Odotuksen jälkeen Hans Zimmerin alus telakoituu ja Hans Zimmer astuu hangaariin kuuden vartijan kanssa. Sarwenilla on laatikko, jossa rahat. Hans Zimmer katsoo Chiasmia ja muita.
"Hyvin tehty. Vaikka se ei tainnut vaatia paljon." Gar murahtaa hieman, sillä hänhän haavoittui. Vaikka onkin pilotti, hänen verensä on soturin, joten pieni haavoittuminen ei häntä haittaa.
"Ei se tuottanut ongelmia. Tuossa on rahat," sanon ja osoitan laatikkoa.
Hans nyökkää vartijalleen, joka hakee laatikon.
"Ymmärrättehän, että lasken ne." Vartija menee takaisin Imperiaalisen Vartion alukseen tekemään laskutoimitusta.
"Toki," sanon ja odotan miltei kärsimättömänä että pääsemme jatkamaan matkaa.
Hans katselee ympärilleen ja istuutuu laatikon päälle. Hän katsoo miehistöä, joka katsoo häntä hiljaa. "Minua kiinnostaa vieläkin, mistä tulette."
"Ymmärrän että sinua kiinnostaa se, mutta en näe mitään syytä miksi sillä olisi mitään merkitystä. Meitäkin kiinnostaisi, miksi te ette tienneet mitään siitä sodasta tai jos tiesitte, miksette puuttuneet siihen."
"Sota, ei ole ollut mitään sotaa. Mikään ei osoita sellaisia merkkejä. Ja minä edustan Imperiaalia Vartiota. Minun velvollisuuteni on tietää. Tiedättekö, moni olisi jäänyt tuonne kaatopaikalle, mistä minä päästin teidät pois."
"Mikä se sitten oli, ellei sota? Pieni välienselvittely? Ja emme ole unohtaneet että päästit meidät menemään."
Hans katsoo Chiasmia.
"Ei ole ollut mitään sotaa, ei välien selvittelyä, ei taistelua. Ei mitään."
Katson häntä takaisin hiljaa, kunnes nyökkään. Hänellä on omat syynsä peitellä sitä, eikä hän ole halukas niitä kertomaan.
Hans katsoo Chiasmia takaisin ja nauraa.
"Sinä et usko sanaani?"
"Ei, en usko," sanon kummastuneena.
"Haluatteko te peitellä sitä mitä siellä tapahtui?"
"Mitään ei ole tapahtunut. Ajattele, jos siellä olisi ollut sota, kuten sanoit. Siitä varmasti tiedettäisiin, ja miten sellaista tapahtumaa voisi edes peitellä?"
"Väitätkö todellakin että siellä ei tapahtunut mitään? Me kaikki näimme sen. Sata alusta ja paljon ammuskelua."
Hans naurahtaa:
"Chiasm." Hän pudistelee päätään. Vartija palaa takaisin hangaariin ja sanoo:
"Summasta puuttuu 10.000 blutokia." Hans nyökkää.
"Niin pitääkin."
"Hyvä on. Jos et usko, kerro meille mihin hyppyportti kohtaamispaikalta katosi? Se oli vielä paikallaan kun saavuimme sinne, mutta kesken kaiken se vain hävisi. Sitä ei ole enää. Eivät kai ne itsestään katoa?"
"Hyppyportti? Tietääkseni täällä ei sellaista ole. Jos olisi, sen lähin planeetta ei todellakaan olisi kaatopaikka."
"Et voi olla tosissasi. Mistä me sitten tänne tulimme, ellemme hyppyportin kautta?" Kysyn yhä kummastuneena.
Hans sanoo kyllästyneenä jo:
"Minä sain rahani, te saitte palkkionne ja pääsitte planeetalta pois. Kaikki voittivat."
"Hyvä. Me jatkammekin sitten matkaamme," sanon Hansille, yhä ihmetellen keskusteluamme.
Hans nyökkää ja poistuu ryhmänsä kanssa. Sarwen katsoo heidän perään, ja kun pieni tärähdys ilmoittaa Imperiaalin Vartion poistuneen, Sarwen sanoo:
"Hyppyportille? Jos se "sota" olisi päättynyt."
"Ei, vaan sille planeetalle minkä Sha-Tzuu sanoi. Jos Gar siis haluaa vielä asennuttaa tykkinsä."
Sarwen sanoo:
"Pitää äänestää. Tavataan 10 microtin kuluttua ohjaamossa."
Lähden kävelemään ohjaamoon. Toisaalta olisi mukava palata tuttuihin maisemiin, mutta ei minulla sitäkään vastaan mitään ole, jos menisimmekin Sha-Tzuun mainitsemalle planeetalle, mietin kävellessäni.
Hetken päästä kaikki ovat kokoontuneet. Sarwen kysyy:
"Siis, Hyppyportille vai planeetalle?"
Seuraan mitä muut vastaavat.
Sha-Tzuu sanoo:
"Planeetalle." Gar miettii:
"En tiedä. Periaatteessa kumpikin käy. Kuitenkin tuntemassamme maailmassa ajelehtisimme yhtälailla kuin täälläkin." Sarwen kohottaa kätensä:
"Kotiin." Arpi nyökkää:
"Samaa mieltä." Feala sanoo, ettei hänellä ole merkitystä, missä hän on. Jamima haluaa jäädä, sillä uskoo, ettei kovinkaan moni al-Malik ole täällä käynyt. Gar katsoo Chiasmia.
"Sinun äänesi ratkaisee."
"En halua olla ratkaiseva ääni. Osa haluaa kotiin, osa jäädä ja minulle käy kumpikin."
Sha-Tzuu kaivaa laukustaan rahan.
"Heitetäänkö arpaa?"
"Mielummin niin. Minä en ainakaan halua vihaisia katseita keneltäkään, jos oma valintani olisi osoittautunut epämiellyttäväksi joillekin."
Sha-Tzuu katsoo muita. Muutkin nyökkäävät. Hän sanoo:
"Kruuna, niin jäämme."
"Hyvä on," sanon ja nyökkään.
Sha-Tzuu heittää kolikkoa.
"Jäämme."
Katson Sarwenin ja Arven ilmeitä, miten pettyneiltä he tähän tulokseen ovat ja sanon:
"Menemme siis sille planeetalle, Gar asennuttaa tykin ja katsomme mitä sitten tapahtuu. Ehkä sen jälkeen lähdemme kotiin."
Gar nyökkää ja menee ohjauskonsolinsa taakse.
"Sha-Tzuu, näytä koordinaatit." Sha-Tzuu nyökkää ja näyttää ne Sarwenille, joka syöttää ne Garille. Heidän matkansa alkaa kohti planeettaa nimeltä Syrte.
Kulutan aikaa yksinkertaisessa hytissäni. Matka Syrteen kestää noin 25 arnia, joten ehdin taas levätä kunnolla.
Chiasm on ehtinyt jo nukahtaa, kun hänen ovisummerinsa soi.
Nousen istumaan ja pyydän tulijaa sisään.
Feala astuu sisään, mutta jää seisomaan oviaukolle.
"En tiennyt, että nukut."
"Ei se mitään. Tule sisään ja istu alas. Et kai vain tullut sanomaan että meidän pitäisi pysähtyä taas, koska jokin on vialla?" Kysyn hymyillen.
Feala hymyilee.
"Ei, en. Mietin, pitäisikö sinun pysähtyä hetkeksi? Olen papitar, jos haluat hengellistä ohjausta, olen täällä läsnä. Tiedätkö, tämä miehistö on menettänyt uskonsa. Toivonsa."
"Mitä tarkoitat? Menettänyt toivonsa mihin?"
"Elämään. He ajelehtivat, paikasta paikkaan ilman määränpäätä kun universumi kuolee heidän ympärillään. He eivät välitä. He ovat menettäneet uskonsa." Feala katsoo huonetta:
"Voinko istuutua?"
"Tietysti, istuudu." Pyydän ja Fealan istuuduttua sanon:
"Ikävä kuulla että asia on niin. Mikä sitten on ennen saanut heidän intohimonsa kukoistamaan?"
"Usko." Feala hymyilee, ja hänen hymynsä on rauhallinen.
"Kaikki tämä teknologia, tähtiin kurkottaminen, on saanut unohtamaan sen mikä on tärkeintä. Ja siksi auringot sammuvat. Jamimassa on intoa, hän haluaa etsiä, löytää tutkia. Hänessä on toivoa. Mutta muut täällä... he ovat menettäneet sen."
Kuuntelen vakavana Fealaa, mutta hymyilen vaisusti ja kysyn:
"Ehkä heidän pitäisi tehdä kuten osa sanoikin ja palata kotiin? Vai uskotko että he vielä löytävät toivonsa ja uskonsa?"
"Kotiin paluu ei ole ratkaisu. Sydän ei muutu." Feala hymyilee.
"Minä olen antanut itseni parantamiselle. En ole saarnaaja, vaan parantaja. Haluan vain, että tiedät minun olevan kuitenkin hengessäsi läsnä, jos sitä tarvitset tai kaipaat."
"Arvostan tarjoustasi, mutta en ainakaan tällä hetkellä koe tarvitsevani hengellistä ohjausta. Tiedätkö, vielä hetki sitten ajattelin paljon ja puhuinkin lähdöstäni, mutta unohdin sen taas hetkeksi kun minulta kysyttiin mielipidettä siitä, jäämmekö vai jatkammeko matkaa. Olen alkanut tuntea oloni kotoisaksi täällä ja koska en ole ikinä halunnut asettua aloilleni, tämä on ollut omalla tavallaan jopa mielenkiintoista matkata teidän kanssanne. Mutta nyt kun sanoit tuon, että muut ovat menettäneet uskonsa, en tiedä enää haluanko sittenkään jäädä. Äläkä käsitä väärin, en päättänyt yksin mielessäni lupaa jäädä mutta ajattelin että olisin vielä jonkin aikaa voinut viihtyä täällä." Pidän pienen tauon ja jatkan:
"Sydän kyllä muuttuu, mutta se tarvitsee jotain mikä saa sen muuttumaan. Mielestäni siis."
Feala nyökkää.
"Ihmiskunta on unohtanut omassa itsekkyydessään sen, mikä on tärkeintä ja siksi auringot hiipuvat." Chiasm ymmärtää, että Feala ei sisällytä itseään ja omaa rotua, Urin jälkeläistä, ihmiskuntaan.
"Mikä on tärkeintä?" Kysyn vaisusti.
"Se sinun pitää löytää itse."
Katson hetken Fealaa hiljaa ja nyökkään.
"Luuletko että muut löytävät vielä sen?"
"Ketään ei ole poissuljettu. Jotkut pekäävät totuutta, ja heidän alitajuntansa sulkee sen. Viimeistään silloin he löytävät sen, kun viimeinen aurinko maailmankaikkeudessa sammuu. Mutta silloin se on jo myöhäistä."
"Saat tuon kuulostamaan siltä kuin jäljellä ei olisi enää mitään mistä nauttia, koska auringot hiipuvat."
Feala naurahtaa.
"Elämänilon sammuminen ja epätoivo eivät ole ratkaisut. Ihmiskunnan pitää löytää toivoa."
"Mutta kuten sanoit, se pitää löytää itse? En tiedä ymmärränkö sinua väärin, mutta vaikuttaa kuin kantaisit harteillasi koko ihmiskunnan epätoivon."
"Kannan harteillani paljon. Onhan minulla papin käädyt." Feala hipaisee kaulallaan roikkuvaa suurta kultaista käätyä.
"Oletko puhunut muiden kanssa heidän toivostaan?"
"Joskus." Feala hymyilee.
"Vaikuttavatko he... siltä kuin uskoisivat?"
"En osaa sanoa. En ole koskaan katsonut heitä sillä silmällä."
Feala hymyilee edelleen. Hän nyökkää:
"Lepää nyt. Et ole saanut lepoa kunnolla siitä asti, kun alukseemme jäit. Enkä väitä, että muut ovat huonoja. Heillä vain ei ole uskoa."
Turhautuneena voimattomuuteeni vaikuttaa asiaan kysyn:
"Sinähän olet pappi. Etkö voi parantaa heidän sielujaan ja mieliä? Saada heidät uskomaan?"
"Se ei ole minun tehtäväni. Tämä ei ole aivopesua. Eikä minun pappiskastini tee sitä. Olen parantaja. Parannan fyysisiä haavoja ja siinä ohessa kuuntelen henkisiä ruhjeita. En ole käännyttäjä."
"Ymmärrän. En osaa sanoa mitään. Toivon että he jossain vaiheessa, ennen kuin on myöhäistä, löytävät uskonsa."
"Tärkeämpää sinun on huolehtia itsestäsi, kuin muiden uskosta." Feala hymyilee ja laskee kätensä Chiasmin pään päälle.
Fealan rauhallinen olemus välittyy hänen kosketuksestaan ja se tuntuu hyvältä. Hymyilen ja sanon: "Arvostan todella sitä että tulit luokseni ja puhut. Enkä unohda tarjoustasi." Asetun takaisin makuulle.
Feala lausuu vierasta kieltä ja poistuu.
Suljen silmäni ja jatkan uniani. Väkisinkin mielessäni pyörii Fealan sanat uskosta ja sen menetyksestä, mutta se on asia johon en voi itse vaikuttaa.
Hyvien ja rauhallisten yöunien jälkeen Chiasm herää. Kello näyttää, että hän nukkui vajaa 8 tuntia. Hän naurahtaa hieman, sillä aluksen hälytysvalot eivät soi. Kerrankin herätys ilman kriisiä.
Nousen ylös ja menen ohjaamoon ottamaan selvää, missä olemme ja kuinka pitkä matka vielä on.
Ohjaamossa ei ole muita kuin Arpi. Hän kääntyy katsomaan tulijaa. Näyttö on käännetty päälle. Siitä näkyy kaukaisten tähtien tuike.
"Miten pitkä matka vielä?" Kysyn ja katson näytöltä tähtiä. Kuin kaukaisia toivon pilkahduksia, ajattelen muistellen Fealan sanoja.
"Ehkä 15 arnia," sanoo Arpi. Hän näyttää mietteliäältä.
"Olen kaukana kotoa. Kaukana omieni parista. Kaukana siitä taistelusta, mihin minut on kasvatettu. Kaukana esi-isistäni ja heidän tavoista. Mutta tämä näky..."
Katson Arpea hetken hiljaa, kuunnellen häntä.
"Saako se sinut edes pieneksi hetkeksi unohtamaan kaiken muun, vai herättääkö se sisälläsi kaipuun siihen mitä olit?" Kysyn häneltä.
"Se saa kaipaamaan. Kuinka kaukana olen."
Se mitä Feala sanoi ja nyt kun kuulen mitä Ur-Ukar puhuu, saa minut ajattelemaan asiaa enemmän. Tunnen itseni jopa vaivautuneeksi ja surulliseksi. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaisia tuntemuksia, mutta voin kuvitella miltä hänestä tuntuu. Feala sanoi ettei kotiin palaaminen ole ratkaisu, mutta en voi olla miettimättä sitä vaihtoehtona. Ehkä se juuri voisikin tehdä hyvää Arvelle, palata kotiin ja olla sitä miksi hänet kasvatettiin.
"Voin mielessäni kuvitella mitä tarkoitat, mutta en samaistua kaipaukseesi. Mutta tiedäthän ettei mikään ole ikuista. Paluu kotiin ei välttämättä ole ratkaisu, mutta pianhan se on mahdollista. Oletko ajatellut palaavasi takaisin omiesi pariin?"
"Palata? Ei, olen jo lähtenyt. Kotini on täällä. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin Gar, Sarwen, Feala ja Jamima ovat klaaniani nyt."
"Ei, se ei kuulosta typerältä mielestäni. Jokainen teistä varmasti ajattelee enemmän tai vähemmän samoin. Melkein jopa kadehdin teitä ja teidän yhteenkuuluvuuttanne. Silti, eikö tällaisena hetkenä kun tunnet olevasi kotona ja näet nuo kaukaiset tähdet jotka saavat sinut hetkeksi hiljentymään, ole jokin hyvä hetki muistuttaa itselle kuka on? Tarkoitan, se että kaipaat, kertoo että elät. Sisältä ja ulkoa. Se, että kaipaat, kertoo että sinulla on toivoa. Ei välttämättä paluu takaisin omiesi pariin, mutta se minkä olet menettänyt, olet saanut toisenlaisena takaisin täällä tämänhetkiseltä klaaniltasi ja tiedät että sinuun luotetaan ja turvaudutaan aivan kuten kotiplaneetallasi." Hengähdän sanottuani tuon kaiken ja tiedän etten olisi sanonut noin ellen olisi puhunut Fealan kanssa. Silti kaikki tuli sisältäni tarkoituksella.
Arpi kääntyy ja aukaisee takkinsa paljastaen arpitatuointien täyttämän rintakehänsä ja vatsansa.
"Minä tiedän mitä olen. Jokainen tapahtuma elämässäni on kaiverrettu minuun. Kaikki muistot, suuret tapahtumat. Menneisyyteni. Vaikka minne matkustan, se seuraa mukanani."
Katson arpia hänen vartalossaan ja sanon:
"Sinulla on arvet mukanasi minne ikinä menetkään ja se kertoo kuka olet. Sehän on hyvä asia, vaikka kaikki muistot eivät varmasti olekkaan hyviä. Eikö?"
"Jokainen muisto on osa minua, ja hyvä, sillä ne ovat tehneet minusta sen, mitä minä olen. Mitä sinä muistat itsestäsi?"
"Paljonkin. Minulla ei ole juuria kuten sinulla eikä minulla ole kaipuuta mihinkään, mutta kaikki se mitä olen kokenut on tehnyt minusta sen mitä olen nyt ja kannan muistoja mukanani."
"Kannat muistoja mukanasi?" Arpi naurahtaa. Hän näyttää rintakehäänsä, jossa on nuolen mallinen arpi. "Ensimmäinen metsästysreissuni."
Hymähdän katsoessani hänen arpea.
"Ja koska minulla ei ole arpia kehossani, en voi muistaa itsestäni mitään?"
Arpi nyökkää.
"Kipu, tuska."
Kurtistan kulmiani kuunnellessani häntä.
"Tiedätkö, aivan pienen hetken jo luulin että voisin alkaa pitää sinusta kuten muistakin, mutta sinä hallitset tuon ärsyttämisen taidon. Sanotaan että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa ja tällä kertaa minä olen se joka älähtää, mutta syystäkin. Sinä vähättelet muistojani joista sinä et tiedä drenin vertaa."
Arpi virnistää.
"Tiedätkö, meillä on yksi ero."
"Meillä on montakin eroa, mutta kerro se mikä on mielessäsi."
"Voitko tappaa minut heti? Nyt?"
Vaivaudun ensin hänen kysymyksestään, mutta vakavoidun ja ehkä jopa loukkaannun hieman. Tosin minkä hän itselleen voi, se on se mitä hän on. Hän on tappaja.
"Olet oikeassa. Se ero meillä on, sillä sinä voisit tappaa minut räpäyttämättä silmiäsi ja tuntematta mitään. Minä en. En vaikka vihaan sinua."
Arpi nyökkää ja sulkee takkinsa kääntyen katsomaan tähtiä.
"Olen yhtä valmis kuolemaan kuin tappamaan. En ole pelkuri. Minun pelinappulani ovat tasan kuoleman kanssa."
"Okei, hyvä sinulle. Ole tuollainen, uhkaile melkein käytännössä tappaa minut koska vain minun sitä huomaamatta jos haluat. Väitä että en tunne itseäni koska en viiltele itseäni, mutta minä tiedän mitä olen ja tiedän mitä muistan. Ei kiinnosta enää mitä sinä ajattelet," sanon välinpitämättömästi ja kyllästyneenä, toisaalta sisällä vihaa leiskuen. Mieleni tekisi hypätä hänen kimpuunsa ja iskeä kynteni hänen ihoonsa, mutta teen sen vain mielessäni.
Arpi jatkaa avaruuden katselemista.
"Tiedätkö, sinulla ja minulla on jotain yhteistä."
"En nähnyt sinun lyövän päätäsi missään vaiheessa, mutta ehkä niin kävi huomaamattani. Kerro toki, mitä yhteistä muka sinulla ja minulla on?"
Arpi osoittaa näyttöä ja siinä siintävää avaruutta.
"Mitä tuosta?" Kysyn katsoen avaruutta näytöltä. Näky on mielestäni hyvin kaunis. Sellainen jota voisi katsoa pitkäänkin sanomatta mitään.
"Tuo meillä on yhteistä."
"Totta," vastaan myöntävästi, sillä hän on siinä oikeassa.
Arpi katsoo yhä kuvaruutua.
"Tiedätkö, sillä ei ole oikeastaan väliä, missä on. Tähdet näyttävät aina samalta."
"Tuossakin olet oikeassa. Kotona katsot tähtiä kaipaavasti ja toivot että olisit siellä, mutta kun olet siellä ja katsot sieltä tähtiä, tunnet samoin. Et varmasti tarkoittanut sanojasi kuten minä, mutta tuo oli vain esimerkki siitä miten merkityksetöntä olinpaikka voi olla."
Arpi kääntyy katsomaan Chiasmia.
"Kun kotiplaneetalta katsot tähtiä, tahdot kurottautua niihin. Mutta kun pääset avaruuteen, olet silti yhtä kaukana niistä."
"Aivan niin," sanon hymyillen ja nyökkään. Olemme jostain taas samaa mieltä.
Arpi jatkaa tähtien katsomista.
"Uskon, että vaikka olitkin ottamassa kyydin pois sieltä avaruussatamalta, jäät tänne kuten me muutkin olemme jääneet."
"Niinkö luulet? Olen kyllä itsekin ajatellut asiaa ja osa minusta viihtyy täällä."
Ohjaamon ovi aukeaa ja Gar kävelee sisään.
En ole puhunut Arven kanssa mitään salaista, mutta vaikenen kuitenkin kun Gar astuu sisään.
Gar katsoo kumpaakin ja menee tarkistamaan koordinaatit.
"Kaikki on kuten pitääkin. Kurssi on pysynyt samana. Planeetta, johon matkustamme on vielä liian kaukana, että pystyisin skannaamaan sen."
Nyökkään ja sanon:
"Toivottavasti matka menee loppuun asti kuten pitääkin." Kävelen ovelle, vilkaisen vielä kuvaa avaruudesta ja poistun kanttiinin kautta hyttiini.
Chiasm syö ja rentoutuu ja viettää aikaa yksinään, kunnes kaiuttimista kuuluu:
"Yksi arn planeetan luotaukseen."
En pidä kiirettä vielä, mutta kun aika alkaa olla kulunut, menen ohjaamoon katsomaan mitä siellä näkyy planeetasta.
Kaikki ovat paikalla. Jopa Feala ja Jamima jotka usein ovat poissa ohjaamosta. Sarwen sanoo: "Korkeintaan 10 microtia."
Tietysti yllätyn nähdessäni heidät ohjaamossa, mutta ymmärrän että heitä kiinnostaa myös tämä tuntematon planeetta.
Sarwen katsoo tuloksia yllättyneenä.
"Koko planeetta, tai suurin osa tuntuu olevan veden peitossa."
"Niinkö? Sha-Tzuu, oletko sinä ikinä käynyt siellä?"
Sha-Tzuu nyökkää.
"Olen. Ihana paikka."
"Mielenkiintoista. En ole nähnyt vielä planeettaa mikä on veden peitossa. Itseasiassa en ole koskaan nähnyt paljon vettä," sanon kuvitellen mielessäni minkälainen planeetta on.
Sha-Tzuu kaatuu maahan. Hän alkaa vapista ja hänen keltaiset silmänsä muljahtavat ympäri.
"Mikä sille tuli?" Kysyn ja nopeasti kumarrun hänen puoleensa ja varovasti yritän pitää aloillaan.
"Feala, mikä hänelle tuli?" Kysyn vielä, huolestuneena jopa.
Feala kumartuu Sha-Tzuun ylle.
"Hän elää, mutta kouristelee. Kuin vieroitusoireita."
"Vieroitusoireita? Se johtuu sitten alkoholista. Siitä alkoholista mitä hänen kotiplaneetallaan on, glingistä. Hän sanoi minulle siitä tullessaan alukselle."
Feala pudistelee päätään:
"Niin turmeltunut keho. Gling, mistä sitä saamme?"
"En tiedä. Onko hän tähän asti juonut sitä litkua mitä teit?"
"Kyllä, mutta se on loppunut."
"Pitää toivoa että planeetalta löytyy jotain, jollei tällä aluksella ole enää mitään. Sinä Feala varmasti tiedät jos on jotain mikä voisi helpottaa hänen oloaan?"
Feala katsoo Jamimaa.
"Auta minua etsimään jotain!"
Vilkaisen Jamimaa ja kiinnitän huomioni takaisin Sha-Tzuuhun, kääntäen hänet kyljelleen ja pidellen aloillaan.
Sarwen kysyy:
"Mitä tuo oikeasti voi juoda? Meillä saattaa olla polttoöljyä."
"En tiedä voiko hän juoda sellaista. Enkä haluaisi ottaa riskiä, sillä en halua saada harteilleni yhden oudon olennon kuolemaa."
Sarwen kutsuu Jamimaa ja Fealaa kommunikaattorilla:
"Löytyykö mitään?" Feala vastaa:
"Kaikki kemikaalit on jo juotu Sha-Tzuun toimesta." Sarwen katsoo Chiasmia.
"Polttoöljyä?"
"Hyvä on, sitä sitten," sanon nyökäten.
Sarwen lähtee juoksemaan ulos ohjaamosta sanoen, että hakee kanisterin hangaarista.
Sillä välin yritän pitää huolen siitä ettei Sha-Tzuu satuta itseään mitenkään tai tukehdu omaan kieleensä. "Frell mikä juoppo," tokaisen itsekseni.
Feala laskee kämmenensä Sha-Tzuun otsalle.
"Pieni sielu, joka turmelee itseään."
"Arvostan sinua kyllä, mutta tuo ei auta nyt. Se on heidän tapansa."
Feala katsoo Chiasmia järkyttyneenä:
"Koko heidän lajinsa?"
"Heille juotetaan lapsesta asti alkoholia, joten ei ihme että he kärsivät vierotusoireista. Voivatko ne olla niin vahvoja että johtavat kuolemaan?"
Feala yrittää tunnustella Sha-Tzuun kehoa.
"Hänen anatomiansa on niin vieras. En usko kuitenkaan, että hän kuolee. Ehkä vaipuu koomaan."
"Ei nyt, eikä mielellään koskaan meidän lähettyvillä," sanon päätäni pudistellen Fealalle.
"Sarwen, missä oikein kuhnaat?" Kysyn kommunikaattorin kautta Sarwenilta.
Sarwen vastaa:
"Tulossa ollaan," ovet aukeavat ja hän syöksyy sisään:
"Tässä." Hän ojentaa öljykanisterin Chiasmille.
Otan kanisterin ja avaan Sha-Tzuun suuta hieman, kaataen hitaasti kanisterin sisältöä hänen kärsäänsä. Välillä hieron hänen kurkkuaan jotta nieleminen onnistuisi paremmin. Kun olen kaatanut jonkin verran hänen kurkustaan alas, katson mitä tapahtuu. Jos mitään.
Sha-Tzuun silmät levähtävät auki. Hän vetää henkeään syvään ja maistelee kielellään.
"Tumma aromi."
"Mitä frelliä, se virkosi!" Huudahdan huojentuneena.
"Tämäkin tökötti siis kelpaa sinulle. Ota lisää toki että pysyt kunnossa siihen asti kunnes pääsemme planeetalle," jatkan hymyillen.
"Paksua, melko pahaa..." Sha-Tzuu otta kannun ja juo siitä. Gar vilkaisee toimitusta ja sanoo:
"Nyt olen nähnyt kaiken."
Naurahdan ja autan Sha-Tzuun ylös.
"Pelästytit meidät jo hetkeksi. Sinulle pitää hankkia juotavaa planeetalta jotta pysyt tajuissasi."
Sha-Tzuu sanoo hieman väsyneenä:
"Tarvitsen glingiä."
"Saako sitä sieltä minne menemme?"
Sha-Tzuu pudistelee päätään.
"Sitä saa vain kotiplaneetaltani." Gar sanoo:
"Nyt on hyvä aika aloittaa laskeutuminen, mutten löydä avaruussatamaa tai maata."
"Miten niin et löydä? Sha-Tzuu, kyllähän tällä planeetalla on asema minne laskeutua, eikö?"
Sha-Tzuu vastaa:
"Ei oikeastaan. Laskeudu veteen."
"Mitä ihmettä? Emmehän me voi hengittää vedessä."
Gar vastaa:
"Aluksen pitäisi kellua."
"Laskeudu sitten," sanon vaikka olenkin itse epäluuloinen.
Gar nyökkää.
"Valmistautukaa laskuun, ja toivokaa, että tämä purkki pystyy myös nousemaan sieltä!"
En tiedä mitä odottaa laskulta, mutta tarraudun kiinni johonkin siltä varalta että lasku ei suju pehmeästi.
Gar aloittaa syöksyn.
"Nyt tai ei koskaan, ehkä sen jälkeen ei ole mitään enää jäljellä!"
"Miten vakuuttavaa!" Huudahdan ja puristan otteeni tiukemmin kiinni.
Alus alkaa täristä kun se läpäisee ilmakehän. Gar suoristaa sitä kun he iskeytyvät vedenpintaan hyppien siinä hetken, ennen kuin alus pysähtyy ja uppoaa puoliksi.
"Olemme hengissä vielä. Pysyikö alus ehjänä?"
Gar nyökkää Sarwenia, joka poistuu nopeasti ohjaamosta tarkistamaan alusta. Arpi alkaa tarkistaa aluksen ohjainyksiköitä. Hetken kaikki on hiljaista, vain veden paineesta kuuluva natina on ainoa ääni. Vihdoin Sarwen sanoo:
"Kaikki kunnossa."
"Hyvä. Onko tämä paikka rakennettu siis veden päälle ja millä me pääsemme kulkemaan täällä? Näkyykö ympärillämme edes mitään?"
Sha-Tzuu sanoo:
"Meihin otetaan yhteyttä."
Hymähdän ja istuudun alas.
"Toivottavasti tässä ei mene pitkään."
Sha-Tzuu sanoo:
"Glapum'tilaiset ovat hyvin varautuneita ja ujoja."
Katson Sha-Tzuuta toinen kulma koholla ja kysyn:
"Varautuneita ja ujoja, mutta tarkoittaako se sitä että he ovat meitä vastassa asein?"
"He ovat rauhallinen kansa. Ei aseita. Heitä vastaan on vaikea taistella, sillä he asuvat syvyyksissä. He ovat uteliaita, mutta varautuneita. Mutta jos tunkeutujat osoittautuvat rauhallisiksi, he ottavat heidät ilomielin vastaan."
"Hyvä. Tuo tieto riittää näin aluksi."
Gar sanoo:
"En pidä tästä. Olla keskellä tuntematonta ja odottaa yhteyttä joltain, mistä ei tiedä mitä se edes on."
"En usko että he välttämättä pitävät tästä yhtään sen enempää kuin sinäkään. Pakko vain luottaa Sha-Tzuun sanaan siitä että he ovat ystävällisiä."
Sha-Tzuu nousee ylös:
"He eivät ole pitämättä tästä, sillä me olemme rauhallisia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti