Herään auringon laskettua jälleen Chorusin viereltä ja ensimmäinen ajatukseni on tämän illan suunnitelmat. "Tänään se sitten alkaa," sanon noustessa ylös.
"Voisinpa minä olla sinun avuksesi," sanoo Chorus mietteliäänä.
"Olet jo auttanut paljon," totean ja vilkaisen vielä laukkuuni varmistaen että tarvittavat tavarat roskiksen sytyttämiseen on mukana.
"Ole varovainen. Menet kuitenkin vihollisten alueelle." Chorus naurahtaa.
"En olisi osannut kuvitella puoli vuotta sitten, että sanon Ventrueita ja prinssiä vihollisiksi ja Elysiumia heidän alueekseen."
Minäkin naurahdan:
"En minäkään. Tietysti olen varovainen ja en ole sentään ihan yksin tekemässä tätä."
Chorus kysyy:
"Tarvitsetko kyydin? Vai pääsetkö itse helpommin paikalle siten kuin haluat? Autolla ei kuitenkaan kannata mennä liian lähelle."
"Ehkä on parempi että menen julkisilla ja kävellen, ei pitäisi kenenkään ainakaan saada minkäänlaista epäilyksen aihetta mistään."
Chorus nyökkää.
"Minä taidan mennä tapaamaan alakerran asukkia. Haittaako sinua, jos kysyn häneltä lisää D'arceista? Se oli mielestäni kiinnostavaa, mitä kerroit. Hän on vanha, joten voisi tietää enemmän. Sinulle on tärkeää se mitä olet ja mistä tulet, mistä minä olen jäänyt paitsi. On siis mielenkiintoista kuulla muiden juttuja, varsinkin tutun."
"Ei tietenkään haittaa. Mielestäni on vain hyvä jos haluat keskustella hänen kanssaan ja tietysti olen jollain tapaa jopa ylpeä siitä jos haluat tietää meidän suvusta enemmänkin. Itseasiassa minuakin kiinnostaisi tietää enemmän, mutta siihen on aikaa sitten kun tämä kaikki on hoidettu."
Chorus kumartuu antamaan Amandalle suudelman otsalle.
"Hyvää onnea."
"Kiitos," sanon hymyillen ja heilautan kättäni.
"Ilmoitan sitten kun homma on valmis," sanon vielä ja lähden kohti keskustaa, odottaen Hellerin soittoa.
Amandan matkustaessa metrolla, Heller soittaa hänelle.
"Mikä on tilanne? Kaupungin itäosassa on ongelmia. Todennäköisesti Sabbatin iskuryhmä."
"Tilanne on se että olen valmis aloittamaan suunnitelman toteutuksen kunhan vain saavun paikan päälle. Mutta tuo ongelma, eikö se ole jotain mitä voisi hyödyntää?"
"Jos näkisit minut, iskisin juuri silmää. Mene sytyttämään roskia, täällä päässä on homma hoidossa."
"Okei, asia hoituu. Pidän sinut ajan tasalla," sanon ja tyytyväisenä lopetan puhelun, jatkaen matkaani Elysiumia kohti, pitäen silmällä ettei kukaan näe tai kuule minua.
Lähellä Elysiumia hetken matkaa Amandan vierellä kävelee Scar. On harvinaista, että itse Nosferatu primogen poistuu luolastoista.
"Kaikki on valmista, Amanda. Kun hälytys on tehty, olemme valmiit viemään tavaran sisään. Täällä on myös muutama Brujah. Jos tulee pienimuotoisia ongelmia niin he ovat naamioituneet Sabbatin iskuryhmäksi."
"Hyvä on, asia selvä," sanon ja nyökkään. Itseasiassa oma työni kuulostaa sen verran helpolta etten usko sen tuottavan mitään ongelmia.
"Oletko valmis? Annan muille käskyn valmistautua toimimaan."
"Olen valmis."
Scar nyökkää ja häviää varjoihin.
Jatkan matkaani lähemmäs Elysiumia, piiloutuen varjoihin ja tutkailen paikkaa katseellani, etsien myös sitä roskista jonka voin sytyttää.
Elysiumin vierellä sivukujalla, mistä pääsee huolto-oven kautta sisälle on suuri roskis. Amanda näkee, että sen kylkeen on spray-maalattu anarkiamerkki. Kujan suulla seisoo yksi vartija. Hänellä ei ole syytä epäillä mitään, mutta hänen korvallaan on langaton kuuloke. Ventrueiden ghouli.
Pysähdyn tarkkailemaan ghoulia ja mietin, jos nyt osaisin mieleen vaikuttamisen taidon, olisi tehtävä paljon helpompi suorittaa. Mutta toisaalta minusta ei tunnu yhtään pahalta päästää häntä päiviltäkään, joten yritän hiipiä varjoissa hänen taakseen.
Amandan hiipiessä, hän astuu vahingossa peltitölkille, joka lähtee vierimään kujaa alaspäin. Vartija valpastuu heti ja kääntyy tähystämään kujalle astuen muutaman askeleen sinnepäin. Hän ei ole vielä oven yläpuolella olevan valvontakameran näköpiirissä, mutta on jo poistunut talon kulmalla olevan valvontakameran näköpiiristä, minkä Amanda huomaa vasta nyt. Hänen kömpelyys ja huono tuuri olikin onni onnettomuudessa
Käytän tilaisuuteni hyväksi hänen ollessa poissa kameroiden näkyviltä ja hyökkään hänen kimppuunsa, yrittäen upottaa hampaani hänen kaulaansa.
Amanda tarttuu ghouliin selän takaa ja upottaa hänen kaulalleen hampaansa. Ghouli ei edes pysty vastustelemaan, kun hän antautuu Amandan tappavalle syleilylle. Ghouli makaa kujalla kuolleena muutaman minuutin kuluttua verettömänä.
Raahaan ruumiin syrjemmälle, piiloon katseilta ja yhä varjoihin piiloutuneena menen roskiksen luokse, silmäillen seinustaa sen lähellä, etsien katseellani tuuletusaukkoa.
Tuuletuskanava on juuri roskiksen yläpuolella. Amanda huomaa, että roskalaatikko on täynnä kuivia lehtiä ja paperia ja muuta syttyvää. Anarkiamerkki joka on maalattu kylkeen on ilmeisesti merkki siitä, että tämä on se roskis, mikä on tarkoitus sytyttää.
Otan sytyttimen ja palan paperia roskiksesta, sytyttäen sen. Heti kun se leimahtaa liekkeihin, tiputan sen muiden roskien joukkoon ja seuraan hetken varmistaen että se jatkaa palamista.
Ei mene kauaa, kun roskalaatikon sisältö leimahtaa liekkeihin. Ilmeisesti siellä on ollut myös sytytysnestettä. Paksu musta savu alkaa kohota ilmaan ja ilmastointikanava imee sen sisuksiinsa.
Peräännyn ja piiloutuneena hiivin etuovea kohti, odottaen mitä tulee tapahtumaan, jos mitään. Pysyn kuitenkin turvallisen välimatkan päässä ovesta, sillä en halua että minut aistitaan tai jopa nähdään piiloutumisestani huolimatta, ainakaan ensimmäiseksi.
Amanda näkee, miten etuoven vieressä seinässä alkaa punainen valo vilkkua. Palohälytys. Ovella olevat vartijat katsovat sitä ja ryntäävät sisään. Samalla oven avauksella pari Ventrueta siirtyy ulos. Amandan luokse tulee Nosferatu varjoista. Amanda ei muista hänen nimeään, mutta täysin vieras tämä ei ole.
"Suunnitelman muutos. Palava roskis huomataan liian nopeasti. Brujahit tekevät hyökkäyksen Sabbatin nimissä. Parasta häipyä paikalta."
Katson hieman pettyneenä Nosferatua.
"Olisin halunnut nähdä koko tämän shown, mutta hyvä on, poistun jos se on todellakin tarpeellista," sanon ja odotan varmistusta häneltä ennenkuin poistun.
Nosferatu osoittaa kahden korttelin päässä erottuvaa korkeaa taloa.
"Scar kokoontuu halukkaiden klaanilaisten kanssa tuolla. Sieltä näkynee jotain, mitä tapahtuu."
"Hienoa, minä menen siis sinne," sanon ja nyökkään, lähtien hänen osoittamaa taloa kohti ja etsin sieltä Scarin sekä mahdolliset muut uteliaat kaltaiset.
Talon katon reunakivetyksellä on kymmenkunta Nosferatua katsoen viereisen matalemman talon katon yli Elysiumiin. Ammuskelun äänet kuuluvat jo selkeästi. Kuin ilotulitus marraskuussa.
Siirryn itsekkin katon reunakivetykselle ja katson sieltä alas Elysiumiin ja suuntaan josta laukaukset tulevat. Tämä hetki ja äänet saavat minut hiljaiseksi, mutta nautin seurata tätä kaikkea sivusta, muiden siitä tietämättä ja itse tietäen minkä vuoksi tämä kaikki tapahtuu. Upea hetki siis, vaikka mitään yksityiskohtia en näekkään.
Elysiumin eteen ajaa kaksi mustaa autoa, mutta Amanda ei sen tarkemmin näe ketkä suojautuvat niiden taakse. Ammuskelu jatkuu ja poliisiautojen sireenit alkavat kuulua. Scarin radiopuhelin särähtää:
"Termiitti on kolossa." Scar kääntää kanavaa:
"Heller, vedä joukot pois. Suunnitelman toinen osa alkaa." Heller vastaa:
"Kyllä, Caitiffit aloittanevat satamassa. Saadaan tälle Sabbatin hyökkäykselle loppu."
"Caitiffit?" kysyn kuullessani viestin radiopuhelimesta.
"Miten Caitiffit liittyvät tähän?"
"Helposti. Olisihan epäilyttävää huomisen kannalta, jos Sabbat häviäisi. Ne Caitiffit, jotka tähän ovat osallisena saavat jäsenyyden Brujahien alajengistä. Jos jäävät eroon. Se on tavoittelemisen arvoinen palkkio. Ja jos he jäävät eloon, he ovat myös käyneet läpi tulikokeen pätevinä kaltaisina."
"He ovat osallistuneet tähän siis omasta tahdostaan, tavoitteena vain saada jonkinlaista arvostusta oikeiden vampyyrien silmissä?" Kysyn katsoen Scaria.
Scar nyökkää.
"Kyllä. Heitä ei ole pakotettu, ja moni ei suostunut. Arvostus Brujahien edessä on kuitenkin joillekin tavoittelemisen arvoista. Yksin kaduilla on kylmää."
"Mm." Hymähdän ja käännän katseeni takaisin alas.
"Brujahit ottavatkin näemmä melko ison osan tässä asiassa. Se on mielestäni hienoa. Nähdä siis miten he kanavoivat sen kaiken temperamenttisuutensa suunniteltuun työhön ja ovat valmiita ottamaan siitä vastapalveluksi vielä Caitiffeja omiin joukkoihinsa."
"Brujahit ovat pätevämpiä kuin arvaatkaan. Sanoit hyvin, kanavoida temperamenttisuutensa suunniteltuun työhön. Luulen, että on aika poistua."
Nyökkään ja kysyn vielä:
"Minä tein mitä pyydettiin, mutta onko jotain vielä mitä voin tehdä huomista ajatellen? En edes tiedä koko suunnitelmasta mitään sen paremmin vielä, kuten se, milloin Judasin pikku operaatio tapahtuu ja ketkä pääsevät paikanpäälle sitä tapahtumaa seuraamaan."
Scar laskee kätensä Amandan olkapäälle.
"Olet tehnyt paljon. Hyvin paljon. Ja osuutesi."
Tunnen itseni ylpeäksi primogenin suomasta huomiosta ja sanoista, mutta myös pettyneeksi itseeni. Tämäkö on kaikki mihin kykenen? Tämäkö on kaikki mihin taitoni riittävät, eli vain sytyttämään hemmetin roskiksen? Nyökkään kuitenkin ja sanon:
"Jos on vielä jotain mitä voin tehdä, teen sen." Peräännyn Scarista ja käännyn lopulta, poistuen katolta ja koko rakennuksesta yön pimeyteen. Ilman mitään kiirettä palaan takaisin Chorusin luokse, istuutuen sohvalle melko vaisuna.
"Se oli siinä. Homma hoidettu minun osaltani," sanon hänelle.
"Hienoa. Ja olet ehjänä. En tietysti sitä epäillyt hetkeäkään." Chorus osoittaa televisiota, missä on suoraa lähetystä Elysiumin lähistöltä "jengisodasta".
Katson mielenkiinnolla televisiosta tulevaa uutista.
"Hah, ihmiset ovat niin helposti vedätettävissä," sanon hymähtäen perään, katse tiukasti kiinni televisioruudussa.
"Jengisota alkoi ilmeisesti kun väärä henkilö sytytti ärsyttääkseen roskiksen väärässä paikassa," reportteri kertoo. Chorus osoittaa televisioruutua:
"Olet päässyt uutisiin."
"Niin olen. Vääränä henkilönä joka sytytti roskiksen ärsyttääkseen. Reportteri on kyllä oikeilla jäljillä," sanon ja hymyilen hieman, nauttien tietysti saada seurata uutisia teosta jossa itse olen ollut mukana.
Amandan puhelin soi. Soittaja on Heller.
"Homma alkaa olla nipussa. Teit hyvää työtä sen roskiksen sytyttämisen kanssa." Lauseessa on yhtälailla kehua kuin ironiaakin.
"Huomenna onkin suuri päivä."
"No kiitos, se olikin haastavaa. Huominen... suuri päivä todellakin. Ilmeisesti vasta huomenna Judas saa uuden sisälmyksen?"
"Siitä soitinkin. Nyt voisi olla sen aika, jos poikaystäväsi on vapaa."
"Kyllä hän on vapaa. Suoritetaanko se operaatio siellä missä Judas nyt on?"
"Kyllä. Ei sellissä, mutta teikäläisillä on kuulemma sopiva paikka. Siresi lähetti juuri viestin ja hän odottaa teitä."
"Hyvä on, menemme paikalle heti. Ja kiitokset teille myös, hoiditte jengisodan hienosti," sanon ja lopetan puhelun.
"Kuulehan poikaystäväni, sinun on aika aloittaa kirurgiset toimenpiteesi." Kerron Chorusille että sireni odottaa meitä Nosferatujen piilopaikassa ja lähdemme paikalle. Saavuttuamme perille, tervehdin sireäni ja käännän katseeni Chorusiin sanoen:
"Kaupungin paras kirurgi palveluksessanne, sir."
Anthony nyökkää huoneeseen.
"Tuolla, jos tarvitset jotain, kerro. Siellä pitäisi olla kaikki antamasi listan mukaan." Chorus nyökkää ja menee huoneeseen. Amanda näkee, miten Judas istuu sairaalavuoteen laidalla, ennen kuin Chorus sulkee oven perässään.
"Amanda, olet tehnyt hyvin tämän asian suhteen. Monessakin mielessä."
"Hyvin ja hyvin," Tokaisen hiljaa.
"En tiedä mihin kaikkeen pystyisin, mutta mielestäni en ole tehnyt tarpeeksi. Uteliaisuus tappoi kissan, sanotaan ja voi olla että tämä ärsyttävä intoni voisi koitua kuolemakseni, mutta silti."
"Olet vielä nuori."
Nyökkään myöntyvästi.
"Aivan. Tämä intoni siis selittyy sillä ja laantuu kunhan olen käynyt läpi murrosikäni?"
"Laantuu. Pikemminkin tarkoitan sitä, että kehityt. Toivon, ettei kipinä sisälläsi sammuisi."
"Kuulostaa paremmalta. Mihinkä se voisi muka sammua? En tietysti tiedä tulevaa, mutta näillä eväillä se näyttää voivan hyvin ravitulta ja uskoisin sen elävän vielä pitkään." Olen hetken hiljaa ja katsomatta sireäni jatkan:
"Kerroin Chorusille Theodor D'arcista ja hän piti tarinasta. Niin paljon että halusi kuulla jopa lisää meidän suvusta Bachmanilta. Kun tämä kaikki on ohi, minäkin haluan kuulla meistä lisää."
Anthony nyökkää.
"Saat satutuokiosi, jos haluat. Arvostan sitä, että sinä arvostat sukuamme johon sinut on liitetty."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti