Yö, jolloin kaikki tulee muuttumaan on tullut kun aurinko on laskenut. Amanda on mennyt Nosferatujen tunneleihin ja ottanut Chorusin mukaan. Jotenkin Chorus on osa Nosferatuja. Häntä katsotaan kummeksuen, ehkä kartetaan, mutta jotenkin on luonnollista, että hän kuuluu tänne.
Astuessani peremmälle, silmäilen ketkä kaikki ovat paikalla.
Amanda näkee suuren joukon Nosferatuja. Ilmeisesti suurin osa kaupungin klaanista on paikalla. He ovat kerääntyneet Scarin korokkeen ympärille. Scar ei ole vielä paikalla. Amanda ei näe myöskään sireään.
"Tule," sanon Chorusille ja siirryn itsekin korokkeen lähettyville, odottaen Scarin saapumista paikalle. Kaikki tuntuvat odottavan yhtä mielenkiinnolla hänen saapumistaan, sillä hän tulee kertomaan meille tämän illan tulevasta tapahtumasta.
Scar kävelee varjoista Anthony ja muut elderit rinnallaan arvokkaasti korokkeelle. Hän istuutuu.
"Veljet ja sisaret, kanssakirotut. Olette kokoontuneet tänne, sillä tänä päivänä kaupungin järjestys kokee muutoksen. Armageddon tulee kohtaamaan Ventruet, ja heidän valtansa pyyhkiytyy yhdessä hetkessä pois tämän kaupungin historiasta. Heidät tullaan muistamaan, he eivät ole tulevaisuudessa vihollisia, mutta heillä ei ole enää valtaa tässä kaupungissa. Valta vaihtuu, kun prinssi kaatuu. Kuitenkin, te ette tule vihaamaan Ventrueta klaanina. Se, mitä prinssi on tehnyt, ja mitä hän on klaanitovereistaan tässä kaupungissa tehnyt, ei vaikuta klaaniin tai klaanisuhteisiin."
Kuuntelen hiljaa Scarin sanoja, mutta en ainakaan tällä hetkellä pysty edes kuvittelemaan olevani yhdenkään Ventruen kanssa tekemisissä enempää mitä on pakko. Mutta ymmärrän kuitenkin mitä hän tarkoittaa. Tämä ei ole sota Ventrueita vastaan.
"Näinä hetkinä tuli tulee polttamaan prinssin ja hänen seuraajansa. Heidän kärventyneet ruumiinsa ja tuhkansa tulevat hautautumaan Elysiumin kiviin."
Vilkaisen ympärilleni mitä tämän kuuleminen muissa herättää, sillä kaikkihan eivät välttämättä ole tiennyt koko asiasta lainkaan vielä.
Ilmeisesti sana on kulkenut hyvin. Amandahan ei voi luonnollisesti tietää kaikkea, mitä heidän klaaninsa sisällä tapahtuu, mutta tähän on valmistauduttu. Hän ei voi tietää, mitä jokainen tästä ajattelee, mutta Scar on varmasti osoittanut asian tärkeyden ja merkityksen. Amandalle niitä ei ole luonnollisesti pitänyt erikseen sanoa.
Käännän katseeni takaisin Scariin, odottaen jatkoa.
"Amanda, tule tänne."
Hämmästyneenä vilkaisen ensin ympärilleni ja menen sitten Scarin eteen, kumartaen hänelle kohteliaasti kunnioitusta osoittaen, nostaen sitten kysyvän katseeni häneen.
"Amanda. Tämä ei ole yksin siresi toivomus, vaan minäkin olen vakuutunut kyvyistäsi. Nimitän sinut elderiksi. Siresi saa olla ylpeä sinun valinnastasi."
Katson Scaria silmät suurina. Olihan tästä puhe jo aiemminkin, mutta en oikeastaan odottanut sitä tapahtuvan lähiaikoina, en edes lähikuukausina tai jopa vuosina. Kumarran uudestaan, syvempään ja sanon:
"Primogen Scar, tämä on suuri kunnia minulle ja minä pidän huolen siitä, että olen statukseni arvoinen."
"Kyllä, sinä olet." Nosferatut osoittavat äänetöntä suosiota Amandalle
" Toinen asia, jonka haluan tuoda esiin nyt. Chorus, nouse ylös."
Käännän katseeni Chorusiin, ihmetellen mistä nyt oikein on kyse.
Chorus nousee ylös. Scar katsoo häntä ja Nosferatuja.
"Chorus, en puhu sinusta, sillä sen voisi ottaa loukkaavana. Mutta klaanilaiset, kohdelkaa häntä kuin veljeä." Chorus katsoo Amandaa kysyvästi ja yllättyneenä, onko tämä ivaa.
En voi muutakuin katsoa häntä hieman hymyillenja nyökätä pienesti myöntyen Scarin sanoihin.
Chorus ei tiedä, puhuako vai ei, mutta hän aukaisee suunsa:
"Tämä on suuri kunnia, primogen Scar. On suuri kunnia tulla hyväksytyksi."
Seuraan sivusta hiljaa, mutta hymyillen. Se on todellakin harvinaista että Nosferatut ottavat jonkun ulkopuolisen niin sanotusti omakseen. Ja minusta se on erittäin suuri kunnia myös minulle saada olla se, jonka ulkopuolinen ystävä on hyväksytty meidän omiemme pariin.
Scar sanoo:
"Nyt, kun tylsät muodollisuudet on käyty läpi, pyydän teitä kääntymään." Takaseinää syttyy valaisemaan kaksi spottia, jotka paljastavat suuren taulun mallisen joka on peitetty mustalla kankaalla.
"Meillä, on aitiopaikka!" Kankaan vierelle kävelee Nosferatu, joka vetää narusta ja kangas tippuu maahan paljastaen valtavan näytön. Amanda näkee lavalta, miten paikalle tulee Heller kahden Nosferatun saattelemana. Anthony nyökkää Hellerille ja viittaa häntä tulemaan myös lavalle.
"Onneksi olkoon, pentu," sanoo Heller.
Yhä hieman hämmentyneenä tästä kaikesta, omasta uudesta statuksestani ja kaikesta muusta, nyökkään Hellerille hymyillen ja sanon:
"Kiitokseni kuuluu myös sinulle, sillä ilman sinun likaisia töitäsi en olisi päässyt tähän. Joten kiitti." Käännän katseeni takaisin valtavan kokoiseen näyttöön.
"Hitto, tämä kaikki on niin vitun hienoa. Aitiopaikka ja tämä kaikki," sanon vielä innoissani.
Scar sanoo:
"Suora lähetys, tämän päivän kuumimmasta tapahtumasta!" Ruutu herää eloon kuvaten hieman suttuisella kuvalla Elysiumia, jonka keskellä on puinen tuoli jossa punainen samettipäällyste. Sen vieressä seisoo kaksi aseistautunutta Ventrueta.
"Modernina aikana ei ole enää ollut julkisia teloituksia, mutta nyt te näette yhden livenä. Yksi kaltainen teloitetaan, mutta hänen teloituksensa on monen teloitus!"
Vilkaisen Chorusia joka aikaisemmin ilmoitti ettei välttämättä halua olla paikalla kun tämä kaikki tapahtuu, mutta nyt tilanne on kuitenkin toinen ja voimme turvallisesti seurata tapahtumaa ruudun välityksellä. En tiedä onko hän yhtä innoissaan tästä kuin me kaikki muut, mutta yritän saada selville sen hänen olemuksestaan. Virnistän hänelle, sillä en voi peitellä omaa innostustani ja koska tiedän muiden katseiden olevan kiinnittynyt ruutuun, nostan oman käteni huulilleni, painaen sille suukon ja puhallan sen Chorusia kohti.
Chorus kumartuu Amandan puoleen ja kuiskaa:
"Judasissa on mikrofoni." Hän laskee kätensä Amandan selälle liu'uttaen sen hänen ristiselän ja takamuksen kautta kädelle tarttuen siihen.
Puristan hetken hänen kättään voimakkaasti, vain kertoakseni sillä miten paljon arvostan ja välitän. "Toivottavasti hän on oma erilainen itsensä loppuun asti. Myös sanoissaan jos hänellä on mitään sanottavaa."
Scarin aloittama show alkaa, kun sheriffi taluttaa kahlitun Judasin pienelle korokkeelle. Sheriffillä on selässään valtava kirves. Chorusta ei tarvitse töniä tai komentaa, kun hän polvistuu korokkeen eteen laskien päänsä siihen. Hetken kuluttua prinssi saapuu paikalle.
"Judas, olet alistunut kohtaloosi, ja siitä olen ylpeä. Et taistele vastaan, vaan otat tuomiosi kunnialla. Onko sinulla viimeisiä sanoja?" Sheriffi ottaa kirveen käteensä. Judas ei kohota päätään.
"Kyllä, prinssi. Kuolen, vaikka olen syytön. Mutta sen odotitkin kuulevan. Kuolen ylpeänä, sillä saan olla osa jotain suurta." Prinssi katsoo hieman hämillään Judasia.
"Jotain suurta? Mitä se on? Onko tässä jokin suurempi liitto takana?" Judas naurahtaa hieman.
"Voinen kertoa, kaiken sinulle, prinssini." Sana prinssi kuulostaa niin kunnioittavalta, kuin Judas sen pystyy sanomaan.
"Sinä olet teeskentelijä, väärä profeetta. Ja sinä tulet tuhoutumaan nyt." Prinssi nauraa.
"Tuhoutumaan, sinun tekosi ovat tehdyt, ja sanot, että nyt minä tuhoudun?" Judas katsoo suoraan kameraan. "Kyllä, maistele sanoja, ajatusta, sinä kuolet nyt." Chorus sulkee silmänsä ja sanoo:
"Kaikki, kaikki muut, antakaa muistolleni historia!" Hän räjähtää tulipalloksi. Prinssi ja sheriffi kaatuvat taaksepäin selvästi vaurioituneina, palaneina, mutta elävinä. Sheriffi nousee ylös ja auttaa prinssin istumaan. Lattia alkaa hehkua kuumana ja sulaa. Katosta alkaa tippua palavaa ainetta. Räjähdystä ei tapahdu, mutta palamisreaktio on räjähdysmäisen leviävä. Koko kameran kuvaan mahtuva Elysium on pian tulipallo ja rakenteet alkavat romahtaa. Kamera sammuu ja näytöllä on enää lumisadetta.
En edes ehdi seurata mitä muut tekevät tai ovat sanomassa, kun kohotan jo käteni ilmaan ja taputan antaen Judasille ja tälle lyhytelokuvalle kunniaa.
"Judas juuri näytti meille mitä on uhrautua jonkun hyvän asian puolesta ja hänen pyyntönsä tullaan muistamaan!" Huudan ollessani aivan innoissani koko showsta, vaikka se päättyikin lumisateeseen.
Scar katsoo Amandaa:
"Tosiaan, me tulemme muistamaan Judasin nimen."
Nyökkään Scarille hymyillen ja kuvittelen mielessäni mitä paikanpäällä tapahtuu. Tietysti ei ole sanottu että suunnitelma toimi kuten piti, mutta se mitä ruudulta näkyi, näytti lupaavalta.
"Mitä hittoa, olenko minä ainoa joka on tästä innoissaan ja haluaa antaa Toreadorille kunniaa?" Kysyn kummissani, hieman virnistäen toisesta suupielestäni.
Scar sanoo kaikille:
"Brujahit ovat varmistamassa, että kukaan ei-toivottu ei selviä. Tämä on uusi alku."
Vetäydyn tässä kohtaa takaisin omaan kuoreeni huomatessani että ketään muu ei näytä todellakaan olevan yhtään innostunut asiasta kuin minä, vaikka kaikkia varmasti kiinnostaa tämä koko tapahtuma ja kaikki haluavat uuden vallan alkavan.
"Minä niin haluaisin olla näkemässä sen mitä Brujahit tekevät," sanon hiljaa Chorusille, joka tapansa mukaan on jälleen ollut hyvin hiljainen.
Chorus katsoo Amandaa ja hymyilee kuiskaten:
"He ampuvat haulikolla kaikki, jotka selviävät ja uutiset kirjoittavat jengisodasta."
"Niin tavanomaista, mutta menkööt," sanon ja tarun hänen kädestään.
"Silti, se olisi näkemisen arvoista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti