"Kuitenkin, olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Klaani ei ole sanomassa mitä teen. Tremeret sitä yrittivät, mutteivät onnistu. Minä en sovi heidän joukkoonsa. En ole siitä katkera, sillä olen itsenäinen."
"Hyvä on. Tiedät itse parhaiten mitä haluat, vaikken minä valintaasi ymmärräkkään."
Chorus nyökkää.
"Ehkei sinun pidäkään ymmärtää. Tai, vaikket ymmärrä sitä, se ei varmasti ole sinulta pois kunhan minä itse olen tyytyväinen."
"Ei tietenkään ole minulta pois. Pääasia että et ole onneton."
Chorus nyökkää.
"Entä sinä? Sinä vaikutat tyytyväiseltä, varsinkin kun saat tehdä, tai olla osallinen jossain tärkeässä. Se taitaa olla sinun juttusi? Vaikuttaa ja olla tärkeä? Osa jotain suurempaa kuviota."
"Olen tyytyväinen, ollut sitä alusta asti. Minulla ei ole ollut tarvetta olla mitenkään hyödyllinen, mutta tilaisuuden tullen olen huomannut pitäväni siitä. Lähinnä kai tärkeää minulle on olla jotain omieni parissa, nimeni vuoksi. Se mitä meistä puhutaan ja millaisina meidät tunnetaan, se on ihan oikea käsitys. Olemme sitä mitä muut sanovat meidän olevan ja minä olen ylpeä siitä, että minäkin saan olla sellainen. Tiedäthän, juonitteleva ja valehteleva petturi. Emme kuitenkaan ole sitä omillemme."
"Oletko sitä sitten minulle? Ainakin olet onnistunut käyttämään minua ja resurssejani hyväksi kunnioitettavan hyvin tähän asti."
Naurahdan päätäni pudistellen.
"En tietenkään ole. Itseasiassa minusta tuntuu välillä jopa pahalta pyytää sinulta jotain, koska en halua antaa sellaista kuvaa että käyttäisin sinua hyväkseni."
"No, et sellaista kuvaa ole antanut. Tai aluksi epäilin sitä." Chorus vaihtaa puheenaihetta keskustelusta, joka ei johda mihinkään.
"Miten muuten, tai missä tarkemmin ottaen minä suoritan sen leikkauksen sitten?"
"Judas on meidän Nosferatujen piilopaikassa, joten mahdollisesti siellä voisit suorittaa sen. En tiedä miten monimutkainen toimenpide se on ja mitä se vaatii, joten en osaa antaa tarkempia vastauksia."
"Leikkaus on periaatteessa melko monimutkainen, mutta koska hän ei ole ihminen, ei ole tarvetta steriilille tilalle. Kuitenkin, ongelma tulee siinä, että tuskin toimenpide tulee olemaan kovinkaan miellyttävä hänelle. Koverran hänen vatsaansa tilaa räjähteelle, eikä hän voi saada puudutusta, tai nukutusta. Yksi vaihtoehto tosin on."
"Steikkaaminen siksi aikaa?" Kysyn.
"Niin."
"Eiköhän hän suostu siihen itsekkin mielellään," sanon hymyillen.
Chorus nyökkää.
"En usko, että muita suurempia ongelmia siinä tulee olemaan. Verta hän tarvitsee tosin, mutta hän ei voi kokonaan parantaa itseään, ettei hänen kehonsa ala hylkiä vieraita esineitä hänen sisällään."
"Kaikki hoituu varmasti. Nyt toisaalta kun ajattelen asiaa tarkemmin, ajatus hänen uhrautumisestaan on muuttunut jollain tavalla ällöttäväksi. Se on hieno teko, en todellakaan kiellä sitä ja varmasti näky on näkemisen arvoinen, mutta ajatus sisustaa sisälmyksensä räjähteillä, on... en tiedä, melkein jopa kuvottavaa," sanon irvistäen inhosta, hymyillen kuitenkin.
"Onhan se hieman outoa. Vielä kun näkee hänen olevan mestattavana ja tietää, että hän on kävelevä pommi."
"Totta. Missä sinä aiot olla kun se tapahtuu? Itse haluaisin olla tietenkin paikalla."
"Onko se liian epäilyttävää, jos suljettuun tilaisuuteen tulee kaikki?" Hän naurahtaa.
"En tiedä menetänkö mitään, ellen sitä näe. Sitäpaitsi, jälkipyykki saattaa olla melko vaarallista. Minä en ole soturi, enkä haluaisi kuolla siellä."
"Ellet halua nähdä miten Toreador pirstoutuu palasiksi, aiheuttaen mahdollisimman paljon samalla vahinkoa muille, et menetä mitään. En ole vielä ajatellut asiaa kunnolla, mutta itsekkin mietin sitä miten vaarallista siitä voi tulla. Ja mitä jos olenkin itse vaarassa. Jos minulle käykin huonosti," sanon mietteliäänä.
"No, ainakin olen sitten nähnyt jotain mielenkiintoista."
"Kuten on sanottu, tuskin räjähdys tappaa sheriffiä, Hurttaa tai prinssiä. Ehkä jos paikalla on tarpeeksi lähellä joku nuori Ventrue, hän saattaa olla mennyttä. Kuitenkin, Ventrueilla on Fortitude, joka lisää heidän sitkeyttään. Tietysti, jos pommi on tarpeeksi suuri..." Chorus miettii.
"Jos pommi on tarpeeksi suuri, saisivat Ventruet pitää itse sen yksityisen tilaisuutensa, eikä Nosferatujen tai Brujahien pitäisi mennä sinne kuokkimaan. Pommi räjähtäisi, hautaisi Ventruet. Brujahit ja Nosferatut olisivat ulkopuolella varmistamassa, ettei kukaan jää raunioista eloon."
"No onko se edes mahdollista saada Judasin kokoisen henkilön sisään niin paljon räjähteitä, että se kävisi noin? Ilman että kukaan edes alkaisi epäillä, miksi hänen on niin vaikea liikkua?" Kysyn naurahtaen hieman.
"Minä en tiedä sitä. Hellerillä on enemmän tietoa räjähteistä."
"Hän varmasti joka tapauksessa tulee tarvitsemaan sinulta mielipidettä niistä, juurikin saadakseen selville minkäkokoista sopii laittaa, joten asian voi ottaa puheeksi silloin uudestaan."
"Kyllä. Mutta sinun kannattanee jo etukäteen ilmoittaa tuosta vaihtoehdosta, jos se mielestäni on hyvä. Mitä hyötyä on räjähteestä, ellei se oikeastaan tee mitään ja kuitenkin joudut avoimeen käsikähmään siitä huolimatta?"
"Hyvä on. Minä otan selvää asiasta. Se ei kuitenkaan etene jos hän kertoo minulle määristä, sillä enhän minäkään tiedä miten paljon Judasin sisään voi mitään tunkea, joten kun menen tapaamaan Helleriä, sinä saat tulla mukaan."
"Hyvä on. Tulen mukaan."
Kaivan puhelimeni esiin ja teen puhelun Hellerille, yhä sängyssä Chorusin vierellä maaten.
"Oletko kiireinen? Haluaisin tavata sinut ja tuoda Chorusin mukanani keskustelemaan."
"Mitä asia koskee? Olen kiireinen miettiessä räjähteitä. Mutta, jos on aivan välttämätöntä, olen kapakassa."
"Asia koskee juuri niitä, joten tulemme heti," sanon ja lopetan puhelun, nousen ylös, nyökäten ovea kohti. Lähdemme Hellerin kapakkaan ja tervehdin nopeasti baarimikkoa, istuutuen Hellerin pöytään ja aloitan:
"Niin, tuli puhetta niistä räjähteistä ja niiden määristä... mitä olet niistä ajatellut? Minkälaista räjähdettä ja minkä kokoista, miten paljon?"
"En ole vielä ihan varma. Ongelma on siinä, että sen pitäisi tehdä mahdollisimman paljon vauriota, mutta kuitenkin niin, ettei sen vaikutusalue ole kovinkaan suuri. Siis, läheltä iso boom, mutta kauempaa ei boomia ollenkaan."
"Aivan. Millaisista määristä on puhe jos kuitenkin räjähdyksen pitäisi olla niin iso, että se todellakin vaikuttaa ympärilläolijoihin ja niin voimakkaasti, että se melkein käytännössä hautaisi kohteet alleen? Voiko sellaista määrää edes kuvitella kenenkään sisällä?"
"Minulla on suunnitelma, se tosin vaatii sen, että tiedän mikä paikka on kyseessä. Helppo hoitaa ja tuhoaa. Onnistuuko sen paikan utelu etukäteen, ja onnistuuko sinne tavaran toimittaminen, ennen teloitusta?"
"Ajattelin itse juuri jotain samankaltaista. Paikkaa ei saa tietoon ennenkuin asiasta on kerrottu prinssille. En tiedä miten hän suhtautuisi jos uusi paikkakin olisi etsitty valmiiksi hänen puolestaan."
"Jos se onnistuu, Judasiin pistetään jotain, mikä leimahtaa räjähtäessä. Napalmia. Juttu onkin siinä, että mikä ikinä paikka onkaan, siellä on termiittiä. Termiitissä on vitun iso UV-säteily ja se on kolme kertaa kuumempaa kuin laava. Sitä ei myöskään pysty sammuttamaan, kun se on syttynyt. Ja se palaa kauan."
"Termiittiä? En ole koskaan kuullutkaan," sanon hiljaa.
"Mutta tosiaan, paikasta ei voi saada vielä tietoa. Muuten kyllä kuulostaa paljon paremmalta kuin aikaisempi suunnitelma."
"Termiitti on alumiinin ja rautaoksidin seos. UV varmasti korventaa kehoa, kuten liekit ja kuumuus. Lisäksi se saa varmasti rakenteet sulamaan... Yksi iso palava läjä kiveä minkä sisällä on Ventrueita."
Nyökkään ymmärtäen mitä hän tarkoittaa.
"Odotan vain sitä että puhumispuoli on hoidettu ja asia klaaniemme keskudessa selvä. Sitten voin aloittaa oman hommani ja asia etenee. Yritän tietysti mitä pikimmin saada selville paikasta. Minkälaista se termiitti sitten on? Siis onko se nestettä vai jotain muuta? Onko se hyvin piilotettavissa ja jos se kerran on niin palavaa, paikan pitää olla siis kivestä?"
"Jauhetta. Sanotaan, että ainakin sata säkkiä olisi hyvä saada piiloon, mutta mitä enemmän, sen parempi."
"Miten isoista säkeistä on kyse?"
"Normaaleja säkkejä, tiedäthän." Heller levittää käsiään muovaten ilmaan säkin, joka on suunnilleen hänen ylävartalonsa kokoinen.
"Okei," tokaisen ja mietin hetken.
"Siellä paikassa ei voi olla kukaan ulkopuolinen, ellei halua kuolla? Ihmetteleekö prinssi jos kukaan ei halua olla paikalla todistamassa teloitusta?"
"En tiedä, luulen, että kun prinssi kuulee pommiuhasta, hän ei haluakaan muiden kuin Ventrueiden olevan paikalla. Alkuperäinen suunnitelma olikin saada meidät jotenkin kuokkimaan sinne."
"Minä siis yritän ottaa paikasta mahdollisimman pian selvää," sanon nyökäten.
"Hyvä. Pysymme siis tässä suunnitelmassa, ja alan valmistaa termiittiä?"
"Kyllä. Tämä on paljon parempi kuin ensimmäinen sunnitelma."
"Hyvä. Hanki sinä tietoon teloituspaikka."
"Yksi asia vielä. Se napalmi, onko se... millaista se on ja miten paljon sitä pitää olla? Chorus on täällä myös antamassa oman arvionsa siitä, millaisia määriä Judasin sisään voi laittaa mitään, ilman että kukaan sitä huomaa."
"Napalmia ei paljoakaan tarvita, se toimii sytykkeenä termiitille. Siksi napalmia, että sekään ei sammu. Jos siellä sattuu olemaan vaahtosammuttimia, tai katossa sprinklerit. Termiitillä on siis aikaa syttyä rauhassa."
"Hyvä on, asia on selvä minun osaltani," sanon ja käännän kysyvän katseeni Chorusiin, onko hänellä jotain kysyttävää tai sanottavaa. Taaskin hän on ollut niin hiljainen koko keskustelun aikana, että melkein unohdin hänen olevan mukana.
"Tarvitseeko se napalm jotain erityistä, tiedäthän, paikassa mihin se sijoitetaan?" Heller pudistelee päätään. "Se tulee pienessä säiliössä, joka mahtunee hyvin vatsan tilalle. Nyt ei tarvitse miettiä niin paljon räjähdysvoimaa, sillä tuho tulee ulkoa ja Judas on vain sytytin."
"Mutta sehän silti tarvitsee jonkin pienen räjähteen jotta napalmi syttyy, eikö? Miten se räjäyttäminen käytännössä toimii? Napin painalluksellako?"
"Napin painalluksella, tai ajastetusti. Tai Judasiin voi pistää kytkimen, joten hän pystyy itse räjäyttämään itsensä."
"Ehkä parempi niin, sillä ilmeisesti kukaan ei ole vapaaehtoisesti halukas tunkemaan samaan tilaan tarkistamaan sitä, koska nappia edes kannattaa painaa."
"Eli, kytkin Judasiin."
"Sinä osaat hoitaa sen?" Kysyn Helleriltä.
"Enköhän saa jonkun, joka tekee kytkimen. Jos totta puhutaan, niin en edes itse sitä termiittiä sekoita. Mutta kuitenkin."
"Pääasia että joku sen hoitaa," sanon ja nyökkään. Kaikki on minulle nyt selvää, ainakin toistaiseksi. Käännän vielä kysyvän katseeni Chorusiin.
"Onko vielä jotain?"
Chorus pudistelee päätään.
"Uskon, että tämä on selkeää. Kunhan joku tulee mukaan siihen operaatioon vielä näyttämään, mikä menee mihinkin." Heller nyökkää:
"Tietysti. Aktivoinnit tehdään samalla, kun sinä asennat ne." Chorus katsoo Amandaa.
"Ei minulla muuta."
"Hyvä, tämä oli sitten tässä. Jätämme sinut jatkamaan töitäsi. Ja minä pidän kaikki ajan tasalla omalta osaltani," sanon ja nousen ylös, nyökäten tervehdykseksi vielä, poistuen Chorusin kanssa paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti