei ole mukana ja toiminnassa. Hankkiutuminen hankaluuksiin ei ole tällä kertaa toivomuslistalla, ymmärrätkö?"

Jamima heilauttaa kommunikaattoriaan.
"Tässä se on." Hän katsoo Chiasmia, ja on sanomassa jotain, muttei kuitenkaan sano.

"Oliko sinulla jotain lisättävää vai kysyttävää?" Kysyn huomatessani että hän oli sanomassa jotain.

Jamima näyttää käyvän sisäistä kamppailua.
"Olen pahoillani. Olet ihan nätti."

Hymähdän ja sanon:
"Sinun ei tarvitse sanoa minulle jotain jos et tarkoita sitä. Tulin vain sanomaan että emme halua sinun joutuvan hankaluuksiin, joten pidä huoli että kommunikaattori on mukanasi ja toimii."

Jamima sanoo:
"Olen ehkä joskus vähän hankalahko."

"Johtuuko se kenties asemastasi? No, mistä ikinä se johtuukaan, pieni rentoutuminen ei olisi pahitteeksi. Uskon että planeetalla on paljon mahdollisuuksia siihen, jopa sinulle. Tiedätkö, sanon tämän hetken mielijohteesta ja pienessä mielenvikaisuudessa, mutta voisin kuvitella jopa pitäväni sinusta ellet olisi niin frellin tiukkapipoinen." Hymyilen sanottuani tuon, sillä en halua suututtaa Jamimaa ja tarkoitan mitä sanon.

"Minä tiukkapipoinen?" Jamima nauraa.
"En todellakaan. Et ole nähnyt minua juhlimassa!"

"Tilaisuus todistaa kylmän kuoresi alta löytyvän jotain rennompaa, prinsessa. Menemme siis juhlimaan," sanon hymyillen ja poistun jättäen hänet jatkamaan valmistautumistaan. Ehkä hän nyt muistaa kommunkaattorinsa. Seuraavaksi Feala, joka on sanonut että hänen ovensa eivät ole lukitut. En siltikään tohdi vain astua sisään, joten painan summeria ensin ja vasta sitten astun sisään.

Feala on pukeutunut hieman hillitympään kaapuun ja riisunut kaulakäätynsä korvaten sen korulla, jossa on hänen uskonnollinen tunnuksensa.

"Sinä näemmä olet myös astumassa planeetalle?" Kysyn.

Feala nyökkää.
"Haluan nähdä tätä kulttuuria ja uskontoa."

"Hyvä on. Ilmoitan muille että olet tulossa mukaan," sanon hymyillen. Varmasti tekee Fealalle hyvää päästä planeetalle vaikkei se varmasti samanlainen paratiisi olekaan kuin edellinen, mitä Feala ei edes nähnyt.

Feala nyökkää.
"Ehkä opin jotain uutta, ehkä joku voi oppia minulta jotain."

"Sinulle ei varmasti tarvitse sanoa, mutta pidät huolen siitä että kommunkaattorisi on mukana ja että se toimii," sanon vielä.

Feala nyökkää. Kaijuttimet ilmoittavat, että telakointi alkaa.

Nyökkään Fealalle ja poistun omaan hyttiini. Vaihdan nopeasti vaatteeni ja otan mukaan aseeni. Kun olen valmis, menen hangaariin.

Kaikki ovat koolla, paitsi Gar joka ohjaa aluksen kiinni. Hetken kuluttua ilmalukko aukeaa ja heitä vastassa on käytävä. Käytävän päässä on toinen ilmalukko, jossa on selkeät symbolit, ei aseita.

"Ei aseita? Ei taas tätä," sanon pettyneenä huokaisten.
"Entä jos haluan pitää aseeni? Ihan kaiken varalta?"

Sarwen sanoo:
"Voit kai kokeilla." Hän riisuu oman asevyönsä ja laskee sen laatikolle ja lähtee kävelemään käytävää pitkin. Jamimalla ja Fealalla ei aseita olekaan, joten he seuraavat perässä. Arpi jää seisomaan Chiasmin kanssa kahden hangaariin kunnes Gar liittyy heihin. Hän näkee kyltin.
"Ja taas." Hän virnistää näyttäen hampaansa:
"Minulla on aina aseet mukana," lähtien muiden perään.

Käännän kysyvän katseeni Arpeen ja kysyn:
"Tarkoittaako hän jotain muuta kuin kaikkia käsiään?"

"Hampaat, kädet, kynnet..." Arpi katsoo Garia.
"Tiedä mitä kaikkea turkin alla on."

Katson itsekin Garin perään ja pudistelen päätäni kiroen, jättäen aseeni ja yhä kiroten lähden seuraamaan muita.

Arpi seuraa hieman Chiasmin perässä. Chiasm ei varsinaisesti nähnyt Arven luopuvan aseistaan.

"Sinä en tainnut noudattaa kylttiä, ethän?" Kysyn katsomatta häntä, kulkien eteenpäin.

Arpi vilkaisee Chiasmia, mutta hänen ilmeensä pysyy muuttumattomana. Sarwen seisoo toisella ilmalukolla.
"Joko kaikki on kasassa?" Hän lyö nyrkillään punaista nappia ja ilmalukko aukeaa. Sen jälkeen on metallinpaljastin ja heti suuri laaja pyöreä aula, jonka seinustalla on kymmeniä ilmalukkoja rivissä. Keskellä aulaa on hissejä alaspäin. Muutamia ihmisiä ja vieraan näköisiä olentoja on aulassa.

Jos Arvella on veitsiä tai muita aseita mukanaan, on mielenkiintoista nähdä miten hän pääsee paljastimien ohi, mietin astuessani itse niiden läpi tietäen etten kanna mukanani mitään metallista.

Sarwen nyökkää Arpea kohti.
"Me emme sitten tunne häntä, en halua vaikeuksiin."

Sarwen taisi ajatella samaa kuin minä.
"Ei, emme halua vaikeuksiin jokaisella planeetalla minne astumme." Sanon ja tutkailen aulaa katseellani.

Garin kohdalla metallinpaljastin alkaa huutaa. Sarwen läimäisee otsaansa kämmenellään.

Käännyn katsomaan Garia. Luulin ettei hänellä ole mitään aseita mukanaan.

Katosta aukeaa luukku ja kamerallinen ase alkaa tähdätä Garia:
"Poista aseesi, tai poistu." Gar katsoo kameraa kuin voisi repiä sen irti.

"Gar, tee niinkuin sanotaan ja poista aseesi," sanon hiljaa, melkein purren hampaitani yhteen.

Gar kävelee aivan kameran eteen ja väläyttää leveän virnistyksen. Hetken kamera raksuttaa sen zoomaillessa, kunnes kamerallinen ase katoaa sinne mistä oli tullutkin. Sarwen katsoo Garia:
"Mitä frelliä tuo oli?"

"Niinkuin hän kysyi, mitä frelliä tuo oikein oli?" Kysyn Garilta, katsoen häntä kummissani.

Gar vain vilkaisee Chiasmia ja jää odottamaan Arpea, joka pääsee metallinpaljastimen ohi. Kun kaikki astuvat aulaan, he näkevät hissien päällä kiertävän tervetulotekstin. Sarwen toteaa:
"Korkean teknologian planeetta. Erittäin korkean."

En tiedä miten Gar selvitti äskeisen ja miten Arpi pääsi paljastimien läpi vaikka olen varma siitä ettei hän jättänyt aseitaan alukselle ja siksi pyöräytän silmiäni.
"Päätehtävämme on siis asennuttaa Garin tykki alukseen ja hankkia parempaa syötävää alukselle. Voimme kai silti viettää täällä aikaa muutenkin? Kierrellen ja tutkien?"

Sarwen kääntyy hissien edessä kohottaen kätensä:
"Baariin!"

"Miten pitkään viivymme täällä, on parempi kysymys. Siihen aikaan voi sitten sisällyttää kaiken huvin mitä haluaa kokea."

Gar sanoo:
"Riippuu siitä, miten paljon tykin asennus maksaa, tehdäänkö se täällä ja miten saamme rahat siihen kasaan."

"Hyvä on. Meillä on kommunikaattorit, sinä kyselet ja kerrot kun tiedät jotain. Minä ainakin suunnittelin häipyväni omille teilleni."

Sarwen ottaa Chiasmin käsikynkkään.
"Hetkinen, emmekö me menekään yhdessä minnekään?" Jamima katsoo Sarwenia:
"Irrota tai potkaisen sinua sinne, mistä sinusta tulee joskus tulevaisuudessa mies. Minä ja Chiasm menemme baariin."

Irrottaudun Sarwenista ja sanon:
"Kuulit mitä prinsessa sanoi." Astun hissiin ja vinkkaan Jamimaa mukaani.
"Nähdään baarissa," sanon vielä Sarwenille, virnistäen.

Muut jäävät ulkopuolelle hissistä kun Jamima lyö sen ainoaa nappia. Valinnat on ylös tai alas, ja ylös on pimeänä.
"Vain yksi suunta." Hissimatka alkaa, ja hetken hiljaisuuden jälkeen Jamima toteaa:
"Kestääpä kauan. Varmaan muutama microt jo mennyt."

Vilkaisen Jamimaa ja sanon:
"Niin, yleensä hisseissä matkustaminen saattaa kestää useamman microtin."

Jamima sanoo:
"Muuten, meillä ei ole yhtään blutokeja mukana edes."

"Frell, ei olekkaan. Jaettiinko ne edes vai ovatko ne Garin hallussa?"

"En tiedä missä ne ovat. Ne olisi pitänyt antaa minulle, minä olen prinsessa, ja ellen matkustaisi sillä frellin romukasalla, olisin muutenkin rikkaampi kuin kukaan muu."

"Hei hei, älä aloita taas tuota. Jos tarvitsemme drinkkejä, eiköhän niitä saada ulkonäölläsi ja mitä rikkauteen tulee, sitä voimme pohtia sitten kun palaamme takaisin alukselle," sanon hymyillen.

Jamima sanoo:
"Hyvä suunnitelma." Hissi saapuu viimein planeetan pinnalle, ja he pääsevät avaruusasemaan.
"Jos tämä maksaa jotain, sano, että Sarwen Telec on kapteeni ja vastuussa kaikesta siitä." Avaruusasema on melko kolkko ja yksinkertainen. Vartijoita näkyy, mutta suurta aseistusta ei ole. Chiasm arvioi, että iso osa turvajärjestelyistä on automatisoituja, kuten heidät vastaanottanut katosta tullut asekin. Jamima katselee ympärilleen:
"Baari, ei matkustajabaaria, vaan paikallinen? Mistä saa parhaiten ilmaisia drinkkejä? Ja ehkä rahaa?"

"Etenet niin nopeasti," sanon ja katselen ympärilleni.
"Baarista kuin baarista on mahdollista saada ilmaisia drinkkejä, mutta rahan saanti käy helpoiten jostain tasokkaammasta. Ei liian tasokkaasta tosin, sillä siellä ihmiset eivät juo tarpeeksi."

Jamima nyökkää.
"Tuolla on jonkinlainen informaatio. Menemme kysymään sieltä. Kerro heille, mitä etsimme ja miten sinne pääsemme ja yritä saada sellainen ratkaisu, mikä ei vaadi rahaa."

"Prinsessa, tämä kaikki ei vain välttämättä sitten toimi kuten suunnittelemme," sanon ja lähden informaatiopisteelle.
"Baari. Me tarvitsemme baarin missä huvitella ja unohtaa arjen huolet," sanon hieman hymyillen.

Tiskin takana oleva nainen hymyilee ja sanoo:
"Tässä kaupungissa on useita baareja, mutta minkälaista etsitte? Voin tilata teille kiiturin, mikä vie teidät etsimään paikkaa?"

19. Sessio - Garin raivokohtaus ja keskustelua kannella

2011-05-06T16:21:00.000+03:00

Katson hetken tähtiä ja sitten ajatuskonetta. En varmasti osaa sitä ilman opastusta käyttää, mutta tutkailen sitä kuitenkin ja mietin päässäni Sarwenin antamia ohjeita.

Chiasm on melko varma, että osaa käynnistää sen, ehkä jopa tehdä jotain. Mutta ei kuitenkaan luota itseensä, että viitisisi itse yrittää tehdä jotain ominpäin sen avulla. Sarwen kertoi useaan otteeseen, että se ei varsinaisesti hajoa, mutta voi mennä sekaisin väärinkäytettynä.

Parasta olla sekoittamatta sitä. Tyydyn siis katselemaan hetken tähtiä kunnes menen hyttiini rentoutumaan, mutta yhä ajatellen niitä numeroita päässäni.

Chiasm lepää miltei kahdeksan tuntia, kunnes tuntee saaneensa lepoa tarpeeksi. Hän ei ole vähään aikaan saanut olla rauhassa niin kauan kuin haluaa, tämä oli ainoa kerta oikeastaan sen jälkeen, kun hän tämän aluksen matkaan astui.

Hyvin levänneenä nousen ylös ja haen itselleni kahvia. Lämpimän kupin kanssa menen jälleen ohjaamoon. Mieluiten olen joko siellä tai hytissäni matkojen aikana.

Arpi on myös ohjaamossa. Hän tekee laitteilla jotain vilkaisten hajamielisesti Chiasmia.

Tervehdin häntä nopeasti ja jään seisoskelemaan ajatuskoneen lähelle, ollen hiljaa. Huokaisen hetken kuluttua syvään, tarkoituksella teatraalisti ja sanon:
"Minä niin haluaisin oppia käyttämään tätä konetta. Mitä sinä muuten teet?"

"Tarkistan, että kurssi on pitänyt. Teen skannauksen lähellä olevien alusten varalle."

Hymähdän ja juon kahviani, hajamielisesti vilkaisten välillä mitä Arpi tekee.
"Voisitkohan sinä jatkaa opetusta tämän laitteen käytöstä kun olet tehnyt tuon mitä teet nyt?" Kysyn häneltä.

Arpi katsoo Chiasmia ja keskeyttää sen, mitä on tekemässä:
"Näytänkö minä tuollaisten asioiden opettajalta? Voin opettaa mihin kohtaan isket tikarin selkään, että uhrisi kuolee välittömästi."

Kohautan olkapäitäni ja käännän katseeni pois hänestä. Tuota vähän ajattelinkin.
"Sarwen opettaa kyllä, mutta se kestää ja hän ei koskaan mene suoraan asiaan. Mutta eipähän meillä mikään kamala kiire tunnu olevan," sanon ja nostan katseeni takaisin häneen.
"Millaista se oli?"

"Millaista oli mikä?" Kysyy Arpi ja lopettaa mitä on tekemässä. Ilmeisesti kaikki on hyvin. Arpi kävelee Chiasmin eteen.

"Ensimmäinen metsästyksesi."

Arpi virnistää. Hän näyttää ylävartalossaan olevaa nuolta. Nuoli on suhteellisen yksinkertainen muihin monimutkaisempiin arpiin.

Katson hänen nuolta kuvaavaa arpea. Se on jopa hieno mielestäni.
"Mitä tuo tarkoittaa?"

"Ensimmäinen tapponi."

"Minkä tapoit, vai pitäisikö kysyä kenet ja kuinka nuori olit?"

Arpi hymyilee.
"Olin 12 vuotias. Sotaretkellä. Imperiumi yritti saada lisää tilaa kotiplaneetaltani, ja me vastustimme. Meidän joukkoja komensi isäni, ja yöllä hän lähetti minut yksin vihollisleiriin. Minun piti hiipiä sinne, tappaa, ja hiipiä takaisin. Yllätin bunkkerissa vartijan ja viilsin hänen kurkkunsa auki."

"Niin nuori," sanon yllättyneenä.
"Teidät kaikki siis koulutetaan tappajiksi, miehet, naiset ja lapset?"

Arpi nyökkää.
"Useimmat saavat tappajan koulutuksen, mutta kaikki eivät sitä käytä. Se kuuluu kulttuuriimme. Meilläkin on kauppiaita, viljelijöitä, kotiäitejä. Mutta me kaikki pystymme tappamaan enemmän tai vähemmän. On meidän rodussa niitäkin, jotka koskaan eivät ole tappaneet."

"Miten heihin suhtaudutaan ja mitä jos olisit epäonnistunut ensimmäisessä tapossasi, mutta olisit selvinnyt hengissä? Tunnetaanko teidän rodussa käsitettä toinen mahdollisuus?"

"Olisin häpäissyt isäni. Hän antoi minulle tehtävän, luotti minuun, luotti, että oli kouluttanut minut oikein. Jos olisin epäonnistunut, olisin tuonut hänelle häpeää."

"Entä ne jotka eivät ole koskaan tappaneet, ovatko he teidän silmissä mitään?"

Arpi naurahtaa.
"Tiedätkö, kulttuurimme on monimutkaisempi kuin vain, että olemme arpien täyttämiä tappajia."

"Ymmärrän, enkä minä teidän kulttuurista koskaan tule käsittämään mitään, olen vain utelias. Ja nuo arvet, niillä jokaisella on jokin tarina?"

"Jokaisella arvella on merkitys, tarina."

"Ja läpi elämänne merkitsette kehoonne niitä tarinoita?"

Arpi nyökkää.
"Tietysti, mitä vanhemmaksi tulemme, sitä harvemmin teemme arpitatuointeja."

Nyökkään ja juon kahvini loppuun.
"Oletko tehnyt itsellesi uusia tällä aluksella ollessasi?"

Arpi katsoo Chiasmia.
"Tiedätkö, nämä ovat henkilökohtaisia, eivät esiteltäväksi kuten teidän ihmisten tautoinnit."

"En tiennyt. Okei, en kysele niistä enempää sitten," sanon ja hymyilen hieman.

Feala kävelee sisään ohjaamoon. Hän pysähtyy hetkeksi ja kohottaa kätensä ilmaan:
"Te tulette toimeen."

Vilkaisen Arpea ja kohautan olkapäitäni.
"Tuskin se pitkään kestää. Sinä näytät voivan paremmin." Sanon ja katson hymyillen Fealaa.

Feala nyökkää.
"Kyllä. Voin paremmin. Kiitos. Onko kaikki kunnossa, Arpi?" Feala nyökkää ohjauslaitteisiin.
"Kyllä, kurssi on pitänyt, ei vihamielistä ympäristöä havaittavissa."

"Onko tällä aluksella muuten mitään puolustusmekanismia jos kohtaisimme vihamielisiä vastaantulijoita? Suojakilpeä tai mitään aseita?" Kysyn katsoen kumpaakin.

Arpi vastaa:
"Suojakilpi." Feala sanoo:
"Jumala on suojakilpemme."

"Toimiiko se?"

Feala nyökkää.
"Jos Jumala niin on suunnitellut." Arpi vastaa yhtäaikaa:
"Toivottavasti."

"Hienoa," sanon toinen kulma koholla.
"No, vielä kun on rauhallista, taidan mennä etsimään Sarwenin, jotta hän jatkaisi ajatuskoneen käytön opettamista. Haluan pian ne kaikki numerot pois päästäni."

Feala sanoo:
"Näin Sarwenin aamiaisella Garin kanssa, kun tulin tänne."

Nyökkään ja poistun ohjaamosta, mennen kanttiiniin. Täydennän kuppini uudella kahvilla ja istuudun samaan pöytään Sarwenin kanssa.
"Hei. Koska jatkamme oppituntia?"

"Saanko syödä ensin?" Gar murahtaa taustalla:
"Tiedätkö mitä, Chiasm. Olen pettynyt sinuun."

"Miten niin pettynyt minuun?" Kysyn kummissani.

"Minä asetin sinut vastuuseen ruokahuollosta, eikö?" Garin ilme on tiukka.

"Emme ole vielä päässeet paikkaan jossa voisin uusia listaa, jos sitä tarkoitat. Enkä ole täällä tarjoilija, jos tarkoitatkin sitä etten ole tuonut sinulle keittoa."

Gar nousee ylös ja paiskaa soijakeittolautasensa seinään.

"Heti kun pääsemme seuraavalle planeetalle, lupaan uusia listan, ok?"

Gar lähtee uhkaavasti kävelemään kohti Chiasmia heittäen pöydän sivuun edestään. Sarwen nousee ylös ja siirtyy sivuun.

Nousen ylös nopeasti ja tuoli kaatuu altani kun peräännyn tuijottaen Garia jännittyneenä ja pelästyneenä. En ole vielä nähnyt häntä tuollaisena ja kaikki vain ruuan takia.
"Gar, älä tee mitään typerää nyt," sanon hiljaa, tuijottaen häntä.

"Me olimme juuri planeetalla, missä oli hyvää ruokaa. Vaikkakin pelkkiä rehuja, mutta hyviä sellaisia. Ja täällä minä istun ja syön tätä frellin soppaa!"

"Olisit sitten sanonut siellä että haluat rehuja evääksi sieltä! Minä en tiennyt että tuo soppa on sinulle noin iso ongelma ja sanoin jo, että seuraava paikka, rahaa sen verran mitä se tarvitsee ja lista on uusi."

Gar puristaa nyrkkinsä yhteen aivan Chiasmin edessä.
"Sinun piti hoitaa ruokapuoli!"

"Ja minä hoidan sen! Seuraavalla planeetalla!" Huudahdan hänelle, pitäen katseeni hänessä ja yrittäen olla järkähtämätön vaikka pelkäänkin.

Gar katsoo Chiasmia ja lähtee kävelemään pois ruokalasta. Ovella hän karjuu eläimellisesti:
"Olen ollut nälkäinen ties kuinka monta arnia!"

Katson hänen peräänsä ja puren hampaitani yhteen vihastuessani.
"Lupasin kyllä tehdä oman osani siitä hyvästä että otitte minut kyytiin ja tein heti alussa selväksi etten kokkaa enkä siivoa. Olen jo suostunut hankkimaan sitä parempaa ruokaa vaikka se homma ei minulle kuulu ja nyt sain karvaisen Voroxin vihan niskaani koska hän on nälkäinen? Frell, minullakin menee jossain raja!" Sanon vihaisena Sarwenille, joka on seurannut tilannetta hiljaa sivusta.

Sarwen kohauttaa olkapäitään.
"Nälkäinen Vorox on nälkäinen, eikä Gar ole poikkeus."

Nostan käteni lanteilleni ja kysyn:
"Anna kun arvaan. Minä joudun vielä siivoamaan hänen jälkensäkin?"

Sarwen kohauttaa olkapäitään uudelleen.
"Yleensä hän itse siivoaa jälkensä, kun kukaan ei ole paikalla ja hän on rauhoittunut."

"Et sattumoisin ottanut yhtään evästä sieltä planeetalta mukaasi?" Kysyn ja nostan pöydän ylös lattialta takaisin omalle paikalleen.

Sarwen pudistelee päätään.
"En ottanut. Enkä tiedä missä niitä olisi edes säilötty, tai kuinka kauan ne olisivat kestäneet nahistumatta. Menemmekö opiskelemaan?"

Hymähdän ja lähden ohjaamoon. Tällä hetkellä kiinnostus opiskeluun on hyvin pieni, mutta tiedän että se on suotavaa että opin sen käytön nopeasti.

Ohjaamo on jälleen tyhjä, kenelläkään ei ole siellä tekemistä. Chiasm huomaa, että hänenkin käyttämässä tutkassa vilkkuu punainen valo. Sarwen selittää, että se on automaattiluotaus mikä ilmoittaa, jos jotain on tutkan kantaman päässä. Hän pyytää Chiasmia käynnistämään ajatuskoneen.
"Mihin jäimmekään?"

"Sano sinä," sanon ja käynnistän koneen.

Sarwen jatkaa siitä, mihin he jäivät kerraten nopeasti mitä hän viimeksi opetti, ja puhuen paljon muutakin asiaan enemmän tai vähemmän kuuluvaa.

Kuuntelen häntä ja nyökkäilen aina välillä, vaikka osa hänen sanoistaan meneekin ohi korvieni. Hetken kuluttua sanon:
"Sarwen, voisitko jättää nuo turhat asiat pois ja keskittyä olennaiseen? Voisit joskus toiste kertoa juttujasi kun en odota niin kärsimättömänä oikeita oppeja."

"Mitä tarkoitat?" Sarwen hymyilee.
"Tee nyt perässä mitä sanoin."

"Sanoit niin paljon," sanon mutta yritän tehdän kuitenkin niin kuin hän pyytää.

Sarwen tarkkailee vieressä, ja ohjaa Chiasmia välillä. Jossain vaiheessa alkaa tutkan valo vilkkua kiivaammin ja kaijutin ilmoittaa:
"Tutka havainnut liikkuvan kohteen." Sarwen sanoo:
"Okei, tuota osaat käyttää. Kohdista tutkan etsin kohteeseen niin otan visuaalin siihen."

Nyökkään ja teen niin. Ensimmäistä kertaa kuitenkin pelkään kohteen olevan vihamielinen. Tai en pelkää sitä että onko se vihamielinen, vaan sitä että tällä aluksella ei välttämättä ole minkäänlaista suojaa sellaista vastaan.

Chiasm huomaa, että heitäkin luodataan. Hän saa otettua kohteen tutkaan.

"Kohde tutkassa," sanon ja jatkan:
"Se tekee kuten mekin."

Arpi syöksyy ohjaamoon:
"Mikä tilanne?" Sarwen sanoo:
"Chiasm on saanut kohteen lukittua, avaan visuaalin. Kohde on tehnyt samoin." Arpi menee omalle työpisteelleen.
"Kauppa-alus."

"Kauppa-alus? Sehän tuli kuin tilauksesta, sillä muistan vielä aivan liian hyvin nälkäisen Garin," sanon.

Sarwen sanoo:
"Meillä on vain se kymmenen tuhatta blutokia. Yhden aseen hinta oli mitä? 2000 - 3000 ja nämä kaikki madot maksoivat 5000."

"Mitä tarvitsemme aivan välttämättä nyt, muutakuin sille karvaturrille ruokaa?"

"Emme välttämättä mitään. Mutta uskon, että pinnalla on edullisempaa, kuin avaruudessa."

"Jätämmekö aluksen sitten huomioimatta ja jatkamme matkaa?"

Sarwen sanoo:
"Kyllä. Mutta tuo on hyvä merkki, alamme olla lähellä sivistystä."

"Vihdoinkin," totean.

Sarwen kysyy Arvelta:
"Kuinka paljon matkaa?" Arpi tarkistaa ja vastaa:
"20 arnia."

"Saavumme siis perille seuraavaan aamuun mennessä," sanon ja olen kysymässä Sha-Tzuulta, tietääkö hän mitään tästä planeetasta jolle olemme menossa, mutta muistan ettei hän olekkaan mukanamme.

Sarwen sanoo:
"Minua alkaa kyllästyttää tämä aluksella olo. Tiedätkö, monta vuotta jo täällä. Alkaa seinät kaatua niskaan. Olisi mukava viettää aikaa vaikka jonkun mukavan tytön kanssa. Varmaan 20 arnia kuluisi nopeasti."

"Kerrot planeetalla tarinan arvestasi, kuten sanoin jo aikaisemmin ja ehkä sinua onnistaa. Saat jonkun mukavan tytön jonka kanssa viettää arneja.
"Sanon leikillisesti hymyillen."

Sarwen kurtistaa kulmiaan.
"Sinä et nyt ihan ymmärtänyt." Arpi sanoo:
"Kaikki ymmärtävät, älä heitä syytä siitä, mitä olet."

"Mene jututtamaan Jamimaa. Hän on harvoin missään muualla kuin hytissään ja hänelle tekisi hyvää osata vaihtaa vapaalle. Sinä osaat sen homman ja voisit hyvin opettaa häntä siihen.
"Sanon Sarwenille."

Sarwen iskee silmäänsä:
"Olen yrittänyt, mutta hän on melko hankala persoona."

"Kuten sanoin, hänen pitäisi osata vaihtaa vapaalle. Edes silloin tällöin."

Sarwen nyökkää.
"Hän yrittää valloittaa avaruutta, kuten al-Malik, mutta sulkeutuu huoneeseensa ja valittaa kaikesta."

"Kun teimme sitä lauttaa, tai minä tein ja hän auttoi, en kuullut kertaakaan hänen valittavan mitään mistään. Ehkä hänellekin tekisi hyvää jatkossakin tehdä jotain hyödyllistä. Ei hänen siltikään tarvitsisi luopua prinsessana olostaan vaikka osaisikin ottaa rennosti tai olla hyödyllinen. Ja kas kas, mikä minä olen uutena tulokkaana mitään neuvoja antamaan henkilöstä jonka te jo tunnette pitkältä ajalta. Kunhan sanoin vain oman mielipiteeni," sanon hymyillen.

Sarwen sanoo:
"Sinä olet nainen, ja hän on elänyt meidän miesten keskellä täällä. Ehkä ymmärrät häntä paremmin."

Kohautan olkapäitäni.
"En minä silti aio ruveta hänen parhaaksi ystäväksi vain sen takia että saatan ymmärtää häntä paremmin kuin te."

Arpi katsoo Sarwenia:
"Onhan Feala täällä myös. Hänkin on nainen."

"Totta, mutta Feala ei varmasti puutu kenenkään olemukseen ja persoonallisuuteen millään lailla. Ehkä jos hän ymmärtää paremmin miksi Jamima on sellainen kuin on, hänellä ei välttämättä ole mitään tarvetta yrittää muuttaa Jamimaa mitenkään tai puuttua hänen sulkeutuneeseen olemukseen millään lailla."

Sarwen sanoo:
"Feala on yhtä universumin kanssa. Hän on kuin jokin outo elävä atomi tai jokin... en tiedä. Juttu. Hän ei ole tästä maailmasta. Mutta hän on aika kuumaa tavaraa."

Katson Sarwenia kummastuneena ja yllättyneenä.
"Mainitsitkin asiasta jo kerran aikaisemmin mutta luulin että se oli vain huulen heittoa."

Sarwen sanoo:
"Tiedätkö, joku, mitä et voi koskaan saada..." Arpi keskeyttää:
"Kuten kaikki naiset sinulle. Ketään ei kiinnosta sinun likaiset kuvitelmasi."

"Tietääkö Feala tunteistasi häntä kohtaan?"

Sarwen hymyilee:
"Feala rakastaa minua." Arpi vastaa:
"Feala rakastaa jokaista ruosteista mutteria tässä avaruusaluksessa!"

"En tiedä rakkaudesta, en ole koskaan kokenut sellaista mutta tuo kuulostaa suloiselta," sanon virnistäen pää kallellaan.
"Se 20 arnia kuluu oikein rattoisasti kun vietät sen hänen kanssaan."

Sarwen sanoo:
"Hän varmasti viettäisi sen ajan kanssani, mutta hän on hieman tylsä. Tiedätkö. Filosofisella ja uskonnollisella tavalla tylsä."

"Ymmärrän. Etkä jaksaisi kuunnella hänen suloista ääntään pääsi leväten hänen sylissään?"

"Voin nukkua yksinkin. Oikeasti, kun hän innostuu, sillä ei ole loppua. Se jatkuu, jatkuu ja jatkuu." Arpi sanoo:
"Sarwen, kyllästyin ääneesi, ja tutka havaitsee enemmän aluksia. Alamme tosiaan olla sivistyksen parissa."

18. Sessio - Avain Hyppyporttiin

2011-05-05T21:51:00.000+03:00

Palaan ohjaamoon odottamaan muita. En tiedä näyttäytyvätkö olennot enää, joten voi olla mahdollista että muut eivät näe niitä lainkaan. Odottaessani yritän miettiä sitä kaikkea mitä yksi niistä olennoista päähäni istutti. Koordinaatteja, kaavoja ja muuta.

Olennot poistuvat yksi toisensa jälkeen ja aurinko alkaa nousta taivaanrannasta. Chiasm näkee kauempana horisontissa vehreän pienen saaren, kuin veteen istutetun suuren kukkapurkin. Sarwen ryntää ohjaamoon:
"Miksi kukaan ei herättänyt minua! Missä Sha-Tzuu, se pikkunilkki on!" Chiasm itsekään ei ole nähnyt Sha-Tzuuta sen jälkeen, kun palasi sisälle aluksen katolta.

"En tiedä. Ehkä hän on hytissään, mutta katso mitä tuolla on. Saari," sanon ja osoitan sormellani sitä. Käännyn katsomaan Sarwenia ja sanon:
"Sha-Tzuu oli hieman huolissaan itsestään koska ei ilmoittanut heti teille kontaktista. Ehkä hän on hytissään toivoen ettei kukaan ole vihainen hänelle."

Arpi, Gar ja Jamima saapuvat myös ohjaamoon. Jamima näyttää jopa vihaisemmalta kuin Arpi ja Gar. "Näitte kuulemma jotain uskomatonta, ja se kaikki jäi minulta välistä!"

"Mm." Hymähdän ja nyökkään.
"Onko teistä kukaan nähnyt Sha-Tzuuta?"

Kukaan ei ole nähnyt Sha-Tzuuta sitten ennen kuin hän ja Feala jäivät ohjaamoon. Feala myöskään ei ole nähnyt Sha-Tzuuta sen jälkeen, kun he tulivat sisälle alukseen. Arpi sanoo, että tarkistaa aluksen ulkopuolen lähtien hangaariin.

"Minä käyn tarkistamassa hytin ja kiertelen täällä sisällä," sanon ja lähden kierrokselle, aloittaen Sha-Tzuun hytistä.

Sha-Tzuun hytin ovi on visusti lukossa. Hän on itse vaihtanut siihen turvakoodin.

Painan oven summeria ja ilmoitan tulijaksi itseni.

Ei vastausta.

Ehkä hän ei ole siis hytissään, totean ja lähden kiertelemään alusta etsien häntä. Käyn myös hangaarissa.

Vaikuttaa siltä, että Sha-Tzuu ei sisällä ole, ellei hän ole jostain syystä halunnut piiloutua. Mutta sille Chiasm ei löydä syytä. Hän ja Arpi kohtaavat käytävällä. Arpi sanoo:
"Ei ollut aluksen päällä. Näin, että jotain lentäviä suuria olentoja kerääntyy horisontissa näkyvälle saarelle."

"En löydä häntä sisältäkään. Suuntaammeko mekin sille saarelle? Jamimakin saa mielenrauhan nähdessään ne olennot."

"Sitä pitää kysyä Garilta."

Nyökkään ja lähden takaisin ohjaamoon, sanoen Garille:
"Sha-Tzuuta ei löydy sisältä eikä ulkoa, mutta Arpi näki olentojen kerääntyvän tuolle saarelle. Voimmeko me suunnata sinne myös?"

Gar katsoo saarelle, ja nyökkää Sarwenille. Sarwen ottaa saaren tähtäimeen ja zoomaa kuvaruudun sinne.
"Jotain outoja lonkeroilla varustettuja olentoja kerääntyy sinne... En tiedä mitä ne tekevät." Arpi kurtistaa kulmiaan:
"Lonkeroita, huono merkki." Feala pudistelee päätään:
"Ei ei, ette ymmärrä, ne ovat ystävällisiä."

"Feala on oikeassa, ne ovat ystävällisiä. Mutta outoja."

Sarwen katsoo Chiasmia:
"Fealan mielestä jokainen elävä olento on harmiton. Mutta sinä, takaatko Chiasm, että ne ovat ystävällisiä? Ja mitä tarkoittaa outo. En pidä oudosta." Gar murahtaa Sarwenille:
"Et pidä oudosta koska olet saanut yliannostuksen siitä suvultasi kun olit lapsi."

Garin sanat huvittavat minua mutta en hymyile niille.
"Se aika mitä vietimme niiden kanssa, en kertaakaan tuntenut oloani uhatuksi. Mutta ne ovat outoja. Saavat tuntemaan oudosti ja ikäänkuin kommunikoisivat näkymättömin kuvin ja äänin sekä värein," kerron muille.

Gar päättää:
"Hyvä, me lähdemme saarelle." Sarwen sanoo:
"Kerta se on ensimmäinenkin. Arpi, kohota laipat 35 asteen kulmaan, Gar, pintateholla, ei enempää. Minä huolehdin etupään jarrumoottoreista, ettemme vain livu liian lujaa saarta päin. Chiasm, ota Jamima avuksesi ja mene kehittämään jotain, millä voimme rantautua. Lautta tai jotain."

Nyökkään ja vinkkaan päälläni Jamimaa mukaani, lähtien ohjaamosta ulos.
"Rahtiruumassa varmasti on jotain puutavaraa mikä soveltuu lautaksi. Jos ei ole, otamme sänkysi," sanon ja virnistän lopuksi. Sen oli tarkoitus olla keventävää.

Jamima katsoo Chiasmia ilmeellä, mikä ei ole huvittunut.
"Osaatko sinä rakentaa lautan?" Hän on hieman epäilevän näköinen.
"Eikö täällä ole pelastuslauttaa? Tiedäthän, sellaista kuin kunnon aluksissa on?"

"Sano sinä onko täällä sellainen, minä en tiedä."

Jamima pudistelee päätään.
"Ei tietääkseni." Hän ottaa kommunikaattorinsa:
"Gar, eikö täällä ole mitään virallista lauttaa?" Gar vastaa:
"Ei, ei ole koskaan tullut mieleen, että tätä käytettäisiin myös huvipurtena." Jamima katsoo Chiasmia. "Huvipurtena?" Hän pudistelee päätään.

"En osaa rakentaa lauttaa, tai en ole koskaan sellaista rakentanut mutta parasta mennä katsomaan mitä voimme edes yrittää käyttää sellaisen tekemiseen," sanon jatkaen matkaa rahtiruumaan. Siellä tutkin kaikkea mitä voisi mahdollisesti käyttää. Puulevy voisi toimia itse lauttana ja jos sen alle saisi sitä kannattelemaan tyhjät kanisterit tai tynnyrit, se voisi jopa toimia.

Rahtiruuma on täynnä tyhjiä laatikoita ja metalliromua. Jamima katsoo niitä.
"Ei lauttaa. Mitä nyt? Pitääkö sellainen oikeasti rakentaa?"

Katson laatikoita tarkemmin, ovatko ne vesitiiviit.
"Kyllä, joudumme tekemään sellaisen," sanon Jamimalle tutkiessani laatikkoja.

Jamima katsoo Chiasmia kun Chiasm tutkii mahdollisuuksia. Chiasm löytää metallisen arkun, jossa on työkaluja sekaisessa järjestyksessä.

"Sidotaan ne laatikot yhteen jotka ovat tiiviitä. Ne kelluvat vedessä," sanon ja otan esiin työkaluja, alkaen kasata laatikoita sopiviin riveihin jotta mahtuisimme kaikki niiden päälle. Pyydän Jamimaa auttamaan minua yrittäessäni kiinnittää laatikoita tiiviisti yhteen.

Jamima auttaa parhaansa mukaan, vaikka hänen ilmeensä onkin melko nyrpeä siitä, että hän joutuu tekemään töitä. Chiasm huomaa, ettei Jamima ole tottunut tekemään käsillään töitä, ja hän joutuu jatkuvasti ohjaamaan Jamiman tekoja. He saavat kuitenkin yhdessä tehtyä lautan. Jamima katsoo yhteen liitettyjä laatikoita.
"Tuo kelluu?"

"Teoriassa ainakin. Pian selviää toimiiko se käytännössä myös ja kannatteleeko se meidän kaikkien painon," sanon tyytyväisenä luomustamme katsoen.
"Saimme jonkinlaisen lautan kasattua," ilmoitan vielä kommunkiaattorin kautta Garille.

Gar vastaa, että he ovat kahden microtin kuluttua niin lähellä, kuin he uskaltavat aluksella mennä ilman riskiä saarelle ja lisää, että olennot eivät tunnu välittävän heidän lähestymisestään. Sarwen ja Arpi tulevat lastiruumaan. Sarwen potkaisee heidän kyhäämää lauttaa ja nyökkää:
"Taitaa kestää."

"Toivottavasti," sanon vaikka olenkin itse luottavaisella mielellä. Etsin vielä esineen jota voi käyttää airona.

Gar sanoo kaiuttimista:
"Selvä, valmista." Sarwen vastaa:
"Toivottavasti vedenpinta on ruuman luukun alapuolella, ettei käy hullusti." Gar vastaa takaisin:
"Pitäisi olla." Sarwen nyökkää Arvelle joka aukaisee ruuman luukun. Sisälle paistaa auringonpaiste, ja saarien vehreä ranta on muutaman kymmenen metrin päässä. Sen kukat, kasvit ja hedelmät tuoksuvat makeille ja houkutteleville alukselle asti. Sarwen ja Arpi alkavat työntää lauttaa ulos.

"Näyttää täältä asti jo niin kauniilta. Miten kauniilta se näyttääkään sitten kun olemme perillä," sanon itsekseni ja kun lautta on ulkona, autan Jamiman sen kyytiin, astuen itsekin sille. Jään lautan takaosalle ja alan meloa meitä kohti saarta.

Lautta osuu rantaan ja Arpi hyppää saarelle sitoen lautan aluskasvillisuuden juurakkoon. Puita tai runkokasveja ei juurikaan ole, vaan lehtiä, hedelmiä ja kukkia. Keskellä saarta näkyy glapum'tilaisten päälaet.

Katson saarta ihaillen ja lähden kävelemään kohti saaren keskustaa.

Arpi, Sarwen ja Jamima seuraavat Chiasmia. Saaren keskustassa on suuri laakea kivi, jolle glapum'tilaiset ovat keränneet hedelmiä j kasveja tehden niistä kauniita asetelmia. Sha-Tzuu on heidän kanssaan ja auttaa sommittelussa, välillä puristaen pitkänmallisesta hedelmästä mehua suuhunsa. Hän näyttää tyytyväiseltä. Glapum'tilaiset eivät näytä kiinnittävän sen enempää huomiota vierailijoihinsa.

Jatkan kulkuani kohti Sha-Tzuuta ja vaikka olennot eivät näytä kiinnittävän suurempaa huomiota meihin, olen silti varovainen.
"Sha-Tzuu, mitä ihmettä sinä täällä teet?" Kysyn häneltä.

"Viimeinen joka lähti aluksen päältä, hän otti minut kyytiinsä ja toi tänne. Täällä järjestetään meidän kunniaksemme juhlat."

"Meidän kunniaksemme?" Kysyn ja katson kun he koristelevat paikkaa.
"Miksi?"

"Tänne harvoin tulee vierailijoita. Ja koska emme ole olleet väkivaltaisia, he pitävät meistä." Sha-Tzuu ottaa pyöreän kirkkaan keltaisen hedelmän ja heittää sen Chiasmille. Yksi glapmu'tilainen katsoo Sarwenia, Chiasmia, Arpea ja Jamimaa ja hymyilee silmät sirrillään viittoen lonkerollaan heitä peremmälle aukealle.

Katson hetken hedelmää kädessäni ja maistan sitä.
"Outoa olla näin suosittu," sanon ja seuraan olennon kehoitusta tulla peremmälle.

Kivisen suuren tarjoilupöydän antimet tuoksuvat hyvälle ja ravitsevalle. Sarwen ottaa yhteyttä Gariin: "Sinun kannattaa tulla käymään myös täällä." Chiasmin mielen alkaa täyttää miellyttävät ajatukset, hän tuntee olevansa tervetullut. glapum'tilaiset ottavat kauniit lehdellä olevat hedelmistä ja kasviksista koostuvat asetelmat, ja ojentavat jokaiselle omansa. Ne ovat samaan aikaan herkullinen ateria kuin kaunis taideteos.

Istuudun alas ja alan maistella tarjottuja hedelmiä ja kasviksia.
"Tämä on niin ihmeellistä. He ovat niin ystävällisiä," sanon ajatukseni ääneen ja vilkaisen muita, tuntevatko muutkin olonsa yhtä tervetulleiksi kuin minä.

Aurinko on noussut kokonaan taivaalle. Päivä on kirkas ja lämmin. Ilma raikas. Kuin paratiisi.

Kellään ei tunnu olevan kiire pois, joten ei minullakaan. Nautin auringosta suuresti, sillä sitä on hyvin harvoin tarjolla näin kirkkaasti. Olen syönyt itseni kylläiseksi ja tuntuu että voisin maata auringossa torkkuen, mutta en tohdi nukahtaa vielä. Nousen ylös ja katson muita.
"Miten pitkään viivymme täällä?" Kysyn.

Gar saapuu myös ja hänelle tarjotaan annos.
"Kasviksia," hän tuhahtaa, mutta maistettuaan pitää suunsa kiinni. Sarwen katsoo Sha-Tzuuta:
"Eikö täällä pitänyt saada tuo tykki asennettua? Ja täällä olemme veden keskellä paratiisisaarella syömässä hedelmiä rauhaa rakastavien mustekalojen kanssa." Hän pudistelee päätään:
"Tuota, mitä ihmettä?"

"Sivistystä. Sitä me etsimme ja näemmä Sha-Tzuun käsitys siitä ja tykin asentamisesta on erilainen kuin meillä. Täällä se ei kuitenkaan tapahdu, joten varmasti jatkamme matkaa kunhan kaikista tuntuu siltä että on soveliasta lähteä? Vaikka olemmekin kunniavieraita, en haluaisi olla epäkohtelias ja häipyä samantien kun olen saanut ruokaa vatsani täydeltä," sanon ja vilkaisen ympärilleni, mieleni tehden kovasti riisua edes kenkäni pois ja mennä vilvoittelemaan jalkojani veteen.

Chiasm saa kuvajaisen päähänsä, missä hän istuu vilvoittelemassa jalkojaan viileässä vedessä. Yksi glapum'tilainen hymyilee hänelle ja nauraa hassulla pulputtavalla äänellä.

Hymyilen itsekin, mutta vain koska olennon nauru kuulostaa niin hassulta. Käännyn vilkaisemaan sitä ja kysyn mietteliäästi:
"Lukevatko ne meidän ajatuksia?"

Olento nyökkää.

"Ihmeellistä!" Huudahdan ja katson olentoa ihmeissäni.
"Kuulitteko, ne osaavat lukea ajatuksemme," sanon muillekin vielä. Toisaalta se on ihmeellinen asia positiivisessa mielessä, mutta myös pelottava. Mitä jos Gar tai Arpi eivät ajattelekkaan iloisia ajatuksia.

Sarwen sanoo:
"En oikein pidä ajatustenlukijoista. Tiedäthän." Glapum'tilainen katsoo Sarwenia ja osoittaa häntä lonkeroilla nauraen. Kaikki muutkin alkavat nauraa, sillä he Sarwenia lukuunottamatta saavat kuvajaisen, missä Sarwenin pää on aivan tyhjä.

"En tiedä mitä ne oikein päästäsi löysivät, mutta ilmeisen huvittavaa se on," sanon ja hymyilen, vaikken tiedä mitä muut nauravat. Vakavoidun miettiessäni asiaa ja sanon:
"Ehkä siksi yksi niistä antoi päähäni numeroita ja kaavoja, koska se näki ajatuksistani halun löytää pois täältä."

Sarwen katsoo Chiasmia:
"Kaavoja ja numeroita? Mitä ne ovat?" Gar nauraa:
"Kaavat ovat numeroista koostuvia asioita, ja numerot ovat esimerkiksi yksi, kaksi ja kolme." Sarwen kurtistaa kulmiaan:
"Ha ha ha. Hauskaa."

Naurahdan ja sanon:
"En tiedä mitä kaavoja päässäni on, mutta jotain. Ehkä koordinaatit pois täältä."

Gar kysyy:
"Pystytkö kirjoittamaan ne ylös?" Chiasmin päässä kaavat ja numerot ovat kuin pyörremyrsky. Niillä ei ole järjestystä, eikä Chiasm ymmärrä niitä.

"En tiedä. Kaikki on niin sekavaa, mutta voin tietysti yrittää."

Sarwen nyökkää. Gar sanoo:
"En usko, että täällä voin asennuttaa tykkiä." Glapum'tilainen vastaa pudistellen päätään. Gar sanoo: "Olen kuitenkin kiitollinen vieraanvaraisuudestanne." Glapum'tilainen nyökkää.

"Minä myös ja uskon että kaikki muutkin," sanon olennolle.
"Palaammeko nyt takaisin ja yritämme löytää tien pois?"

Glapum'tilainen antaa Chiasmille kuvan. Avaruuden tähdet on korvanneet kaavat ja numerot ja heidän avaruusaluksensa lentää Hyppyportin läpi.

"Pääsemme pois," sanon muille.

Sarwen nauraa:
"Hieno, pääsemme kotiin." Gar hymyilee:
"Jo oli aikakin. Tämä ei ole hyvä paikka. En pidä olla eksyksissä jatkuvasti, enkä pidä siitä, etten tiedä mistään mitään täällä."

"Minun pitää, tai meidän pitää yrittää selvittää kaavat jotta löydämme portin, mutta tiedän että se on päässäni. Sha-Tzuu, tuletko mukaan vai jäätkö tänne paratiisiin?"

Sha-Tzuu sanoo:
"Tämä on minun maailmani. Te kuitenkin lähdette joskus pois enkä voisi seurata teitä. Mieluummin jään tänne, kuin että tiputatte minut sopivassa paikassa kyydistä." Sha-Tzuu katsoo hieman pahoittelevasti Chiasmia.
"Ettehän ajattele, että petän teidät?"

"Emme tietenkään. Olin jo ehtinyt tottua että olet mukana ja oletin että olet sitä vastakin, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Entä pieni riippuvuutesi, saatko täällä sitä mitä tarvitset?"

"Täällä nämä hedelmät," hän näyttää pitkulaisen mallista,
"niiden sisältö käy auringosta. Alkoholia!"

"Hyvä on. Sinulla on täällä hyvät oltavat. Silti, minun tulee melkein ikävä sinua, pikkuinen," sanon hymyillen.

Sha-Tzuun silmäkulmaan tulee pieni kyynelpisara ja hän rientää halaamaan Chiasmin jalkoja.
"Minunkin tulee ikävä sinua."

"Pidä huoli itsestäsi ja jos joskus eksyn tänne, tulen tapaamaan sinua," sanon ja silitän Sha-Tzuun päälakea.
"Lähdetään," sanon muille ja kumarrun vielä painamaan suukon Sha-Tzuun pitkän kuonon varteen, lähtien kävelemään lautalle.

Sha-Tzuu sanoo:
"Odota!" Hän alkaa kaivaa pientä vakoojaolkalaukkuaan ja ottaa sieltä liilan kauniin timantin.
"Tämä on elävä kivi. Se laitetaan iholle koristeeksi, ja se pysyy siinä." Sha-Tzuu epäröi ahneuksissaan hetken.
"Sinä saat sen. Että muistat minut."

"Sinä taidat todella pitää minusta koska et pyytänyt siitä maksua," sanon virnistäen ja katson timanttia. "Se on kaunis. Kiitos."

Sha-Tzuu sanoo:
"Koska sinulla ei ole rahaa."

"Aivan," sanon päätäni pudistellen ja hymyilen. Katson vielä hetken Sha-Tzuuta ja jatkan matkaa lautalle. En pidä jäähyväisistä ja aloin todella pitää jo tuosta hassun näköisestä olennosta. Mielelläni olisin pitänyt hänen mukana aluksella pitempäänkin, mutta ehkä näin on parasta.

Gar sanoo:
"Vierailu taisi olla tässä. Valmistautukaa lähtöön."

En ehtinyt vilvoitella jalkojani viileässä vedessä, pelkäämättä kenenkään tulevan kimppuuni tai yrittävän vahingoittaa minua, mutta olen silti valmis lähtöön. En voisi kuvitella itseäni asuvan saarella, vaikka siellä kaunista ja ihanaa olikin. Paikoilleen jääminen ei tunnu ainakaan vielä sopivalta vaihtoehdolta.

Jonkin ajan kuluttua kun miehistö on tehnyt lähtövalmistelut, Gar sanoo:
"Sanokaa hyvästit parhaalle ja rauhallisimmalle paikalle, missä olette koskaan olleet ja minkälaista ette enää tule kohtaamaan." Hän nostaa tehoja ja alus alkaa nousta. Muutama glapum'tilainen liittyy heidän aluksensa nousuun ja lentää sen ympärillä leikitellen ja hyvästellen.

"Niin kaunista," sanon hiljaa katsoen näytöltä lentäviä olentoja.
"Tiedänkin minne tulla jos tarvitsen lomaa," sanon vielä ja alan miettiä päässäni olevia kaavoja. Kaikki aluksella olijat tahtovat varmasti jo kotiin ja päässäni on avaimet siihen. Parasta yrittää saada lukko purettua mitä pikimmin.

Kun he läpäisevät ilmakehän ja lentävät avaruuteen, olennot seuraavat heitä hetken kunnes kääntyvät takaisin. Gar sanoo:
"Ihmeellistä, ne uivat, lentävät ja pystyvät matkaamaan avaruudessakin! Fealan olisi pitänyt nähdä tämä. Missä hän muuten on?"

"Et voi olla tosissasi. Eikö hän muka ollut kokoajan mukanamme?"

"Ei ainakaan saarella."

"Feala, missä oiken olet?" Yritän ottaa kommunikaattorilla häneen yhteyttä.

Feala vastaa:
"Huoneessani." Sarwen katsoo muita.
"Oletko kunnossa, Feala?" Feala vastaa päästämällä myöntyvän äänen.

"Minä käyn katsomassa häntä," sanon muille ja lähden Fealan huoneen oven taakse, pyytäen lupaa päästä sisään.

Feala sanoo oven läpi:
"Kukaan ei tarvitse lupaa tänne tulemiseen, muistatko?"

Hymähdän ja astun huoneeseen sisälle.
"Olit haltioissasi olennoista ja selvästi tunsit melkein olevasi yhtä niiden kanssa, mutta et ollut meidän mukana vaikka tiesit että olimme menossa saarelle. Mitä tämä nyt on? Minä luulin että olisit halunnut kohdata heidät, mutta kun tulemme takaisin, sinä olet täällä huoneessasi," sanon Fealalle, katsoen häntä kysyvästi.

Fealan poskilla valuvat kyyneleet kun hän katsoo Chiasmia.

"Feala, mistä oikein on kyse?" Kysyn ja menen hänen luokseen, laskien käteni hänen olkapäälleen.

"Jos olisin tullut mukaanne, pelkään, etten olisi enää palannut tälle alukselle."

"Mm. Ymmärrän. Se oli kaunis paikka ja täynnä rauhaa. Joidenkin onneksi, mutta minun epäonnekseni Sha-Tzuu teki juuri niin ja jäi planeetalle. Olisivatko muut vastustaneet sinun jäämistä sinne vai koetko että se on velvollisuutesi heitä kohtaan olla tällä aluksella niin pitkään kuin kaikki muutkin?"

"Nuo olennot eivät tarvitse minua. Heillä on rauha ja harmonia, he tietävät universumin salat."

"Mutta me emme tiedä ja siksi tarvitsemme sinua," sanon vaisusti hymyillen.

Feala nyökkää.
"Juuri niin, lapsi."

Katson hetken Fealaa hymyillen ja sanon:
"Yritän nyt mennä purkamaan päästäni avaimen takaisin kotiin. Minulla ei ole mitään mitä sinulla ei jo olisi ja tuskin tarvitset minua mihinkään, mutta jos haluat puhua tai jotain, pyydä."

Feala hymyilee.
"Arvostan tarjoutumistasi." Hän sanoo:
"Minä lepään nyt. Sano muille, että olen kunnossa. Hieman surumielinen, mutta kunnossa."

Nyökkään ja poistun hytistä takaisin ohjaamoon, kertoen muille että Feala on kunnossa. Kerrottuani sen, alan taas miettiä niitä kaavoja päässäni.

Sarwen kysyy Chiasmilta:
"Tarvitsetko apua, niihin kaavoihin?"

"Jos luulet että osaat auttaa niiden kanssa, niin hyvä. Minun pitää piirtää ne johonkin, sillä en tiedä niiden oikeaa järjestystä."

Sarwen nyökkää:
"Osaatko sanoa, paljonko tarvitset tilaa? Meillä ei ole paperia, ainoa on tuo ajatuskone."

"En tiedä, enkä osaa käyttää ajatuskonetta. Mutta näytä sinä miten se toimii niin yritän."

"Se ei ole niin yksinkertainen käyttää, että vain näyttää miten se toimii. Minun pitää opettaa sinulle sen toiminta. Se osaa tehdä laskelmia, jos siihen syöttää tiedot. Haluatko alkaa opetella? Meillähän ei ole määränpäätä enää, ja ainoa oppaamme, Sha-Tzuu on jäänyt laivasta pois." Sarwen katsoo Garia:
"Minne menemme?" Arpi laittaa hologrammikartan päälle.
"Tässä on planeetat."

"Haluan opetella sen käytön, mutta miten pitkään siinä menee? Miten pitkään menee ennenkuin saan siihen sen mitä päässäni on ja minne me sillä välin menemme?"

Sarwen vastaa: "En tiedä. Miten nopea olet oppimaan sen käyttöä, miten paljon tietoa on. En tiedä. Gar, kun saat aluksen automaattiohjaukselle, aloitan Chiasmin opettamisen." Gar nyökkää. Arpi alkaa selata planeettoja:
"Mitä haemme?"

"Voi kun Sha-Tzuu olisi vielä mukana. Ehkä hän osaisi sanoa noista planeetoista edes jotain. Ja muutenkin kaipaan häntä jo nyt," sanon hieman alakuloisena ja jatkan:
"Tiedämmekö planeetoista mitään muutakuin... mitä edes tiedämme niistä kartan perusteella? Ulkonäön? Etsimme jotain missä on sivistystä ja teknologiaa, mutta se on hakuammuntaa jos emme tiedä muutakuin sen miltä kukin planeetta näyttää. Ellei sitten saa kuvaa lähempää."

Arpi sanoo:
"Näissä on perustiedot. Eniten tietoa on planeetoista, jotka ovat Imperiaalin Vartion valtapiirissä. Valitsemmeko sellaisen? En tosin luota Imperiaaliin Vartioon." Sarwen sanoo:
"Et luota mihinkään auktoriteettiin."

"Minäkään en täysin luota niihin, mutta ehkä sellainen voisi olla toisaalta turvallisempi vaihtoehto kuin joku toinen. Tai sitten emme ole enää missään tekemisissä sen vartion kanssa ja valitsemme mieleisen. Kumpikin käy minulle."

Gar kysyy:
"Jos menemme johonkin Imperiaalin Vartion hallitsemaan planeettaan, niin eihän se välttämättä tarkoita mitään. Ja meillä on 10.000 blutokia. Mihin se mahtaa riittää? Minullakin alkaa olla ikävä pikkukaveria."

"Kolmeen laserpistooliin. Muuta en osaa sanoa," sanon vaiteliaasti ja yritän miettiä vaihtoehtojamme. "Imperiaalin Vartion hallitsemalla planeetalla olisi jonkinlainen turva taattu, sillä siellä pätisivät säännöt ja lait joita olisi luultavasti helppo noudattaa. Vieras planeetta sen asukkaiden omilla lailla voisi koitua huonoksi vaihtoehdoksi Garin ja Arven temperamentilla. Mutta kuten sanoin, kumpikin käy minulle."

Sarwen sanoo:
"Pitänee äänestää." Hän katsoo Chiasmia.
"Sinun äänesi? Imperiaalin Vartion planeetta, vai joku toinen?"

"En osaa sanoa. Kumpikin käy."

Äänestys päätyy Imperiaalin Vartion planeettaan. Arpi valikoi lähimmän mikä kuitenkaan ei ole kaatopaikkaplaneetta ja lukitsee koordinaatit. Gar laittaa aluksen automaattiohjaukselle.
"Kontakti 48 arnin päästä," ilmoittaa kone.

"Ainakin on aikaa opetella sen ajatuskoneen käyttöä."

Sarwen nyökkää ja odottaa, että hän ja Chiasm jäävät kahden.
"Hyvä on, ole tarkkaavainen."

"Yritän olla," sanon nyökäten.

Sarwen aloittaa selittämisen. Chiasm huomaa, että Sarwenin persoona ei ole paras opettaja. Hän selittää paljon, harhailee aiheesta, mutta Chiasm alkaa hieman ymmärtää, miten ajatuskone toimii perusperiaatteeltaan. Hän kuitenkin tajuaa, että sen käyttämiseen on vielä pitkä matka.

"Tämä ei todellakaan näytä onnistuvan ihan hetkessä," totean.
"Toivottavasti ne kaavat eivät katoa päästäni mihinkään ennenkuin olen oppinut käyttämään tätä."

"Toivottavasti. Kyllä sinä tämän opit. Arpikin sitä osaa käyttää."

"Tuo ei kuulostanut hyvältä ja luulen ettei hänkään olisi pitänyt kuulemastaan," sanon virnistäen. "Luotan kyllä täysin siihen että opin käyttämään tätä, mutta se aika mikä siihen menee, tuntuu turhauttavan pitkältä. Ei siksi että minulla olisi lyhyt keskittymiskyky, vaan siksi että siihen menee vielä pitä aika ennenkuin saan päästäni ulos ne kaavat ja numerot."

"Tällä hetkellä minua enemmän huolettaa, mistä saamme rahaa."

"Rahaa mihin? Tykin asentamiseen?"

"Kaikkeen. Tarvitsemme lisää ruokaa. Vettä. Ehkä varmuuden vuoksi ytimen alukseen."

"Tehkää sitä mitä olette tähänkin asti tehneet saadaksenne rahaa. Ja minä autan sen mitä pystyn."

Sarwen nyökkää.
"Sano heti kun väsyt tähän opiskeluun, niin voimme mennä lepäämään." Hän iskee silmäänsä ja hymyilee.

"Tuo ilme ei varmasti tarkoita että lepäisimme yhdessä, eihän?" Kysyn toinen kulma koholla, virnistäen.

"Rentoutuisimme, voisi olla parempi sana."

Hymähdän. Sarwen on niin harmiton, huoleton ja ystävällinen persoona. En hingu hänen kanssaan rentoutumaan, mutta toisaalta tuntuu julmalta sanoa ei hänen kaltaiselle kiltille persoonalle.
"Sarwen, en oikein tiedä siitä rentoutumisesta," sanon kuitenkin hänelle.

Sarwen kohauttaa olkapäitään.
"No, ehkä myöhemmin sitten. Vaikka sen jälkeen kun olet iloinen kun osaat käyttää ajatuskonetta." Sarwen heilauttaa kättään hyvästeiksi ja lähtee pois ohjaamosta. Chiasm jää yksin katsomaan tähtiä.

17. Sessio - Laskeutuminen vesiplaneetalle

2011-05-05T21:15:00.000+03:00

He ovat odottaneet jo planeetan iltaan asti. Alus on alkanut hieman natista, ja he tuntevat sen heiluvan pienessä aallokossa. Sha-Tzuu selittää, että se on nousuveden aika.

"Onko se hyvä vai huono asia?" Kysyn Sha-Tzuulta.

Sha-Tzuu kohauttaa olkapäitään:
"Ei se oikeastaan mihinkään vaikuta. Saatamme ajelehtia hieman, ei muuta."

"Et vielä vastannut siihen, että onko tämä veden päälle rakennettu vai onko se vedenalainen? En tiedä onko sillä mitään merkitystä mihinkään, mutta haluaisin tietää. Ja miten pitkään odotus vielä kestää?"

Sha-Tzuu sanoo:
"Uskon, että meitä tarkkaillaan. On kokoajan tarkkailtu. Meidän pitää odottaa varhaiseen aamuun, jolloin laskuvesi on alimmillaan. Silloin saatamme saada kontaktin."

"Sanoit että he ovat ujoja, mutten ajatellut että ihan näin ujoja," sanon ja huokaisen. Onneksi aamuun ei ole pitkä aika odottaa.

Sha-Tzuu istuutuu ohjaamon lattialle ja tuijottaa ruutua ulos, mitä kamerat näyttävät. Arpi sanoo: "Järjestämme vartion kontaktin varalle." Sha-Tzuu sanoo:
"Minä olen mielelläni tässä."

"Aamuunko asti? Minä en ainakaan ilmottaudu vapaaehtoisesti vahtimaan."

Sarwen sanoo:
"Hyvä on, Sha-Tzuu on vahdissa, koska ilmottautui vapaaehtoiseksi." Feala istuutuu Sha-Tzuun viereen. "Minä haluan nähdä tämän ihmeellisen planeetan vuorovedet." Gar mutisee:
"Varmasti haluat. Minä painun pehkuihin."

"Kaksi vahtijaa. Jos se ei riitä, joku teistä jäljelle jääneistä saa osallistua vahtiin. Minäkin suunnittelin hyttiini menemistä. Vuorovedet eivät kiinnosta."

Feala hymyilee Chiasmille:
"Juuri tuota olen tarkoittanut. Se, mitä on ympärillä, yksinkertaiset asiat..."

"Niitä yksinkertaisempia asioita on muitakin kuin vuorovedet," sanon vaisusti hymyillen.

"Sano yksikin?" Gar, Jamima ja Sarwen lähtevät pois. Sha-Tzuu kuuntelee Fealaa myös.

"Jos pitää mainita jotain mitä voi katsoa, niin esimerkiksi tähdet."

"Kun katsot tähtiä, et näe mitään. Tähden valo, minkä näet on matkannut jopa tuhansia vuosia ennen kuin sen näet. Tähti on voinut jo sammua, vielä kun näet sen tuikkeen."

"Näyttävät ne silti kauniilta. Mielummin istuisin täällä katsomassa tähtiä, olivat ne sitten sammuneita tai ei, kuin vuorovesiä," sanon olkapäitäni kohauttaen.

"Etkö halua todellakaan nähdä kontaktia ensimmäisenä meistä, jotka olemme muualta tänne tulleet?"

"Jos menen hyttiini ja tulen paikalle sitten kun jotain alkaa tapahtua, eikö se tarkoita että näen heidät silti? Ei minulla ole tarvetta odottaa täällä vain sen takia että saan nähdä muutaman microtin ennen muita tämän planeetan asukit."

Feala hymyilee.
"Et taida olla kärsivällinen?" Sha-Tzuu ottaa laukustaan kanisterin.
"Tällä tavaralla odottaminenkin on mukavaa." Feala katsoo Sha-Tzuuta, joka imee polttoöljyä ja pudistelee hieman päätään.

"Enpä taida," vastaan ja hymyilen myös.

Feala nyökkää ja alkaa Sha-Tzuun kanssa tuijottaa kuvaruutua, missä näkyy vain veden liikehdintää ja tähtien tuiketta taivaalla.

Jätän heidät nauttimaan näkymistä ja menen hyttiini. Matkalla mietin Fealaa. Hänellä on hyvin vahvat mielipiteet joistain asioista ja hän tuo ne ilmi, mutta silti hän on ymmärtäväinen eikä pakota ketään näkemään asioita kuten hän. Siinä on taas yksi syy miksi pidän hänestä yhä enemmän. Hänen kanssaan on hyvä puhua välillä ja tietää, että hän ei paheksu minua vaikken halunnutkaan jäädä katsomaan heidän kanssaan kuvaruutua.

Chiasm pääsee jälleen lepäämään, tällä kertaa hieman kauemmin ennen keskeytyksiä. Hänen henkilökohtainen kommunikaattorinsa kuitenkin herättää hänet aikaisin.
"Tule katsomaan," Feala pyytää.

En tohdi kieltäytyä ja itseasiassa olen jopa utelias näkemään mitä tapahtuu, joten nousen ylös ja menen ohjaamoon.

Veden seasta on alkanut nousta pieniä hiekkasärkkiä. Feala sanoi:
"Näin yhden uivan ohi. Se varmasti kiersi alusta tutkien sitä!"

Istuudun heidän seuraansa ja katson näyttöä odottaen.

Chiasm näkee vedessä nopean vanan vilahtavan ohi. Hän ei näe mikä vanan aiheutti. Feala miltei taputtaa innostuksesta ja häkellyksestä:
"Ne ovat niin nopeita!" Hän kääntyy Sha-Tzuun puoleen:
"Oletko koskaan nähnyt heitä?" Sha-Tzuu pudistelee päätään.
"Ei, en ole." Chiasm näkee, miten taivaalla näyttää lentävän spiraalimainen vana kiertäen avaruusalusta.

"Mitä tuo oikein on?" Kysyn osoittaen kädelläni vanaa ja ollessani itsekin hieman innostunut tästä kaikesta.

Feala nousee seisomaan ja kävelee aivan näytön eteen.
"Haluan ulos," hän sanoo päättäväisen vaativasti.

"Ulos? Nytkö?" Kysyn nousten itsekin ylös.

Feala sanoo:
"Etkö halua nähdä, kun ne kerääntyvät? Tämä näyttö..." hän koputtaa sitä,
"se ei ole aitoa."

"En oikeastaan. Mutta oletko varma että se on viisasta mennä ulos nyt? Entä jos niitä alkaa ujostuttaa enemmän ja ne lähtevät pois?" Kysyn Fealalta epäillen itse ulosmenoa vielä tässä vaiheessa.

Feala katsoo Sha-Tzuuta. Sha-Tzuu pudistelee kärsäänsä.
"En oikeastaan tiedä." Feala sanoo:
"Sitten on aika tietää." Päättäväisesti hän lähtee marssimaan hangaariin. Sha-Tzuu sanoo:
"Eikö pitäisi herättää muita?" Feala kääntyy ovella:
"Ja antaa heidän metelöinnin pelottaa noita kauniita olentoja? En oikein usko." Hän poistuu.

"Sinä tunnet Fealaa yhtä hyvin kuin minä ja minä en tiedä onko häntä viisasta päästää ulos. Ei hän tyhmä ole eikä varmasti aiheuta ongelmia, mutta silti suhtaudun tähän epäluuloisesti. Pitäisikö meidän mennä hänen mukaansa?"

Sha-Tzuu nyökkää:
"Parasta seurata häntä, en usko, että Feala on vaaraksi muille kuin itselleen."

Nyökkään ja lähdemme seuraamaan Fealaa.

He saavat Fealan kiinni vasta hangaarissa, jossa hän katsoo portaikon päässä olevaa kattoluukkua. Hän hymyilee nähdessään Chiasmin ja Sha-Tzuun tullen perässä. Feala katsoo Chiasmia:
"Voitko mennä edellä ja aukaista luukun?"

"Hyvä on," vastaan vaikken mielelläni menisi edeltä. Teen kuitenkin kuten hän pyytää.

Luukun auetessa Chiasm haistaa raikkaan aamuisen meri-ilman. Hän näkee yläpuolellaan jonkin suuren lentävän nopeasti yli. Hän ei kuitenkaan sen muotoa pysty hahmottamaan.

Hätkähdän sitä ja yritän katsoa sen perään, mutten näe sitä enää. Katselen hetken ympärilleni ja haistelen raikasta ilmaa, kunnes pyydän Fealan ja Sha-Tzuun katsomaan.

Feala ja Sha-Tzuu nousevat myös aluksen katolle. Feala kohottaa kätensä ja haistelee ilmaa:
"Jumala on oikea ja tosi!" Hän naurahtaa hieman. Sha-Tzuu katsoo Chiasmia ja pyörittelee silmiään ottaen ryypyn.

Jos Sha-Tzuulla olisi toisenlaista juotavaa, jotain sellaista jota itsekin voisin juoda, ottaisin huikan myös. "En ole koskaan saanut haistaa näin raitista meri-ilmaa. Tekee hyvää ja täällä on kaunista, vaikken näe varsinaisesti mitään erikoista," sanon hymyillen.

Aluksen eteen laskuvedestä muodostuneelle luodolle nousee olento. Se on suuri, viisimetrinen. Sen pää on litteä ja huulet ovat suuret. Ilme on mietteliäs mutta ystävällinen. Sillä on viisi lonkeromaista raajaa, joista kolmella se seisoo ja kahta käyttää käsinään. Toisessa kädessään sillä on kaunis kukka. Se katsoo Chiasmia, Fealaa ja Sha-Tzuuta. Chiasmin mielen täyttää lempeät, rauhalliset ja ystävälliset ajatukset. Harmonia.

Katson olentoa haltioissani. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.
"Katsokaa sitä! Eikö se ole jotain ihmeellistä!" Huudahdan haltioissani.

Feala on sanaton. Sha-Tzuu myös. Olento katsoo heitä ja pian hänen seuraansa liittyy toinenkin tarkkailemaan muukalaisia.

En osaa itsekään sanoa enää mitään. Katson vain hiljaa näitä ihmeellisiä olentoja.

Hetken kuluttua he kuulevat takaataan kostean tömähdyksen. Heidän taakseen on laskeutunut lentävä olento. Feala kääntyy ja kumartaa hänelle.
"Tulemme rauhassa."

Käännyn myös katsomaan olentoa, joka on lähellä meitä. En kumarra kuten Feala, enkä vakuuta sitä sanoin. Katson sitä vain hiljaa ihmetellen ja ihastellen.

Chiasmin pään täyttää outo ajatusten, kuvien, muotojen ja tuoksujen tulva. Chiasm tuntee, miten ajatusten ja tuntemusten syöksy hänen päähänsä tuntuu kuin tunnekuohujen myrskyltä.

Kohotan käteni pääni sivuille ja siirrän katseeni pois olennoista. En pysty katsomaan niitä ja pääni on täynnä ajatuksia ja tuntemuksia joita en pysty käsittelemään. Oloni on tukala ja ahdistunut, vaikka se hetki sitten oli hyvin rauhallinen.
"En kestä tätä kaikkea. Liikaa!" Huudahdan puristaen päätäni.

Feala huomaa Chiasmin tuskan ja tarttuu häntä käsistä.
"Rauhoitu, hengitä syvään. Tyhjennä mielesi, vastaanota. Älä ajattele mitään." Feala sulkee Chiasmin syleilyyn ja Chiasmin ajatukset alkavat rauhoittua. Vellova valtameri hänen päässään tyyntyy.

Rauhoituttuani kysyn:
"Mitä, enkö kestä heidän ihmeellistä ja hyvää olemusta kerralla niin paljon vai mikä ihme sai minut voimaan huonosti?"

Feala hymyilee:
"Sinä olet liika hätäinen. Sanoinhan, ettet ymmärrä universumia. Elät tässä hetkessä, sisältä kuitenkin olet tyhjä."

"Ehkä se sopii minulle, olla tyhjä sisältä ja elää tässä hetkessä. Siitä olen pitänyt ainakin tähän asti," sanon virnistäen hieman toisesta suupielestäni.

Chiasm alkaa tuntea ja kuulla paremmin. Sekasorto hänen päänsä sisällä muuttuu harmoniaksi ja rauhaksi. Olento hymyilee ja luodolla oleva lentää heidän luokseen laskien kukan heidän eteensä.

"Mitä tämä on? Miksi ne ovat noin... ystävällisiä ja välittävät rauhan ja harmonian tunnetta?"

Feala pudistelee päätään.
"En tiedä. He ovat pelkkää hyvyyttä." Sha-Tzuu virnistää:
"Tarinat kertovat, että he voivat olla myös melkoisia jekkuilijoita."

"Sinäkin taidat olla melko jekkuilija kun toit meidät tälle planeetalle. Ei siinä että näissä olennoissa olisi jotain vikaa, ne ovat kauniita ja omituisia hyvällä tavalla mutta miten ihmeessä muka tällä planeetalla Gar voisi asennuttaa tykkinsä? Onko tällä planeetalla edes mitään muuta kuin vettä ja näitä olentoja jotka jakavat hyvää mieltä vierailijoille?" Kyselen Sha-Tzuulta.

Sha-Tzuu sanoo:
"Ei." Olento, joka ensin oli laskeutunut heidän aluksensa katolle astuu muutaman varovaisen askeleen eteenpäin ottaen kukasta yhden terälehden ja syöden sen.

"Ei? Tällä planeetalla ei ole muutakuin vettä ja toit meidät tänne silti? Sha-Tzuu, kun pääsemme tästä ihmeellisestä hyyvydestä pois, minä väännän kärsäsi solmuun," sanon hampaitteni välistä, teeskennellen hymyileväni.
"Miksi se söi kukan lehden?" Kysyn pian sen jälkeen.

Feala kumartuu ja katsoo hymyilevää olentoa. Hän taittaa terälehdestä palan ja asettaa sen kielelleen. Hän on hetken hiljaa.
"Herkullista. Ehkä se on lahja?"

"En tiedä enkä aio itse ainakaan maistaa tuota. Niin mukavaa ja ihmeellistä kuin tämä onkaan, niin minä kuvittelin että pääsemme planeetalle jossa on sivistystä ja se käsittää teknologiaa ainakin jossain määrin. Mutta täällä ei ole sitä," sanon ja pidän pienen tauon, jatkaen sitten:
"Pitäiskö muille ilmoittaa tästä? Ehkä hekin haluavat nähdä tämän kaiken."

Feala miettii hetken.
"Minä menen sanomaan muille." Sha-Tzuu ottaa kukasta myös terälehden ja maiskuttaa sitä. "Herkullistahan tämä on."

"Hienoa että te molemmat pidätte siitä," sanon teennäisesti hymyillen, vakavoituen kuitenkin pian koska alan jo kyllästyä tähän, vaikka tämä kaikki kaunista onkin.

Feala poistuu jättäen Chiasmin ja Sha-Tzuun yksin aluksen katolle noiden kahden olennon kanssa. Chiasm alkaa erottaa väreistä ja muodoista jotain, kuin kysymyksen, mitä matkalaiset etsivät.

Pudistelen päätäni kuin ravistaakseni itseni hereille, sillä ilman sanoja komunikointi on minulle outoa ja vierasta. En edes tiedä mitä oikeastaan etsimme. Tarkoituksena oli tulla planeetalle jossa Gar olisi voinut asennuttaa tykkinsä ja kuvittelin itse saavani jaloitella kauppojen ja kuppiloiden lomassa. Nostan katseeni takaisin kahteen olentoon mutta en osaa sanoa mitään.

"Sha-Tzuu, miksi olimmekaan täällä?" Kysyn pitäen katseeni olennoissa.

Toinen olennoista kävelee Chiasmia kohti, aivan hänen eteensä.

Joudun taivuttamaan niskaani aivan taaksepäin nähdäkseni olennon kasvot.
"En tiedä enää mitä etsimme," sanon vaisusti, sitä katsoen.

Olento katsoo Chiasmia tiukasti silmiin. Sen silmät ovat ystävällisillä hymyilevillä viiruilla.

Hieman teennäisesti hymyilen sille takaisin ja vilkaisen Sha-Tzuuta.
"Mitä minun pitäisi tehdä nyt?" Kysyn häneltä ja hetken mielijohteesta ja uteliaisuudesta kurotan kättäni sitä kohti. Osa mielestäni kuvittelee olennon vedestä tehdyksi ja kun sormeni koskettaisi sitä, se menisi sen lävitse kuten veteen. Ehkä haluan varmistaa ovatko ajatukseni väärät vai oikeat joten kosketan sitä varovasti.

Olento ojentaa hitaasti lonkeroaan Chiasmin kättä kohti. Sha-Tzuu sanoo:
"En tiedä, mutta sen tiedän, että galum'tilaiset ovat rauhaa rakastavia, eivätkä halua pahaa kenellekään."

"Kai se tietää ettemme mekään haluaa pahaa niille?" Kysyn ja kun sen konkero on tarpeeksi lähellä, kosketan sitä varovasti.

Heti, kun Chiasm koskettaa lonkeroa sen pää kiertyy hänen ranteeseensa ja Chiasmin pään täyttää koordinaatit, numerot, laskelmat, matemaattiset kaavat, geometriset muodot.

Hetkeen en pysty sanomaan mitään. Suuni on avoinna kuten silmänikin, mutten varsinaisesti näe mitään sen kaiken tiedon tulviessa päähäni. En tiedä mistä on kyse, mitä numeroita ja laskelmia ne ovat enkä pysty ajattelemaan sitä. Olen kuin lamaantunut, mutta haluan pois, irti siitä.

Galum'tilainen irroittaa otteensa, mutta kaikki numeraalinen tieto jää Chiasmin päähän, kuin tatuointi vartalolle.

Peräännyn sen mitä voin, etten tipahda veteen ja olen jopa järkyttynyt siitä mitä juuri tapahtui. Nostan katseeni olentoon kuin kysyen, mitä frelliä juuri tapahtui.
"N-n-nämä olennot," aloitan.
"Mitä ne o-oikein ovat?" Saan kysyttyä Sha-Tzuulta epävarmalla äänellä.

Sha-Tzuu sanoo:
"He ovat rauhallisia, älykkäitä. Hyvin älykkäitä." Olento, joka Chiasmia oli koskenut hymyilee ja hyppää sukeltaen veteen. Toinen jää vielä kannelle hetkeksi kunnes lähtee lentoon.

"Numeroita, laskelmia, kaavoja," sanon nopeasti Sha-Tzuulle.
"Mitä ne tietävät? Mitä varten ne kaikki numerot ja laskelmat ovat?" Kysyn vaativasti katsoen Sha-Tzuuta sen omituisiin silmiin, jotka näyttävät muuttuvan sitä mukaa miten humalassa hän on.

Sha-Tzuu pudistelee päätään ja ottaa ryypyn. Hän naurahtaa:
"Kysy heiltä. En tiedä. Ehkä he antoivat sinulle sen, mitä kaipaamme. Koordinaatit."

Katson hetken Sha-Tzuuta ja hymähdän, mennen sitten takaisin sisälle alukseen. Sisällä aluksessa alan miettiä koordinaatteja. Antoiko se todellakin minulle koordinaatit? Antoi kyllä, mutta minne? Ja miksi?

Sha-Tzuu tulee Chiasmin perässä. Hän tarttuu Chiasmia kädestä.
"Olenko pulassa nyt?"

"Koska toit meidät tänne? Et minun mielestäni. En tiedä miksi toit meidät tänne, mutta Feala ainakin on niin innoissaan tästä että sinun on turha pelätä olevasi pulassa," sanon ja suon Sha-Tzuulle hymyn.

"Mutta minä olin vartiovuorossa, että kun jotain tapahtuu niin minun olisi siitä pitänyt ilmoittaa. Nyt kontakti on ohi, enkä ilmoittanut kenellekään mitään."

"Feala meni ilmoittamaan muille. Muita ei näy vielä mutta heille on ilmoitettu ja jos se yhtään lohduttaa, olette Fealan kanssa samassa veneessä koska ette ilmoittaneet heti muille. Älähän nyt, en varsinaisesti vitsaillut mutta älä ota sitä niin vakavasti." Lohdutan häntä.