8. sessio - Primogenin pyyntö

Judas ei saanut Amandaa suostuteltua levyn kanteen, ja Judas jättää asian taka-alalle. Hänen urkurinsa hakee kuvan ja alkaa tutkia sitä. Judas kävelee huoneen nurkassa raskaan samettiverhon takana olevalle palo-ovelle ja aukaisee sen nyökäten Amandaa seuraamaan häntä.

Vilkaisen Chorusia ja lähden seuraamaan Judasta.

Chorus jää sisälle. Judas hypähtää istumaan roskiksen päälle jalat ristissä. Hän ottaa hajamielisesti tyhjän viinipullon roskien joukosta ja alkaa pyöritellä sitä kädessään.
"Tämä tapaus Toreador, onko sinulla jotain suunnitelmia siihen?"

"Älä hätäile, kaikki aikanaan. Ja kyllä minulla on suunnitelma siihen," sanon katsoen vähintään yhtä hajamielisesti miten hän pyörittelee pulloa kädessään.

"Hyvä on. Tuli vain mieleeni eräs asia. Prinssi, mitä mieltä olet siitä kravattikaulasta?"

Naurahdan ja sanon:
"En edes tunne koko tyyppiä sen paremmin, mutta en todellakaan pidä hänestä. Hän on vain turhantärkeä työpöytänsä takana istuva naama, joka latelee toisille sääntöjä. Kuinka niin?"

Amanda huomaa, miten Heller lähestyy heitä kujan päästä. Judas nyökkää Helleriä kohti.
"Hän halusi tavata meidät."

Käännyn katsomaan lähestyvää Helleriä.
"Miksi tapaaminen? Ei kai vain jotain ikäviä uutisia?"

Heller vilkaisee kujan kadun päähän ja sen jälkeen kysyy Judasilta:
"Turvallista?" Judas nyökkää. Kujan päähän asettuu hahmo nojaamaan ja polttamaan savuketta.
"Tarvitsen informaatiota," Heller aloittaa ja katsoo molempia.

"Mistä?" Kysyn kummastuneena. Mielestäni asian piti olla selvä. Vilkaisen myös kujan päässä olevaa savuketta polttavaa hahmoa.


"Sisäpiiri informaatiota siitä, mitä Ventruet tietävät. Tiedäthän, kun alkaa polttaa on aika pitää matalempaa profiilia."

"Minä en tiedä mitään heistä tai siitä mitä he tietävät. En harrasta seurustelua niiden kanssa."

"Pitäisikin löytää joku, joka harrastaa. Joku, joka saa sisäpiirin tietoa, ja joku, joka pitää turpansa kiinni."

Olen hetken hiljaa ja mietin, kunnes sanon:
"Okei, minä voin kysyä. Tai oikeastaan sinä voit kysyä sitä nyt jos haluat. Hän on myös täällä ja olen varma siitä että hänellä on paremmat välit niiden sinikaulojen kanssa kuin meillä."

Heller kurtistaa kulmiaan.
"Kenestä sinä puhut? Tietääkö joku muukin tästä?"

"Puhun siitä nuoresta Tremerestä, eikä hän tiedä tästä vielä. Hän tietää sen että jotain on tekeillä, mutta ei ole udellut ja hän auttoi omalta osaltaan minua saamaan sen mustan kirjan," kerron.

"Onko hän luotettava, se Tremere? En pidä siitä klaanista. Heillä on sidokset keskenään, mitä edes ystävyys ei voi rikkoa."

"Tähän asti hän on ollut luotettava. En ole tietenkään jaannut hänen kanssaan mitään salaisuuksia, mutta uskoisin hänen olevan sellainen, joka sanoo suoraan jos ei halua olla mukana missään, mistä ei pidä. Se sulkisi helposti pois hänet vaihtoehdoista jos hän vastaa ei. Mutta pidän häntä mahdollisena."

"Luotat häneen paljon," tuhahtaa Heller.
"Hyvä on. Annat hänelle mahdollisuuden, mutta sinä..." hän osoittaa Amandaa sormellaan,
"olet vastuussa." Hän kääntyy ja lähtee kävelemään kujaa pitkin pois. Judas sanoo hiljaa:
"Niin hyvin käyttäytyviä nuo Brujahit."

Kohautan olkapäitäni ja sanon:
"Mutta Brujahit ovat rehellisiä ja suoria." Pidän pienen tauon ja jatkan:
"En haluaisi kysyä Chorusilta tällaista palvelusta, sillä tiedän miten vastahakoinen hän on. Hän ei halua mitään hankaluuksia itselleen, mutta paremi hän kuin joku jota en tunne."

"Voitko luottaa tuohon Chorusiin?" Judas viskoo tyhjän viinipullon seinään ja se hajoaa sirpaleiksi.

"Kuten sanoin, uskon että hän ainakin sanoo suoraan jos ei halua ryhtyä mukaan tällaiseen. Enkä näe mitään syytä miksi hän menisi ja paljastaisi kaiken. Unohdan hänet tietysti vaihtoehtona jos sinulla on joku parempi."

Judas kohauttaa olkapäitään ja kävelee takaisin sisälle. Chorus istuu tuolilla ja muut tuijottavat häntä. Yhtyeen naisurkuri katsoo Amandaa kikattaen:
"Hän on tylsä, tiesithän sinä sen?"

Katson hetken naista toinen kulma koholla ja sitten Chorusia.
"En tiennyt. Ei minulla ainakaan ole ollut mitään valittamista."

Chorus katsoo Toreadoreja:
"Ehkä en vain ole värikäs?" Judas nauraa:
"Sieluni on musta ja mieleni korppi joka lentää helvetin tulessa raakkuen ja ilkkuen."

"Mitä?" Kysyn hiljaa, tarkoittamatta sitä kenellekään. Hänen sanansa vain kuulostavat mielestäni typerältä. Käännän katseeni naiseen ja sanon:
"Olisit näyttänyt Chorusille kirjaa. Olen varma että hän olisi innostunut." Virnistän hieman, en pahasti vaan leikilläni.

"Kirjaa... niissä ei tapahdu mitään." Chorus virnistää:
"Mutta kirjojen ansiosta tapahtuukin täällä," hän koputtaa ohimoaan iskien silmäänsä. Judas haukoittelee teatraalisti.
"Oliko se siinä, pieni kiistanne on tylsää. Lähden kaupungin kaduille ja katoille tutkimaan ihmissieluja. Amanda, ota sähköpostiosoitteeni ja lähetä minulle jotain, että voin kertoa seuraavista keikoista. Ta ta."

Heilautan kättäni, tarkoituksella hieman liioitellusti ja käännän katseeni Chorusiin.
"Onko sinulla vielä aikaa jatkaa tätä iltaa kanssani?"

Chorus kohauttaa olkapäitään,
"ei minulla ole mitään menoa. Tässä on vielä hetki ennen auringonnousua."

"Hyvä," sanon ja otan ylös Judaksen sähköpostin, lähtien Chorus mukanani ulos.
"Haluaisin puhua kanssasi siitä asiasta, missä jo autoit minua," sanon ulkona ja katson häntä kysyvästi, miten hän reagoi.

Chorus säpsähtää hieman.
"Tarkoitat siis sitä," hän tekee kämmenellään avaavan liikkeen.
"Mitä siitä? Miten se muuten edistyy. Olen miettinyt, että jos Toreadorien valta vaihtuu, miten se sinuun vaikuttaa? Miksi sekaannut muiden asioihin? Tiedäthän, Brujah vain käyttää sinua."

"Käyttäkööt. Ei se mitenkään minuun vaikutakkaan jos ja kun valta vaihtuu, mutta voin ainakin todistaa osaavani tehdä jotain asian hyväksi. Ja se asia etenee hyvin, mutta siihen on tullut muutama muutos. Sinun ei tarvitse sekaantua siihen mitenkään, mutta tarvitsen jonkun luotettavan henkilön joka voisi hankkia hieman sisäpiiri tietoa." Käännän taas kysyvän katseeni Chorusiin, hymyillen hieman.


"Sisäpiirin tietoa mistä?" Hän katsoo Amandaa kurtistaen kulmiaan.
"Ja ajattelit minua?"

"Tietysti ajattelin sinua," sanon iloisesti ja jatkan:
"Sisäpiirin tietoa Ventrueista. Hehän eivät saa tietenkään saada mistään tai mitenkään selville tästä pikku juonesta, ja olisi hyvä kun joku voisi pitää korvia auki ja tulla kertomaan, jos he epäilevät jotain. Yksinkertaista, eikö?"

"Ja mikä selittää sen, että yhtäkkiä alan hännystelemään Ventrueita? Ja eikö sisäpiirin tietoon tarvita hieman statustakin?"

"Eikö sinulla sitten ole sitä?" Kysyn ovelasti hymyillen. Tiesinhän minä ettei hän tähän ainakaan innolla ryhdy, mutten vielä luovuta.


"Hmm, hyvä kysymys. Sanotaanko, olen ollut melko omissa oloissani." Hän nauraa:
"Kirjojen kosto sosiaalielämälleni." Hän vakavoituu.
"Toreadorit olivat oikeassa."


Pysähdyn ja sanon:
"Mistä? Kirjat ovat niin tylsiä ja koska sinä luet niitä, olet sinäkin tylsä? Hei, camoon. Tiedätkö, minä en ollut kuullut sellaisesta bändistä ikinä kuin Elend, joten pitihän se nopeasti tarkistaa Googlesta. Aluksi ajattelin että melko saatanallista musiikkia tuollaiselle lukutoukalle, mutta sitten välähti. Jos sinä kuuntelet sellaista musiikkia, sinä kuitenkin kaivelet haudoista raatoja ja teet niillä koeloitsuja ja pilkot niitä palasiksi ja teet nimeämättömiä kauheuksia, sekä istutat sieluja esineisiin... sinä ET voi olla tylsä," sanon nostaen käteni lanteilleni, katsoen Chorusia hymyillen.

Chorus naurahtaa.
"Minun pitää viedä sinut asuntooni joskus."

"Se olisi mukavaa. Ehkä," sanon ja naurahdan jatkaen matkaa päämäärättömästi, kunhan vain kävelen.
"Sinä et voi olla tyhmä ja vaikka oletkin sanojesi mukaan viettänyt erakkoelämää oman kätesi ja kirjakasan kanssa, se ei tarkoita ettenkö siltikin uskoisi sinun keksivän jotain keinoa 'hännystellä' niitä sinisiä."

"Katsotaan mitä voin tehdä siniveristen suhteen. Sen tiedän, että pohjalta se on aloitettava."

"Suostut siis? Hienoa, kiitos. Ja kuten tuttua, minä olen sinulle palveluksen siitä velkaa," sanon tyytyväisenä hymyillen.

"Sinun palvelukset kasaantuvat pikkuhiljaa, Amanda."

"Eihän, nyt olen vain yhden palveluksen sinulle velkaa," sanon leikillisesti virnistäen.
"Enkä halua hoputtaa mitenkään, mutta mahdollisimman pian olisi hyvä edistyä. Mitä pikemmin tämä homma on ohitse, sen parempi."

"Teen parhaani. Lupaan tehdä parhaani, mutta en voi taata tuloksia. Se olisi jo liikaa luvattu." Hän miettii. "Luulen, että saan jotain tästä. Ehkä on aika astua kirjavuorien takaa parrasvaloihin."

"Hyvä. Pidä minut ajan tasalla," sanon nyökäten ja lähden kohti metrotunnelia, palaten havenilleni. Loppu yö kuluu leppoisasti tietokoneen parissa ja seuraavana iltana herään tietokone yhä auki. Ei pakollisia suunnitelmia täksi illaksi, joten päätän viettää hetken internetin ihmeellisessä maailmassa. Lähetän myös Judakselle postia, yksinkertaisen: 'Sinulle on postia' viestin jotta hän saa oman osoitteeni ylös. Sivukorvalla yritän kuunnella tuota Chorusin mainitsemaa lempi yhyettään, mutta siinä on jotain mikä ei aivan uppoa minuun.

Amandan puhelin soi, ja näytössä lukee nimi Anthony D'arc.

Katson puhelinta hetken ja vastaan siihen.
"D'arcin hautaustoimisto, miten voin olla avuksi?"

"Meidän pitää tavata, Holvissa." Anthony sulkee puhelimen. "Holvi" on Nosferatujen kokoontumispaikka. Vanhan metrotunneliverkoston päässä oleva luola, mistä kukaan ei ole varma mitä varten se on. Joku on sanonut, että kaupungin siinä osassa on ollut joskus hiilikaivos.

Voi ei, ajattelen. Hän tietää varmasti juonesta ja ei pidä siitä, tai sitten joku väärä  henkilö tietää siitä ja nyt saan sitten odottaa sitä kun alasin tipahtaa varpailleni ja lujaa. Sen enempää miettimättä lähden oitis paikalle. Kävellessäni tunneliverkostoa pitkin, pyörittelen päässäni erilaisia vaihtoehtoja siitä mikä voisi olla tapaamisen syy ja aina päädyn siihen tulokseen, ettei se ole mikään sosiaalinen tapaaminen. Minun ikäväkseni.


Holviin kerääntyy enemmänkin Nosferatuja, kymmenkunta yhteensä. Holvin keskellä on kivinen koroke, jolla pitkä tamminen kulunut pöytä. Pöydän takana on kolme paikkaa. Keskellä istuu Nosferatu primogen Scar, hänen toisella puolellansa elder Anthony D'arc ja toisella puolella toinen elder.

Vilkaisen muita ja pöydän takana olevia, mutta se ei kerro minulle vielä mitään siitä, mistä tässä on kyse. Jotain vakavaa se on. Jään seisomaan muiden joukkoon.

Kun kaikki kymmenkunta muuta Nosferatua on kerääntynyt paikalle, Anthony D'arc nousee ylös.
"Teidät on koottu tänne syystä. Kahdesta syystä. Toinen on ilmoitusasia. Reannah Virgil, sinut julistetaan elderiksi, ole hyvä ja istuudu kanssamme."

Seuraan sivusta miten Reannah suhtautuu positiiviseen uutiseen ja siirtyy istumaa muiden pariin.

Reannah ei näytä juurikaan yllättyneeltä, asia on siis jo ennalta sovittu. Hän nousee ylös korokkeelle ja istuutuu alas. Primogen nousee seisomaan ja katsoo Nosferatuja:
"Olen kuullut Toreador primogenilta, että joku on mahdollisesti vieraillut hänen havenissaan. Luvatta. Ymmärtänette, että haluan tietää, jos joku niin on tehnyt." Kohahdus käy yleisön läpi. Joku kysyy:
"Miksi juuri meitä epäillään, vai kertovatko kaikki primogenit saman alaisilleen?" Primogen vastaa:
"Kaikki käyvät läpi saman, ketään ei syytetä, vaikkakin meidän klaanimme yllä on suurin epäilys. Kukaan ei kuitenkaan sitä rohkene tuoda julki."
"Miksi meitä epäillään," kysyy toinen.
"Kiitos lahjamme kulkea näkymättömissä varjoihin piiloutuneena," vastaa uusi nimetty elder.

"Miksi joku meistä haluaisi vierailla siellä?" Kysyn, vaikka hyvin tiedän syyn ja syyllisen.

Primogen siirtää katseensa Amandaan. Hän miettii hetken. Hänen kulmansa, jotka ovat ulkonevat ja möykkyiset, täysin karvattomat kurtistuvat. Suu, jonka huulet ovat kuivat viivat kiristyvät. Korvat ovat pitkät ja hieman päästä suippenevat. Pää on kalju ja rokonarpien peittämä. Nenä on pitkä ja koukistunut.
"Amanda D'arc, elder D''arcin childe."

"Minä olen," sanon katsoen häntä ja vaikka tiedän että kenelläkään meistä ei ole varaa arvostella toisten ulkonäköä, en voi olla kiinnittämättä huomiota hänen koukkuiseen nenäänsä ja suippoihin korviin.


"En tiedä, miksi joku meistä, tai kenestäkään haluaisi siellä vierailla. Mielikuvitus voi keksiä syitä, mutta koska Toreador primogenkaan ei syytä tiennyt sille en osaa arvella." Hän pitää tauon katsoen Amandaa.

Hän ei voi aavistaa mitään, sanon itselleni mielessäni. Hän vain pitää minua nulikkana ja sen takia katsoo minua, sitä se on.
"Onko hänellä jokin todellinen syy epäillä että siellä on käyty? Ja mitä siellä on sitten tapahtunut?" Kysyn vielä, vaikka parasta olisi pitää suu kiinni.

"Valvontakameran kuvassa on jotain, mikä voisi viitata tunkeilijaan. Tunkeilijaan, joka on kulkenut varjoissa." Primogen pitää tauon ja katsoo Amandaa.

"Siinäkö kaikki? Ja mekö olemme ainoat jotka osaavat piiloutua varjoihin?" Jatkan jopa hieman uhmakkaasti. Tietysti ymmärrettävistä syistä voisin olla puolistavalla kannalla, mutta minua myös häiritsee tuon uuden elderin tyyli katsoa minua, kuin minä olisin selvästi syyllinen. Ja nyt primogenkin katsoo minua, tosin ei yhtä häiritsevästi.


Primogen lähtee kävelemään hitaasti ja arvokkaast pöydän takaa lavan eteen. Hänellä on musta silkkiliivi ja miesten paksu nahkainen hame, jossa solkia sivulla.
"Muillakin voi olla tämä kykymme. Ehkä kukaan Camarillasta ei ole sitä tehnyt, vaan Sabbatin vakooja? Tai palkattu Assamite?"

"Assamite?" Kysyn oikeastaan vain itseltäni.
"Miksi Assamitella olisi mitään asiaa Toreadorin pesään?"

"Sepä siinä. Jos olisi tietoa, tai Toreadorit tietäisivät mistä olisi kyse, emme ehkä olisi täällä näissä merkeissä. Tuletko tänne korokkeelle Amanda?"

En, ajattelen mielessäni, mutta jalkani tekevät toisin kuin mieleni ja lähtevät kohti koroketta.

"Tässä on hyvä esimerkki siitä..." Primogen kääntyy katsomaan Amandaa.
"Amanda, D'arcin childe, mistä olet hyvä esimerkki?"

Olen muutenkin kummissani siitä, miksi minut pyydettiin korokkeelle, joten samassa mielentilassa kohautan hartioitani ja sanon:
"En minä tiedä."

"Luulisi, että näin määrätietoinen," primogen laskee kätensä Amandan pään päälle. Amanda huomaa miten pitkä primogen on,
"nuori nainen olisi osannut perustella omia kantojaan, tai tietäisi miksi tekee niin. Kuitenkin, saanen käyttää kansan kieltä. Hyvä esimerkki siitä, miten meidän Nosferatujen ei pidä syödä paskaa jos muut niin sanovat."

En ole täysin varma mitä hän sanoillaan oikein tarkoittaa, mutta jos oikein ymmärsin, siitä paistoi positiivinen viesti. Ja vaikka en podekkaan tunnontuskia siitä mitä tein ja olen tekemässä, tuntuu silti hölmöltä valehdella näille kaltaisilleni teon todellisesta tekijästä ja syystä. Tai en minä valehtele, vaan jätän kertomatta ja se on eri asia.

"Hyvä on Amanda, miksi olet niin kärkkäästi väittämässä, ettei kukaan olisi käynyt Toreadorien luona?" Muut Nosferatut seuraavat tätä tilannetta mielenkiinnosta sivusta.

"Mitä? Enhän minä väittänyt ettei siellä ole kukaan käynyt, pidän sitä vain hyvin epätodennäköisenä että Toreadorilla olisi jotain mikä Assamitea kiinnostaisi. Sabbat, niistä en tiedä, en tiedä mitä he juonittelevat ja mitä ovat valmiita tekemään omien etujensa edestä tai tuhotakseen Camarillalaiset, mutta ainakin noista kahdesta vaihtoehdosta Sabbat on paljon todennäköisempi kuin Assamite. Ja mitä tulee niihin jotka osaavat sen piiloutumisen jalon taidon, mitä jälleen niillä pelleillä on mitä meistä joku muka voisi haluta? Minä en ainkaan keksi mitään hyvää syytä. Ellei joukossamme sitten ole joku ulkonäköönsä pettynyt ja katkeroitunut henkilö, joka kostaa pahaa oloaan niihin jotka koko olemuksellaan viestittävät vain kaikesta kauneudesta. Ja ne toiset... no, paha sanoa, eivätkö Malkavianit kykene piiloutumaan varjoihin kuten me? Heidän motiiveistaan on yhtä mahdollista tehdä arvuutteluja, kuin laskea montako pisaraa mereen mahtuu," selitän hyvinkin itsevarmana, ottaen huomioon miten arka aihe oikeastaan tämä on nyt minulle. Tämä itseasiassa taitaa olla ensimmäinen kerta kun saan ihan luvalla olla korokkeella ja puhua suuni puhtaaksi muiden kuullen.

Primogen katsoo hetken Amandaa ja kävelee takaisin pöydän taakse.
"Kuten arvelinkin, ei mitään. Nyt voin sanoa prinssille, että pidimme pienen kokouksen ja mietimme asiaa tarkasti. Voitte poistua."

Poistun korokkeelta ja koko paikasta. En tiedä epäileeko primogen että meistä joku olisi Toreadorin haveniin tunkeutunut, mutta ainakaan hän ei sanonut sitä tai antanut ymmärtää niin. Enkä vieläkään pode minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Palaan haveniini tietokoneen äärelle. Varmasti tulen vielä kuulemaan asiasta, mutta toistaiseksi olen selvillä vesillä.

Amandan istuessa tietokoneella, hänen ovelta kuuluu koputus.

En tiedä ketä odottaa, mutta menen aukaisemaan oven.

Oven takana seisoo pitkä mies raskaassa ja paksussa nahkatakissa. Nahkatakissa on huppu, mikä on vedetty kasvojen peitoksi. Amanda näkee myös, miten kadulla maleksii muutama henkilö. Primogenin henkivartijoita.

En todellakaan odottanut häntä vieraakseni ja jokin sanoo ettei tämäkään ole vain sosiaalinen tapaaminen. "Mikä hätänä?" Kysyn.


"Hätänä? Voinko tulla sisälle?"

"Anteeksi huonot tapani," sanon ja päästän hänet sisään.
"Istu alas." Näytän hänelle sohvaa ja istuudun itsekin alas.
"Mitä asia koskee?"

"Sinua."

"Mitä minusta?"

"Mitä sinä haet? Vai oletko sellainen kaltainen, joka vielä sadankin vuoden jälkeen on neonate tyytyväisenä omaan oloonsa?"

"Mitä oikein tarkoitat?" Kysyn naurahtaen.


Primogen katsoo hetken Amandan asunnon sisustusta.
"Tarkoitan, onko sinulla päämääriä, tavoitteita? Olitko tänään hetken tähti vai jatkatko sitä? Vai unohdanko läsnäolosi viikon päästä?"

"Hetken tähti? Se mitä sanoin siellä, tuli vain täältä," sanon ja näytän päätäni.
"Se mitä olen jatkossa, tulee olemaan sitä samaa. Minulla ei ole päämääriä tai tavoitteita, vielä ainakaan. En jahtaa mitään suurta unelmaa vaan elän yön kerrallaan ja katson mitä se tuo tullessaan."

"Saanko kysyä jotain?"

"Toki."

"Miksi sinä olet D'arc?"

Mietin hetken ja sanon: "En tiedä?"

"Ehkä sinun pitäisi tietää. D'arc on kunnioitettu Nosferatu suku, ja jos tämän kaupungin elder, joka vielä on D'arc, tehnyt sinut niin sinussa on silloin jotain. En tiedä itse mitä se on. Ja en tarkoita sitä pahalla. Olethan nuori."

"Mitä tämän kaiken sitten pitäisi tarkoittaa? Että minulla tulisi olla jotain minkä vuoksi elää ja tällä hetkellä en ole nimeni arvoinen?"

"Minä en sanonut niin. Halusin tietää, oletko määrätietoinen ja haetko jotain enemmän."

"Määrätietoinen kyllä, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään minkä vuoksi hakea jotain enemmän."

"Hyvä on. Toinen kysymys, tai aihe. Toreadorit."

Huokaisen.
"Mitä niistä nyt?"

"Et ole koskaan noussut esiin, olet ollut huomaamaton, paitsi nyt olit kyseenalaistava. Mistä se johtuu? Tuskin hiljainen ja matalaa profiilia yleensä pitävä... huvikseen nousee barrikadeille?"

"Ehkä se johtui siitä, että minä en pidä miten meitä pidetään niin ala-arvoisina, vaikka kuitenkin arvostettuina tiedonhankkijoina. Jos joku on tunkeutunut Toreadorin luolaan ja oli se syy mikä tahansa, minusta on hienoa että joku on sen tehnyt. Mutta jos lähtökohdat ovat siinä, että me olemme ensimmäisenä epäilyslistalla, se on asia mistä luonnollisesti en pidä. Loppujen lopuksi minulle on yhdentekevää onko se ollut joku meistä vai ei, mutta se ei tee meistä automaattisesti pääepäiltyjä."

"Hyvä on." Primogen nousee ylös.
"Epäilykseni kuitenkin on sinussa."

Minäkin nousen ylös, mutta hämmästyksestä.
"Mitä, sinä epäilet minua? Että minä olisin käynyt siellä?"

Primogen nauraa.
"Sinunhan itse se pitäisi parhaiten tietää, että jopa seinillä on korvat, ja silmät."

"Miksi sitten puhut epäilystä, etkä tiedä suoraan syyllistä?"

"Haluatko, että syyllinen tuodaan suoraan julki?"

Menen hiljaiseksi.
"Riippuu siitä mikä on seuraus," sanon vaivautuneesti hymyillen. Hän varmasti tietää että se olin minä, kuten hän jo antoikin ymmärtää. Mutta minä en ainakaan sitä suoraan myönnä.

"Seuraus ei ole hyvä." Primogen istuutuu takaisin.
"Nyt kun olemme siitä yhtä mieltä, että sinä olet siellä käynyt," hän pitää tauon,
"vai?"

"Sano vain asiasi. Minä kuuntelen," sanon ja istuudun sohvan käsinojalle.


"Olet kerran jo siellä käynyt, toisen kerran kun käyt, soita tähän numeroon." Primogen ottaa hihastaan lapun, missä ei ole muuta kuin puhelinnumero.
"Puhelu katkaistaan. Älä soita siihen muussa tapauksessa, tai muissa asioissa. Vain, kun olet sinne menossa. Sillä kerralla korttelissa on sähkökatkos. Ja kun siellä olet, voit tuoda minulle erään esineen." Hän puhuu kuin ei itse pyytäisi, tai käskisi, Amandaa sinne menemään, vaan kuin Amanda itse menisi ja samalla tekisi jotain muuta primogenille. Amanda kuitenkin aavistaa, ettei primogen tiedä hänen uudesta vierailusta Toreador primogenin haveniin, vaan antaa epäsuoran käskyn.

"Mikä esine?" Kysyn jättäen puolustavan kantani täysin taakse.

"Sormus, sinettisormus." Primogen ottaa valokuvan hihastaan ja ojentaa sen Amandalle.

Katson valokuvaa.
"Ja jälleen he saavat uutta ihmettelemisen aihetta kun joku on sillä kertaa selvästi käynyt ja vienyt jotain mennessään. Tuleeko siitä uusi kuulustelu ja ketä silloin osoitetaan sormella?"

"Kuulustelua ei tule. Ketään ei syytetä, ainakaan julkisesti."

"Hyvä on. Sinä saat haluamasi. Pian," sanon. Enpä olisi uskonut että tilanne kääntyy näin, vieläpä minun hyödykseni tulevan sähkökatkoksen vuoksi.

"Pidät sen itselläsi, se kyllä noudetaan sinulta."