Rebecca ja Mark heräävät keskellä yötä hälytyksen ulvovaan meluun. Kaiutin sanoo:
"Kaikki ruokalaan. Hätätilanne!"
"Mitä ihmettä nyt oikein on tapahtunut?" Kysyn noustessa ylös ja lähden kiireesti ruokalaan.
Mark seuraa Rebeccaa. Ruokalaan alkaa kokoontua koko tutkimusaseman miehistö. Xavier ja Rita Grey seisovat ruokalan edessä. Heidän vierellään on kolme vartijaa mustissa vaatteissa pistoolein. Xavier kuiskaa jotain Ritalle, ja Rita kuiskaa saman Johnille joka nyökkää toiselle vartijalle ja he poistuvat ripeästi.
"Mistä on kyse?" Kysyn katsoen Ritaa ja Xavieria.
Kumpikaan Rita eikä Xavier vastaa. He näyttävät hermostuneilta, vaikka ovatkin perusolemukseltaan kylmän oloisia.
"Mitä? Meidät kutsuttiin tänne ja te ette kerro miksi?" Katson vuoroin kumpaakin ja heidän hermostuneisuus alkaa tarttua, vaikken vielä tiedä mistä on kyse.
Xavier sanoo:
"Kaikki aikanaan." Vartijat palaavat hetken kuluttua ja John kuiskaa jotain Ritalle. Rita nyökkää Xavierille hieman pudistellen päätään sen jälkeen. Rebecca huomaa, että vaikkei tunnekaan tutkimusaseman työntekijöitä, suuri osa puuttuu ja vaikuttaa siltä, että puuttuvat olisivat niistä, jotka asuvat toisissa rakennuksissa.
Vilkaisen Markia, vaikkei hän tiedä asiasta yhtään sen enempää kuin minäkään.
"Missä muut ovat?"
Mark pudistelee päätään ja sanoo:
"Minulla on paha aavistus tästä. En tiedä todellakaan. Mutta huomasin, että täällä on paikalla ne, jotka tässä rakennuksessa ovat."
"Liittyykö tämä siihen sammaleeseen?"
Xavier aloittaa.
"Älkää panikoiko, mutta tutkimusasema on hyökkäyksen kohteena." Hänen sanansa eivät aiheuta paniikkia, vaan hämmästystä.
"Ketkä ovat hyökänneet tänne?" Kysyn ja alan jo pelätä pahinta.
Joku toinen huutaa:
"Eikö Etelänmantereen pitänyt olla sotilaallisesti neutraalia aluetta?" Xavier kohottaa kätensä vaientaen huutajan.
"Kyllä, tämä on sotilaallisesti neutraalia aluetta. Emme tiedä, mistä hyökkäys johtuu, mutta se tulee ilmasta käsin."
"Oranssina hohtavia, lentäviä surisevia... eläimen kaltaisia kenties?" Kysyn.
Xavier katsoo Rebeccaa ja on hiljaa. Rebecca tietää jo vastauksen.
"Mitä tämä on?"
"Mitä lentäviä..."
"Eläimen kaltaisia?"
"Avaruusolioita, siitäkö tässä on kyse?"
"Ovatko huhut totta!" Salissa puhkeaa kaaos minkä John keskeyttää ampumalla kattoon.
Vaistomaisesti suojaan päätäni kuullessani laukauksen ja alan vihastua, sekä kyllästyä tähän kaikkeen.
"Ne tulivat hakemaan sitä mikä kuuluu niille ja kostavat meille!" Huudan Ritalle, Johnille sekä Xavierille.
Xavier sanoo:
"Typeryyttä! Rita, jatka tästä." Xavier lähtee pois yhden vartijan kanssa. Rita sanoo:
"On tärkeää, että pysymme kaikki rauhallisina. Aamuun asti. Sen jälkeen Ne lähtevät pois."
"Täällä siis on avaruusolioita?" Joku huudahtaa.
Vilkaisen sitä joka kysymyksen esitti, mutten kiinnitä häneen tai hänen kysymykseensä enempää huomiota. "Mistä sinä tiedät että ne lähtevät aamulla? Eivätkö ne kestä päivänvaloa?" Kysyn Ritalta.
Rita katsoo Rebeccaa.
"Eivätkö ne niin teillekin tehneet. John kertoi, että ne liikkuivat vain yöllä." Katolta kuuluu paukahdus, kuin jokin raskas olisi siihen laskeutunut. Joku kirkaisee.
Katson kattoon pudistellen päätäni.
"Tämä on kaikkea muuta mitä odotin." Käännän katseeni takaisin Ritaan ja jatkan:
"Entä kun aamu tulee, teemmekö vihdoinkin viisaasti ja lähdemme kaikki täältä pois?"
"Kun aamu tulee, me kaikki lähdemme pois. Raskaammin varustautunut ryhmä saa hakea jäljelle jääneet esineet. Me lähdemme." Mark kysyy:
"Mitä muuten muille on tapahtunut?" John katsoo Ritaa kysyvästi ja Rita nyökkää.
"Heidän rakennuksiin hyökättiin ensin."
"Ovatko he... kuolleet?"
John nyökkää.
Painan pääni alas, pettymyksestä.
"Kamalaa. Tämä on niin kamalaa. Teidän takianne kaikki muut ovat kuolleet ja mekin olemme vaarassa," sanon ja nostan tiukan syyllistävän tuijottavan katseeni Ritaan.
Rita kohauttaa olkapäitään.
"Työn vaaroja. Sitäpaitsi, löytömme on ollut jotain merkittävää. Tiedättekö, tieteen edestä on hyvä joskus kuolla."
"Joskus," tuhahtaa Mark.
"Saat tuon kuulostamaan siltä, että aina välillä voi kuollakin, kunhan joku rikas paskiainen..." Mark pui nyrkkiään.
"Xavier..."
"Onko toisesta rakennuksesta mitään jäljellä? Mietin vain, mitkä meidän mahdollisuutemme ovat selviytyä täällä rakennuksessa. Ehkä jos tilanne alkaa näyttää hyvin pahalta, sinä ja rahanahneet ystäväsi voitte varmasti tehdä asialle jotain ja lähteä ulos syöteiksi, jotta me muut, jotka emme halua kuolla rahan tai tieteen puolesta, saisimme edes vähän lisäaikaa," sanon mulkaisten Ritaa.
Katolta alkaa kuulua metallin repeytyvää ääntä. John sanoo:
"Toisten rakennusten katot on revitty auki. Sitä kautta ne ovat tulleet sisään."
"Tuo alkaa kuulostaa siltä että pian ne ovat täälläkin," sanon nyt jo hätääntyneenä.
"Onko täällä mitään paikkaa minne ne eivät pääsisi käskiksi yhtä nopeasti? Jotain maan alla kenties?"
Rita miettii hetken napsutellen sormiaan. Katolta toisaalta kuuluu myös tömäys. Onneksi kumpikaan ei ole ruokalan yläpuolella. Rebecca arvioi, että toinen on sairastuvan yläpuolella. Toisesta hän ei ole varma. Rita sanoo:
"Kellarit kenties?"
"Kannattaa kokeilla. Mahdollisuudet selvitä täällä ovat kuitenkin varmasti yhtä huonot kuin siellä, jos ne pääsevät tunkeutumaan samaan tilaan?"
Rita lähtee johdattamaan joukkoa eteenpäin. Hän vinkkaa Rebeccan luokseen ja sanoo hiljaisella äänellä. "Sinne mahtuu ehkä kymmenen, meitä on yli kaksikymmentä tässä."
"Et voi olla tosissasi. No ketkä ajattelit uhrata olennoille?"
Rita sanoo:
"Mekaanikkoja, tiedäthän..."
"Uskon ettei se aiheuta sinulle unettomia öitä."
Rita virnistää.
"En ole kuolemassa, en nyt. John, jaa ryhmä. Tulet perässä."
Vaikka ajatus toisten niinsanotusta uhraamisesta onkin hirvittävä, en minäkään tahdo kuolla joten en aio uhrautua itse tarjoamalla paikkaani jollekin mekaanikolle. Seuraan Ritaa ja muita kellariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti