3. sessio - BBQ From Hell

John ja Charlene lähtevät sisälle terveyskeskukseen. Se on suhteellisen hiljainen näin sunnuntaina. Lähinnä asiakkaina on reseptejään uusivia vanhuksia sekä vanhuksia, jotka eivät halua jonottaa kertoakseen jokapäiväisistä vaivoistaan. John ilmoittautuu sisään ja istuutuu odotusaulaan.
Istuudun Johnin viereen, seuraten sivusilmällä hajamielisesti muita potilaita.

Hetken odotettuaan he kuulevat hälytysajoneuvon kurvaavan pillit soiden pihaan. Ovet levähtävät auki ja ensihoitohenkilökunta ryntää sisään paareja työntäen:
"Purematapaus, kaulavaltimo auki, valmistakaa leikkaussali!" John kumartuu katsomaan. Paareilla näkee mies jonka kaula on sidottu paksuin sidoksin, mitkä ovat läpimärät verestä.

Katson itsekin paareilla olevaa miestä ja sanon:
"Kauheaa. Onkohan joku eläin käynyt hänen kaulaansa kiinni?"

John painaa alitajuisesti omassa kädessään olevaa haavaa.
"Mahdollisesti." Mies kiidätetään eteenpäin kiireellä.

Kun mies on hävinnyt näkyvistä, nojaan takaisin taaksepäin tarttuen hellästi Johnia käsivarresta.

John saa vuoronsa pian. Hän kysyy, haluaako Charlene tulla mukaan. Vakuuttaa kuitenkin silmäänsä iskien, että on jo iso poika ja pärjää yksinkin.

"Hyvä on, minä odotan tässä," sanon hymyillen ja otan jonkun aikakausilehden pitämään minulle seuraa.

Kuluu viisitoista minuuttia, kun kalpea mies jonka silmät seisovat päässä laahustaa sisään. Hän kävelee oudosti nilkuttaen vinosti ja kuolaa valuu hänen suupielestään. Hän jää seisomaan tyhjä katse tuijottaen vastaanottotiskiä keskelle aulaa.

Mitä ihmeen hulluja tänään oikein on liikkeellä, ihmettelen ja vilkuilen miestä lehteni lomasta.

Vastaanotossa oleva sairaanhoitaja kävelee miehen luokse.
"Anteeksi, mutta voinko jotenkin auttaa?" Mies tuijottaa eteenpäin ja hänen suustaan kuuluu outoa korinaa. Sairaanhoitaja heiluttaa kättään miehen kasvojen edessä:
"Hei, haloo, mikä teidän on?" Nopeasti mies kääntää katseensa naiseen, tarttuu häntä kädestä ja upottaa hampaansa olkavarteen. Nainen kirkuu ja riuhtaisee itsensä irti. Verta roiskuu kattoon asti kaaressa. Charlene näkee, miten miehen suussa on pala naisen kättä, ja naisen kädessä on suun kokoinen monttu.

Alan itsekin kirkua ja nousen nopeasti tuolilta, lehden tipahtaessa lattialle. Peräännyn kuin yrittäen pakoon tai piiloon, kauhulla tuijottaen naisen käsivartta.

Mies kääntää katseensa Charlenen kirkumisen suuntaan ja lähtee löntystämään häntä kohti samaan aikaan pureskellen lihanpalaa suussaan. Verta valuu hänen paidalleen ja leualleen. Silmät tuijottavat tyhjää. Hälytys alkaa soida.

Alan panikoida ja huutaa mieheni nimeä, perääntyen yhä enemmän.

Tutkimushuoneen ovi lennähtää auki ja John katsoo vaimoaan hätääntyneenä.

Peli määräämättömällä tauolla.

2. sessio - BBQ From Hell

Lahja on pyöreäkulmainen viininpunainen kova muovinen laatikko, jossa kaksi lukollista salpaa ja pieni avain. Kannessa on kultauksella hänen nimensä. Justin näyttää innostuneelta.
"Voi hitsi, taidan arvatakin mikä se on!"

"Minä luulin että sinä tiedät jo mikä se on," tokaisen Justinille ja ihailen hetken pelkkää laatikkoa ja siinä olevaa kullattua nimeäni, kunnes avaan sen.

Laatikko on sisältä pehmustettu. Pehmusteet on muotoon leikatut, ja syvennyksessä on pistooli. Pistoolin vieressä on lipas. Ase on hyvinkin naisellinen muodoiltaan. Erilainen, kuin Johnin lukuisat aseet.

Olen erittäin yllättynyt lahjasta. Ei se mitenkään ihmeellistä ole, onhan mieheni poliisi, mutta en odottanut tällaista lahjaa merkkipäivänämme.
"Ase," sanon katsoen sitä ja sitten Johnia.
"Sinä hankit minulle aseen. Tiedät etten osaa ampua edes ilmakiväärillä." Otan sen käteeni ja tutkailen sitä. Onhan se omalla tavallaan jopa sieväkin.
"Tämä taitaakin tarkoittaa sitä, että alamme viettämään enemmän yhteistä aikaa kun opetat minua käyttämään tätä. Kiitos John. Seuraavan kerran kun naapurin Mike liimaa purkkaa partioautoosi, minä talutan hänet niskavilloista kotiovelleen ja osoitan rouva Herseytä tällä ja pakotan hänet rankaisemaan lapsiaan pahoista teoista," sanon hymyillen sievästi ja suutelen miestäni.


John halaa vaimoaan ja suutelee häntä otsalle:
"Aivan, enemmän yhteistä aikaa." Martha mutisee:
"Hyvin viehättävä lahja, John. Eihän nainen halua timantteja tai koruja." Justin virnistää:
"Luulen, että Charlyn naama olisi ollut enemmän mutrussa, jos meidän oma kyttämme olisi ruvennut korua ostamaan. Hopeiset armeijan tunnuslaatat?"

"Justin, millaisena sinä miestäni oikein pidät?" Kysyn leikillisesti virnistäen.
"Hänellä on tyyliä ja hän tietää kyllä millaisista koruista pidän. Täytyy myöntää etten odottanut tällaista lahjaa, ainakaan merkkipäivänämme, mutta totun nopeasti ajatukseen ja pidän aseesta nyt jo." Tutkailen lipasta ja kysyn:
"Onko tässä panoksia?"

John sanoo:
"Tuota, panoksia kyllä saa..." Justin nauraa:
"Meinasitko ruveta meidän tyhjiä kaljapulloja alkaa ampumaan?"

"Ei sentään. Lähinnä oman ja muiden turvallisuuden kannalta sitä kysyin. Etten vahingossa ammu niitä teidän pullojanne," vastaan ja uskallan nyt yrittää laittaa lipasta aseeseen.


Martha tarttuu äkisti Justinia käsipuolesta.
"Joku on aidan takana!" Justin taputtaa vaimoaan olkapäälle:
"Maailmassa on muitakin ihmisiä." Charlene näkee kanssa varjon. Kuin joku vakoilisi heitä. Hän haistaa ummehtuneen, pahan hajun.
"Täällä haisee, etkö huomaa?" Kysyy Martha peloissaan.

"Se on varmasti se sama mies jonka näin meidän pihalla. Mikä lie narkkari," sanon.
"En tiedä mistä hän on tänne eksynyt, mutta olisikohan aika kertoa hänelle ettei hän ole tervetullut?"

John sanoo:
"Minä voin passittaa hänet pois. Ellei se auta, soitan poliisit. Olen vapaalla." John käärii hihojaan ja lähtee marssimaan määrätietoisesti pihalta pois ja aidan toiselle puolelle. Justin katsoo jopa ihailevasti Charlenen miehen perään:
"Olet onnekas, kun miehesi pystyy suojelemaan sinua."

"Tiedän," vastaan itsekin katsoen ihailevaisesti mieheni perään. Hän näyttää niin vetävältä tuollaisena. Sankarini.


Takapihalta kuuluu pientä kamppailun ääntä ja Johnin parkaisu. Martha kiljaisee hieman ja Justin astuu uhkaavan askeleen eteenpäin:
"Mitä helvettiä?"

Nousen nopeasti ylös.
"John? Oletko kunnossa?" Kysyn ja lähden hänen peräänsä katsomaan mitä oikein on tapahtunut. Huomaan että kädessäni on yhä pistooli, mutta näen sen nyt hyvänä asiana jos se hullu narkomaani ei tajua lähteä pelkällä sanalla.

Charlene näkee, miten sama laitapuolenkulkija, joka heidän pihalla oli on kävelemässä hitaasti metsään. John pitää kiinni käsivarresta ja Charlene näkee sormien läpi verta.
"Se puri minua, helvetin narkkari." Justin tulee myös aidan taakse. Hänellä on metsästyskivääri.
"Oletko kunnossa John?" Hän ampuu ilmaan ja huutaa:
"Takaisin ei ole tulemista! Tai toivon, että tulet minun pihalleni, niin voin ampua sinut!"

Kauhistun nähdessäni verta Johnin kädessä ja menen hänen luokseen, kietoen käteni hänen ympärilleen ja ohjaan häntä sisälle.
"Martha, sinulla on varmasti puhdistusainetta. Pitää katsoa miten pahaa jälkeä tuo teki ja ehkä lähteä ensiapuun. Mitä kaikkia tauteja tuollakin mahtoi olla."

Martha on hieman järkyttynyt, mutta rientää hakemaan ensiapulaukkua. John katsoo kättään.
"Hitto, hyvä ettei repinyt palaa irti. Justin, soita poliisit, saavat ottaa tuon hiipparin kiinni. Minulla on huomenna työpäivä, luulen, että minulla ja sillä on kahdenkeskinen keskustelu edessä."

"Lukkojen taakse keskelle aavikkoa tuollaiset pitäisi kerätä. Saisivat tappaa toisensa siellä ja tekisivät kaikille palveluksen," sanon vihaisena ja Marthan tuotua ensiapuvälineet, katson tarkemmin Johnin haavaa ja alan puhdistaa sitä.


Haava näyttää ilkeältä. Kellertävää rasvakudosta näkyy selkeästi. John katsoo kättään:
"Onpa pahaa jälkeä, tuo pitää hoidattaa sairaalassa." Justin sanoo:
"Poliisiasemalla ei vastaa kukaan."

"Kyllähän siellä pitäisi joku olla vaikka sunnuntai onkin. Justin, voitko sinä olla kuskina? Samalla kai kun haava on hoidettu, voimme poiketa aseman kautta tekemässä ilmoituksen. Tuskin se sekopää kovin pitkälle pötkii siinä kunnossa."


Justin sanoo:
"Olen kyllä siemaissut muutaman oluen yli rajan, ja miehesi on poliisi." Martha sanoo:
"Minä ajan. Justin, tule kanssani autotalliin, en uskalla mennä yksin." Justin tuhahtaa:
"Hölmö nainen, jos täällä on yksi sekopäinen nisti, eihän se tarkoita, että kaupungissa olisi enemmän sellaisia? Ainakaan purevaa sorttia."

"Justin, tee nyt kuten vaimosi pyytää. Hänhän sanoi juuri ettei uskalla mennä yksin," sanon ystävällisesti vaatien.

Justin katsoo Johnia:
"Pärjäätkö kamu?" John nyökkää. Justin ja Martha menevät sisälle taloon.
"Charlene, minulla on hiukan huono olo."

"Voi John, yritä kestää. Hengitä syvään ja katso toisaalle haavasta," sanon miehelleni, pysyen kokoajan hänen lähellään.

"Onhan minua ammuttukin, rakas. Muistatko silloin kun pysäytin sen rattijuopon punaniskan?"

"Mutta silloin et ollut juuri syönyt raskasta lihaa aurinkoisena lämpimänä päivänä ja juonut muutamaa olutta siihen päälle," silitän lohduttavasti hänen selkäänsä ja alan jo vilkuilla missä Justin sekä Martha viipyvät.


Talon etupihalta kuuluu auton tööttäys. John nousee seisomaan.
"Jalat kantaa, en taida kuolla tähän," hän iskee silmäänsä.
"Toivottavasti tämä nyt ei vaikuta siihen, miten minä aion miellyttää sinua illalla."

"John rakas, tämä vaikuttaa siten, että minä olen se joka miellyttää sinua ja sinä saat vain nauttia kaikesta huomiosta." Kävelen Johnin vierellä autolle ja istutan hänet etupenkille.
"Huono vointi saattaa pahentua takapenkillä, siinä edessä saat raitista ilmaa," perustelen ja istuudun itse taakse.

Martha lähtee ajamaan kohti lähintä terveyskeskusta. Se on heidän asuntoalueensa laidalla. Kaupungin keskustan tuntumassa on suurempi sairaala, mutta sinne on hieman enemmän matkaa, ja keskustassahan suurin osa kaupunkilaisista tänään kuitenkin on. Kadut ovat autioita. Heidän pitkän kotikatunsa tien päässä seisoo mies pihallaan ilman paitaa tuijottaen talonsa seinää selkäpäin tielle.

"Mikä ihme tuotakin vaivaa? Tekeekö tämä kaunis lämmin ilma outoja ihmisille?" Kysyn tuijottaen kummissani seisovaa miestä.

Justin sanoo:
"En tiedä. Voi olla." He saapuvat terveyskeskuksen pihaan, jossa on muutamia autoja. Parkkipaikka vaikuttaa autiolta. Puistossa kävelee vanhus yksin tukeutuen kävelytukeen hoippuen. Hänellä on yllään hoitoasu ja hänen paljas ryppyinen takamuksensa vilahtelee sen avonaisesta selkämyksestä joka askeleella.

"Onko jossain jotkin urheilukisat, messut tai joku muu iso tapahtuma menossa kun joka paikassa näyttää olevan niin autiota?" Kysyn astuessa ulos autosta, auttaen Johnin ulos myös.
"Joku hoitajistakin on sivuuttanut täysin tuon potilaan."

Martha sanoo:
"Keskustassa ainakin on ne rokotukset, kai siellä jotain markkinatoimintaakin on, vetämässä ihmisiä." He näkevät kuinka hoitaja juoksee vanhuksen kiinni ja lähtee ohjaamaan häntä takaisin terveyskeskuksen suuntaan. Justin sanoo:
"Kadonnut lammas on pelastettu." John sanoo:
"Voitte ajaa kotiin ja jatkaa, tämä on auki. Selviän nyt itse. Älkää pilatko sunnuntaita. Ja olen poliisi, pääsen varmasti pian takaisin jatkamaan."

"John, minä en halua palata ilman sinua," sanon silittäen hänen selkäänsä.

John sanoo:
"Hyvä on. Menkää te edeltä Justin ja Martha. Ehkä pidänkin huomenna vapaapäivän ja avaamme konjakin illalla tämän jälkeen?" John ja Charlene jäävät terveyskeskuksen pihaan kun Justin ja Martha ajavat takaisin toivottaen heille onnea. Kävellessään sisälle, John yrittää tehdä puhelun.
"Outoa, vuoropäällikkö asemalla ei vastaa, ja minulla on hänen suora numeronsa. En tiennyt, että rokotukset ja markkinat työllistävät näin paljon poliisia. Onneksi itse en ole vuorossa."

"Totta. Ja sinä ansaitset kyllä sen vapaapäivän, joten otan ehdotuksesi enemmän kuin hyvillä mielin vastaan," sanon taluttaen Johin sisälle.

1. sessio - BBQ From Hell

On rauhallinen sunnuntai-päivä. Parturikampaaja Charlene ja hänen aviomiehensä John on kutsuttu tien toiselle puolelle naapureille grillaamaan. Asuinalue on hiljainen, sillä kaupungilla jaetaan ilmaisia sikainfuenssa-rokotteita. He eivät ole kuitenkaan paikalla, sillä John poliisina työnsä puolesta saa itselleen sekä vaimolleen rokotteet.

Katson itseäni peilistä vielä viimeisen kerran ja suoristan uutta punaista mekkoani.
"Olen valmis," Sanon miehelleni Johnille, joka on joutunut hetken odottamaan minua.

John sanoo virnistäen ja antaen suudelman vaimonsa poskelle:
"Olisi pitänyt syödä sittenkin aamupalaa." Hän vitsailee vaimonsa laittautumiseen kuluneesta ajasta.

"No, vatsaasi mahtuu nyt enemmän grilliruokaa," tokaisen hymyillen ja lähdemme tien toiselle puolelle.

Katu näyttää rauhalliselta. He saapuvat naapuriensa etuovelle ja John soittaa ovikelloa. Kukaan ei avaa ovea.

"Hmm. Ehkä he ovat takapihalla eivätkä kuule kelloa," sanon ja lähden kävelemään heidän takapihalleen, jossa tiedän grillinkin olevan.

Kuten Charlene aavistikin, he ovat takapihalla ja grilliltä leviää hyvää paistuvan lihan, tomaattien ja maissien tuoksu.
"Terve!" Huudahtaa naapurin tukeva mies Justin. Hänen vaimoansa ei näy. Takapihan ovi on auki.
"Laittakaa aidan portti perässänne kiinni ja painakaa puuta." Takapihaa ympäröi korkea lauta-aita, sillä Justin pitää yksityisyydestä vieri-viereen rakennetulla asuinalueella.
"John, olutta? Charlie?" Naapurin Justin kutsuu Charlenea Charlieksi.

"Ei kiitos Justin," vastaan hymyillen ja kävelen takapihan ovelle, sanoen vielä:
"Mm, erittäin hyvä tuoksu," ja astun sisälle, etsien Justinin vaimon. John tuskin kieltäytyy oluesta näin kauniina päivänä, vaikka huomenna onkin arkipäivä. Ja totta puhuen, minusta on mukavaa kun hän on ottanut pari olutta. Silloin hän on tavallista enemmän hyvällä tuulella. Ainahan hän on hyväntuulinen, mutta muutama olut saa hänestä parhaimmat puolet esiin mielestäni.

Justinin vaimo Martha on keittiössä asettelemassa tarjoilukärryyn muutamaa olutpulloa, kannullista itsetehtyä limonadia, astioita sekä salaattia ja maustekastikkeita.
"Ai, terve. Te tulittekin jo. Otetaanko pienet sherryt täällä rauhassa, ennen kuin menemme pihalle katsomaan lihaa mutustavia miehiä jotka puhuvat urheilusta?"

"Mielellään, kiitos. Sherry maistuu aina," sanon nyökäten.

Martha kaataa molemmille sherryt ja kohottaa lasiaan:
"Rauhalliselle sunnuntaille, ystävyydelle, ja sille, että naapurin metelöviät lapset ovat kaupungilla eivätkä pelaamassa softballia takapihalla."

"Tuohon on enää vaikea keksiä lisättävää," sanon kohottaen omaa lasiani ja kilistän sitä Marthan kanssa, juoden nautinnollisen siemauksen laadukasta sherryä.
"Tarkoittaako tuo että sinä ja Justin ette vieläkään ole hankkimassa omia lapsia?" Kysyn nostaen tarjoiluastialle muutaman tavaran takapihalle vietäväksi, nojaten sitten selkäni tiskipöytää vasten Marthaa kysyvästi katsoen.

Martha katsoo ystäväänsä vakavasti.
"No, meillä on pieni ongelma. Menemme klinikalle ja katsomme, kummasta se on kiinni. Justin voisi tosin hieman laihduttaa ja lopettaa oluen kittaamisen, ehkä pikkuveikot alkavat uida nopeammin." Hän tirskahtaa.

"Olen varma että se auttaa. Ja grilliruuat vähemmälle Martha, älä anna Justinille niin helposti periksi," sanon ystävällisesti virnistäen.
"Tiedätkö, minä vihaan naapurin lapsia kuten sinäkin. Voi ei, olipa tuo ilkeästi sanottu, mutta sinä tiedät millaisia he ovat. Rikkovat kaiken ja pääsevät kuin koirat veräjästä kaikesta pahanteosta. Minäkin olen kuitenkin alkanut miettiä, pitäisikö meidänkin hankkia jo lapsi. Olemme molemmat siinä iässä, että pian niitä ei enää kykene saamaan ja kai sitä olisi hyvä jatkaa sukua."

"Tehän olette vielä nuoria!" Sanoo viisi vuotta vanhempi Martha.
"Toisaalta, ei kai vanhana enää niiden perässä pysy?"

"Ei, mutta sitä varten ovat lastenhoitajat," sanon leikilläni virnistäen ja juon lasini tyhjäksi.
"Menemmekö?"

Martha nyökkää ja lähtee työntämään kärryjä ulos. Miehet keskustelevat amerikkalaisesta jalkapallosta. Ensimmäiset oluet ovat miltei juotu.
"Ah, takapiha kaunistui kertaheitolla," veistelee Justin.

"Vielä tuo kuulostaa aidolta kohteiliaisuudelta, mutta muutaman oluen jälkeen alan jo vedota teoriaan, jonka mukaan kaikki alkavat näyttää kauniimmalta tuopin läpi," sanon hymyillen ja autan Marthaa. Vilkaisen siinä sivussa miestäni, jota pidän erittäin puoleensa vetävänä ja suon hänelle kauniin pienen hymyn.

John iskee silmää kauniille vaimolleen. Martha alkaa asetella tarjoilukärryn sisältöä pöydälle ja John hakee toisen oluen.
"Etkö sinä kulta ota olutta?" Hän kysyy. Justin sanoo:
"Rehut ovat valmiita, pihveissä menee vielä minuutti."

"Ei kiitos, minä ja Martha nautimme jotain paljon parempaa," sanon miehelleni ja katson millä mallilla Justinin kutsumat rehut ovat, ottaen omalle lautaselleni niitä ja aloitan ruokailun.

Hetken päästä miehetkin liittyvät pöytään. Charlenen mies John ottaa myös kasviksia, mutta Justin ei niistä perusta.
"Puhuimme urheilusta," sanoo John silittäen vaimonsa reittä pöydän alta puristaen sitä hieman.
"Kertokaas nyt leidit, mikä teillä on kuumin aihe."

Olut alkaa näemmä tehdä tehtäväänsä ja minä nautin saamastani huomiosta pöydän alla.
"No, puhuimme aiheesta joka ei ehkä ole varsinaisesti kuumin, mutta on kummallakin mielessä. Sinä Justin oletkin jo Marthan kanssa puhunut asiasta, mutta minä ja John emme. Lapset. Tai lapsi," sanon ja katson Johnia kysyvästi, tutkien miten hän reagoi aiheeseen. Emme ole puhuneet todellakaan siitä suhteemme alkuvaiheen jälkeen.

John naurahtaa:
"No, pidän niiden tekemisestä. Voisimme harjoitella illalla." Justin sanoo:
"Juurikin noin. Mekin harjoittelemme, muttei tärppää." Martha tuhahtaa:
"Pitääkö sinun puhua meidän petiasioista ruokapöydässä?" Justin katsoo Charlenea:
"Charlie aloitti."

"Älähän nyt Martha, me kaikki tiedämme miten niitä lapsia tehdään," sanon lohduttavasti ja suon miehelleni viehkeän ovelan katseen, joka kertoo etten malta odottaa iltaan asti. Kiinnitän nopeasti kuitenkin huomioni takaisin Marthaan ja Justiniin.
"Justin, syy siihen taitaa löytyä läheltä miksei teillä tärppää. Martha on kukkea ja hedelmällinen kaunis nainen, joka ei kanna tuollaista kaljamahaa kuin sinä," sanon Justinille virnistäen.

Justin katsoo Charlenea.
"Sanotko siis... ai, tiedätkin jo." John hakee uudet oluet.
"Ai hän tietää mitä?"

"Anteeksi, mutta tiedäthän sinä meidät. Meillä ei ole vaimosi kanssa salaisuuksia ja asia koskee häntäkin, eli hän ei puhunut vain sinun asioitasi, vaan myös omiaan. Olen varma että asia on helposti korjattavissa ja saatte tuota pikaa rakkauden hedelmän," sanon Justinille.

Justin nyökkää ja Martha sanoo:
"Tuo oli niin mukavasti sanottu. Sinä olet ensimmäinen, joka saa tietää tulokset." Hän pitää tauon:
"Tietysti Justinin jälkeen." John nojaa taaksepäin.
"Tuota, kerrankin kun teidän takapihalle ei kuulu naapurin lasten remuaminen, niin pitääkö meidän puhua lapsista? Viimeviikolla joku räkänokka liimasi purukumin partioautoni konepellille kun kävin kioskilla."

Vilkaisen Johnia ja oletan ettei hän vieläkään siis halua lapsia. Sääli sinänsä, nyt kun minä olen alkanut lämmetä ajatukselle naapurin kauhukakaroista huolimatta. Ehkä pieni suostuttelu on paikallaan jossain vaiheessa.
"Ei, ei meidän ole pakko puhua niistä. Kerroin vain mistä puhuimme. Voimme toki jatkaa siitä mihin te herrat jäitte amerikkalaisesta jalkapallosta," sanon virnistäen, tietäen että John sekä Justin tietävät minun ja Marthan kiinnostuksen olevan hyvin vähäistä urheilua kohtaan.

John sanoo:
"Mutta eihän sinua kiinnosta edes se." Hän jatkaa:
"Ai niin, meillä on vuosipäivä lähellä ja alue on hiljainen. Minulla on sinulle lahja." Justin nauraa:
"Nytkö sen annat? Hienoa!"

"Mitä? Oletko jo hankkinut minulle vuosipäivä lahjan? Ja miten alueen hiljaisuus siihen liittyy?" Kysyn ihmeissäni Johnilta. Hän ei ole koskaan unohtanut merkkipäiviä, mutta yleensä olen saanut lahjani ajallaan enkä etuajassa. Enkä tietenkään ole siitä pahoillani, päinvastoin.

"Näet sitten. Olemmeko syöneet?" Martha katsoo kaikkia:
"Uskoisin niin. Minulla on jälkiruokana uunikohokasta. Pitäisi olla valmis pian. Ja sherryä meille, te barbaarit saatte juoda olutta." John sanoo:
"Minä autan keräämään astiat, hae sinä lahjasi. Se on kotona vaatekomerossa urheilukassissani. Mutta älä avaa sitä vasta kuin täällä."

"Hyvä on. Hillitsen itseäni sen verran," sanon ja nousen ylös, lähtien hakemaan lahjaani. Matkalla, vaikka se onkin kovin lyhyt, ehdin jo miettiä monta vaihtoehtoa. Se voisi olla lahjakortti johonkin hienoon liikkeeseen, tai lippu johonkin messuun jossa esitellään tuotteita parturi-kampaajille. Kylpylähoito, manikyyri ja pedikyyri tai matkaliput etelään. Kaunis koru, uusi meko tai uusi auto. Se voi olla ihan mitä vain. Menen sisään ja aukaisen vaatekomeron, etsien Johnin urheilukassista paketin.

Charlenen kävellessä heidän pihatielleen, hän huomaa laitapuolen kulkijan resuisissa vaatteissa huojuvan heidän nurmikollaan ikkunan alla pihatielle selkäpäin.

Havahdun omista ajatuksistani ja kiirehdin henkilön luokse sanoen:
"Hei, ole hyvä ja poistu meidän pihalta. Minä en pidä siitä että pihalleni tullaan noin vain."

Mies kääntyy hitaasti kuin havahtuen. Hänen suustaan valuu kuolaa ja nenästä verta. Silmät ovat sameat. Hän päästää örähtävän äänen.

Peräännyn askeleen, irvistäen inhosta. Hän on varmasti joku tautinen, ajattelen ja siksi en halua olla aivan likeellä häntä.
"Ole hyvä ja poistu. En halua pihalleni mitään kutsumattomia vieraita," sanon ja osoitan tietä sormellani.

Mies seisoo paikoillaan huojuen. Kuin hänen sisällään ei liikkuisi yhtään ajatusta.

"Senkin narkomaanit, te tuhoatte oman elämänne ja pilaatte muiden siinä samalla. Minä sanon vielä kerran ja jos ei mitään tapahdu, kutsun mieheni paikalle. Hän on poliisi ja hän tietää mitä sinun kaltaisille narkomaaneille pitää tehdä. Ole siis hyvä, ja poistu," sanon tiukasti, osoittaen yhä tietä sormellani.

Hitaasti raahustaen mies lähtee pois heidän pihaltaan, jättäen rähmäisen vanan peräänsä, kuin paiseista vuotavan mädän.

Inhosta irvistäen peräännyn ja pudistelen päätäni, alkaen miettiä kuumeisesti miten ihmeessä saan pihan siistittyä tuollaisesta mädästä. En ole aiemmin nähnyt moista, mutta mies on varmasti piikittänyt kehonsa pilalle ja pistoskohdat ovat mädänneet ja vuotavat pahasti. Miten ihmeessä tuollainen on edes eksynyt tänne alueelle? En tiedä vastausta ja irvistellen kiirehdin sisälle etsimään Johnin urheilukassista pakettia. En haluaisi pilata päivää, mutta minun on pakko mainita tästä Johnille kunhan palaan takaisin.

Urheilukassissa on pyöreäkulmainen paketoitu laatikko.

Otan laatikon ja palaan takaisin, kiertäen kaukaa jäljet pihassamme. Menen suoraan mieheni luokse ja sanon: "Rakas, meidän pihallamme oli juuri joku narkomaani tai mikä lie. Katsoi minua tyhjin samein silmin nenä verta vuotaen ja käskin hänen poistua. Hän poistui kyllä, mutta jätti jälkeensä hyvin ikävännäköisen vanan jotain rähmää tai limaa. En halua että tämä päivä menee nyt siihen, että alat toimittaa virkaasi, sillä hän poistui ja halusin vain kertoa asiasta. Siivoan heti huomenna sen sotkun ja nyt haluan jatkaa rauhallisen sunnuntain viettoa." Painan suukon hänen otsalleen ja istuudun alas pitäen laatikkoa yhä kädessäni.
"Mitäköhän täällä on?" Kysyn hymyillen ja aukaisen sen.