Sessio 51 - Ajan takia vangitut

Katson kun tutkija lähtee pois, enkä osaa oikein sanoa mitään. Pyörittelen mielessäni sitä mahdollisuutta että tämä paikka onkin tuttu, mutta vain tulevaisuudessa sekä sitä, että emme ehkä pääsekkään takaisin omaan aikaamme, jos sitä samaa virhettä ei tapahdu.

Kaikki ovat hiljaa, kunnes Sarwen rikkoo hiljaisuuden: "Jos me laitamme samat ehdot kun menemme portista läpi, emmekö ole jälleen tulevaisuudessa 250 vuotta. Minun laskujeni mukaan jos olemme nyt täällä 250 vuotta tulevaisuudessa, niin olisimme sen jälkeen 500 vuotta tulevaisuudessa. Ja voiko tämä tosiaan olla sama meidän tunnettu maailmamme? Olisiko keisari vaihtunut Imperiaaliseen vartioon? Pitää sanoa, ettei nimi ainakaan ole kaukaa haettu. Entä Sha-Tzuu? Ei tuollaisia," Sha-Tzuu mulkaisee Sarwenia, "anteeksi, hänenlaisia ole meidän maailmassamme." Arpi sanoo: "Ei teidän maailmassa ollut meidänkäänlaisia, tai Fealan tai Garinlaisia ennen kuin teidän kehittymätön rotunna alkoi oppia avaruusmatkustusta." Sarwen miettii: "En pidä äänensävystä, mutta tuo on totta..." Arpi sanoo: "Cadayalla näin tutunnäköisiä symboleja." Hän koskettaa olkapäässään olevaa arpea huomaamattaan. "Fealan olisi pitänyt nähdä ne. Uskon, että löysimme vahingossa vanhan Urien raunion. Ja minä ja Feala olemme Urien sukua." Gar kiistää: "Urit ovat olleet muinainen kehittynyt rotu. Miksi he eivät olisi voineet matkata pidemmälle kuin kukaan meistä koskaan? Tänne? Minuun ei oikein tämä aikahyppy uppoa. Olemme eksyneet, löysimme vahingossa portin toiselle... puolelle universumia, tai muualle drenin taakse."


"On siis yksi niin sanottu todiste mikä puhuu sen puolesta, että tutkijan väittämä pitäisi paikkansa. Se ajatus tuntuu jotenkin käsittämättömältä, mutten ainakaan itse sulje sitä mahdollisuutta pois. Oletetaan siis että olemme tutussa paikassa 250 sykilä edellä omasta ajastamme. Se virhe mikä tapahtui meidän tänne tullessa, en tiedä onko se edes toistettavissa ja uskallammeko edes kokeilla sitä? Mitä jos 500 syklin päästä auringot ovat jo hiipuneet?"

Gar kiroaa. "Totta! Voimme lentää suoraan kuolleeseen maailmaan... keskelle pimeyttä. Tai keskelle tuhoa."

"Enkä tiedä onko tämä oikea hetki sanoa omia ajatuksiani, mutta kun itse mietin sitä kaikkea mitä olemme täällä nähneet, sekä hyvät ja pahat asiat, niin olen alkanut miettiä mikä siellä kotona on sellaista mitä muka kaipaisin enemmän kuin täällä. Sanon noin ehkä senkin vuoksi että todellakin kyseenalaistan takaisinpaluuta ja hyvään tuuriin luottaen sen virheen tekemistä uudelleen, tällä kertaa vain toisinpäin."

"Jos kotiin palaaminen on riski," Gar aloittaa: "En tiedä onko se sen riskin arvoista. Mutta kotona sentään tiedämme minne menemme, mitä teemme. Täällä emme tiedä mistään mitään."

"Tiedämmehän täältäkin jo jotain. Kuten tämän paikan, mitä tuolla alla on ja millaisia olentoja vedenalaisessa planeetassa on, missä se sijaitsee ja mitä tapahtuu yksinkertaiselle kansakunnalle kun ne jäävät symbioottien käsiin. Tiedämme oudoista uskomuksista, maan alla elävistä kulttilaisista sekä palkkionmetsästäjistä. Esimerkiksi noista tiedämme."

"Symbiooteista puheenollen, mitä jos ne ovat nyt valloitusretkellä, ja tuhoavat tämän maailman, meidän tulevaisuutemme planeetta planeetalta?"

"Niin, sekin on mahdollista. Enkä tiedä onko yhtään mitään mitä asialle voisi tehdä."

Gar miettii: "Tietääkö muuten Imperiaalinen vartio symbiaattien hyökkäyksestä? Planeetta tuskin enää on mitenkään elinkelpoinen tämän jälkeen."

"En tiedä, mutta kun Hans ottaa yhteyttä, kysyn häneltä siitä."

Gar nyökkää. "Sanoiko tutkija kauanko siinä tiedon etsimisessä kestää, että mitä on tapahtunut. Haluan todellakin varmuuden tuolle teorialle. Sitäpaitsi uskon, että hän on höpöprofessori."

"Ei sanonut. Mutta nyt kai kenelläkään ei ole mikään sitä vastaan jos joudumme viettämään täällä aikaa odotettua pidempään."

Feala on ollut hiljaa koko ajan. Sha-Tzuu näyttää siltä, kuin hän olisi jotenkin koko tilanteen lumoissa.

"Otan tuon myöntymyksenä siihen, että ei ole mikään sitä vastaan," sanon vilkaisten Fealaa ja Sha-Tzuuta hieman kummistellen heitä kumpaakin ja istuudun alas odottamaan Hansin yhteydenottoa.

Feala sanoo: "En tiedä, pitääkö meidän enää enempää sotkeutua... aikaan."

"Eli tarkoitat mitä? Että jäämme tänne?" Varmistan.

Feala kohauttaa olkapäitään. "En todellakaan tiedä. Riski on, että kohtaamme maailmanlopun, mutta mitä jos matkustammekin liikaa menneisyyteen?"

"Mitä vikaa siinä olisi, jos matkustaisimme liikaa menneisyyteen?"

Feala katsoo Sarwenia: "No, olen kuullut hieman aikaparadoksista. Mitä jos vaikkapa matkustamme 250 vuotta liian pitkälle menneisyyteen?"

"Niin, mitä sitten?" Utelen ja sanon: "Olen jo miettinyt sitä, että jos nyt olemme tulevaisuudessa, ovatko täällä jossain sukumme jatkajat vai onko tämä mennyt niin, että me olemme, tai meidän sukumme ei ole jatkunut koska periaatteessa olemme ruumiillistuneena tässä ja nyt. Ja menneisyys, tarkoitatko että jos menisimme liian aikaiseen vaiheeseen, emme olisi edes syntyneet vielä?"

Sarwen nyökkää. "Noin minä asian järkeilisin, ettemme olisi syntyneet... Tai en tiedä. Tuossa on kuitenkin järkeä, että koska olemme tulevaisuudessa, täällä voisi olla jälkeläisiämme." Hän katsoo kaikkia ja virnistää: "Tai epäilen."

"Aivan," sanon naurahtaen, mutta vakavoidun pian. "Eli miten meidän kävisi jos palaisimme aikaan missä emme ole vielä syntyneet? Lakkaisimme olemasta?"

Sarwen kohauttaa olkapäitään: "Ei ole mitään todisteita aikahypyistä, eikä kukaan ole tullut kertomaan mitä tapahtuu."

"Joka tapauksessa se kuulostaa siltä etten halua kokeilla."

Sarwen nyökkää. "Proffalla voi olla jotain teorioita siihen." Feala kysyy: "Mitä tarkoittaa, ettei hän ole hyväksytty?"

"Mitä tarkoitat, ei ole hyväksytty?"

Sarwen sanoo: "Niin hänestä sanottiin. Tarkoittaa sitä, että hänen teoriansa ei ole tieteen nimissä todistettuja tai virallisia näkökantoja. Ne ovat vain teorioita ilman todisteita."

"Siltä pohjalta voisimme siis kyseenalaistaa hänen teoriaa meidän tilanteesta, mutta en tiedä, Arpi ainakin meni kovin mietteliääksi nähdessään ne riimut Cadayalla ja näimmehän jotain mikä on tapahtunut syklejä sitten. Valitettavasti ainakin omalta kohdaltani, vaikka toisaalta epäilenkin hänen sanojaan, tuntuu että hänen teorioihinsa on hyvä luottaa ainakin siinä määrin ettei lähde kokeilemaan omaa onnea."

Gar nyökkää. "Meidän pitää kuulla professoria, mutta... pitää todellakin miettiä uudelleen innostusta kotiinpaluun suhteen."

Nyökkään myös. Ei auta nyt muu kuin odotella tietoja ja kultaani.

Jokainen jää odottamaan hiljaisuudessaan, ja jokaisen päässä pyörii useita ajatuksia niin nykyisestä, menneestä, tulevasta kuin kotiinpaluustakin.
Kahden vuorokauden päästä professori tulee takaisin heidän alukselleen. Kaikki ovat koolla.

"No, mitä kerrottavaa sinulla on meille?" Kysyn professorilta.

"Vaikuttaa siltä, että kun olette nopeasti menneet portin läpi jostain syystä ilman koordinaattien varsinaista latautumista... olette ajautuneet tosiaan ei madonreikään, vaan aikareikään."

"Eli teoriasi pitää ainakin siinä kohtaa paikkansa, että olemme tulevaisuudessa. Entä osaatko sanoa onko mitään keinoa palata takaisin?"

"Keino on, mutta teillä on niinsanottu virhe, minkä kanssa pääsitte tänne. Ei ole mitään varmaa tapaa laskea virhettä, että pääsette takaisin oikeaan aikaan. Jos saman toistaa, en tiedä pääsettekö takaisin 250 sykliä vai eteenpäin 250 sykliä. Tämä vaatii enemmän tutkimusta. Mutta ainakin yksi tutkimus on nyt valmis. Aikamatkustus on mahdollista. Nyt siirrän tutkimukseni siihen, että Miten se on mahdollista." Professori pudistelee päätään hymyillen leveästi: "Teidän epäonnenne juuri mitätöi 20 syklin tutkimustyöni. 20 sykliä tutkin mahdollisuutta aikahyppyyn ja," hän napsauttaa sormiaan, "te tulette ja todistatte sen mahdolliseksi."

"Se on valtavan hienoa että olet noin innostunut asiasta." Tokaisen teennäisesti hymyillen. "Tarkoitatko että voisit saada tutkimalla selvitetyksi, miten tuo aikarepeämä toimii ja miten sitä pystyisi käyttämään hyväkseen? Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että luuletko tutkimustesi avulla keksivän keinon millä pääsisimme oikeaan aikaan takaisin?"

Sarwen sanoo hieman masentuneena: "Hänellä on ollut tutkimukset pelkästään siitä, että tämä on mahdollista, 20 sykliä. Miten kauan kestää siis saada se toimimaan?" Professori kohauttaa olkapäitään: "Tämä on suuri harppaus tutkimuksissa. Nyt kun se on todettu mahdolliseksi käytännössä eikä vain teoriassa, tutkimukset saattavat edetä nopeammin. Mutta, voi olla, että niissä menee syklejä."

"Syklejä? Niinpä tietysti," sanon ja mietteliäänä hypistelen hiuksiani. "Meillä ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin jäädä tänne odottamaan tutkimusten tuloksia, vai?"

"Ellette ota riskiä ja lähetä postikorttia," sanoo professori. "Mutta se ei ole tieteellistä, ja minun mielestäni turvallista."

"Ei minunkaan mielestäni," sanon ja katson muita, vaikka se nyt taitaa jo olla selvää ettei  muutkaan halua ottaa riskiä.

Gar sanoo: "Minun pitää pohtia tätä, meidän pitää pohtia tätä." Professori nyökkää. "Ei minulla mitään muuta vielä. Pahoittelen siitä, etten voinut antaa vastauksia, vaan vain itse sain niitä."

Minulla ei ole mitään muuta sanottavaa tai kysyttävää professorilta ainakaan nyt, joten odotan että hän poistuu ja kysyn: "Emme aio äänestää tästä, emmehän? Tai vetää pitkää tikkua? Kaikkihan ovat sitä mieltä että on liian vaarallista kokeilla miten meidän käy, eikö?"

Kaikki ovat samaa mieltä siitä. Sarwen sanoo: "Ja koko ajan olemme luulleet, että olemme eksyksissä." Arpi menee tutkalleen ja asettaa kartan näytölle. Hän laittaa toisen kartan päällekäin. Ne ovat miltei samanlaisia, pienin eroavuuksin. Muutama aurinko on sammunut ja planeetat ovat hieman etäämmällä toisistaan universumin kiihtyneen laajenemisen takia."

"Miksi emme heti alussa älynneet verrata karttoja toisiinsa? Tai ei se mitään olisi ratkaissut oikeastaan," sanon katsoen karttojen yhtäläisyyttä.

Arpi katsoo muita: "Teoria on varmistettu minun mielestäni." Gar nyökkää. "Olemme olleet kotona koko ajan, vain vieraassa ajassa. Mutta miten paljon maailma on muuttunut." Sarwen nyökkää: "Tavallaan masentavaa. Mutta positiivista siinä mielessä, että meidän elämästä ainakaan 250 sykliin ei tähdet... kaikki ainakaan sammu." Hän näyttää muutaman eroavaisuuden ja kuolleen planeetan.

"Maailma on muuttunut, mutta ei mielestäni merkittävästi, vaikka aikaa on kulunut niinkin paljon. Tekniikka ei ole kehittynyt yhtään, melkein päinvastoin. Uusia rotuja on paljon joista useimmat ovat onneksi ystävällisiä. Ja tosiaan, jos minulta oltaisiin kysytty ennen olisiko maailmamme enää elossa 250 syklin jälkeen, olisin vastannut kieltävästi."

Feala sanoo: "Historiassahan on tekniikka mennyt takapakkia aikaisemminkin..."

"Ei mitään uutta siis. Ja nyt odottelemme syklin tai useamman, odottaen professorin tutkimusten tuloksia. Hienoa."

Feala sanoo: "Luulemme, että kohtalomme on jäädä tänne." Gar nyökkää: "Pahasti vaikuttaa siltä. Siis useampi sykli, en aio ainakaan odottaa. Haluan elää. Ja riski, itse en ole sen kannalla."

"Mutta mitä nyt? Jatkammeko kiertelyä vai asetummeko johonkin, vai mitä nyt tapahtuu?"

Gar pudistelee päätään: "En vielä tiedä. Ehkä olisi parasta asettua hetkeksi jonnekin. Ostaa vaikka talo blutokeilla. Tukikohta. Tarkastella ympäristöä. Ja odottaa vastausta, miten pääsemme kotiin, jos sinne enää edes haluamme."

"Ei huono ajatus mielestäni. Kiertely on mukavaa, vaihtelu virkistää aina mutta ajatus asettumisesta aloilleen edes hetkeksi kuulostaa houkuttelevalta myös," sanon ja katson muita, ovatko he ajatuksesta samaa vai erimieltä.

Muut nyökkäävät. Heillä ei taida olla vaihtoehtoa tällä hetkellä.

"Etsimme siis jonkin töllin jostain ja... jatkamme elämää. Mistä lähdemme etsimään sellaista?"

Gar kohauttaa olkapäitään. "Tällä hetkellä en oikein tiedä."

"Kerro sitten kun tiedät," sanon huokaisten. "Ehkä voisimme aloittaa rahtialuksen myymisestä jotta saisimme blutokeja."

Gar sanoo: "Ehkä, tai ehkä saisimme sillä enemmän blutokeja. Meidän pitäisi hankkia elantoa. Lohikäärmeessä on nyt tykki, se voisi puolustaa rahtialusta."

"Ja miten ajattelit että hankimme sitä elantoa?"

"Kuljettamalla rahtia. Mitä vain." Gar virnistää: "Meitä ei ole montaa, mutta sinä Chiasm alat hallita aluksen ohjaamista, voisit olla toisen aluksen pilotti."

"Kuulostaa hyvältä," sanon hymyillen. "Rahdin kuljettaminen kuulostaa myös hyvältä, koska nyt meillä on siihen sopivampi aluskin. Mutta mistä aloittaa kontaktien etsiminen? Voisihan sitä kysyä täältäkin, ehkä Imperiaalin Vartiolla on jotain pientä mistä voisimme aloittaa."

Gar nyökkää: "Tuntuu, että Hans Zimmerillä on myös omia asioita Imperiaalisen vartion ulkopuolella."

"Kun hän ottaa yhteyttä ja tapaan hänet, puhun asiasta ellet sitten itse halua tulla mukaan ja puhua itse."

"Sinä saat hoitaa sen. Ja jos homma alkaa luistaa, sinä ohjaat Lohikäärmettä, minä otan rahtialuksen. Se on kömpelömpi ohjata. Miehistö on pakko jakaa, ja jokainen joutuu hommiin ja opettelemaan avaruusaluksen käyttöä ohjaamossa."

Nyökkään ja alan puhkua sisältäpäin jo uutta intoa elämään tämän aikamatkustuksen myötä tulleeseen uuteen järjestelyyn. "Se Jamima tarkoittaa sinuakin," sanon.

Jamima nyökkää. "Mielelläni." Sha-Tzuu vaikuttaa hieman pettyneeltä.

"Miksi noin pitkä naama, Sha-Tzuu?" Kysyn häneltä.

"Luulin, että pääsen teidän maailmaanne, mutta olettekin jo siellä. Vain eri ajassa. Siksi olen pettynyt ja harmissani."

"Voi sinua. Yritä ajatella positiivisemmin. Täällä ajassa kaikki ovat suvaitsevaisempia ja ystävällisempiä kuin omassa ajassamme. Ja täällä on paljon enemmän älykkäitä rotuja."

Sha-Tzuu nyökkää: "Mutta silti olen niin pieni." Sarwen hymyilee: "Älä huoli, pääset avaruusaluksen miehistöön nyt."

"Kuulitko? Saat kantaa oman kortesi kekoon ja tehdä töitä, sekä olet osa miehistöä. Eikö se muka kuulosta hyvältä?"

Sha-Tzuu nyökkää: "Ja voin aina tarvittaessa tehdä vakoiluoperaatioita!" Gar sanoo Chiasmille: "Mene kertomaan sille Hansille suunnitelmistamme. Ja jos voit tiedustella hänen piirinsä laajuutta, en halua ongelmia, sillä tavat ja lait täällä ovat vielä hieman pimennossa. Jos hänen varjollaan pääsisimme vähän... helpommalla."

"Hyvä on," sanon ja lähden aluksesta takaisin asemalle. Vilkaisen kortista Hansin taajuuden ja otan häneen yhteyttä kommunikaattorillani. "Pahoittelen jos häiritsen, mutta haluaisin puhua kanssasi nyt."

"Se sopii. Kahvila jossa tapasimme, sinut saatetaan sieltä toimistooni."

Kiitän ja menen siihen kahvilaan jossa näimme, odottaen saattajaa. Kun saattaja vihdoin saapuu, seuraan häntä Hansin toimistolle ja alkutervehdysten jälkeen alan kertoa suunnitelmistamme. "Totesimme professorin teorian olevan oikea, eli olemme matkustaneet aikarepeämän läpi tulevaisuuteen, 250 syklin päähän. Luulimme olevamme eksyksissä, mutta olemmekin kotona. Aika vain on eri. On liian riskialtista yrittää palata takaisin omaan aikaamme ennenkuin proffa saa tutkimuksensa tehtyä, joten ajattelimme asettua hetkeksi aloillemme. Olemme tähän asti pärjänneet hyvin, mutta nyt kun meidän on asetuttava aloillemme, tarvitsemme tulolähteen. Meillä on kohtalaisen kokoinen rahtialus ja mielellämme voisimme kuljettaa sillä rahtia työksemme ja ajattelin, kysyn nyt suoraan, onko Imperiaalin Vartiolla tarjota sellaista työtä meille? Vaikka jotain pientä vain aluksi."

Hans on hetken hiljaa kuunnellen. "Tuo on... uskomatonta. Eikä vain siinä mielessä, että se on uskomatonta, mutta kuulostaa mahdottomalta. Epäuskottavalta. Toisaalta, olen rahoittanut professorin tutkimuksia, joten ehkä hän on ollut oikeassa aina."

"Aivan, se kuulostaa uskomattomalta mutta pahasti näyttää siltä että ainakin tässä asiassa proffasi on oikeassa. Aikamatkustus on mahdollista, muttei hän tiedä vielä miten. Mutta siis se työ, luuletko että teiltä voisi liietä jotain meille?"

"Ehkä voisi, mutta tällä hetkellä minua ei kiinnosta teidän työ, vaan aikamatkustus ja sen mahdollisuudet. Pahoitteluni, mutta olen tietyissä asioissa itsekäs. Onko teillä kotiinpaluu unohtunut kokonaan?"

"Ei todellakaan, mutta meistä ei kukaan halua ottaa riskiä ja kokeilla mitä tapahtuu jos menemme portin läpi, teemme saman virheen minkä teimme tänne tullessamme joko samoin tai toisinpäin. On mahdollista ettemme pääse omaan aikaamme, vaan syklejä aikaisempaan aikaan ja koska emme välttämättä ole syntyneet silloin, ei voi tietää miten meidän silloin käy. Emme nytkään tiedä miten tämä on vaikuttanut meihin. Onko meillä täällä sukua vai ei. Ja jos sinua kiinnostaa aikamatkustus, ehkä sinun kannattaisi puhua asiasta professorin kanssa. Me emme osaa vastata tai kertoa siitä muuta kuin sen, että jotenkin sen teimme."

Hans Zimmer virnistää: "Kyllä, todellakin puhun heidän kanssaan. Tällä hetkellä," hän näppäilee ajatuskonettaan: "Olette lukittuina täällä."

Katson hieman ihmeissäni Hansia. "Miksi? Mitä oikein tarkoitat?"

"Te olette avain. Suonet anteeksi, minulla ei ole mitään henkilökohtaista teitä vastaan, ja toisissa olosuhteissa tukisinkin teitä. Mutta te olette avain. Avain tietoon ja teknologiaan, mikä voi muuttaa maailmaa. Muuttaa minun maailmani. Olen Imperiaalisen vartion avaruusaseman turvallisuusvastaaja kaatopaikkaplaneetan yllä." Hän tuhahtaa. "Enkö halua enemmän?"

Petyn suuresti huomatessani millainen Hans todellisuudessa on. Luulin häntä järkeväksi ja pidin häntä jopa ystävällisenä. "Ja toivot saavasi meidän avulla jotain enemmän. Tiedätkö, tuo kuulostaa vielä typerämmältä kuin aikamatkustus. Jos et osaa edetä urallasi ja saada enemmän valtapiiriä ilman aikamatkustusta, ehkä sinun kannattaisi vaihtaa alaa," sanon Hansille peittämättä närkästystäni häneen.

"Teidän avullanne? En tiedä, avustatteko minua. En usko ainakaan tämän jälkeen. Ainakin sinä luotit minuun ja olen pahoillani. Mutta," hän kohauttaa olkapäitään: "Minkäs teet."

Pudistelen päätäni. "Me emme ole sinulle mikään avain sen paremmin kuin höpöhöpöproffasi. Hän tietää enemmän asioista kuin me, lukitse hänet huoneeseen ja pakota keksimään ratkaisu ongelmiisi jos sitä niin kovasti kaipaat ja päästä meidät menemään."

"Teillä on tieto, teidän alus on tehnyt kerran matkan. Professori saa aukaista mysteerin, ja me matkustamme menneisyyteen."

"Miksi, jos saan kysyä?"

"Tiedän historian, voin vaikuttaa siihen, tiedän, missä olla minäkin vuonna ja missä ei."

"Tehdäänkö sitten niin että tulet mukaani alukselle kertomaan muillekin mitä juuri kerroit minulle. Katsotaan saatko sitä mitä haluat," sanon virnistäen.

Hans naurahtaa: "Tiedän, ettei miehistösi siitä ilahtuisi. Jos tulisin, niin minulla olisi sotilaita mukana ja se olisi epämiellyttävä tilanne kummallekin. Te olette vapaat kulkemaan kulkukorttienne sallimalla alueella. Mutta te ette voi irtautua vahingoittamatta alustanne."

"Ja ajattelit pitää meitä täällä siihen asti että saat vastauksen kysymyksiisi, eli syklejä jopa?"

"Ei syklejä. Professori saa keksiä ratkaisun vuorokausissa."

Hymähdän ja kävelen Hansin toimiston ovelle. "Sinulla näyttää olevan vahva usko professoriin. Katsotaan miten tässä käy," sanon ja poistun toimistosta, palaten takaisin alukselle vihaisena. "Me emme pidäkkään Hans Zimmeristä emmekä tee hänelle töitä. Hän haluaa aikamatkustaa saadakseen muutettua tulevaisuuttaan ja lukitsi meidät tänne, koska hänen sanojensa mukaan olemme avain. Meillä on tieto ja professori ratkaisee mysteerin jotta hän pääsee kulkemaan ajassa taaksepäin." Kerron muille.

Gar murahtaa ja lyö nyrkillään ohjaamoaan. "Mitä! Se frell-läjä!"

"En tiedä mitä lukitseminen käytännösä tarkoittaa, mutta hän sanoi ettemme voi irtautua vahingoittamatta alusta. Hän lupasi jopa jouduttaa professorin työtä vuorokausiin, mutta minä en todellakaan halua tai aio auttaa häntä mitenkään."

Gar murahtaa: "Emme pääse irti muuten kuin rikkomalla aluksen runkoa ja ilmalukon."

"Olemme siis jumissa täällä," sanon pettyneenä.

Gar sanoo: "Kun näen Hans Zimmerin, väännän hänen niskansa nurin seurauksista huolimatta. Sen lupaan." Arpi nyökkää: "Tai minä voin salamurhata hänet." Sha-Tzuu innostuu myös, sillä haluaa voittaa muiden luottamuksen: "Voin vakoilla häntä!" Jamima hymyilee vienosti: "Voin vietellä hänet." Feala pudistelee päätään: "Ei ei, puhun hänelle järkeä."

"Tämäpä yllätys, että kaikki ovat valmiita tekemään osansa Hansin suhteen. Kysymys kuuluu, kenen teidän ehdotus kuulostaa järkevimmältä. Puhuminen ei auta, viettely ei välttämättä johda mihinkään, ellet sitten ole maata järisyttävä pano. Vakoilu... se voisi olla hyödyllistä jos sillä saisi selville miten purkaa kiinnitys tai muuta vastaavaa. Tappaminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta kiduttaminen vielä paremmalta," sanon mietteliäänä.

"Kiduttaminen," Arpi maistelee sanaa suussaan. Feala sanoo: "Olemme kiinni Imperiaalisen vartion avaruusasemassa, emme tiedä montako sotilasta täällä on. Kymmeniä? Satoja? Tuhansia? Kaikki taistelualukset. Teillä ei voi olla niin suuri ego, että luulisitte voittavanne tämän taistelun." Sarwen virnistää: "Ainahan me olemme voittaneet. Olemmehan sankareita omassa tarinassamme."

"Et voi oikeasti tarkoittaa Feala tuolla sitä, että aiot hoitaa meidät puhumalla pois. Vai tarkoititko sittenkin sitä, että pitää taas tyytyä kohtaloon ja antaa kiltisti kaikki mahdollinen tieto sille dren-aivolle?" Kysyn Fealalta ja huomaan että äänensävyni on ollut Cadayalta asti hyvin tyly häntä kohtaan.

Feala katsoo Chiasmia. "En tiedä. Puhua järkeä. Sitä ei pidä sotkeman, mikä ei ihmisten käsiin kuulu. Ainakaan vallanhimossa."

"Ei niin. Haluatko sitten yrittää taivutella Hansin päätä?"

Feala sanoo: "En usko, että onnistun. Vallanhimo voittaa järjen."

"Eli mitä frelliä sitten teemme? Lähetämme Jamiman viettelemään Hansin ja katsomme onnistuuko se vai ei? Vai lähetämmekö Sha-Tzuun vakoilemaan Hansia?" Kysyn turhautuneena.

Gar sanoo: "Kumpikaan ei kuulosta järkevältä." Hän miettii hetken. "Sha-Tzuu, tee mitä osaat. Meillähän ei ole mitään menetettävää."

"Ja ole varovainen," sanon hänelle.

Sha-Tzuu nyökkää ja kohottaa kätensä otsalleen katsoen Garia: "Kapteeni, et pety minuun!" Hän lähtee tassuttelemaan pois. Gar katsoo hänen peräänsä. Sarwen tokaisee: "Lyhyet raajat, miten nuo ovat hyviä vakoojia?"

"Ehkä tuossa asiassa pienestä koosta on hyötyä ja iloa," sanon hieman virnistäen.

Feala sanoo: "Mutta ettehän tekään häntä koskaan huomaa tai huomioi?"

En tiedä miksi, mutta jokin Fealassa kyllästyttää minua. "Ehkä siihen tuleekin juuri nyt muutos," sanon.


Gar sanoo: "Ehkä. Me emme voi tehdä nyt mitään. Mutta mielessäni on villejä ajatuksia, ja tarvitsen ruokaa rauhoittuakseni."

"Tuonko sinulle ruokaa vai menetkö kanttiiniin?" Kysyn.

Gar murahtaa: "Kantiiniin, ja sinä tulet perässä."

"Vai niin," sanon hiljaa ja lähden Garin perässä kanttiinin. Otan itselleni pelkän kahvin ja istuudun alas odottamaan mitä asiaa Garilla on.

Gar syö hetken sanomatta sanaakaan, mutta jonkin ajan kuluttua katsoo Chiasmia: "Tiedätkö, kaikki tai ei mitään."

"Ja tuo tarkoittaa sitä että teemme kaikkemme jotta pääsemme frelliin täältä, kävi miten kävi?"

"Näetkö kuvan, että tämä frellin avaruusasema räjähtää ja me lennämme pois, avaamme portin ja painumme minne kohtalo meidät syökseekään? Oli Imperiaalinen vartio tai ei, tulevaisuus tai menneisyys, minä en siedä sitä, että minua komennellaan!" Sarwen on oviaukolla nojaten, ja Gar ei ole häntä huomannut. "Mehän jouduimme tännekin ongelmien takia. Piti päästä nopeasti planeetalta pois ja hypätä viranomaisia peläten. Se on veressä meillä."

"Nyt kun sanoit tuon, niin näen sen hyvin selvänä mielessäni," sanon nyökäten. "Kaikki tai ei mitään, kuten sanoit."

"Kaikki tai ei mitään." Gar kohottaa nyrkkinsä ilmaan katsomatta Sarwenia. Sarwen kohottaa oman nyrkkinsä. "Kuinka frellin monta kertaa minun pitää sanoa, että me olemme oman elämämme sankarit, me voitamme aina. Kuten tähänkin asti!"

Vilkaisen kumpaakin ja sanon: "Tuo alkaa kuulostaa liian mahtipontiselta makuuni, mutta olen samaa mieltä. Vaikken nostakkaan kättäni kuten te." Juon kahvini ja kysyn: "Miten ajattelit aiheuttaa ison räjähdyksen?"

"En tiedä vielä," sanoo Gar. "Mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö sitä tekisi."

"Kelpaa minulle. Katsotaan mitä voimme keksiä. Sarwen on kätevä käsistään, ehkä voisimme mennä tutkimaan asemaa ja silmäillä sen heikkoja pisteitä ja muuta."

"Ehkä Sha-Tzuu saa jotain selville?" Sarwen arvelee. Gar nyökkää. "Suunnitelma on siis, että räjäytämme tämän paikan ja lähdemme muualle ennen kuin suuruudenhullu Hans Zimmer ottaa meidät kontrolliinsa. Jos kuolemme, emme ainakaan ole kenenkään käskyläisiä."

"Odotamme siis Sha-Tzuun paluuta ja kuulemme mitä hän on löytänyt. Katsotaan sitten eteenpäin."

Jamima tulee myös kanttiiniin: "Mitä te suunnittelitte? Kuulin huutelua, ja tiedän tuon huutelun, että te suunnittelette jotain?"

"Aivan oikein. Aiomme räjäyttää paikan ja lähteä frelliin täältä. Emme anna sille drenille mahdollisuutta pitää meitä täällä hänen mielensä mukaan," sanon Jamimalle.

Jamima taputtaa käsiään: "Kuinka jännittävää!" Gar murahtaa: "Se on vakava asia." Hän virnistää sen jälkeen: "Ja tosiaan jännittävää."

Nyökkään hymyillen. "Kunhan Sha-Tzuu palaa takaisin, alamme suunnitella sitä, miten saisimme ison räjäytyksen aikaan." Kerron vielä Jamimalle.

Arpikin saapuu kantiiniin hakemaan kahvia ja Sarwen selostaa nopeasti tilanteen uuden käänteen. Arpi nyökkää hiljaisena omana itsenään siemaillen kahvia.

"Olisikohan syytä kutsua Fealakin tänne?"

"Kyllä," Gar sanoo, "mutta hän on ollut hieman outo Cadayan jälkeen."

"Minä luulin jo että kuvittelin itse kaiken, mutta minustakin hän on ollut erilainen sen jälkeen. Arpi, sinähän olet hyvissä väleissä hänen kanssaan ja tiedän jo että arvostat omista asioista huolen pitämisen, mutta tiedätkö onko hänellä kaikki hyvin?"

"Tuho, kuolema, symbioottien hyökkäys," Arpi sanoo ilmeenkään värähtämättä.

"Eli hän ottaa hieman liian raskaasti kaiken. Onko sitten järkevää kertoa hänelle mitä suunnittelemme? Jokatapauksessa hän saa sen selville kuitenkin, mutta jos hänellä on käsittelemistä vielä kokemamme jälkeen, miten hän mahtaa suhtautua tulevaan?"

Arpi sanoo yhä ilmeettömänä kahviaan juoden: "Minä keskustelen hänen kanssaan. Kahden."

"Mm." Hymähdän katsomatta Arpea.

Gar hymähtää: "Tästä taisikin tulla oikea seikkailu sittenkin." Sarwen nyökkää mutta kysyy: "Entä sitten, kun räjäytämme Imperiaalisen vartion tukikohdan, pakenemme, ja selviämme hengissä?"

"Se jää nähtäväksi. Sankarithan eivät kuole, tai ainakaan kaikki heistä," sanon virnistäen.

Sarwen nyökkää: "Me ollaan sankareita kaikki tällä aluksella."

"Luotetaan sitten sanaasi ja selviämme kaikki," sanon nyökäten.

Sarwen nyökkää: "Ellemme selviä, olin väärässä." Hän iskee silmäänsä. "Menen ottamaan lepoa hetkeksi."

Nousen ylös ja nakkaan tyhjän kupin roskiin, sanoen: "Minäkin taidan levätä hetken. Sinä," osoitan Arpea. "Sinä, Feala, puhukaa." Poistun kanttiinista hyttiini ja lepään.

Kun Chiasm on ollut aikansa makuulla, hän kuulee ovisummerinsa hälyyttävän.

Yleensä ovisummerin hälyyttäessä, sen takana on ollut Feala. Odotan sitä tälläkin kertaa ja kiroan valmiiksi mielessäni sitä saarnaamista hyvyydestä ja sisäisen itsensä löytämisestä. Vastaan kuitenkin oven olevan avoinna, kuten aina.

Sarwen astuu sisään.

"Ai sinä," sanon nähdessäni Sarwenin. "Onko jokin hätänä?" Kysyn.

"Ei ole mitään hätää," Sarwen sanoo. Hän jää ovelle seisomaan.

"No tule sisään äläkä siinä seiso," sanon. "Onko sitten jotain tiettyä mitä haluat sanoa vai tulitko muuten vain?"

Sarwen astuu sisään ja ovi sulkeutuu hänen takanaan. "Ei varsinaisesti mitään asiaa, mutta kuitenkin. Saanko istuutua?"

"Tietysti. Mikä sitten painaa mieltäsi?"

Sarwen istuutuu Chiasmin tuolille. "Ajattelin vain, että olet varmasti saanut muutamia seikkailuja kun ensikerran tapasimme ja kiireellä toin sinut tälle alukselle. Mutta mietin, että ymmärrätkö sen, että tämä taitaa olla aikamoinen itsemurhaoperaatio tällä kertaa."

"Mm. Tietysti en ole vielä ehtinyt ajatella asiaa paremmin, mutta ymmärrän kyllä asian vakavuuden. Ja tottapuhuen minä en näe siinä mitään pahaa kuolla teidän kanssanne, varsinkin kun tiedän mikä on vaihtoehtona."

"Puhuin vielä Garin ja Arven kanssa kun tulit tänne. Meille sopii, jos haluat lähteä alukselta vielä kun se on mahdollista. Voisit varmaan jäädä tänne turvaan."

"No niin varmasti teille sopii se että lähden, mutta minäpä en lähde. Sanoin heti alussa jo että vaikka en tunne teitä, voisin silti uhrata jotain teidän hyväksenne ja olinhan antamassa itseni orjaksi sille Hansille, vain pelastaakseni teidät. Nyt tunnen teidät ja mieleni ei ole muuttunut yhtään, paitsi enää en antaisi itseäni sille drenille pelastaakseni teidät. Kuolen mieluummin. Olemme tässä nyt kaikki yhdessä, enkä minä jätä teitä," sanon nyökäten.

Sarwen nyökkää. "Hyvä, en vain halunnut mitään epäselvyyttä, tai että tuntisit sinulla olevan pakon täällä."

"En tietenkään," sanon hymyillen.

Sarwen hymyilee: "Tervetuloa oikeasti tänne. Olethan ollut jäsen jo pitkään, myös Garin mielestä jopa. Ja hän on hyvin valikoiva. Kuolemme siis yhdessä yhdessä nyt tai... myöhemmin."

"Se on hyvä kuulla että Gar on hyväksynyt minut tänne. Olisi hankala yrittää olla täällä jos kapteeni vain ärähtelee ja vihjailee poistumisesta." Sanon hymyillen. "Ja jos meidän on tarkoitus kuolla, olen valmis siihen. Toivottavasti Jamimakin käsittää sen, mitä voi tapahtua."

"Jamima? Hän varmasti on innoissaan kaikesta, ja ennen kuin hän tajuaisi kuolevansa, niin hän on jo kuollut."

"Ehkä parasta niin. Pääasia että hän on mukana juonessa, edes jollain tasolla."

"Vaikka hyödytön onkin ollut siitä asti, kun tänne tuli. No, rahaa hänellä oli, mutta nykyään täällä tulevaisuudessa tai mitä tämä ikinä onkaan, hän on vain painolastia. Mutta olkoon kuinka ärsyttävä tahansa, hän on osa meitä."

Nyökkään ollen samaa mieltä. Ja minähän olen viihtynytkin hänen kanssaan.

Sarwen nyökkää. "Asiani taisi olla oikeastaan siinä..." Chiasm tietää, että Sarwenin sanoman asian hän olisi voinut kuulla muutenkin kuin yksityiskäynnillä."

"Hyvä on. Nyt tiedät että olen valmis ja jos ikinä tulee jotain mihin en ole valmis, sanon kyllä sen," sanon hymyillen Sarwenille.

Sarwen nyökkää. Hän nousee ylös: "Taidan poistua nyt."

Hymähdän takaisin. Hän olisi varmasti halunnut jäädä, mutta minä en halua sitä.

Sarwen nyökkää ja lähtee pois.

Kun hän on lähtenyt, jatkan lepäämistä.

Chiasm herää siihen, että hänen kommunikaattorinsa hälyyttää.

Vastaan siihen silmiäni hieroen.

"Gar tässä, olet levännyt jo varmasti 5 arnia. Otin yhteyttä Sha-Tzuuhun, ja ihme kyllä, hän on tällä hetkellä tämän aseman reaktorin läheisyydessä."

"Mitä hän siellä tekee?"

"Tutkii. Räjäytys, muistatko? Mistä se parhaiten saisi alkunsa kuin reaktorista?"

"Muistan muistan," sanon. "Millä aiheutamme sen räjähdyksen siellä?"

"En tiedä vielä, mutta ainakin meillä on kulkuväylä sinne." Gar pitää pitkän tauon. "Kiitos pikkukaverin."

"Alammeko suunnittelemaan sitä räjähdystä nyt?"

"Alamme. Sha-Tzuu tietää reitin sinne. Me tiedämme, miten voi ylikuormittaa reaktorin. Ainoa ongelma on, miten pääsemme irti ja siihen pitää löytää ratkaisu."

"Eiköhän Sarwen osaa sanoa siihen jotain. Olen ainakin itse todennut sen miten kätevä hän on tällaisissa asioissa. Tulen ohjaamoon," sanon ja lähden ohjaamoon, katsoen ketkä kaikki ovat paikalla.

Gar ja Arpi ovat ohjaamossa. Gar tervehtii Chiasmia. "Sha-Tzuu yrittää parhaansa, että saa ladattua tämän avaruusaseman pohjapiirroksen meidän tietokantaamme," informoi Arpi.

"Hyvä," sanon nyökäten ja pyydän Sarwenin paikalle myös. Kun hän tulee, kysyn: "Miten olemme kiinni? Ajattelin, onko mitään keinoa purkaa kiinnitys?"

"Se on toinen asia," sanoo Gar. "En tiedä miten sen saa purettua. Meissä on magneetit kiinni. Jos lähdemme, ne repivät aluksen halki."

"Onko se sähkövirralla toimiva?" Kysyn.

Gar tutkii hetken ja katsoo Arpea joka Sarwenia: "Mitä todennäköisemmin. Voimakas sähkömagneetti."

"Silloin on mahdollisuus katkaista virta ja irrottautua, eikö?"

Sarwen miettii ja nyökkää: "Magneetti deaktivoituu, jos virran katkaisee, kyllä." Gar katsoo Chiasmia: "Muhiiko sinulla idea?"

"Ei varsinaisesti vielä, valitan," sanon, mutta mietin ja kysyn: "Johtoja saattaa olla liian vaikea yrittää paikantaa ja löytää, mutta jos löytää pääkatkaisijan, eikö se silloin katkaise myös magneetista virran? Ja entä varageneraattori, jos täällä on sellainen, onko mahdollista vaikuttaa senkin toimintaan?"

"Varageneraattori," miettii Sarwen. "Yhden pitää aiheuttaa reaktorissa ylikuormitus, toisen rikkoa magneetti, kolmannen varageneraattorin virranyöttö magneettiin."

"Kuulostaa ainakin näin teoreettisesti helpolta. Kuka sitten tekisi mitä?"

"Teoreettisesti kyllä," vastaa Gar. Arpi sanoo: "Saan Sha-Tzuulta läheytyksen. Odottakaa hetki, enkoodaan sen." Näytölle ilmestyy avaruusaseman pohjapiirros. Sarwen sanoo: "Frell, pikkukaveri on oikeasti pätevä."

"Näköjään," sanon ja tutkin pohjapiirrosta.

Pohjapiirros on moniulotteinen, ja jopa Arvella kestää hetki ennen kuin hän pystyy erottelemaan ilmastointikanavat, käytävät ja muut osat toisistaan kunnolla.

"Löydätkö siitä generaattorin ja reaktorin sijainnin? Ja entä sähköistys, näkyykö tuossa päävirran sijainti?" Kysyn Arvelta.

Arpi sanoo: "Yritän etsiä niitä, jos löytäisin virran kulun täältä."

Nyökkään ja annan hänen etsiä rauhassa.

Sha-Tzuu ottaa heihin yhteyttä: "En saa muuta kuin tuon. En millään." Gar katsoo Chiasmia hetken ja ottaessaan yhteyden takaisin hän katsoo yhä Chiasmia: "Teit hyvin Sha-Tzuu." Chiasm tietää, että katseellaan Gar merkitsi, että nyt Sha-Tzuu on tehnyt samoin kuin Chiasm aikoinaan, todistanut itsensä hänen edessään.

Hymyilen Garille ja nyökkään pienesti. Sha-Tzuu on varmasti iloinen kun kuulee olevansa Garin silmissä jotain muutakin kuin vain matkustaja.

Gar sulkee yhteyden Sha-Tzuuhun ja nyökkää Chiasmille. "Arpi, ota Sarwen avuksi ja yritä mahdollisimman nopeasti saada selville sähköjärjestelmän kaavio. Ja Arpi, on yksi uusi asia mitä me teemme, kun tämä nyt sujuu niin frellin hyvin ennen kuin mitään on edes tapahtunut."

"Mikä se uusi asia on?" Kysyn.

"Me otamme professorin mukaamme," sanoo Gar kuin muina miehinä.

"Ai," Tokaisen ihmetellen. "Miksi?"

Gar sanoo: "Hänellä on aivoja, tietoa, olisi kai sääli, että paluulippumme, mahdollinen paluulippumme räjähtäisi kainen mukana." Arpi sanoo: "En usko, että on vaikeaa saada hänet kaapattua."

"Hyvä on. Pitää suunnitella kuka tekee mitäkin."

Gar nyökkää: "Sha-Tzuu saa tehdä edelleen taustatutkimusta. Sarwen, sinä saat miettiä magneetin deaktivointia ja Arpi, tee tuohon karttaan jotain tolkkua."

"Mitä minä voin tehdä?" Kysyn.

"Kun kaikki alkaa olla valmiina, saat hankkia professorin tänne. Ilman, että se on mitenkään epäilyttävää." Gar virnistää: "Emmehän halua, että Imperiaalinen vartio saa mitään vihiä siitä, että olemme tuhoamassa heidän avaruusasemansa?"

Epäröin hetken, sillä Hans tietää jo mitä mieltä olen hänen ajatuksestaan. Mutta nyökkään kuitenkin. "Eiköhän se onnistu ilman epäilyksiä."

Gar nyökkää hyväksyvästi. "Kaikki alkaa olla jo selkeää. Enää vain hieman suunnittelua, ja olemme pulassa."

"Aivan, mutta se on sen arvoista," sanon hieman hymyillen.

Sarwen virnistää: "Todellakin. Olisimmeko koskaan tehneet vastaavaa iskua keisarin sotajoukkoja vastaan siellä missä ennen olimme? Tästä tulee hienoa."

"Unohtumatonta ja hienoa," sanon nyökäten. "Odotan tätä."

Arpi sanoo: "Sain eroteltua sähköliitokset. Pitää vain suunnitella tämä kaikki paremmin. Ehkä kaksi vuorokautta, niin olemme valmiit hankkimaan professorin."

"Selvä. Sha-Tzuu saa tulla takaisin ja alatte suunnitella asioita. Kun olette valmiita ja aika on oikea, sanotte minulle niin minä hankin professorin tänne. Kuulosta hyvältä suunnitelmalta, vaikka kunnon suunnitelmaa ei edes ole vielä," sanon tyytyväisenä ja intoa puhkuen.

Gar sanoo: "Meillä on kunnon suunnitelma jo, pitää vain miettiä, miten sen parhaiten toteuttaa. Feala saa rukoilla pitkään tämän jälkeen."

"Fealasta puheen ollen, puhuitko jo hänen kanssaan?" Kysyn Arvelta.

Arpi nyökkää, mutta ei näytä edes siltä, että aikoisi jatkaa.

Katson hetken Arpea hiljaa, mutta hymähdän sitten ja luotan siihen että hän on saanut kuiskuteltua Fealan ymmärtämään tämän asian tärkeyden.

Gar sanoo Chiasmille: "Kerron kun sinua tarvitaan."

Nyökkään ja poistun kanttiiniin hakemaan jälleen itselleni kahvin ja jotain purtavaa. En voi muutakuin odottaa ja yrittää tehdä oloni mukavaksi odottaessani.

Chiasm on kantiinissa jonkin aikaa, kunnes Feala saapuu sinne myös. Hän istuutuu Chiasmia vastapäätä ja katsoo häntä tiukasti silmiin sanomatta mitään.

Katson häntä hetken takaisin silmiin ja käännän sitten katseeni ateriaani ja kysyn välinpitämättömästi: "Mitä nyt?"

Feala ei vastaa mitään, eikä Chiasm tiedä katsooko hän häntä, koska itse käänsi katseensa pois. Mutta jotenkin hänestä tuntuu, että hän jatkaa katsomista.

Nostan katseeni takaisin häneen, koska tunnen oloni kiusalliseksi. "Mitä nyt?" Kysyn uudelleen, vaativammin.

"Tämä tilanne. Kun sinä tulit alukselle, näin sinussa toivoa, hyvyyttä. Olit sitä. Viaton, kiltti, kyseenalaistit asioita mitä täällä tapahtui, muuta nyt..."

"Mutta nyt en olekkaan sitä enää? En olekkaan enää viaton eikä minussa ole toivoa tai hyvyyttä koska haluan kostaa sille dren-aivolle sen, mitä hän haluaa meistä? Sitäkö tämä nyt on?" Kysyn vaativasti, melkein tiuskaisten.

Feala polvistuu Chiasmin eteen ja laskee hänen kätensä päänsä päälle. "En ole parempi kuin sinä. Minä olen sinun palvelijasi."

"Mitä ihmettä sinä oikein horiset?" Kysyn ällistyneenä ja vedän käteni pois hänen päänsä päältä. "Sinä olet Cadayalta asti käyttäytynyt hyvin omituisesti ja nyt tuntuu etten ymmärrä sinua lainkaan."

Feala nyökkää: "Kaikki tämä uusi tieto, ja symbioottien hyökkäys. Niin monta menetettyä sielua. Etkä voi väittää, ettenkö tietäisi mistä on kyse. Tiedän, että olemme 250 vuotta tulevaisuudessa, eikä kukaan täällä tunnista uskoani tai uskoni symboleja joita kannan."

"Silti en ymmärrä miksi sanoit että olet palvelijani. Tai kenenkään palvelija. En tiedä mitä tarkoitat, mutta tunnetko olosi liian yksinäiseksi täällä koska kukaan ei tunnista uskoasi? Ajattele Arpea. Kuinka monta Ur-Ukarin kaltaista olet nähnyt täällä ollessamme? Et yhtään. Uskonnollisia kyllä, mutta ei ketään psykopaattia. Ei hänelläkään ole helppoa." Sanon katsoen Fealaa vieläkin kummeksuen. "Ja koska tulette niin hyvin toimeen, mikset hae hänestä tukea ja turvaa?"Thaumiel Nerub: Feala laskee päätään jopa enemmän kuin se alunperin oli. "Minä ajattelin, että tullessani tälle alukselle voisin helpottaa niitä syntejä mitä täällä tapahtuu. Ajattelin, että olisin puhdistus Arvelle. Meidän rotumme... Arven rotu Ur-Ukarit vihaavat meitä, mutta ajattelin voittaa sen rakkaudella. Olen kokenut paljon tässä miehistössä. Ja olen voittanut pelkoni, vihani Ur-Ukareja kohtaan, jopa rakastanut yhtä heistä. Mutta tunteeni eivät saa mennä yli uskoni."
"En osaa sanoa mitään uskostasi, mutta näin tavallisena ihmisenä osaan sanoa sen, että valitset sen mikä on tärkeämpää. Käsittääkseni siis rakastat, tai olet rakastanut Arpea? Älä vello ajatuksissasi niin kamalasti, vaan tee sitä mikä tuntuu oikealta. Oli se sitten uskosi seuraaminen tai toisen rakastaminen. Tai vaikka molempia, miten vain haluat. Ja meidän synnit, puhuimme siitä jo aiemmin. Älä rasita päätäsi meidän synneillä, koska se ei ainakaan helpota oloasi," sanon.

Feala nyökkää, mutta laskee päänsä alemmas. "Olen ollut täällä, luullut, että pelastan kaikkien tällä aluksella olevien sielut. Mutta minulla on ollut syntisiä ajatuksia."

"Kaikilla meistä on ollut niitä. Mitkä sinun syntiset ajatukset sitten ovat?" Kysyn, enkä odota Fealan vastaavaan siihen mutta uteliaisuudestani kokeilen kuitenkin.

Feala kohottaa katseensa Chiasmiin: "Epäilet, että minulla ja Arvella olisi jotain..." Feala hymyilee. "Ehkä voisikin olla. Mutta... minulla on sinustakin syntisiä ajatuksia."

Tuijotan Fealaa hiljaa, toistaen päässäni hänen sanojaan. Varmistan, kuulinko ja ymmärsinkö kaiken oikein. "Tarkoitatko... siis että sinulla on syntisiä ajatuksia Arvesta samoin kuin minusta?" Kysyn hämmentyneenä.

Chiasm näkee Fealan nyökkäävän kämmenensä alla. "Kyllä, koska sinä avarsit katseeni."

Olen toisaalta sanaton, mutta toisaalta tekisi mieli sanoa paljonkin asioita. "Feala, en tiedä mikä sinua vaivaa. Tuo mitä sanoit, on omalla tavalla imartelevaa ja olen hyvin yllättynyt siitä. En olisi ikinä uskonut sinun sanovan noin ja vieläkin tuntuu että kuulin väärin. Jos tilanne olisi toinen, olisin avartanut katsettasi enemmänkin jopa siinä pelossa, että alkaisit karttaa minua ja syyttää jopa, mutta..." Pudistelen hiljaa päätäni. "Sanotaan niin, että minullakin on syntisiä ajatuksia eräästä ja vaikka tiedän etten koskaan tule saamaan häntä itselleni, en halua muita. Voi ei, nyt kuulostan siltä kuin olisin päättänyt että sinä edes olisit ollut valmis tekemään mitään kanssani," sanon jännittyneenä. "Mistä ne ajatukset sitten oikein tulivat päähäsi? Miten minä oikein avarsin katsettasi?" Kysyn.

Feala hymyilee hieman: "Koko ikäni olen pyhittänyt korkeammalle. Mutta kuten tekin sanotte, olen vain ihminen."

Nyökkään ymmärtäväisesti. "Tuonko asian takia olet ollut outo lähiaikoina vai vaivaako sinua jokin muukin?"

"Uskoni. Sinä tiedät, että olen sitä kyseenalaistanut viimeiakoina."

"Etkä vieläkään ole päässyt sinuiksi ajatuksiesi kanssa siitä? En osaa ainakaan auttaa sinua siinä."

Feala nyökkää: "Tiedän, se on minun ongelmani. Mutta jos sinä olet asettanut silmäsi Arpeen, hyväksyn sen."

Hätkähdän hieman kuullessani Fealan sanovan noin, sillä hän tuntuu tietävän mitä ajattelin ja tarkoitin vaikken siitä puhunutkaan. Vetäydyn kuitenkin hieman kuoreeni takaisin ja sanon: "Olen katsonut häntä kyllä, en kiellä sitä. Mutta koska sinulla ja hänellä selvästi on jotain, en puutu siihen. Frell sentään, ihan kuin ikinä minulla olisi edes mahdollisuutta puuttua siihen. Tarkoitan, jos pidätte toisistanne, kunnioitan sitä ja pysyn kaukana."

Feala sanoo hiljaa: "Nyt kun puhumme, en pidä valehtelusta. Minä pelastin Arven hengen kirjaimellisesti."

"Niinkö? Ja siksi kuljette yhdessä koska hän on niin sanotusti henkensä velkaa sinulle? Miten Arven kaltainen henkilö on ikinä joutunut hengenvaaralliseen tilanteeseen niin pahasti, että hänen henkensä on tarvinnut pelastaa?"

"Ei, hän ei ole minulle velkaa mitään, mutta minä olen seurannut häntä. Olen pelastanut hänen fyysisen ruumiinsa, mutta henkistä en. Me Urin lapset olemme vihamielisiä toisiamme kohtaan, mutta Arpi ei ole minua kohtaan."

"Ei varmasti koska pelastit hänen henkensä. Olette siis sen pelastuksen kautta läheiset toisillenne ja olette kulkeneet yhdessä pitkään," sanon ja naurahdan hieman jatkaen: "En ole tahallani ollut sinulle tyly. Kun kerroit tuon, ymmärrän paremmin miksi olette niin läheisiä. Vihjailin siitä kuiskutuksestasi muutamaan otteeseen ja olen ollut kaikkea muuta mitä oikeasti olen vain sen takia, että olen ollut... no, tavallaan olen halunnut olla sinun asemassasi koska olette niin läheisiä ja minusta ajatellaan ihan muuta. Enkä tiedä miksi te olette vihamielisiä toisianne kohtaan rodun puolesta, enkä tiedä ymmärtäisinkö sitä vaikka selittäisitkin."

"Minäkään en tiedä mistä vihamielisyys enää kantaa tai ammentaa voimaansa. Se on vanhaa riitaa, joka on sukupolvi sukupolven jälkeen kantautunut tähän päivään asti. Ur-Ukarit ovat agressiivisia ja näkevät meissä Ur-Obuneissa helpon kohteen lietsoa vihaansa, sillä me olemme rauhanomaisia. Kuin uhreja."

"Kuulostaa ihan järkevältä," sanon.

Feala nyökkää. "Osaan sanoa varmasti miljoona paikkaa, missä olisin mieluummin. Mutta toisaalta osaan sanoa miljoona paikkaa, mistä luopuisin tämän takia."

"Ymmärrän. Osaan asettaa itseni samaan tilanteeseen kuin sinä, haluta olla täällä mutta samalla haluta olla jossain muualla. Suurempi halu on kuitenkin olla täällä kuin jossain muualla."