Sessio 48 - Vuohenimijän metsästys

Seuraan Earlia takaisin kaupunkiin, yhtyen hänen hiljaisuuteen. Jätän hänet omiin oloihin ja menen ilmoittamaan muille uutiset luolasta, sekä palautan Fealalle sormuksen.

Arpi sanoo: "Sanokaa, jos aavistukseni osuu väärään, mutta ne olennot tulevat sieltä luolasta."

"En usko. Kiertelin siellä tovin eikä yhtäkään tullut vastaan. Tai sitten ne olivat hyvin piilossa."

"Nehän lähtevät vasta yöllä liikkeelle," sanoo Sarwen.

"Pitäisikö jonkun mennä siis luolan suulle katsomaan tuleeko joku sieltä ulos tänäyönä?"

Gar miettii: "Minä ja Sarwen menemme ansalle metsästäjän kanssa. Sinä Chiasm ja Arpi menette luolalle. Kuinka pitkä matka sinne on? Jos metsästäjä tulee meidän kanssamme, suostuisikohan sheriffi lähtemään teidän mukaanne yöllä kummittelevalle seudulle?"

"En tiedä. Voin tietysti kysyä, mutta en odota hänen suostuvan. Hänelle ja kyläläisille luola on kuitenkin enemmän kuin vaarallinen paikka, vaikkei minulle mitään käynytkään. Luola ei ole onneksi kuitenkaan kovin pitkällä kaupungista, matka taittuu nopeasti mekaanisilla hevosilla."

Gar nyökkää ja katsoo ulos ikkunasta. "Alkaa olla pimeää. Teidän on parasta lähteä heti." Jamima kysyy, että mitä hän voisi tehdä ja Gar hieroo ohimoitaan. Jamimalle on pakko keksiä joku tehtävä, tai hän alkaa niskuroida ja voi lähteä ominpäin tekemään jotain, mihin hänellä ei ole rahkeita.

"Tuota, haluatko tulla mukaamme? Jos sheriffi ei halua tulla luolaan sisään, voisit pitää hänelle seuraa ja pitää samalla silmäsi auki. Tai jos keksit jotain parempaa, ehdota toki," sanon Jamimalle.

Jamima hymyilee kiherrellen. "Mielelläni pidän sheriffille seuraa." Feala sanoo: "Mutta ennen kuin lähdette, siunaan teidät." Hän katsoo muiden ilmeitä. "Ihan nopea siunaus, tiedän, että teillä on kiire. Tulkaa tänne luokseni.

Hymähtäen menen Fealan luokse muiden kanssa.

Feala laskee kätensä vuoroin heidän jokaisen päälaelle, ja lausuu jokaisen kohdalla: "Anna heidän olla turvassa." Sarwen sanoo: Tuo oli nopeaa, pakko myöntää. Ole sinäkin turvassa, Feala." Gar nyökkää: "Meillä on vuohenimijöitä saalistettavana.

"Hyvä on, menemme siis sheriffin luokse ja sitä kautta luolalle." Sanon Jamimalle ja Arvelle, lähtien mekaanisella hevosella sheriffin toimistolle. "Olemme menossa vielä luolalle varmistamaan tulevatko olennot sieltä. En nähnyt niitä käydessäni, mutta nehän liikkuvatkin öisin. Ehkä löydämme luolasta jotain nyt kun yö alkaa lähestyä ja ajattelimme, haluaisitko sinä tulla mukaan? Tietysti jos et halua astua luolaan sisälle, et joutuisi odottamaan yksin." Sanon ja vinkkaan Jamimaa kohti.

Sheriffi sanoo: "Tänä yönä minun on parasta olla kaupungissa. Tänä yönä voi olla tunteet pinnassa, vaikka olen koittanut pitää hiljaista ääntä tästä metsästyksestä."

Nyökkään ja vinkkaan silti Jamimaa kohti uudelleen: "Jamima voi silti pitää sinulle seuraa, jos haluat."

Sheriffi katsoo Chiasmia kurtistaen kulmiaan ja pudistaen päätään. Jamima virnistää ja ottaa sheriffin käsipuoleensa: "Mielellään." Arpi sanoo jo hieman kyllästyneenä: "Mennään jo, aikaa ei ole hukattavana. Käyn aluksen kautta nopeasti matkalla."

Vilkaisen sheriffiä pahoittelevasti ja lähden Arven mukaan alukselle, odottaen ulkona.

Arpi on nopeasti hakenut kaksi pölyistä olkalaukkua, joista toisen heittää Chiasmille. Hän aukaisee omansa ja ottaa otsaan kiinnitettävät yönäkölasit. "Auttaa hieman."

Nyökkään ja laitan omanikin otsalleni, lähtien luolastolle. Pysähdyn kivipaasien juurelle ja sanon: "En tiedä mitä nuo riimut tarkoittavat, mutta sheriffi sanoi niiden vain varoittavan vainajista. Tuon polun päässä on luolan suu," sanon ja odotan, osaako Arpi tulkita riimuja.

Kaikki näyttää yönäkölasien läpi vihreältä eri sävyissä, mutta ilman niitä täällä syrjässä ei olisi kuin mustaa. Arpi vilkaisee riimuja, mutta toteaa ne hänelle entuudestaan tuntemattomiksi. Kuitenkin hän näkee niissä jotain yhtäläisyyttä ja Chiasmkin huomaa, että vaikkakin Arven tatuoinnin ovat täysin erilaisia kuin riimut, niissä on yhtäläisyyksiä. Arpi sanoo: "Urin lapsia, minä ja Feala. Vaikkakin eri rotua, meillä on yhteiset muinaiset juuret." Arpi koskee sormenpäällään riimuja. "Tiedä sitä sitten."

Katson hetken hieman mietteliästä Arpea ja nyökkään polulle. "Mennään." Lähden polkua pitkin luolan suulle ja nyökkään sen ovensuussa olevia pääkalloja sekä riimuja. "Lisää noita. Selvästi niiden tarkoitus on karkoittaa tulijat."

Arpi nyökkää. "Ehkä, tai ne ohjaavat kuolleet tänne. Mitä tarinoihin on uskomista. Vanhoissa kulttuureissa eivät pääkallot aina olleet peloitteita." Arpi tarttuu Chiasmia hartioista ja pitää pelottavan äänen.

Hätkähdän hieman, mutta kuittaan nopean pelästymiseni virnistämällä ja naurahtamalla. "Mennään." Tokaisen ja astun luolaan sisään, jääden miettimään Arven sanoja siitä, että vanhoissa kulttuureissa pääkallot eivät aina olleet pelotteita ja että ehkä riimujen sekä kallojen tarkoitus on ohjata kuolleet tänne. Minulle pääkallot ovat aina edustaneet pahaa, mutta ehkä olisi syytä tutkia historiaa ja kansantaruja vähän enemmän.

Arpi pysähtyy miltei heti luolan suulla. Hän kyyristyy. "Kuuletko?" Chiasm kuulee narskuvaa ääntä luolan perukoilta. Hän tietää, että se on kaikua, eikä pysty paikantamaan suuntaa tai etäisyyttä sen tarkemmin.

Pysähdyn ja kuuntelen narskuntaa. "Tuota ei kuulunut aikaisemmin," sanon ja jatkan kuuntelua. "Jotain täällä ainakin on."

Arpi sanoo: "Ehkä ne ovat heränneet ja suuntaavat ulos luolasta. Sanoit, että tämä on oikea sokkelo. Mielestäni ei ole järkevää lähteä tuonne sisälle sen enempää. Menemme väijymään ulos. Vai mitä sinä sanot? Olet ollut täällä valoisaan aikaan."

"Kuulostaa hyvältä tuo ulkona väijyminen," sanon ja peräännyn luolan suuaukon sivuun. "Ja mitä teemme jos sieltä rynnistää lauma nälkäisiä vuohenimijöitä?"

"Pysyttelemme hiljaa ja toivomme, että niillä ei ole kehittyneet aistit havainnoimaan pimeässä piilossa olevia kohteita."

Nyökkään ja jään odottelemaan hiljaa mitä tapahtuman pitää.

He menevät lähelle luolan suuaukkoa kiven taakse, mistä on hyvä näkymä sekä suuaukolle, että polulle. Mekaaniset hevosetkaan eivät ole kovinkaan kaukana, jos tulee kiire poistua. Luolan sisällä kuulunut ääni alkaa kuulua jo ulkopuolelle. "Niitä on varmasti enemmän kuin yksi, mutta ihmettelen, miksi vuohia löytyy niin harvoin."

"Niin. Täällä tuskin elää villinäkään eläimiä joista osa hakee ravintonsa ja osa vuohista, vai?"

Arpi ei tiedä vastausta. Hetken kuluttua ääni kuuluu suuaukolta ja sisältä tulee ulos kymmenen olennon lauma. Ne muistuttavat erehdyttävästi Sha-Tzuuta, vaikkakin ovat villimmän näköisiä.

Jännityn nähdessäni ne ja tuijotan niitä herkeämättä, katsoen mitä ne tekevät.

Ne eivät kulje polkua kuin älylliset olennot, vaan erkaantuvat heti luolan suuaukolla.

"Mitä teemme nyt?" Kysyn hiljaa.

"Ilmoita Garille ja Sarwenille, että ne ovat liikkeellä. Yritetään seurata yhtä."

Nyökkään ja ilmoitan havannoistamme Garille, sekä kerron että yritämme seurata yhtä. En ole koskaan yrittänyt jäljestää villiä eläintä tai olentoa, joten annan Arven johdattaa ja seuraan hänen käskyjään.

He seuraavat turvallisen matkan päästä. Ei itselleen välttämättä, mutta niin, ettei olento heitä huomaa. Se näyttää vaeltelevan miltei päämäärättömästi pimeässä. Ei etsi mitään, vain kulkee.

"Mitä se oikein tekee?" Kysyn hiljaa, ihmetellen olennon kulkemista.

Arpi kohauttaa olkapäitään. "En tiedä, mutta varmaa ainakin on, että se on eläin."

Hymähdän ja jatkan olennon seuraamista. Vaikkei se näytä tekevän mitään erikoista tai näytä edes etsivän mitään, seuraaminen on mielenkiintoista ja jännittävääkin.

Arpi kysyy, pitäisikö heidän yrittää tappaa se, vain nähdäkseen onko se sitkeä, sillä Sarwenin ja Garin tehtävä on saada sellainen elossa kiinni.

"Ajattelin itsekin sen tappamista," sanon ja otan aseeni esille. Katson kysyvästi Arpea, saanko ampua otusta.

Arpi katsoo Chiasmia, ja nyökkää. Chiasm osuu olentoon ja se kaatuu ulvahtaen maahan rampana. Arpi nyökkää Chiasmia ampumaan uudelleen. Olento ulvahtaa viimeisen kerran ja jää kuolleena paikoilleen.

"Ei kovin sitkeä. Garilla ja Sarwenilla ei siis tule olemaan mitään ongelmia," sanon ja laitan aseeni pois, mennen tutkimaan lähempää kuollutta otusta.

Kuollut otus ei läheltä näytä enää niinkään Sha-Tzuulta. Se on eläimellisempi ja petomaisempi.

"Jätämmekö sen tänne mätänemään?" Kysyn.

Arpi pudistelee päätään: "Otamme mukaan. Jos Gar ja Sarwen onnistuvat, meillä on yksi elävä ja yksi kuollut. Feala voi tutkia ruumista, ehkä hän löytää siitä enemmän jotain tietoa."

Nyökkään ja tartun kuollutta olentoa sen kärsästä, lähtien raahaamaan sitä kulkuvälineille. Nostan ruhon istuimelle ja lähden ajamaan takaisin kaupunkiin Fealan luokse, näyttäen hänelle kuollutta olentoa.

Feala katsoo sitä. "Näyttää Sha-Tzuulta, mutta... eläimellisempi." Arpi nyökkää. "En ihmettele, että Sha-Tzuuta epäiltiin tällaiseksi. Voitko tutkia, tai kertoa siitä jotain?"

"Minä menen sillävälin kaupunkiin katsomaan onko siellä jotain tapahtunut. Ilmoitat varmasti jos löydät olennosta jotain oleellista tietoa." Sanon Fealalle ja lähden kaupunkiin.

Kaupungissa ei näytä olevan mitään tekeillä. Sheriffi istuu toimistonsa kuistilla ja Jamima hänen vieressään kuppi kourassaan. Siitä nousee höyryä. Nähdessään Chiasmin Jamima heilauttaa kättään iloisesti. Chiasm näkee jo kaukaa hänen eleistään, että kupissa on muutakin kuin kahvia.

Menen heidän luokseen ja tervehdin kumpaakin. "Ei mitään uutta?" Kysyn.

Sheriffi kohauttaa olkapäitään: "En ole kuullut heistä mitään. Entä teillä?" Jamima hymyilee: "Tiesitkö, että sheriffi pystyy ampumaan ilmaan heitetyn blutokin halki?"

"Ei Jamima, en tiennyt," vastaan hänelle hymyillen. "Seurasimme yhtä ja tapoimme sen. Feala tutkii sitä paraikaa, mutta tuskin siinä mitään ihmeellistä on. Ainakin kymmenen tuli ulos sieltä luolasta joista yksi ainakin on poissa pelistä ja toivottavasti pian toinenkin. Ja kun nyt tiedämme mistä ne tulevat, niiden pääsy kylään on helposti estettävissä."

Sheriffi katsoo Chiasmia hetken hiljaa. "Kymmenen?" Hän kysyy epäuskoisena.

Nyökkään ja istuudun kuistille. "En tiedä onko niitä enemmänkin siellä, mutta kymmenen tuli ulos."

"Mutta, miksi niin harvoin ruumiita?"

"En tiedä. Onko täällä villinä elävää karjaa?"

"Paha sanoa, emme ole käyneet vuorten takana. Lähinnä olemme kylän ja sen ympäristön alueilla. Metsästäjä osaa vastata tuohon." Jamima kiehnaa sheriffin kättä ja sanoo: "Uskon, että täällä on ainakin yksi villi sonni."

Nyökkään ja tiedustelen Garin ja Sarwenin tilannetta kommunikaattorilla, sekä pyydän heitä kysymään Garrathilta onko vuorten takana villinä elävää karjaa.

Gar sanoo, että he näkivät liikettä ja nyt ei ole hyvä aika häiritä.

Suljen yhteyden ja sanon sheriffille, että pian saattaa toinen olento jäädä kiinni.

Sheriffi nyökkää. "Hyvä niin. Ehkä pääsemme etenemään tässä." Hän riuhtaisee kätensä Jamiman otteesta ja Jamima katsoo häntä vihaisena. Sheriffi miettii: "Hakisitko minulle palan... kyljystä kapakasta?"

"Minäkö?" Kysyn osoittaen itseäni.

Sheriffi osoitta Jamimaa joka nyökkää ja lähtee hakemaan. Sheriffi huokaisee syvään ja juo Jamiman kupin tyhjäksi. "Tuo..." hän pudistelee päätään: "Miten kestätte oikein häntä."

"Vaihtelevalla menestyksellä. Annamme hänelle sitä mitä hän haluaa, eli useimmiten olla vain rauhassa ja hän pysyy tyytyväisenä," sanon naurahtaen.

Sheriffi pudistelee päätään. "Hän sanoi, että voisi jäädä tänne. Kuulemma prinsessana hän voisi saada maakaistaleen hallittavaksi."

Pudistelen päätäni. "Hän ei viihtyisi täällä vaikka saisikin luvan jäädä. Ilman loistetta ja mammonaa hän kyllästyy nopeasti. Elämän raadollisuus ja työ ovat erittäin hyvä keino saada hänen päänsä kääntymään."

Sheriffi kysyy vielä: "Onko hänellä alkoholiongelmaa?"

"Sanotaan niin että hän pitää siitä paljon, muttei kai sentään ongelmaksi asti. Tai no, nyt kun tarkemmin ajattelen niin taitaa se ehkä pieni ongelma olla. Joka paikassa missä olemme, hän haluaa juotavaa," sanon vaisusti naurahtaen. "Älä vain sano hänelle että minä sanoin noin."

Sheriffi kohottaa etusormensa suulleen. Chiasmin kommunikaattori särähtää ja Gar kysyy: "Oletko kuulolla?"

"Olen. Kerro mikä tilanne."

"Saimme yhden elävänä. Se on tainnoksissa sähköstä ja sidottuna."

"Loistavaa," sanon tyytyväisenä. "Feala tutkii juuri kuollutta sellaista, mutta haluaisiko hän mielummin tutkia elävää, vai mitä sille pitäisi tehdä?" Kysyn päätäni hieman raapien, sillä en ole lainkaan miettinyt mitä elävälle olennolle pitäisi oikeastaan edes tehdä.

Gar pyytää Chiasmia ottaa yhteyttä Fealaan ja kertoa, että heillä on myös elävä kiinniotettuna ja he aloittavat matkan palatsiin.

Vaistomaisesti nyökkään vaikkei Gar sitä näekkään ja ilmoitan Fealalle, että kaksi meidän metsästäjäämme tuovat elävän otuksen palatsiin. "Pitää tiedustella muilta mitä he ajattelevat jatkosuunnitelmista. Päivällä kun olennot ovat piiloutuneet takaisin koloonsa, sen suuaukko olisi helppo räjäyttää umpeen, mutta onko se sitä mitä te haluatte?" Kysyn sheriffiltä.

Feala ottaa vielä Chiasmiin yhteyttä: "Käske heitä viemään vangittu eläin alukselle. Minä ja Arpi toimitamme ruumiin myös sinne.

"Hyvä on." Vastaan ja ilmoitan Garille Fealan pyynnön.

Gar ihmettelee sitä, muttei kyseenalaista. Sheriffi kurtistaa kulmiaan. "Miksi ne viedään teidän alukselle?"

"Fealalla on siellä ainakin lääkintähuone, jossa on kaikenlaisia instrumentteja, jos hän aikoo tutkia sitä paremmin. Se voisi olla ainakin yksi syy viedä se alukselle," sanon.

Sheriffi nyökkää. "Kuulostaa järkevältä. Mietin vain..." Jamima palaa takaisin ja hänellä on voipaperiin kääritty kyljys mukana. "Tällaisen löysin. Se on hieman jäähtynyt jo." Sheriffi tuhahtaa ja ottaa sen.

Sheriffi taitaa haluta karttaa Jamimaa, joten sanon: "Jamima, kaikki ovat menossa alukselle kiinnisaadun olennon kanssa. Siellä voitaisiin tarvita apuasi."

Jamima katsoo sheriffiä ja sen jälkeen Chiasmia. "Tarvitaanko minua siellä oikeasti? Voin kertoa sheriffille kaikkea tavoistamme ja muuta mielenkiintoista." Sheriffi kakistaa kurkkuaan: "Minun pitää tehdä yökierros. Suolle."

"Jos emme lähde aamulla, voit kertoa tarinoita huomenna," sanon Jamimalle.

Jamima nyökkää: "Hyvä on." Sheriffi jää odottelemaan, että he lähtevät ja Chiasm voi arvata, ettei sheriffi ole minnekään tarkistusreissua tekemään.

Matkan ajan olen hiljainen, sillä en jaksa puhua Jamiman kanssa siitä, miten hauskaa hänellä oli sheriffin kanssa enkä jaksa myöskään selitellä miten omat työmme edistyivät. Päästyämme alukselle etsin muut.

Kaikki ovat hangaarissa. Toinen elävä on arkussa, kuollut makaa lattialla. Feala katsoo jokaista vakavana: "Kasvissyöjiä."

"Mitä? Mutta entä vuohen veri?" Kysyn ihmeissäni.

Feala kohauttaa olkapäitään. "Ei ole mitään viitteitä, että ne käyttäisivät sitä ravintona." Gar murahtaa: "Menen varastamaan vuohen."

"Tarkoitatko, että nämä olennot eivät välttämättä olekkaan niitä jotka juovat vuohet kuiviin?"

Feala nyökkää: "Epäilen niin." Gar on jo hangaarin luukulla: "Kohta se selviää."

Vilkaisen Garia enkä aio ainakaan estää häntä. Se on ainakin hyvä keino varmistaa asia, jos hän aikoo tuoda vuohen. "Outoa." Tokaisen mietteissäni.

Feala nyökkää. Arpi sanoo: "Siinä mielessä käy järkeen, että niiden määrään nähden harvoin tapahtuu vuohien katoamisia. Elleivät ne olisi metsästäneet muita villieläimiä. Mutta kuitenkin."

"Totta. Kyläläisillä ei ole kuitenkaan mitään muita havantoja kuin nämä olennot, joten on melkein mahdotonta yrittää selvittää mikä niitä sitten tappaa. Pitääkö taas alkaa kysellä heiltä enemmän asiasta?"

"Eikös ainoa visuaalinen havainto viimeajoilta ollut metsästäjän piirros, eikä näitä otuksia ole nähty edes tositoimissa koskaan?"

Nyökkään Sarwenille.

Sarwen nyökkää ja jatkaa: "Eli, metsästäjä, jonka pitäisi tietää nämä jutut erehtyi syyttäessään näitä."

"Ei se ole mikään ihme. Eivät nämä kyläläiset taida olla kovinkaan päteviä tuollaisissa asioissa."

"Eivät näemmä." Arpi sanoo: "Noilla on kuitenkin ollut hyvä piilopaikka, siellä, minne kukaan ei uskalla mennä. Miksi ne ovat sen valinneet? Ehkä ne haluavat vain olla rauhassa tai itse turvassa, sillä kasvissyöjinä voivat jopa olla jonkun muun eläimen saaliita."

"Kuulostaa järkevältä. Mutta mitä nyt? Gar tuo vuohen ja jos se säilyy koskemattomana, mitä teemme?"