Hymähdän tyytyväisenä ja vilkaisen ympärilleni muita.
"Voimmeko odottaa että joku ei sittenkään tuhoutunut tuossa, vai oliko tämä taattu juttu?" Kysyn.
Scar sanoo:
"Toivottavaa on tietysti, että kaikki ovat tuhoutuneet. Jos joku kuitenkin on selvinnyt, Brujahit hoitelevat heidät. Valitettavasti Ventruet hallitsivat palolaitosta, eli sitä ei voi viivyttää muuten, kuin että itse palolaitos palaa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, se on ilmiliekeissä ja paloautoilla kestää hieman kauemmin tulla toiselta laitokselta joka ei kuulu Elysiumin piiriin."
Nyökkään.
"Ja uutiset ihmisille, tämä kaikki menee jengisotien piikkiin?"
"Uskoisin niin. Toivon tosin, että Elysiumin tuho saadaan jotenkin vakuutuspetokseksi. Onhan se epäilyttävää, että Elysium on velkaantunut. Ventruet eivät siitä ole tienneet, mutta se on ollut hätävarana juuri esimerkiksi tämän kaltaisten tilanteiden varalle."
"Tuollainen ei olisi tullutkaan ensimmäisenä mieleeni, mutta kuulostaa hyvältä." Pidän pienen tauon ja jatkan: "Tässä vaiheessahan ei ole tietoa muista Ventrueista, mutta onko mitään syytä olettaa että jäljelle jäävät yrittäisivät nousta kapinaan puolestaan muita vastaan?"
"En usko. Heitä vastassa on Nosferatut ja Brujahit. Heillä ei ole voimakkaita yksilöitä jäljellä, eikä selviä johtajia. He tulevat alistumaan, tai lähtevät pois. Heidän valintansa." Anthony nyökkää.
"Joko he hyväksyvät uskollisuuden Nosferatuille ja Brujaheille, tai heidät voidaan karkoittaa. Tuskin tänne edes kukaan sellainen jäisi, joka olisi karkoitettava."
"Hyvä tietää. Alistuminen ei kuulosta siltä sanalta joka kuuluisi heidän sanavarastoon, mutta luotan teidän sanoihinne ja siihen että he tekevät järkevän valinnan."
Scar katsoo Amandaa.
"Olet tehnyt hyvää työtä, todellakin. Varsinkin Judasin kanssa. Judasin ansiosta, tai sinun ansiostasi Judasin suhteen, tämä kävi suhteellisen helposti. Säästyimme sodalta, joka olisi pahimmassa tapauksessa voinut vauroittaa kaupunkia suuresti tai jopa saanut Camarillan kiinnostumaan tästä tilanteesta liiaksikin."
Nyökkään hymyillen, otettuna saamastani tekoni tunnustuksesta.
"Aivan," totean vielä myöntyneenä hänen sanoihinsa siitä, mitä kaupungille olisi voinut tapahtua sodan myötä.
Scar katsoo jokaista.
"Tulette kuulemaan lähipäivinä uudesta Elysiumista. Voitte poistua."
Vilkaisen Chorusia ja tartun hänen käteensä, lähtien johdattamaan häntä pois tunneleista.
"Melkoinen esitys," sanon hymyillen.
Chorus nyökkää.
"Pitää myöntää, että hyvinkin räiskyvä. Haluatko käydä nopeasti kääntymässä Elysiumilla? Ei tietysti liian lähellä, mutta vilkaisemassa sitä nopeasti."
"Mikä ettei," totean nyökäten.
Chorus kysyy:
"Haluatko mennä metrolla? Voisi olla ehkä hieman epäilyttävää kaartaa autolla siitä ohi? Ja en tiedä miten liikenne on ohjattu muutenkaan, joutuuko siellä ruuhkaan." Hän katsoo kelloaan.
"Olisi surkeaa joutua pakenemaan auringonvaloa ja jättää auto keskelle katua. Vaikka tässä muutama tunti onkin aikaa. Kolme kertaa kuumempaa kuin laava," Chorus pohtii.
"Siinä voi mennä aikaa saada se sammumaan."
"Okei okei, menemme metrolla," sanon ja johdatan Chorusin metrotunneliin, valikoiden Elysiumin lähelle menevän metron ja jäämme pois reilun välimatkan päässä. En halua ottaa mitään turhia riskejä ja joutua vielä poltetuksi, joten totean Chorusille olevan turvallisempaa jatkaa matkaa kävellen. Kuljen reippaasti, mutta ollen yleisesti varovaisempi ja tarkkaavaisempi tilanteen vakavuuden johdosta.
Amanda näkee, miten korttelien takana se kortteli, jossa Elysium on on värjäytynyt taivaasta oranssiksi.
Näky ei toisaalta houkuttele lähemmäs ja askeleeni hidastuu reilusti. Silti uteliaisuus piinaa nyt kun olemme näinkin lähellä ja jatkan kulkua kohti kohdetta.
Chorus sanoo Amandalle:
"Onko täällä hieman... kuuma?" Heidän kuolleet kehonsa eivät tunne lämpötiloja, mutta mitä lähemmäs he saapuvat, sitä enemmän heidän ihonsa alkaa poltella. Kun he vihdoin näkevät romahtaneen Elysiumin, jonka keskellä on kirkkaan oranssieja tulisäihkeitä, kuin laavapurkauksia, he tuntevat, kuin aurinko korventaisi heidän kehoaan."
"Liian kuuma," sanon, mutta luon vielä silmäyksen palaneeseen Elysiumiin ja alan perääntyä, kääntyen lopulta ja kiirehtien pois polttavan kuumuuden lähettyviltä, tuntien epämukavan poltteen helpottavan vihdoin.
"Huh, todellakin liian kuuma ja tuon nähtyäni pidän sitä mahdottomana selviytyä tuolta."
"Minäkään en usko, että kukaan olisi selviytynyt tuolta. Kamalaa tuhoa ja pitää sanoa, että Elysium on entinen."
"Hyvä niin. Uusi Elysium ei ainakaan tuo mieleen Ventrueita ja sitä, millaista niiden valta oli."
"Olet aivan oikeassa." Chorus katsoo Amandaa.
"Onko vielä jotain? Tuntuu oudolta mennä takaisin meille ja katsoa jokin elokuva."
"Niin, toisaalta kyllä. Mutta mitä muuta voisi tehdä?"
"Jotenkin prinssin kukistaminen ja Ventrueiden vallan kaataminen on vienyt pohjan tekemiseltä, mitä luulet?"
"En tiedä. En osaa sanoa näin lyhyellä ajalla kun se kukistaminen vasta tapahtui. Ehkä paremminkin kuitenkin näen tämän tilaisuutena ja alkuna kaikelle uudelle tekemiselle. Tiedäthän, ei tämä Rooma ole valmis vaikka Ventrue kukistettiinkiin."
"Tuo on aivan totta. Tiedätkö, nyt haluaisin, että voisimme mennä vaikka kahville tai jotain, vastaavaa. En tiedä miten turvallinen kaupunki on nyt. Voi olla, että pieniä levottomuuksia on siellä täällä, Ventrueiden osalta. En ole varma. Menemmekö silti kahville? Ostoskeskus on julkinen paikka. Nurkkaus, suloista kahvin tuoksua, keskustelua?"
Pyöräytän silmiäni, sillä en käsitä Chorusin tapaa nauttia kahvin tuoksusta.
"Hyvä on, menemme kahville," sanon pienesti hymyillen ja annan hänelle vapaat kädet valita paikan. Hän varmasti tietää paremmin missä paikassa kahvi tuoksuu parhaimmalle.
Kahvila on suurehko, ja jopa yöllä siellä on ihmisiä. Taustalla on televisio, jossa on suorana lähetyksenä uutiset Elysiumista. Ihmiset eivät tosin näe sitä Elysiumina, vain museona. Chorus tilaa itselleen kahvin mustana, ja Amandalle ottaa capuccinon. He menevät nurkkapöytään, jossa saavat olla rauhassa.
Vilkaisen televisiota, mutta kiinnitän huomioni pian edessäni olevaan capuccino kuppiin ja nuuhkaisen sitä. "No, täytyy myöntää että tuoksu on miellyttävä," sanon, mutta en voi olla jatkamatta illan pääaiheesta:
"Täällä tapahtuu kaikenlaista, mutta varmasti tämän illan tapahtuma on monien mielestä hyvinkin järkyttävä. Ihmisten siis."
"Minua askarruttaa eräs asia. Tuleeko uusi prinssi Brujaheista vai Nosferatuista?"
"Brujaheista?" Kysyn kummissani.
"Kuka heistä muka olisi kykenevä siihen hommaan? Hyödyllisiä kyllä, johtajia jossain määrin mutta että tämän alueen hallitsijana? En oikein osaa edes kuvitella sitä."
"Mutta ovatko he vallanhimoisia?" Chorus nuuhkaisee kahviaan mietteliäänä.
"En tiedä. Ehkä. Mutta miten edes seuraavan hallitsijan paikka määräytyy? Siis kuka sen päättää jos yhteisymmärykseen ei päästä vai kiistelläänkö siitä isojen poikien leikeillä ja se kenellä on isoin penis, voittaa?"
"Minä en tiedä yhtään. Siitä voisi tulla erittäin rumaa jälkeä, jos Nosferatut ja Brujahit alkaisivat vertailla penistensä kokoa."
"Se vielä tästä puuttuisikin. Minua kiinnostaisi kuitenkin tietää onko meillä muilla mitään sanottavaa asiaan. Eihän yksin Brujahit ja Nosferatut voi sitä päättää, kelle valta kuuluu. Kai kansaakin on kuultava?"
"En tiedä. Luulen, että kansaa kuullaan. Sehän taisi olla ajatus, saada kaupungista demokraattinen Ventrueiden itsevallan jälkeen. Tämä kaikki olisi mielestäni mennyt hukkaan, jos tilanne olisi sama, joku toinen klaani nousee samanlaiseksi itsevaltiaaksi, mitä Ventruet olivat ennen. Tiedätkö, politiikka ei ole niin helppoa, todellakaan. Voimakkaimmat päättävät kuitenkin, mikä on sääli."
"Ei varmasti ole helppoa, eikä käy kateeksi niitä jotka niitä isoja päätöksiä joutuvat tekemään ja valitsemaan niitä toimien kaikkien parhaaksi. Olemme kaikki nukkeja tässä, mutta minä olen tyytyväinen asemaani ja siihen, että saan olla melko yksinkertainen nappula tässä koko pelissä."
"Luulen, tai ainakin toivon, että tilanne muuttuu paremmaksi. Tiedätkö, luotan Nosferatuihin hyvin paljon. Kiitos sinun."
"Hienoa jos koet asian noin. Ja olethan nyt yksi meistä, mikä on mielestäni erittäin harvinaista että Nosferatut ottaisivat jonkun niin sanotusti ulkopuolisen tasavertaiseksi kaltaiseksi." Naurahdan hieman ja jatkan:
"Siitä saa kiittää sireäni ja primogen Scaria. He ovat onneksi molemmat hyvinkin ymmärtäväisiä, jos meistä nyt voi sellaista sanaa käyttää. Vertailukohteena eräs uusi Elder jonka näit paikanpäällä, mutta tietenkään hän ei loistanut joukosta mitenkään illan ensiesityksen vuoksi. Silti saatoin kuvitella hänen ilmeensä kun hän kuuli sinusta ja siitä, että sinua tulisi kohdella kuin kaltaisiamme. Kaikista klaaneista ja ryhmistä löytyy se joku, joka on erilainen kuin muut ja tämä Elder on varsin... tiukkapipoinen, jos niin yksinkertaista ilmaisua voi käyttää. Äläkä missään nimessä käsitä tätä väärin, hän on varmasti luottamuksen arvoinen siinä missä muutkin, mutta ajatus hänen tiukasta ja mustavalkoisesta olemuksestaan sai minut hymyilemään ja toteamaan että aina on olemassa se tai ne, jotka eivät ole niin avomielisiä."
"Olen hyvin otettu siitä, että minut on hyväksytty. En kutsuisi sitä adoptioksi, mutta se on kunnia, että minuun luotetaan. Ja onneksi olkoon, vielä."
"Kiitos. Se oli odottamatonta, vaikka siitä oli aikaisemmin puhe jopa prinssin kanssa. En ole kunnianhimoinen, mutta en myöskään vähättele tekojani. Siltikin olen vielä vähän hämilläni uudesta asemastani. Olenhan vielä nuori ja niin edelleen. Mutta se siitä," sanon pitäen tauon, luoden silmäyksen uutisiin ja paikalla olevien ihmisten kautta siirtäen katseeni takaisin Chorusiin.
"Sinä et varmasti ole unohtanut lupausta palkkiosta itsellesi. Oletko jo miettinyt jotain?"
"En, en ole miettinyt mitään. Tiedätkö, en edes tarvitse palkkiota. Sinuun tutustuminen on jo itsessään ollut palkkio minulle."
"Miksi olet niin vaatimaton? Sinullehan nimenomaa sanottiin että mitä vain tahdot, eli se voi olla... no sitä juuri mitä tahdot."
"Vaatimaton? En tiedä. Minulla on kaikkea." Chorus kohauttaa olkapäitään.
"Tiedätkö, pidät liiaksi huolta minun tyytyväisyydestäni. Olen tyytyväinen. Tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Jos tarvitsen jotain, niin hankin sen kyllä jotenkin. Mutta, olen tyytyväinen." Chorus tarttuu Amandaa kädestä. "Luota minuun."
"Mm, ehkä en vain tunne sinua vielä tarpeeksi hyvin ymmärtääkseni olevasi tyytyväinen siihen, mitä sinulla jo on. En vain ymmärrä sinua. Vielä."
"Voi olla. Oletko itse vaatelias, haluat aina enemmän ja enemmän, vai miksi luulet minun olevan sellainen?" Chorus vilkaisee televisiota, jossa palokunta taistelee tuhoutuvaa korttelia ja termiittiä vastaan. Taistelu näyttää mahdottomalta, ja vain aika tekee tehtävänsä, vesi vain hieman sitä edesauttaen. Televisiossa puhutaan jo vahingoista, ja vakuutusyhtiön osuudesta niiden korvaamiseen.
"Ei, en ole sellainen. Minullakin on kaikkea sitä mitä tarvitsen, mutta voisin keksiä kuitenkin jotain mitä haluta. Jos sinulle annetaan seteli, sinä todennäköisesti kieltäydyt siitä sillä sinulla on jo rahaa, eikö?"
"Ehkä," Chorus virnistää.
"Etkö siis ihan hyvin voisi ottaa sen vastaan ja ostaa sillä vaikka uuden solmion jos niin mielit? Vähän niinkuin lahjaksi itsellesi ilmaiseksi."
"Hyvä on hyvä on, ottaisin sen rahan ja ostaisin itselleni solmion. Oletko nyt tyytyväinen?" Chorus virnistää.
"Olen," vastaan ja hymyilen.
Kahvila on tyhjentynyt miltei heidän huomaamattaan. Tarjoilija kävelee heidän pöytäänsä.
"On sulkemisaika." Hän huomaa koskemattomat jo jäähtyneet kupit.
"Oliko kahvissa jotain vikaa kenties?"
"Se näyttää oudolta ja minä en laita outoja asioita suuhuni," sanon ja nousen ylös, vetäen huppua paremmin päähäni jottei tarjoilija ala kauhistella kasvojani.
Chorus jää pahoittelemaan kahvilan pitäjälle ja sanoo, että kahvi varmasti oli hyvää, mutta keskustelu vei huomion siitä.
"Vai näyttää oudolta," toteaa Chorus tavoittaessaan Amandan.
Hymähdän ja vilkaisen kelloa.
"Vielä ehtii aloittaa elokuvan katsomisen ennenkuin aurinko nousee."
"Kyllä, niin ehtii. Menetkö sinä edeltä, minun pitää vielä hakea autoni!"
Nyökkään ja lähden eri suuntaan kuin Chorus, ottaen metron ja saavun hänen asunnolleen alkaen valikoida jo valmiiksi elokuvaa jota katsoa.
Jonkin ajan kuluttua Choruskin saapuu kotiinsa. Seuraavana iltanakaan uutisten mukaan Elysiumin tuhoa ei ole saatu kunnolla taltutettua. Kuitenkin uutiskuvasta näkyy, ettei tilanne ole enää niin paha. Viranomaisten kanta on, että jos rakennuksessa on ollut joku paikalla, häntä ei pystytä pelastamaan. Tuho on mittava, ja koko rakennus pitää purkaa. Ventrueiden vallasta ei jää edes monumenttia paikalle. Lisäksi uutisissa puhutaan jotain vakuutussotkuista.
"Se meni siis läpi sittenkin. Hyvä niin," totean kuullessani vakuutussotkusta.
"Näemmä. Tuskin uutisissa yksityiskohtia kerrotaan sen enempää." Chorus nousee ylös sängystä. "Ensimmäinen ilta ilman prinssiä, tai selkeää johtoa." Hän on lähdössä huoneesta keittiöön keittämään kahvia, mutta pysähtyy.
"Muuten, miten meidän alakerran mörkö? Mitä hän tekee nyt?"
"Minä itseasiassa luulin että hän on muiden Nosferatujen parissa, kuten hän ilmoitti tekevänsä. Mutta voinhan olla väärässäkin," sanon nousten itsekin ylös.
"Olin kuulevinani portaikosta jotain ääntä," sanoo Chorus hieman kummeksuen.
"No jos hän on täällä eikä tiedä vielä missä mennään, on varmasti tämän illan paras idea päivittää hänen tietojaan," sanon ja astun Chorusin ohi ulos huoneesta kylpyhuoneeseen ja vedän ammeen syrjään, paljastaen salakäytävän. Lähden sitä pitkin alas kammioita kohti ja tarpeeksi alas päästyäni alan huhuilla Bachmania.
Amanda ei saa vastausta, mutta portaikkoon jo astuessaan on kuullut, kuinka jokin lähti pois. Vaimeaa rapinaa, ja ääntä. Chorus on tullut Amandan perällä.
"No, ja anteeksi, herra Bachman jos häiritsimme. Jos olet täällä... oletko?"
"Kuulitko sinä rapinaa?" Kysyn Chorusilta ja jatkan matkaani alas asti, Bachmanin kammion oven taakse, yrittäen samalla kuunnella kuulenko mitään ääniä enää.
Chorus nyökkää.
"Mitä helvettiä tuo nyt oli..." Harvemmin Chorusin kuulee kiroilevan, mutta hän ei tunnu pitävän tästä yhtään. He tutkivat alakerran kammiot, mutta mitään merkittävää ei löydy. Chorus pudistelee päätään.
"Täältä ei pääse pois kuin tuota kautta, mistä tulimme. Tai sitten olen missannut jotakin pahasti." Amandan puhelin soi, puhelu tulee hänen sireltään.
Vastaan puheluun.
"Amanda, olet varmasti huomannut jo uutisista, että Elysiumin korttelista tehdään puisto tai parkkitalo. Kuulin Brujaheilta, että Ventruet ovat hallinnassa. Ei mitään suurempia ongelmia ollut. Vielä pitää varmistaa, että prinssi todellakin on kuollut, mutta se on hieman vaikeaa. Elysiumin raunioista ei löydy mitään todisteita. Tuskin hän mitenkään on selvinnyt, mutta pidä silmäsi ja korvasi auki."
"Tietysti. En käsitä miten on mahdollista että siitä olisi joku voinut selvitä, mutta teen kuten pyydät. Tuota, tiedätkö sinä missä Bachman on tällä hetkellä?"
"Bachman on meidän parissa. Vielä ei ole tiedossa, aikooko hän jäädä vai palaako hän. Maailma on muuttunut kovasti hänen ympärillään."
"Mutta parempaan suuntaan toivottavasti. Toivottavasti hän jää. Pidä minut ajan tasalla jos tulee jotain uutta," sanon ja lopetan puhelun, vilkuillen ympärilleni.
"Bachman on Nosferatujen parissa, kuten aavistelinkin, joten se ääni... onko täällä rottia? Voisiko se ääni tulla rotasta?" Kysyn Chorusilta.
"Rottia? Hyvinkin mahdollista, olemmehan kellarissa." Chorus käy vielä tarkistamassa ruumiinsa.
"Ettei kukaan ole alkanut levottomaksi täällä."
Seuraan häntä.
"Kaikki tallella ja kuolleina?"
"Kaikki tallella ja kuolleina, kuten pitääkin. Ehkä se oli rotta." Chorus katsoo kammioita ja sanoo lähtiessään pois.
"Hetken jo ajattelin, että prinssi on ryöminyt jotain viemäreitä pitkin tänne repimään pettureiden, eli meidän, päät irti hiiltyneenä raatona."
"Tiedätkö, tuo kuulostaa melkein jopa karmivalta ja itseasiassa mitään todisteita hänen tuhoutumisestaan ei ole löytynyt. Joten pidä varasi mitä sanot," sanon ja seuraan häntä, silmäillen vielä pimeitä nurkkia.
"Ei ole todisteita hänen tuhoutumisestaan? Mutta miksi todisteita tarvittaisiin, sehän on selvää, että termiitti mikä on saanut koko rakennuksen romahtamaan, on niin kuumaa ettemme päässeet lähellekään, niin..." Chorus pudistelee päätään.
"En usko, että siinä todisteita tarvitaan."
"Voit siis sanoa täysin luottavaisin mielin että ei ole mitään mahdollisuutta hänen selviytymisestään?"
"Uskoisin niin. Tarkistin muuten, että sen kuumuuden takia kehomme eivät polttaneet. Termiitissä on UV-säteilyä enemmän kuin auringossa. Jos se olisi ollut yksinomaan kuumuudesta, niin silloin ihmiset tuskin olisivat päässeet niinkään lähelle."
"Oli faktat mitä olivat, jostain syystä en ole sataprosenttisen varma siltikään. Mutta en kanna siitä liian suurta huolta."
Chorus ja Amanda palaavat takaisin yläkertaan.
"Pidätkö tosiaan mahdollisena, että prinssi selviytyi? Tai olisi voinut selviytyä mahdollisesti siitä ydintuhosta?"
"En käsitä miten se voisi olla mahdollista, mutta silti jokin estää luottamasta sokeasti tuhoutumiseen. Ehkä se johtuu jostain klaanille ominaisesta tavasta olla epäileväinen kaikkien asioiden suhteen mistä ei ole näyttöä, tai sitten olen tällä hetkellä vain liian helppo nakki mielikuvituksen ruokittavaksi."
Kuluu muutama rauhallinen päivä, kunnes uusi Elysium on ilmoitettu. Se on väliaikainen, kunnes pysyvä löydetään. Väliaikaisen Elysiumin virkaa hoitaa Grand Gold hotellin kattohuoneisto, joka on vuokrattu kokonaisuudessa yksityiskäyttöön omalla hissillä. Elysiumin pitäjät ovat Scar sekä Fabio. Anthony on primogenina kutsunut Amandan myös paikalle childenään, ja varsinkin kun hänellä on elderinkin status.
Silmäilen huonetta nopeasti ja totean sen olevan itseasiassa melko viihtyisä. Olenkin jo odottanut jonkinlaista tapaamista jossa kuulisi miten asiat etenevät.
Paikalla on Scarin, Anthonyn ja Hellerin lisäksi Bachman, sekä Tremereiden arkkimaagi Ludvig Smith. "Amanda, istuudu, ole hyvä," hän saa kehotuksen. Ludvig Smith, ketä Amanda ei ole juurikaan nähnyt, mutta kenet hän tunnistaa statuksen kautta katsoo häntä:
"Miksi täällä on elder?" Heller sanoo:
"Unohdat, että minäkin olen elder, ja olen täällä silti."
Istuudun alas ja olen tyytyväinen että Heller ehti sulkea Ludvigin suun nopeasti. Kohotan katseeni lähinnä Scariin, joka on tähän asti ollut tiedon välittäjä ja odotan saavani kuulla, mitä asiaa hänellä tällä kertaa on uuden Elysiumin lisäksi.
"Ovatko kaikki jo paikalla," kysyy Ludvig Smith katsoen Amandaa, jopa hieman halveksuen.
"Kyllä, kaikki ovat paikalla," vastaa Scar. Ludvig nyökkää.
"Se, mitä te olette tehneet, on ollut Camarillan lakia vastaan. Murha. Myöskin Camarillan tilojen tuhoaminen ei ole hyväksyttävää. Entä se, että prinssin, ja varsinkin Ventrueiden klaanina hoitamassa tilassa on epäselvyyttä maksujen ja vakuutusten kanssa?" Heller kohauttaa olkapäitään:
"Paha sanoa, kysy joltain Ventruelta." Fabio katsoo Helleriä.
"Pidä kielesi kurissa, nyt ei ole aika vittuilla." Scar jatkaa:
"Ei ole todisteita. Eikä ruumiita. Eikö murhasyyte vaadi ruumiita?"
Kuullessani Ludvigin sanoja, ne saa minut miettimään tietääkö hän todella asian kaikki laidat ja syyn sille, mitä tapahtui.
"Hetkinen. Minä oletan että sinä tiedät mistä oli kyse ja sinä takerrut Camarillan lakeihin vasta nyt?" Kysyn Ludvigilta.
"Olen ollut tietoinen siitä, että Ventrue-hallintoon ei olla tyytyväisiä. Mutta ihan tällaista "onnettomuutta" en kuitenkaan odottanut."
"Tyytyväisiä? Tässä oli kyse vähän jostain muustakin kuin vain olla tyytymätön Ventrue hallintoon. Camarillan lait eivät olleet päähuolenaiheesi sen huijarin ollessa vallassa ja nyt yhtäkkiä sinua kiinnostaa jopa Camarillan tilojen tuhoutuminen koska se ei ole hyväksyttävää? Kuulostaa minusta siltä kuin et aivan ymmärtäisi mitä vittua täällä on tapahtunut."
Ludvig Smith kääntää katseensa Amandaan.
"Sinä oletkin sähäkkä, ja julkea. Kuten D'arcin suku yleensä."
"Äh, en ikinä kyllästy kuulemaan suvustani, mutta minä yritän vain järkeillä itselleni, miten ihmeessä sinä voit nostaa päälimmäiseksi aiheeksi Camarillan ja sen lait kun täällä tapahtui jotain vähän vakavampaakin. Ja ellet siis vielä ymmärtänyt, sekin oli Camarillan lakien vastaista. Sinähän tiedät jo nyt että prinssi silkkihousu ei ollutkaan kuka väitti ja esitti olevansa, etkö? Eikö tässä kohtaa jokaisen tulisi todeta, että oli hemmetin hyvä säkä että se onnettomuus sattui, sillä kukaan ei osaa eikä varmasti edes halua sanoa mitä sen feikin päässä liikkui ja mitä hän oikein juoni meidän päämme menoksi syvällä sisällään." Kohdistan puheeni oikeastaan vain Ludvigille, sillä hän on ainoa joka on eri mieltä meidän muiden kanssa.
Ludvig katsoo muita:
"Annatteko neonaatin, joka on saanut nimen elder... miksi, puhua puolestanne?" Anthony katsoo Scaria, Fabiota ja Helleriä.
"Antaa hänen puhua." Muut nyökkäävät.
"Hyvä on, Amanda D'arc. Tiedätkö, en ole puuttunut Ventruen, tai mihin klaaniin prinssi sitten kuuluikin, pieneen leikkiin. Se on ollut hyvin vähäpätöistä. Mutta, en tiedä missä asemassa te, tai tämä kaupunki on. Onko se parempi, tai menossa parempaan suuntaan. Te, olette tehneet jotain väärää muka oikean hyväksi." Heller sanoo:
"Sodassa ei ole voittajia, uhrit ovat välttämättömiä ja oikean asian puolesta taisteleva joutuu tekemään pahoja asioita." Ludvig vilkaisee häntä:
"Myönnät siis?" Fabio sanoo:
"Kukaan ei myönnä tai kiellä mitään. Se ei ole merkityksellistä kuka on tehnyt mitä, tai miksi, tai mitä on jättänyt tekemättä. Sillä ei ole mitään väliä. Sillä taasen on merkitystä, että joku Camarillan nimiin toimiva paskiainen, joka on ahneuksissaan haalinut itselleen kaiken on nyt tuhoutunut." Ludvig nyökkää.
"Kuten sanoin, hän on ollut pieni tekijä, ei siis minun ajatukseni arvoinen edes. Minua lähinnä enemmän kiinnostaa, mihin tämä kaupunki on nyt menossa."
"Jos hän on ollut pieni tekijä eikä sinun ajatuksen arvoinen, en tiedä miten pahaksi asioiden olisi pitänyt äityä ennenkuin kiinnostuksesi olisi herännyt. Ja sinun kiinnostuksesi nyt tämän kaupungin uusia tuulia kohtaan on sinänsä kunnioitettavaa, mutta saat sen kuulostamaan siltä kuin et näkisi asioiden voivan muuttua parempaan suuntaan. Eikö se ole sanomattakin selvää että aika näyttää mihin teot johtavat ja saat vastauksen kysymykseesi ihan itse kokemalla sen tapahtuman tuoman muutoksen. Miksi me kaikki muut haluaisimme tilanteen jotenkin muuttuvan huonommaksi kuin mitä se oli?"
"Sokea johdattaa sokeaa. Vain tulevaisuus voi näyttää, miten asiat menevät nyt. Kuitenkin, Camarillan edustajana olen kiinnostunut tämän kaupungin uudesta tulevaisuudesta. Lähinnä minua kiinnostaa, meneekö kaupunki anarkismiin, ja tuleeko tänne anarkkivalta, vai pysyykö kaupunki Camarillan alueena. Sotia on tarpeeksi muutenkin Sabbatia vastaan, ja Amerikassa Sabbatin ja Camarillan valtataistelu on suuri. Yksi menetetty kaupunki on merkittävä tässä."
"Ai, sinä yritätkin katsoa tätä asiaa hieman suuremmalla mittakaavalla ja suurin huolenaiheesi on anarkit ja Sabbat. Ei käynyt mielessäsi että ehkä jompikumpi olisi voinut olla koko prinssin feikkauskeikan takana? Tähän kaupunkiin mahtuu yhtä jos toista veren kuluttajaa, klaanillista ja niin sanotusti klaanittomia äpäriä ja sinä kaikkien näiden vuosien aikana olet varmasti huomannut, että mätiä omenia putoaa joka puusta. Mutta yksi asia meitä kaikkia on yhdistänyt ja yhdistää yhä. Anarkia siinä merkityksessä miten sinä sen esille tuot, edustaa epäjärjestystä ja me emme suvaitse sellaista. Anarkia sen todellisessa merkityksessä edustaa kapinaa järjestäytynyttä organisaatiota vastaan ja sekään ei ole hyväksyttävää. Ja okei, puhun nyt muidenkin puolesta kysymättä ensin heidän mielipidettä asiaan, mutta uskoisin puheideni olevan totuudenperäisiä. Tässä kaupungissa vallitsee Camarillan lait ja niitä on noudatettu ties kuinka pitkään kaikkien muiden, paitsi tämän feikkiprinssin osalta. Se mitä tapahtui ja miten se rikkoi näitä lakeja, ei suinkaan tarkoita etteikö ne lait olisi yhä arvossaan ja etteikö kukaan meistä enää niitä haluaisi noudattaa. Hätä ei lue lakia, sanotaan ja tässä kohtaa se todisti sanonnan oikeaksi. Ja mitä Sabbatiin tulee... siitä ei edes tarvitse puhua. Se on kaikille hyvin selvää mitä mieltä heistä ollaan ja miten jatkossakin heitä vastaan tullaan puolustautumaan."
Ludvig katsoo Anthonyä.
"Allekirjoitatko childesi sanat?" Anthony katsoo Scaria ja vastaa:
"Kyllä. Hän tietää, mitä me ajattelemme. Häntä ei ole aivopesty, vaan hän ajattelee itse ja on samalla linjalla kuin me muutkin." Ludvig nyökkää.
"Oli miten oli, tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja jossain vaiheessa prinssi olisi kaatunut. Parempi, että se kävi näin. Huonomminkin olisi voinut käydä." Ludvig nousee ylös.
"Scar, saatatko minut ulos. Minulla on muutama asia, mistä haluaisin keskustella."
Seuraan katseellani kun Scar lähtee saattamaan Ludvigia ulos ja kun he ovat poistuneet, kysyn:
"Tarkoittaako Ludvig sitä mitä sanoo, vai esittikö hän vain päästäkseen pois tästä tilanteesta? Minä en tunne häntä, mutta hänelle ilmeisesti Camarilla on hyvin tärkeä ja jos sanani todella saivat hänet edes hillitsemään epäilyjään anarkkivallasta, olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni."
Anthony sanoo:
"Tremeret ovat vaarallisia. Monellakin eri tavalla. Vaikka he ovat Camarillan uskollisimpia klaaneja, niin silti heillä on etusijalla oman klaaninsa edut. Tällä kaupungin vallanvaihdolla ei taida olla Tremereihin mitään vaikutusta suuntaan tai toiseen, joten se ei ole hänen huolensa tai kiinnostuksen kohteensa. Kuitenkin, hän pitänee silmänsä auki sen varalta, että kaupunki pysyy Camarillan hallinnossa." Heller virnistää.
"Seuraava projekti onkin..."
"Heh, ei nyt sentään aleta liioitella," tokaisen virnistäen, vaikka eipä se ajatuksena kuulosta yhtään hullummalta idealta.
"Kuten sanoin, aika tulee siis näyttämään hänelle mihin suuntaan asiat muuttuvat. Tämä aihe on kai periaatteessa siis loppuunkäsitelty tältä osin."
"Aihe on loppuunkäsitelty, tältä osin. Vielä pitää määritellä uusi hallinto," sanoo Anthony.
"Toivon, ettei siitä tule ongelmia," hän jatkaa katsoen Brujaheja. Heller virnistää:
"Kaikki järkevät ideat ovat ok." Fabio vilkaisee Helleriä.
"Kohtuulliset, mutta emmeköhän me pääse yhteisymmärrykseen siitä." Anthony nyökkää ja katsoo Amandaa. "Me poistumme myös."
Nyökkään ja nousen ylös, poistuen paikalta sireni kanssa.
"Järkevät ideat tarkoittavat kaiketi sitä, että hekin tähtäävät korkeimmalle pallille?" Kysyn sireltäni.
"Anna minä annan sinulle kyydin kotiin." Autossa Anthony sanoo:
"Olemme kaavailleet kaupungille kaksoisprinssiä."
"Kaksoisprinssiä? Kaksi hallitsijaa samassa kaupungissa ja kummatkin samanarvoisia?"
"Kyllä. Tähänkin asti on toimittu niin, viimeaikoina. Nosferatu primogen sekä Brujah primogen ovat hoitaneet asioita ilman prinssiä. Se ei muuttuisi siitä yhtään, jos tarkemmin ajattelet."
"No kun laitat asian noin, niin eipä se kai muuttuisi. Mutta pystyisittekö te todella jakamaan vallan keskenänne kun huomio ei ole kiinnittynyt mihinkään vakavaan ja ei tarvitse keskittyä toimimaan yhteisvoimin jotain vastaan? Oletko siis todella sitä mieltä että se voisi toimia?"
"Kyllä. Ajattele, miten tämäkin on mennyt. Vaikka nimellisesti valta olisi yhtälailla Brujaheilla kuin Nosferatuilla, tiedät, kuka kaupunkia oikeasti pyörittäisi. Se on vain keino pitää Brujahit meille uskollisina, ja ennen kaikkea rauhallisina. He ovat liittolaisia, ja alaisia, mutta eivät itse sitä tiedä, vaan luulevat pitävänsä valtaa yhtä paljon kuin me."
"Hyvä on, sinä sen parhaiten tiedät. Ja tietysti olen uskollinen sekä lojaali omilleni, mutta en tiedä haluanko olla paikalla jos tai kun se asiaa joskus selviää Brujaheille," sanon ja naurahdan hieman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti