Sessio 45 - Kylän juhlat

Nyökkään sheriffille. "Sinä siis yrität saada kyläläisten pään käännettyä ja minun pitää alkaa etsiä ystävääni. Ei ole hänen tapaistaan kadota kesken kaiken, mutta en toisaalta epäilisi yhtään löytäväni häntä kylän naisten keskeltä kertomassa huimia tarinoita avaruudesta," sanon.

Sheriffi nyökkää: "Hakekaa teidän prinsessanne auringonlaskun jälkeen. Pidän teidät ajan tasalla pikkuisen lemmikkinne osalta."

Kiitän sheriffiä ja lähden kulkemaan kylällä eteenpäin, yrittäen ottaa yhteyttä Sarweniin kommunikaattorilla.

Sarwen vastaa ja Chiasm kuulee iloista hälyä taustalta: "Niin?"

"Anna kun arvaan. Olet löytänyt itsellesi ihailijoita ja kerrot heille paraikaa millaista avaruudessa on, sekä millainen sankari olet?" Kysyn.

"Tuota, näetkö keskustasta koilliseen kapakan jonka nimi on "Iloinen vuohi"? Tule sinne."

"Hyvä on," sanon ja etsin kapakan, mennen sinne.

Kapakassa olut ja viini virtaavat, vaikka kello on vasta kuusi. Kaikki ovat kerääntyneet keskimmäisen pöydän ympärille, jolla seisoo Sarwen. Kun Sarwen huomaa Chiasmin astuvan sisään, hän sanoo väkijoukolle osoittaen ovea: "Ja sieltä saapuu Chiasm!" Väkijoukko kääntyy kuohahtaen katsomaan ovelle.

Vaivaudun hieman saamamastani katseista, mutta kävelen pöydän äärelle ja sanon Sarwenille: "Jotenkin arvasin tämän."

Sarwen ojentaa Chiasmille kätensä nyökäten häntä pöydälle. Ihmiset antavat Chiasmille kunnioittavasti tilaa.

En pidä olla tällätavoin huomion keskipisteenä, mutta vieläkin olen juonessa mukana ja tartun Sarwenin käteen, hänen auttaen minut pöydän päälle. "Mitä oikein olet kertonut heille?"

Sarwen kuiskaa: "Tarinoita matkoistamme. He ovat ihan ihmeissään kaikesta." Chiasmille tuodaan tuoppi, jossa viiniä ujosti niiaten.

Kiitän ja maistan sitä, kuiskaten Sarwenille: "Älä istuta heidän päähänsä unelmia tähtiin kurkottamisesta, he ovat onnellisia näin. Sitäpaitsi, aloin miettiä sitä aluksen myymistä tänne uudemman kerran ja tulin toisiin aatoksiin, mutta puhun siitä myöhemmin." Kuiskattuani Sarwenille tuon, siirrän katseeni yleisöön ja hymyilen vaivautuneesti.

Eräs kyläläinen, nuorehko nainen kohottaa kätensä katsoen hieman ujosti Chiasmia.

"Niin?" Kysyn naiselta.

"Kerro vielä, miten tapasitte vuohenimijän, joka ei olekaan vuohenimijä." Muutkin yhtyvät siihen. "Niin, kerro, miten tapasitte sen otuksen."

Vilkaisen Sarwenia ja aloitan: "Hän oli pakosalla palkkionmetsästäjiltä ja satuimme eksymään paikalle sopivasti. Hän pyysi lupaa tulla aluksellemme ja siitä asti hän on ollut meidän mukanamme."

"Mitä kaikkea hän on tehnyt," yksi hieman juopuneempi punanenäinen oljista tehty hattu päässään oleva mies kysyy ryystäen oluttaan. Hänen partaansa jää vaahtokuori. "Imenyt vuohia tyhjäksi muillakin planeetoilla?" Jotkut naurahtavat, jotkut paheksuvat.

"Ei. Todennäköisesti hän on juonut toisilla planeetoilla kaikki liuottimet, siivousaineet ja kaiken mikä sisältää alkoholia. Olen jo kertonut, että hänen elintarvikkeensa on vain ja ainoastaan alkoholi," sanon kyllästyneenä väityksiin siitä, että Sha-Tzuu olisi muka verenimijä.

"Haluamme todisteen," joku huutaa. "Teurastan huomenna lehmän. Viemme verikupin sinne häkkiin. Ellei se ole seuraavaan aamuun mennessä tyhjä, lemmikkinne on viaton ja pidämme juhlat vieraidemme kunniaksi." Sarwen kuiskaa huuliensa välistä: "Niin, selitin näille barbaareille, että hän on lemmikkimme. Menee paremmin jakeluun, kuin joku niinkin erikoisen näköinen voisi olla älykäs, kuten me."

"Sopii minulle. Yritin jo aikaisemmin ehdottaa vuohen laittamista samaan häkkiin, muttei se kelvannut. Tarkoituksenamme ei ollut vain viipyä niin pitkään. Meidän piti lähteä jo huomenaamulla, mutta jos muut suostuvat tuohon, se sopii," sanon ja katson Sarwenia kysyvästi, mitä mieltä hän on.

Sarwen kysyy: "Onko muita vaihtoehtoja?" Kyläläiset alkavat takoa tuoppejaan pöytiin: "Todisteita, todisteita, mutta ennen aamua me juhlimme ja kuuntelemme tarinoita!"

"Toisaalta tuo kuulostaa ihan hyvältä. Jamimakin saa osakseen sitä huomiota mitä hän on kaivannut ja varmasti pitää huolen siitä että kaikki kuulevat mitä seikkailuja hän on kokenut. Olettaen että hän käyttäytyy hyvin ja pääsee pois häkistä," sanon virnistäen Sarwenille ja selitän nopeasti miksi hän on häkissä.

Sarwen naurahtaa: "Kyläläiset, haluatteko tavata kauniin, temperamenttisen prinsessan? Hän on temperamenttinsa takia putkassa, eli teidän pitää pyytää häntä vapaaksi. En usko, että jos se hänestä on kiinni, hän pääsee koskaan pois." Kaikki nauravat ja yksi miesjoukko sanoo: "Me sanomme sheriffille, että tuo prinsessanne tänne. Haluamme nähdä häet, sen verran hulvaton kiukkupussi tuntuu olevan."

"Hulvaton todellakin," tokaisen ja jatkan: "Pyytäkää sheriffiä päästämään prinsessa vapaaksi, olen varma että pidätte hänestä." Juon viinini loppuun ja laskeudun alas pöydältä. Niins anottu kuuluisuus maajussien keskellä ei tunnu hyvältä minusta, vaan saa minut vaivautuneeksi. "Ilmoitatko sinä muille suunnitelmien muutoksesta?" Kysyn vielä Sarwenilta.

Sarwen nyökkää. "Kyläläiset vain haluavat tavata koko miehistön. Heidän mielestä olemme kuin joitan satuhahmoja."

"Pyydä kaikki sitten tänne. Ja jos he haluavat olla vieraanvaraisia, Sha-Tzuu ei varmasti pahastu alkoholista myöskään. Taidan itse mennä katsomaan miten lemmikkimme ja prinsessamme voi."

Sarwen nyökkää: "Hyvät uudet," hän krohaisee, "ystäväni, käyn hakemassa muun miehistön. En lupaa, että kaikki suostuvat tulemaan. Tiedättehän Arven." Kaikki nauravat, kuin tuntisivat hänet. "Ja Fealalle ei kannata antaa liikaa suunvuoroa, tai juomingit loppuvat lyhyeen."

Naurahdan itsekin ja poistun sheriffin toimistolle tapaamaan vangittuja ystäviämme.

Chiasm ehti nopeammin sheriffin luokse kuin juopuneet kyläläiset, jotka päättivät juoda tuoppinsa loppuun. Aurinko ei ole vielä laskenut, mutta alkaa värjätä jo ilmaa kauniin oranssiksi. Sheriffi istuu tuolillaan kuistilla käärien tupakkaa.

"Ystäväni on kuin onkin kertonut tarinoita kyläläisille ja he haluavat prinsessan vapaaksi. He haluavat nähdä millainen hulvaton kiukkupussi hän oikein on," sanon hymyillen.

Sheriffi hymyilee: "Miksi luulet, että istun täällä ulkona tuon kanssa?" Hän kopauttaa kantapäällään tuolin alle ja Chiasm kuulee pullon kilahduksen.

Naurahdan ja nyökkään. "He haluavat myös varmistusta Sha-Tzuusta ja kertoivat teurastavansa lehmän huomenna, vieden verta Sha-Tzuun häkkiin ja jos se on koskematon seuraavaan aamuun mennessä, he uskovat että Sha-Tzuu ei ole verenimijä." Kerron vielä.

Sheriffi nyökkää. "Kuulostaa hyvältä. Ehkä kyläläiset eivät tarvitsekaan vakuuttelua enää, mutta todistetta he haluavat."

"Taidamme siis viipyä täällä pidempään kuin oli tarkoitus," sanon ja menen sisälle tervehtimään Jamimaa ja Sha-Tzuuta.

Jamima näyttää nyrpeältä: "Voitko kuvitella, se sheriffi jätti minut yksin tänne." Sha-Tzuu sanoo viereisestä häkistä nurkasta: "Mutta et ole yksin." Jamima tuhahtaa: "Tiedät, mitä tarkoitan. Hän ei suostunut päästämään minua vapaaksi, vaikka vaadin, vaadin ja vaadin, ja vaadin!"

"Niin, ajatella," sanon ja hymähdän. "Taidat päästä pian kuitenkin vapaaksi ja sinulla on ihailija joukko odottamassa. Enkä puhu aluksen jäsenistä, vaan kyläläisistä."

"Mitä niistä heinähatuista ja lannanpotkijoista?" Kysyy Jamima nyrpeänä.

"He pitävät sinusta ja haluavat tavata sinut, sekä kuulla tarinoita siitä mitä kaikkea olet nähnyt ja kokenut," sanon hymyillen.

Jamima nyökkää: "Ah, arvostusta. Mutta senhän pitäisi tulla noilta maalaistolloilta ihan luonnostaan. Sheriffi saa kyllä pyytää anteeksi, ennen kuin astun ulos tästä kopista."

"Älä edes kuvittele, vai oletko unohtanut jo mitä oikein teit? Ole tyytyväinen että edes pääset pois häkistä."

"Silti," Jamima pitää päänsä. Sha-Tzuu kysyy hiljaa: "Koska minä pääsen? Täällä on kylmää, pimeää ja yksinäistä."

"Tiedän, mutta sinä valitettavasti joudut olemaan siellä pitempään. Voin tietysti kysyä saisitko sinäkin tulla ulos, mutta en voi luvata mitään," sanon säälien Sha-Tzuuta.

Sha-Tzuu nyökkää: "Ei ole kivaa olla vankina." Jamima nyökkää: "Tiedän täysin, mitä tarkoitat." Sha-Tzuu pudistelee päätään: "Mutta sinua ei syytetä vuohien tappamisesta. Sinua syytetään vain kovaäänisestä uhmasta."

"Älkää nyt sentään kinastelko. Kumpikin teistä tietää mitä on olla vangittuna ja se riittää. Minä voin yrittää puhua sheriffille. Ongelma varmasti on se, jos sinun vapaanaollessasi tapahtuukin jotain. Kyläläisten usko sinun syyttömyyteesi horjuu pahasti silloin."

Sha-Tzuu nyökkää. "Jamima, jos olet oikein tuhma, et ehkä pääsekään ulos ja minun ei tarvitse olla yksin enää." Sha-Tzuu virnistää. Ovi aukeaa ja sheriffi astuu sisään: "No niin, prinsessa. Pääset ulos. Sinua odotellaan ravintolassa ja nyt on jo auringonlasku, eli menkööt."

"Entä Sha-Tzuu? Hänen pitäisi olla täällä vielä ylihuomiseen asti, mutta se ei ole reilua. Olla nyt yksin täällä pimeässä ja kylmässä," sanon sherifille.

Sheriffi kohauttaa olkapäitään: "Se on hänen parhaakseen. Kun vihaiset karjatilalliset haluavat lynkata jonkun, jopa minä olen voimaton sen massan edessä. Tai menetän uskottavuuteni vastustaessani heitä ja suojellessa heidän itse päättämää vihollista." Sheriffi Earl aukaisee Jamiman häkin oven: "Noin, olet vapaa." Jamima katsoo tiukasti sheriffiä: "En liiku minnekään, ennen kuin pyydät anteeksi."

"Olet todellakin uskomaton, Jamima. Pian käy niin, ettet ehdi edes tajuta kun häkin ovi on uudestaan suljettu, joten tule ulos sieltä ja mene kapakkaan. Sinua odotetaan siellä," sanon hieman tuimasti.

Jamima tuijottaa edelleen sheriffiä ja sheriffi huokaisee. "Pahoittelut, mene nyt tai teen kuten ystäväsi sanoi." Jamima astuu ulos häkistä ja sanoo: "Hän on hovineitoni."

"En ole täällä sitä, enkä aluksella," sanon Jamimalle. "Mene nyt."

Jamima tuhahtaa ja lähtee nokka pystyssä kävelemään pois paukauttaen sheriffin oven kiinni perässään. Sheriffi pyyhkäisee teennäisesti hikeä otsaltaan. "Melkoinen pakkaus."

"Tämä oli vielä helppoa." Tokaisen ja vilkaisen Sha-Tzuuta. "Tuntuu kurjalta jättää tuo lemmikkimme tänne niin pitkäksi aikaa, mutta se on hänen omaksi parhaakseen. Saan kai tulla vierailemaan täällä kesken illanvieton jos haluan?" Kysyn.

Sheriffi nyökkää. "Saat toki. En usko, että yrität mitään."

"Ei, en yritä päästää Sha-Tzuuta vapaaksi tai muuta. Haluan vain pitää hänelle seuraa. Ja tuoda juotavaa," sanon hymyillen.

Sheriffi nyökkää. "En näe siinä mitään ongelmaa. Luulen, että velvollisuudet ja olut kutsuu majatalossa. Pitää hieman tarkkailla, kun ilottelu saattaa muuttua riidaksikin." Sheriffi tarttuu lippaansa nyökäten Chiasmille ja lähtee ulko-ovelle.

"Todennäköisesti siellä on ainakin osa aluksemme jäsenistä. He saattavat olla hieman erikoisia, mutta lupaan etteivät he aiheuta hankaluuksia," sanon vielä sheriffille ennenkuin hän poistuu. Mieleni tekisi lähteä itsekin kapakkaan oluelle, mutta on kurjaa jättää Sha-Tzuu yksin tänne.

Kun sheriffi on poistunut Sha-Tzuu sanoo: "Onkohan täällä tärpättiä siivouskomerossa? Tuo viski on niin kovin laimeaa enkä pidä sen sivumausta sitten yhtään. Voit mennä muiden kanssa, minä ja tärpätti kyllä pärjäämme."

Nyökkään ja alan etsiä komerosta Sha-Tzuulle sopivampaa juotavaa.

Komerossa näyttää olevan tärpättiä ja muita liuottimia jonkin verran. Myös vanhaa kuivahtavaa maalia, mistä Sha-Tzuu huutaa innoissaan: "Vanukasta!"

Pudistelen päätäni kauhuissani hänen ruokavaliostaan, mutta tuon kaikki löytämäni purkit hänelle. "Kas noin. Etköhän pärjää näillä vähän aikaa. Tulen jossain vaiheessa katsomaan sinua," sanon hymyillen ja heilautan kättäni, poistuen ja mennen kapakkaan.

Kapakassa on täysi ilonpito, eikä Chiasm ole varma tietääkö Jamima itsekään nauretaanko hänelle, vai hänen kanssaan. Hän kuitenkin näyttää nauttivan sekä huomiosta, että viinistä. Gar istuu nurkassa kaksi kolpakkoa käsissään pelaten jotain korttipelin tapaista kyläläisten kanssa kun taas Arpi on yksin nurkassa kaikkien häntä vältellen. Feala istuu hieman syrjemmällä tarkkaillen. Hän ei ole usein kapakassa käynyt.

Menen istuutumaan Fealan seuraan ja sanon hymyillen: "Halusit kokeilla elämistä? Tässä on hyvä hetki kokeilla sitä, koska nämä ovat tavallisia maalaisia. Ei mitään paineita mistään, ei pelkoa vartijoista tai tappelusta. Helppoa illanviettoa oluen tai viinin äärellä. Haenko sinulle yhden?"

"Voin ottaa pienen tilkan viiniä," Feala sanoo.

Nyökkään ja hankin pöytään viiniä sekä olutta. Otan itselleni kolpakon olutta ja Fealalle puukupin viiniä. Maistan olutta ja se on hyvin erilaista kuin muissa paikoissa. Omalla tavallaan jopa parempaa. Selvästi luonnonläheisempää.

Feala maistaa viiniä ja irvistää hieman. "Olen tottunut uskonnollisissa menoissa vedellä laimennettuun."

"Nyt on aika tottua muuhunkin. Muutama siemaisu niin poskesi saavat hieman väriä., sanon hymyillen ja juon oluttani, vilkaisten ympärilleni muita. "Jamima näyttää viihtyvän, kuten Garkin. Arpi taas näyttää aivan toiselta."

Feala nyökkää: "En usko, että Arpi pitää väkijoukoista ja melusta."

"Eipä tietenkään. Sääli toisaalta, sillä kerrankin kaikki muut näyttävät viihtyvän."

Feala nyökkää. "Luulen, että Arpi viihtyy omalla tavallaan. Muuten hän ei varmasti olisi edes täällä. Hän on mysteerinen henkilö."

"Todellakin," sanon ja pienen hiljaisuuden jälkeen kysyn: "Onko parempi antaa hänen olla omissa oloissaan vai pyytää mukaan?"

Feala kohauttaa olkapäitään. "Luuletko, että hän innostuu jos häntä vain pyytää?" Hän siemaisee kuin huomaamatta viininsä loppuun, sillä ensimmäinen hörppy alkoi jo hieman lämmittää häntä.

"En tiedä ja koska sinä tunnet hänet parhaiten, kysyin sinulta." sanon ja kaadan lisää viiniä Fealalle. "Varmasti hän viihtyy omissa oloissaan eikä oma-aloitteisesti tee mitään mistä ei välttämättä pidä, mutta ajattelin vain kun te kerran tulette niin hyvin toimeen, miksi ette voisi nyt maistella viiniä samassa pöydässä tai muuten vain jutella."

Feala nyökkää. "Ehkä voisin jutella hänelle. En ole juurikaan jutellut niitä näitä aikoihin."

"Hyvä. Näyttää siltä että viini alkaa jo tehdä tehtäväänsä," sanon hymyillen. "Pyydä hänet pöytään tai mene hänen pöytään, ihan miten vain haluat."

Feala sanoo: "Sinä olet räiskyvä ja sosiaalinen persoona, menen Arven seuraan, etten pidättele sinua."

Naurahdan ja nyökkään. En taida olla ihan niin räiskyvä ja sosiaalinen persoona mitä hän kuvittelee. Nousen kuitenkin ylös ja silmäilen ympärilleni. En halua mennä Jamiman seuraan ja Garin peli, vaikka se kiinnostavalta näyttääkin, ei tunnu houkuttelevan koska vastassa on köyhiä maalaisia eikä paljon rahaa. Etsin sheriffin ja menen hänen luokseen.

Sheriffi istuu lähellä baaritiskiä paikalla, mistä näkee koko baarin. Hänen tuolinsa päällä on surkeahko muotokuva hänestä.

"Kas, oikein muotokuva sinusta," sanon hymyillen ja siemaisen olutta. "Kaikki näyttää sujuvan vielä toistaiseksi melko rauhallisesti, eikö?"

Sheriffi nyökkää ja taputtaa revolveria sylissään iskien silmäänsä.

"Onko tuo muotokuva kunnianosoitus vai?" Kysyn osoittaen kuvaa katseellani.

"Se osoittaa, että joka tähän paikkaan istuu viettää automaattisesti yön putkassa. Pieni muistutus." Earl katsoo ympärilleen: "Melko karmea kuva."

"Ei minusta," sanon hymyillen. "Se edustaa sitä mikä täällä pätee, eli laki. Ja laki olet sinä."

"Sitten laki on ruma," Earl virnistää. "Saanen tarjota sinulle oluen? Vaikka sitä täällä virtaakin, mutta se on herrasmiehen periaatekysymys."

"Kiitos, periaatteen vuoksi otan mielelläni vastaan tarjoamasi oluen," sanon hymyillen, tuntien jopa hieman poskieni punoittavan Earlin seurasta, mutta myös alkoholista.

Earl napsauttaa sormiaan ja baarimikko tuo hänelle kokonaisen kannun, mistä Earl itse kaataa Chiasmille ja itselleen. Oman oluensa hän terästää viskillä taskumatistaan. "Oletko maistanut? Olutta ja viskiä?"

"En ole tainnut koskaan maistaa niitä yhdessä," sanon ja kysyn: "Teettekö te alkoholinne täällä itse vai saatteko sitä jostain muualta?"

"Täällä on luostari, mistä tulee olut ja viini. Viski on minun polttamaani."

Nyökkään ja ojennan oluttuoppiani jotta sheriffi kaataisi siihen hieman viskiä terästeeksi.

Sheriffi kaataa aimo lorauksen, mutta onhan tuoppikin suuri. Sheriffi osoittaa juodessaan huomaamattomasti nurkkaan jossa ovat Feala ja Arpi. "Nuo?"

Maistan terästettyä oluttani ja maistan siinä väkevän säväyksen. Katson Fealaa ja Arpea hetken ja sanon: "Papitar ja psykopaatti. He tuntevat toisensa pitkän ajan takaa, mutten tiedä mikä heidän tarinansa on. Arpi on rodunomaisesti epäsosiaalinen ja outo, Feala taas rakastaa kaikkia. Siinä se yksinkertaisesti selitettynä."

"Hyvin niinkin erilaiset näyttävät tulevan toimeen. Oudon näköisiä kumpikin ovat. En tiedä onko pitkät kulmakarvat naisella viehättävä vai omituinen piirre."

"Sekä että, mielestäni. Oudompaa ovat itsetehdyt arvet mielestäni, mutta nekin omalla tavallaan ovat piirre, joka miellyttää silmää."

"Meilläpäin vain roistoilla on tatuointeja." Earl virnistää ja näyttää tökerön näköisen tähden ranteessaan.

"Kerro ihmeessä tuon tarina. Roistosta sheriffiksi?"

Sheriffi juo pitkän siemaisun. "Se on pitkä tarina. Ja melko tylsä. Ei se sinua kiinnosta."

"Tietysti kiinnostaa. Kerro toki," pyydän juodessani juomaani.

"Isäni oli sheriffi, minä tietysti nuorena kapinoin vanhempiani vastaan. Mikä on paras tapa kapinoida isää vastaan, joka on sheriffi?"

"Tehdä vastoin isänsä uskomuksia ja vakaumuksia, sekä hankkimalla tatuointi?"

"Ryöstää karjaa ja myydä sitä naapurikylälle hyvään hintaa, ja sitten ryöstää takaisin sieltä ja palauttaa lunnaita vastaan tänne."

Pudistelen päätäni naurahtaen hiljaa. "Mikä sai sinut sitten kaidalle tielle?"

"Isäni sairastui vakavasti, niin palasin kotiini. Kun hän kuoli, kaupunki jäi ilman sheriffiä ja jotenkin koska olin ollut nuhteellinen poika ja menetin aikaani isäni kanssa, ajattelin seurata hänen jalanjälkiään. Ja kuka tuntisi paremmin roistot kuin roisto itse?"

"Aivan," sanon nyökäten. "Oletko missään vaiheessa katunut valintaasi vai onko tämä niin sanottu kutsumusammattisi?"

"Taitaa olla kutsumus." Sheriffi juo tuoppinsa miltei tyhjäksi. "Entä sinun kutsumus?"

"Minulla ei ole kutsumusta. Vielä ainakaan. Kuljen sinne minne haluan ja teen melko pitkälle sitä mitä haluan," vastaan tuntien jopa hieman noloutta siitä, etten ole vielä tässä iässä löytänyt sitä mikä olisi omaa alaani.

"Teetkö jopa sellaista, mistä minun pitäisi sinut pidättää kunnollisena sheriffinä?"

Naurahdan ja sanon tuntien poskieni alkavan punoittaa alkoholista: "Voin kai rehellisesti myöntää, että taidan tehdä joskus sellaista mistä sinä voisit pidättää minut. Mutta en ole paha. Teen asioita selviytyäkseni., sanon ja pyyhkäisen suupieltäni.

Sheriffi nyökkää: "Me kaikki teemme." Chiasm huomaa, miten Feala kurottautuu kuiskaamaan jotain Arvelle. Meteli kapakassa on noussut alkoholin kulutuksen myötä tasaisesti.

Epäilykseni Fealan ja Arven läheisemmästä suhteesta vain vahvistuvat ja ehkä Feala juuri ehdotti heidän siirtymistä rauhallisempiin oloihin. Siemaisen juomaani ja sanon: "En usko että kukaan on täysin puhdas, vaikka pyhittäisikin elämänsä puhtaudelle." Naurahtaen jatkan: "Kaikki meistä tekevät virheitä ja jotkut meistä joutuvat kaltereiden taakse miettimään tekoja."

Earl nyökkää. "Minulla on viskiä, tahdotko mennä ryypylle?"

Vilkaisen vielä Fealaa ja Arpea, nyökäten sitten. "Mikä ettei."

Sheriffi nousee ylös ja tarjoaa kättään. Chiasm huomaa, miten häntä hieman huippaa nautittu viski, olut, ja olutviskisekoitus. Ei liikaa, mutta mukavan nousukkaasti.

Tartun sheriffin käteen ja annan hänen ohjata minut ulos, tuntien kasvollani alkoholin mukavan lämpimän punoituksen.

Sheriffi vie hänet toimistonsa kuistille. "Yöt voivat olla viileät. Haen toisen tuolin, viltin ja viskiä."

Nyökkään ja jään odottamaan. Odottaessani katson tämän planeetan taivaalle, katsoen tähtiä ja etsien kuuta.

Chiasm ei näe kuuta ollenkaan, mutta tähdet ovat sitäkin kirkkaammat ja hän ymmärtää, miten joku haluaa kurkottaa niihin. Sheriffi palaa hetken kuluttua ja istuutuu tuomalleen tuolille ojentaen Chiasmille viltin ja oman pullon. "Minulla ei ole kuin kuppeja."

Siirrän katseeni tähdistä sheriffiin ja sanon hymyillen: "Ei se mitään." Istuudun tuolille ja katson tähtiin hetken vielä. "Missä ikinä olenkaan ollut, tähdet ovat joka paikassa yhtä kauniita. Kuten täälläkin," sanon ja osoitan katseellani taivaalle.

"Kaikki taitavat katsoa tähtiä samalla tavalla. Näyttävätkö ne samalta joka paikassa?"

"Kyllä. Missä ikinä katsotkaan niitä, ne näyttävät olevan yhtä kaukana ja yhtä kirkkaita. Yhtä tavoittelemattomissa, mutta silti niin henkeäsalpaavan kauniita," sanon ja huokaisen katsoessani tämän planeetan tähdistöä.

Sheriffi nyökkää: "Mielestäni tähdet saavat olla unelmissa, niihin ei ole tarvetta kurottautua." Hän juo pitkän kulauksen viskiä suoraan pullostaan.

"Vaikka olen itse kiertänyt planeetasta toiseen, olen samaa mieltä kanssasi ainakin teidän kannalta," sanon ja vilkaisen sheriffi Earlia.

Sheriffi katsoo Chiasmia ja hymyilee: "Olet todella kaunis. Aivan erinäköinen kuin naiset täällä. Pukeudut eritavalla. En tiedä, onko tuo niin naisellista kuin pitkä mekko, mutta eri tavalla kiihottavaa. Tarkoitan kiinnostavaa." Hän naurahtaa. "Mieltä kiihottavaa."

Naurahdan hieman vaivautuneesti, mutta samalla mielissäni hänen sanoistaan. "Tietysti pukeudun eritavoin kun täällä on tapana. Ja kuten myös, sinä iästä ja sen tuomista merkeistä huolimatta näytät hyvin komealta. Huomasit sen varmasti meidän prinsessastakin, että hän selvästi piti sinusta. Kunnes lukitsit hänet häkkiin."

"Kunnes lukitsin hänet häkkiin. Tuo kuulosti hyvin huvittavalta." Sheriffi naurahtaa.

Naurahdan itsekin ja vilkaisen sheriffiä. "Anteeksi että utelen, mutta onko rouva sheriffiä olemassa?"

"Ei ole. Kylän naiset eivät ole minua miellyttäneet. Taidan olla vain nähnyt niin paljon enemmän kuin he. Tai tietysti vähemmän kuin te, mutta maalaistalon tytär ei ole kovinkaan mielenkiintoinen."

"Eikö se ole tavallaan sääli? Ettet ole löytänyt itsellesi naista jonka kanssa jakaa kaiken? Tai siis, jos maalaisnaiset eivät ole miellyttäneet sinua niin sillehän ei voi mitään. Näytät vain sellaiselta joka rakastaisi löytämäänsä naista ja kohtelisit häntä kuin arvokasta timanttia."

"Jakaa minkä? Illat istuskellen kuistilla omissa ajatuksissa tupakoiden ja viskiä juoden? Olen yksinäinen susi." Earl ulvoo kuulle.

"En ole varma siitä onko jokaiselle tarkoitettu kumppani, mutta silti näissä oloissa en ihmettelisi sitä että löytäisit jonkun jonka kanssa jakaa tupakoinnin, viskin sekä kuun katsomisen ja ulvomisen," sanon hymyillen.

Earl kohauttaa olkapäitään.

"Tarkoitukseni ei ollut saada sinua vaivautumaan tai muuta," sanon ja lasken käteni hänen kätensä päälle.

Earl sanoo: "En vaivautunut. Minulla ei vain ollut mitään sanottavaa tuohon." Hän ottaa vapaalla kädellään vyöltään avainlenkin ja heristää sitä: "Voit päästää lemmikkisi hetkeksi ulos, mutta varokin kenenkään näkemästä sitä vapaana."

"Se voi olla vaikeaa. Päästän hänet mielelläni vapaaksi, mutta en halua ottaa vastuuta siitä jos hän näyttäytyykin muiden edessä."

Earl kohauttaa olkapäitään. "Ellet luota siihen, että hän pysyy hissukseen, niin sinä teet sen päätöksen minkä parhaaksi näet. Halusin vain antaa mahdollisuuden. Olen häntä tarkkaillut jonkin aikaa, enkä usko, että..." Earl pudistelee päätään. "Kutsun sitä jo häneksi."

"Se on hyvä että kutsut häntä häneksi," sanon naurahtaen. "Haluaisin Sha-Tzuun tänne, mutta ehkä on parasta että hän pysyy kopissaan siihen asti, että saadaan todella selvitetyksi hänen syyttömyys."

"Niin se minun kannaltani on järkevintä."

"Eli annamme hänen olla häkissään, vaikka se kurjalta tuntuukin. Ainakin minusta," sanon ja juon juomaani, vilkaisten nopeasti mitä ympärillä tapahtuu.

Kaikki muu kaupungista näyttää nukkuvan paitsi kapakka, jonka remuaminen alkaa kuulua jo tänne asti. Sheriffi kääntää tiimalasin seinällä ja se alkaa valua hiekkaa. "Kun ääni alkaa kuulua tänne asti, heillä on tiimalasillinen aikaa, sitten ajan heidät koteihinsa."

"Mitä?" Kysyn ihmeissäni. "Tietysti tämä on sinun tapasi, mutta se tuntuu oudolta. Mikset vain anna heidän juhlia siihen asti kuin he itse haluavat ja teet itse mitä haluat?"

"Kuka tekee peltotyöt, leipoo viljan, huolehtii kotieläimistä ellen minä patistaisi heitä yöpuulle?"

"Aivan, olet oikeassa. Nämä ovat niitä asioita mitä me, tai ainakaan minä en ole tottunut ajattelemaan."

"Täällä ei ole vapaapäiviä." Earl virnistää: "Paitsi minä voin ottaa tietysti lepoa, kun muut tekevät töitä."

"Melko reilua," sanon vienosti hymyillen. "Tämä meidän vierailumme varmasti vähän häiritsee jokapäivästä rutiinia, mutta jokainen silti huomenna herätessään tietää mitä on edessä."

Earl nyökkää. "Uskon, että vierailunne jälkeen kaikki täällä kylässä palaa omiin aumoihinsa ja hallitsijamme saa unelmoida mitä unelmoi yksinään. Ei se tähänkään asti ole kylään vaikuttanut."

"Totta. Kaikki palaa ennalleen ajan myötä ja unohdatte meidät," sanon ja vilkaisen sheriffiä, poskeni hieman punoittaen alkoholista.

Sheriffi katsoo Chiasmia: "Alat näyttää syksyn omenasadolta. Nainen on kaunis pikku huppelissa. Niin eläväinen ja lämmin."