Sessio 51 - Ajan takia vangitut

Katson kun tutkija lähtee pois, enkä osaa oikein sanoa mitään. Pyörittelen mielessäni sitä mahdollisuutta että tämä paikka onkin tuttu, mutta vain tulevaisuudessa sekä sitä, että emme ehkä pääsekkään takaisin omaan aikaamme, jos sitä samaa virhettä ei tapahdu.

Kaikki ovat hiljaa, kunnes Sarwen rikkoo hiljaisuuden: "Jos me laitamme samat ehdot kun menemme portista läpi, emmekö ole jälleen tulevaisuudessa 250 vuotta. Minun laskujeni mukaan jos olemme nyt täällä 250 vuotta tulevaisuudessa, niin olisimme sen jälkeen 500 vuotta tulevaisuudessa. Ja voiko tämä tosiaan olla sama meidän tunnettu maailmamme? Olisiko keisari vaihtunut Imperiaaliseen vartioon? Pitää sanoa, ettei nimi ainakaan ole kaukaa haettu. Entä Sha-Tzuu? Ei tuollaisia," Sha-Tzuu mulkaisee Sarwenia, "anteeksi, hänenlaisia ole meidän maailmassamme." Arpi sanoo: "Ei teidän maailmassa ollut meidänkäänlaisia, tai Fealan tai Garinlaisia ennen kuin teidän kehittymätön rotunna alkoi oppia avaruusmatkustusta." Sarwen miettii: "En pidä äänensävystä, mutta tuo on totta..." Arpi sanoo: "Cadayalla näin tutunnäköisiä symboleja." Hän koskettaa olkapäässään olevaa arpea huomaamattaan. "Fealan olisi pitänyt nähdä ne. Uskon, että löysimme vahingossa vanhan Urien raunion. Ja minä ja Feala olemme Urien sukua." Gar kiistää: "Urit ovat olleet muinainen kehittynyt rotu. Miksi he eivät olisi voineet matkata pidemmälle kuin kukaan meistä koskaan? Tänne? Minuun ei oikein tämä aikahyppy uppoa. Olemme eksyneet, löysimme vahingossa portin toiselle... puolelle universumia, tai muualle drenin taakse."


"On siis yksi niin sanottu todiste mikä puhuu sen puolesta, että tutkijan väittämä pitäisi paikkansa. Se ajatus tuntuu jotenkin käsittämättömältä, mutten ainakaan itse sulje sitä mahdollisuutta pois. Oletetaan siis että olemme tutussa paikassa 250 sykilä edellä omasta ajastamme. Se virhe mikä tapahtui meidän tänne tullessa, en tiedä onko se edes toistettavissa ja uskallammeko edes kokeilla sitä? Mitä jos 500 syklin päästä auringot ovat jo hiipuneet?"

Gar kiroaa. "Totta! Voimme lentää suoraan kuolleeseen maailmaan... keskelle pimeyttä. Tai keskelle tuhoa."

"Enkä tiedä onko tämä oikea hetki sanoa omia ajatuksiani, mutta kun itse mietin sitä kaikkea mitä olemme täällä nähneet, sekä hyvät ja pahat asiat, niin olen alkanut miettiä mikä siellä kotona on sellaista mitä muka kaipaisin enemmän kuin täällä. Sanon noin ehkä senkin vuoksi että todellakin kyseenalaistan takaisinpaluuta ja hyvään tuuriin luottaen sen virheen tekemistä uudelleen, tällä kertaa vain toisinpäin."

"Jos kotiin palaaminen on riski," Gar aloittaa: "En tiedä onko se sen riskin arvoista. Mutta kotona sentään tiedämme minne menemme, mitä teemme. Täällä emme tiedä mistään mitään."

"Tiedämmehän täältäkin jo jotain. Kuten tämän paikan, mitä tuolla alla on ja millaisia olentoja vedenalaisessa planeetassa on, missä se sijaitsee ja mitä tapahtuu yksinkertaiselle kansakunnalle kun ne jäävät symbioottien käsiin. Tiedämme oudoista uskomuksista, maan alla elävistä kulttilaisista sekä palkkionmetsästäjistä. Esimerkiksi noista tiedämme."

"Symbiooteista puheenollen, mitä jos ne ovat nyt valloitusretkellä, ja tuhoavat tämän maailman, meidän tulevaisuutemme planeetta planeetalta?"

"Niin, sekin on mahdollista. Enkä tiedä onko yhtään mitään mitä asialle voisi tehdä."

Gar miettii: "Tietääkö muuten Imperiaalinen vartio symbiaattien hyökkäyksestä? Planeetta tuskin enää on mitenkään elinkelpoinen tämän jälkeen."

"En tiedä, mutta kun Hans ottaa yhteyttä, kysyn häneltä siitä."

Gar nyökkää. "Sanoiko tutkija kauanko siinä tiedon etsimisessä kestää, että mitä on tapahtunut. Haluan todellakin varmuuden tuolle teorialle. Sitäpaitsi uskon, että hän on höpöprofessori."

"Ei sanonut. Mutta nyt kai kenelläkään ei ole mikään sitä vastaan jos joudumme viettämään täällä aikaa odotettua pidempään."

Feala on ollut hiljaa koko ajan. Sha-Tzuu näyttää siltä, kuin hän olisi jotenkin koko tilanteen lumoissa.

"Otan tuon myöntymyksenä siihen, että ei ole mikään sitä vastaan," sanon vilkaisten Fealaa ja Sha-Tzuuta hieman kummistellen heitä kumpaakin ja istuudun alas odottamaan Hansin yhteydenottoa.

Feala sanoo: "En tiedä, pitääkö meidän enää enempää sotkeutua... aikaan."

"Eli tarkoitat mitä? Että jäämme tänne?" Varmistan.

Feala kohauttaa olkapäitään. "En todellakaan tiedä. Riski on, että kohtaamme maailmanlopun, mutta mitä jos matkustammekin liikaa menneisyyteen?"

"Mitä vikaa siinä olisi, jos matkustaisimme liikaa menneisyyteen?"

Feala katsoo Sarwenia: "No, olen kuullut hieman aikaparadoksista. Mitä jos vaikkapa matkustamme 250 vuotta liian pitkälle menneisyyteen?"

"Niin, mitä sitten?" Utelen ja sanon: "Olen jo miettinyt sitä, että jos nyt olemme tulevaisuudessa, ovatko täällä jossain sukumme jatkajat vai onko tämä mennyt niin, että me olemme, tai meidän sukumme ei ole jatkunut koska periaatteessa olemme ruumiillistuneena tässä ja nyt. Ja menneisyys, tarkoitatko että jos menisimme liian aikaiseen vaiheeseen, emme olisi edes syntyneet vielä?"

Sarwen nyökkää. "Noin minä asian järkeilisin, ettemme olisi syntyneet... Tai en tiedä. Tuossa on kuitenkin järkeä, että koska olemme tulevaisuudessa, täällä voisi olla jälkeläisiämme." Hän katsoo kaikkia ja virnistää: "Tai epäilen."

"Aivan," sanon naurahtaen, mutta vakavoidun pian. "Eli miten meidän kävisi jos palaisimme aikaan missä emme ole vielä syntyneet? Lakkaisimme olemasta?"

Sarwen kohauttaa olkapäitään: "Ei ole mitään todisteita aikahypyistä, eikä kukaan ole tullut kertomaan mitä tapahtuu."

"Joka tapauksessa se kuulostaa siltä etten halua kokeilla."

Sarwen nyökkää. "Proffalla voi olla jotain teorioita siihen." Feala kysyy: "Mitä tarkoittaa, ettei hän ole hyväksytty?"

"Mitä tarkoitat, ei ole hyväksytty?"

Sarwen sanoo: "Niin hänestä sanottiin. Tarkoittaa sitä, että hänen teoriansa ei ole tieteen nimissä todistettuja tai virallisia näkökantoja. Ne ovat vain teorioita ilman todisteita."

"Siltä pohjalta voisimme siis kyseenalaistaa hänen teoriaa meidän tilanteesta, mutta en tiedä, Arpi ainakin meni kovin mietteliääksi nähdessään ne riimut Cadayalla ja näimmehän jotain mikä on tapahtunut syklejä sitten. Valitettavasti ainakin omalta kohdaltani, vaikka toisaalta epäilenkin hänen sanojaan, tuntuu että hänen teorioihinsa on hyvä luottaa ainakin siinä määrin ettei lähde kokeilemaan omaa onnea."

Gar nyökkää. "Meidän pitää kuulla professoria, mutta... pitää todellakin miettiä uudelleen innostusta kotiinpaluun suhteen."

Nyökkään myös. Ei auta nyt muu kuin odotella tietoja ja kultaani.

Jokainen jää odottamaan hiljaisuudessaan, ja jokaisen päässä pyörii useita ajatuksia niin nykyisestä, menneestä, tulevasta kuin kotiinpaluustakin.
Kahden vuorokauden päästä professori tulee takaisin heidän alukselleen. Kaikki ovat koolla.

"No, mitä kerrottavaa sinulla on meille?" Kysyn professorilta.

"Vaikuttaa siltä, että kun olette nopeasti menneet portin läpi jostain syystä ilman koordinaattien varsinaista latautumista... olette ajautuneet tosiaan ei madonreikään, vaan aikareikään."

"Eli teoriasi pitää ainakin siinä kohtaa paikkansa, että olemme tulevaisuudessa. Entä osaatko sanoa onko mitään keinoa palata takaisin?"

"Keino on, mutta teillä on niinsanottu virhe, minkä kanssa pääsitte tänne. Ei ole mitään varmaa tapaa laskea virhettä, että pääsette takaisin oikeaan aikaan. Jos saman toistaa, en tiedä pääsettekö takaisin 250 sykliä vai eteenpäin 250 sykliä. Tämä vaatii enemmän tutkimusta. Mutta ainakin yksi tutkimus on nyt valmis. Aikamatkustus on mahdollista. Nyt siirrän tutkimukseni siihen, että Miten se on mahdollista." Professori pudistelee päätään hymyillen leveästi: "Teidän epäonnenne juuri mitätöi 20 syklin tutkimustyöni. 20 sykliä tutkin mahdollisuutta aikahyppyyn ja," hän napsauttaa sormiaan, "te tulette ja todistatte sen mahdolliseksi."

"Se on valtavan hienoa että olet noin innostunut asiasta." Tokaisen teennäisesti hymyillen. "Tarkoitatko että voisit saada tutkimalla selvitetyksi, miten tuo aikarepeämä toimii ja miten sitä pystyisi käyttämään hyväkseen? Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että luuletko tutkimustesi avulla keksivän keinon millä pääsisimme oikeaan aikaan takaisin?"

Sarwen sanoo hieman masentuneena: "Hänellä on ollut tutkimukset pelkästään siitä, että tämä on mahdollista, 20 sykliä. Miten kauan kestää siis saada se toimimaan?" Professori kohauttaa olkapäitään: "Tämä on suuri harppaus tutkimuksissa. Nyt kun se on todettu mahdolliseksi käytännössä eikä vain teoriassa, tutkimukset saattavat edetä nopeammin. Mutta, voi olla, että niissä menee syklejä."

"Syklejä? Niinpä tietysti," sanon ja mietteliäänä hypistelen hiuksiani. "Meillä ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin jäädä tänne odottamaan tutkimusten tuloksia, vai?"

"Ellette ota riskiä ja lähetä postikorttia," sanoo professori. "Mutta se ei ole tieteellistä, ja minun mielestäni turvallista."

"Ei minunkaan mielestäni," sanon ja katson muita, vaikka se nyt taitaa jo olla selvää ettei  muutkaan halua ottaa riskiä.

Gar sanoo: "Minun pitää pohtia tätä, meidän pitää pohtia tätä." Professori nyökkää. "Ei minulla mitään muuta vielä. Pahoittelen siitä, etten voinut antaa vastauksia, vaan vain itse sain niitä."

Minulla ei ole mitään muuta sanottavaa tai kysyttävää professorilta ainakaan nyt, joten odotan että hän poistuu ja kysyn: "Emme aio äänestää tästä, emmehän? Tai vetää pitkää tikkua? Kaikkihan ovat sitä mieltä että on liian vaarallista kokeilla miten meidän käy, eikö?"

Kaikki ovat samaa mieltä siitä. Sarwen sanoo: "Ja koko ajan olemme luulleet, että olemme eksyksissä." Arpi menee tutkalleen ja asettaa kartan näytölle. Hän laittaa toisen kartan päällekäin. Ne ovat miltei samanlaisia, pienin eroavuuksin. Muutama aurinko on sammunut ja planeetat ovat hieman etäämmällä toisistaan universumin kiihtyneen laajenemisen takia."

"Miksi emme heti alussa älynneet verrata karttoja toisiinsa? Tai ei se mitään olisi ratkaissut oikeastaan," sanon katsoen karttojen yhtäläisyyttä.

Arpi katsoo muita: "Teoria on varmistettu minun mielestäni." Gar nyökkää. "Olemme olleet kotona koko ajan, vain vieraassa ajassa. Mutta miten paljon maailma on muuttunut." Sarwen nyökkää: "Tavallaan masentavaa. Mutta positiivista siinä mielessä, että meidän elämästä ainakaan 250 sykliin ei tähdet... kaikki ainakaan sammu." Hän näyttää muutaman eroavaisuuden ja kuolleen planeetan.

"Maailma on muuttunut, mutta ei mielestäni merkittävästi, vaikka aikaa on kulunut niinkin paljon. Tekniikka ei ole kehittynyt yhtään, melkein päinvastoin. Uusia rotuja on paljon joista useimmat ovat onneksi ystävällisiä. Ja tosiaan, jos minulta oltaisiin kysytty ennen olisiko maailmamme enää elossa 250 syklin jälkeen, olisin vastannut kieltävästi."

Feala sanoo: "Historiassahan on tekniikka mennyt takapakkia aikaisemminkin..."

"Ei mitään uutta siis. Ja nyt odottelemme syklin tai useamman, odottaen professorin tutkimusten tuloksia. Hienoa."

Feala sanoo: "Luulemme, että kohtalomme on jäädä tänne." Gar nyökkää: "Pahasti vaikuttaa siltä. Siis useampi sykli, en aio ainakaan odottaa. Haluan elää. Ja riski, itse en ole sen kannalla."

"Mutta mitä nyt? Jatkammeko kiertelyä vai asetummeko johonkin, vai mitä nyt tapahtuu?"

Gar pudistelee päätään: "En vielä tiedä. Ehkä olisi parasta asettua hetkeksi jonnekin. Ostaa vaikka talo blutokeilla. Tukikohta. Tarkastella ympäristöä. Ja odottaa vastausta, miten pääsemme kotiin, jos sinne enää edes haluamme."

"Ei huono ajatus mielestäni. Kiertely on mukavaa, vaihtelu virkistää aina mutta ajatus asettumisesta aloilleen edes hetkeksi kuulostaa houkuttelevalta myös," sanon ja katson muita, ovatko he ajatuksesta samaa vai erimieltä.

Muut nyökkäävät. Heillä ei taida olla vaihtoehtoa tällä hetkellä.

"Etsimme siis jonkin töllin jostain ja... jatkamme elämää. Mistä lähdemme etsimään sellaista?"

Gar kohauttaa olkapäitään. "Tällä hetkellä en oikein tiedä."

"Kerro sitten kun tiedät," sanon huokaisten. "Ehkä voisimme aloittaa rahtialuksen myymisestä jotta saisimme blutokeja."

Gar sanoo: "Ehkä, tai ehkä saisimme sillä enemmän blutokeja. Meidän pitäisi hankkia elantoa. Lohikäärmeessä on nyt tykki, se voisi puolustaa rahtialusta."

"Ja miten ajattelit että hankimme sitä elantoa?"

"Kuljettamalla rahtia. Mitä vain." Gar virnistää: "Meitä ei ole montaa, mutta sinä Chiasm alat hallita aluksen ohjaamista, voisit olla toisen aluksen pilotti."

"Kuulostaa hyvältä," sanon hymyillen. "Rahdin kuljettaminen kuulostaa myös hyvältä, koska nyt meillä on siihen sopivampi aluskin. Mutta mistä aloittaa kontaktien etsiminen? Voisihan sitä kysyä täältäkin, ehkä Imperiaalin Vartiolla on jotain pientä mistä voisimme aloittaa."

Gar nyökkää: "Tuntuu, että Hans Zimmerillä on myös omia asioita Imperiaalisen vartion ulkopuolella."

"Kun hän ottaa yhteyttä ja tapaan hänet, puhun asiasta ellet sitten itse halua tulla mukaan ja puhua itse."

"Sinä saat hoitaa sen. Ja jos homma alkaa luistaa, sinä ohjaat Lohikäärmettä, minä otan rahtialuksen. Se on kömpelömpi ohjata. Miehistö on pakko jakaa, ja jokainen joutuu hommiin ja opettelemaan avaruusaluksen käyttöä ohjaamossa."

Nyökkään ja alan puhkua sisältäpäin jo uutta intoa elämään tämän aikamatkustuksen myötä tulleeseen uuteen järjestelyyn. "Se Jamima tarkoittaa sinuakin," sanon.

Jamima nyökkää. "Mielelläni." Sha-Tzuu vaikuttaa hieman pettyneeltä.

"Miksi noin pitkä naama, Sha-Tzuu?" Kysyn häneltä.

"Luulin, että pääsen teidän maailmaanne, mutta olettekin jo siellä. Vain eri ajassa. Siksi olen pettynyt ja harmissani."

"Voi sinua. Yritä ajatella positiivisemmin. Täällä ajassa kaikki ovat suvaitsevaisempia ja ystävällisempiä kuin omassa ajassamme. Ja täällä on paljon enemmän älykkäitä rotuja."

Sha-Tzuu nyökkää: "Mutta silti olen niin pieni." Sarwen hymyilee: "Älä huoli, pääset avaruusaluksen miehistöön nyt."

"Kuulitko? Saat kantaa oman kortesi kekoon ja tehdä töitä, sekä olet osa miehistöä. Eikö se muka kuulosta hyvältä?"

Sha-Tzuu nyökkää: "Ja voin aina tarvittaessa tehdä vakoiluoperaatioita!" Gar sanoo Chiasmille: "Mene kertomaan sille Hansille suunnitelmistamme. Ja jos voit tiedustella hänen piirinsä laajuutta, en halua ongelmia, sillä tavat ja lait täällä ovat vielä hieman pimennossa. Jos hänen varjollaan pääsisimme vähän... helpommalla."

"Hyvä on," sanon ja lähden aluksesta takaisin asemalle. Vilkaisen kortista Hansin taajuuden ja otan häneen yhteyttä kommunikaattorillani. "Pahoittelen jos häiritsen, mutta haluaisin puhua kanssasi nyt."

"Se sopii. Kahvila jossa tapasimme, sinut saatetaan sieltä toimistooni."

Kiitän ja menen siihen kahvilaan jossa näimme, odottaen saattajaa. Kun saattaja vihdoin saapuu, seuraan häntä Hansin toimistolle ja alkutervehdysten jälkeen alan kertoa suunnitelmistamme. "Totesimme professorin teorian olevan oikea, eli olemme matkustaneet aikarepeämän läpi tulevaisuuteen, 250 syklin päähän. Luulimme olevamme eksyksissä, mutta olemmekin kotona. Aika vain on eri. On liian riskialtista yrittää palata takaisin omaan aikaamme ennenkuin proffa saa tutkimuksensa tehtyä, joten ajattelimme asettua hetkeksi aloillemme. Olemme tähän asti pärjänneet hyvin, mutta nyt kun meidän on asetuttava aloillemme, tarvitsemme tulolähteen. Meillä on kohtalaisen kokoinen rahtialus ja mielellämme voisimme kuljettaa sillä rahtia työksemme ja ajattelin, kysyn nyt suoraan, onko Imperiaalin Vartiolla tarjota sellaista työtä meille? Vaikka jotain pientä vain aluksi."

Hans on hetken hiljaa kuunnellen. "Tuo on... uskomatonta. Eikä vain siinä mielessä, että se on uskomatonta, mutta kuulostaa mahdottomalta. Epäuskottavalta. Toisaalta, olen rahoittanut professorin tutkimuksia, joten ehkä hän on ollut oikeassa aina."

"Aivan, se kuulostaa uskomattomalta mutta pahasti näyttää siltä että ainakin tässä asiassa proffasi on oikeassa. Aikamatkustus on mahdollista, muttei hän tiedä vielä miten. Mutta siis se työ, luuletko että teiltä voisi liietä jotain meille?"

"Ehkä voisi, mutta tällä hetkellä minua ei kiinnosta teidän työ, vaan aikamatkustus ja sen mahdollisuudet. Pahoitteluni, mutta olen tietyissä asioissa itsekäs. Onko teillä kotiinpaluu unohtunut kokonaan?"

"Ei todellakaan, mutta meistä ei kukaan halua ottaa riskiä ja kokeilla mitä tapahtuu jos menemme portin läpi, teemme saman virheen minkä teimme tänne tullessamme joko samoin tai toisinpäin. On mahdollista ettemme pääse omaan aikaamme, vaan syklejä aikaisempaan aikaan ja koska emme välttämättä ole syntyneet silloin, ei voi tietää miten meidän silloin käy. Emme nytkään tiedä miten tämä on vaikuttanut meihin. Onko meillä täällä sukua vai ei. Ja jos sinua kiinnostaa aikamatkustus, ehkä sinun kannattaisi puhua asiasta professorin kanssa. Me emme osaa vastata tai kertoa siitä muuta kuin sen, että jotenkin sen teimme."

Hans Zimmer virnistää: "Kyllä, todellakin puhun heidän kanssaan. Tällä hetkellä," hän näppäilee ajatuskonettaan: "Olette lukittuina täällä."

Katson hieman ihmeissäni Hansia. "Miksi? Mitä oikein tarkoitat?"

"Te olette avain. Suonet anteeksi, minulla ei ole mitään henkilökohtaista teitä vastaan, ja toisissa olosuhteissa tukisinkin teitä. Mutta te olette avain. Avain tietoon ja teknologiaan, mikä voi muuttaa maailmaa. Muuttaa minun maailmani. Olen Imperiaalisen vartion avaruusaseman turvallisuusvastaaja kaatopaikkaplaneetan yllä." Hän tuhahtaa. "Enkö halua enemmän?"

Petyn suuresti huomatessani millainen Hans todellisuudessa on. Luulin häntä järkeväksi ja pidin häntä jopa ystävällisenä. "Ja toivot saavasi meidän avulla jotain enemmän. Tiedätkö, tuo kuulostaa vielä typerämmältä kuin aikamatkustus. Jos et osaa edetä urallasi ja saada enemmän valtapiiriä ilman aikamatkustusta, ehkä sinun kannattaisi vaihtaa alaa," sanon Hansille peittämättä närkästystäni häneen.

"Teidän avullanne? En tiedä, avustatteko minua. En usko ainakaan tämän jälkeen. Ainakin sinä luotit minuun ja olen pahoillani. Mutta," hän kohauttaa olkapäitään: "Minkäs teet."

Pudistelen päätäni. "Me emme ole sinulle mikään avain sen paremmin kuin höpöhöpöproffasi. Hän tietää enemmän asioista kuin me, lukitse hänet huoneeseen ja pakota keksimään ratkaisu ongelmiisi jos sitä niin kovasti kaipaat ja päästä meidät menemään."

"Teillä on tieto, teidän alus on tehnyt kerran matkan. Professori saa aukaista mysteerin, ja me matkustamme menneisyyteen."

"Miksi, jos saan kysyä?"

"Tiedän historian, voin vaikuttaa siihen, tiedän, missä olla minäkin vuonna ja missä ei."

"Tehdäänkö sitten niin että tulet mukaani alukselle kertomaan muillekin mitä juuri kerroit minulle. Katsotaan saatko sitä mitä haluat," sanon virnistäen.

Hans naurahtaa: "Tiedän, ettei miehistösi siitä ilahtuisi. Jos tulisin, niin minulla olisi sotilaita mukana ja se olisi epämiellyttävä tilanne kummallekin. Te olette vapaat kulkemaan kulkukorttienne sallimalla alueella. Mutta te ette voi irtautua vahingoittamatta alustanne."

"Ja ajattelit pitää meitä täällä siihen asti että saat vastauksen kysymyksiisi, eli syklejä jopa?"

"Ei syklejä. Professori saa keksiä ratkaisun vuorokausissa."

Hymähdän ja kävelen Hansin toimiston ovelle. "Sinulla näyttää olevan vahva usko professoriin. Katsotaan miten tässä käy," sanon ja poistun toimistosta, palaten takaisin alukselle vihaisena. "Me emme pidäkkään Hans Zimmeristä emmekä tee hänelle töitä. Hän haluaa aikamatkustaa saadakseen muutettua tulevaisuuttaan ja lukitsi meidät tänne, koska hänen sanojensa mukaan olemme avain. Meillä on tieto ja professori ratkaisee mysteerin jotta hän pääsee kulkemaan ajassa taaksepäin." Kerron muille.

Gar murahtaa ja lyö nyrkillään ohjaamoaan. "Mitä! Se frell-läjä!"

"En tiedä mitä lukitseminen käytännösä tarkoittaa, mutta hän sanoi ettemme voi irtautua vahingoittamatta alusta. Hän lupasi jopa jouduttaa professorin työtä vuorokausiin, mutta minä en todellakaan halua tai aio auttaa häntä mitenkään."

Gar murahtaa: "Emme pääse irti muuten kuin rikkomalla aluksen runkoa ja ilmalukon."

"Olemme siis jumissa täällä," sanon pettyneenä.

Gar sanoo: "Kun näen Hans Zimmerin, väännän hänen niskansa nurin seurauksista huolimatta. Sen lupaan." Arpi nyökkää: "Tai minä voin salamurhata hänet." Sha-Tzuu innostuu myös, sillä haluaa voittaa muiden luottamuksen: "Voin vakoilla häntä!" Jamima hymyilee vienosti: "Voin vietellä hänet." Feala pudistelee päätään: "Ei ei, puhun hänelle järkeä."

"Tämäpä yllätys, että kaikki ovat valmiita tekemään osansa Hansin suhteen. Kysymys kuuluu, kenen teidän ehdotus kuulostaa järkevimmältä. Puhuminen ei auta, viettely ei välttämättä johda mihinkään, ellet sitten ole maata järisyttävä pano. Vakoilu... se voisi olla hyödyllistä jos sillä saisi selville miten purkaa kiinnitys tai muuta vastaavaa. Tappaminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta kiduttaminen vielä paremmalta," sanon mietteliäänä.

"Kiduttaminen," Arpi maistelee sanaa suussaan. Feala sanoo: "Olemme kiinni Imperiaalisen vartion avaruusasemassa, emme tiedä montako sotilasta täällä on. Kymmeniä? Satoja? Tuhansia? Kaikki taistelualukset. Teillä ei voi olla niin suuri ego, että luulisitte voittavanne tämän taistelun." Sarwen virnistää: "Ainahan me olemme voittaneet. Olemmehan sankareita omassa tarinassamme."

"Et voi oikeasti tarkoittaa Feala tuolla sitä, että aiot hoitaa meidät puhumalla pois. Vai tarkoititko sittenkin sitä, että pitää taas tyytyä kohtaloon ja antaa kiltisti kaikki mahdollinen tieto sille dren-aivolle?" Kysyn Fealalta ja huomaan että äänensävyni on ollut Cadayalta asti hyvin tyly häntä kohtaan.

Feala katsoo Chiasmia. "En tiedä. Puhua järkeä. Sitä ei pidä sotkeman, mikä ei ihmisten käsiin kuulu. Ainakaan vallanhimossa."

"Ei niin. Haluatko sitten yrittää taivutella Hansin päätä?"

Feala sanoo: "En usko, että onnistun. Vallanhimo voittaa järjen."

"Eli mitä frelliä sitten teemme? Lähetämme Jamiman viettelemään Hansin ja katsomme onnistuuko se vai ei? Vai lähetämmekö Sha-Tzuun vakoilemaan Hansia?" Kysyn turhautuneena.

Gar sanoo: "Kumpikaan ei kuulosta järkevältä." Hän miettii hetken. "Sha-Tzuu, tee mitä osaat. Meillähän ei ole mitään menetettävää."

"Ja ole varovainen," sanon hänelle.

Sha-Tzuu nyökkää ja kohottaa kätensä otsalleen katsoen Garia: "Kapteeni, et pety minuun!" Hän lähtee tassuttelemaan pois. Gar katsoo hänen peräänsä. Sarwen tokaisee: "Lyhyet raajat, miten nuo ovat hyviä vakoojia?"

"Ehkä tuossa asiassa pienestä koosta on hyötyä ja iloa," sanon hieman virnistäen.

Feala sanoo: "Mutta ettehän tekään häntä koskaan huomaa tai huomioi?"

En tiedä miksi, mutta jokin Fealassa kyllästyttää minua. "Ehkä siihen tuleekin juuri nyt muutos," sanon.


Gar sanoo: "Ehkä. Me emme voi tehdä nyt mitään. Mutta mielessäni on villejä ajatuksia, ja tarvitsen ruokaa rauhoittuakseni."

"Tuonko sinulle ruokaa vai menetkö kanttiiniin?" Kysyn.

Gar murahtaa: "Kantiiniin, ja sinä tulet perässä."

"Vai niin," sanon hiljaa ja lähden Garin perässä kanttiinin. Otan itselleni pelkän kahvin ja istuudun alas odottamaan mitä asiaa Garilla on.

Gar syö hetken sanomatta sanaakaan, mutta jonkin ajan kuluttua katsoo Chiasmia: "Tiedätkö, kaikki tai ei mitään."

"Ja tuo tarkoittaa sitä että teemme kaikkemme jotta pääsemme frelliin täältä, kävi miten kävi?"

"Näetkö kuvan, että tämä frellin avaruusasema räjähtää ja me lennämme pois, avaamme portin ja painumme minne kohtalo meidät syökseekään? Oli Imperiaalinen vartio tai ei, tulevaisuus tai menneisyys, minä en siedä sitä, että minua komennellaan!" Sarwen on oviaukolla nojaten, ja Gar ei ole häntä huomannut. "Mehän jouduimme tännekin ongelmien takia. Piti päästä nopeasti planeetalta pois ja hypätä viranomaisia peläten. Se on veressä meillä."

"Nyt kun sanoit tuon, niin näen sen hyvin selvänä mielessäni," sanon nyökäten. "Kaikki tai ei mitään, kuten sanoit."

"Kaikki tai ei mitään." Gar kohottaa nyrkkinsä ilmaan katsomatta Sarwenia. Sarwen kohottaa oman nyrkkinsä. "Kuinka frellin monta kertaa minun pitää sanoa, että me olemme oman elämämme sankarit, me voitamme aina. Kuten tähänkin asti!"

Vilkaisen kumpaakin ja sanon: "Tuo alkaa kuulostaa liian mahtipontiselta makuuni, mutta olen samaa mieltä. Vaikken nostakkaan kättäni kuten te." Juon kahvini ja kysyn: "Miten ajattelit aiheuttaa ison räjähdyksen?"

"En tiedä vielä," sanoo Gar. "Mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö sitä tekisi."

"Kelpaa minulle. Katsotaan mitä voimme keksiä. Sarwen on kätevä käsistään, ehkä voisimme mennä tutkimaan asemaa ja silmäillä sen heikkoja pisteitä ja muuta."

"Ehkä Sha-Tzuu saa jotain selville?" Sarwen arvelee. Gar nyökkää. "Suunnitelma on siis, että räjäytämme tämän paikan ja lähdemme muualle ennen kuin suuruudenhullu Hans Zimmer ottaa meidät kontrolliinsa. Jos kuolemme, emme ainakaan ole kenenkään käskyläisiä."

"Odotamme siis Sha-Tzuun paluuta ja kuulemme mitä hän on löytänyt. Katsotaan sitten eteenpäin."

Jamima tulee myös kanttiiniin: "Mitä te suunnittelitte? Kuulin huutelua, ja tiedän tuon huutelun, että te suunnittelette jotain?"

"Aivan oikein. Aiomme räjäyttää paikan ja lähteä frelliin täältä. Emme anna sille drenille mahdollisuutta pitää meitä täällä hänen mielensä mukaan," sanon Jamimalle.

Jamima taputtaa käsiään: "Kuinka jännittävää!" Gar murahtaa: "Se on vakava asia." Hän virnistää sen jälkeen: "Ja tosiaan jännittävää."

Nyökkään hymyillen. "Kunhan Sha-Tzuu palaa takaisin, alamme suunnitella sitä, miten saisimme ison räjäytyksen aikaan." Kerron vielä Jamimalle.

Arpikin saapuu kantiiniin hakemaan kahvia ja Sarwen selostaa nopeasti tilanteen uuden käänteen. Arpi nyökkää hiljaisena omana itsenään siemaillen kahvia.

"Olisikohan syytä kutsua Fealakin tänne?"

"Kyllä," Gar sanoo, "mutta hän on ollut hieman outo Cadayan jälkeen."

"Minä luulin jo että kuvittelin itse kaiken, mutta minustakin hän on ollut erilainen sen jälkeen. Arpi, sinähän olet hyvissä väleissä hänen kanssaan ja tiedän jo että arvostat omista asioista huolen pitämisen, mutta tiedätkö onko hänellä kaikki hyvin?"

"Tuho, kuolema, symbioottien hyökkäys," Arpi sanoo ilmeenkään värähtämättä.

"Eli hän ottaa hieman liian raskaasti kaiken. Onko sitten järkevää kertoa hänelle mitä suunnittelemme? Jokatapauksessa hän saa sen selville kuitenkin, mutta jos hänellä on käsittelemistä vielä kokemamme jälkeen, miten hän mahtaa suhtautua tulevaan?"

Arpi sanoo yhä ilmeettömänä kahviaan juoden: "Minä keskustelen hänen kanssaan. Kahden."

"Mm." Hymähdän katsomatta Arpea.

Gar hymähtää: "Tästä taisikin tulla oikea seikkailu sittenkin." Sarwen nyökkää mutta kysyy: "Entä sitten, kun räjäytämme Imperiaalisen vartion tukikohdan, pakenemme, ja selviämme hengissä?"

"Se jää nähtäväksi. Sankarithan eivät kuole, tai ainakaan kaikki heistä," sanon virnistäen.

Sarwen nyökkää: "Me ollaan sankareita kaikki tällä aluksella."

"Luotetaan sitten sanaasi ja selviämme kaikki," sanon nyökäten.

Sarwen nyökkää: "Ellemme selviä, olin väärässä." Hän iskee silmäänsä. "Menen ottamaan lepoa hetkeksi."

Nousen ylös ja nakkaan tyhjän kupin roskiin, sanoen: "Minäkin taidan levätä hetken. Sinä," osoitan Arpea. "Sinä, Feala, puhukaa." Poistun kanttiinista hyttiini ja lepään.

Kun Chiasm on ollut aikansa makuulla, hän kuulee ovisummerinsa hälyyttävän.

Yleensä ovisummerin hälyyttäessä, sen takana on ollut Feala. Odotan sitä tälläkin kertaa ja kiroan valmiiksi mielessäni sitä saarnaamista hyvyydestä ja sisäisen itsensä löytämisestä. Vastaan kuitenkin oven olevan avoinna, kuten aina.

Sarwen astuu sisään.

"Ai sinä," sanon nähdessäni Sarwenin. "Onko jokin hätänä?" Kysyn.

"Ei ole mitään hätää," Sarwen sanoo. Hän jää ovelle seisomaan.

"No tule sisään äläkä siinä seiso," sanon. "Onko sitten jotain tiettyä mitä haluat sanoa vai tulitko muuten vain?"

Sarwen astuu sisään ja ovi sulkeutuu hänen takanaan. "Ei varsinaisesti mitään asiaa, mutta kuitenkin. Saanko istuutua?"

"Tietysti. Mikä sitten painaa mieltäsi?"

Sarwen istuutuu Chiasmin tuolille. "Ajattelin vain, että olet varmasti saanut muutamia seikkailuja kun ensikerran tapasimme ja kiireellä toin sinut tälle alukselle. Mutta mietin, että ymmärrätkö sen, että tämä taitaa olla aikamoinen itsemurhaoperaatio tällä kertaa."

"Mm. Tietysti en ole vielä ehtinyt ajatella asiaa paremmin, mutta ymmärrän kyllä asian vakavuuden. Ja tottapuhuen minä en näe siinä mitään pahaa kuolla teidän kanssanne, varsinkin kun tiedän mikä on vaihtoehtona."

"Puhuin vielä Garin ja Arven kanssa kun tulit tänne. Meille sopii, jos haluat lähteä alukselta vielä kun se on mahdollista. Voisit varmaan jäädä tänne turvaan."

"No niin varmasti teille sopii se että lähden, mutta minäpä en lähde. Sanoin heti alussa jo että vaikka en tunne teitä, voisin silti uhrata jotain teidän hyväksenne ja olinhan antamassa itseni orjaksi sille Hansille, vain pelastaakseni teidät. Nyt tunnen teidät ja mieleni ei ole muuttunut yhtään, paitsi enää en antaisi itseäni sille drenille pelastaakseni teidät. Kuolen mieluummin. Olemme tässä nyt kaikki yhdessä, enkä minä jätä teitä," sanon nyökäten.

Sarwen nyökkää. "Hyvä, en vain halunnut mitään epäselvyyttä, tai että tuntisit sinulla olevan pakon täällä."

"En tietenkään," sanon hymyillen.

Sarwen hymyilee: "Tervetuloa oikeasti tänne. Olethan ollut jäsen jo pitkään, myös Garin mielestä jopa. Ja hän on hyvin valikoiva. Kuolemme siis yhdessä yhdessä nyt tai... myöhemmin."

"Se on hyvä kuulla että Gar on hyväksynyt minut tänne. Olisi hankala yrittää olla täällä jos kapteeni vain ärähtelee ja vihjailee poistumisesta." Sanon hymyillen. "Ja jos meidän on tarkoitus kuolla, olen valmis siihen. Toivottavasti Jamimakin käsittää sen, mitä voi tapahtua."

"Jamima? Hän varmasti on innoissaan kaikesta, ja ennen kuin hän tajuaisi kuolevansa, niin hän on jo kuollut."

"Ehkä parasta niin. Pääasia että hän on mukana juonessa, edes jollain tasolla."

"Vaikka hyödytön onkin ollut siitä asti, kun tänne tuli. No, rahaa hänellä oli, mutta nykyään täällä tulevaisuudessa tai mitä tämä ikinä onkaan, hän on vain painolastia. Mutta olkoon kuinka ärsyttävä tahansa, hän on osa meitä."

Nyökkään ollen samaa mieltä. Ja minähän olen viihtynytkin hänen kanssaan.

Sarwen nyökkää. "Asiani taisi olla oikeastaan siinä..." Chiasm tietää, että Sarwenin sanoman asian hän olisi voinut kuulla muutenkin kuin yksityiskäynnillä."

"Hyvä on. Nyt tiedät että olen valmis ja jos ikinä tulee jotain mihin en ole valmis, sanon kyllä sen," sanon hymyillen Sarwenille.

Sarwen nyökkää. Hän nousee ylös: "Taidan poistua nyt."

Hymähdän takaisin. Hän olisi varmasti halunnut jäädä, mutta minä en halua sitä.

Sarwen nyökkää ja lähtee pois.

Kun hän on lähtenyt, jatkan lepäämistä.

Chiasm herää siihen, että hänen kommunikaattorinsa hälyyttää.

Vastaan siihen silmiäni hieroen.

"Gar tässä, olet levännyt jo varmasti 5 arnia. Otin yhteyttä Sha-Tzuuhun, ja ihme kyllä, hän on tällä hetkellä tämän aseman reaktorin läheisyydessä."

"Mitä hän siellä tekee?"

"Tutkii. Räjäytys, muistatko? Mistä se parhaiten saisi alkunsa kuin reaktorista?"

"Muistan muistan," sanon. "Millä aiheutamme sen räjähdyksen siellä?"

"En tiedä vielä, mutta ainakin meillä on kulkuväylä sinne." Gar pitää pitkän tauon. "Kiitos pikkukaverin."

"Alammeko suunnittelemaan sitä räjähdystä nyt?"

"Alamme. Sha-Tzuu tietää reitin sinne. Me tiedämme, miten voi ylikuormittaa reaktorin. Ainoa ongelma on, miten pääsemme irti ja siihen pitää löytää ratkaisu."

"Eiköhän Sarwen osaa sanoa siihen jotain. Olen ainakin itse todennut sen miten kätevä hän on tällaisissa asioissa. Tulen ohjaamoon," sanon ja lähden ohjaamoon, katsoen ketkä kaikki ovat paikalla.

Gar ja Arpi ovat ohjaamossa. Gar tervehtii Chiasmia. "Sha-Tzuu yrittää parhaansa, että saa ladattua tämän avaruusaseman pohjapiirroksen meidän tietokantaamme," informoi Arpi.

"Hyvä," sanon nyökäten ja pyydän Sarwenin paikalle myös. Kun hän tulee, kysyn: "Miten olemme kiinni? Ajattelin, onko mitään keinoa purkaa kiinnitys?"

"Se on toinen asia," sanoo Gar. "En tiedä miten sen saa purettua. Meissä on magneetit kiinni. Jos lähdemme, ne repivät aluksen halki."

"Onko se sähkövirralla toimiva?" Kysyn.

Gar tutkii hetken ja katsoo Arpea joka Sarwenia: "Mitä todennäköisemmin. Voimakas sähkömagneetti."

"Silloin on mahdollisuus katkaista virta ja irrottautua, eikö?"

Sarwen miettii ja nyökkää: "Magneetti deaktivoituu, jos virran katkaisee, kyllä." Gar katsoo Chiasmia: "Muhiiko sinulla idea?"

"Ei varsinaisesti vielä, valitan," sanon, mutta mietin ja kysyn: "Johtoja saattaa olla liian vaikea yrittää paikantaa ja löytää, mutta jos löytää pääkatkaisijan, eikö se silloin katkaise myös magneetista virran? Ja entä varageneraattori, jos täällä on sellainen, onko mahdollista vaikuttaa senkin toimintaan?"

"Varageneraattori," miettii Sarwen. "Yhden pitää aiheuttaa reaktorissa ylikuormitus, toisen rikkoa magneetti, kolmannen varageneraattorin virranyöttö magneettiin."

"Kuulostaa ainakin näin teoreettisesti helpolta. Kuka sitten tekisi mitä?"

"Teoreettisesti kyllä," vastaa Gar. Arpi sanoo: "Saan Sha-Tzuulta läheytyksen. Odottakaa hetki, enkoodaan sen." Näytölle ilmestyy avaruusaseman pohjapiirros. Sarwen sanoo: "Frell, pikkukaveri on oikeasti pätevä."

"Näköjään," sanon ja tutkin pohjapiirrosta.

Pohjapiirros on moniulotteinen, ja jopa Arvella kestää hetki ennen kuin hän pystyy erottelemaan ilmastointikanavat, käytävät ja muut osat toisistaan kunnolla.

"Löydätkö siitä generaattorin ja reaktorin sijainnin? Ja entä sähköistys, näkyykö tuossa päävirran sijainti?" Kysyn Arvelta.

Arpi sanoo: "Yritän etsiä niitä, jos löytäisin virran kulun täältä."

Nyökkään ja annan hänen etsiä rauhassa.

Sha-Tzuu ottaa heihin yhteyttä: "En saa muuta kuin tuon. En millään." Gar katsoo Chiasmia hetken ja ottaessaan yhteyden takaisin hän katsoo yhä Chiasmia: "Teit hyvin Sha-Tzuu." Chiasm tietää, että katseellaan Gar merkitsi, että nyt Sha-Tzuu on tehnyt samoin kuin Chiasm aikoinaan, todistanut itsensä hänen edessään.

Hymyilen Garille ja nyökkään pienesti. Sha-Tzuu on varmasti iloinen kun kuulee olevansa Garin silmissä jotain muutakin kuin vain matkustaja.

Gar sulkee yhteyden Sha-Tzuuhun ja nyökkää Chiasmille. "Arpi, ota Sarwen avuksi ja yritä mahdollisimman nopeasti saada selville sähköjärjestelmän kaavio. Ja Arpi, on yksi uusi asia mitä me teemme, kun tämä nyt sujuu niin frellin hyvin ennen kuin mitään on edes tapahtunut."

"Mikä se uusi asia on?" Kysyn.

"Me otamme professorin mukaamme," sanoo Gar kuin muina miehinä.

"Ai," Tokaisen ihmetellen. "Miksi?"

Gar sanoo: "Hänellä on aivoja, tietoa, olisi kai sääli, että paluulippumme, mahdollinen paluulippumme räjähtäisi kainen mukana." Arpi sanoo: "En usko, että on vaikeaa saada hänet kaapattua."

"Hyvä on. Pitää suunnitella kuka tekee mitäkin."

Gar nyökkää: "Sha-Tzuu saa tehdä edelleen taustatutkimusta. Sarwen, sinä saat miettiä magneetin deaktivointia ja Arpi, tee tuohon karttaan jotain tolkkua."

"Mitä minä voin tehdä?" Kysyn.

"Kun kaikki alkaa olla valmiina, saat hankkia professorin tänne. Ilman, että se on mitenkään epäilyttävää." Gar virnistää: "Emmehän halua, että Imperiaalinen vartio saa mitään vihiä siitä, että olemme tuhoamassa heidän avaruusasemansa?"

Epäröin hetken, sillä Hans tietää jo mitä mieltä olen hänen ajatuksestaan. Mutta nyökkään kuitenkin. "Eiköhän se onnistu ilman epäilyksiä."

Gar nyökkää hyväksyvästi. "Kaikki alkaa olla jo selkeää. Enää vain hieman suunnittelua, ja olemme pulassa."

"Aivan, mutta se on sen arvoista," sanon hieman hymyillen.

Sarwen virnistää: "Todellakin. Olisimmeko koskaan tehneet vastaavaa iskua keisarin sotajoukkoja vastaan siellä missä ennen olimme? Tästä tulee hienoa."

"Unohtumatonta ja hienoa," sanon nyökäten. "Odotan tätä."

Arpi sanoo: "Sain eroteltua sähköliitokset. Pitää vain suunnitella tämä kaikki paremmin. Ehkä kaksi vuorokautta, niin olemme valmiit hankkimaan professorin."

"Selvä. Sha-Tzuu saa tulla takaisin ja alatte suunnitella asioita. Kun olette valmiita ja aika on oikea, sanotte minulle niin minä hankin professorin tänne. Kuulosta hyvältä suunnitelmalta, vaikka kunnon suunnitelmaa ei edes ole vielä," sanon tyytyväisenä ja intoa puhkuen.

Gar sanoo: "Meillä on kunnon suunnitelma jo, pitää vain miettiä, miten sen parhaiten toteuttaa. Feala saa rukoilla pitkään tämän jälkeen."

"Fealasta puheen ollen, puhuitko jo hänen kanssaan?" Kysyn Arvelta.

Arpi nyökkää, mutta ei näytä edes siltä, että aikoisi jatkaa.

Katson hetken Arpea hiljaa, mutta hymähdän sitten ja luotan siihen että hän on saanut kuiskuteltua Fealan ymmärtämään tämän asian tärkeyden.

Gar sanoo Chiasmille: "Kerron kun sinua tarvitaan."

Nyökkään ja poistun kanttiiniin hakemaan jälleen itselleni kahvin ja jotain purtavaa. En voi muutakuin odottaa ja yrittää tehdä oloni mukavaksi odottaessani.

Chiasm on kantiinissa jonkin aikaa, kunnes Feala saapuu sinne myös. Hän istuutuu Chiasmia vastapäätä ja katsoo häntä tiukasti silmiin sanomatta mitään.

Katson häntä hetken takaisin silmiin ja käännän sitten katseeni ateriaani ja kysyn välinpitämättömästi: "Mitä nyt?"

Feala ei vastaa mitään, eikä Chiasm tiedä katsooko hän häntä, koska itse käänsi katseensa pois. Mutta jotenkin hänestä tuntuu, että hän jatkaa katsomista.

Nostan katseeni takaisin häneen, koska tunnen oloni kiusalliseksi. "Mitä nyt?" Kysyn uudelleen, vaativammin.

"Tämä tilanne. Kun sinä tulit alukselle, näin sinussa toivoa, hyvyyttä. Olit sitä. Viaton, kiltti, kyseenalaistit asioita mitä täällä tapahtui, muuta nyt..."

"Mutta nyt en olekkaan sitä enää? En olekkaan enää viaton eikä minussa ole toivoa tai hyvyyttä koska haluan kostaa sille dren-aivolle sen, mitä hän haluaa meistä? Sitäkö tämä nyt on?" Kysyn vaativasti, melkein tiuskaisten.

Feala polvistuu Chiasmin eteen ja laskee hänen kätensä päänsä päälle. "En ole parempi kuin sinä. Minä olen sinun palvelijasi."

"Mitä ihmettä sinä oikein horiset?" Kysyn ällistyneenä ja vedän käteni pois hänen päänsä päältä. "Sinä olet Cadayalta asti käyttäytynyt hyvin omituisesti ja nyt tuntuu etten ymmärrä sinua lainkaan."

Feala nyökkää: "Kaikki tämä uusi tieto, ja symbioottien hyökkäys. Niin monta menetettyä sielua. Etkä voi väittää, ettenkö tietäisi mistä on kyse. Tiedän, että olemme 250 vuotta tulevaisuudessa, eikä kukaan täällä tunnista uskoani tai uskoni symboleja joita kannan."

"Silti en ymmärrä miksi sanoit että olet palvelijani. Tai kenenkään palvelija. En tiedä mitä tarkoitat, mutta tunnetko olosi liian yksinäiseksi täällä koska kukaan ei tunnista uskoasi? Ajattele Arpea. Kuinka monta Ur-Ukarin kaltaista olet nähnyt täällä ollessamme? Et yhtään. Uskonnollisia kyllä, mutta ei ketään psykopaattia. Ei hänelläkään ole helppoa." Sanon katsoen Fealaa vieläkin kummeksuen. "Ja koska tulette niin hyvin toimeen, mikset hae hänestä tukea ja turvaa?"Thaumiel Nerub: Feala laskee päätään jopa enemmän kuin se alunperin oli. "Minä ajattelin, että tullessani tälle alukselle voisin helpottaa niitä syntejä mitä täällä tapahtuu. Ajattelin, että olisin puhdistus Arvelle. Meidän rotumme... Arven rotu Ur-Ukarit vihaavat meitä, mutta ajattelin voittaa sen rakkaudella. Olen kokenut paljon tässä miehistössä. Ja olen voittanut pelkoni, vihani Ur-Ukareja kohtaan, jopa rakastanut yhtä heistä. Mutta tunteeni eivät saa mennä yli uskoni."
"En osaa sanoa mitään uskostasi, mutta näin tavallisena ihmisenä osaan sanoa sen, että valitset sen mikä on tärkeämpää. Käsittääkseni siis rakastat, tai olet rakastanut Arpea? Älä vello ajatuksissasi niin kamalasti, vaan tee sitä mikä tuntuu oikealta. Oli se sitten uskosi seuraaminen tai toisen rakastaminen. Tai vaikka molempia, miten vain haluat. Ja meidän synnit, puhuimme siitä jo aiemmin. Älä rasita päätäsi meidän synneillä, koska se ei ainakaan helpota oloasi," sanon.

Feala nyökkää, mutta laskee päänsä alemmas. "Olen ollut täällä, luullut, että pelastan kaikkien tällä aluksella olevien sielut. Mutta minulla on ollut syntisiä ajatuksia."

"Kaikilla meistä on ollut niitä. Mitkä sinun syntiset ajatukset sitten ovat?" Kysyn, enkä odota Fealan vastaavaan siihen mutta uteliaisuudestani kokeilen kuitenkin.

Feala kohottaa katseensa Chiasmiin: "Epäilet, että minulla ja Arvella olisi jotain..." Feala hymyilee. "Ehkä voisikin olla. Mutta... minulla on sinustakin syntisiä ajatuksia."

Tuijotan Fealaa hiljaa, toistaen päässäni hänen sanojaan. Varmistan, kuulinko ja ymmärsinkö kaiken oikein. "Tarkoitatko... siis että sinulla on syntisiä ajatuksia Arvesta samoin kuin minusta?" Kysyn hämmentyneenä.

Chiasm näkee Fealan nyökkäävän kämmenensä alla. "Kyllä, koska sinä avarsit katseeni."

Olen toisaalta sanaton, mutta toisaalta tekisi mieli sanoa paljonkin asioita. "Feala, en tiedä mikä sinua vaivaa. Tuo mitä sanoit, on omalla tavalla imartelevaa ja olen hyvin yllättynyt siitä. En olisi ikinä uskonut sinun sanovan noin ja vieläkin tuntuu että kuulin väärin. Jos tilanne olisi toinen, olisin avartanut katsettasi enemmänkin jopa siinä pelossa, että alkaisit karttaa minua ja syyttää jopa, mutta..." Pudistelen hiljaa päätäni. "Sanotaan niin, että minullakin on syntisiä ajatuksia eräästä ja vaikka tiedän etten koskaan tule saamaan häntä itselleni, en halua muita. Voi ei, nyt kuulostan siltä kuin olisin päättänyt että sinä edes olisit ollut valmis tekemään mitään kanssani," sanon jännittyneenä. "Mistä ne ajatukset sitten oikein tulivat päähäsi? Miten minä oikein avarsin katsettasi?" Kysyn.

Feala hymyilee hieman: "Koko ikäni olen pyhittänyt korkeammalle. Mutta kuten tekin sanotte, olen vain ihminen."

Nyökkään ymmärtäväisesti. "Tuonko asian takia olet ollut outo lähiaikoina vai vaivaako sinua jokin muukin?"

"Uskoni. Sinä tiedät, että olen sitä kyseenalaistanut viimeiakoina."

"Etkä vieläkään ole päässyt sinuiksi ajatuksiesi kanssa siitä? En osaa ainakaan auttaa sinua siinä."

Feala nyökkää: "Tiedän, se on minun ongelmani. Mutta jos sinä olet asettanut silmäsi Arpeen, hyväksyn sen."

Hätkähdän hieman kuullessani Fealan sanovan noin, sillä hän tuntuu tietävän mitä ajattelin ja tarkoitin vaikken siitä puhunutkaan. Vetäydyn kuitenkin hieman kuoreeni takaisin ja sanon: "Olen katsonut häntä kyllä, en kiellä sitä. Mutta koska sinulla ja hänellä selvästi on jotain, en puutu siihen. Frell sentään, ihan kuin ikinä minulla olisi edes mahdollisuutta puuttua siihen. Tarkoitan, jos pidätte toisistanne, kunnioitan sitä ja pysyn kaukana."

Feala sanoo hiljaa: "Nyt kun puhumme, en pidä valehtelusta. Minä pelastin Arven hengen kirjaimellisesti."

"Niinkö? Ja siksi kuljette yhdessä koska hän on niin sanotusti henkensä velkaa sinulle? Miten Arven kaltainen henkilö on ikinä joutunut hengenvaaralliseen tilanteeseen niin pahasti, että hänen henkensä on tarvinnut pelastaa?"

"Ei, hän ei ole minulle velkaa mitään, mutta minä olen seurannut häntä. Olen pelastanut hänen fyysisen ruumiinsa, mutta henkistä en. Me Urin lapset olemme vihamielisiä toisiamme kohtaan, mutta Arpi ei ole minua kohtaan."

"Ei varmasti koska pelastit hänen henkensä. Olette siis sen pelastuksen kautta läheiset toisillenne ja olette kulkeneet yhdessä pitkään," sanon ja naurahdan hieman jatkaen: "En ole tahallani ollut sinulle tyly. Kun kerroit tuon, ymmärrän paremmin miksi olette niin läheisiä. Vihjailin siitä kuiskutuksestasi muutamaan otteeseen ja olen ollut kaikkea muuta mitä oikeasti olen vain sen takia, että olen ollut... no, tavallaan olen halunnut olla sinun asemassasi koska olette niin läheisiä ja minusta ajatellaan ihan muuta. Enkä tiedä miksi te olette vihamielisiä toisianne kohtaan rodun puolesta, enkä tiedä ymmärtäisinkö sitä vaikka selittäisitkin."

"Minäkään en tiedä mistä vihamielisyys enää kantaa tai ammentaa voimaansa. Se on vanhaa riitaa, joka on sukupolvi sukupolven jälkeen kantautunut tähän päivään asti. Ur-Ukarit ovat agressiivisia ja näkevät meissä Ur-Obuneissa helpon kohteen lietsoa vihaansa, sillä me olemme rauhanomaisia. Kuin uhreja."

"Kuulostaa ihan järkevältä," sanon.

Feala nyökkää. "Osaan sanoa varmasti miljoona paikkaa, missä olisin mieluummin. Mutta toisaalta osaan sanoa miljoona paikkaa, mistä luopuisin tämän takia."

"Ymmärrän. Osaan asettaa itseni samaan tilanteeseen kuin sinä, haluta olla täällä mutta samalla haluta olla jossain muualla. Suurempi halu on kuitenkin olla täällä kuin jossain muualla."

Sessio 50 - Aikamatkalaiset

Sarwen sanoo: "Ei, ei ainoa portti täällä, mutta en tiedä oliko se ainoa portti sinne mistä me tulemme."

"Nyt kun toistaiseksi olemme estyneet matkaamaan eteenpäin ja osaan käyttää ajatuskonetta vähän, voisin yrittää jatkaa sitä miksi alunperin halusinkin oppia sitä käyttämään. Eli saada ylös niitä numeroita ja kaavoja päästäni," sanon ja katson muita, onko heillä jotain sitä vastaan.

Sarwen sanoo: "Voin auttaa sinua ajatuskoneen kanssa, ja puolestani sitä saat käyttää." Gar sanoo: "Kuitenkaan emme aio jäädä tähän ajelehtimaan. Chiasm, sait siitä sotilaskomentajasta tuttavasi, voiko hänestä olla mitään hyötyä?"

"Olen jo sanonut etten mielelläni ole häneen yhteydessä ja en usko että hän mikään ilmainen tietopankki on vaikka päästikin meidät vapaaksi. Ja mitä minä häneltä kysyisin tällä kertaa?"

Gar kohauttaa olkapäitään. "Ajattelin vain, tuleeko sinulle jotain mieleen." Hän kysyy Arvelta mielipidettä, kannattaako tähän jäädä lojumaan, mutta Arpi sanoo, että vaikka jäteplaneetan pinnalle ei astuisikaan, niin sen kiertorataa voisi mennä kiertämään. Säästäisi ytimen polttoainetta ja olisi turvallisempi paikka. Gar nyökkää ja ottaa uuden kurssin.

Menen itse ajatuskoneelle ja pyydän Sarwenilta apua sen käytössä, vaikka hallitsenkin joten kuten sen perusteet. Alan näpytellä siihen päästäni niitä tietoja.

Chiasm huomaa ajatellessaan päässään olevaa numeropilveä, että niitä on hirveä määrä. Ja vaikka numerot ovat hänen päässään, hän ei tiedä mitä ne ovat. Hän ei näe niissä kaavaa, eikä ole varma mikä kuuluu mihinkin, missä tulee väli. Hän vain kirjoittaa ne kuten näkee. Gar on hiljaa ohjaimissa antaen Chiasmille työrauhan. Sarwen on myös hiljaa välillä näyttäen sanattomasti, mitä Chiasm tekee jos Chiasm näyttää empivän. Muut ovat muualla aluksessa.

"Tässä voi mennä pitkään," sanon näpyttelyn lomasta ja vilkaisen välillä näytöstä missä olemme ja kuinka pitkä matka planeetan kiertoradalle on.

Matkaa on noin tunnin verran kiertoradalle, ja he saapuvat sille ennen kuin Chiasm on saanut työtään tehtyä. Sarwenin kysyessä paljonko vielä, Chiasm tietää, ettei ole puolessakaan välissä. Sarwen nyökkää. Jamima tulee kovan metelin saattelemana ohjaamoon: "Joko olemme planeetalla?" Gar nyökkää, mutta selittää, etteivät he laskeudu. Jamima katsoo Chiasmia: "Mitä teet?"

"Tyhjennän päästäni koneelle numeroita. Ja käsittääkseni sinä et ainakaan ollut kiinnostunut tuosta planeetasta enää ja nyt haluat kiivaasti tietää joko olemme perillä," sanon ja vilkaisen Jamimaa.

Jamima sanoo: "Mutta olemme lähdössä kotiin, ja meillä on blutokeja. Ja tämä on ainoa paikka, missä olemme. Ja onhan täällä Imperiaalisen vartion avaruusasema. Ehkä siellä on paremman tasoista viihdykettä?"

"Saattaa olla. Ja Garhan lupasi että saamme tuhlata blutokit, joten miten on, piipahdammeko asemalla?"

Gar katsoo Chiasmia: "Eikö sinulla ole hommat kesken?" Jamima katsoo Garia: "Chiasmin tietysti pitää pitää taukoa tuosta... tuosta..." hän osoittaa ajatuskonetta: "hommasta, muuten siitä ei tule mitään ja alkaa tulla enemmän... virheitä ja sellaisia."

"Aivan. Pieni virike piristää ja jaksan sitten paremmin," sanon hymyillen.

Gar katsoo Chiasmia ja Jamimaa: "En ole vakuuttunut. Ja joudutte kuitenkin vaikeuksiin." Sarwen sanoo: "Eivät joudu, jos minä menen vahtimaan."

"Ei kiitos, emme tarvitse ketään vahtimaan," sanon nopeasti vastalauseen. En todellakaan halua ketään roikkumaan peräämme. "Ja Gar, sinä lupasit. Itse ehdotitte tätä paikkaa ja aluksi kieltäydyimme ja nyt olemme toista mieltä. Ei blutokien tuhlaamiseen mene pitkään."

"En ole vieläkään vakuuttunut. Olette aina joutuneet vaikeuksiin, varsinkin sinä, prinsessa."

"No mitä meidän pitää sanoa että vakuutut? Olemme menossa hyvänen aika vain ostoksille, emme juhlimaan."

"Hyvä on. Kaksi arnia. Ei enempää. Ja sinä hoidat kommunikaation sinne laskeutumisluvalle. Sinä vastaat koko vierailusta. Ja jos tästä tulee jotain ongelmia, kriisiä, draamaa, pakoilua, taistelua, varkauksia, avaruuspiraatteja tai hirviöitä, ammun sinut avaruuteen. Onko selvä?"

Nyökkään hymyillen, vaikka Garin uhkaus ei kuulostakkaan houkuttelevalta. Ainahan voi sattua jotain ja tällä kertaa minä kärsin seurauksista. Alan ottaa yhteyttä lennonjohtoon, pyytäen laskeutumislupaa.

Chiasmille kerrotaan hangaari ja portti ja Arpi ilmoittaa, että he ovat lukituksessa. Arpi aukaisee näytön ja lukitsee siihen hangaarin, jonka ympärille tulee etäisyys ja punainen kolmio. Gar alkaa kaartaa sitä kohti.
Gar telakoituu Imperiaalisen vartion avaruusasemaan ja sanoo: "Noin. Kaksi arnia, ei enempää. Kannattaa varmaan jättää aseet tänne, en halua mitään ongelmia. En mitään ongelmia. Ymmärrättekö naiset, vai sanonko vielä kolmannen kerran, ettei ongelmia tällä kertaa?" Jamima katsoo Chiasmia ja näyttää Garille kieltä lähtien hangaariin.

"Ei ongelmia," sanon ja saatuani blutokit, lähden itsekin hangaariin. Jätän aseeni alukselle, mutta minulla on yhä Arven lainaama stiletti. Mietin, onkohan asemalla metallinpaljastin vai voisinkohan pitää sen mukanani varmuuden vuoksi. Arpi ei ole kysellyt stilettinsä perään, mutta ei varmasti pitäisi siitä jos se takavarikoidaan asemalla. Otan silti riskin ja piilotan sen saappaani varteen. "Mennään," sanon Jamimalle ja astumme ulos aluksesta.

He aukaisevat hangaarin, ja heitä vastassa on virkailija aseistetun vartijan kanssa. "Tervetuloa Imperiaalisen vartion avaruusasema Beta kolmelle. Pyydän teitä astumaan tästä portista oikealla. Se varmistaa, ettette kanna tauteja tai vaaralliseksi luokiteltuja esineitä." Jamima katsoo Chiasmia hieman jännittyneenä ja kysyy, kumpi ensin.

Sanon että voin mennä ensimmäisenä ja minua kaduttaa jo heti että otin veitsen mukaani. Astun portista virkailijan kehotuksesta.

Mitään ei näytä tapahtuva, ja virkailija nyökkää ystävällisesti Jamimalle, joka tekee samoin kuin Chiasm. Portti ei hänenkään kohdallaan hälyyttänyt. Virkailija nyökkää hyväksyvästi. "Seuratkaa minua vastaanottotiskille." Hän ohjaa heidät konsolille kysyen kummankin nimen syöttäen ne ajatuskoneeseen, joka tulostaa rintakyltit jotka hän ojentaa kummallekin. "Nämä ovat passinne, niissä on kulkulupa, joiden kanssa voitte kulkea aluksella. Teillä on vierailijapassi, eli osa aluksesta ei ole saavutettavissanne. Toivottavasti nautitte vierailustanne."

"Kiitos. Emmeköhän viihdy," sanon virkailijalle ja huokaisen mielessäni helpotuksesta, ettei portti hälyyttänyt. "Kierrellään ensin vähän ja katsotaan sitten mihin tuhlaamme rahat," sanon ja lähden kulkemaan eteenpäin, ympärilleni katsellen. "Kaksi arnia ei riitä koko paikan kiertämiseen kunnolla. Sinua tietysti kiinnostaa kaikki arvokas, mutta minua kiinnostaisi kurkistaa jokaiseen huoneeseen," sanon Jamimalle kulkiessani eteenpäin.

Jamima virnistää: "Kaksi arnia kenen mukaan?" Hän näyttää kommunikaattorinsa kelloa ja avaruusaseman kelloa: "Jos menemme tämän paikan emmekä Lohikäärmeen kellon mukaan, meillä on oikeastaan viisi arnia aikaa. Tämän aseman kello on kolme tuntia jäljessä meidän aikaamme. Eli, voimme vain katsoa kelloa täältä, ja kun kello on täällä niin paljon kuin meidän pitäisi olla tuolla, niin olemme oikeastaan oikeaan aikaan paikalla, vaikkakin kolme tuntia myöhässä."

"Ja sen jälkeen Gar ampuu minut avaruuteen? En oikein tiedä siitä. Haluaisin vielä nähdä elämää," sanon, vaikka tietysti haluaisin viipyä pitempään. Garin auktoriteetti on vain jotain mitä en tohdi uhmata.

Jamima hymyilee: "Katsotaan, katsotaan." Hän näkee koruliikkeen. "Katso kuinka hienoja! Pitäisikö ostaa jotain pientä itselle? Jos täältä vaikkapa löytyisi sellaisia koruja, mitä meidän maailmassa ei ole. Vaikkapa tuollainen elävä mikä sinulla on?"

"Mennään katsomaan," sanon ja menen Jamiman kanssa liikkeeseen. Tietysti korut kiinnostavat minuakin, mutteivät kovin suuresti tällä hetkellä. Katselen sieltä täältä silmämääräisesti koruja ja annan Jamiman tutkia niitä perusteellisemmin. Puolet blutokeista on hänen, joten tuhlatkoot koruihin niin paljon kuin haluaa.

Korut eivät ole mitenkään erityisen eksoottisia, vaikkakin kauniita ovatkin. Jamima ottaa muutamat korvakorut ja pari kaulakorua. Garille hän ostaa kantasormuksen jossa lohikäärmeen kuva. Hän miettii, mahtaako sormus olla tarpeeksi iso Garin kouraan. Lisäksi hän ostaa Arvelle teräksisen rannerenkaan, Sarwenille korvakorun koska ajattelee, että hän olisi söpö sen kanssa ja Fealalle pikarin.

"Vau, ajattelit muitakin. Minulle ei ole vielä kertaakaan tullut mieleeni ostaa muille mitään. Ehkä voisin itsekin katsoa Garille jotain, ihan senkin takia että joudun lepyyttelemään häntä kun palaamme takaisin kolme arnia myöhässä." Sanon hymyillen ja menen ulos liikkeestä, jatkaen kulkua eteenpäin. En tiedä mitä voisin hänelle ostaa, mutta jos sopiva esine tulee vastaan, tunnistan sen varmasti.

Jamima lähtee seuraamaan Chiasmia. "Vaatteita," hän miltei kiljaisee. "Osta Garille housut," hän virnuilee ennen kuin katoaa jo vaatekauppaan.

"Vai housut," Tokaisen itsekseni Jamiman jo kadottua näkyvistä. Tuskin Gar haluaa itselleen housuja, mietin samalla kun katson yhdestä telineestä taaskin melko suurpiirteisesti siinä roikkuvia vaatteita.

Jamima tulee hetken kuluttua. "Huh, ei kovin paljon mielenkiintoista, mutta löysin muutaman kauniin huivin ja kenkiä. Feala ei varmasti käytä vaatekaupasta tai putiikista ostettuja kaapuja? Onko ne jotenkin uskonnollisesti pyhitettyjä, tai jonkun munkin kutomia tai jotain?"

"En tiedä. Ehkä hän voisi kuitenkin pitää jostain mekosta, mikä hyvin etäisesti muistuttaisi kaapua?"

Jamima nyökkää ja alkaa etsiä sopivaa. Chiasmin olkapäähän koputetaan.

Käännyn katsomaan kuka koputtaja on.

Hänen takanaan seisoo vartija: "Anteeksi, että häiritsen. Ei tarvitse huolestua. On eräs, joka haluaa tavata teidät."

Vaikka hän sanoikin ettei tarvitse huolestua, huolestun silti. "Emme ole olleet asemalla kuin puoli arnia korkeintaan ja nyt jo meidät halutaan tavata? Ei kuulosta hyvältä," sanon ja käsken Jamiman jättämään mekon etsimisen ja tulemaan luokseni.

Vartija sanoo: "Anteeksi, jos olin epäselvä. Teitittelin teitä." Jamima kurtistaa kulmiaan: "Vai minua ei haluta tavata?"

"Ai, luulin..." Aloitan ja mietin, johtuuko tämä siitä stiletistä. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. "Jamima, jatka sinä ostoksia. Tämä ei varmasti vie pitkään, joten etsin sinut kun minut päästetään lähtemään."

Vartija pyytää Chiasmia seuraamaan itseään vieden hänet kahvilaan. Kahvilassa on muutama pöytä avaruusaseman kauppakadun käytävällä ja Chiasm tunnistaa Hans Zimmerin.

En odottanut näkeväni häntä täällä. Tervehdin häntä ja istuudun pöydän ääreen. "Et varmasti odottanut näkeväsi minua enää."

Hans Zimmer nyökkää: "Olet oikeassa." Hän kohottaa sormensa ja tarjoilija tulee ripeästi hänen luokseen painaen hieman päätään alas kunnioittavasti toisen auktoriteetille. "Yksi maitokahvi kahdella sokeripalalla, sokerileivos ja..." hän katsoo kysyvästi Chiasmia.

"Kahvi. Mustana, kiitos."
"Yritämme vieläkin palata kotiin, mutta sitä ennen tulimme tuhlaamaan ylimääräiset blutokit." Kerron Hansille.

Hans Zimmer nyökkää. "Ylimääräiset blutokit. Saanen udella, miten paljon teille niitä on kertynyt? Ja miten täällä vieraalla maalla suhteellisen lyhyessä ajassa olette niitä saaneet niinkin paljon?" Hans hörppää kahviaan, jotka on tuotu tarjottimella. "Olen turvallisuusvastaava, tiedän minkä verran olette kuluttaneet."

Mietin hetken mistä oikein saimme niin paljon blutokeja ja mieleeni muistuu sen maanalaisten kiihkomielisten aluksen myynti. "Niitä kertyi tarpeeksi myymästämme aluksesta," sanon, jättäen tietysti kertomatta asiasta sen enempää ja siemaisen kahviani.

"Mielenkiintoista. Selväähän on, että alukset eivät ole halpoja. Mistä saitte sen?"

"En ollut varsinaisesti  mukana hoitamassa kauppoja, joten en osaa sanoa siitä sen enempää," sanon, vaikka hyvin tiedän miten se saatiin.

Hans nyökkää. "Ei kai uteluni haittaa? Tämä on normaali toimenpide ja..." hän virnistää: "Syy pyytää sinut kahville kanssani."

"Pelkkä pyyntö kahville olisi kuulostanut mielekkäämmältä kuin utelusi. Ei minulla ole mitään salattavaa, mutta ymmärrät varmasti miten tuollainen saattaa häiritä hieman," sanon ja vilkaisen ympärilleni. "Emme viivy kauaa, mikä on sinänsä sääli. Olisin halunnut kierrellä täällä enemmänkin." Katson Hansia ja jatkan virnistäen. "Enkä kuulostanut äsken siltä, että olisin ilman lupaa mennyt tutkimaan mielenkiintoisia paikkoja ja huoneita."

Hans iskee silmäänsä: "Etkö? Oletteko pysyneet poissa ongelmista."

"Kutakuinkin. Meitä tuntuu seuraavan jokinlainen epäonnen kirous tosin."

Hans nyökkää. "Tein pientä tutkimusta, ja löysin sodan, mistä te kerroitte."

"Mutta ette uskoneet meitä kuitenkaan aluksi. No, kerro mitä sait siitä selville? Minuakin kiinnostaa tietää mistä siinä oikein oli kyse."

"Hyppyportilla käytiin taistelu, missä hyppyportti tuhoutui." Hans katsoo Chiasmia ovelasti.

"Aivan, todistimmekin sen kun olimme ensimmäistä kertaa palaamassa takaisin kotiin. Näimme miten se vain hävisi ja se paikka on edelleen tyhjä, lukuunottamatta yksin ajelehtivaa aluksenraatoa. Hankaloittaa meidän kotiinmenoa ikävästi, sillä emme tiedä muuta porttia jonka kautta pääsisimme määränpäähämme," sanon mietteliäänä.

Hans nyökkää ja maistaa leivonnaistaan. "Se taistelu ja portin tuho tapahtui 250 sykliä sitten."

Siemaisemani kahvini menee väärään kurkkuun ja joudun yskäisemään muutaman kerran selvittääkseni kurkkuani. "Taidamme puhua nyt eri sodasta ja eri portista."

"Emme, sama portti. Sitä ei ole ollut 250 sykliin. Haluatko todisteet?"

"Haluan, sillä se ei voi pitää paikkansa."

Hans nyökkää ja ottaa kommunikaattorinsa. "Tuotteko kahvila Kultaiseen kuppiin minun käsin kannettavan podini?" Hetken kuluttua kun Chiasm ja Hans ovat juoneet kahvinsa, hänelle tuodaan kannettava laite, josta hän selaa tietoa. "Tuossa," hän ojentaa laitteen. Laitteessa on tekstiä, historiallinen selostus sodasta hyppyportilla ja sen tuhosta. "Ellei tuo riitä, täällä on myös Imperiaalisen vartion loki, mutta sitä emme voi näyttää ulkopuolisille."

Luen tekstiä ja se ikävä kyllä kertoo samaa mitä Hanskin. "Mutta... miten tuo voi olla mahdollista? Tulimmehan siitä portista läpikin ja näimme sen sodan omin silmin, sekä portin tuhoutumisen," sanon ja katson Hansia kysyvästi.

Hans kohauttaa olkapäitään. "Minä en osaa sanoa tuohon mitään. Mutta voin käskeä tutkijan aluksellenne keskustelemaan tapahtuneesta. Muuta en pysty tekemään."

"Kiitos, se olisi hyvä. Muut tuskin uskoisivat minua," sanon ja mietteliäänä kuljetan sormeani tyhjän kahvikupin reunaa pitkin. "Olen aivan äimistynyt, enkä keksi asialle minkäänlaista järkevää selitystä," sanon vielä.

Hans pahoittelee, ettei voi auttaa enempää, mutta lupaa lähettää tutkijan mahdollisimman pian heidän luokseen.

"Jostain kumman syystä into shoppailuun hävisi, mutta minun on kai syytä palata Jamiman luokse," sanon hieman vaisusti. "Kiitos kahvista."

Hans nyökkää: "Ei ongelmia. Jos teillä on tarvetta hukata suuri määrä blutokeja, ottakaa minuun yhteyttä. Ehkä keksimme jotain. Huomasin myös rahtialuksen mitä vedätte perässänne."

"Onko sinulla mielessä jotain mihin voisimme hukata niitä blutokeja? Ja se rahtialus on tarkoitus ottaa mukaan kotiin ja vaihtaa se valuuttaan jota me käytämme."

"Pinnalla on eräs henkilö, joka kerää metalleja. Voin teidän puolestanne sopia diilin. Kerrotte, minkä verran teillä on valuuttaa, ja saatte hopeaa, kultaa, jalometalleja..."

"Tuo kuulostaa juuri siltä mistä muutkin pitäisivät. Minä en ymmärrä blutokien arvon päälle vieläkään mitään, mutta voin varmasti luottaa sinun sanaasi?" Varmistan.

Hans nyökkää: "Varmasti voit. Otan välityspalkkion, mutta se lienee selvää. Ja se on kohtuullinen."

"Niinpä tietenkin." Tokaisen ja kerron hänelle summan mikä minulla on. Jamima pitäkööt oman osuutensa ja ostakoot sillä mitä mielii.

Hans nyökkää. "Pidän sinut ajan tasalla. Tässä," hän antaa kortin jossa on hänen nimensä, arvonsa ja kommunikaattorin taajuus. "Tutkija tulee kun ehtii. Ehkä muutaman arnin sisällä."

Nyökkään ja kiitettyäni poistun etsimään Jamimaa. Otan samalla yhteyden Gariin ja kerron tutkijasta, jolla on asiaa. Sanon vain että se liittyy kadonneeseen porttiin ja sanon myös, että meidän tulo saattaa viivästyä ja se on asia mille en voi mitään.

Gar kysyy tiukkana syytä, miksi heidän tulonsa saattaa viivästyä ja hän vaatii Chiasmin läsnäoloa jos Imperiaalisen vartion tutkija saapuu alukseen, sillä Chiasm on ollut heidän kanssa eniten tekemisissä.

"No hyvä on, tulen paikalle kunhan olen löytänyt Jamiman," sanon Garille ja alan vilkuilla ympärilleni, etsien Jamimaa.

Jamima on hävinnyt, kuten odottaa saattoi.

Tuhahtaen yritän tavoittaa häntä kommunikaattorin avulla.

Jamima vastaa: "Niin?"

"Missä oikein olet? Minun pitää palata alukselle ja en oikein tiedä pitäisikö sinunkin," sanon.

"Hyvä on hyvä on, tullaan tullaan. Ostin sinullekin jotain, koska et itse osannut käyttää blutokeja kun sait tilaisuuden siihen."

"Ei olisi tarvinnut, mutta kiitos." Kerron odottavani häntä portilla josta on pääsy sisään ja ulos ja kun hän saapuu, jatkamme yhdessä matkaa takaisin alukselle.

Kaikki ovat jo kokoontuneet ohjaamolle. Gar vaatii Chiasmilta selitystä, mitä oikein on tekeillä.

"Kuulet asian siltä tutkijalta ja hän tulee pian tänne. Kuten sanoin, asia koskee sitä porttia. Ja kun Hans ottaa yhteyttä, minun pitää poistua hetkeksi ja palaan sitten takaisin. Ja jos tässä kaikessa menee enemmän kuin se pari arnia, niin en voi sille mitään. Tuhlaan rahani johonkin ja sen saaminen ei onnistu sormia napsauttamalla."

Gar nyökkää: "Otan yhteyttä heti kun se tutkija tulee. Mutten pidä siitä, että viranomaisia tulee minun alukselleni." Sarwen katsoo Garia: "Tuo sinun poliisinpelkosi voi nyt hieman haitata meidän pääsyämme kotiin. Eikä Imperiaalisesta vartiosta ole tähän asti ollut mitään haittaa meille. Olemme tulleet täällä lain edessä huomattavasti paremmin toimeen kuin tunnetussa maailmassa." Gar nyökkää: "Tuossa on järkeä, mutta silti."

"Jamima, sinä voit varmasti palata ostosten pariin jos haluat. Minä odotan täällä tutkijaa ja hoidan oman ostokseni kunhan se järjestetään. Ilmoitan sitten kun kaikki on valmista ja voimme lähteä ja luotan ettet hankkiudu hankaluuksiin," sanon Jamimalle.

Jamima lupaa, ettei hankkiudu vaikeuksiin, ostaa vain vähän vielä tuomisia tunnettuun maailmaan.

Jään odottamaan alukselle tutkijan saapumista.

Tutkija tulee kahden arnin sisällä. Hänellä on valkoinen takki ja paksut silmälasit. Silmät näyttävät lasien läpi suurilta ja miltei sokeilta harmaudessaan. "Hans Zimmer lähetti minut tänne. Teille piti kertoa jotain?"

"Kyllä, siitä sodasta ja portista. Ja siitä, koska se tapahtui," sanon tutkijalle.

Tutkija ei kerro historiasta, sodasta ja portin tuhosta mitään uutta. Vain vahvistaa Hansin kertoman tarinan.

"250 sykilä sitten." Toistan tutkijan sanat. "En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta se selittäisi sen, mikseivät he tienneet sodasta portilla silloin kun me sen näimme, sillä se oli jotenkin tapahtunut jo aikoja sitten."

Tutkija nyökkää. "Kuvauksenne sopivat siihen sotaan, mikä käytiin. Mutta olette varmasti kuulleet, että nyt ei ole mitään käyty, ja portti on tuhoutunut silloin historiassa." Hän jatkaa: "Kuitenkin ilmeisesti olette tulleet sieltä. Saanko nähdä aluksenne lokin?" Gar nyökkää ja sanoo Sarwenille, että etsii tiedot siitä päivästä, kun he tänne saapuivat. Sarwen alkaa tehdä työtä. Tutkija pohtii: "Yksi mahdollisuus kyllä olisi..."

"Kerro toki." Pyydän tutkijalta.

Tutkija hymyilee: "Tästä harvoin puhutaan ja Imperiaalinen vartio ei sitä tunnusta päteväksi tieteeksi, mutta aikarepeämä. Se voisi olla vastaus tähän kaikkeen."

"Kuulostaa omalla tavallaan järkevältä mielestäni, mutta mikä sellaisen aikarepeämän sitten aiheuttaa ja ovatko ne yleisiä? Onko niistä jotain haittaa? Ajattelin vain, mehän siis todella näimme sen tapahtuman eli tavallaan elimme siinä ajassa, mutta emme kuitenkaan, joten voiko sellainen vaikuttaa mehinin jotenkin?" Kysyn.

"En tiedä voiko se vaikuttaa teihin. Minua kiinnostaa, että mistä se voisi johtua, sen takia kysyin lokia. Toisaalta, teidän genetiikka kiinnostaisi myös, mutta se vaatisi tutkimuksia ja edellisen, ennen matkaanne olevan tiedon. Muutoksista on muuten paha sanoa." Tutkija pitää tauon. "Ehkä te olette menneisyydestä."

Vilkaisen muita ja sanon tutkijalle: "Ei se oikein kuulosta oikealta mielestäni. Toivottavasti saat lokista jotain tietoa mitä kaipaat."

Sarwen aukaisee lokin näytölle ja tutkija alkaa selata sitä kirjoittaen muistiinpanoja. "Ei kuulosta järkevältä? Te tulitte portista," hän osoittaa ruutua, "jokin meni vikaan tämän lokin mukaan. Eksyitte tänne. Olitte hetken täällä, näitte sodan ja portin tuhon. Olitte ilmeisesti kahdessa ajassa samaan aikaan, ennen kuin sopeuduitte meidän aikaamme. Siksi näitte sodan ja tuhon, koska sieltä, mistä te tulette olette menneisyydessä. Me olemme tulevaisuudessa teidän aikaanne nähden. Siksi näitte vanhan tapahtuman. Jos löydätte portin takaisin, ja vain menette siitä läpi, voi olla, että ilman samaa virhettä mikä silloin ensimmäisellä kerralla tapahtui saavutte omaan maailmaanne 250 vuotta sen jälkeen kun eksyitte tänne."

Kuuntelen tutkijan selitystä hiljaa hämmästellen ja hänen sanansa kuulostavat kuin epätodellisilta mielestäni. Luon muihin kysyvän katseen. "Niin, mikä virhe siinä tänne tulossa oikein tapahtuikaan ja onkohan se toistettavissa? Ei sillä että pääsymme pois täältä olisi muutenkaan mitenkään kovin mahdollisen tuntuista, mutta kuitenkin."

"Olen tehnyt muistiinpanot ja yritän selvittää sitä. Te olette tehneet aikahypyn, olen 99% varma siitä." Gar katsoo miestä epäuskoisena. "Entä se yksi prosenttia?" Tutkija virnistää: "On epävarmuutta, mutta uskon vahvasti, että olette menneisyydestä. Minä tutkin tämän tiedon, mitä aluksenne lokista löytyi ja yritän löytää sen, mitä on tapahtunut. Ehkä sen voisi kääntää toisin, ja voisitte käyttää jopa toista porttia päästäksenne sinne mistä olette tulleet. Ehkä ette olekaan eksyksissä. Ehkä tuo planeetta allamme on teille tuttu, mutta vain tulevaisuudessa. Ette vain tunnista sitä enää."

"Tuo kuulostaa niin..." Sanon ja tuhahdan. "En tiedä. Frell sentään."

Tutkija sanoo: "Minä menen tutkimaan näitä tietoja, teidän pitänee miehistön voimin hieman ajatella tätä asiaa. Tilannettanne. Jos teillä on parempia ideoita mitä on tapahtunut, voitte kyseenalaistaa koulutukseni. Hyvää päivänjatkoa, palaan asiaan."

Sessio 49 - Pako tuhon edestä

Heilautan kättäni ja hymähdän hänen sanoilleen. Palaan takaisin alukselle ja menen kanttiiniin juomaan kahvia. Illalliseen on vielä aikaa, mutta voin varmasti kuluttaa sen omissa oloissani nyt.

Gar saapuu myös kantiiniin. Hänellä on mukanaan puulaatikossa lihaa, josta hän ottaa suuren palan ja puraisee sitä nautinnollisesti. "Tällaista, miksi tällaista ei voi olla avaruusaluksella? No, se vie tilaa, eikä säily, mutta silti. Haluatko maistaa? Saat pienen palan." Chiasmin arvion mukaan Gar on haalinut kymmenisen kiloa lihaa itselleen.

"Ei kiitos, nauti siitä yksin vain." Vastaan hymyillen. "Tuota, voimme lähteä viimeistään huomenaamulla jos se sopii kaikille," sanon.

Gar nyökkää. "Tiesitkö, täällä ei ole blutokeilla mitään arvoa, mutta olen saanut tehtyä kauppaa kullasta. En ajatellutkaan sitä, että koska tämä on syrjäinen planeetta, ei täällä tietysti blutokit ole yhtään sen arvokkaampia kuin meidänkään taskussa kotonamme."

"Kullasta, täälläkö?"

"Kyllä, kultaa. Täällä suurimmaksi osaksi talous toimii vaihtotaloudella. Suurin osa ihmisistä ei osaa arvostaa kultaa, sillä kananmunia vaihdetaan jauhoihin, vuohia kanoihin, nahkaa savitöihin ja niin edelleen. Käyttöesineillä on arvoa, ei millään metallilla. Kuitenkin rikkailla ja provinssien hallitsijoilla on kultaa, mikä on lähinnä statussymboli, mutta kuitenkin kullan määrä ei ole sama kuin alamaisten, karjan, pellon ja niin edelleen määrä. Saamme siis hyvän, erittäin hyvän hinnan kultaa. Avaruusalus täällä on harvinaista herkkua, tämä olisi ensimmäinen koko frellin planeetalla. Siksi siis saamme olifauntin drenin kokoisen läjän kultaa, millä ei ole periaatteessa mitään arvoa täällä." Gar virnistää leveästi. "Joten, olemme rikkaita pian. Sitten on vielä nämä kirotut blutokit, mutta niillä voi heittää vaikkapa vesilintua."

"Kuulostaa todella hyvältä. Aloin jo miettiä aluksen myymistä kotipuolessa koska emme tee blutokeilla mitään, mutta tuohan ratkaisee vähäiset ongelmamme. Ja jos aiomme vielä laskeutua jollekin planeetalle ennen kotiinpaluuta, minä ja Jamima voimme ilomielin tuhlata ylimääräiset blutokit," sanon virnistäen.

Gar nyökkää: "Blutokit olkoot teidän." Hän miettii hetken: "Ruokavarauksella. Haluan kunnon sapuskaa tänne, sinä olet edelleen ruokavastaava, ellet ole sitä unohtanut." Hän pitää tauon. "Eli, vuohenimijän arvoitus on edelleen arvoitus? Kerroitko yliluonnollisen sadun heille?"

"En tohtinut kertoa tarinaa ja sheriffi itsekin sanoi että pelkää kyläläisten tulemista taikauskoisiksi. Kerroin hänelle siis totuuden ja sen, että vain yksi meistä on halukas auttamaan. Hän oli ymmärtäväinen ja totesi että ehkä tämän tarkoitus on jäädä selvittämättä. Ja älä huoli, en ole unohtanut sitä ruokaa."

Gar nyökkää hyväksyvästi. "Hieman käy sääliksi näitä... alkuasukkaita. Mutta heillä on ollut tämä ongelma jo iät ja ajat, ennen heidän syntymäänsä joten tottukoot kohtaloonsa. Ja muutama vuohi silloin tällöin ei liene suuri menetys." Gar miettii hetken sanojaan: "Taidan kuulostaa julmalta, mutta me emme ole mitään lentäviä avaruusolentoja, jotka pelastavat planeettoja ahdingosta."

"Ei, et kuulosta julmalta vaan realistiselta. Teimme jo sen mitä lupasimme ja se riittää heille. Tai saa luvan riittää. Mutta ehkä tämä tasoittaa maineemme balanssia, koska yleensä vain aiheutamme harmia ja keräämme vihamiehiä. Nyt kerrankin olemme hyödyllisiä ja avuliaita."

Gar nyökkää. "Voi asian nähdä noinkin. Huomenna teemme kaupat. Sinulla on aikaa hyvästellä sheriffi. Se rumilus taitaa pitää sinusta."

"Ajattele miltä sinä mahdat näyttää hänen silmissään, eikä hän silti kutsu sinua kapiseksi rakiksi. Ja hän pitää minusta ainakin sen verran että kohtelee minua kuin kunnon leidiä. Hän on oikea herrasmies," sanon hymyillen.

Gar murahtaa. "Minun turkkini on hyvässä kunnossa. Hänen naamansa ei. Itsekin pidät kiiltävästä, pehmeästä turkistani," Gar virnistää.

"Niin pidän. Melkein kaipaankin jo päästä rapsuttamaan sinua," sanon ja virnistän takaisin. "Onko Fealaa vielä näkynyt vai vieläkö hän murjottaa huoneessaan?"

"Feala on huoneessaan. Voit varmasti kertoa hänelle, että emme sotke heidän uskomuksiaan sen enempää."

"En oikein tiedä. Ehkä joku muu on innokkaampi puhumaan hänen kanssaan kuin minä nyt," sanon hieman vaisusti. "Kunhan kysyin."

Gar nyökkää. "Käy minulle. Tai minä en puhu, mutta joku saa puhua. Joka tapauksessa, vapaa-aikaa huomiseen. Sitten lennämme lähemmäs palatsia aamulla, irrotamme tämän rahtialuksen, lastautamme kullan ja lähdemme kotiin."

"Ostoksille ja sitten kotiin." Korjaan ja juon kahvini, jättäen Garin syömään suurta liha-annostaan. Itse välttelen Jamimaa pysymällä hytissäni, sillä en halua vahingossakaan joutua puhumaan hänen kanssaan sheriffistä. Hän ei ehkä pitäisi siitä jos tietäisi että sheriffi kutsui minut illalliselle. Vietän siis aikaa hytissäni ja katson jotain toista päällepantavaa illaksi.
Kun ilta tulee, valmistaudun lähtöön. Ylläni on musta pitkä hame, jossa on kaksi pitkää halkiota ja siihen sopiva sievä tumma toppi. Vähin äänin poistun alukselta ja menen kaupunkiin sheriffin toimistolle.

Sheriffi ei ole kuistillaan, kuten normaalisti. Muutama kyläläinen pälyilee Chiasmia, ja kuiskuttelee juoruten kun hän hienosti pukeutuneena astuu sheriffin toimistoon. Sheriffi on juuri paistamassa jotain yksinkertaisella liedellään. Tuoksu on kohtalainen. Rasvan tirskinästä johtuen hän ei kuule Chiasmin saapuvan.

En välitä muiden katseista tai kuiskutuksista, vaan jätän ne omaan arvoonsa. "Mitä kokkaat?" Kysyn.

Sheriffi kääntyy ja vaistomaisesti hänen kätensä käy asevyöllä olevan aseen perällä. "Ei saa hiipiä aseistetun miehen taakse noin." Hän virnistää. "Istuudu, otin viiniä. Ja vettä. En halua tehdä sinusta samanlaista juoppoa kuin itse olen." Hän kääntyy takaisin paistohommiin. "Kasviksia."

"Ai. Ei ihan sitä mitä odotin. Pidän siis kasviksista, mutta odotin sinun kokkaavan jotain paikallista lihaherkkua niiden sijasta," sanon ja istuudun alas, kaataen itselleni viiniä.

"Paikallista lihaherkkua?" Sheriffi nauraa: "Sitä on tarjolla nuotiolla silloin, kun kuohitsemme karjaa."

"Juuri tuollaista odotin," sanon naurahtaen. "Kasvikset kelpaavat oikein hyvin."

Sheriffi nyökkää. "Pahoittelen, että tuotin pettymyksen vuohenkivesten suhteen." Hän kaataa pannulta lautaselle paistettuja ja tuorein yrtein höystettyjä kasviksia ja tuo pöytään ottaen myös tuoretta leipää ja voita.

"Näyttää todella hyvältä ja tuoksuu (kohtalaiselta)," sanon nuuhkaisten ilmaa. Otan itselleni annoksen sekä tuoretta leipää. Rohkeasti maistan annostani ja totean sen olevan erittäin hyvää.

"Te siis lähdette piakkoin? Kuulin huomenna."

"Kyllä. Olemme kaukana kotoa, olleet jo pitkään ja haluamme palata takaisin mahdollisimman pian," sanon.

"Kaukana kotoa... Tuota en ymmärrä yhtään. Saanen nauttia tästä illasta kanssasi, koska jäät muistooni tänne," hän taputtaa vasenta rintaansa.

"Tietysti." Vastaan nyökäten. "Kaukana kotoa tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaa," sanon vielä ja jätän aiheen.

Sheriffi syö hetken ja siemailee viiniään. "Onko tämä kiusallista? Minulla on vain farmarit ja kauluspaita, sinä olet laittanut itsesi oikein nätiksi."

"Kiusallista? Ei tietenkään. Minä vaihdoin vaatteet koska halusin näyttää että osaan pukeutua puhtaisiinkin, sekä naisellisempiin vaatteisiin. En odottanut että sinä olisit laittautunut," sanon hymyillen.

"Olisi ehkä pitänyt, mutta, olen tottunut tähän. Näytät kauniilta, sanoinko sen jo?" Hän iskee silmäänsä.

"Kiitos. En kai ihan heti kyllästy kuulemaan sitä," sanon hymyillen.

Sheriffi hymyilee: "Ehkä kauniit naiset kyllästyvät jossain vaiheessa kehuihin. Tämä on kiusallista jotenkin, en ole tottunut tällaiseen. Illalliseen. Olemme keskustelleet, viettäneet aikaa, mutta nyt jotenkin ei onnistu. Kuistilla istuminen on ollut helpompaa kuin virallinen illallinen."

"Olet oikeassa. Minäkin taidan olla hieman vaisumpi nyt. Mitä sitten ehdotat jotta tämä kiusallinen olo menisi ohi?"

"En tiedä. En todellakaan tiedä. Onko vatsasi täynnä?"

"Kyllä. Ruoka oli erittäin hyvää, kiitos siitä."

"Haluatko katsoa tähtiä kuistilla, minulla on pieni kaukoputki. Ja minulle voisi maistua viski. Ja kahvi."

"Kuulostaa hyvältä," sanon nyökäten ja nousen ylös. Otan itsellenikin kahvia ja terästän sen viskillä, mennen ulos terassille.

Sheriffi tuo Chiasmille viltin ja kaukoputken. "Näytä minulle, mistä olet."

Naurahdan hieman ja pudistelen päätäni. "Ei ole sellaista kaukoputkea millä näkisi sinne asti mistä olen. Olemme aivan eri tähdistössä nyt. Ja tiedän ettet ymmärrä mitä puhun, enkä aio edes yrittää selittää sitä," sanon, mutta nostan silti kaukoputken silmilleni ja katson tähtiä hetken ihaillen. "Kaunista."

Sheriffi nyökkää: "Minusta ne on kauniita juuri noin. Tuolla kaukana kätten ulottumattomissa. Tuo kirkas tuolla, sen nimi on Caucasus. Lempi tähteni. Synnyin kun se oli kirkkaimmillaan keskellä taivasta. En tiedä mitä siellä on. Näen vain sen mitä paljaalla silmällä tai kaukoputkella. Ehkä joku siellä katsoo meidän aurinkoa samoin?"

"Hyvin mahdollista," sanon nyökäten ja katson sheriffin osoittamaa kirkasta tähteä.

"Minkälainen sinun planeettasi on?"

"Tuokin on kysymys johon on vaikea vastata. Minulla ei varsinaisesti ole kotia yhdellä tietyllä planeetalla, vaan matkustan paikasta toiseen. Meidän planeetat eivät kuitenkaan poikkea paljoa tämän tähtikartan planeetoista."

Sheriffi nyökkää. Hän on hiljaa ja ottaa vuorostaan kaukoputken. "Maailma ei taida olla sen erilaisempi tuolla, kuin täälläkään? Tarkoitan, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella?"

"Ei. Olen nyt lyhyessä ajassa kurkottanut aitojen yli, mutten voi sanoa että missään olisi asiat yhtään sen paremmin kuin siellä mistä minä olen. Tai no, on yksi paikka," sanon naurahtaen ja kerron veden ympäröimästä planeetasta sheriffille, sekä sen olennoista.

"Kuulostaa kiehtovalta. Rauhalliselta." Sheriffi hymyilee katsoen tähtiä nyt ilman kaukoputkea. "Maailma on niin suuri, jos tämä kaikki on niin vierasta teillekin, mutta silti teillä on tuttu oma maailma."

"Totta. Olen kuitenkin pitänyt tästä kiertelystämme, tämän tähtikartan planeetoista ja niiden olennoista, mutta koti on aina koti. Ja ehkä joskus minulla on oma alus jolla päästä vierailemaan uudestaan niissä paikoissa missä nyt olemme kierrelleet."

Chiasm näkee taivaalla suurimman lentotähden, mitä ikinä. Se ei ole vaalea pieni viiva, vaan liila joka lentää suoremmassa kulmassa kohti planeettaa. Sheriffikin huomaa sen. "Mikäs tuo on? Asteroidi?"

"En usko," sanon ja katson taivaalle kummissani, tuleeko se todella planeettaa kohti.

Kohde lähestyy lähestymistään ja Chiasm on aivan varma, ettei se ole asteroidi. Sen kulkusuunta näyttää hänen arvionsa mukaan olevan planeetan toiselle puolelle.

"Tuo ei ole asteroidi. En tiedä mikä se on, mutta se on tulossa tänne. Toiselle puolelle planeetta ehkä," sanon ja nousen ylös. "Kuinka innokas sinä olet ottamaan selvää uusista asioista?" Kysyn katsoen sheriffiä.

Sheriffi katsoo nopeasti lähestyvää kohdetta. "En oikein tiedä. Olen huolestunut. Te ette näyttäneet tuolta. Mikä se on?"

"En tiedä, mutta ajattelin ottaa selvää. Ehkä joku teki pakkolaskun tai jotain. Jäätkö tänne? Ymmärrän kyllä hyvin jos et halua suin päin rynnätä katsomaan mikä tänne iskeytyy," sanon ja astun jo muutaman askeleen lähemmäs mekaanista hevosta.

"Tuota, toiselle puolelle planeettaa on ainakin 2000 mailia. Ellei enemmänkin. Kukaan tästä kylästä ei ole siellä käynyt."

Hymähdän ja otan kommunikaattorilla yhteyden Garin ja kerron hänelle mitä näimme. Tiedustelen häneltä lähinnä sitä, onko mitään syytä lähteä katsomaan mikä se oli vai onko parasta antaa olla.

Gar miettii hetken ennen kuin vastaa: "Miltä se näyttää, oikeasti. Alus? Mutta mehän olemme ainoat ulkoavaruudesta tulleet tällä planeetalla. Onko tämä sattuma? Pakkolasku? Jos se on pakkolasku, ei ole huolemme."

"Ajattelin pakkolaskua itsekin. Annamme siis asian olla?"

"Jos se on pakkolasku, he ovat harmittomia. Jos se on hyökkäys, haluan olla frellin kaukana täältä."

"No vastaa sitten kysymykseeni, annammeko asian olla, emmekä mene tarkistamaan mikä se oli?"

"Jos asia on sinulle tärkeä, menemme huomenna samalla kun lähdemme täältä pois. Kelpaako?"

"Kelpaa, kiitos," sanon ja katkaisen yhteyden. "Menemme huomenna katsomaan mikä se oli, samalla kun jatkamme matkaa," sanon sheriffille ja istuudun takaisin kuistille.

Sheriffi nyökkää. Objekti on jo kadonnut taivaanrantaan, mutta hetken päästä näkyy liila leiskaus. Sheriffi nousee pystyyn. "Se osui lujaa!"

Nousen uudestaan itsekin ja katson taivaalla näkyvää leiskausta. "Jos se oli pakkolasku, siitä ei tainnut selvitä kukaan."

Sheriffi sanoo: "En tiedä siitä, mutta eritavoin te tulitte. Ehkä se oli meteori."

"En usko. Mutta voin tietysti olla väärässäkin."

Chiasmin kommunikaattori hälyttää.

Vastaan siihen.

Gar kuulostaa kiihtyneeltä: "Sinun on parasta palata välittömästi tänne. Tämä on yhteinen kutsu kaikkien taajuuksille." Gar tarkoittaa, ettei puhunut vain Chiasmille, vaan kaikille aluksen jäsenille. 
Sheriffi näyttää huolestuneelta: "Mitä tämä on?"

"En tiedä vielä, mutta minun on mentävä. Olen pahoillani." Sanon nopeasti. "Yritän pitää sinut ajan tasalla, jos asia on tärkeä," sanon vielä ja palaan takaisin alukselle.

Muutkin ovat aluksen ohjaamossa. Arpi on tutkalla ja sanoo: "Tämä on hälyyttävää, hyvin hälyyttävää." He ovat Lohikäärmeellä, eivätkä rahtialuksella, joten heillä on heidän maailmansa tietokanta käytössä. "Symbiootteja näkyy tutkassa. Arvioitu laskeutumispiste planeetan toisella puolella."

Vaivun pieneksi hetkeksi hiljaisuuteen, miettien ja toistaen päässäni uudestaan sitä mitä Arpi sanoi. "Mitä teemme? Mehän voimme lähteä tietysti pois, mutta tämä planeetta ja sen asukit..."

"Tuhoon tuomitut. Tuo ei ollut pakkolasku, vaan valloitusalus. Enemmän lienee tulossa. Symbiootit ovat ottamassa tätä planeettaa. Nyt."

"Tämän ei pitänyt mennä näin. Aiommeko siis vain lähteä?"

"Mitä muita vaihtoehtoja on?" Gar kysyy. "Emme millään pysty taistelemaan symbiootteja vastaan."

Olen hiljaa, koska en osaa sanoa mitään. En halua edes ehdottaa kyläläisten pelastamista, mutten halua myöskään sanoa haluavani lähteä.

Gar kysyy Arvelta arviota, kuinka kauan kestää ennen kuin symbiootit olisivat täällä. Arpi sanoo, että he aloittavat valloituksen laskeutumispaikalta, mutta todennäköisesti he pommittavat laskeutumissukkuloillaan koko planeetan. Eli se voi kestää sekunnin tai vuorokauden, ennen kuin ne ovat täällä.

"Kuinka nopeasti me pääsemme ilmaan ja pakoon?"

"Hitaammin tämän rahtialuksen kanssa, mutta viidessätoista microtissa olemme valmiit."

"Ei kai auta muu kuin alkaa valmistautua lähtöön," sanon nyökäten.

Gar nyökkää: "Todellakin. Ellette te halua olla symbiootteja seuraavassa elämässänne."

Pudistelen päätäni ja vinkkaan kädelläni Garia aloittamaan lähdön turhien löpinöiden sijasta.

Gar aloittaa aluksen valmistelun lähtöön. Hän kytkee ruudun päälle ja Chiasm näkee sheriffi Earlin, joka on tullut huolestuneen näköisenä katsomaan, mistä on kyse. Hän on aluksen ulkopuolella. "10 microtia," Gar sanoo. "Arpi, tarkista, ettei planeetan kiertoradalla ole symbiootin emäalusta tai taistelualuksia reitillämme."

Nostan käteni otsalleni ja painan katseeni alas nähdessäni sheriffin ruudulla. Minulla ei ole aikaa selittää hänelle mistä on kyse ja oikeastaan en edes halua tehdä sitä koska tiedän ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia päästä edes piiloon. Voisimme tietysti yrittää pelastaa edes sheriffin, mutten usko että hän jättäisi kyläänsä vaikka sitä uhkaakin tuho.

Sarwen katsoo Sheriffiä. "Frell, hän kärventyy työntömoottoreihin. Ainakin on kivuttomampi kuolema kuin jäädä symbioottien käsiin."

"Hiljaa!" Huudahdan ja mulkaisen Sarwenia hyvin tuimasti, kääntäen katseeni näyttöön vaikka sitä tekeekin pahaa katsoa nyt.

Gar sanoo: "Viisi microtia. Työntömoottorit käynnistyvät kahden microtin kuluttua." Arpi sanoo: "Reitti selvä."

En voi muutakuin seurata sivusta lähdön alkamista.

Gar sanoo: "Nyt!" Työntömoottorit alkavat palaa ja sheriffi Earl häviää tulimereen.

Osa minusta huokaisee helpotuksesta, sillä Earl ainakin säästyi kamalalta kohtalolta, eikä hän varmasti ehtinyt tuntea kipua.

Alus alkaa hiljaa kohota maanpinnan yläpuolelle saavuttaen korkeutta ja nopeutta yhä enemmän.

Huomioni alkaa kiinnittyä enemmän olennaiseen, eli pakenemiseen ja seuraan näyttöä sekä sivusilmällä tutkaa.

Arpi on kokoajan silmä kovana tutkaan kun he lentävät pois. Kun he ovat kauempana, he näkevät miten liilat vanat alkavat pommittaa planeettaa.

"Tuota voi jo sanoa täpäräksi pelastumiseksi," sanon vaisusti, nähdessäni mielessäni kyläläisten kauhistuneet katseet ja hallitsemattoman paniikin. Ehkä tunnen olevani hieman vihainen jopa ja epäoikeutetusti tokaisen Fealalle, puraten häneen tyytymättömyyttäni: "Äläkä edes kuvittele että minä sain tämän aikaan koska ehdotin sen taikauskoisen tarinan kertomista kyläläisille."

Feala laskee päänsä: "En syytä sinua, Chiasm. Rukoilen noiden sielujen puolesta, mitkä eivät pääse lepoon."

Pyöräytän silmiäni, mutten sano mitään. Pienen hiljaisuuden jälkeen sanon: "No, mitä nyt? Alus on yhä mukanamme eikä meillä ole kultaa."

Gar sanoo: "Ei kultaa, tämä maailma on kirottu. Arpi, ota suunta kohti hyppyporttia, tai kauas täältä ja nopeasti. En halua jäädä symbioottien jalkoihin."

"Emmekö voi ottaa alusta mukaan kotiin ja myydä sitä siellä? Siellä ainakin saisimme sitä valuuttaa mitä itsekin käytämme."

Gar nyökkää: "Noin itsekin suunnittelin. Tämä lasti hidastaa matkaa, mutta haluan pois. Tuttuihin maisemiin."

"Otamme siis kurssin hyppyportille, josta tulimme ja menemme kotiin."

"Meidän pitää tehdä yksi hyppy sitä ennen, mutta uskon, että viikon jälkeen olemme siellä, mistä lähdimme."

"Kuulostaa tarpeeksi hyvältä."

"Parempaan emme pysty," sanoo Gar ja kehoittaa Arpea pistämään koordinaatit kuntoon.

Nyökkään ja seuraan sivusta kun alamme ottaa kurssia kohti porttia josta tulimme Cadayalle.

Gar katsoo Arpea ja Sarwenia: "Osaatteko hoitaa aluksen läpi?" Sarwen nyökkää ja katsoo Chiasmia: "Osaamme."

Nyökkään myös.

Gar poistuu ohjaamolta ja Sarwen sanoo: "Tämäpä harvinaista. Tule kanssani puikkoihin, Chiasm."

"Oletko aivan varma?" Kysyn, mutta menen kuitenkin hänen luokseen.

Sarwen nyökkää: "Osaat perusteet. Lennämme hyppyportin läpi. Teet kuten viimeksikin Garin kanssa. Gar kertoi, että sujui hyvin. Pidät vain käden vakaana."

"Niin, nyt osaan ehkä varautua tärinään," sanon ja otan ohjaimen käsiini. "Mutta sinäkään et häivy siitä mihinkään jos en pystykkään pitämään kättäni vakaana."

Sarwen kietoo kätensä Chiasmin uuman ympäri ja nojaa konsoliin lähelle ohjaussauvaa. "Olen valppaana."

Vilkaisen hänen kättään ympärilläni, mutten sano siitä mitään. Keskityn enemmänkin aluksen ohjaukseen ja tunnen olevani paljon jännittyneempi kuin ensimmäisellä kerralla.

Jonkin ajan kuluttua hyppyportti alkaa näkyä. Sarwen sanoo kytkevänsä automaattiohjauksen päälle ja Chiasm tuntee sen käsissään.

"Kulkeeko se automaattiohjauksella portin läpi?" Kysyn.

"Ei, käsiohjauksella. Se on sinusta kiinni nyt. Tee kuten Gar käski. Odota, kunnes Arpi aukaisee portin ja kiihdytä läpi."

Nyökkään ja hengitän syvään, seuraten näytöltä porttia ja sen avautumista. Ja kun se on vihdoin auki, teen kuten Gar ensimmäisellä kerralla neuvoi ja Sarwen nyt, eli alan kiihdyttää sen lävitse. Tällä kertaa tiedän jo mitä odottaa, joten oletan ainakin käteni olevan vakaampi tärinästä huolimatta.

Kun portti aukeaa, Chiasm tietää, mitä hänen pitää tehdä. Nostaa tehoja ja lentää läpi ja jarruttaa sen jälkeen.

Käteni on todellakin vakaampi kuin ensimmäisellä kerralla ja ohjain pysyy käsissäni koko ajan. Kun tulemme portista ulos, jarrutan ja jännitykseni helpottuu. Kaikenkaikkiaan suoriuduin mielestäni melko hyvin ja se taitaa näkyä kasvoiltanikin, koska hymyilen.

Sarwen halaa Chiasmia ja moiskauttaa suukon hänen poskelleen. "Teit hyvin!" Arpi sanoo: "Automaattiohjaus, vai haluatko lentää Chiasm?"

"Ehkä kallistun nyt sen automaattiohjauksen puolelle. Ainakin toistaiseksi. Jos haluan puikkoihin takaisin, tiedän miten se kytketään."

Sarwen nyökkää: "Sopii minulle. En tiedä, pidättekö minua mitenkään syvällisenä, mutta pakko miettiä hieman tuon planeetan kohtaloa. Nähdään."

Heilautan kättäni Sarwenille ja jään seuraamaan näytöltä aluksen kulkua eteenpäin, vaikka se onkin nyt automaattiohjauksella.

Arpi jää Chiasmin kanssa kahden ohjaamoon tutkimaan tutkaa ja karttaa.

Vilkaisen Arpea nopeasti ja vaikka juuri todistimme planeetan tuhoutumisen, sekä pakenimme symbiooteilta, kerään rohkeuteni ja kysyn aiheen ohi hänestä ja Fealasta. "Sanoin silloin aikaisemmin että Fealan kuiskutuksen jälkeen olet ollut harvinaisen hyväntuulinen ja se sai minut miettimään asiaa vähän enemmän. Onko teidän välillä jotain muutakin kuin vain ystävyys?"

"Mitä sinä tarkoitat?" Kysyy Arpi katsomatta Chiasmia.

"Jotain romanttista," sanon ja vilkaisen häntä taas nopeasti.

Arpi ei edelleenkään katso Chiasmia. "Minä, romanttista. Feala, romanttista. Mitä sinä mietit, tyttö?"

Naurahdan hieman ja sanon: "Se on vain näitä tyttöjen juttuja epäillä, kenellä on suhde kehenkin. Ja ensimmäinen epäilyni osoittautui vääräksi, joten nyt minulla on toinen. Sinä ja Feala. Tulette niin hyvin toimeen ja oikeasti se kuiskutus pisti muunkin kuin minun silmääni."

"Meillä on yhteinen menneisyys ennen tätä alusta," Arpi sanoo.

"Eli teillä oli romanttinen suhde?" Varmistan.

"En sanonut niin." Arpi vastaa yksinkertaisesti.

"Miksei teillä sitten ole nykyisyyttä ja tulevaisuutta enää?"

"Koska sitä ei ole," Arpi vastaa. "Miksi kyselet näitä? Sanoit, etä tyttöjen juttuja epäillä, mutta onko se mitenkään oleellista?"

Kohautan olkapäitäni. "En tiedä. Siksi koska haluan tietää."

Arpi sanoo: "Ei ole mitään tiedettävää. Keskity siihen, mitä teet."

"Mm." Sanon hiljaa ja katson näytöltä jälleen aluksen kulkua. "Mitä hän sitten kuiskasi sinulle?" Kysyn katsomatta tai edes vilkaisematta Arpea, odottaen valmiiksi jo vastausta joka ei paljasta tietoa.

"Onko sinulla yksityisiä asioita? Vai kerrotko, mitä sinun ja sheriffin välillä tuolla oli? Tai miksi katsot Garia viekoitellen ja rapsuttelet häntä?"

"On tietekin ja tiedän ettei sinua oikeasti kiinnostaisi kuunnella selitystäni sheriffistä tai Garista."

"Arvasit oikein. Sinuakaan ei pidä kiinnostaa minun asiani."

Nostan katseeni Arpeen ja katson häntä hetken, kääntäen sitten katseeni pois ymmärtäen ettei hän halua joutua kuulusteltavakseni ja että minun tulisi huolehtia vain omista asioistani.

Jonkin ajan he ovat hiljaa, kunnes Arpi kysyy: "Miksi sinua kiinnostaa noin paljon muiden asiat? Sinuahan Sarwen yrittää täällä, keskity vaikka häneen ja jaa salaisuuksia, tai kysy hänen menneisyydestään."

"Sarwen ja Sarwen, vielä vähän lisää Sarwenia," sanon huokaisten. "Olen yrittänyt tehdä asioita selväksi hänen kanssaan, mutta en voi sille mitään että hän pitää minusta. En aio siis keskittyä häneen, valitan. Eikä hänen menneisyytensä ainakaan vielä kiinnosta minua. Ja minua kiinnostaa toisten asiat koska haluan tietää jotain," sanon ja mietin itsekin miksi minua oikein kiinnostaa niin paljon Arpi ja hänen menneisyytensä.

Arpi kohauttaa olkapäitään: "Sinä et ole itsestäsi juurikaan mitään kertonut. Et oikeastaan yhtään mitään."

"Ei ole mitään kerrottavaa. Olen kierrellyt paikasta toiseen, en näin isossa mittakaavassa kuin teidän kanssanne, mutta kuitenkin. Olen hankkinut elantoni ja matkarahani näpistelemällä, mutta Gar on päättänyt että olen entisessä elämässäni ollut tralk. Tai no, kauniimmin sanottuna ilotyttö. Siinä se," sanon olkapäitäni kohauttaen.

"Oletko? Näytät oikeastaan siltä, ja flirttailet kuten sellainen."

"En jaksa edes esittää loukkaantuvani tuosta. Mutta ikävä tuottaa pettymys, en ole sellainen. Näytän ehkä siltä, en tarkoituksella kuitenkaan ja jos haluan rapsuttaa Garin turkkia, se tietysti vain vahvistaa kaikkien käsityksen siitä."

"Ja myös siitä, että haluat etuuksia täällä. Siltä se ainakin vaikuttaa. Tulit tänne vieraana sattuman kautta."

"Etuuksia? Mistä frellin etuuksista sinä oikein puhut?" Kysyn. "Tulin alukselle enkä pyytänyt mitään muuta kuin päästä seuraavalle planeetalle ja jostain syystä jäin tänne. En ole vaatinut mitään, en ole pyytänyt juurikaan mitään ja olen käsittääkseni ollut avuksi kaikille jotka sitä ovat tarvinneet. Joten odotan mielelläni sinun näkemystäsi asiasta, miksi olen täällä ja mitä oikein haluan."

Arpi kohauttaa olkapäitään. "Miten vain. Minulla on mielipiteeni."

"No voisitko vaikka jakaa ne kanssani? Haluaisin mielelläni kuulla mitä mieltä oikein olet minusta," sanon ja katson Arpea vähintäänkin vaativasti.

Arpi kohauttaa käsiään ja lähtee ohjaamon ovelle sanoen: "Tiedät mitä tehdä täällä, eikö?"

"Tiedän tiedän," sanon ja jään ohjaamoon yksin seuraamaan aluksen kulkua.

Chiasm huomaa pian, ettei ole yksin. Sha-Tzuu on jäänyt ohjaamoon. Hän on vain jäänyt muiden jalkoihin ja heidän varjoonsa. Sha-Tzuu seisoskelee ja tutkii mitä Chiasm tekee tarkkaavaisena, mutta hiljaisena.

"En huomannut sinua kun olit niin hiljainen," sanon hymyillen Sha-Tzuulle.

Sha-Tzuu hymyilee hieman, mutta näyttää alakuloiselta: "Olen tottunut siihen."

"Älä näytä tuolta. Olet vain niin hiljainen joten sinua ei huomata. Ja minä en sentään ole niin välinpitämätön sinua kohtaan kuin muut," sanon yrittäen lohduttaa Sha-Tzuuta.

Sha-Tzuu katsoo Chiasmia. "Tuo planeetta, en tiedä mitä symbiootit ovat, mutta se on tuhoutunut, tuhoon tuomittu, eikö? Ja se mukava sheriffi vain kuoli silmienne edessä?"

"Niin. Se oli kovin ikävää, muttemme voineet muuta kuin paeta. Sinä et pidä palkkionmetsästäjistä, me emme pidä symbiooteista. Itseasiassa kukaan ei pidä niistä."

"En edes tiedä mikä symbiootti on. Chiasm, olen surullinen. Voinko nukkua kanssasi?"

Katson hetken Sha-Tzuuta, nyökäten sitten. "Hyvä on, nuku sitten kanssani." Vilkaisen vielä näyttöä ja tutkaa, todeten että kaikki on kunnossa ja vinkkaan Sha-Tzuuta seuraamaan minua hyttiini. Asetun pedille ja taputan paikkaa vierelläni.

Sha-Tzuu kiipeää Chiasmin vierelle ja takertuu häneen. "Olet lämmin ja pehmeä. Iso. Siis pitkä."

Naurahdan ja kiedon käteni hänen ympärilleen. Tuntuu kuin pitäisin unilelusta kiinni, mutta Sha-Tzuu ei ole niin pehmeä, vaan teräväkynsinen.

Sha-Tzuu kiehnaa itsensä hyvään asentoon ja sanoo: "Kiitos, että pidät minusta huolta. Vakooja ilman tehtävää ei ole minkään arvoinen."

"Minä arvostan sinua silti vaikkei sinulla olisikaan tehtävää," sanon silmät kiinni. "Ja pidän sinusta huolta niin pitkään kuin on tarvis."

Sha-Tzuu vastaa: "Minäkin sinusta," ja nukahtaa.
Chiasm herää aluksen kellon mukaan aamulla. Sha-Tzuu nukkuu yhä hänen vierellään.

Nousen ylös yrittäen olla herättämättä Sha-Tzuuta, menen hakemaan itselleni kahvin ja menen sen kanssa ohjaamoon katsomaan missä olemme.

Chiasm on ohjaamossa yksin. Matkaa on vielä yli viisi vuorokautta määränpäähän.

Yleensä viisi vuorokautta on tuntunut lyhyeltä ajalta, mutta nyt se tuntuu kovin pitkältä. Katson että kaikki on kunnossa ja palaan hyttiini kahvin kanssa. Ei huvita ohjata alusta koska matka on niin pitkä ja tällä aluksella ei ole ajanviettopaikkoja lainkaan.

Sha-Tzuu on herännyt ja ottanut olkalaukustaan pullon. Hän hymyilee nuuhkaisten sitä kärsällään. "Erikoista tavaraa. 99% alkoholia, loppu valkaisuainetta. Hätävaralle." Hän katsoo Chiasmia. "Matka taitaa olla pitkä koti-ikävään nähden?"

Nyökkään ja sanon: "Viisi vuorokautta portille. Aika kuluisi leppoisasti jos tällä aluksella olisi jotain mielekästä tekemistä. Ei tuuletuskanavien putsausta tai hangaarin siivousta, vaan jotain oikeasti mielekästä." Istuudun sängylle ja nojaan seinää vasten, juoden kahviani. "Uima-allas, elokuvia, lukemista... se olisi luksusta."

"Sinullahan on vaikka kuinka paljon blutokeja!" Sha-Tzuu riemuitsee.

"Mitä siitä? En minä niillä mitään täällä tee, enkä myöskään kotona."

"Mutta sanoit, että teette välilaskun shoppailua varten."

"Niin, se nyt tietysti riippuu Garista ja muista. Kaikki varmasti haluavat nopeasti kotiin, vaikka en pistäisi kyllä itse yhtään pahaksi pistäytyä jollain planeetalla missä voisi shoppailla ja oikeasti nauttia."

Sha-Tzuu nyökkää. "Paitsi jokainen välilasku on tarkoittanut tälle alukselle ja teille huonoa onnea."

"Tuo on ikävä kyllä totta," sanon naurahtaen. "En silti kieltäydy pysähdyksestä jos sellaista tarjotaan."

Kolme vuorokautta kuluu, ja he ovat enää vuorokauden matkan päässä hyppyportista. Gar on kutsunut kaikki ohjaamoon.

Saavun ohjaamoon kuulemaan mitä asiaa Garilla on.

Gar sanoo: "Alamme olla lähellä. Meillä on blutokeja. Naiset tässä ovat olleet sitä mieltä, että ne kannattaa tuhlata ennen kuin palaamme kotiin ja ne jäävät turhiksi."

Kasvoilleni nousee pieni hymy. "Takaamme ettei siinä mene pitkään, vai mitä?" Kysyn Jamimalta.

Jamima nyökkää: "Ei mene pitkään."

Katson muita kysyvästi, mitä mieltä he ovat.

Gar kohauttaa olkapäitään: "Odotin, että olisimme päässeet kotiin, mutta tuo oli vähän kuin luvattu jo, eli laskeudumme."

"Ei millekään plantaasille tällä kertaa, eihän? Haluan oikeasti tuhlata niitä blutokeja johonkin mitä haluan, enkä vaihtaa niitä perunoihin."

Gar katsoo Sha-Tzuuta: "Vuorokauden matkan päässä määränpäästämme, mitä planeettoja on?" Sha-Tzuu sanoo: "Se, missä tutustuitte Imperiaaliseen vartioon."

"Se kaatopaikka? Ei kiitos," sanon kohottaen käteni selvästi kieltäväksi merkiksi.

Sha-Tzuu sanoo: "Se on lähin... kun tänne asti on tultu."

"Saa sitten jäädä. Siellä ei ole mitään muuta kuin tralkeja joita voi ostaa," sanon ja suurieleisesti naurahdan teennäisesti, katsoen Arpea sekä Garia mulkaisten ja sanon: "Ai niin, ei sellaista tarvitse edes ostaa koska täällä on jo yksi sellainen." Käännän katseeni Jamimaan, jolla on huonoja kokemuksia planeetasta ja kysyn: "Haluatko mennä sinne?"

Jamima kohauttaa olkapäitään. "Vaikka meillä on blutokeja paljon, haluan silti kotiin täältä jo. Tämä on ollut aika kurja reissu."

"Jatkamme siis matkaa kotiin ja teemme blutokeista taulun tai jotain mitä ikinä vain keksimme."

Gar nyökkää: "Arpi, ota koordinaatit tähtiporttiin, lähdemme sinne." Arpi nyökkää ja alkaa syöttää koordinatteja Sarwenin varmistaessa tutkalla, ettei mitään tunnetusti vihamielistä ole lähettyvillä, vaikka heidän tietokantansa puutteellinen onkin.

"Eli vielä vuorokausi matkaa sille portille?" Varmistan.

Gar katsoo Arpea, joka nyökkää: "Viisitoista arnia, arvioitu aika."

"Hyvä." Sanon ja tiedän että se aika kuluu onneksi nopeasti.

Gar katsoo miehistöä ja sanoo: "Haluan, että jokainen on ajoissa ohjaamossa. Ei viime tingassa, vaan ajoissa. Vähintään neljä arnia ennen saapumispistettä."

Nyökkään omasta puolestani Garille ja poistun ohjaamosta. Ainoa viihdyke tälläkin kertaa on hakea kahvi ja nauttia se omassa hytissä, aikaa kuluttaen.

Kun aika koittaa, kaikki saapuvat pikkuhiljaa ohjaamoon. Gar käski jokaisen olla neljä arnia etukäteen, ja tunnelma on odotuksesta kireä. Kun vihdoin he saapuvat koordinaattien osoittamalle paikalle, siellä ei ole mitään. Gar katsoo Arpea ja Arpi sanoo: "Tämä on se kohta." Sarwen menee Arven luo varmistamaan ja nyökkää: "Kyllä. Tämä on se kohta." Hyppyporttia ei näy.

"Miten se on voinut kadota? Tuosta noin vain?" Kysyn ihmeissäni, sekä turhautuneena.

Arpi sanoo ärtyneenä: "En tiedä. Tässä sen pitäisi olla." He näkevät näytössä, miten kauempana on jokin leijaileva kappale. Gar pyytää kohdistamaan ja lähtentämään siihen ja Sarwen tekee työtä käskettyä. Chiasm näkee avaruusaluksen raadon.

"Siitä on todella pitkä aika kun viimeksi kävimme täällä ja silloin todistimme sen sodan. Voiko tuo alus olla silti niiltä jäljiltä?"

Kaikki ovat hiljaa. Hiljaisuuden rikkoo Sarwen: "Tuo on todiste siitä, ettemme nähneet harhoja. Ja edelliselläkään paluukerralla porttia ei ollut enää." Jamima sanoo hätääntyneesti: "Olemmeko nyt jumissa täällä?"

"Ei tuo voinut olla ainoa portti, eihän?" Kysyn ja mieleeni palaa ensimmäinen käynti vedenalaisella planeetalla, jolloin sain ensikosketuksen niiltä hassuilta olennoilta sekä päähäni koordinaatit. Olivatkohan ne tänne vai jonnekin toisaalle, mietin.