27. Sessio - Kaikki sujuu odotetusti

Tyytyväisenä Jamiman suostumiseen jäädä alukselle, jatkan hänen avustuksella magneettilukon etsimistä.

Pitkän etsinnän jälkeen Chiasm löytää vihdoin esineen, mikä sopii kuvaukseen. Se on suurehko laatikkomainen painava laite, jossa on kaksi painiketta; punainen ja vihreä. Painikkeiden välissä on neljä rullaa numeroilla nollasta yhdeksään lukon koodia varten.

"Okei Jamima, tämä taitaa olla se mitä etsimme. Tämä viedään katolle ja lukitaan koodilla. Millä koodilla?" Ihmettelen katsoessani laitetta.
"Saakohan tähän itse keksiä uuden koodin vai tietääkö Feala vanhan?" Kysyn ja vinkkaan Jamimaa mukaani, tietämättä oikeastaan edes missä se aukko katossa on.

Jamima katsoo laitetta.
"En tiedä. Mikä se on edes ja miksi se viedään katolle?" Chiasmin tutkiessa laitetta, sen pohjaan on niitattu metallilevy jossa ohjeet painaa sekä vihreä että punainen nappi pohjaan uuden koodin syöttämiseen. Numerorullat asetetaan haluttuun kohtaan ja painetaan punaista nappia, jolloin koodi aktivoituu. Itse magneetti aktivisoituu kun painetaan vihreää nappia, jolloin se magnetisoituu. Magneetti poistetaan syöttämällä oikea koodi ja painamalla punaista nappia.

"Nyt tiedän miten tämä toimii, vielä pitää löytää aukko katossa. Se lukitsee katossa olevan luukun. Kukaan ei pääse sisälle eikä kukaan ulos. Ilman koodia."

Jamima katsoo Chiasmia:
"Kattoluukusta siis pääsee ulos, etkä sitä kertonut vaan naureskelit selkäni takana kun yritin aukaista ilmalukkoa. Minä taidan mennä jaloittelemaan, lukitse sitten luukku jos haluat. Mutta päästä minut sisään kun piippaan sinua kommunikaattorilla." Jamima näyttää iloiselta.
"Sitä paitsi, minun on nälkä. Täällä varmasti on joku mukava ravintola. Ja tarvitsen uusia vaatteita."

"Ei Jamima, sinä et voi mennä ulos. Ja täällä on parempaa evästä nyt tarjolla kuin ennen. Vaatteita voit hankkia sitten kun pääsemme kaikki jaloittelemaan," sanon katsoen Jamimaa, en varsinaisesti pettyneenä mutta hieman kyllästyneenä. Olisihan minunkin pitänyt tietää ettei hänen yksi lupauksensa välttämättä tarkoita sitä, ainakaan koko aikaa.

"Miksi en muka voi päästä ulos?" Jamima jatkaa inttämistä. Feala on tullut takaisin käytyään nopeasti pois.
"Juodaan kuppi teetä tämän urakan jälkeen, ja sitten pääset ulos."

Katson Fealaa toinen kulma koholla, mutta hymähdän. En myöntymisen merkiksi.
"Feala, missä on se kattoluukku?" Kysyn toivoen, että voisin päästä asentamaan sitä ilman Jamimaa ja näin saada siihen koodin jota hän ei tiedä.

Jamima sanoo:
"En tiedä mitä olet kattoluukkuun asentamassa, mutta en pidä siitä. Miksen ensin pääse ulos, ja sitten vasta rupeat leikkimään mekaanikkoa?" Feala sanoo hieman tiukempaan sävyyn:
"Teetä, neidit. Sitten vasta hupi."

"Hyvä on, hyvä on," vastaan Fealalle ja lasken magneettilukon lattialle.
"Mitä teetä teit?"

Feala sanoo:
"En synteettistä, vaan omasta varastostani." Feala lähtee kohti kanttiinia ja matkalla heidän takanaan kulkiessa Jamima sanoo:
"Tee voisi kyllä maistua," hän katsoo tiukasti Chiasmia:
"Ennen kuin lähden jaloittelemaan."

"Miten vain," tokaisen Jamimalle katsomatta häntä.

Feala näyttää kattaneen jo teen valmiiksi, kun he saapuvat kanttiiniin. Hän istuutuu ja siemaisee omastaan:
"Se on vielä lämmintä, hyvä."

Istuudun itsekin alas ja maistan teetä. Varmasti hyvin erilaista kuin synteettinen.

Tee maistuu hyvältä. Sen aromit ovat tuoreet ja hunaja tuo pientä makeutta. Toista kuin synteettisen juomakoneen musta kitkerä litku. Jamimallekin näyttää tee maistuvan, ja hän unohtaa hetkeksi pakkomielteensä päästä ulos. Mutta kuten Jamiman pulleasta olomuodosta näkee, hän on herkuttelija.

Itse olen enemmän kahvi-ihmisiä, mutta kieltämättä tämä tee maistuu mielestäni hyvältä ja terveelliseltä. "Tämähän on hyvää," sanon hymyillen.

Chiasm huomaa silmäkulmastaan, miten Jamiman käsi alkaa hieman laiskistua kun hän kohottaa kuppiaan huulille, silmät alkavat lurpsahdella ja hän haukottelee.

Ah, Fealan ratkaisu ongelmaan nimeltä Jamima ja hänen kyltymätön hinku päästä pois alukselta, ajattelen mielessäni ja vilkaisen Jamimaa, katsoen sitten Fealaa hieman hymyillen.

Feala iskee silmäänsä Chiasmille. Jamima pudistelee päätään:
"Alkoipa minua ramaista." Hän katsoo unisin silmin Fealaa:
"Et kai sinä...?" Ja hän nukahtaa tuolille.

"Kiitos Feala, tämä tuli tarpeeseen. Miten kauan vaikutus kestää?" Kysyn ja olen siemaisemassa omaa teetäni, mutta pysähdyn ja katson hieman kysyvästi Fealaa.

Feala nyökkää Chiasmia jatkamaan:
"Vain tuo on huumattua. Hän nukkunee 12 arnia kuin vauva. Autatko kantamaan..." Feala katsoo Jamimaa:
"Tarkoitan tekemään hänelle pedin tänne?"

"Tietysti autan," vastaan hymyillen, mutta ensin haluan nauttia teestäni. Juon sen loppuun ja kiitän Fealaa siitä, hakien sitten omasta hytistäni tarpeet pedin tekoon ja Fealan avustuksella saan Jamiman hieman kovalle, mutta lämpimälle pedille.
"Se luukku, en tiedä missä se on."

"Hangaarin katossa. Perällä on tikkaat sille. Tarvitsetko apua?"

"Enköhän minä pärjää. Olet jo auttanut enemmän kuin tarpeeksi," sanon hymyillen ja osoitan nukkuvaa Jamimaa. Nyökkään vielä Fealalle ja poistun kanttiinista hangaariin. Noukin lukon ja alan etsiä oikeaa kohtaa. Kapuan tikkaiden avulla luukulle ja painan punaista sekä vihreää nappia, asettaen laitteeseen koodin ja laitan sen garin ohjeiden mukaan luukun ja reunan väliin, painaen nyt vihreää nappia. Sen pitäisi magnetisoitua nyt.

Laite jämähtää paikoilleen ja Chiasm miltei tuntee, miten hänen sormensa olisivat katkenneet jos ne olisivat jääneet luukun ja magneetin väliin. 1000 kilon voima.

Tyytyväisenä siitä että sain vihdoin laitteen asennettua ja Fealan avustuksella varmistettua Jamiman pysymisen sisällä, alan taas puurtaa hangaarissa laatikoiden ja tavaroiden parissa.

Aikaa kuluu iltaan asti, kunnes Gar viestittää Chiasmille, että he saapuvat takaisin.

Minä puolestani välitän tiedon Fealalle ja jään hangaariin odottelemaan muiden paluuta.

Jonkin ajan kuluttua Gar ottaa yhteyttä uudelleen:
"Olemme luukulla, päästä meidät sisään."

Kapuan takaisin tikkaille ja syötän laitteeseen koodin jonka siihen asensin.

Laite tipahtaa Chiasmin syliin magneetin sammuessa ja Gar muun seurueen kanssa astuu takaisin sisälle hangaariin. Gar lähtee heti ilmalukolle, mistä alkaakin pian kuulua kolinaa. Arpi jää Garin taakse ja Sarwen Chiasmin lähettyville.
"Oliko Jamimasta vaivaa?" Sarwen kysyy.

"Ei, ei sitten lainkaan. Hän nukkuu sikeästi kanttiinissa," vastaan hymyillen.
"Saitteko te mitä pitikin?"

Gar sanoo ilmalukolta:
"Kyllä, sukkula on myyty ja tykin asentajat tulevat myöhemmin. Arpi, valvo täällä, minä menen irrottamaan sukkulan lukitukset ohjaamosta käsin."

En osaa tehdä mitään auttaakseni, mutta jään silti seuraamaan tilannetta hangaariin. Tämä homma tuli kyllä hoidettua todella nopeasti ja olen varma että se olisi viivästynyt jos Jamima tai minä olisimme astuneet planeetalle myös.

Jälleen kuuluu rysähdys, mihin tällä aluksella on jo totuttu kun sukkula irtoaa Lohikäärmeestä. Ulkoa kuuluu äänekäs nostokurjen ääni, kun sukkulaa siirretään pois. Arpi nyökkää:
"Lisää rahaa, yksi murhe pois. Vielä Garin kirottu tykki."

"Miten pitkään menee ennenkuin se tullaan asentamaan ja miten kauan sen asentamiseen menee?" Kysyn.

Arpi vastaa:
"Asentamisen pitäisi alkaa pian. Samat henkilöt kuin ostivat tuon sukkulan. Jahka he saavat sen siirrettyä, alkaa tykin asennus."

Nyökkään ja sanon:
"Jos minua ei tarvita täällä, menen katsomaan osoittaako Jamima mitään heräämisen merkkejä."

Arpi nyökkää:
"Ole kuitenkin valmiina, mitä vain voi tapahtua tällä frellin aluksella koska vain."

"Hyvä on," tokaisen hymyillen ja menen kanttiiniin katsomaan Jamimaa.

Jamima näyttää nukkuvan vielä, muttei ole enää niin syvässä tajuttomuuden tilassa.

Kumarrun hänen puoleensa ja koitan varovasti herätellä häntä.

Jamima ynähtää hieman ja yrittää hakea hieman parempaa asentoa.

Hän on vielä liian tokkurassa herätäkseen, joten laitan peittoa paremmin hänen ylleen ja otan kahvin, jättäen hänet rauhassa lepäämään. Käytävällä mietin hetken mitä oikein tekisin ja ainoa tekeminen mikä on kesken, on edelleen se frellin hangaarin siivoaminen. Ei auta muu kuin palata sen työn pariin. Se tuskin häiritsee tykin asennusta mitenkään.

Hangaarin laskusilta on avattu, ja sisällä on suuri trukki joka on kohottanut tykin ilmaan. Gar katsoo vieressä ja antaa ohjeita miten sitä pitää siirtää. Trukki lähtee peruuttamaan pihalle hangaarista ja Gar seuraa kärkkäänä.

Samalla kun noukin lattialta jotain esineitä, seuraan tätä tapahtumaa. En näe trukin kuskia kunnolla, eikä hän katso minua koska tykki on tärkeämpi kuin maisemien katsominen, mutta kohotan silti peukaloni pystyyn merkiksi siitä, että hienosti sujuu ja heitän kädestäni rojun laatikkoon kuin pallon koriin.

Kun Gar ja trukki ovat lähteneet pois, Arpi jää istuskelemaan veitsellään leikkien laatikon päälle hangaarin ovelle. Hän vilkaisee Chiasmia nopeasti ja sanoo:
"Tähän asti näyttää hyvältä."

"Tähän asti?" Kysyn ja katson Arpea, puhaltaen hiuksia silmieni edestä.
"Odota kunhan näet lopputuloksen," sanon ja osoitan kaikkia laatikoita, joihin olen jo onnistunut Sarwenin avulla lajittelemaan työkaluja ja tavaroita.
"Nämä kaikki räjäytetään pieniksi atomeiksi ja ripotellaan avaruuteen kuin tuhkat." Huokaisen ja hymyn tapainen ilme kasvoiltani häviää.
"Sinä et sitä tiedä, mutta tämä on ollut ja on vieläkin frellin älytön homma. Tavaraa on niin paljon että tuntuu kuin laatikoita ei olisi niille edes tarpeeksi. Käytetäänkö edes näitä kaikkia?"

Arpi kohauttaa olkapäitään.
"Gar voi olla erimieltä siitä noiden hänen aarteiden räjäyttämisestä."

Pudistelen päätäni ja noukin maasta jälleen jo tuhannen kerran yhden rojun, paiskaten sen laatikkoon. "Kunhan saan tämän siivottua, niin Gar sotkee ja Gar siivoa itse seuraavaksi," sanon tuhahtaen ja juon kahviani.
"Ennätysmäärä kahvia vuorokaudessa. Eikä kädet edes tärise vielä pahasti," sanon vielä ja yritän jatkaa siivoamista. Paljoa ei ole enää jäljellä, mutta sekin tuntuu yhtä toivottomalta kuin ensikertaa aloittaessani koko tätä projektia.

"Sen haluaisinkin nähdä, kun sanot, että Gar saa itse siivota romunsa." Kumpikin tuntee lievää heilahtelua, kun alusta aletaan nostaa. Arpi vilkaisee hajamielisesti ulos.
"Asennus on tainnut alkaa."

"Hyvä. Pääsemme pian siis pois täältä ja joudumme kuuntelemaan Jamiman kommentteja syvästä unesta johon hän yhtäkkiä joutui," sanon työni lomasta.
"Onko teillä missään vaiheessa ollut suunnitelmissa hankkia joko uutta alusta tai laittaa tätä parempaan kuntoon? Tiedäthän, sellainen alus mikä ei näytä lentävältä roskatynnyriltä?"

"Alukset eivät ole halpoja, ja tämä toimii. Vaatii huoltoa ja on vähän kiikkerä, mutta toimii. Ja tämä on Garin."

Harvasanainen mies, totean ja nyökkään.
"Kelpaa minulle," sanon hiljaa jatkaen töitäni, kyllästyneenä ja väsyneenä.

Arpi sanoo:
"Käyn katsomassa ulkona, miten työt alkavat. Älä päästä Jamimaa pihalle, sillä minä en lähde häntä hakemaan mistään. Kun tykki on asennettu, tämä alus lähtee oli Jamima kyydissä tai ei."

"Ei huolta, hän nukkuu vielä melko sikeästi," sanon nyökäten. Tuskin Jamima ensimmäisenä on ryntäämässä ulos kun herää tokkuraisena unestaan.

Arpi nyökkää ja piilottaa veitsensä astuen ulos.

Jään jatkamaan töitäni hetkeksi, mutta se maistuu puulta. Totesin jo aiemmin että paljoa ei ole jäljellä, mutta yksin tämän kaiken loppuun saattaminen vie siltikin paljon aikaa, joten päätän pitää tauon. Ruoka voisi maistua ja samalla voin pitää Jamimaa silmällä, ajattelen, joten nakkaan kädestäni esineen katsomatta minne se laskeutuu ja lähden kanttiiniin. Tarkistan ensin onko Jamima vielä unessa ja vasta sitten otan itselleni syötävää.

Jamima istuu lattialla katsoen Chiasmaa:
"Mitä on tapahtunut... olenko sairas vai miksi pyörryin, ja mitä teen kantiinin lattialla ja kenen riepuja nämä ovat?"

"Nuo rievut," aloitan ja saatuani annokseni jatkan:
"Ovat minun. Tai siis tämän aluksen." Istuudun pöydän ääreen ja alan syödä.
"Nukahdit ja nukuit pitkään ja syvästi. Ei sen vakavampaa. Muut tulivat jo takaisin ja tykkiä asennetaan juuri. Kun se on valmis, lähdemme pois täältä. Kotiin," sanon.

Jamima nousee seisomaan ja sanoo:
"Menen pitkäkseni hetkeksi, heikottaa hieman." Hän lähtee kävelemään hitaasti pois.

En tiedä pitäisikö minun mennä saattamaan häntä vai loukkaantuisiko hän siitä. Otan suullisen ruokaa suuhuni ja nousen kuitenkin ylös kysyen hieman epäselvästi:
"Haluatko että saatan sinut?"

Jamima huitaisee kädellään:
"Selviän itse, kiitos vain. Ja kerro Fealalle terveisiä, etten koskaan juo hänen teetään enää. Se ei sovi minulle."

Nyökkään vaikkei hän taida nähdä sitä ja istuudun takaisin alas jatkamaan ateriani syömistä. Tuolla vauhdilla luulen että ehdin syömään ateriani ennenkuin Jamima ehtii hytilleen, ajattelen mielessäni ja naurahdan ajatukselleni.

Sarwenkin tulee kantiiniin vain ottaakseen annoksen kuivattua lihaa ja vihanneksia. Hän aukaisee pussin lämmittämättä sitä ja alkaa syödä seisten.

"Onko sinulla noin kiire ettet ehdi edes lämmittää ruokaasi?" Kysyn häneltä.

Sarwen nyökkää:
"Vihdoinkin Gar saa ylisuuren kanuunansa kiinni, en halua missata hänen ilmettään." Sarwen virnistää. "Vitsailin, lupasin Garille asettaa jo valmiiksi koordinaatit hyppyportille, mistä tänne saavuimme."

Syön vielä yhden suullisen ja vakavoidun kysyessäni:
"Entä jos se portti ei ole siellä vieläkään?"

Sarwen lopettaa syömisen.
"En tiedä. Ne ovat muinaisia artifakteja, mihin sellainen katoaisi?"

"No sano mihin se katosi silloin kun ensimmäisen kerran yritimme pois täältä. En minä tiedä miten ne voivat kadota niin, mutta sehän teki niin silmiemme edessä."

Sarwen kurtistaa hieman kulmiaan.
"Ehkä se..." hän miettii.
"En tiedä. Ehkä se töytäisi meidät kauemmas siitä... mehän tulimme aivan väärään osoitteeseenkin. Ehkä se on jossain lähellä. Tiedäthän, vähän kuin röyhtäisi meidät ulos."

Katson Sarwenia toinen kulma koholla.
"Ei, en tiedä. Mutta ehkä se on jossain lähellä, kuten sanoit."

Sarwen nyökkää ja jatkaa syömistään.
"Niin sen pitää olla." Hän heittää pussin roskikseen ja lähtee pois kanttiinista heilauttaen kättään hyvästeiksi.

Heilautan kättäni vaikkei hän sitä näekkään ja syön ateriani loppuun. Vien lattialta Jamiman väliaikaisen pedin takaisin hyttiini ja päätän jäädä sinne hetkeksi ennenkuin menen jatkamaan siivoamista. Ja edelleen olen varma siitä että kunhan olen saanut sen valmiiksi, aion sanoa Garille rojujen hankkimisesta ja niiden levittämisestä jotain.

Myöhemmin Gar ja Arpi kävelevät hangaariin sisään ja sulkevat hangaarin oven. Gar vilkaisee Chiasmia ja sanoo:
"Huomenna on valmista." Arpi kävelee Chiasmin ohi sanomatta mitään. Gar nyökkää Arven perään: "Hän jää ulkopuolelle vahtimaan tykkiä, ettei kukaan varasta sitä. Ei oikein pitänyt ajatuksesta."

"En ihmettele miksi," sanon katsoen itsekin Arven perään.
"Hän ei ole kovin sosiaalinen persoona ja tuskin kaipaa seuraa, mutta koska vuorokausirytmini on aivan sekaisin muutenkin tämän siivoamisen ja kahvin takia, ajattelin jäädä siivoamaan tämän sotkun loppuun. Jos siis tulee jotain, minä ainakin olen tässä lähellä."

Gar nyökkää:
"Arpi on varmasti mielissään. Minä menen kanttiinin kautta punkkaan." Gar kävelee hangaarin ovelle ja kääntyy:
"Hyvää työtä," hän osoittaa osittain siivottua hangaaria.