Sessio 48, osa 2 - Ratkaisu?

Sarwen sanoo: "Sitten meillä on jälleen väärä kohde."

"Niin, mutta tarkoitin että mitä sitten teemme. Yritämmekö jäljittää todellista petoa vai jätämmekö asian kyläläisten huoleksi?"

Feala sanoo: "No, olemme luvanneet..." Sarwen jatkaa: "Tämän yön, metsästää näitä. Ja nämä ovat väärä kohde joten?"

"Pitääkö tästäkin äänestää? Minulle on aivan sama mitä teemme. Tietysti olisi mukava auttaa näitä kyläläisiä, mutta en pistä vastaan jos päätös puoltaa lähtemistä."

Jamima sanoo, että hän voisi vielä jäädä. Feala sanoo, että koska on luvattu, on ikävää pettää luottamus. Sarwen on sitä mieltä, että alus myyntiin ja pois. Arpi kohottaa kätensä ja sanoo: "Chiasmista ja Garista kiinni. Gar on varmasti lähdössä, eli Chiasm."

"Äh, en pidä tästä. Olla ratkaiseva sana siis. Ehkä voisimme hieman pitkittää lähtöä ja kysellä vähän enemmän asioista. Kukaan ei ole esimerkiksi käynyt vuorten takana koskaan, joten voisin vaikka itse käydä siellä katsomassa, löytyykö jotain epäilyttävää," sanon ja katson muita kysyvästi.

Sarwen katsoo Arpea. "Miksi vaivaudumme? Tämä ongelma on ollut täällä sukupolvia. He ovat varmasti tottuneet siihen. Minua kyllästyttää koko paikka."

"No tuokin on totta. Ja sheriffi kertoi ettei vuohia vähene suurissa määrin, eli se ei vaikuta heidän elannon saamiseen mitenkään. Kai tuollaisenkin asian voisi helposti kuitata sanomalla, että vainajien luola vaatii silloin tällöin vuohen hengen, jotta kyläläiset saisivat olla rauhassa. Kunhan vain siis pysyvät poissa luolasta. Tiedättehän, vähän niinkuin omatoimista uhraamista pitääkseen sielut tyytyväisinä tai jotain," sanon kohauttaen olkapäitäni.

Feala kurtistaa kulmiaan: "Kuulostaa muuten hyvältä, mutta eikö tuollainen pyhillä asioilla valehtelu ole hieman moraalitonta?"

"Eikö papittaren vaihtaminen pyhä elämänsä maailman rientoihin ole moraalitonta?" Vastaan kysymyksellä.

"En ole tehnyt sitä." Sarwen katsoo Fealaa ja Chiasmia: "Mitä?"

"Näytit viimeyönä hieman toiselta, kun poskesi punoittivat alkoholista. Mutta joka tapauksessa, eikö pieni valkoinen valhe ole silloin hyvä jos se saa asukkaat tyytyväisiksi?"

Sarwen nyökkää: "Kannatetaan. Kaikki jatkuisi kuin ennenkin."

Arpi nyökkää: "Paitsi uusien sukupolvien ei pidä kummeksua tai pelätä tai metsästää turhaan olemattomia eläimiä ja petoja, vaan heidän vainajiensa luolasta tulee nimensä veroinen."

"Aivan. Siinä on yksi ratkaisu, ellemme sitten todella halua etsiä sitä petoa käsiimme. Ja suoraan sanottuna uskon että se on melko mahdotonta lyhyessä ajassa ja kukaan meistä ei varmasti viihdy täällä useita vuorokausia, kuukausia jopa. Ei edes Jamima."

Jamima sanoo: "Viihdyn hyvinkin. Vielä jos minut tunnustettaisiin palatsissa oikeaksi prinsessaksi, kuten arvolleni kuuluu." Jopa Feala ohittaa nyt Jamiman höpinät, sillä heillä on tärkeämpiäkin asioita keskusteltavana. Feala hieman kyseenalaistaa asioita: "Mutta me istutamme heihin uskon yliluonnollisesta. Eikö se sitten ole väärin? Onko kukaan nähnyt uskoa tai uskontoa mitenkään voimakkaasti tai edes näkyvästi edustettuna täällä? Ette varmasti, ei ole temppeliäkään."

"No miten selität heidän uskonsa siitä luolasta? Eikö se ole jo tarpeeksi yliluonnollista luulla, että siellä kummittelee kadotetut sielut?"

Feala sanoo: "Se on vielä viatonta. Selitys kuolemalle... Mutta entä jos täällä alkaa levottomat kuolleet sielut metsästää vuohia yöaikaan, mitä se voisi aiheuttaa ja miten se tarina muuttuisi sukupolvissa. Voisimme pahassa tapauksessa luoda kultin, tai aiheuttaa tulevaisuudessa jopa äärimmäisyyksiä kuten ihmisuhrit."

"Vai niin." Tokaisen silmiäni pyöräyttäen. "Eli mihin oikein pyrit tuolla? Siihen että etsimme sen frellin verenimijän vai että kerromme totuuden heille ja kerromme myös, ettei meitä oikeastaan kiinnosta etsiä sitä olentoa?"

"Vain siihen, etten halua olla luomassa uskontoa, tai uskoa." Sarwen kohauttaa olkapäitään: "Mutta rakas Feala, et sinä tiedä, vaikka se oikeasti olisikin aave, tai aaveet, jotka hakevat vuohia."

"Sarwenilla on pointti." Sanon innostuneena, vaikken itse uskokkaan siihen. "Kukaan ei tiedä oikeasti mikä niitä vuohia tappaa."

Sarwen katsoo Chiasmia hymyillen. "Et ole ennen tainnut sanoa noin minulle." Feala polkee maata kiukuissaan: "Tämä on vakavaa. Uskolla ja uskonnoilla ei pidä leikitellä?"

"Emme me teekkään niin, vaan yritämme ottaa huomioon näkökulmia," sanon puolustellen, vaikkemme oikeasti edes tee niin vaan yritämme saada itsellemme hyvän syyn lähteä.

Jamima sanoo: "Pidin enemmän siitä rennosta Fealasta, joka kuiski Arven korvaan viinin punoittaen poskilla." Feala tuhahtaa: "Sinä nyt pidät kaikesta, missä on viiniä. Pahoittelen, mutta poistun nyt. Tehkää miten teette."

Hymähdän ja nostan käteni leualleni, kysyen mietteliäänä virnistäen: "Mitä mukavuuksia oikein mahdoitkaan kuiskutella Arven korvaan? Ei se ainakaan ole suututtanut Arpea, sillä hän on ollut poikkeuksellisen mukava sen jälkeen."

"Näkemiin," sanoo Feala ja poistuu hangaarista. Sarwen katsoo hänen peräänsä: "Nyt hän taisi suuttua oikeasti."

"Tervetuloa todellisuuteen, jossa joskus suututaan." Tokaisen. "Tuo ei nyt auttanut juurikaan tätä tilannetta. Parasta ottaa asia puheeksi aamulla, kun Feala on potenut kiukkunsa, vai?"

Arpi sanoo: "Luulen, ettei Feala ota osaa tähän." Hangaarin ovi aukeaa ja Gar kävelee sisään kantaen kahdella raajalla vuohta ja yhdellä pitäen sen suuta kiinni. Kuitenkin sen huulien välistä kuuluu vaimennettua määkinää.

Pudistelen päätäni hieman nähdessäni poloisen vuohen. "Odotammeko aamuun ja katsomme sitten asiaa uudestaan? Jos vuohi on hengissä, päästämme sen sekä olennon vapaaksi?"

Gar nyökkää. "Peto hangaariin vapaaksi vuohen kanssa ja aamulla katsotaan, mitä on tapahtunut."

"Hyvä on," sanon nyökäten.

Gar käskee muita poistumaan aukaistessaan arkun ja sulkee hangaarin oven. "Aamulla näemme, onko mitään tapahtunut. Minä menen aterialle, muut teette mitä teette."

Nyökkään ja päätän mennä suoraan pehkuihin. Yö on jo pitkällä ja olemme valvoneet koko päivän. Oma peti tuntuukin mukavalta pitkästä aikaa.

Aamulla Chiasm herää virkeänä, sillä on saanut hyvin unta.

Käyn hakemassa kupin kahvia ja katson ovatko muut jo hereillä.

Kanttiinissa on jo Arpi, Sarwen ja Gar. Jamimaa ja Fealaa ei näy. Muillakin on kahvi, ja Garilla suuri annos lihaa mitä on tuonut evääksi alukselle.

"Huomenta," sanon ja istuudun yhdelle pöydäle juomaan kahviani. "Ellen tietäisi, voisin epäillä että olet itse pistänyt sen vuohen lihoiksi lautasellesi." Tokaisen vilkaisten Garin annosta.

Gar virnistää: "Ehkä olisin niin tehnytkin, ja ehkä niin teenkin, mutta lienee järkevintä palauttaa se."

Nyökkään ja juon melko ripeästi kahvini. "Menen edeltä jo katsomaan mikä tilanne on," sanon ja nakkaan tyhjän kupin roskikseen, lähtien hangaariin.

Hangaarissa vuohi tepastelee rauhassa. Se on tiputellut papanoita sinne tänne määkien nälissään. Arkku on tyhjä, mutta hangaarin perältä kuuluu kolinaa. Ilmeisesti olento on hakeutunut päivän ajaksi piiloon.

Katson papanoita ja vuohta. Taidan tietää jälleen kuka saa siivota sen jäljet. "Kasvissyöjä näemmä." Tokaisen ääneen ja odotan muiden saapumista.

Muut tulevat hetken kuluttua paikalle. Gar katsoo vuohta ja sen jätöksiä. "Hyvin näyttää olevan elossa, eikä edes järkyttynyt. Luulisi, että se olisi aistinut vaaran, vaikka onkin koskematon. Chiasm, siivoa hangaari, lähden palauttamaan vuohta."

Nyrpistäen nenääni alan siivota vuohen jätöksiä, tällä kertaa kiroten sitä ääneen.

Sarwen katsoo vierellä ja sanoo: "Koitan ottaa otuksen kiinni, kait sen voi palauttaa luontoon, kun ei näytä olevan vaarallinen, vaikka on rumempi versio Sha-Tzuusta."

"Eiköhän. Ei siitä haittaa varmasti ole," sanon.

Sarwen lähtee tutkimaan aluksen takaosaa ja löytää olennon: "Se on jonkinlaisessa, syvässä unessa. Vähän kuin kooma tai jotain. Tiedä miten se ulkona pärjäisi, kun ne siellä luolassa päivänsä viettävät auringonvalolta piilossa. Chiasm, mitä teen tälle?"

Siivottuani menen katsoman otusta ja sanon: "En tiedä pitäiskö se viedä sinne luolaan? Siellä on ainakin sen koti. Sen voisi varmasti viedä jossain säkissä, jotta aurinko ei ainakaan suoraan paista siihen."

Sarwen nyökkää arkkua: "Onhan meillä tuo. Haluatko viedä sen luolaan? Voin koittaa nostaa sitä tuonne arkkuun. Tuskin se käy kimppuun. Sen verran horroksiselta näyttää."

"Hyvä on, minä vien sen. Nosta se varovasti arkkuun ja kulkupelin päälle," sanon ja menen ulos odottamaan.

Sarwen katsoo olentoa hetken miettien, miten päin siitä ottaa kiinni kunnes tarttuu takajaloista ja heivaa arkkuun. Olento liikahtelee hieman, muttei herää. Sarwen sulkee arkun ja raahaa sen ulos. "Valmista. Voin Arven kanssa vapauttaa tämän luontoon, ellet halua tulla mukaan. Ehkä sinä menet kertomaan sheriffille uudet uutiset?"

"Te siis viette sen luolaan?" Varmistan, sillä juuri hetki sitten hän kysyi haluanko minä viedä sen.

Sarwen nyökkää: "Viemme luolaan sen. Varmistan, ettei Arpi nylje sitä tai kohtele kaltoin," Sarwen virnistää iskien silmää.

Nyökkään ja lähden ilmoittamaan uusista uutisista sheriffille. Vielä ei tullut selväksi se, mitä oikeastaan aiomme sanoa hänelle, mutta nyt minulla ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin kertoa totuus ja se, että emme tiedä vielä aikomuksistamme etsiä sitä todellista petoa. Menen sheriffin toimistolle, etsien hänet.

Sheriffi istuu aamukahvilla kuistillaan. Chiasmin tullessa hän katsoo tarkkaan Chiasmin taakse: "Ei kai se peto ole mukana?" Hän kysyy.

"Ei ole," sanon hymyillen. "Tulin kertomaan, että se olento tai ne, eivät ole se mitä etsitte. Ne ovat kasvissyöjiä eivätkä käytä vuohien verta ravinnokseen. Meillä oli se elossa oleva vapaana vuohen kanssa samassa tilassa, mutta vuohi säilyi koskemattomana eikä käyttäytynyt pelokkaasti sen olennon läheisyydessä. Vuohi palautettiin takaisin omistajalleen ja olento omiensa pariin, mutta se todellinen peto on vielä jossain."

Sheriffi Earl hieroo sänkistä leukaansa ja Chiasm kuulee rauhallisuudessa hiljaisen rahinan mikä tulee karheiden sormien ja karhean leuan kosketuksesta. "Tämäpä merkillistä..." hän sanoo mietteliäänä.

"Aivan. Emme osaa sanoa mitään siitä, mikä voisi olla se mitä etsitte ja sen löytäminen on hyvin hankalaa. Lupasimme auttaa olennon pyydystämisessä ja teimme sen. Se vain osoittautui vääräksi ja oikeastaan vain yksi meistä haluaa jatkaa oikean pedon etsimistä. Siinä tosin voi mennä pitkäkin aika ja siltikään se ei ole taattua että sen saa kiinni."

Sheriffi nyökkää. "Ihmettelen vain, että miten metsästäjän kuvaus oli väärä. Olisin luullut hänen tietävän enemmän tästä..." Hän jatkaa leukansa raapimista. "Kahvia?"

"Ei kiitos. Garrath antoi vain kuvauksen olennosta jonka näki. Eihän hän nähnyt sitä itse teossa."

Sheriffi nyökkää. "Joka tapauksessa, te olette tehneet mitä olette luvanneet. Selvititte asian. Tavallaan. Vuohenimijä ei selvinnyt, mutta ainakaan nuo olennot eivät sitä tee."

"Mitä haluatte että teemme nyt? En voi todellakaan luvata että jäisimme tänne metsästämään sitä petoa, mutta haluan kuulla mitä sinä tai te haluatte."

"Taitaa olla, ettei tätä mysteeriä ole tarkoitettu ratkaistavaksi. Minun pitää vain miettiä tarkoin, mitä sanon kyläläisille. Uutinen oli tavallaan huono, sillä ennen oli jonkinlainen käsitys siitä, mikä on kaiken takana. Mutta enää ei ole mitään. Pelkään taikauskon leviämistä."

"Etköhän sinä keksi jotain," sanon nyökäten. "Ja ehkä nyt kun Garrath saa tietää etsivänsä väärää otusta, hän alkaa kiinnittää huomiota johonkin muuhun mikä saattaisi viitata oikean otuksen löytämiseen."

Sheriffi nyökkää. Hän tarttuu Chiasmia kädestä ja antaa hänen kämmenselälleen suudelman: "Kiitän teitä avusta."

Katson sheriffiä hymyillen, sekä mielissäni saamastani kohteliaasta kiitoksesta. "En taida puhua tuostakaan mitään Jamimalle, sillä hän rientää tänne varmasti hakemaan omansa," sanon ja jatkan: "Kiitos sinulle kaikesta. Tämä on ollut omalta osaltaan mielenkiintoista ja olemme viihtyneet."

"Ei, älä puhu sille naispedolle mitään. Ja toivottavasti näemme vielä ennen kuin lähdet. Jos suonet, tarjoan sinulle illallisen tänään." Hän katsoo Chiasmia. "Olet kuin lentotähti. Ohimenevä... paukaus." Hän naurahtaa. "Pitää mennä kierrokselle. Palaillaan."