Sessio 47 - Vainajien luola

Kun pääsemme perille vihdoin palatsiin, katson onko kukaan herännyt jo.

Palatsissa kaikki ovat aamiaisella. Muut näyttävät suhteellisen virkeiltä, mutta Sarwen näyttää siltä, kuin häntä olisi lyöty lekalla päähän. Silmäpussit ovat suuret, silmät punoittavat, aina niin huolitellut hiukset sekaisin eikä hän ole koskenutkaan munakkaaseensa. Hän vain tuijottaa sitä huonovointisen näköisenä.

"Hyvää huomenta," sanon virkeänä. Olenhan jo ollut hereillä melko pitkään ja ehtinyt syödä aamiaistakin, sekä juoda kunnollista kahvia. "Jollakin taisi mennä pitkään." Tokaisen ja jatkan istuuduttuani: "Suunnitelmat muuttuivat taas. Kuten näette, Sha-Tzuu on vapaana. Yöllä vuohenimijä iski uhriinsa ja nyt olemme, tai siis Sha-Tzuu on vapaa syytöksistä. Mutta sheriffi pyysi että auttaisimme pyydystämään sen otuksen ja minä suostuin."

Gar katsoo Chiasmia kulmiaan kohottaen. "Siis sinä suostuit, että me otamme kiinni sen otuksen?" Hän pudistelee päätään katsoen Chiasmia.

"No jätä itsesi pois siitä. Minä ja Sha-Tzuu voimme kahdestaan yrittää pyydystää sitä ja onnistuimme tai emme, voimme lähteä huomenaamulla."

Sarwen sanoo: "Minä voin auttaa myös." Hän katsoo Arpea vaativasti. Arpi miettii hetken, mutta kun Feala katsoo häntä pyytävästi hän nyökkää myös. "Hyvä on. Gar?"

Katson Garia sievästi hymyillen, odottaen hänen vastaustaan.

Gar murahtaa ja nyökkää: "Hyvä on, hyvä on. Autan autan."

"Hienoa, kiitos," sanon iloisena. "En tiedä vielä miten sen voisi saada kiinni, mutta emmeköhän keksi jotain. Kaikilla on iltaan asti aikaa miettiä keinoja."

Gar nyökkää: "Kuitenkin, tuo olento on ollut sukupolvia, tai tuollaiset olennot, tekemässä tihutöitään. Miten me muka yhdessä päivässä saisimme sen vaivan poistettua? Ja onko se muka yksi eläin, eikö niitä ole monia? Eihän yksi eläin voi satoja vuosia elää?" Feala sanoo virnistäen: "Ellei se ole demoni."

"Mitä sen on väliä? Demoni, yksinäinen otus tai useita otuksia. Lupasin yrittää ja jos onnistumme, saamme palkkion. Jos emme, kukaan ei varmasti lynkkaa meitä sen vuoksi."

Gar nyökkää: "Niin niin, miten ajattelit tämän metsästyksen aloittaa? Eikö tässä kylässä ole metsästäjä, se erakko, eikä hänkään ole saanut otusta kiinni."

"Hänen taitonsa saattavat olla hieman ala-arvoiset," sanon vaisusti. "Ja ajattelin että voisimme kokeilla houkutusta. Sha-Tzuu voisi toimia houkuttimena ja saada siten otus joko ansaan tai tähtäyksen kohteeksi."

Sha-Tzuu sanoo: "Juuri pääsin pulasta, ja joudun pahempaan pulaan, enkä minä edes näytä vuohelta!"

"Ei hölmö, mutta sinä näytät siltä olennolta. Ehkä se kiinnostuu sinusta."

Sha-Tzuu kohauttaa olkapäitään vaisusti. Sarwen tökkii edelleen munakastaan haarukallaan: "Koska ajattelit aloittaa tämän metsästyksen? Ilmeisesti ne olennot eivät ennen yötä tule esiin edes."

"Ei niin ja siksi ensiyönä alkaa metsästys."

Sarwen nyökkää. "Minun pitää katsoa, löytyisikö aluksen hangaarista jotain käyttökelpoista, tai voisiko jotain käyttökelpoista rakentaa."

"Minä autan mielelläni. Itseasiassa voisin mennä jo edeltä, sillä näyttää siltä että aiot tökkiä tuota annostasi vielä tovin."

Sarwen sanoo: "En ole nälissäsi. Saammekohan lainata sellaisen mekaanisen hevosen, että pääsemme nopeasti? Feala, voitko mitenkään kerätä enemmän tietoa kyläläisiltä?"

"Nehän olivat meidän käyttöön, eli varmasti saamme," sanon ja odotan mitä Feala vastaa.

Feala nyökkää: "Voin yrittää kerätä informaatiota. Varsinkin historia kiinnostaa, jos sieltä voisi löytää jotain, mikä kyläläisiltä on jäänyt huomaamatta. Arpi, tuletko kanssani, olethan itsekin saalistaja, jos tunnet toisen saalistajan omien kokemustesi perusteella." Arpi suostuu lähtemään Fealan kanssa hankkimaan tietoa. Jamima sanoo, että voisi rentoutua palatsissa, ellei kenelläkään ole mikään sitä vastaan.

"Se itseasiassa kuulostaa oikein hyvältä, Jamima. Pysyt siten poissa hankaluuksista," sanon nyökäten. "Gar, sinä varmasti keksit jotain tekemistä. Emmeköhän selviä näillä eväillä edes alkuun," sanon ja katson Sarwenia kysyvästi, joko hän on valmis lähtemään.

Sarwen nyökkää ja he ottavat mekaaniset hevoset ja lähtevät alukselleen. He matkaavat peltojen läpi, missä kyläläiset ovat tekemässä töitään. Enää heitä ei katsota oudoksuen, mutta heille kohotetaan kättä tervehdykseksi.

"Katso, meistä taidetaan pitää jo vähän," sanon ja tervehdin kyläläisiä takaisin. "Sinäkin näytät siltä että olet viihtynyt mainiosti heidän seurassaan eilen."

"Vähän liiankin mainiosti," Sarwen sanoo voivotellen. "Ja luulen, että meistä pidetään nyt enemmän, kun olemme lupautuneet hoitamaan vuohenimijän pois päiviltä. Mutta ellemme onnistu, sitten en tiedäkään enää."

"Siinä vaiheessa sillä tuskin on mitään merkitystä pidetäänkö meistä vai ei. Olemme vapaat lähtemään ja olen jo sanonut etten voi taata sen olennon kiinnisaamista."

Sarwen nyökkää. Hangaarissa hän alkaa miettiä mitä he voisivat tarvita, ja pyytää Chiasmia, jos hän ystävällisesti toisi pari purkkia soodaa kantiinin automaatista.

Nyökkään ja tuon Sarwenille pari purkkia juotavaa, sekä itselleni kahvin.

Sarwen alkaa miettiä: "Yönäkölasit, täällä on ollut kahdet. Sinä varmasti tiedät, missä ne ovat. Jonkinlainen ansa..."

Nyökkään ja etsin lasit. "Onko minkäänlaista mahdollisuutta rakentaa laukaisumekanismilla toimivaa häkkiä, jonka ovi sulkeutuu vai onko sellainen liian epäilyttävä? Otushan ei ole sentään nääntymäisillään nälkään eli tuskin kokee tarvetta mennä mihinkään häkin kaltaiseen ruuan perässä. Vai meneekö tämä hieman vanhanaikasempaan ja perinteisempään keinoon, kuten kiristyvä silmukka maassa tai jotain?" Kyselen Sarwenilta.

"Voisimme kokeilla molempia. Me voisimme rakentaa mekaaniset ansat. Liiketunnistimia ja sellaisia, tiedätkös. Suunnittele sinä, minä rakennan ja sinä autat etsimään osia?"

"Autan tietysti," sanon ja istuudun alas miettimään ansaa paremmin, juoden samalla kahvia. "Se häkki tosiaan ei välttämättä ole paras ajatus, enkä minä osaa suunnitella ansaa. Yksi ajatus mikä kävi mielessäni, on suuri levy jonka lävitse kulkee virta. Sellaisen voisi asettaa maahan ja sen toiselle puolelle syötit. Kun otus astuu levylle, se saa tällin joko automaattisesti tai napin painalluksella. Miltä kuulostaa?"

Sarwen nyökkää: "Kyllä, tuo kuulostaa hyvältä!"

"Hyvä on. Sinä kerrot mitä kaikkea se tarvitsee ja minä alan etsiä osia."

He alkavat rakentaa ansaa, jossa on suuri maahan piilotettava metallilevy, johon kulkee virtaa. Sarwen ei ole ihan varma, miten paljon virtaa tarvitaan ja miettii siihen ratkaisua, osaisiko laite itse syöttää tarpeeksi vai pitääkö siitä tehdä käsinohjattava.

Käsinohjattava kuulostaa mielestäni hyvältä.

Iltapäivään mennessä heillä on levy, johon tulee sähkövirtaa. Se on kaukosäätimellä ohjattava. Kaukosäätimessä on myös vanhasta tutkasta purettu näyttö, mikä näyttää tarpeellisen tiedon levyn sähkönjohdosta. Sarwen nyökkää tyytyväisenä. "Ei mikään maailman kaunein laite, mutta uskon, että toimii."

"Se on tärkeintä. Nyt se pitäisi saada vielä kuljetettua sopivaan paikkaan jonkun kyläläisen tilalle."

Sarwen nyökkää: "Tarvitsemme jonkinlaisen kärryn, millä sen kuljettaa. Ehkä kyläläisillä on vankkurit ja metsästäjä osannee kertoa sopivan paikan ansalle. Sitten vielä houkutinlintu, eli Sha-Tzuu. Lähistölle voisi myös laittaa vuohen."

"Minä voin käydä kyselemässä Garrathilta sopivasta paikasta, kysy sinä kuljetuksesta," sanon ja luon vielä hyväksyvän vilkaisun luomukseemme, lähtien mekaanisella hevosella kohti metsän laitaa Garrathin mökille ja kerron hänelle suunnitelmastamme.

Garrath nyökkää ja sanoo, että alkaa iltaan mennessä etsimään sopivaa paikkaa, vaikkakin se onkin hakuammuntaa.

Pyydän että hän saapuu kylään ennen auringonlaskua kertomaan sopivasta paikasta, jotta ehdimme kuljettamaan levyn paikalle ennen pimeän tuloa ja palaan kylään. "Miten edistyy?" Kysyn Sarwenilta kommunikaattorin välityksellä.

"Olen viemässä juuri metsästäjän vajalle meidän ansaamme. Sain hevosvankkurit kuljetusta varten."

"Hienoa. Garrath kertoo sopivasta paikasta iltaan mennessä joten siltä osin kaikki alkaa olla valmista," sanon tyytyväisenä.

Sarwen: "Tapaamme palatsilla jonkin ajan kuluttua. Selvitä, onko Feala saanut jotain uutta tietoonsa."

Vastaan myöntävästi ja lupaan ilmoittaa jos he ovat saaneet jotain merkittävää tietoa irti kyläläisiltä. Otan siis yhteyttä Fealaan kommunikaattorilla ja kysyn, ovatko he edistyneet yhtään.

Feala sanoo, että on saanut kuulla olennon historiasta ja Arpi epäilee vahvasti, ettei vuohenimijä ole yksi, vaan kokonainen rotu. Kyläläiset eivät tiedä mistä se tulee, sillä eivät ole kunnolla nähneet olentoa, mutta Arvella on kuulemma omat aavistuksensa.

"Ja mitkä ne aavistukset ovat? Ja jos saamme yhden kiinni elossa, voisiko se auttaa meitä löytämään niiden pesän tai jotain?"

Feala sanoo, että Chiasmin on hyvä kuulla itse Arven tiedot. Kommunikaattorin välityksellä hankala keskustella.

Kysyn missä he ovat ja saavun paikalle.

He ovat Fealan huoneessa palatsissa. Gar on myös paikalla. Gar kysyy: "Sarwen on siis kehittänyt jonkun ansan, kuulin."

Nyökkään ja selitän millainen se on. "Entä ne aavistukset siitä, tai niistä olennoista?"

Arpi sanoo: "Koska olento liikkuu vain yöllä, ja on ilmeisen arka sillä siitä ei juurikaan ole havaintoja, uskon, että se elää luolassa tai maan alla. Ehkä luolaverkossa. Ja tuntuu hullulta, että niitä olisi vain yksi. Uskon, että niitä on useampia. Mutta tuskin montaa."

"Hyvä on. Eli jos saamme yhden elävänä kiinni, voiko se auttaa löytämään niiden piilopaikan?"

Arpi kohauttaa olkapäitään: "En tiedä. Mutta ehkä pystymme metsästäjän kanssa jäljittämään, mistä se on tullut. Jossain senkin pitää olla. Toinen vaihtoehto on, että löydämme jostain kartan, missä on lähiseudun luolia. Ehkä niistä löytynee jotain. Kuitenkin jos luolat ovat tiedossa, on outoa, ettei olentoja ole löydetty tähän mennessä."

"No siihenkin voi olla tuhat ja yksi selitystä miksei löydettyjä luolia ole tutkittu, kuten esimerkiksi oudot uskomukset ja pelko. Alanko kysellä kartasta?"

Feala sanoo: "Oudot uskomukset ja pelko? Täällä on eräs luola... Vainajien luola, minne ei saa yksikään elävä mennä, tai joutuu vainajien maille."

"Kuulostaa juuri siltä minkä voisi tutkia. Minä en ainakaan ole taikauskoinen että pelkäisin astua luolaan josta sanotaan tuollaista."

Feala katsoo hieman epäilevästi. "Niin, mutta on parasta suojata sinut ennen sitä."

"Kyllä äiti," sanon hiljaa ja huokaisen. "Tee sitten taikasi ja kerro missä luola sijaitsee. Ihan hyvin voin mennä tutkimaan sitä jo. Ehdin varmasti ennen yötä takaisin, ellen sitten joudu vainajien maille."

Feala sanoo hieman huolissaan: "En toki halua sinun joutuvan vainajien maille, mutta jos sinulla on noin kova kiire, ota edes tämä." Hän ottaa yhden sormuksensa.

En näe miten yksi sormus voisi auttaa minua mitenkään jos oikeasti joutuisin vaaraan, mutta otan sen ja pyydän reittiä luolalle.

Arpi sanoo: "En ole varma, missä tuo luola on. Mutta uskon, että kyläläiset sen tietävät. Sinun pitää kysellä."

Nyökkään ja sanon palaavani takaisin kunhan olen tutkinut paikan. Lähden mekaanisella hevosella kylään ja alan tiedustella luolan sijainnista.

Pelkästä luolasta puhuminen saa ihmiset kaikkoamaan Chiasmin luota. Hän ymmärtää, että se on kartettu ja pelätty paikka. Ainakaan maalaisista ei ole hänelle apua.

Sheriffi on järkevä, ehkä hän kykenee auttamaan minua. Menen hänen toimistolleen, etsien häntä.

Sheriffi on työpöydällään ja puhdistaa revolveriaan, jonka purkanut pöydälle. "Päivää. Ajattelinkin, näenkö sinua enää ikinä täällä pistäytymässä." Hän laskee liinan käsistään. "Mitä murheita sinulla on?"

"Vainajien luola. Haluan tietää missä se on," sanon sheriffille. "Ja olen jo ymmärtänyt että se on pelottava paikka, eli en kaipaa mitään saarnaa siitä ettei minun pitäisi mennä sinne. Olen päättänyt tutkia sen ja mikään ei saa päätäni kääntymään."

Sheriffi Earl katsoo Chiasmia ja jatkaa aseensa puhdistamista. "Oletko nyt ihan noin jääräpäinen? Ettet kuuntele minunkaan varoitusta?"

"Tehdään diili. Kerro varoituksestasi ja sitten vasta paikan sijainti. Siten voit ainakin sanoa, että varoitit minua," sanon ja istuudun hänen työpöytänsä reunalle, katsoen hetken asetta ja sitten häntä.

"Olet varmasti jo varoitukset kuullu, kun niistä osaat puhua." Hän pudistelee päätään. "Kuolet sinne."

"En voi mitenkään uskoa että yksi luola voisi olla niin vaarallinen. Mitä siellä sitten on?"

"Se on reitti kuolleiden valtakuntaan. Sinne, minne meidän sielumme menee kun kuolemme. Se ei ole eläville tarkoitettu."

"No nyt olet varoittanut minua. Tuo ei estele minua yhtään. Pikemminkin herättää vain mielenkiintoa."

Sheriffi nyökkää. "Ehkä koska et ole täältä, tältä planeetalta, sinä et kuollessasi joudu tämän planeetan ytimeen..."

"Aivan. Kerrotko nyt sen sijainnin?

"Voin viedä sinut sinne. Tai lähelle sitä. Jos vaadit. Ja tiedän, että vaadit."

Nyökkään tyytyväisenä hymyillen ja kävelen ovelle, odottaen sheriffiä.

Sheriffi tulee hetken kuluttua ulos ottaen hevosensa. Chiasm lähtee seuraamaan häntä mekaanisella hevosella pois kylästä, kauas pohjoiseen. Matka kestää kaksi tuntia ja tasanko muuttuu kivikkoiseksi, kunnes heidän edessä siintää vuori. Vuoren juurella alkaa polku, minkä vierellä on kaksi kivipaasia, joissa riimukirjoitusta. Sheriffi osoittaa niitä ja kertoo niiden olevan varoitus Vainajien luolista, ja että yhdenkään elävän ei pidä sinne astua.

Nyökkään ja katson hetken kivipaaseja sekä polkua. "Ajatella, tämä saattaa siis olla viimeinen kerta kun näemme," sanon hieman leikilläni, mutta vakavoidun koska tiedän tämän olevan kyläläisille hyvin pelottava paikka. "Kiitos kun näytit paikan."

Sheriffi nyökkää. "Odotan sinua auringonlaskuun asti, sen jälkeen lähden. Ne sielut, jotka eivät ole löytäneet sokkeloisessa luolassa tuonelaan, ovat jääneet kummittelemaan tänne."

Hymähdän ja jatkan matkaani kivipaasien ohi ja polkua pitkin kohti vuorta.

Polku on kuljetun näköinen, vaikka kyläläiset karttavat tätä paikkaa. Vaikka täällä väitetään kummittelevan ja vainajat kulkevat tätä samaista polkua pitkin tuonelaan, Chiasm ei usko, että ne olisivat nämä jäljet jättäneet. Luolan suu edempänä vuoren kupeessa on niin ikään koristeltu pääkalloin ja riimuin.

Pysähdyn hetkeksi katsomaan pääkalloja ja riimuja, kunnes astun sisään. Kuljen silti varuillani eteenpäin vaikken pelkääkkään kummittelevia sieluja.

Luola on pimeä, mutta Chiasmilla on pieni taskulamppu jonka on ottanut mukaan. Sen seiniin on myös kirjoitettu riimuja, mutta ne ovat haalistuneita ja Chiasm ymmärtää niiden olevan hyvin, hyvin vanhoja. Kenties jopa tuhansia vuosia iältään. Hän ei kulje pitkää matkaa käytävää kun saapuu suureen holviin, josta lähtee kymmeniä haaroja luolan uumeniin.

Huokaisten totean mielessäni, että koko luolan tutkimiseen meneekin enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Valikoin yhden haaran joka vain jostain syystä tuntuu hyvältä aloittaa.

Chiasmin kuljettua jonkin aikaa, hän ymmärtää, että koko luola on vain yhtä suurta sokkeloa, kuin muurahaispesä.

Alan miettiä syytä luolan nimelle, joka alkaa tuntua melko selkeältä nyt sokkeloisuutensa takia. Eipä kai kukaan ole selvinnyt täältä elossa ulos koska reittejä on niin monta. En tiedä pitäisikö minun jatkaa tutkimista vai lähteä takaisin. Päätän kuitenkin vielä jatkaa kulkua eteenpäin, johti se sitten takaisin luolan suulle tai pidemmälle sen sokkeloihin. Varuiksi yritän merkitä käytäviä jotta tietäisin olenko jo kulkenut samaista käytävää pitkin.

Chiasm huomaa pariin otteeseen kulkevan samaan paikkaan, mistä oli kääntynyt merkintöjensä kanssa ja hänen ounastelulleen siitä, ettei kukaan löydä takaisin eksymisen takia osuu oikeaksi hänen törmätessään luurankoon. Sen kaikki vaatteet ja mahdollisesti mukana kantamansa varusteet ovat jo hajonneet. Luuranko voi olla satoja vuosia vanha.

Päätän yrittää alkaa etsiä takaisin pääsyä ulos luolastosta. Ei täällä ainakaan näytä olevan vuohenimijöitä. Huomaan että alan jo jännittyä hieman eksymisen pelossa.


Vaikka Chiasm onkin jättänyt merkkejä peräänsä, hän huomaa pian olevansa eksynyt. Merkkien seuraamisesta huolimatta hän huomaa pian kiertäneensä ympyrää.

Pysähdyn ja istuudun alas rauhoittuakseni. En aio todellakaan jäädä aloilleni, mutta se ei auta että päättömästi kuljen sikin sokin pitkin käytäviä. Rauhoitun siis hetken ja järkeilen itselleni, etten ole vielä ainakaan pahassa pulassa ja jatkan kulkua uudelleen.

Kuin onnen kaupalla Chiasmin yrittäessä uudelleen keskittyen ja rauhassa miettien reittejä, hän näkee edessään oranssia valoa kajastavan luolan suusta sisäpuolelle.

Kuljen reippaasti valoa kohti, ulos luolasta.

Raitis ilma ja illan nouseva tuuli tuntuu hyvältä hänen keuhkoissaan tunkkaisen luolan jälkeen. Aurinko alkaa laskea.

Vedän syvään keuhkoihin raitista ilmaa ja tyytyväisenä sekä helpottuneena palaan polun alkuun jossa oletan sheriffin vielä olevan.

Sheriffi on vielä paikalla. Hän katsoo hieman pölyyntynyttä Chiasmia. "En voinut lähteä. Olisin odottanut varmasti yöhön asti ja..." hän pudistelee päätään. "Rehellisesti sanottuna, en tiedä olisinko lähtenyt perääsi. En vain tiedä."

"En olisi edes halunnut kenenkään tulevan perääni, sillä nyt tiedän mikä tuossa paikassa tekee niitä vainajia. Ei siellä ole mitään yliluonnollista tai sieluja. Se on vain yksi frellin iso sokkelo josta on frellin vaikea löytää ulos," sanon ja pudistelen vaatteistani tomua.

Earl katsoo Chiasmia, ja hänen ahavoituneista kasvoista näkyy kamppailu. Hänen uskonsa vastaan järki ja todisteet.

Huomaan sheriffin kasvoilta että hänen on vaikea luopua sukupolvien saatossa kulkeneesta uskomuksesta ja tajuan että taisin hieman tahdittomasti vain laukoa suustani totuuden luolasta. "Tuota, en tiedä olenko pahoillani siitä ettei se ollutkaan sitä mitä olette aina luulleet, mutta eikö tuo uutinen toisaalta ollut helpotus?" Yrittääkseni vielä korjata tilannetta, lisään vaisusti naurahtaen: "Ja ehkä minulle ei siksi tapahtunut mitään koska en ole täältä. Minun sieluni paikka ei ole tuolla."

Earl nyökkää: "Ehkä sinun sielullesi on joku toinen paikka, ja tuo tuonela on tämän planeetan sieluille." Earl kannustaa hevosensa liikkeelle ja lähtee palaamaan takaisin kaupunkiin sanattomana.