2. sessio - Baari

Herään seuraavana iltana havenissani yhä tietämättä mitä klaania tapaamani Chorus edusti. En edes jaksanut odottaa sireni neuvottelua loppuun asti, vaan lähdin aikaisemmin pois. Kaivan siis puhelimeni esiin ja viestillä kysyn, miten neuvottelut sujuivat.

Amanda saa vastauksen pian. Lyhyt ja koruton: "Neuvottelut jatkuvat..." Hetken kuluttua Amandan puhelin soi. Puhelu tuntemattomasta numerosta.

En pidä tuntemattomista numeroista, mutta vastaan kuitenkin:
"Niin?"

"Terve, Chorus täällä. Muistatko vielä?"

Hämmästyn saadessani häneltä puhelun. Jotenkin odotin sen olevan joku epätoivoinen lehtimyyjä.
"Tietenkin muistan. Mistä oikein sait numeroni?" Kysyn.

"Kyselin. Ja jouduin kyllä maksamaan siitä."

"No hyvä," tokaisen naurahtaen.
"Oliko sinulla jotain asiaa?"

"Kyllä. Tai riippuu vähän. Haluaisitko tavata?" Chorus pitää pienen tauon.
"En pyydä sinua treffeille, älä sitä pelkää."

Melkein purskahdan nauruun.
"Toki Chorus, minä voin tavata sinut nyt kun tiedän ettei nämä ole treffit. Sano vain paikka niin saavun paikalle."

Chorus kertoo yökerhon osoitteen. Pieni, hämärä, eikä suosittu. Kuoleva paikka, jossa saa olla rauhassa.

Lähden mitä pikimmin paikan päälle huppu jälleen kasvojani peittäen. En juurikaan viihdy yökerhoissa joten tämäkin paikka on minulle melko tuntematon. Chorusin nähtyäni tervehdin häntä.

Chorus pelaa biljardia yksin. Hän on ainoa asiakas baaritiskillä istuvan lisäksi. Hänkin näyttää, kuin olisi odottamassa kavereitaan, ja yhdessä jatkavat matkaa eteenpäin. Baarimikko katsoo televisiosta nyrkkeilyä ja juo viskiä. Hän vain vilkaisee Amandaa nopeasti.

"En uskonut että paikka ihan näin hiljainsen olisi," tokaisen itsekseni vilkaistessa ympärilleni, kääntäen sitten katseeni Chorusin peliin.
"Mistä haluat puhua?"

"Brujaheista." Hän katsoo Amandaa.
"Pelaatko samalla?"

"Mikä ettei," totean ja otan mailan, alkaen asetella palloja uudelleen.
"Minä saan aloituslyönnin," sanon ja lyön kiven pakkaan.
"Mitä heistä?" Kysyn.

"Kannattaa olla varovainen heidän kanssaan. Eilen, kun se Brujah kävi sinua 'tervehtimässä', hän osoitti sen jälkeen sinut muille sormellaan. En tiedä miksi, mutta ehkä sinua tarkkaillaan. Brujahit pääsevät kuin koira veräjästä väkivallan teoissa. Jos he sille päälle sattuvat, en tiedä, pystyykö edes prinssi heitä pidättelemään. Mutta, huomasin myös toisen asian..." Chorus nojaa tähtäämään palloa.

Minä puolestani nojaan mailaani ja kysyn:
"Minkä toisen asian? Ja miksi Brujahit haluaisivat tarkkailla minua? Onko sillä jotain tekemistä sireni ja hänen suhteistaan Ventrueiden kanssa?"

"Voi olla, että Ventruet vaikuttavat siihen. Toinen asia, Toreadorit, tai suhtautumisesi heihin."

Huokaisten pyöräytän silmiäni.
"Mitä siitä?"

"Siitä voi olla hyötyä Brujahien suhteen."

"Mitä tarkoitat?"

"Brujahit eivät arvosta Toreadoreja, kuten et sinäkään."

"Niin. En kyllä pidä erityisemmin Brujaheistakaan mutta en todellakaan halua olla heidän silmätikkuna ja vielä syyttömänä."

"Brujah, vaikket hänestä pidäkään, et todellakaan halua hänestä vihollista." Baarimikko huudahtaa:
"Aiotteko te juoda jotain, häh?" Chorus katsoo Amandaa nopeasti.
"Kaksi olutta." Baarimikko alkaa laskea juomia hanasta tuoppeihin,
"älkää vain odottako, että tuon ne pöytäänne."

"Pitäisikö minun seurata tilannetta vai yrittää jutella hänen kanssaan?" Kysyn lähtien hakemaan juomia, pitäen kasvoni hyvin hupun alla piilossa. Kaivan taskusta ryppyisen setelin ja toisenkin, jättäen ne tiskille palaten tuoppien kanssa takaisin pelipöydälle.

"Ehkä Brujahit ottavat sinuun yhteyttä. Kuten sanoit, olet heidän silmätikkunsa nyt."

Hymähdän ja jatkan mailaan nojaamista.
"Inhottava tilanne," totean hiljaa.

"Inhottava, saattaa olla. Toisaalta, sinulla on sirenäsi arvostettu Nosferatu elder, joka on prinssin ystävä. Siitä saattaa olla hyötyä, tai haittaa."

"Niin, siitähän se Brujah vihjaili, että sireni hännystelee Ventrueita. En usko hänestä sellaista," sanon.

"Muuten, on yksi asia, mikä sinun olisi hyvä tietää. En suunnittele selkäsi takana mitään, siksi minun on pakko kertoa se." Ulkoa kuuluu V8-moottorin epätahtinen jyrinä, jarrujen ulvonta ja paukahdus, kun pakettiauton sivuovi lyödään kiinni.
"Tämä on Brujahien kokoontumispaikka."

Tuijotan Chorusia hiljaa huppuni alta, ja se mitä hän sanoi selkäni takana suunnittelemisesta, tuntuu hyvin vaikealta uskoa juuri nyt.
"Täytyy myöntää, en todellakaan osannut odottaa mitään tallaista," sanon hampaitteni välistä, siirtäen tuijottavan katseeni Chorusista ulko-ovelle.


"Olen pahoillani," ehtii Chorus sanomaan, ennen kuin ovi aukeaa ja sisään kävelee neljä Brujahia. Ensimmäisen Amanda tunnistaa. Se, joka häntä uhkaili Elysiumissa. Hän kävelee baaritiskille ja sanoo baarimikolle, että tämä voisi mennä hakemaan kaljatynnyreitä kellarista, eikä ole kiirettä. Baarimikko nyökkää ja poistuu. Toinen Brujah kävelee Chorusin vierelle, ja laskee kätensä hänen olkapäänsä ylitse tiukkaan otteeseen virnistäen. Kolmas ottaa häneltä biljardikepin ja lyö palloa katsoen Amandaa. Neljäs jää ovelle lukiten sen sisältä ja siihen nojaten.

Katson heitä kaikkia ja lopuksi katson sitä jonka tapasin Elysiumissa.
"Ihan minuako varten tulitte tänne, miten huomaavaista. Tästähän muodostui oikein kimppatreffit," sanon vaikka tiedän, että suuri virhe on ärsyttää Brujaheja yhtään enempää.

Baaritiskillä nojaava katsoo Chorusia.
"Rotta teki työtä käskettyä, tavallaan säälin sinua, mutta toisaalta, ei ole minun ongelmani mitä sinä teet. Amanda, Amanda, vai pitäisikö sanoa Smiley?"

"Smiley käy ihan hyvin. Ja syy miksi halusit tavata?"

Brujah katsoo Chorusta.
"Saata hänet ovelle." Brujah, kenen kainalossa Chorus on puristuksissa, retuuttaa hänet kovakouraisesti ovelle, jonka toinen aukaisee. Chorus tönäistään ulos ja ovi suljetaan hänen perässään.

Vilkaisen kun Chorus saatetaan ovelle kovakouraisesti, mutta en tunne sympatiaa häntä kohtaan nyt lainkaan. "Jos tämä liittyy jotenkin sireeni ja Ventrueihin, ymmärrät varmasti että minulla ei ole mitään tekemistä minkään asian kanssa. Minä en tiedä mitä he puhuvat tai suunnittelevat," sanon baaritiskiin nojaavalle Brujahille.

"Mitä siresi tekeekään, se vaikuttaa myös sinuun. Hän on elder, ja sinä olet hänen alaisensa." Baaritiskillä oleva Brujah ottaa purkista hammastikun alkaen hajamielisesti kaivella sillä hampaitaan.
"Meidän pitää olla varmoja, kenen puolella pelaat korttejasi. Ventrueita on tässä kaupungissa jo liikaa, itse en pidä siitä, jos vielä jostain Nosferatun nulikasta tulee uusi Ventrue." Ovella oleva sylkäisee maahan.

"Tämä on niin typerää," sanon turhautuneesti naurahtaen.
"Se että sireni ja prinssi ovat ystäviä, ei tarkoita sitä että minä olisin Ventrueiden ystävä."

"Todista se," sanoo biljardipelin Chorusilta riistänyt.

"Miten?"

"Hyvä kun kysyit. Ellei sinulla ole mitään mielessä, niin minä varmasti keksin jotain," baaritiskillä istuva sanoo.

"Sitä en epäile. Mutta hyvä on, keksi sinä sitten keino millä voin todistaa asiani. Minä mietin sitten olenko valmis toteuttamaan sen."

Brujah nojaa taaksepäin ja riisuu nahkatakkinsa. Hänellä on hihaton musta paita. Kädet ovat tatuoituja. "Voisiko se pieni todistus liittyä vaikkapa, Toreadoreihin?"

"Saattaisi kuulostaa mielenkiintoiselta," sanon ja nojaan biljardipöytään käsilläni.
"Minä kuuntelen."

"Pelaa sitä peliä, en jaksa odottaa vuoroani kovin pitkään," huudahtaa Brujah läimäisten biljardikepillä Amandan eteen.

Tuhahtaen otan mailani ja jatkan peliä siitä mihin se jäi, vaikka en ole innostunut pelikumppanistani.

Baaritiskillä oleva nyökkää.
"Toreador primogenilla on musta kirja, missä on hänen kaikki tärkeät kontaktinsa." Se, joka retuutti Choruksen ulos kävelee Amandan taakse, aikeissa tarttua häneen seksuaalisesti takaapäin. Hän kuitenkin irvistää muistaen mikä toinen on ja astuu askeleen taaksepäin.

Vilkaisen takanani olevaa Brujahia virnistäen ja lyön palloa.
"Ja sinä haluat sen mustan kirjan?" Kysyn.

"Ei, se olisi liian yksinkertaista. Minä en sitä halua, en edes aio koskea siihen." Hän kohottaa kulmiaan ovelasti.

"No kerro sitten mitä haluat siitä," sanon ja nojaan keppiin, antaen tälle toiselle Brujahille pelivuoron.

"On toinen Toreador, elder, eikä ole salaisuus, että hän havittelee primogenin virkaa." Brujah katsoo Amandaa ja tiuskaisee biljardia pelaavalla:
"Lopeta se vitun typerä peli, yritän hoitaa asioita täällä!"

"Niin, jatka toki," pyydän.

"Haluan, että musta kirja eksyy tuon elderin haltuun. Ja haluan, että Toreador primogen saa siitä tietää."

Olen hiljaa, miettien voisiko minulta onnistua kirjan siirtäminen toiselle omistajalle.
"Hyvä on. Kuulostaa hyvältä," sanon olkapäitäni kohottaen.
"Kantaako hän sitä kirjaansa mukanaan?"

"Ei, se on hänen asunnossaan. En ole varma missä, mutta etköhän sinä sitä selvitä. Vaikka vartalosi erottuukin joukosta, pystyt myös sen piilottamaan katseilta."

"Hyvä on, minä hoidan asian. Ja sen jälkeen sinä jätät minut rauhaan?"

"Ehkä näissä asioissa, ehkä vähäksi aikaa." Hän virnistää:
"Saat tarvitsemasi tiedot myöhemmin. Osoitteen ja muut paskat."

Nyökkään ja otan muutaman askeleen kohti ulko-ovea.
"Ja nyt voin varmasti mennä, eikö?"

Ovella seisova Brujah ei tee elettäkään siirtyäkseen. Hetken on hiljaista, tunnelma painostavaa. Baaritiskillä oleva nyökkää ja Amanda päästetään ulos.

Ulkona huokaisen ja ripein askelin lähden kävelemään kohti lähintä metrotunnelia. Matkalla mietin tehtävääni ja melkein jopa odotan sitä. Tilaisuus päästä kokeilemaan taitojani tosimerkityksessä ja vieläpä omaksi eduksi.