32. Sessio - Paluu paratiisiin

31. sessio on toistaiseksi kadoksissa, eli 30. jälkeen hypätään suoraan 32. Toivottavasti puuttuva löytyy jossain vaiheessa.

Hangaari on siivottu ja ruumis on ammuttu ilmalukon kautta avaruuteen. Gar käynnisti aluksen, että sen työntömoottorit polttivat perässä leijuneen ruumiin tuhkaksi. Kaikki ovat ohjaamossa. 
"Kontilla ei tainnut edes olla oikeasti määränpäätä, vaan se oli tekaistu vain sen takia, että tuo kaappaaja saatiin sisälle alukseen. Tuskin kannattaa siis lähteä sinne enää. Takaisin ei kannata palata enää, en usko, että löydämme sukkulaa tai kaupantekijöitä, kuten arvelimme jo aikaisemmin. Lähdemmekö siis takaisin hyppyportille? Mehän itse omin silmin todistimme siellä sodan, vaikka Imperiaalinen vartio siitä ei ollut tietoinen. Palaammeko?"

"Meillähän on nyt kaikki mitä tarvitsemme, joten eiköhän nyt ole hyvä palata kotiin. Lähdemme siis hyppyportille ja kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä?"

Sarwen sanoo:
"Hetkinen. Meillä oli 500.000 blutokia pankiryöstöstä ja siihen päälle etumaksu sukkulasta. Kun palaamme, voimme heittää ne blutokit menemään, sillä niillä ei ole mitään arvoa siellä, mistä me tulemme."

"Aivan, en ajattellut tuota. Kuinka kova kiire teillä on kotiin? Ajattelin vain, minä ja Jamima ainakin keksimme blutokeille käyttöä täällä," sanon hymyillen.

Sarwen sanoo:
"Minulla ainakin toisaalta on kiire, toisaalta ei. Tämä ei sinäänsä ole mitenkään sen kummempi tai huonompi paikka kuin oma maailmamme, ainoa ongelma on se, ettemme oikein tiedä tästä paikasta mitään mikä hankaloittaa asioita. Mutta, mihin arvokkaaseen nuo blutokit voisi vaihtaa, millä voisi tehdä jotain järkevää tai mikä olisi tarpeeksi arvokasta, että sillä voisi tehdä kauppaa tunnetussa maailmassamme?" Gar nyökkää:
"Tuossa on ideaa."

"Lisää rojuja hangaariin," tokaisen huokaisten.

Gar sanoo:
"Tuo on yksi vaihtoehto. Mutta mitä jos hankkisi jotain arvokasta mineraalia? Mitä täällä on sellaista?"

Kohautan olkapäitäni, sillä en tiedä mitään mineraaleista.

Sarwen pudistelee päätään:
"Ei tietoa. Kulta on tietysti, mutta sen arvo on suoraan sidottuna rahaan, eli sillä ei periaatteessa voi tehdä voittoa ainakaan. Toisaalta, jos muuttaa blutokit kullaksi niin kulta on helppoa muuttaa taasen tulilinnuiksi." Feala sanoo:
"Sha-Tzuun pitäisi olla nyt täällä, hän varmasti tietäisi mitä tehdä."

"Haetaan hänet takaisin alukselle, hän neuvoo meitä ja kun olemme saaneet sen mitä haluamme, viemme hänet takaisin ja palaamme kotiin."

Feala sanoo:
"Mahdammeko me löytää hänet sieltä? Planeetta on suuri. Toisaalta, siellä ei taida paljon olla kuivaa pinta-alaa, ja olennot siellä vaikuttivat ystävällisiltä."

"No, se oli vain ehdotus. Jos siihen menee turhaan aikaa hukkaan yrittäessä etsiä häntä, keksitään jotain muuta. Mitä muuta, sitä en tiedä. Mennään jonnekin planeetalle missä on ystävällistä väkeä ja tiedustellaan heiltä."

Sarwen miettii:
"Eihän Sha-Tzuulla ollut kommunikaattoria?"

"En muista."

Sarwen katsoo Garia ja Arpea, jotka pudistelevat päätään. Sarwen sanoo:
"Yritän selvittää asiaa... en ole varma, annoimmeko hänelle kommunikaattorin."

Odottelen hiljaa kun Sarwen yrittää selvittää asiaa.

Sarwen sanoo:
"Tässä voi mennä tovi, olemme melko kaukana siltä planeetalta. Turhaan minua siis odotatte."

"Jatkamme suunnittelua vasta kun olemme saaneet tietää onko Sha-Tzuulla kommunikaattori?"

"Ellemme sitten hanki jostain kultaa. Mutta sekin on vähän, että mistä. Sha-Tzuu olisi oiva ja luotettava opas."

"Eli etsimme hänet, eikö? Lähdemme sille planeetalle, matkan aikana selviää onko hänellä kommunikaattori ja jos ei ole, ehkä silti löydämme hänet koska ne olennot osaavat lukea ajatuksia."

Gar nyökkää:
"Kyllä. Lähdemme sinne ja Sarwen saa tutkia, löytääkö häneltä kommunikaattoria."

Mietin hetken ja lisään:
"Sitäpaitsi, tämän kaiken jälkeen sen paratiisin näkeminen ja siellä edes pienen hetken viettäminen kuulostaa lomalta." Muistelen mielessäni sitä raikasta tuoksua, lämmintä aurinkoa ja herkullisia hedelmiä.

Gar sanoo:
"Suunta otettu paratiisiin."

Nyökkään tyytyväisenä.
"Kauanko matka kestää?"

"Noin kolme vuorokautta."

Nyökkään jälleen ja poistun ohjaamosta, kuluttaen aikaani tavallisesti.

Kolmen vuorokauden aikana Sarwen ei ole löytänyt Sha-Tzuuta kommunikaattorilla. Gar on kutsunut kaikki ohjaamoon katsomaan kaunista näkyä näytöltä. Sininen suuri planeetta, jonka pinta on kuin helmi. Planeetan aurinko paistaa sen takaa, ja koko planeetta on kuin kaunis meri.

Katson kaunista näkyä ja sanon:
"Feala, tällä kertaa sinäkin varmasti astut tuolle paratiisisaarelle, eikö?"

Feala nyökkää.
"Kyllä. Haluan oppia enemmän glaupunktilaisista."

"Hyvä. Se tarkoittaa sitä että saamme viettää siellä hetken aikaa oikeata lomaa," sanon innoissani.

"Lomaa," sanoo Sarwen ja hymyilee.
"Raitista ilmaa, hyvää ruokaa ja harmoniaa. Kelpaa minulle. Ja ehkä siellä on jotain arvokasta."

"Ainoa arvokas mitä viemme sieltä mennessämme on hyvä mieli," sanon Sarwenille.

Sarwen hymyilee.
"Ehkä."

"Koska aloitamme laskeutumisen? En malta odottaa että pääsemme tuonne."

"Arnin kuluttua. Yritän etsiä samaa kohtaa, minne viimeksi laskeuduimme."

Nyökkään ja jään ohjaamoon seuraamaan lähestymistä.

Planeetan sininen pinta lähenee kokoajan, ja arnin odotus ei tunnu pitkältä planeetan kauneuden takia. Chiasm huomaa, miten jokin nopea livahtaa näytön ohi. Arpi sanoo:
"Tutka havaitsee useita nopeita... olentoja aluksen ympärillä." Feala sulkee silmänsä hymyillen jo kohottaa kätensä ilmaan kämmenet ylöspäin.

Vilkaisen Fealaa ja sanon:
"Toivottavasti ne ovat yhtä ystävällisä kuin viimeksi."

Feala hymyilee:
"Aistin uteliaisuutta ja ystävällisyyttä. He tietävät, ketä olemme. He saattavat meidät planeetalle."

"Hyvä," sanon hymyillen ja seuraan näytöltä alkavaa laskeutumista.

Alus laskeutuu hieman pehmeämmin veden pintaan kuin viimeksi, sillä Garilla on jo yksi kokemus siitä takanaan. Heidän laskeuduttuaan näytön eteen tulee outo hymyilevä glapunktilainen.

Naurahdan sen nähdessäni.
"Olin melkein unohtanut miten suloisilta nuo näyttävät. Odottakaa kunhan kuulette niiden nauravan. Se on todella suloista," sanon hymyillen ja kärsimättömänä odotan että alamme tehdä lähtöä ulos aluksesta.

Gar sanoo Chiasmille:
"Teen viimeiset viimeistelyt, mene vain aluksen katolle. Arpi?" Arpi nyökkää ja lähtee Chiasmin seuraksi. Sarwen sanoo vielä yrittävänsä etsiä Sha-Tzuuta. Feala ja Jamima lähtevät myös Arven ja Chiasmin kanssa.

Muut perässäni, kapuan aluksen katolle ja ensimmäisenä vedän syvään keuhkoihini raitista ilmaa.

Meri-ilma tuoksuu raikkaalta ja aurinko alkaa nousta häikäisten kirkkaasti. Glapunktilainen, joka oli heidän aluksensa näytön edessä liitää myös katolle. Hän ojentaa lonkeroaan Chiasmille ja Chiasm tuntee ajatuksissaan tervetulleen olon.

"Ihana päästä paikkaan jossa meidät toivotetaan tervetulleiksi," sanon hymyillen, koskettaen olennon lonkeroa.

Muutkin ilmeisesti tuntevat telepaattisen tervetulotoivotuksen, koska he hymyilevät. Jopa Arpi. Olento laskee kostean, hieman viileän lonkeron Chiasmin päälle, ja Chiasm kuulee hänen nimensä, Blukloptumbzhribloplomp.

Naurahdan kuullessani hänen nimensä, sillä se on hassu ja outo.
"Riittäisiköhän pelkkä Bluk? Sen ainakin muistan helpommin," sanon olennolle ja esittelen sille muut jotka ovat katolla kanssani.

Olento hymyilee ja nauraa kikattaen, mikä muistuttaa hieman pulputusta.

En voi olla yhtymättä hänen hassuun nauruunsa, enkä edes tiedä mille hän oikein nauraa.

Pian alukselle alkaa saapua lentäen muitakin. Ne näyttävät hieman meduusoilta, jotka uivat vedessä. Nämä vain "uivat" ilmassa. Pian aluksen kannella on yhteensä viisi kikattavaa olentoa. Arpi kysyy hieman vaivautuneena:
"Mille ne nauravat? Mikä on niin hauskaa?"

Kohautan olkapäitäni ja kysyn:
"Mitä te oikein nauratte?"

Chiasm saa kuvan heidän avaruusaluksestaan.

Naurahdan ja sanon:
"Ne nauravat tuolle meidän lentävälle purkille."

Feala nauraa:
"Ei ihme. Sain kuvajaisen, että he ihmettelevät miten pääsimme tuon aluksen kanssa tänne toisenkin kerran." Arpi virnistää:
"Sano, että meillä on hyvä miehistö." Arpi vakavoituu miltei heti.
"Sain vastauksen mieleeni..."

"Pitää olla varovainen mitä miettii, sillä näiltä ei taida pysyä mikään salassa," sanon katsoen olentoja hymyillen.

Olento nyökkää. Hän pitää lonkeroaan edelleen Chiasmin pään päällä.

En tiedä miksi se pitää sitä pääni päällä, mutten tohdi siirtää sitä poiskaan.
"Missä Gar viipyy?"

Garin pää nousee luukusta:
"Täällä." Hän vääntäytyy aluksen katolle. Luukku on selkeästi ahdas. Yksi glaupunktilainen osoittaa Garia lonkerolla ja auttaa hänet.
"Limainen," Gar sanoo ja katsoo turkkiinsa jäänyttä märkää kohtaa. Chiasm näkee mielessään karvatupon ja Garin kasvot.

Nauran mielessäni olevalle kuvalle, mutten kerro siitä Garille. En halua suututtaa häntä nyt.
"No niin, nyt olemme kaikki täällä ja voimme lähteä saarelle."

Yksi olennoista menee Sarwenin luokse ja Sarwen näyttää hänelle kättään. Olento lähettää kaikille surullisen kuvan, mutta Sarwen sanoo:
"Ei se mitään. Minulla on yhdeksän jäljellä."

Katson Sarwenia hymyillen.

Sarwen nyökkää. Olennot hyppäävät veteen, jääden kuitenkin kellumaan. Chiasm saa kuvan päähänsä, missä he kaikki ovat olentojen selässä ja olennot uivat kohti vehreää saarta.

"Ajattelinkin ehdottaa jotain tämän tapaista," sanon ja laskeudun yhden olennon selkään.

Muut seuraavat Chiasmin esimerkkiä, ja olennot lähtevät uimaan he selässään. Olennot uivat hämmästyttävän nopeasti, ja Chiasm tietää, että olennot voivat liikkua niinkin nopeasti, että ihmissilmä tuskin erottaa. Liukkaan kuorimaisen pään päällä on vaikea pysyä.

En juurikaan ehdi ihailla maisemia, vaan keskittyminen menee selässä pysymiseen. Mutta tämä matkustustapa on hauskaa ja se saa minut hymyilemään.

Veden pärskeet vilvoittavat Chiasmin kasvoja ja aurinko lämmittää hänen selkäänsä. Lyhyen matkan jälkeen tuttu saari alkaa näkyä edessäpäin. Olentojen selässä heidän matka kului huomattavasti nopeammin kuin viimeksi aluksen kanssa.

Perille päästyämme kiitän olentoa kyydistä ja lähden kävelemään kohti saaren keskustaa.
"Kai Sha-Tzuu on vielä täällä?" Kysyn olennolta.

Olento näyttää pienen siivekkään kärsällisen olennon, joka makoilee lehdistä tehdyllä patjalla lipitellen toisesta sieraimesta tulleella kielellään hedelmän mehua kuoresta.

"Sha-Tzuu!" Huudahdan ja lähden juosten hänen luokseen. Tartun hänen pitkään kärsäänsä hellästi ja painan suukon sille.
"Et kai vain luullut että olimme unohtaneet sinut?"

Sha-Tzuu katsoo ihmeissään Chiasmia ja muita.
"Mitä te täällä teette?" Luulin, että olen jäänyt tänne yksin!" Hän halaa Chiasmin kättä, sillä hänen kätensä eivät ylety Chiasmin ympärille. Sha-Tzuu on humalassa, mutta humalassa hän on virkeimmillään. Selvinpäin hän on kuin humalassa. Mitä enemmän hän on selvinpäin, sitä enemmän hän vaikuttaa olevan humaltuneena ja väsyneempi.

"Näytät hyvinvoivalta. Me tulimme tänne vartavasten sinua tapaamaan ja siihen on syy. Puhumme siitä myöhemmin, nyt haluan nauttia tästä paikasta," sanon hymyillen.

Olennot antavat jokaiselle kuvan herkuista ja levosta ja alkavat kestittää heitä.

Herkut maittavat tälläkin kertaa ja syötyäni jään istuskelemaan aurinkoon.
"Olemme pian lähdössä kotiin, Sha-Tzuu, mutta meillä on pieni ongelma. Sinä tunnet tätä paikkaa paremmin kuin me ja ajattelimme, josko voisit palata aluksellemme vähäksi aikaa oppaaksi?" Kysyn häneltä, riisuen kenkäni ja annan auringon lämmittää jalkojani.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Minusta on pidetty hyvää huolta täällä, mutta olen vakooja. Olen kaivannut... toimintaa. Tiedätkö, tämä on liian hyvää olla totta, eikä pikkuinen mieleni osaa asettua aloilleen."

"Hyvä. Tai siis, hienoa että suostut," sanon nyökäten.
"Meillä ei ole kova kiire päästä pois täältä vielä ja ehkä sinäkin jaksat hetken olla aloillasi, ennenkuin palaamme alukselle."

Sha-Tzuu virnistää:
"Mutta minulla on pari ehtoa."

"Sano."

"Ensinnäkin, haluan näitä hedelmiä mukaan. Niissä on kova kuori, ja sisällä on maukasta käynyttä hedelmämehua."

"Onnistuu. Entä toinen?"

"Tällä kertaa haluan palkkaa. Te lähdette pois, ja minä jään tänne taas yksin. Toverini ovat kuolleet enkä ole varma metsästetäänkö minua vielä."

"Palkkaa? Siitä sinun pitää puhua jonkun muun kanssa kuin minun," sanon ja pidän pienen tauon, jatkaen:
"Ja jos sinulla ei ole paikkaa minne mennä, en näe syytä mikset voisi tulla mukaamme kotiimme. Siellä tosin ongelmana olisi se, että kukaan ei ymmärtäisi puhettasi. Ja ehkä täällä tuntisit sittenkin olosi kotoisammaksi."

"Kuunteleeko kukaan muutenkaan minua, paitsi sinä? Me shinguzit olemme niin pieniä, että usein jäämme jalkoihin ja huomiotta. Siksi miltei kaikki meistä on valinnut juurikin ammatikseen vakoojan. Mutta, onko teidän maailmassanne meidänkaltaisia?" Chiasm on huomannut, että tässä maailmassa on paljon enemmän älykkäitä rotuja, kuin heidän. Ur-Ukarit, Ur-Obunit, voroxit ja barbaarit, jos niitä voisi roduksi edes sanoa. Enemmän he ovat kuitenkin ihmisiä. Sitten on kaukaiset Vaut joihin harva on saanut kontaktin ja tietysti symbiootit.

"Ei meillä ole teikäläisiä. Ei siellä ole muutenkaan juuri mitään erikoista. Itseasiassa, tämä paikka on vaikuttanut mielenkiintoisemmalta ja monipuolisemmalta kuin kotimme."

Sha-Tzuu kurtistaa kulmiaan.
"Miksi sitten haluatte palata?"

"En tiedä," sanon kohauttaen olkapäitäni.
"Se on kuitenkin koti. Täällä olemme muukalaisia emmekä tunne paikkojen tapoja tarpeeksi hyvin. Kotona muut voivat jatkaa siitä mihin jäivät ja tehdä rahaa omalla tavallaan sekä matkata paikasta toiseen, aivan kuten täälläkin mutta tuntien paikat sekä niiden asukkaat ja säännöt."

Sha-Tzuu nyökkää.
"Tuo on ymmärrettävää. Missä sinun kotisi on? Minun kotini on kolkko kivinen planeetta, missä sataa aina. Tai siellä olen syntynyt. Nyt kotini on universumi."

"Tällä hetkellä kotini on aluksella nimeltä Lohikäärme. Syklin päästä ehkä jossain muualla, en tiedä."

Sha-Tzuu nyökkää.
"Mihin te minua nyt tarvitsittekaan?"

"Meillä on blutokeja millä emme tee mitään kotona ja ennenkuin sanot mitään, niin ei käy. Emme lahjoita niitä sinulle, vaan haluamme löytää jotain käypää tavaraa tai mineraaleja, joita voimme myydä kotona. Tavaran tai mineraalien pitäisi tietenkin olla arvokasta ja koska sinä tunnet tämän paikan paremmin kuin me, ehkä sinä osaisit toimia jonkinlaisena oppaana."

Sha-Tzuun silmiin herää kiilto, kun hän kuulee sanat blutoki, arvokas ja mineraali.
"Emmeköhän me jotain keksi?"

"Sitähän minäkin," sanon hymyillen ja vilkaisen mitä muut tekevät.

Muut näyttävät nautiskelevan olostaan. Sarwen makoilee ottaen aurinkoa, Gar syö, Feala keskustelee glaupunktilaisten kanssa, mutta Arpea ei näy missään.

En näe Jamimaakaan missään. Onkohan hän ja Arpi lähteneet kävelylle tutkimaan saarta, mietin ja nousen ylös.
"Sha-Tzuu lupasi tulla mukaamme oppaaksi, kunhan otamme hänelle mukaan noita hedelmiä. Sinä Gar varmasti hoidat keskustelun palkasta Sha-Tzuun kanssa," sanon virnistäen.

Gar vilkaisee Sha-Tzuuta:
"Vai palkkaa... Ehkä me pääsemme sopimukseen, kun tiedämme miten paljon meillä on arvokasta tavaraa kun lähdemme täältä takaisin kotiin."

Hymyilen Sha-Tzuulle, sillä uskoakseni tämä kuulostaa hänen mielestään hyvältä sopimukselta.
"Missä Arpi ja Jamima ovat?" Kysyn.

Sarwen sanoo:
"Lähtivät tutkimaan saarta."

"Hah, arvasin tuon. Heillä on suhde," sanon virnistellen ja lähden kävelemään pois leiristä.
"Minäkin menen vähän tutkimaan saarta," sanon vielä, aikomuksenani todellisuudessa vain päästä tutkimaan, pitävätkö väitteeni todella paikkansa.

Sarwen sanoo:
"En tiennytkään, että heillä on suhde." Hän nousee pystyyn kyynärpäidensä varaan katsoen Chiasmia kummissaan.

"Minähän sanoin, että he ovat selvästi salarakkaat," huikkaan Sarwenille ja jatkan matkaani.

Saari ei ole pinta-alaltaan kovinkaan suuri, ja sen keskiosan aukeaa lukuunottamatta se on rantoja myöden kasvillisuuden peittämä. Kuin vedestä pinnalla oleva kukkaruukku.

Kulkiessani ihailen ja kummastelen kaikkea mitä näen ja mietin, mahtaako saarella olla eläimiä. Yritän kulkea hiljaa ja kuunnella ääniä.

Chiasm tekee huomion, ettei saarella ole elämää. Suurin osa planeetasta on vettä, joten ehkä elämä enemmän keskittyy veden alle ja veteen kuin näille harvoille atolleille. Ainoat äänet mitä hän kuulee, on meri.

Helpottaa oloani hieman, sillä ei tarvitse pelätä kasvillisuudesta hyökkäävää ötökkäparvea tai muuta yhtä inhottavaa. Päätän jatkaa matkaa vielä hetken ja jos en näe tai kuule mitään, totean että lyhyt vakoilijan urani saa jäädä ja keskityn olennaiseen, eli nauttimiseen.

Hetken kierreltyään Chiasm alkaa kuulla Jamiman ääntä. Hän ei kuule, mitä Jamima sanoo, mutta tunnistaa kuitenkin sen hänen äänekseen. Ääni tulee kasvillisuuden takaa edestäpäin.

Tunnen jo nyt huonoa omaatuntoa vakoilustani, mutta en voi uteliaisuudelleni mitään. Enkä sitäpaitsi voinut tietää että he ovat juuri täällä missä minäkin, lohduttelen itseäni ja jatkan kulkuani hiljaa eteenpäin, yrittäen olla huomaamaton.

Chiasm huomaa, että Jamima istuu rannalla ja huljuttelee jalkojaan vedessä. Arpi seisoo hieman hänen takanaan katsoen taivaanrantaan. Jamiman suu käy kokoajan, mutta Arpi ei juurikaan näytä kuuntelevan, ja koska seisoo Jamiman takana, pystyy peittelemään sen varsin hyvin.

En saanut heitä kiinni itse teosta, joten epäilykseni jäävät vielä toistaiseksi vain epäilyiksi. Astun esiin kasvillisuudesta ja kävelen heidän luokseen.
"Häiritsenkö?" Kysyn ja katson kirkasta vettä, joka näyttää houkuttelevalta.

Jamima pelästyy ja kirkaisee hieman, mutta Arpi vastaa hätkähtämättä edelleen katsoen taivaanrantaa: "Et."

Kyykistyn veden rantaan ja lasken käteni veteen, leikitellen sormillani sillä.
"Miksi niin poissaoleva katse? Haluatko kipeästi täältä pois?" Kysyn Arvelta.

Arpi sanoo:
"Kunhan ajattelin. Harvoin minä saan nähdä tällaisia näkyjä." Hän katsoo Chiasmia virnistäen:
"Jätänkin teidät naiset kahden," ja ennen kuin Chiasm ehtii vastaamaan, Arpi häviää kasvillisuuteen.

Hymähdän ja katson vettä.
"Onkohan tuo turvallista? Vesi siis. Ei vaarallisia ötököitä tai tappavia meduusoja?"

Jamima vetää nopeasti jalkansa pois vedestä.
"Luuletko, että siellä voisi olla jotain vaarallista?"

Olisihan minun pitänyt tietää että Jamimalta ei kannata kysyä tuollaisia.
"En luule, mutta halusin vain varmistaa asian sinulta," sanon.
"Ajattelin uimista."

Jamima sanoo:
"Siitä vain." Hän muuttuu hieman mietteliääksi.

Riisuudun ja menen veteen rohkeasti.
"Mitä sinäkin nyt yhtäkkiä muutuit niin mietteliääksi?" Kysyn.

"Arpea vain ajattelin. Hän on kummallinen."

"Älä muuta sano. Mutta eiköhän kaikki Ur-Ukarit ole samanlaisia. En ole ainakaan vielä kuullut ulospäinsuuntautuneesta sellaisesta."

"En tiedä, Arpi taitaa olla siinä mielessä erilainen Ur-Ukar, että tulee Fealan kanssa toimeen. Muutenkaan hän ei vaikuta niin... sotaisalta. Onhan hän psykopaatti ja mieleltään vinksahtanut ja väkivaltafantasioiva perverssi, mutta silti."

"Totta," sanon ja vaivun hetkeksi omiin mietteisiini, sanoen sitten:
"Hänen ja Fealan menneisyydessä on varmasti paljon jotain mistä kukaan muu kuin he eivät tiedä ja voisin kuvitella että Feala on yksi syy minkä takia hän on... tiedäthän, vähemmän sotaisa." Pidän taas pienen tauon ja koska olen utelias, kysyn:
"Kuule, oletko koskaan katsonut häntä sillä silmällä?"

Jamima kurtistaa kulmiaan;
"Fealaa vai? En pidä tytöistä."

"Ei häntä, vaan sitä psykopaattia," sanon virnistäen.

Jamima tuhahtaa.
"Onhan hän komea, omalla tavallaan. Tai sitten olen tullut avaruushulluksi."

"Oletko koskaan... tehnyt hänen kanssaan mitään?"

"Et kai nyt vihjaile mitään romanttiseen suuntaan menevää?" Kysyy Jamima kulmiaan kurtistaen yhä enemmän.

"No sitä juuri."

"Ei, emme ole. Mutta olen miettinyt, ovatkohan Feala ja Arpi tehneet jotain keskenään?" Hän iskee silmäänsä.

Epäilykseni taisivat vetää vesiperän.
"En tiedä. Ehkä jos he ovat tunteneet toisensa ennenkuin Fealasta tuli papitar."

"En tiedä. Feala puhuu niin mystisesti, eikä juurikaan koskaan itsestään. Eikä Arpikaan puhu menneisyydestä. Kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut, tai miten he ovat tavanneet."

"Mahdoton tehtävä varmasti edes saada selville."

Jamima nyökkää.
"Uskoisin niin." Hän jatkaa:
"Miksi sinä muuten epäilit, että minulla ja Arvella olisi jotain?"

"Koska olin aivan varma että olisitte salarakkaat. Miksi muuten tulin tänne sattumalta samaan paikkaan kuin te, muutakuin löytääkseni teidät toistenne kimpusta," sanon virnistäen.

Jamima läiskäyttää vettä Chiasmia päin:
"Vai tulit vakoilemaan! Ja jos olisimme salarakkaat, niin eikö Arpi olisi niin taitava, ettei se koskaan paljastuisi, koska se olisi Salarakkaus."

"No enhän minä häneltä siitä kysellytkään vaan sinulta," sanon naurahtaen.

Jamima virnistää:
"Jos olisimme salarakkaat, niin eikö Arpi leikkaisi kurkkuni auki, jos paljastaisin hänen salaisuutensa?"

"En tiedä. Jos hän ottaisi suhteen todellakin noin raskaasti että hänen pitäisi tappaa oma rakkaansa suhteen tultua julki, olisi ehkä parasta olla olematta hänen salarakas." sanon ja tulen pois vedestä.

"Nyt sinä sanoit noin, että olettaisit asian olevan niin."

"Ei, vaan jos oikeasti salarakas on päästänsä niin vialla että murhaisi oman panonsa vain sen takia ettei halua suhteen paljastuvan, niin minä en ainakaan näkisi sitä suhdetta kokeilemisen arvoisena. Hulluahan se olisi."

"Entä sinä ja Sarwen?" Jamima virnistelee.
"Mikä on teidän salaisuus?"

"Meillä ei ole mitään salaisuutta. Hän pitää minusta mutta minä en tunne samoin. Piste," sanon ja puen vaatteet takaisin ylleni, todettuani ensin että vartaloni ei ole matojen tai muiden ötököiden syömä.

Jamima katsoo Chiasmia:
"Noinkohan? Eikö sinulle tule tuossa ruosteisessa aluksessa sellaista, läheisyyden kaipuuta? Että olisi mukavaa nukkua jonkun vierellä eikä vain omassa haisevassa kovassa punkassa. Tietysti minun sänkyni," hän painottaa sanaa sänky,
"ei ole kova eikä haiseva."

"Tietenkin tulee, mutten aio käyttää Sarwenia siihen. Miten voisin tehdä niin hänelle? Hän on suloinen ja kiltti, enkä minä aio pahoittaa hänen mieltään vain käyttämällä häntä omaksi hyväkseni. Entä sinun suhteesi häneen? Oletko itse koskaan ajatellut että voisit ottaa hänet pehmeään ja tuoksuvaan petiisi?"

"Sarwen minun hyttiini? Ei ikinä. Hän on liian naistenmies."

"Aivan," sanon nyökäten ja lähden kävelemään takaisin saaren keskustaan.