Sessio 49 - Pako tuhon edestä

Heilautan kättäni ja hymähdän hänen sanoilleen. Palaan takaisin alukselle ja menen kanttiiniin juomaan kahvia. Illalliseen on vielä aikaa, mutta voin varmasti kuluttaa sen omissa oloissani nyt.

Gar saapuu myös kantiiniin. Hänellä on mukanaan puulaatikossa lihaa, josta hän ottaa suuren palan ja puraisee sitä nautinnollisesti. "Tällaista, miksi tällaista ei voi olla avaruusaluksella? No, se vie tilaa, eikä säily, mutta silti. Haluatko maistaa? Saat pienen palan." Chiasmin arvion mukaan Gar on haalinut kymmenisen kiloa lihaa itselleen.

"Ei kiitos, nauti siitä yksin vain." Vastaan hymyillen. "Tuota, voimme lähteä viimeistään huomenaamulla jos se sopii kaikille," sanon.

Gar nyökkää. "Tiesitkö, täällä ei ole blutokeilla mitään arvoa, mutta olen saanut tehtyä kauppaa kullasta. En ajatellutkaan sitä, että koska tämä on syrjäinen planeetta, ei täällä tietysti blutokit ole yhtään sen arvokkaampia kuin meidänkään taskussa kotonamme."

"Kullasta, täälläkö?"

"Kyllä, kultaa. Täällä suurimmaksi osaksi talous toimii vaihtotaloudella. Suurin osa ihmisistä ei osaa arvostaa kultaa, sillä kananmunia vaihdetaan jauhoihin, vuohia kanoihin, nahkaa savitöihin ja niin edelleen. Käyttöesineillä on arvoa, ei millään metallilla. Kuitenkin rikkailla ja provinssien hallitsijoilla on kultaa, mikä on lähinnä statussymboli, mutta kuitenkin kullan määrä ei ole sama kuin alamaisten, karjan, pellon ja niin edelleen määrä. Saamme siis hyvän, erittäin hyvän hinnan kultaa. Avaruusalus täällä on harvinaista herkkua, tämä olisi ensimmäinen koko frellin planeetalla. Siksi siis saamme olifauntin drenin kokoisen läjän kultaa, millä ei ole periaatteessa mitään arvoa täällä." Gar virnistää leveästi. "Joten, olemme rikkaita pian. Sitten on vielä nämä kirotut blutokit, mutta niillä voi heittää vaikkapa vesilintua."

"Kuulostaa todella hyvältä. Aloin jo miettiä aluksen myymistä kotipuolessa koska emme tee blutokeilla mitään, mutta tuohan ratkaisee vähäiset ongelmamme. Ja jos aiomme vielä laskeutua jollekin planeetalle ennen kotiinpaluuta, minä ja Jamima voimme ilomielin tuhlata ylimääräiset blutokit," sanon virnistäen.

Gar nyökkää: "Blutokit olkoot teidän." Hän miettii hetken: "Ruokavarauksella. Haluan kunnon sapuskaa tänne, sinä olet edelleen ruokavastaava, ellet ole sitä unohtanut." Hän pitää tauon. "Eli, vuohenimijän arvoitus on edelleen arvoitus? Kerroitko yliluonnollisen sadun heille?"

"En tohtinut kertoa tarinaa ja sheriffi itsekin sanoi että pelkää kyläläisten tulemista taikauskoisiksi. Kerroin hänelle siis totuuden ja sen, että vain yksi meistä on halukas auttamaan. Hän oli ymmärtäväinen ja totesi että ehkä tämän tarkoitus on jäädä selvittämättä. Ja älä huoli, en ole unohtanut sitä ruokaa."

Gar nyökkää hyväksyvästi. "Hieman käy sääliksi näitä... alkuasukkaita. Mutta heillä on ollut tämä ongelma jo iät ja ajat, ennen heidän syntymäänsä joten tottukoot kohtaloonsa. Ja muutama vuohi silloin tällöin ei liene suuri menetys." Gar miettii hetken sanojaan: "Taidan kuulostaa julmalta, mutta me emme ole mitään lentäviä avaruusolentoja, jotka pelastavat planeettoja ahdingosta."

"Ei, et kuulosta julmalta vaan realistiselta. Teimme jo sen mitä lupasimme ja se riittää heille. Tai saa luvan riittää. Mutta ehkä tämä tasoittaa maineemme balanssia, koska yleensä vain aiheutamme harmia ja keräämme vihamiehiä. Nyt kerrankin olemme hyödyllisiä ja avuliaita."

Gar nyökkää. "Voi asian nähdä noinkin. Huomenna teemme kaupat. Sinulla on aikaa hyvästellä sheriffi. Se rumilus taitaa pitää sinusta."

"Ajattele miltä sinä mahdat näyttää hänen silmissään, eikä hän silti kutsu sinua kapiseksi rakiksi. Ja hän pitää minusta ainakin sen verran että kohtelee minua kuin kunnon leidiä. Hän on oikea herrasmies," sanon hymyillen.

Gar murahtaa. "Minun turkkini on hyvässä kunnossa. Hänen naamansa ei. Itsekin pidät kiiltävästä, pehmeästä turkistani," Gar virnistää.

"Niin pidän. Melkein kaipaankin jo päästä rapsuttamaan sinua," sanon ja virnistän takaisin. "Onko Fealaa vielä näkynyt vai vieläkö hän murjottaa huoneessaan?"

"Feala on huoneessaan. Voit varmasti kertoa hänelle, että emme sotke heidän uskomuksiaan sen enempää."

"En oikein tiedä. Ehkä joku muu on innokkaampi puhumaan hänen kanssaan kuin minä nyt," sanon hieman vaisusti. "Kunhan kysyin."

Gar nyökkää. "Käy minulle. Tai minä en puhu, mutta joku saa puhua. Joka tapauksessa, vapaa-aikaa huomiseen. Sitten lennämme lähemmäs palatsia aamulla, irrotamme tämän rahtialuksen, lastautamme kullan ja lähdemme kotiin."

"Ostoksille ja sitten kotiin." Korjaan ja juon kahvini, jättäen Garin syömään suurta liha-annostaan. Itse välttelen Jamimaa pysymällä hytissäni, sillä en halua vahingossakaan joutua puhumaan hänen kanssaan sheriffistä. Hän ei ehkä pitäisi siitä jos tietäisi että sheriffi kutsui minut illalliselle. Vietän siis aikaa hytissäni ja katson jotain toista päällepantavaa illaksi.
Kun ilta tulee, valmistaudun lähtöön. Ylläni on musta pitkä hame, jossa on kaksi pitkää halkiota ja siihen sopiva sievä tumma toppi. Vähin äänin poistun alukselta ja menen kaupunkiin sheriffin toimistolle.

Sheriffi ei ole kuistillaan, kuten normaalisti. Muutama kyläläinen pälyilee Chiasmia, ja kuiskuttelee juoruten kun hän hienosti pukeutuneena astuu sheriffin toimistoon. Sheriffi on juuri paistamassa jotain yksinkertaisella liedellään. Tuoksu on kohtalainen. Rasvan tirskinästä johtuen hän ei kuule Chiasmin saapuvan.

En välitä muiden katseista tai kuiskutuksista, vaan jätän ne omaan arvoonsa. "Mitä kokkaat?" Kysyn.

Sheriffi kääntyy ja vaistomaisesti hänen kätensä käy asevyöllä olevan aseen perällä. "Ei saa hiipiä aseistetun miehen taakse noin." Hän virnistää. "Istuudu, otin viiniä. Ja vettä. En halua tehdä sinusta samanlaista juoppoa kuin itse olen." Hän kääntyy takaisin paistohommiin. "Kasviksia."

"Ai. Ei ihan sitä mitä odotin. Pidän siis kasviksista, mutta odotin sinun kokkaavan jotain paikallista lihaherkkua niiden sijasta," sanon ja istuudun alas, kaataen itselleni viiniä.

"Paikallista lihaherkkua?" Sheriffi nauraa: "Sitä on tarjolla nuotiolla silloin, kun kuohitsemme karjaa."

"Juuri tuollaista odotin," sanon naurahtaen. "Kasvikset kelpaavat oikein hyvin."

Sheriffi nyökkää. "Pahoittelen, että tuotin pettymyksen vuohenkivesten suhteen." Hän kaataa pannulta lautaselle paistettuja ja tuorein yrtein höystettyjä kasviksia ja tuo pöytään ottaen myös tuoretta leipää ja voita.

"Näyttää todella hyvältä ja tuoksuu (kohtalaiselta)," sanon nuuhkaisten ilmaa. Otan itselleni annoksen sekä tuoretta leipää. Rohkeasti maistan annostani ja totean sen olevan erittäin hyvää.

"Te siis lähdette piakkoin? Kuulin huomenna."

"Kyllä. Olemme kaukana kotoa, olleet jo pitkään ja haluamme palata takaisin mahdollisimman pian," sanon.

"Kaukana kotoa... Tuota en ymmärrä yhtään. Saanen nauttia tästä illasta kanssasi, koska jäät muistooni tänne," hän taputtaa vasenta rintaansa.

"Tietysti." Vastaan nyökäten. "Kaukana kotoa tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaa," sanon vielä ja jätän aiheen.

Sheriffi syö hetken ja siemailee viiniään. "Onko tämä kiusallista? Minulla on vain farmarit ja kauluspaita, sinä olet laittanut itsesi oikein nätiksi."

"Kiusallista? Ei tietenkään. Minä vaihdoin vaatteet koska halusin näyttää että osaan pukeutua puhtaisiinkin, sekä naisellisempiin vaatteisiin. En odottanut että sinä olisit laittautunut," sanon hymyillen.

"Olisi ehkä pitänyt, mutta, olen tottunut tähän. Näytät kauniilta, sanoinko sen jo?" Hän iskee silmäänsä.

"Kiitos. En kai ihan heti kyllästy kuulemaan sitä," sanon hymyillen.

Sheriffi hymyilee: "Ehkä kauniit naiset kyllästyvät jossain vaiheessa kehuihin. Tämä on kiusallista jotenkin, en ole tottunut tällaiseen. Illalliseen. Olemme keskustelleet, viettäneet aikaa, mutta nyt jotenkin ei onnistu. Kuistilla istuminen on ollut helpompaa kuin virallinen illallinen."

"Olet oikeassa. Minäkin taidan olla hieman vaisumpi nyt. Mitä sitten ehdotat jotta tämä kiusallinen olo menisi ohi?"

"En tiedä. En todellakaan tiedä. Onko vatsasi täynnä?"

"Kyllä. Ruoka oli erittäin hyvää, kiitos siitä."

"Haluatko katsoa tähtiä kuistilla, minulla on pieni kaukoputki. Ja minulle voisi maistua viski. Ja kahvi."

"Kuulostaa hyvältä," sanon nyökäten ja nousen ylös. Otan itsellenikin kahvia ja terästän sen viskillä, mennen ulos terassille.

Sheriffi tuo Chiasmille viltin ja kaukoputken. "Näytä minulle, mistä olet."

Naurahdan hieman ja pudistelen päätäni. "Ei ole sellaista kaukoputkea millä näkisi sinne asti mistä olen. Olemme aivan eri tähdistössä nyt. Ja tiedän ettet ymmärrä mitä puhun, enkä aio edes yrittää selittää sitä," sanon, mutta nostan silti kaukoputken silmilleni ja katson tähtiä hetken ihaillen. "Kaunista."

Sheriffi nyökkää: "Minusta ne on kauniita juuri noin. Tuolla kaukana kätten ulottumattomissa. Tuo kirkas tuolla, sen nimi on Caucasus. Lempi tähteni. Synnyin kun se oli kirkkaimmillaan keskellä taivasta. En tiedä mitä siellä on. Näen vain sen mitä paljaalla silmällä tai kaukoputkella. Ehkä joku siellä katsoo meidän aurinkoa samoin?"

"Hyvin mahdollista," sanon nyökäten ja katson sheriffin osoittamaa kirkasta tähteä.

"Minkälainen sinun planeettasi on?"

"Tuokin on kysymys johon on vaikea vastata. Minulla ei varsinaisesti ole kotia yhdellä tietyllä planeetalla, vaan matkustan paikasta toiseen. Meidän planeetat eivät kuitenkaan poikkea paljoa tämän tähtikartan planeetoista."

Sheriffi nyökkää. Hän on hiljaa ja ottaa vuorostaan kaukoputken. "Maailma ei taida olla sen erilaisempi tuolla, kuin täälläkään? Tarkoitan, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella?"

"Ei. Olen nyt lyhyessä ajassa kurkottanut aitojen yli, mutten voi sanoa että missään olisi asiat yhtään sen paremmin kuin siellä mistä minä olen. Tai no, on yksi paikka," sanon naurahtaen ja kerron veden ympäröimästä planeetasta sheriffille, sekä sen olennoista.

"Kuulostaa kiehtovalta. Rauhalliselta." Sheriffi hymyilee katsoen tähtiä nyt ilman kaukoputkea. "Maailma on niin suuri, jos tämä kaikki on niin vierasta teillekin, mutta silti teillä on tuttu oma maailma."

"Totta. Olen kuitenkin pitänyt tästä kiertelystämme, tämän tähtikartan planeetoista ja niiden olennoista, mutta koti on aina koti. Ja ehkä joskus minulla on oma alus jolla päästä vierailemaan uudestaan niissä paikoissa missä nyt olemme kierrelleet."

Chiasm näkee taivaalla suurimman lentotähden, mitä ikinä. Se ei ole vaalea pieni viiva, vaan liila joka lentää suoremmassa kulmassa kohti planeettaa. Sheriffikin huomaa sen. "Mikäs tuo on? Asteroidi?"

"En usko," sanon ja katson taivaalle kummissani, tuleeko se todella planeettaa kohti.

Kohde lähestyy lähestymistään ja Chiasm on aivan varma, ettei se ole asteroidi. Sen kulkusuunta näyttää hänen arvionsa mukaan olevan planeetan toiselle puolelle.

"Tuo ei ole asteroidi. En tiedä mikä se on, mutta se on tulossa tänne. Toiselle puolelle planeetta ehkä," sanon ja nousen ylös. "Kuinka innokas sinä olet ottamaan selvää uusista asioista?" Kysyn katsoen sheriffiä.

Sheriffi katsoo nopeasti lähestyvää kohdetta. "En oikein tiedä. Olen huolestunut. Te ette näyttäneet tuolta. Mikä se on?"

"En tiedä, mutta ajattelin ottaa selvää. Ehkä joku teki pakkolaskun tai jotain. Jäätkö tänne? Ymmärrän kyllä hyvin jos et halua suin päin rynnätä katsomaan mikä tänne iskeytyy," sanon ja astun jo muutaman askeleen lähemmäs mekaanista hevosta.

"Tuota, toiselle puolelle planeettaa on ainakin 2000 mailia. Ellei enemmänkin. Kukaan tästä kylästä ei ole siellä käynyt."

Hymähdän ja otan kommunikaattorilla yhteyden Garin ja kerron hänelle mitä näimme. Tiedustelen häneltä lähinnä sitä, onko mitään syytä lähteä katsomaan mikä se oli vai onko parasta antaa olla.

Gar miettii hetken ennen kuin vastaa: "Miltä se näyttää, oikeasti. Alus? Mutta mehän olemme ainoat ulkoavaruudesta tulleet tällä planeetalla. Onko tämä sattuma? Pakkolasku? Jos se on pakkolasku, ei ole huolemme."

"Ajattelin pakkolaskua itsekin. Annamme siis asian olla?"

"Jos se on pakkolasku, he ovat harmittomia. Jos se on hyökkäys, haluan olla frellin kaukana täältä."

"No vastaa sitten kysymykseeni, annammeko asian olla, emmekä mene tarkistamaan mikä se oli?"

"Jos asia on sinulle tärkeä, menemme huomenna samalla kun lähdemme täältä pois. Kelpaako?"

"Kelpaa, kiitos," sanon ja katkaisen yhteyden. "Menemme huomenna katsomaan mikä se oli, samalla kun jatkamme matkaa," sanon sheriffille ja istuudun takaisin kuistille.

Sheriffi nyökkää. Objekti on jo kadonnut taivaanrantaan, mutta hetken päästä näkyy liila leiskaus. Sheriffi nousee pystyyn. "Se osui lujaa!"

Nousen uudestaan itsekin ja katson taivaalla näkyvää leiskausta. "Jos se oli pakkolasku, siitä ei tainnut selvitä kukaan."

Sheriffi sanoo: "En tiedä siitä, mutta eritavoin te tulitte. Ehkä se oli meteori."

"En usko. Mutta voin tietysti olla väärässäkin."

Chiasmin kommunikaattori hälyttää.

Vastaan siihen.

Gar kuulostaa kiihtyneeltä: "Sinun on parasta palata välittömästi tänne. Tämä on yhteinen kutsu kaikkien taajuuksille." Gar tarkoittaa, ettei puhunut vain Chiasmille, vaan kaikille aluksen jäsenille. 
Sheriffi näyttää huolestuneelta: "Mitä tämä on?"

"En tiedä vielä, mutta minun on mentävä. Olen pahoillani." Sanon nopeasti. "Yritän pitää sinut ajan tasalla, jos asia on tärkeä," sanon vielä ja palaan takaisin alukselle.

Muutkin ovat aluksen ohjaamossa. Arpi on tutkalla ja sanoo: "Tämä on hälyyttävää, hyvin hälyyttävää." He ovat Lohikäärmeellä, eivätkä rahtialuksella, joten heillä on heidän maailmansa tietokanta käytössä. "Symbiootteja näkyy tutkassa. Arvioitu laskeutumispiste planeetan toisella puolella."

Vaivun pieneksi hetkeksi hiljaisuuteen, miettien ja toistaen päässäni uudestaan sitä mitä Arpi sanoi. "Mitä teemme? Mehän voimme lähteä tietysti pois, mutta tämä planeetta ja sen asukit..."

"Tuhoon tuomitut. Tuo ei ollut pakkolasku, vaan valloitusalus. Enemmän lienee tulossa. Symbiootit ovat ottamassa tätä planeettaa. Nyt."

"Tämän ei pitänyt mennä näin. Aiommeko siis vain lähteä?"

"Mitä muita vaihtoehtoja on?" Gar kysyy. "Emme millään pysty taistelemaan symbiootteja vastaan."

Olen hiljaa, koska en osaa sanoa mitään. En halua edes ehdottaa kyläläisten pelastamista, mutten halua myöskään sanoa haluavani lähteä.

Gar kysyy Arvelta arviota, kuinka kauan kestää ennen kuin symbiootit olisivat täällä. Arpi sanoo, että he aloittavat valloituksen laskeutumispaikalta, mutta todennäköisesti he pommittavat laskeutumissukkuloillaan koko planeetan. Eli se voi kestää sekunnin tai vuorokauden, ennen kuin ne ovat täällä.

"Kuinka nopeasti me pääsemme ilmaan ja pakoon?"

"Hitaammin tämän rahtialuksen kanssa, mutta viidessätoista microtissa olemme valmiit."

"Ei kai auta muu kuin alkaa valmistautua lähtöön," sanon nyökäten.

Gar nyökkää: "Todellakin. Ellette te halua olla symbiootteja seuraavassa elämässänne."

Pudistelen päätäni ja vinkkaan kädelläni Garia aloittamaan lähdön turhien löpinöiden sijasta.

Gar aloittaa aluksen valmistelun lähtöön. Hän kytkee ruudun päälle ja Chiasm näkee sheriffi Earlin, joka on tullut huolestuneen näköisenä katsomaan, mistä on kyse. Hän on aluksen ulkopuolella. "10 microtia," Gar sanoo. "Arpi, tarkista, ettei planeetan kiertoradalla ole symbiootin emäalusta tai taistelualuksia reitillämme."

Nostan käteni otsalleni ja painan katseeni alas nähdessäni sheriffin ruudulla. Minulla ei ole aikaa selittää hänelle mistä on kyse ja oikeastaan en edes halua tehdä sitä koska tiedän ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia päästä edes piiloon. Voisimme tietysti yrittää pelastaa edes sheriffin, mutten usko että hän jättäisi kyläänsä vaikka sitä uhkaakin tuho.

Sarwen katsoo Sheriffiä. "Frell, hän kärventyy työntömoottoreihin. Ainakin on kivuttomampi kuolema kuin jäädä symbioottien käsiin."

"Hiljaa!" Huudahdan ja mulkaisen Sarwenia hyvin tuimasti, kääntäen katseeni näyttöön vaikka sitä tekeekin pahaa katsoa nyt.

Gar sanoo: "Viisi microtia. Työntömoottorit käynnistyvät kahden microtin kuluttua." Arpi sanoo: "Reitti selvä."

En voi muutakuin seurata sivusta lähdön alkamista.

Gar sanoo: "Nyt!" Työntömoottorit alkavat palaa ja sheriffi Earl häviää tulimereen.

Osa minusta huokaisee helpotuksesta, sillä Earl ainakin säästyi kamalalta kohtalolta, eikä hän varmasti ehtinyt tuntea kipua.

Alus alkaa hiljaa kohota maanpinnan yläpuolelle saavuttaen korkeutta ja nopeutta yhä enemmän.

Huomioni alkaa kiinnittyä enemmän olennaiseen, eli pakenemiseen ja seuraan näyttöä sekä sivusilmällä tutkaa.

Arpi on kokoajan silmä kovana tutkaan kun he lentävät pois. Kun he ovat kauempana, he näkevät miten liilat vanat alkavat pommittaa planeettaa.

"Tuota voi jo sanoa täpäräksi pelastumiseksi," sanon vaisusti, nähdessäni mielessäni kyläläisten kauhistuneet katseet ja hallitsemattoman paniikin. Ehkä tunnen olevani hieman vihainen jopa ja epäoikeutetusti tokaisen Fealalle, puraten häneen tyytymättömyyttäni: "Äläkä edes kuvittele että minä sain tämän aikaan koska ehdotin sen taikauskoisen tarinan kertomista kyläläisille."

Feala laskee päänsä: "En syytä sinua, Chiasm. Rukoilen noiden sielujen puolesta, mitkä eivät pääse lepoon."

Pyöräytän silmiäni, mutten sano mitään. Pienen hiljaisuuden jälkeen sanon: "No, mitä nyt? Alus on yhä mukanamme eikä meillä ole kultaa."

Gar sanoo: "Ei kultaa, tämä maailma on kirottu. Arpi, ota suunta kohti hyppyporttia, tai kauas täältä ja nopeasti. En halua jäädä symbioottien jalkoihin."

"Emmekö voi ottaa alusta mukaan kotiin ja myydä sitä siellä? Siellä ainakin saisimme sitä valuuttaa mitä itsekin käytämme."

Gar nyökkää: "Noin itsekin suunnittelin. Tämä lasti hidastaa matkaa, mutta haluan pois. Tuttuihin maisemiin."

"Otamme siis kurssin hyppyportille, josta tulimme ja menemme kotiin."

"Meidän pitää tehdä yksi hyppy sitä ennen, mutta uskon, että viikon jälkeen olemme siellä, mistä lähdimme."

"Kuulostaa tarpeeksi hyvältä."

"Parempaan emme pysty," sanoo Gar ja kehoittaa Arpea pistämään koordinaatit kuntoon.

Nyökkään ja seuraan sivusta kun alamme ottaa kurssia kohti porttia josta tulimme Cadayalle.

Gar katsoo Arpea ja Sarwenia: "Osaatteko hoitaa aluksen läpi?" Sarwen nyökkää ja katsoo Chiasmia: "Osaamme."

Nyökkään myös.

Gar poistuu ohjaamolta ja Sarwen sanoo: "Tämäpä harvinaista. Tule kanssani puikkoihin, Chiasm."

"Oletko aivan varma?" Kysyn, mutta menen kuitenkin hänen luokseen.

Sarwen nyökkää: "Osaat perusteet. Lennämme hyppyportin läpi. Teet kuten viimeksikin Garin kanssa. Gar kertoi, että sujui hyvin. Pidät vain käden vakaana."

"Niin, nyt osaan ehkä varautua tärinään," sanon ja otan ohjaimen käsiini. "Mutta sinäkään et häivy siitä mihinkään jos en pystykkään pitämään kättäni vakaana."

Sarwen kietoo kätensä Chiasmin uuman ympäri ja nojaa konsoliin lähelle ohjaussauvaa. "Olen valppaana."

Vilkaisen hänen kättään ympärilläni, mutten sano siitä mitään. Keskityn enemmänkin aluksen ohjaukseen ja tunnen olevani paljon jännittyneempi kuin ensimmäisellä kerralla.

Jonkin ajan kuluttua hyppyportti alkaa näkyä. Sarwen sanoo kytkevänsä automaattiohjauksen päälle ja Chiasm tuntee sen käsissään.

"Kulkeeko se automaattiohjauksella portin läpi?" Kysyn.

"Ei, käsiohjauksella. Se on sinusta kiinni nyt. Tee kuten Gar käski. Odota, kunnes Arpi aukaisee portin ja kiihdytä läpi."

Nyökkään ja hengitän syvään, seuraten näytöltä porttia ja sen avautumista. Ja kun se on vihdoin auki, teen kuten Gar ensimmäisellä kerralla neuvoi ja Sarwen nyt, eli alan kiihdyttää sen lävitse. Tällä kertaa tiedän jo mitä odottaa, joten oletan ainakin käteni olevan vakaampi tärinästä huolimatta.

Kun portti aukeaa, Chiasm tietää, mitä hänen pitää tehdä. Nostaa tehoja ja lentää läpi ja jarruttaa sen jälkeen.

Käteni on todellakin vakaampi kuin ensimmäisellä kerralla ja ohjain pysyy käsissäni koko ajan. Kun tulemme portista ulos, jarrutan ja jännitykseni helpottuu. Kaikenkaikkiaan suoriuduin mielestäni melko hyvin ja se taitaa näkyä kasvoiltanikin, koska hymyilen.

Sarwen halaa Chiasmia ja moiskauttaa suukon hänen poskelleen. "Teit hyvin!" Arpi sanoo: "Automaattiohjaus, vai haluatko lentää Chiasm?"

"Ehkä kallistun nyt sen automaattiohjauksen puolelle. Ainakin toistaiseksi. Jos haluan puikkoihin takaisin, tiedän miten se kytketään."

Sarwen nyökkää: "Sopii minulle. En tiedä, pidättekö minua mitenkään syvällisenä, mutta pakko miettiä hieman tuon planeetan kohtaloa. Nähdään."

Heilautan kättäni Sarwenille ja jään seuraamaan näytöltä aluksen kulkua eteenpäin, vaikka se onkin nyt automaattiohjauksella.

Arpi jää Chiasmin kanssa kahden ohjaamoon tutkimaan tutkaa ja karttaa.

Vilkaisen Arpea nopeasti ja vaikka juuri todistimme planeetan tuhoutumisen, sekä pakenimme symbiooteilta, kerään rohkeuteni ja kysyn aiheen ohi hänestä ja Fealasta. "Sanoin silloin aikaisemmin että Fealan kuiskutuksen jälkeen olet ollut harvinaisen hyväntuulinen ja se sai minut miettimään asiaa vähän enemmän. Onko teidän välillä jotain muutakin kuin vain ystävyys?"

"Mitä sinä tarkoitat?" Kysyy Arpi katsomatta Chiasmia.

"Jotain romanttista," sanon ja vilkaisen häntä taas nopeasti.

Arpi ei edelleenkään katso Chiasmia. "Minä, romanttista. Feala, romanttista. Mitä sinä mietit, tyttö?"

Naurahdan hieman ja sanon: "Se on vain näitä tyttöjen juttuja epäillä, kenellä on suhde kehenkin. Ja ensimmäinen epäilyni osoittautui vääräksi, joten nyt minulla on toinen. Sinä ja Feala. Tulette niin hyvin toimeen ja oikeasti se kuiskutus pisti muunkin kuin minun silmääni."

"Meillä on yhteinen menneisyys ennen tätä alusta," Arpi sanoo.

"Eli teillä oli romanttinen suhde?" Varmistan.

"En sanonut niin." Arpi vastaa yksinkertaisesti.

"Miksei teillä sitten ole nykyisyyttä ja tulevaisuutta enää?"

"Koska sitä ei ole," Arpi vastaa. "Miksi kyselet näitä? Sanoit, etä tyttöjen juttuja epäillä, mutta onko se mitenkään oleellista?"

Kohautan olkapäitäni. "En tiedä. Siksi koska haluan tietää."

Arpi sanoo: "Ei ole mitään tiedettävää. Keskity siihen, mitä teet."

"Mm." Sanon hiljaa ja katson näytöltä jälleen aluksen kulkua. "Mitä hän sitten kuiskasi sinulle?" Kysyn katsomatta tai edes vilkaisematta Arpea, odottaen valmiiksi jo vastausta joka ei paljasta tietoa.

"Onko sinulla yksityisiä asioita? Vai kerrotko, mitä sinun ja sheriffin välillä tuolla oli? Tai miksi katsot Garia viekoitellen ja rapsuttelet häntä?"

"On tietekin ja tiedän ettei sinua oikeasti kiinnostaisi kuunnella selitystäni sheriffistä tai Garista."

"Arvasit oikein. Sinuakaan ei pidä kiinnostaa minun asiani."

Nostan katseeni Arpeen ja katson häntä hetken, kääntäen sitten katseeni pois ymmärtäen ettei hän halua joutua kuulusteltavakseni ja että minun tulisi huolehtia vain omista asioistani.

Jonkin ajan he ovat hiljaa, kunnes Arpi kysyy: "Miksi sinua kiinnostaa noin paljon muiden asiat? Sinuahan Sarwen yrittää täällä, keskity vaikka häneen ja jaa salaisuuksia, tai kysy hänen menneisyydestään."

"Sarwen ja Sarwen, vielä vähän lisää Sarwenia," sanon huokaisten. "Olen yrittänyt tehdä asioita selväksi hänen kanssaan, mutta en voi sille mitään että hän pitää minusta. En aio siis keskittyä häneen, valitan. Eikä hänen menneisyytensä ainakaan vielä kiinnosta minua. Ja minua kiinnostaa toisten asiat koska haluan tietää jotain," sanon ja mietin itsekin miksi minua oikein kiinnostaa niin paljon Arpi ja hänen menneisyytensä.

Arpi kohauttaa olkapäitään: "Sinä et ole itsestäsi juurikaan mitään kertonut. Et oikeastaan yhtään mitään."

"Ei ole mitään kerrottavaa. Olen kierrellyt paikasta toiseen, en näin isossa mittakaavassa kuin teidän kanssanne, mutta kuitenkin. Olen hankkinut elantoni ja matkarahani näpistelemällä, mutta Gar on päättänyt että olen entisessä elämässäni ollut tralk. Tai no, kauniimmin sanottuna ilotyttö. Siinä se," sanon olkapäitäni kohauttaen.

"Oletko? Näytät oikeastaan siltä, ja flirttailet kuten sellainen."

"En jaksa edes esittää loukkaantuvani tuosta. Mutta ikävä tuottaa pettymys, en ole sellainen. Näytän ehkä siltä, en tarkoituksella kuitenkaan ja jos haluan rapsuttaa Garin turkkia, se tietysti vain vahvistaa kaikkien käsityksen siitä."

"Ja myös siitä, että haluat etuuksia täällä. Siltä se ainakin vaikuttaa. Tulit tänne vieraana sattuman kautta."

"Etuuksia? Mistä frellin etuuksista sinä oikein puhut?" Kysyn. "Tulin alukselle enkä pyytänyt mitään muuta kuin päästä seuraavalle planeetalle ja jostain syystä jäin tänne. En ole vaatinut mitään, en ole pyytänyt juurikaan mitään ja olen käsittääkseni ollut avuksi kaikille jotka sitä ovat tarvinneet. Joten odotan mielelläni sinun näkemystäsi asiasta, miksi olen täällä ja mitä oikein haluan."

Arpi kohauttaa olkapäitään. "Miten vain. Minulla on mielipiteeni."

"No voisitko vaikka jakaa ne kanssani? Haluaisin mielelläni kuulla mitä mieltä oikein olet minusta," sanon ja katson Arpea vähintäänkin vaativasti.

Arpi kohauttaa käsiään ja lähtee ohjaamon ovelle sanoen: "Tiedät mitä tehdä täällä, eikö?"

"Tiedän tiedän," sanon ja jään ohjaamoon yksin seuraamaan aluksen kulkua.

Chiasm huomaa pian, ettei ole yksin. Sha-Tzuu on jäänyt ohjaamoon. Hän on vain jäänyt muiden jalkoihin ja heidän varjoonsa. Sha-Tzuu seisoskelee ja tutkii mitä Chiasm tekee tarkkaavaisena, mutta hiljaisena.

"En huomannut sinua kun olit niin hiljainen," sanon hymyillen Sha-Tzuulle.

Sha-Tzuu hymyilee hieman, mutta näyttää alakuloiselta: "Olen tottunut siihen."

"Älä näytä tuolta. Olet vain niin hiljainen joten sinua ei huomata. Ja minä en sentään ole niin välinpitämätön sinua kohtaan kuin muut," sanon yrittäen lohduttaa Sha-Tzuuta.

Sha-Tzuu katsoo Chiasmia. "Tuo planeetta, en tiedä mitä symbiootit ovat, mutta se on tuhoutunut, tuhoon tuomittu, eikö? Ja se mukava sheriffi vain kuoli silmienne edessä?"

"Niin. Se oli kovin ikävää, muttemme voineet muuta kuin paeta. Sinä et pidä palkkionmetsästäjistä, me emme pidä symbiooteista. Itseasiassa kukaan ei pidä niistä."

"En edes tiedä mikä symbiootti on. Chiasm, olen surullinen. Voinko nukkua kanssasi?"

Katson hetken Sha-Tzuuta, nyökäten sitten. "Hyvä on, nuku sitten kanssani." Vilkaisen vielä näyttöä ja tutkaa, todeten että kaikki on kunnossa ja vinkkaan Sha-Tzuuta seuraamaan minua hyttiini. Asetun pedille ja taputan paikkaa vierelläni.

Sha-Tzuu kiipeää Chiasmin vierelle ja takertuu häneen. "Olet lämmin ja pehmeä. Iso. Siis pitkä."

Naurahdan ja kiedon käteni hänen ympärilleen. Tuntuu kuin pitäisin unilelusta kiinni, mutta Sha-Tzuu ei ole niin pehmeä, vaan teräväkynsinen.

Sha-Tzuu kiehnaa itsensä hyvään asentoon ja sanoo: "Kiitos, että pidät minusta huolta. Vakooja ilman tehtävää ei ole minkään arvoinen."

"Minä arvostan sinua silti vaikkei sinulla olisikaan tehtävää," sanon silmät kiinni. "Ja pidän sinusta huolta niin pitkään kuin on tarvis."

Sha-Tzuu vastaa: "Minäkin sinusta," ja nukahtaa.
Chiasm herää aluksen kellon mukaan aamulla. Sha-Tzuu nukkuu yhä hänen vierellään.

Nousen ylös yrittäen olla herättämättä Sha-Tzuuta, menen hakemaan itselleni kahvin ja menen sen kanssa ohjaamoon katsomaan missä olemme.

Chiasm on ohjaamossa yksin. Matkaa on vielä yli viisi vuorokautta määränpäähän.

Yleensä viisi vuorokautta on tuntunut lyhyeltä ajalta, mutta nyt se tuntuu kovin pitkältä. Katson että kaikki on kunnossa ja palaan hyttiini kahvin kanssa. Ei huvita ohjata alusta koska matka on niin pitkä ja tällä aluksella ei ole ajanviettopaikkoja lainkaan.

Sha-Tzuu on herännyt ja ottanut olkalaukustaan pullon. Hän hymyilee nuuhkaisten sitä kärsällään. "Erikoista tavaraa. 99% alkoholia, loppu valkaisuainetta. Hätävaralle." Hän katsoo Chiasmia. "Matka taitaa olla pitkä koti-ikävään nähden?"

Nyökkään ja sanon: "Viisi vuorokautta portille. Aika kuluisi leppoisasti jos tällä aluksella olisi jotain mielekästä tekemistä. Ei tuuletuskanavien putsausta tai hangaarin siivousta, vaan jotain oikeasti mielekästä." Istuudun sängylle ja nojaan seinää vasten, juoden kahviani. "Uima-allas, elokuvia, lukemista... se olisi luksusta."

"Sinullahan on vaikka kuinka paljon blutokeja!" Sha-Tzuu riemuitsee.

"Mitä siitä? En minä niillä mitään täällä tee, enkä myöskään kotona."

"Mutta sanoit, että teette välilaskun shoppailua varten."

"Niin, se nyt tietysti riippuu Garista ja muista. Kaikki varmasti haluavat nopeasti kotiin, vaikka en pistäisi kyllä itse yhtään pahaksi pistäytyä jollain planeetalla missä voisi shoppailla ja oikeasti nauttia."

Sha-Tzuu nyökkää. "Paitsi jokainen välilasku on tarkoittanut tälle alukselle ja teille huonoa onnea."

"Tuo on ikävä kyllä totta," sanon naurahtaen. "En silti kieltäydy pysähdyksestä jos sellaista tarjotaan."

Kolme vuorokautta kuluu, ja he ovat enää vuorokauden matkan päässä hyppyportista. Gar on kutsunut kaikki ohjaamoon.

Saavun ohjaamoon kuulemaan mitä asiaa Garilla on.

Gar sanoo: "Alamme olla lähellä. Meillä on blutokeja. Naiset tässä ovat olleet sitä mieltä, että ne kannattaa tuhlata ennen kuin palaamme kotiin ja ne jäävät turhiksi."

Kasvoilleni nousee pieni hymy. "Takaamme ettei siinä mene pitkään, vai mitä?" Kysyn Jamimalta.

Jamima nyökkää: "Ei mene pitkään."

Katson muita kysyvästi, mitä mieltä he ovat.

Gar kohauttaa olkapäitään: "Odotin, että olisimme päässeet kotiin, mutta tuo oli vähän kuin luvattu jo, eli laskeudumme."

"Ei millekään plantaasille tällä kertaa, eihän? Haluan oikeasti tuhlata niitä blutokeja johonkin mitä haluan, enkä vaihtaa niitä perunoihin."

Gar katsoo Sha-Tzuuta: "Vuorokauden matkan päässä määränpäästämme, mitä planeettoja on?" Sha-Tzuu sanoo: "Se, missä tutustuitte Imperiaaliseen vartioon."

"Se kaatopaikka? Ei kiitos," sanon kohottaen käteni selvästi kieltäväksi merkiksi.

Sha-Tzuu sanoo: "Se on lähin... kun tänne asti on tultu."

"Saa sitten jäädä. Siellä ei ole mitään muuta kuin tralkeja joita voi ostaa," sanon ja suurieleisesti naurahdan teennäisesti, katsoen Arpea sekä Garia mulkaisten ja sanon: "Ai niin, ei sellaista tarvitse edes ostaa koska täällä on jo yksi sellainen." Käännän katseeni Jamimaan, jolla on huonoja kokemuksia planeetasta ja kysyn: "Haluatko mennä sinne?"

Jamima kohauttaa olkapäitään. "Vaikka meillä on blutokeja paljon, haluan silti kotiin täältä jo. Tämä on ollut aika kurja reissu."

"Jatkamme siis matkaa kotiin ja teemme blutokeista taulun tai jotain mitä ikinä vain keksimme."

Gar nyökkää: "Arpi, ota koordinaatit tähtiporttiin, lähdemme sinne." Arpi nyökkää ja alkaa syöttää koordinatteja Sarwenin varmistaessa tutkalla, ettei mitään tunnetusti vihamielistä ole lähettyvillä, vaikka heidän tietokantansa puutteellinen onkin.

"Eli vielä vuorokausi matkaa sille portille?" Varmistan.

Gar katsoo Arpea, joka nyökkää: "Viisitoista arnia, arvioitu aika."

"Hyvä." Sanon ja tiedän että se aika kuluu onneksi nopeasti.

Gar katsoo miehistöä ja sanoo: "Haluan, että jokainen on ajoissa ohjaamossa. Ei viime tingassa, vaan ajoissa. Vähintään neljä arnia ennen saapumispistettä."

Nyökkään omasta puolestani Garille ja poistun ohjaamosta. Ainoa viihdyke tälläkin kertaa on hakea kahvi ja nauttia se omassa hytissä, aikaa kuluttaen.

Kun aika koittaa, kaikki saapuvat pikkuhiljaa ohjaamoon. Gar käski jokaisen olla neljä arnia etukäteen, ja tunnelma on odotuksesta kireä. Kun vihdoin he saapuvat koordinaattien osoittamalle paikalle, siellä ei ole mitään. Gar katsoo Arpea ja Arpi sanoo: "Tämä on se kohta." Sarwen menee Arven luo varmistamaan ja nyökkää: "Kyllä. Tämä on se kohta." Hyppyporttia ei näy.

"Miten se on voinut kadota? Tuosta noin vain?" Kysyn ihmeissäni, sekä turhautuneena.

Arpi sanoo ärtyneenä: "En tiedä. Tässä sen pitäisi olla." He näkevät näytössä, miten kauempana on jokin leijaileva kappale. Gar pyytää kohdistamaan ja lähtentämään siihen ja Sarwen tekee työtä käskettyä. Chiasm näkee avaruusaluksen raadon.

"Siitä on todella pitkä aika kun viimeksi kävimme täällä ja silloin todistimme sen sodan. Voiko tuo alus olla silti niiltä jäljiltä?"

Kaikki ovat hiljaa. Hiljaisuuden rikkoo Sarwen: "Tuo on todiste siitä, ettemme nähneet harhoja. Ja edelliselläkään paluukerralla porttia ei ollut enää." Jamima sanoo hätääntyneesti: "Olemmeko nyt jumissa täällä?"

"Ei tuo voinut olla ainoa portti, eihän?" Kysyn ja mieleeni palaa ensimmäinen käynti vedenalaisella planeetalla, jolloin sain ensikosketuksen niiltä hassuilta olennoilta sekä päähäni koordinaatit. Olivatkohan ne tänne vai jonnekin toisaalle, mietin.