Sessio 50 - Aikamatkalaiset

Sarwen sanoo: "Ei, ei ainoa portti täällä, mutta en tiedä oliko se ainoa portti sinne mistä me tulemme."

"Nyt kun toistaiseksi olemme estyneet matkaamaan eteenpäin ja osaan käyttää ajatuskonetta vähän, voisin yrittää jatkaa sitä miksi alunperin halusinkin oppia sitä käyttämään. Eli saada ylös niitä numeroita ja kaavoja päästäni," sanon ja katson muita, onko heillä jotain sitä vastaan.

Sarwen sanoo: "Voin auttaa sinua ajatuskoneen kanssa, ja puolestani sitä saat käyttää." Gar sanoo: "Kuitenkaan emme aio jäädä tähän ajelehtimaan. Chiasm, sait siitä sotilaskomentajasta tuttavasi, voiko hänestä olla mitään hyötyä?"

"Olen jo sanonut etten mielelläni ole häneen yhteydessä ja en usko että hän mikään ilmainen tietopankki on vaikka päästikin meidät vapaaksi. Ja mitä minä häneltä kysyisin tällä kertaa?"

Gar kohauttaa olkapäitään. "Ajattelin vain, tuleeko sinulle jotain mieleen." Hän kysyy Arvelta mielipidettä, kannattaako tähän jäädä lojumaan, mutta Arpi sanoo, että vaikka jäteplaneetan pinnalle ei astuisikaan, niin sen kiertorataa voisi mennä kiertämään. Säästäisi ytimen polttoainetta ja olisi turvallisempi paikka. Gar nyökkää ja ottaa uuden kurssin.

Menen itse ajatuskoneelle ja pyydän Sarwenilta apua sen käytössä, vaikka hallitsenkin joten kuten sen perusteet. Alan näpytellä siihen päästäni niitä tietoja.

Chiasm huomaa ajatellessaan päässään olevaa numeropilveä, että niitä on hirveä määrä. Ja vaikka numerot ovat hänen päässään, hän ei tiedä mitä ne ovat. Hän ei näe niissä kaavaa, eikä ole varma mikä kuuluu mihinkin, missä tulee väli. Hän vain kirjoittaa ne kuten näkee. Gar on hiljaa ohjaimissa antaen Chiasmille työrauhan. Sarwen on myös hiljaa välillä näyttäen sanattomasti, mitä Chiasm tekee jos Chiasm näyttää empivän. Muut ovat muualla aluksessa.

"Tässä voi mennä pitkään," sanon näpyttelyn lomasta ja vilkaisen välillä näytöstä missä olemme ja kuinka pitkä matka planeetan kiertoradalle on.

Matkaa on noin tunnin verran kiertoradalle, ja he saapuvat sille ennen kuin Chiasm on saanut työtään tehtyä. Sarwenin kysyessä paljonko vielä, Chiasm tietää, ettei ole puolessakaan välissä. Sarwen nyökkää. Jamima tulee kovan metelin saattelemana ohjaamoon: "Joko olemme planeetalla?" Gar nyökkää, mutta selittää, etteivät he laskeudu. Jamima katsoo Chiasmia: "Mitä teet?"

"Tyhjennän päästäni koneelle numeroita. Ja käsittääkseni sinä et ainakaan ollut kiinnostunut tuosta planeetasta enää ja nyt haluat kiivaasti tietää joko olemme perillä," sanon ja vilkaisen Jamimaa.

Jamima sanoo: "Mutta olemme lähdössä kotiin, ja meillä on blutokeja. Ja tämä on ainoa paikka, missä olemme. Ja onhan täällä Imperiaalisen vartion avaruusasema. Ehkä siellä on paremman tasoista viihdykettä?"

"Saattaa olla. Ja Garhan lupasi että saamme tuhlata blutokit, joten miten on, piipahdammeko asemalla?"

Gar katsoo Chiasmia: "Eikö sinulla ole hommat kesken?" Jamima katsoo Garia: "Chiasmin tietysti pitää pitää taukoa tuosta... tuosta..." hän osoittaa ajatuskonetta: "hommasta, muuten siitä ei tule mitään ja alkaa tulla enemmän... virheitä ja sellaisia."

"Aivan. Pieni virike piristää ja jaksan sitten paremmin," sanon hymyillen.

Gar katsoo Chiasmia ja Jamimaa: "En ole vakuuttunut. Ja joudutte kuitenkin vaikeuksiin." Sarwen sanoo: "Eivät joudu, jos minä menen vahtimaan."

"Ei kiitos, emme tarvitse ketään vahtimaan," sanon nopeasti vastalauseen. En todellakaan halua ketään roikkumaan peräämme. "Ja Gar, sinä lupasit. Itse ehdotitte tätä paikkaa ja aluksi kieltäydyimme ja nyt olemme toista mieltä. Ei blutokien tuhlaamiseen mene pitkään."

"En ole vieläkään vakuuttunut. Olette aina joutuneet vaikeuksiin, varsinkin sinä, prinsessa."

"No mitä meidän pitää sanoa että vakuutut? Olemme menossa hyvänen aika vain ostoksille, emme juhlimaan."

"Hyvä on. Kaksi arnia. Ei enempää. Ja sinä hoidat kommunikaation sinne laskeutumisluvalle. Sinä vastaat koko vierailusta. Ja jos tästä tulee jotain ongelmia, kriisiä, draamaa, pakoilua, taistelua, varkauksia, avaruuspiraatteja tai hirviöitä, ammun sinut avaruuteen. Onko selvä?"

Nyökkään hymyillen, vaikka Garin uhkaus ei kuulostakkaan houkuttelevalta. Ainahan voi sattua jotain ja tällä kertaa minä kärsin seurauksista. Alan ottaa yhteyttä lennonjohtoon, pyytäen laskeutumislupaa.

Chiasmille kerrotaan hangaari ja portti ja Arpi ilmoittaa, että he ovat lukituksessa. Arpi aukaisee näytön ja lukitsee siihen hangaarin, jonka ympärille tulee etäisyys ja punainen kolmio. Gar alkaa kaartaa sitä kohti.
Gar telakoituu Imperiaalisen vartion avaruusasemaan ja sanoo: "Noin. Kaksi arnia, ei enempää. Kannattaa varmaan jättää aseet tänne, en halua mitään ongelmia. En mitään ongelmia. Ymmärrättekö naiset, vai sanonko vielä kolmannen kerran, ettei ongelmia tällä kertaa?" Jamima katsoo Chiasmia ja näyttää Garille kieltä lähtien hangaariin.

"Ei ongelmia," sanon ja saatuani blutokit, lähden itsekin hangaariin. Jätän aseeni alukselle, mutta minulla on yhä Arven lainaama stiletti. Mietin, onkohan asemalla metallinpaljastin vai voisinkohan pitää sen mukanani varmuuden vuoksi. Arpi ei ole kysellyt stilettinsä perään, mutta ei varmasti pitäisi siitä jos se takavarikoidaan asemalla. Otan silti riskin ja piilotan sen saappaani varteen. "Mennään," sanon Jamimalle ja astumme ulos aluksesta.

He aukaisevat hangaarin, ja heitä vastassa on virkailija aseistetun vartijan kanssa. "Tervetuloa Imperiaalisen vartion avaruusasema Beta kolmelle. Pyydän teitä astumaan tästä portista oikealla. Se varmistaa, ettette kanna tauteja tai vaaralliseksi luokiteltuja esineitä." Jamima katsoo Chiasmia hieman jännittyneenä ja kysyy, kumpi ensin.

Sanon että voin mennä ensimmäisenä ja minua kaduttaa jo heti että otin veitsen mukaani. Astun portista virkailijan kehotuksesta.

Mitään ei näytä tapahtuva, ja virkailija nyökkää ystävällisesti Jamimalle, joka tekee samoin kuin Chiasm. Portti ei hänenkään kohdallaan hälyyttänyt. Virkailija nyökkää hyväksyvästi. "Seuratkaa minua vastaanottotiskille." Hän ohjaa heidät konsolille kysyen kummankin nimen syöttäen ne ajatuskoneeseen, joka tulostaa rintakyltit jotka hän ojentaa kummallekin. "Nämä ovat passinne, niissä on kulkulupa, joiden kanssa voitte kulkea aluksella. Teillä on vierailijapassi, eli osa aluksesta ei ole saavutettavissanne. Toivottavasti nautitte vierailustanne."

"Kiitos. Emmeköhän viihdy," sanon virkailijalle ja huokaisen mielessäni helpotuksesta, ettei portti hälyyttänyt. "Kierrellään ensin vähän ja katsotaan sitten mihin tuhlaamme rahat," sanon ja lähden kulkemaan eteenpäin, ympärilleni katsellen. "Kaksi arnia ei riitä koko paikan kiertämiseen kunnolla. Sinua tietysti kiinnostaa kaikki arvokas, mutta minua kiinnostaisi kurkistaa jokaiseen huoneeseen," sanon Jamimalle kulkiessani eteenpäin.

Jamima virnistää: "Kaksi arnia kenen mukaan?" Hän näyttää kommunikaattorinsa kelloa ja avaruusaseman kelloa: "Jos menemme tämän paikan emmekä Lohikäärmeen kellon mukaan, meillä on oikeastaan viisi arnia aikaa. Tämän aseman kello on kolme tuntia jäljessä meidän aikaamme. Eli, voimme vain katsoa kelloa täältä, ja kun kello on täällä niin paljon kuin meidän pitäisi olla tuolla, niin olemme oikeastaan oikeaan aikaan paikalla, vaikkakin kolme tuntia myöhässä."

"Ja sen jälkeen Gar ampuu minut avaruuteen? En oikein tiedä siitä. Haluaisin vielä nähdä elämää," sanon, vaikka tietysti haluaisin viipyä pitempään. Garin auktoriteetti on vain jotain mitä en tohdi uhmata.

Jamima hymyilee: "Katsotaan, katsotaan." Hän näkee koruliikkeen. "Katso kuinka hienoja! Pitäisikö ostaa jotain pientä itselle? Jos täältä vaikkapa löytyisi sellaisia koruja, mitä meidän maailmassa ei ole. Vaikkapa tuollainen elävä mikä sinulla on?"

"Mennään katsomaan," sanon ja menen Jamiman kanssa liikkeeseen. Tietysti korut kiinnostavat minuakin, mutteivät kovin suuresti tällä hetkellä. Katselen sieltä täältä silmämääräisesti koruja ja annan Jamiman tutkia niitä perusteellisemmin. Puolet blutokeista on hänen, joten tuhlatkoot koruihin niin paljon kuin haluaa.

Korut eivät ole mitenkään erityisen eksoottisia, vaikkakin kauniita ovatkin. Jamima ottaa muutamat korvakorut ja pari kaulakorua. Garille hän ostaa kantasormuksen jossa lohikäärmeen kuva. Hän miettii, mahtaako sormus olla tarpeeksi iso Garin kouraan. Lisäksi hän ostaa Arvelle teräksisen rannerenkaan, Sarwenille korvakorun koska ajattelee, että hän olisi söpö sen kanssa ja Fealalle pikarin.

"Vau, ajattelit muitakin. Minulle ei ole vielä kertaakaan tullut mieleeni ostaa muille mitään. Ehkä voisin itsekin katsoa Garille jotain, ihan senkin takia että joudun lepyyttelemään häntä kun palaamme takaisin kolme arnia myöhässä." Sanon hymyillen ja menen ulos liikkeestä, jatkaen kulkua eteenpäin. En tiedä mitä voisin hänelle ostaa, mutta jos sopiva esine tulee vastaan, tunnistan sen varmasti.

Jamima lähtee seuraamaan Chiasmia. "Vaatteita," hän miltei kiljaisee. "Osta Garille housut," hän virnuilee ennen kuin katoaa jo vaatekauppaan.

"Vai housut," Tokaisen itsekseni Jamiman jo kadottua näkyvistä. Tuskin Gar haluaa itselleen housuja, mietin samalla kun katson yhdestä telineestä taaskin melko suurpiirteisesti siinä roikkuvia vaatteita.

Jamima tulee hetken kuluttua. "Huh, ei kovin paljon mielenkiintoista, mutta löysin muutaman kauniin huivin ja kenkiä. Feala ei varmasti käytä vaatekaupasta tai putiikista ostettuja kaapuja? Onko ne jotenkin uskonnollisesti pyhitettyjä, tai jonkun munkin kutomia tai jotain?"

"En tiedä. Ehkä hän voisi kuitenkin pitää jostain mekosta, mikä hyvin etäisesti muistuttaisi kaapua?"

Jamima nyökkää ja alkaa etsiä sopivaa. Chiasmin olkapäähän koputetaan.

Käännyn katsomaan kuka koputtaja on.

Hänen takanaan seisoo vartija: "Anteeksi, että häiritsen. Ei tarvitse huolestua. On eräs, joka haluaa tavata teidät."

Vaikka hän sanoikin ettei tarvitse huolestua, huolestun silti. "Emme ole olleet asemalla kuin puoli arnia korkeintaan ja nyt jo meidät halutaan tavata? Ei kuulosta hyvältä," sanon ja käsken Jamiman jättämään mekon etsimisen ja tulemaan luokseni.

Vartija sanoo: "Anteeksi, jos olin epäselvä. Teitittelin teitä." Jamima kurtistaa kulmiaan: "Vai minua ei haluta tavata?"

"Ai, luulin..." Aloitan ja mietin, johtuuko tämä siitä stiletistä. Sitä ei kuitenkaan löytynyt. "Jamima, jatka sinä ostoksia. Tämä ei varmasti vie pitkään, joten etsin sinut kun minut päästetään lähtemään."

Vartija pyytää Chiasmia seuraamaan itseään vieden hänet kahvilaan. Kahvilassa on muutama pöytä avaruusaseman kauppakadun käytävällä ja Chiasm tunnistaa Hans Zimmerin.

En odottanut näkeväni häntä täällä. Tervehdin häntä ja istuudun pöydän ääreen. "Et varmasti odottanut näkeväsi minua enää."

Hans Zimmer nyökkää: "Olet oikeassa." Hän kohottaa sormensa ja tarjoilija tulee ripeästi hänen luokseen painaen hieman päätään alas kunnioittavasti toisen auktoriteetille. "Yksi maitokahvi kahdella sokeripalalla, sokerileivos ja..." hän katsoo kysyvästi Chiasmia.

"Kahvi. Mustana, kiitos."
"Yritämme vieläkin palata kotiin, mutta sitä ennen tulimme tuhlaamaan ylimääräiset blutokit." Kerron Hansille.

Hans Zimmer nyökkää. "Ylimääräiset blutokit. Saanen udella, miten paljon teille niitä on kertynyt? Ja miten täällä vieraalla maalla suhteellisen lyhyessä ajassa olette niitä saaneet niinkin paljon?" Hans hörppää kahviaan, jotka on tuotu tarjottimella. "Olen turvallisuusvastaava, tiedän minkä verran olette kuluttaneet."

Mietin hetken mistä oikein saimme niin paljon blutokeja ja mieleeni muistuu sen maanalaisten kiihkomielisten aluksen myynti. "Niitä kertyi tarpeeksi myymästämme aluksesta," sanon, jättäen tietysti kertomatta asiasta sen enempää ja siemaisen kahviani.

"Mielenkiintoista. Selväähän on, että alukset eivät ole halpoja. Mistä saitte sen?"

"En ollut varsinaisesti  mukana hoitamassa kauppoja, joten en osaa sanoa siitä sen enempää," sanon, vaikka hyvin tiedän miten se saatiin.

Hans nyökkää. "Ei kai uteluni haittaa? Tämä on normaali toimenpide ja..." hän virnistää: "Syy pyytää sinut kahville kanssani."

"Pelkkä pyyntö kahville olisi kuulostanut mielekkäämmältä kuin utelusi. Ei minulla ole mitään salattavaa, mutta ymmärrät varmasti miten tuollainen saattaa häiritä hieman," sanon ja vilkaisen ympärilleni. "Emme viivy kauaa, mikä on sinänsä sääli. Olisin halunnut kierrellä täällä enemmänkin." Katson Hansia ja jatkan virnistäen. "Enkä kuulostanut äsken siltä, että olisin ilman lupaa mennyt tutkimaan mielenkiintoisia paikkoja ja huoneita."

Hans iskee silmäänsä: "Etkö? Oletteko pysyneet poissa ongelmista."

"Kutakuinkin. Meitä tuntuu seuraavan jokinlainen epäonnen kirous tosin."

Hans nyökkää. "Tein pientä tutkimusta, ja löysin sodan, mistä te kerroitte."

"Mutta ette uskoneet meitä kuitenkaan aluksi. No, kerro mitä sait siitä selville? Minuakin kiinnostaa tietää mistä siinä oikein oli kyse."

"Hyppyportilla käytiin taistelu, missä hyppyportti tuhoutui." Hans katsoo Chiasmia ovelasti.

"Aivan, todistimmekin sen kun olimme ensimmäistä kertaa palaamassa takaisin kotiin. Näimme miten se vain hävisi ja se paikka on edelleen tyhjä, lukuunottamatta yksin ajelehtivaa aluksenraatoa. Hankaloittaa meidän kotiinmenoa ikävästi, sillä emme tiedä muuta porttia jonka kautta pääsisimme määränpäähämme," sanon mietteliäänä.

Hans nyökkää ja maistaa leivonnaistaan. "Se taistelu ja portin tuho tapahtui 250 sykliä sitten."

Siemaisemani kahvini menee väärään kurkkuun ja joudun yskäisemään muutaman kerran selvittääkseni kurkkuani. "Taidamme puhua nyt eri sodasta ja eri portista."

"Emme, sama portti. Sitä ei ole ollut 250 sykliin. Haluatko todisteet?"

"Haluan, sillä se ei voi pitää paikkansa."

Hans nyökkää ja ottaa kommunikaattorinsa. "Tuotteko kahvila Kultaiseen kuppiin minun käsin kannettavan podini?" Hetken kuluttua kun Chiasm ja Hans ovat juoneet kahvinsa, hänelle tuodaan kannettava laite, josta hän selaa tietoa. "Tuossa," hän ojentaa laitteen. Laitteessa on tekstiä, historiallinen selostus sodasta hyppyportilla ja sen tuhosta. "Ellei tuo riitä, täällä on myös Imperiaalisen vartion loki, mutta sitä emme voi näyttää ulkopuolisille."

Luen tekstiä ja se ikävä kyllä kertoo samaa mitä Hanskin. "Mutta... miten tuo voi olla mahdollista? Tulimmehan siitä portista läpikin ja näimme sen sodan omin silmin, sekä portin tuhoutumisen," sanon ja katson Hansia kysyvästi.

Hans kohauttaa olkapäitään. "Minä en osaa sanoa tuohon mitään. Mutta voin käskeä tutkijan aluksellenne keskustelemaan tapahtuneesta. Muuta en pysty tekemään."

"Kiitos, se olisi hyvä. Muut tuskin uskoisivat minua," sanon ja mietteliäänä kuljetan sormeani tyhjän kahvikupin reunaa pitkin. "Olen aivan äimistynyt, enkä keksi asialle minkäänlaista järkevää selitystä," sanon vielä.

Hans pahoittelee, ettei voi auttaa enempää, mutta lupaa lähettää tutkijan mahdollisimman pian heidän luokseen.

"Jostain kumman syystä into shoppailuun hävisi, mutta minun on kai syytä palata Jamiman luokse," sanon hieman vaisusti. "Kiitos kahvista."

Hans nyökkää: "Ei ongelmia. Jos teillä on tarvetta hukata suuri määrä blutokeja, ottakaa minuun yhteyttä. Ehkä keksimme jotain. Huomasin myös rahtialuksen mitä vedätte perässänne."

"Onko sinulla mielessä jotain mihin voisimme hukata niitä blutokeja? Ja se rahtialus on tarkoitus ottaa mukaan kotiin ja vaihtaa se valuuttaan jota me käytämme."

"Pinnalla on eräs henkilö, joka kerää metalleja. Voin teidän puolestanne sopia diilin. Kerrotte, minkä verran teillä on valuuttaa, ja saatte hopeaa, kultaa, jalometalleja..."

"Tuo kuulostaa juuri siltä mistä muutkin pitäisivät. Minä en ymmärrä blutokien arvon päälle vieläkään mitään, mutta voin varmasti luottaa sinun sanaasi?" Varmistan.

Hans nyökkää: "Varmasti voit. Otan välityspalkkion, mutta se lienee selvää. Ja se on kohtuullinen."

"Niinpä tietenkin." Tokaisen ja kerron hänelle summan mikä minulla on. Jamima pitäkööt oman osuutensa ja ostakoot sillä mitä mielii.

Hans nyökkää. "Pidän sinut ajan tasalla. Tässä," hän antaa kortin jossa on hänen nimensä, arvonsa ja kommunikaattorin taajuus. "Tutkija tulee kun ehtii. Ehkä muutaman arnin sisällä."

Nyökkään ja kiitettyäni poistun etsimään Jamimaa. Otan samalla yhteyden Gariin ja kerron tutkijasta, jolla on asiaa. Sanon vain että se liittyy kadonneeseen porttiin ja sanon myös, että meidän tulo saattaa viivästyä ja se on asia mille en voi mitään.

Gar kysyy tiukkana syytä, miksi heidän tulonsa saattaa viivästyä ja hän vaatii Chiasmin läsnäoloa jos Imperiaalisen vartion tutkija saapuu alukseen, sillä Chiasm on ollut heidän kanssa eniten tekemisissä.

"No hyvä on, tulen paikalle kunhan olen löytänyt Jamiman," sanon Garille ja alan vilkuilla ympärilleni, etsien Jamimaa.

Jamima on hävinnyt, kuten odottaa saattoi.

Tuhahtaen yritän tavoittaa häntä kommunikaattorin avulla.

Jamima vastaa: "Niin?"

"Missä oikein olet? Minun pitää palata alukselle ja en oikein tiedä pitäisikö sinunkin," sanon.

"Hyvä on hyvä on, tullaan tullaan. Ostin sinullekin jotain, koska et itse osannut käyttää blutokeja kun sait tilaisuuden siihen."

"Ei olisi tarvinnut, mutta kiitos." Kerron odottavani häntä portilla josta on pääsy sisään ja ulos ja kun hän saapuu, jatkamme yhdessä matkaa takaisin alukselle.

Kaikki ovat jo kokoontuneet ohjaamolle. Gar vaatii Chiasmilta selitystä, mitä oikein on tekeillä.

"Kuulet asian siltä tutkijalta ja hän tulee pian tänne. Kuten sanoin, asia koskee sitä porttia. Ja kun Hans ottaa yhteyttä, minun pitää poistua hetkeksi ja palaan sitten takaisin. Ja jos tässä kaikessa menee enemmän kuin se pari arnia, niin en voi sille mitään. Tuhlaan rahani johonkin ja sen saaminen ei onnistu sormia napsauttamalla."

Gar nyökkää: "Otan yhteyttä heti kun se tutkija tulee. Mutten pidä siitä, että viranomaisia tulee minun alukselleni." Sarwen katsoo Garia: "Tuo sinun poliisinpelkosi voi nyt hieman haitata meidän pääsyämme kotiin. Eikä Imperiaalisesta vartiosta ole tähän asti ollut mitään haittaa meille. Olemme tulleet täällä lain edessä huomattavasti paremmin toimeen kuin tunnetussa maailmassa." Gar nyökkää: "Tuossa on järkeä, mutta silti."

"Jamima, sinä voit varmasti palata ostosten pariin jos haluat. Minä odotan täällä tutkijaa ja hoidan oman ostokseni kunhan se järjestetään. Ilmoitan sitten kun kaikki on valmista ja voimme lähteä ja luotan ettet hankkiudu hankaluuksiin," sanon Jamimalle.

Jamima lupaa, ettei hankkiudu vaikeuksiin, ostaa vain vähän vielä tuomisia tunnettuun maailmaan.

Jään odottamaan alukselle tutkijan saapumista.

Tutkija tulee kahden arnin sisällä. Hänellä on valkoinen takki ja paksut silmälasit. Silmät näyttävät lasien läpi suurilta ja miltei sokeilta harmaudessaan. "Hans Zimmer lähetti minut tänne. Teille piti kertoa jotain?"

"Kyllä, siitä sodasta ja portista. Ja siitä, koska se tapahtui," sanon tutkijalle.

Tutkija ei kerro historiasta, sodasta ja portin tuhosta mitään uutta. Vain vahvistaa Hansin kertoman tarinan.

"250 sykilä sitten." Toistan tutkijan sanat. "En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta se selittäisi sen, mikseivät he tienneet sodasta portilla silloin kun me sen näimme, sillä se oli jotenkin tapahtunut jo aikoja sitten."

Tutkija nyökkää. "Kuvauksenne sopivat siihen sotaan, mikä käytiin. Mutta olette varmasti kuulleet, että nyt ei ole mitään käyty, ja portti on tuhoutunut silloin historiassa." Hän jatkaa: "Kuitenkin ilmeisesti olette tulleet sieltä. Saanko nähdä aluksenne lokin?" Gar nyökkää ja sanoo Sarwenille, että etsii tiedot siitä päivästä, kun he tänne saapuivat. Sarwen alkaa tehdä työtä. Tutkija pohtii: "Yksi mahdollisuus kyllä olisi..."

"Kerro toki." Pyydän tutkijalta.

Tutkija hymyilee: "Tästä harvoin puhutaan ja Imperiaalinen vartio ei sitä tunnusta päteväksi tieteeksi, mutta aikarepeämä. Se voisi olla vastaus tähän kaikkeen."

"Kuulostaa omalla tavallaan järkevältä mielestäni, mutta mikä sellaisen aikarepeämän sitten aiheuttaa ja ovatko ne yleisiä? Onko niistä jotain haittaa? Ajattelin vain, mehän siis todella näimme sen tapahtuman eli tavallaan elimme siinä ajassa, mutta emme kuitenkaan, joten voiko sellainen vaikuttaa mehinin jotenkin?" Kysyn.

"En tiedä voiko se vaikuttaa teihin. Minua kiinnostaa, että mistä se voisi johtua, sen takia kysyin lokia. Toisaalta, teidän genetiikka kiinnostaisi myös, mutta se vaatisi tutkimuksia ja edellisen, ennen matkaanne olevan tiedon. Muutoksista on muuten paha sanoa." Tutkija pitää tauon. "Ehkä te olette menneisyydestä."

Vilkaisen muita ja sanon tutkijalle: "Ei se oikein kuulosta oikealta mielestäni. Toivottavasti saat lokista jotain tietoa mitä kaipaat."

Sarwen aukaisee lokin näytölle ja tutkija alkaa selata sitä kirjoittaen muistiinpanoja. "Ei kuulosta järkevältä? Te tulitte portista," hän osoittaa ruutua, "jokin meni vikaan tämän lokin mukaan. Eksyitte tänne. Olitte hetken täällä, näitte sodan ja portin tuhon. Olitte ilmeisesti kahdessa ajassa samaan aikaan, ennen kuin sopeuduitte meidän aikaamme. Siksi näitte sodan ja tuhon, koska sieltä, mistä te tulette olette menneisyydessä. Me olemme tulevaisuudessa teidän aikaanne nähden. Siksi näitte vanhan tapahtuman. Jos löydätte portin takaisin, ja vain menette siitä läpi, voi olla, että ilman samaa virhettä mikä silloin ensimmäisellä kerralla tapahtui saavutte omaan maailmaanne 250 vuotta sen jälkeen kun eksyitte tänne."

Kuuntelen tutkijan selitystä hiljaa hämmästellen ja hänen sanansa kuulostavat kuin epätodellisilta mielestäni. Luon muihin kysyvän katseen. "Niin, mikä virhe siinä tänne tulossa oikein tapahtuikaan ja onkohan se toistettavissa? Ei sillä että pääsymme pois täältä olisi muutenkaan mitenkään kovin mahdollisen tuntuista, mutta kuitenkin."

"Olen tehnyt muistiinpanot ja yritän selvittää sitä. Te olette tehneet aikahypyn, olen 99% varma siitä." Gar katsoo miestä epäuskoisena. "Entä se yksi prosenttia?" Tutkija virnistää: "On epävarmuutta, mutta uskon vahvasti, että olette menneisyydestä. Minä tutkin tämän tiedon, mitä aluksenne lokista löytyi ja yritän löytää sen, mitä on tapahtunut. Ehkä sen voisi kääntää toisin, ja voisitte käyttää jopa toista porttia päästäksenne sinne mistä olette tulleet. Ehkä ette olekaan eksyksissä. Ehkä tuo planeetta allamme on teille tuttu, mutta vain tulevaisuudessa. Ette vain tunnista sitä enää."

"Tuo kuulostaa niin..." Sanon ja tuhahdan. "En tiedä. Frell sentään."

Tutkija sanoo: "Minä menen tutkimaan näitä tietoja, teidän pitänee miehistön voimin hieman ajatella tätä asiaa. Tilannettanne. Jos teillä on parempia ideoita mitä on tapahtunut, voitte kyseenalaistaa koulutukseni. Hyvää päivänjatkoa, palaan asiaan."