Istuudun Johnin viereen, seuraten sivusilmällä hajamielisesti muita potilaita.
Hetken odotettuaan he kuulevat hälytysajoneuvon kurvaavan pillit soiden pihaan. Ovet levähtävät auki ja ensihoitohenkilökunta ryntää sisään paareja työntäen:
"Purematapaus, kaulavaltimo auki, valmistakaa leikkaussali!" John kumartuu katsomaan. Paareilla näkee mies jonka kaula on sidottu paksuin sidoksin, mitkä ovat läpimärät verestä.
Katson itsekin paareilla olevaa miestä ja sanon:
"Kauheaa. Onkohan joku eläin käynyt hänen kaulaansa kiinni?"
John painaa alitajuisesti omassa kädessään olevaa haavaa.
"Mahdollisesti." Mies kiidätetään eteenpäin kiireellä.
Kun mies on hävinnyt näkyvistä, nojaan takaisin taaksepäin tarttuen hellästi Johnia käsivarresta.
John saa vuoronsa pian. Hän kysyy, haluaako Charlene tulla mukaan. Vakuuttaa kuitenkin silmäänsä iskien, että on jo iso poika ja pärjää yksinkin.
"Hyvä on, minä odotan tässä," sanon hymyillen ja otan jonkun aikakausilehden pitämään minulle seuraa.
Kuluu viisitoista minuuttia, kun kalpea mies jonka silmät seisovat päässä laahustaa sisään. Hän kävelee oudosti nilkuttaen vinosti ja kuolaa valuu hänen suupielestään. Hän jää seisomaan tyhjä katse tuijottaen vastaanottotiskiä keskelle aulaa.
Mitä ihmeen hulluja tänään oikein on liikkeellä, ihmettelen ja vilkuilen miestä lehteni lomasta.
Vastaanotossa oleva sairaanhoitaja kävelee miehen luokse.
"Anteeksi, mutta voinko jotenkin auttaa?" Mies tuijottaa eteenpäin ja hänen suustaan kuuluu outoa korinaa. Sairaanhoitaja heiluttaa kättään miehen kasvojen edessä:
"Hei, haloo, mikä teidän on?" Nopeasti mies kääntää katseensa naiseen, tarttuu häntä kädestä ja upottaa hampaansa olkavarteen. Nainen kirkuu ja riuhtaisee itsensä irti. Verta roiskuu kattoon asti kaaressa. Charlene näkee, miten miehen suussa on pala naisen kättä, ja naisen kädessä on suun kokoinen monttu.
Alan itsekin kirkua ja nousen nopeasti tuolilta, lehden tipahtaessa lattialle. Peräännyn kuin yrittäen pakoon tai piiloon, kauhulla tuijottaen naisen käsivartta.
Mies kääntää katseensa Charlenen kirkumisen suuntaan ja lähtee löntystämään häntä kohti samaan aikaan pureskellen lihanpalaa suussaan. Verta valuu hänen paidalleen ja leualleen. Silmät tuijottavat tyhjää. Hälytys alkaa soida.
Alan panikoida ja huutaa mieheni nimeä, perääntyen yhä enemmän.
Tutkimushuoneen ovi lennähtää auki ja John katsoo vaimoaan hätääntyneenä.
Peli määräämättömällä tauolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti