perjantai 6. toukokuuta 2011

19. Sessio - Garin raivokohtaus ja keskustelua kannella

Katson hetken tähtiä ja sitten ajatuskonetta. En varmasti osaa sitä ilman opastusta käyttää, mutta tutkailen sitä kuitenkin ja mietin päässäni Sarwenin antamia ohjeita.

Chiasm on melko varma, että osaa käynnistää sen, ehkä jopa tehdä jotain. Mutta ei kuitenkaan luota itseensä, että viitisisi itse yrittää tehdä jotain ominpäin sen avulla. Sarwen kertoi useaan otteeseen, että se ei varsinaisesti hajoa, mutta voi mennä sekaisin väärinkäytettynä.

Parasta olla sekoittamatta sitä. Tyydyn siis katselemaan hetken tähtiä kunnes menen hyttiini rentoutumaan, mutta yhä ajatellen niitä numeroita päässäni.

Chiasm lepää miltei kahdeksan tuntia, kunnes tuntee saaneensa lepoa tarpeeksi. Hän ei ole vähään aikaan saanut olla rauhassa niin kauan kuin haluaa, tämä oli ainoa kerta oikeastaan sen jälkeen, kun hän tämän aluksen matkaan astui.

Hyvin levänneenä nousen ylös ja haen itselleni kahvia. Lämpimän kupin kanssa menen jälleen ohjaamoon. Mieluiten olen joko siellä tai hytissäni matkojen aikana.

Arpi on myös ohjaamossa. Hän tekee laitteilla jotain vilkaisten hajamielisesti Chiasmia.

Tervehdin häntä nopeasti ja jään seisoskelemaan ajatuskoneen lähelle, ollen hiljaa. Huokaisen hetken kuluttua syvään, tarkoituksella teatraalisti ja sanon:
"Minä niin haluaisin oppia käyttämään tätä konetta. Mitä sinä muuten teet?"

"Tarkistan, että kurssi on pitänyt. Teen skannauksen lähellä olevien alusten varalle."

Hymähdän ja juon kahviani, hajamielisesti vilkaisten välillä mitä Arpi tekee.
"Voisitkohan sinä jatkaa opetusta tämän laitteen käytöstä kun olet tehnyt tuon mitä teet nyt?" Kysyn häneltä.

Arpi katsoo Chiasmia ja keskeyttää sen, mitä on tekemässä:
"Näytänkö minä tuollaisten asioiden opettajalta? Voin opettaa mihin kohtaan isket tikarin selkään, että uhrisi kuolee välittömästi."

Kohautan olkapäitäni ja käännän katseeni pois hänestä. Tuota vähän ajattelinkin.
"Sarwen opettaa kyllä, mutta se kestää ja hän ei koskaan mene suoraan asiaan. Mutta eipähän meillä mikään kamala kiire tunnu olevan," sanon ja nostan katseeni takaisin häneen.
"Millaista se oli?"

"Millaista oli mikä?" Kysyy Arpi ja lopettaa mitä on tekemässä. Ilmeisesti kaikki on hyvin. Arpi kävelee Chiasmin eteen.

"Ensimmäinen metsästyksesi."

Arpi virnistää. Hän näyttää ylävartalossaan olevaa nuolta. Nuoli on suhteellisen yksinkertainen muihin monimutkaisempiin arpiin.

Katson hänen nuolta kuvaavaa arpea. Se on jopa hieno mielestäni.
"Mitä tuo tarkoittaa?"

"Ensimmäinen tapponi."

"Minkä tapoit, vai pitäisikö kysyä kenet ja kuinka nuori olit?"

Arpi hymyilee.
"Olin 12 vuotias. Sotaretkellä. Imperiumi yritti saada lisää tilaa kotiplaneetaltani, ja me vastustimme. Meidän joukkoja komensi isäni, ja yöllä hän lähetti minut yksin vihollisleiriin. Minun piti hiipiä sinne, tappaa, ja hiipiä takaisin. Yllätin bunkkerissa vartijan ja viilsin hänen kurkkunsa auki."

"Niin nuori," sanon yllättyneenä.
"Teidät kaikki siis koulutetaan tappajiksi, miehet, naiset ja lapset?"

Arpi nyökkää.
"Useimmat saavat tappajan koulutuksen, mutta kaikki eivät sitä käytä. Se kuuluu kulttuuriimme. Meilläkin on kauppiaita, viljelijöitä, kotiäitejä. Mutta me kaikki pystymme tappamaan enemmän tai vähemmän. On meidän rodussa niitäkin, jotka koskaan eivät ole tappaneet."

"Miten heihin suhtaudutaan ja mitä jos olisit epäonnistunut ensimmäisessä tapossasi, mutta olisit selvinnyt hengissä? Tunnetaanko teidän rodussa käsitettä toinen mahdollisuus?"

"Olisin häpäissyt isäni. Hän antoi minulle tehtävän, luotti minuun, luotti, että oli kouluttanut minut oikein. Jos olisin epäonnistunut, olisin tuonut hänelle häpeää."

"Entä ne jotka eivät ole koskaan tappaneet, ovatko he teidän silmissä mitään?"

Arpi naurahtaa.
"Tiedätkö, kulttuurimme on monimutkaisempi kuin vain, että olemme arpien täyttämiä tappajia."

"Ymmärrän, enkä minä teidän kulttuurista koskaan tule käsittämään mitään, olen vain utelias. Ja nuo arvet, niillä jokaisella on jokin tarina?"

"Jokaisella arvella on merkitys, tarina."

"Ja läpi elämänne merkitsette kehoonne niitä tarinoita?"

Arpi nyökkää.
"Tietysti, mitä vanhemmaksi tulemme, sitä harvemmin teemme arpitatuointeja."

Nyökkään ja juon kahvini loppuun.
"Oletko tehnyt itsellesi uusia tällä aluksella ollessasi?"

Arpi katsoo Chiasmia.
"Tiedätkö, nämä ovat henkilökohtaisia, eivät esiteltäväksi kuten teidän ihmisten tautoinnit."

"En tiennyt. Okei, en kysele niistä enempää sitten," sanon ja hymyilen hieman.

Feala kävelee sisään ohjaamoon. Hän pysähtyy hetkeksi ja kohottaa kätensä ilmaan:
"Te tulette toimeen."

Vilkaisen Arpea ja kohautan olkapäitäni.
"Tuskin se pitkään kestää. Sinä näytät voivan paremmin." Sanon ja katson hymyillen Fealaa.

Feala nyökkää.
"Kyllä. Voin paremmin. Kiitos. Onko kaikki kunnossa, Arpi?" Feala nyökkää ohjauslaitteisiin.
"Kyllä, kurssi on pitänyt, ei vihamielistä ympäristöä havaittavissa."

"Onko tällä aluksella muuten mitään puolustusmekanismia jos kohtaisimme vihamielisiä vastaantulijoita? Suojakilpeä tai mitään aseita?" Kysyn katsoen kumpaakin.

Arpi vastaa:
"Suojakilpi." Feala sanoo:
"Jumala on suojakilpemme."

"Toimiiko se?"

Feala nyökkää.
"Jos Jumala niin on suunnitellut." Arpi vastaa yhtäaikaa:
"Toivottavasti."

"Hienoa," sanon toinen kulma koholla.
"No, vielä kun on rauhallista, taidan mennä etsimään Sarwenin, jotta hän jatkaisi ajatuskoneen käytön opettamista. Haluan pian ne kaikki numerot pois päästäni."

Feala sanoo:
"Näin Sarwenin aamiaisella Garin kanssa, kun tulin tänne."

Nyökkään ja poistun ohjaamosta, mennen kanttiiniin. Täydennän kuppini uudella kahvilla ja istuudun samaan pöytään Sarwenin kanssa.
"Hei. Koska jatkamme oppituntia?"

"Saanko syödä ensin?" Gar murahtaa taustalla:
"Tiedätkö mitä, Chiasm. Olen pettynyt sinuun."

"Miten niin pettynyt minuun?" Kysyn kummissani.

"Minä asetin sinut vastuuseen ruokahuollosta, eikö?" Garin ilme on tiukka.

"Emme ole vielä päässeet paikkaan jossa voisin uusia listaa, jos sitä tarkoitat. Enkä ole täällä tarjoilija, jos tarkoitatkin sitä etten ole tuonut sinulle keittoa."

Gar nousee ylös ja paiskaa soijakeittolautasensa seinään.

"Heti kun pääsemme seuraavalle planeetalle, lupaan uusia listan, ok?"

Gar lähtee uhkaavasti kävelemään kohti Chiasmia heittäen pöydän sivuun edestään. Sarwen nousee ylös ja siirtyy sivuun.

Nousen ylös nopeasti ja tuoli kaatuu altani kun peräännyn tuijottaen Garia jännittyneenä ja pelästyneenä. En ole vielä nähnyt häntä tuollaisena ja kaikki vain ruuan takia.
"Gar, älä tee mitään typerää nyt," sanon hiljaa, tuijottaen häntä.

"Me olimme juuri planeetalla, missä oli hyvää ruokaa. Vaikkakin pelkkiä rehuja, mutta hyviä sellaisia. Ja täällä minä istun ja syön tätä frellin soppaa!"

"Olisit sitten sanonut siellä että haluat rehuja evääksi sieltä! Minä en tiennyt että tuo soppa on sinulle noin iso ongelma ja sanoin jo, että seuraava paikka, rahaa sen verran mitä se tarvitsee ja lista on uusi."

Gar puristaa nyrkkinsä yhteen aivan Chiasmin edessä.
"Sinun piti hoitaa ruokapuoli!"

"Ja minä hoidan sen! Seuraavalla planeetalla!" Huudahdan hänelle, pitäen katseeni hänessä ja yrittäen olla järkähtämätön vaikka pelkäänkin.

Gar katsoo Chiasmia ja lähtee kävelemään pois ruokalasta. Ovella hän karjuu eläimellisesti:
"Olen ollut nälkäinen ties kuinka monta arnia!"

Katson hänen peräänsä ja puren hampaitani yhteen vihastuessani.
"Lupasin kyllä tehdä oman osani siitä hyvästä että otitte minut kyytiin ja tein heti alussa selväksi etten kokkaa enkä siivoa. Olen jo suostunut hankkimaan sitä parempaa ruokaa vaikka se homma ei minulle kuulu ja nyt sain karvaisen Voroxin vihan niskaani koska hän on nälkäinen? Frell, minullakin menee jossain raja!" Sanon vihaisena Sarwenille, joka on seurannut tilannetta hiljaa sivusta.

Sarwen kohauttaa olkapäitään.
"Nälkäinen Vorox on nälkäinen, eikä Gar ole poikkeus."

Nostan käteni lanteilleni ja kysyn:
"Anna kun arvaan. Minä joudun vielä siivoamaan hänen jälkensäkin?"

Sarwen kohauttaa olkapäitään uudelleen.
"Yleensä hän itse siivoaa jälkensä, kun kukaan ei ole paikalla ja hän on rauhoittunut."

"Et sattumoisin ottanut yhtään evästä sieltä planeetalta mukaasi?" Kysyn ja nostan pöydän ylös lattialta takaisin omalle paikalleen.

Sarwen pudistelee päätään.
"En ottanut. Enkä tiedä missä niitä olisi edes säilötty, tai kuinka kauan ne olisivat kestäneet nahistumatta. Menemmekö opiskelemaan?"

Hymähdän ja lähden ohjaamoon. Tällä hetkellä kiinnostus opiskeluun on hyvin pieni, mutta tiedän että se on suotavaa että opin sen käytön nopeasti.

Ohjaamo on jälleen tyhjä, kenelläkään ei ole siellä tekemistä. Chiasm huomaa, että hänenkin käyttämässä tutkassa vilkkuu punainen valo. Sarwen selittää, että se on automaattiluotaus mikä ilmoittaa, jos jotain on tutkan kantaman päässä. Hän pyytää Chiasmia käynnistämään ajatuskoneen.
"Mihin jäimmekään?"

"Sano sinä," sanon ja käynnistän koneen.

Sarwen jatkaa siitä, mihin he jäivät kerraten nopeasti mitä hän viimeksi opetti, ja puhuen paljon muutakin asiaan enemmän tai vähemmän kuuluvaa.

Kuuntelen häntä ja nyökkäilen aina välillä, vaikka osa hänen sanoistaan meneekin ohi korvieni. Hetken kuluttua sanon:
"Sarwen, voisitko jättää nuo turhat asiat pois ja keskittyä olennaiseen? Voisit joskus toiste kertoa juttujasi kun en odota niin kärsimättömänä oikeita oppeja."

"Mitä tarkoitat?" Sarwen hymyilee.
"Tee nyt perässä mitä sanoin."

"Sanoit niin paljon," sanon mutta yritän tehdän kuitenkin niin kuin hän pyytää.

Sarwen tarkkailee vieressä, ja ohjaa Chiasmia välillä. Jossain vaiheessa alkaa tutkan valo vilkkua kiivaammin ja kaijutin ilmoittaa:
"Tutka havainnut liikkuvan kohteen." Sarwen sanoo:
"Okei, tuota osaat käyttää. Kohdista tutkan etsin kohteeseen niin otan visuaalin siihen."

Nyökkään ja teen niin. Ensimmäistä kertaa kuitenkin pelkään kohteen olevan vihamielinen. Tai en pelkää sitä että onko se vihamielinen, vaan sitä että tällä aluksella ei välttämättä ole minkäänlaista suojaa sellaista vastaan.

Chiasm huomaa, että heitäkin luodataan. Hän saa otettua kohteen tutkaan.

"Kohde tutkassa," sanon ja jatkan:
"Se tekee kuten mekin."

Arpi syöksyy ohjaamoon:
"Mikä tilanne?" Sarwen sanoo:
"Chiasm on saanut kohteen lukittua, avaan visuaalin. Kohde on tehnyt samoin." Arpi menee omalle työpisteelleen.
"Kauppa-alus."

"Kauppa-alus? Sehän tuli kuin tilauksesta, sillä muistan vielä aivan liian hyvin nälkäisen Garin," sanon.

Sarwen sanoo:
"Meillä on vain se kymmenen tuhatta blutokia. Yhden aseen hinta oli mitä? 2000 - 3000 ja nämä kaikki madot maksoivat 5000."

"Mitä tarvitsemme aivan välttämättä nyt, muutakuin sille karvaturrille ruokaa?"

"Emme välttämättä mitään. Mutta uskon, että pinnalla on edullisempaa, kuin avaruudessa."

"Jätämmekö aluksen sitten huomioimatta ja jatkamme matkaa?"

Sarwen sanoo:
"Kyllä. Mutta tuo on hyvä merkki, alamme olla lähellä sivistystä."

"Vihdoinkin," totean.

Sarwen kysyy Arvelta:
"Kuinka paljon matkaa?" Arpi tarkistaa ja vastaa:
"20 arnia."

"Saavumme siis perille seuraavaan aamuun mennessä," sanon ja olen kysymässä Sha-Tzuulta, tietääkö hän mitään tästä planeetasta jolle olemme menossa, mutta muistan ettei hän olekkaan mukanamme.

Sarwen sanoo:
"Minua alkaa kyllästyttää tämä aluksella olo. Tiedätkö, monta vuotta jo täällä. Alkaa seinät kaatua niskaan. Olisi mukava viettää aikaa vaikka jonkun mukavan tytön kanssa. Varmaan 20 arnia kuluisi nopeasti."

"Kerrot planeetalla tarinan arvestasi, kuten sanoin jo aikaisemmin ja ehkä sinua onnistaa. Saat jonkun mukavan tytön jonka kanssa viettää arneja.
"Sanon leikillisesti hymyillen."

Sarwen kurtistaa kulmiaan.
"Sinä et nyt ihan ymmärtänyt." Arpi sanoo:
"Kaikki ymmärtävät, älä heitä syytä siitä, mitä olet."

"Mene jututtamaan Jamimaa. Hän on harvoin missään muualla kuin hytissään ja hänelle tekisi hyvää osata vaihtaa vapaalle. Sinä osaat sen homman ja voisit hyvin opettaa häntä siihen.
"Sanon Sarwenille."

Sarwen iskee silmäänsä:
"Olen yrittänyt, mutta hän on melko hankala persoona."

"Kuten sanoin, hänen pitäisi osata vaihtaa vapaalle. Edes silloin tällöin."

Sarwen nyökkää.
"Hän yrittää valloittaa avaruutta, kuten al-Malik, mutta sulkeutuu huoneeseensa ja valittaa kaikesta."

"Kun teimme sitä lauttaa, tai minä tein ja hän auttoi, en kuullut kertaakaan hänen valittavan mitään mistään. Ehkä hänellekin tekisi hyvää jatkossakin tehdä jotain hyödyllistä. Ei hänen siltikään tarvitsisi luopua prinsessana olostaan vaikka osaisikin ottaa rennosti tai olla hyödyllinen. Ja kas kas, mikä minä olen uutena tulokkaana mitään neuvoja antamaan henkilöstä jonka te jo tunnette pitkältä ajalta. Kunhan sanoin vain oman mielipiteeni," sanon hymyillen.

Sarwen sanoo:
"Sinä olet nainen, ja hän on elänyt meidän miesten keskellä täällä. Ehkä ymmärrät häntä paremmin."

Kohautan olkapäitäni.
"En minä silti aio ruveta hänen parhaaksi ystäväksi vain sen takia että saatan ymmärtää häntä paremmin kuin te."

Arpi katsoo Sarwenia:
"Onhan Feala täällä myös. Hänkin on nainen."

"Totta, mutta Feala ei varmasti puutu kenenkään olemukseen ja persoonallisuuteen millään lailla. Ehkä jos hän ymmärtää paremmin miksi Jamima on sellainen kuin on, hänellä ei välttämättä ole mitään tarvetta yrittää muuttaa Jamimaa mitenkään tai puuttua hänen sulkeutuneeseen olemukseen millään lailla."

Sarwen sanoo:
"Feala on yhtä universumin kanssa. Hän on kuin jokin outo elävä atomi tai jokin... en tiedä. Juttu. Hän ei ole tästä maailmasta. Mutta hän on aika kuumaa tavaraa."

Katson Sarwenia kummastuneena ja yllättyneenä.
"Mainitsitkin asiasta jo kerran aikaisemmin mutta luulin että se oli vain huulen heittoa."

Sarwen sanoo:
"Tiedätkö, joku, mitä et voi koskaan saada..." Arpi keskeyttää:
"Kuten kaikki naiset sinulle. Ketään ei kiinnosta sinun likaiset kuvitelmasi."

"Tietääkö Feala tunteistasi häntä kohtaan?"

Sarwen hymyilee:
"Feala rakastaa minua." Arpi vastaa:
"Feala rakastaa jokaista ruosteista mutteria tässä avaruusaluksessa!"

"En tiedä rakkaudesta, en ole koskaan kokenut sellaista mutta tuo kuulostaa suloiselta," sanon virnistäen pää kallellaan.
"Se 20 arnia kuluu oikein rattoisasti kun vietät sen hänen kanssaan."

Sarwen sanoo:
"Hän varmasti viettäisi sen ajan kanssani, mutta hän on hieman tylsä. Tiedätkö. Filosofisella ja uskonnollisella tavalla tylsä."

"Ymmärrän. Etkä jaksaisi kuunnella hänen suloista ääntään pääsi leväten hänen sylissään?"

"Voin nukkua yksinkin. Oikeasti, kun hän innostuu, sillä ei ole loppua. Se jatkuu, jatkuu ja jatkuu." Arpi sanoo:
"Sarwen, kyllästyin ääneesi, ja tutka havaitsee enemmän aluksia. Alamme tosiaan olla sivistyksen parissa."

Ei kommentteja: