On kulunut useita päiviä, kunnes Anthony ottaa Amandaan yhteyttä ilmoittaen, että aika on käsillä. Hän ei kuitenkaan puhelimessa kerro asiasta enempää, vaan pyytää Amandan Nosferatujen kokoontumispaikkaan, sinne, missä primogen pitää syvällä tunneleissa omaa haveniaan.
Lähden mitä pikimmin paikan päälle.
Anthony on odottamassa Amandaa.
"Kaupunkiin tulee tänä yönä kuljetus tänne. Tärkeä ja arvokas lasti. Oletko saanut hoidettua jo paikan lastille?"
"Olen. Kaikki on kunnossa ja järjestetty."
"Hienoa, Amanda. Tiesin, että voin luottaa sinuun." Anthony saa tekstiviestin.
"Seuraa minua ulos." He menevät ulos tunneliverkostosta, ja ulkona on kuljetusliikkeen auto. Kuskin silmät kuultavat hieman valossa, kun hän kääntää päätään katsoakseen heitä. Ghouli. Anthony kertoo, että kuljetusliike on peiteyritys Mount Reachille sekä resurssien kuljettamiseksi sisään, ja ilmeisesti myös erityistarpeisiin kuten tämä.
"Amanda, mene kyytiin ja osoita kohde kuskille, mihin lähetys viedään."
Nyökkään ja astun auton kyytiin, ilmoittaen ghouli kuskille paikan. Oloni on jännittynyt, mutta ainakin vielä positiivisessa mielessä.
Kuljetusauto lähtee ajamaan kaupungin läpi kohti Chorusin asuinaluetta ja hänen asuntoa pysähtyen pihatielle. Chorus astuu ulos ja kävelee autolle. Kuski painaa nappia ja Amandan puoleinen ikkuna liukuu alas. Chorus katsoo Amandaa kysyvästi:
"Tässäkö se on?"
"Tässä," sanon nyökäten ja astun ulos autosta.
"En odottanut tällaista kuljetusta, mutta ymmärrän sen kuitenkin."
Kuski katsoo Amandaa kysyen:
"Neiti, miten lasti puretaan?"
"Tuota, minkälainen paketti lasti on?" Kysyn kuskilta, sillä minulla ei ole hajuakaan siitä.
"Puulaatikko." Kuski hymyilee.
"Ei kai sitten auta muu kuin kantaa se ovesta sisälle, eikö?" Kysyn kohottaen toista kulmaani.
Kuski katsoo ovea.
"En usko, että se mahtuu siitä..." Hän astuu ulos autosta ja aukaisee peräluukun ja laskee sen puoleenväliin hypäten lastikonttiin. Hän ottaa mitat ja ojentaa Amandalle mittanauhan kertoen ne ja pyytää häntä mittaamaan oven. Amandan tehtyä työtä käskettyä kuski toteaa, ettei ovi ole tarpeeksi leveä. Hän astuu ulos autosta ja sytyttää savukkeen.
"Saako keittiön ikkunan auki?"
Käännän kysyvän katseeni Chorusiin, minä en hänen keittiön ikkunoista tiedä.
"Miksei hän voi piiloutua varjoihin ja kävellä itse sisään?" Kysyn hiljaa.
Ghouli sanoo:
"Minulle annettiin ohjeet tuoda hänet tänne, ja aukaista laatikko vasta turvassa kohteessa. En voi aukaista sinettiä ennen, kuin lähetys on tehty tämän mukaan." Hän näyttää lähetyskorttia, jossa tosiaan lukee kuten hän sanoi.
"Miten vain," tokaisen ja katson kysyvästi Chorusia uudelleen.
"Mitä sanot?"
Chorus kohauttaa olkapäitään, mutta Amanda näkee hänen ilmeestään, ettei hän ole tyytyväinen.
"Ikkunat saa auki, mutta siinä on pientä tekemistä. Turvallisuussyistä ne on sinetöity." Ghouli katsoo ovea: "Tietysti tuosta voi ottaa karmit kummaltakin puolelta irti, luulisi riittävän." Hän ottaa sorkkaraudan irti ja katsoo Chorusia. Chorus kohauttaa olkapäitään ja nyökkää vetäen Amandan sivuun samalla, kun ghouli alkaa repiä ovea irti.
"Amanda..." hän sanoo kulmiaan kurtistaen kuunnellen ovenkarmien räsähtelyä.
"Hei, en todellakaan tiennyt tällaisesta, mutta minä katson että kaikki korjataan heti kun mahdollista," sanon hieman nolona puolustellen.
"Korjataan, voi kun mukavaa." Chorus istuutuu auton perälavalle ja katsoo ghoulin tehokasta työskentelyä.
"Chorus," sanon huokaisten ja astun hänen eteensä.
"Minulla on tästä myös ihan tarpeeksi paska olo kun en pystynyt omin neuvoin edes hankkimaan paikkaa hänelle, puhumattakaan tuosta mikä lisää paskaa oloa vielä enemmän," sanon ja nyökkään ovelle päin, josta kuuluu meteliä.
"Tulee sellainen olo että mikään raha tai minun teko ei korvaa tätä mitenkään. Mutta minä teen parhaani ja olen varma että sireni myös ymmärtää miten suuren palveluksen olet tehnyt."
Chorus ei vaikuta olevan juttutuulella, hän vain tuijottaa eteenpäin. Vihdoin ghouli on purkanut ovea mielestään tarpeeksi, ja tulee takaisin.
"Uskoisin, että mahtuu nyt." Hän hypähtää auton taakse sisään ja Chorus väistyy hänen tieltään, kun ghouli ottaa suuren laatikon sähkökäyttöiselle lavetille ja vie sisään.
"Hyvin mahtui, minne tämä viedään?" Chorus virnistää Amandalle:
"Alakertaan kierreportaita, kiitos." Ghoulin hymy hyytyy.
"Tämä onkin hankalempaa, kuin odotin..."
"Ei ole," sanon puuttuen väliin.
"Ovi kiinni ja laatikko auki, Bachman saa kävellä itse."
"Mutta," ghouli inttää näyttäen lähetystä. Chorus kävelee ghoulin luokse, ottaa lähetyskortin, kirjoittaa nimensä siihen alle ja sanoo:
"Nyt, painu hiiteen kodistani!" Ghouli perääntyy muutaman askeleen, ja lähtee pois.
"Kiitos," kiitän Chorusia ja katson laatikkoa. Otan sorkkaraudan ja alan kammeta sen kantta auki, hiljaisena. En halua suututtaa Chorusia yhtään enempää tai olla mitenkään hänen tiellään nyt.
Kun Amanda on saanut vasta puolet laatikosta kammettua auki, sen kansi sinkoaa kattoon hajoten säpäleiksi. Arkusta on pystyssä käsi nyrkissä.
Peräännyn hätkähtäen ja katson millä tuulella Bachman laatikostaan oikein nousee.
Kuten elokuvassa Nosferatu, josta Amanda ja Chorus juuri edellisenä iltana puhuivat, Bachman nousee arkustaan istumaan kädet ristissä selkä suorana. Hän katsoo ympärilleen.
"Ei näytä kovinkaan, erikoiselta?" Chorus puristaa nyrkkinsä yhteen ja sanoo Amandalle:
"Kammio numero kaksi, osaat tien." Hän lähtee ulos ja hetken päästä kuuluu Leksuksen renkaiden ulvonta asfaltilla kun Chorus kaasuttaa pois.
"Hienoa," sanon katsoen hänen peräänsä ja käännän katseeni Bachmaniin.
"Tuota, jos tämä ei mielestäsi ole kovinkaan erikoinen, et varmasti pidä yhtään enempää varsinaisesta piilopaikastasi. Tätä tietä, tule," sanon ja lähden johdattaman Bachmania pitkiä portaita pitkin, syvälle maan alle, Chorusin mainitsemaan kammioon.
"Täällä olet ainakin turvassa. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä tästä paikasta."
Bachman olisi jäänyt hetkeksi yläkertaan tutkimaan uuden turvapaikkansa kuorta, mutta malttaa mielensä ja lähtee seuraamaan Amandaa kierreportaat alas. Kammioon, jonka Chorus on Bachmanille tarkoittanut on tuotu sänky, kirjahylly, tuoli ja pöytä. Ei mitään erityisen mukavaa, mutta kaikki välttämättömät. Bachman istuutuu tuolin ääreen.
"Hieman erilainen, kuin mihin olen tottunut viimeisten kymmenien vuosien aikana, mutta kelvannee. Voinko tehdä muutaman pyynnön, vai onko se jo aivan liikaa tämän kaiken jälkeen? En voinut olla huomaamatta, että turvapaikan isäntä ei ollut mielissään tästä kaikesta."
"No syystäkin. Hänen asuntonsa ovenkarmit saivat levennyksen pyytämättä ja tämä paikka," sanon katsoen ympärilleni.
"On hänen yksityinen paikkansa, eikä hän olisi sitä edes halunnut jakaa piilopaikkana. Ymmärrän häntä hyvin ja koska hän on suostunut tähän, toivon etteivät pyyntösi aiheuta lisää vitutusta hänelle."
"Kerro hänelle, että tämä kaikki tullaan hänelle korvaamaan miten hän haluaa."
"Minä välitän viestin. Mikä on siis pyyntösi?"
"Voin tehdä listan, jos saan kynän ja paperia. Pahoittelen vielä tästä. Toivottavasti vierailuni täällä saa prinssin kaatumaan."
"Tietysti, minä tuon. Äläkä minulle pahoittele. Ehkä voisit jossain sopivassa välissä puhua Chorusin kanssa itse. Ja minäkin todella toivon että sinun vierailusi saa aikaiseksi jotain pysyviä muutoksia," sanon nyökäten ja ilmoitan palaavani pian. Poistun yläkertaan ja etsin kynän ja paperia, vieden ne Bachmanille.
"Tässä. Toivottavasti pystyn toimittamaan sinulle sen mitä tarvitset. Jätänkö sinut nyt rauhaan?"
Bachman kiittää kirjoitusvälineistä.
"Tapaamme huomenna."
"Hyvä on. Toivottavasti viihdyt," sanon ja kumarran hieman, poistuen ja sulkien reitin sisäänkäynnin ja istuudun olohuoneen sohvalle. Ilmoitan tekstiviestillä sirelleni, että asukas on kotiutunut. Sen jälkeen jään istumaan sohvalle ja tuijotan sammuneena olevaa televisioruutua, jääden odottamaan Chorusin saapumista. Teen myös puhelun paikalliseen puutavaraliike firmaan, joka suostuu korjaamaan ovenkarmit, vaihtamalla ne täysin uusiin. Pienellä suostuttelulla saan heidät saapumaan paikalle huomen illaksi, sillä päivisin ei ole ketään joka olisi paikalla. Toivottavasti se kelpaa Chorusille.
Kun vihdoin Chorus palaa vain paria tuntia ennen auringonnousua, hän katsoo ovea.
"Ei, tämä ei ole hyvä yö."
Nousen nopeasti ylös ja sanon:
"Älä murehdi sitä, se korjataan huomenna ja minä maksan sen. Ja Bachman pyysi sanomaan, että tämä kaikki korvataan sinulle miten vain haluat."
"Huomenna? Kuka tahansa siis voi päivällä kävellä sisään ja varastaa omaisuuteni, tai lävistää sydämeni vaarnalla?"
"Odota hetki," sanon ja joudun tekemään puhelun sirelleni.
"Se ghouli tai joku muu saa luvan tehdä aamuvuoron ja päivävuoron täällä. Oli hieman ongelmia saada paketti mahtumaan sisälle ja ovea ei saa kiinni. Korjaaja tulee huomenna illalla, mutta ilman jonkun apua täällä on avoimien ovien päivät iltaan asti."
Anthony miettii hetken.
"Hoidan asian. Lasti on siis perillä?"
"Lähetin sinulle hetki sitten viestin että hän on kotiutunut."
"En huomannut, minulla on ollut hieman kiireitä. Huomenna, Elysiumiin. Prinssi nimittää väliaikaisen Toreador primogenin. Olen keskustellut hänelle kahden kesken, ja hän suostui, että primogen äänestetään. Heller ainakin on osoittanut mielenkiintoaan sitä rokki-kukkoa kohtaan. Hän ei suostunut kertomaan minulle syytä miksi, mutta ehkä se on tärkeää ja luotan häneen. Siksi järjestin äänestyksen."
"Ai, no kaiketi se on hienoa. Tiedän kyllä jo itsekin äänestäväni samaa kuin hän. Kiitos kun jaksoit nähdä vaivaa sen asian järjestämiseksi. Vaikka toisaalta, olemme pärjänneet ihan hyvin ilman Toreador primogenia," sanon hymyillen.
"Tarvitseeko sinusta se laulaja enemmän ääniä? Voin järjestää niitä Nosferatuilta. Nosferatujen ja Brujahien äänien luulisi riittävän nostamaan hänet jo yksin primogeniksi, jos niin on tarkoitus."
"Se olisi enemmän kuin hyvä. Yksi lunastettu lupaus ja mainetta lisää minulle. Tee se, kiitos."
"Hyvä, hoidan asian. On toisaalta myös ongelma, huomenna on oikeudenkäynti, mutta prinssi ei suostu kertomaan edes minulle, kuka joutuu oikeuden eteen ja miksi."
"Mitä? Taidan mennä asioiden edelle mutta väkisinkin tuo kuulostaa epäilyttävältä ja saa minut enemmän varpailleni. Eikö hän edes vihjaillut mitään?"
"Ei, ei mitään. En tiedä mistä on kyse. Huomenna se selviää, mutta jotenkin en pidä tästä."
"Et ole ainoa," sanon vaisusti.
"No, kuten sanoit, se selviää huomenna, halusi sitä tai ei."
Ennen kuin Amanda lopettaa puhelun, Chorusin pihatielle pysähtyy ruosteinen joskus vuosia sitten keltainen Dodge Charger. Sen mekaaninen ahdin jyrisee korkealla konepellin läpi tehdystä aukosta. Dodge Chargerin perästä vähän ajan päästä pihaan ajaa musta pakettiauto, josta nousee kaksi haalaripukuista miestä ulos ottaen takaluukusta työkaluja ja rakennustarpeita. Dodge Chargerista nousee Heller, jättäen koneen käyntiin. "Helvetin liukas keli!" Hän huutaa nojaten auton kylkeen.
"Minun pitää mennä. Heller ja kaksi handymania tuli juuri. Kiitos, me näemme huomenna," sanon ja lopetan puhelun, vilkaisen Chorusia ja lähden ulos.
"Hieno peli," sanon katsoen hänen likaista ja ruosteista, mutta mielestäni hienoa autoa. Nyökkään miehiä kohti ja kysyn:
"Ovenkorjaajat?"
"Jep, kuulin vähän juttua, että täällä olisi tällaista..." Heller heilauttaa kättään Chorusin purettua ovea kohti. "Mitä vittua tuo nyt ikinä onkaan. Olet tehnyt jo paljon minulle, niin menkööt tämä pienestä takaisinmaksusta. Tästä ei tosin sitten tule tapa." Heller vilkaisee autoaan:
"Ihan jees, mutta vitun liukas talvella."
"Kiitos, et tiedäkkään miten tarpeeseen vastapalvelus tuli," sanon ja katson taas autoa.
"Eikö se sitten ole mukamas siistiä tai jotain kun on tuollaine peli jolla voi liukastella?"
"Siinäkin menee rajansa, totta kai se on siistiä liukastella, mutta tuo ampuu jo yli. Reilut viisisataa heppaa, takapenkit ja muu painava paska heitetty vittuun... Ei sillä nopeasti pääse talvella mihinkään." Heller taputtaa sen kattoa:
"On muuten myynnissä. Maksu veloista, ja minä haluan rahaa, en mitään autoa."
"Onnea ostajan etsintään," sanon kohtauttaen olkapäitäni hymyillen.
"Et sinä ostaisi sitä? Pääsisin heti eroon siitä."
"Minä? Eihän minulla ole edes korttia enkä osaa sen puoleen edes ajaa autolla. Sen takia en ole mitenkään innokas maksamaan sellaisesta millä en tee mitään. Ei sillä etteikö tuo olisi hieno, jos sitä vähän laittaisi parempaan kuntoon, mutta viisisataa heppaa sanoit? Ja ylimääräinen paino heitetty menemään? Ei kovin turvallinen väline edes kokeilla ajamista."
"Ei, sitäpaitsi siinä ei ole vakuutusta, ja verorästejä löytyy. Täysi romu."
"No ei kai sitä sitten kukaan osta."
"Eipä kai. Ellet sinä." Heller iskee silmäänsä ja istuutuu autoon kaasuttaen pois. Kuten hän sanoi, takarenkaat eivät millään meinaa saada pitoa liukkaasta tiestä.
Katson hetken hänen peräänsä hymyillen ja päätäni pudistellen ja kiinnitän huomioni sitten työtä tekeviin miehiin.
"Näyttää hyvältä," sanon vaikken niin tarkkaan edes tiedä missä vaiheessa he ovat.
Aamu alkaa sarastaa, ja on aika suojautua auringolta. Chorus on vieläkin huonolla tuulella ja makaa jo sängyssä lukien kirjaa. Vanha, kellastuneet sivut, mutta ilmeisen mielenkiintoinen, ainakin Chorusin mielestä.
Asetun hiljaa hänen viereensä ja vilkaisen kirjaa.
"Ovi hoituu kuntoon pian," sanon pienen hiljaisuuden jälkeen ja suljen silmäni.
Seuraavana iltana myös Chorus on saanut kutsun Elysiumiin, kuten kaikki muutkin. Hän ei ole Tremereiltä saanut yhtään enempää tietoa, mitä Amanda sireltään.
Koko ajan päässäni pyörii vaihtoehtoja sitä, mitä asia oikein koskee ja väkisinkin tulee mieleen, että prinssi on saanut tietää jotain mitä hänen ei pitäisi tietää. Ja se pelottaa eniten. Olen vastoin tapojani hyvin hiljainen koko matkan Elysiumiin ja vielä paikanpäällekkin saapuessani pysyn hiljaisena. Ehkä pelkään sitä että minun käy huonosti pian. Hakeudun Elysiumissa omieni pariin ja vilkuilen muiden hämmästyneitä ilmeitä ja kuulen miten sekalainen puheensorina valtaa huoneen.
Vihdoin odotuksen jälkeen prinssi saapuu parvelleen.
"Kuten kaikki toivottavasti ovat saaneet omalta klaaniltaan sanan, tänään äänestetään uusi Toreador primogen. Kuten näette, äänestyskopit ovat sijoitetut tuonne. Kirjoitatte paperiin sen Toreadorin nimen, joka mielestänne parhaiten sopii primogeniksi. Jos kaksi tai useampi Toreador saa saman määrän ääniä, minä teen päätöksen, kumpi valitaan." Anthony kuiskaa Amandalle:
"Toivottavasti ei tule tasapeliä, en usko, että prinssi omalla päätöksellään olisi Judasia valinnut."
Nyökkään sirelleni myöntäväksi vastaukseksi, ollen samaa mieltä hänen kanssaan.
"Judas ei ole ikävä kyllä ehtinyt niittää oikeastaan minkäänlaista mainetta vielä kaikkien keskuudessa," sanon vielä.
Äänestysjärjestys on määrätty klaaneittain, ja klaanien sisällä äänestysjärjestyksestä huolehtivat primogenit, että äänestys sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.
Kun tulee minun vuoroni, kirjoitan paperille nimen Judas.
Äänestys on hyvin organisoituna ohi alle tunnissa, ja ääntenlaskukaan ei kauaa vie. Noin tunti kestää yhteensä, kun prinssi on valmiina. Hänelle ojennetaan sinetöity kirje, mihin on valmiiksi laskettu äänien perusteella voittaja. Prinssi aukaisee kirjeen:
"Uusi Toreador primogen on..." hänen silmänsä leviävät hieman. Amanda ei tiedä, johtuuko se yllätyksestä vai pettymyksestä.
"Judas."
Hymähdän tyytyväisenä.
"Hän ei tainnut pitää tuloksesta," sanon hiljaa.
Prinssi rypistää kirjeen kädessään ja nojaa kaiteeseen. Hän virnistää.
"Ironista, voisin onnitella, sinua Judas, mutta en tee sitä." Hän naurahtaa. Brujahit katsovat Nosferatuja.
Mieleeni tulee keskustelu tuon prinssiksi tekeytyneen henkilön kanssa, kun tarkoituksella vihjailin, että ehkä Judas olisi ollut osallinen niiden kahden muun katoamiseen. Mitä jos oikeudenkäynti onkin perustettu sen vihjailun pohjalta? Yhtäkkiä mieleni kuitenkin valtaa pelko omasta nahastani. Mitä jos se Hurtta onkin saanut selville kuka sen oikeasti teki? Mitä jos joku sittenkin kertoi paineen alla minusta? Katson sekä prinssiä, että Brujaheja ja omiani.
"Mitä hän oikein tekee?" Kysyn hampaitteni välistä sireltäni.
Anthony sanoo:
"En tiedä, en todellakaan tiedä." Prinssi levittää kätensä.
"Uusi Toreador primogen, vielä kun olet sellainen, nouse toki tänne ylös." Judas katsoo muita, ja hänen katseensa käy Amandan silmissä osoittaen selvästi, ettei pidä tästä ollenkaan. Kuitenkin, hän joutuu menemään ylös parvelle. Heller lähtee kävelemään väkijoukon läpi enemmän tai vähemmän huomaamattomasti Amandan ja Anthonyn luokse.
"Mitä helvettiä tämä nyt on?"
"En tiedä, en todellakaan tiedä, mutta... tuota, tämä Voi johtua minusta," sanon ja välttelen Hellerin sekä sireni katsetta.
"Taisin vähän puhua asioista siihen suuntaan, että Judas voisi olla osallisena niiden kahden muun katoamiseen, mutta minä tiedän ettei prinssi uskonut sitä," jatkan, vilkaisten nyt molempia nopeasti.
"Mitä vittua, Heller sanoo." Anthony katsoo Helleriä.
"Pidä kielesi kurissa..."
"Se oli virhe, tiedän, mutta minä istuin iltaa prinssin kanssa joka kalasti minulta tunnustusta ja jopa sanoi pettyneensä kun ei kuullut sitä minun suustani. Kertoi jopa, että tappaessaan minut olisi kuitenkin ylpeä minusta, jos siis olisin myöntänyt tekoni. Ja Judas on ollut vähän liiankin hiljaa lähiaikoina. Hän ei ole vastannut sähköpostiin enkä ole nähnyt häntä missään, se tuntui hyvältä idealta siinä hetkessä kysyä prinssiltä, miksi hän yhtäkkiä muuttuikin niin hiljaiseksi juuri kun ne kaksi katosivat. En voi todellakaan tehdä nyt asialle mitään ja sitäpaitsi, kyse ei nyt välttämättä edes ole siitä."
Heller katsoo Amandaa murhaavasti, ja lähtee pois. Prinssi katsoo Judasia ja hymyilee. Sheriffi tarttuu Judasiin takaa painaen hänen päänsä kaidetta vasten kyynärpäällään ja taivuttaen kädet selän taa lukiten ne käsiraudoilla. Prinssin vierelle nousee tuolilta seisomaan Carl Reuter, joka astuu Judasin viereen, joka yrittää pyristellä vapaaksi muttei pysty.
"Judas, sinut tuomitaan syylliseksi toisen alueen epäkunnioittamisesta ja Masqueraden toistuvasta uhmaamisesta."
"Mitä?" Kysyn kummissani.
"Mitä tuo oikein tarkoittaa?"
Anthony pudistelee päätään. Carl Reuter virnistää sadistisen tyytyväisenä.
"Täten prinssin suomin valtuuksin poistan sinulta kaikki etuudet ja asemat, mitä olet kerännyt tähän asti. Myös primogenin nimesi. Sinut vangitaan oikeudenkäyntiä varten." Sheriffi repii Judasin pois. Judas huutaa, sylkee ja kiroilee. Heller puristaa nyrkkinsä yhteen ja hänen primogenillaan Fabiolla on täysi työ pidellä häntä rauhallisena, ettei hän juokse suoraan tuomioonsa.
"Mitä tuo tarkoittaa? Mitä hän on tehnyt vai onko hän edes tehnyt mitään?" Kysyn sireltäni, katsoen häntä vaativasti.
"Sano minulle, onko tämä minun vikani ja hän käyttää syytöksiä vain tekosyinä jotta saa mestauttaa hänet, vai onko Judas todella rikkonut sääntöjä? Kerro, pyydän!"
Anthony pudistelee päätään.
"En tiedä, en todellakaan tiedä mitä tämä on." Prinssi näyttää tilanteen huomioon ottaen huvittuneelta.
"Kuka olisi voinut arvata, että te äänestitte juuri sitä primogeniksi, joka on rikkonut lakia vastaan. Ironista, huvittava yhteensattuma. Vai oliko tämä yhteensattuma ollenkaan?" Amanda ei ole koskaan nähnyt prinssin menettävän malttiaan, joten hänen raivonpurkauksensa tulee täysin yllätyksenä:
"Mitä helvettiä tässä kaupungissa tapahtuu!" Hän huutaa ja katsoo kaikkia. Varsinkin Brujaheja ja Nosferatuja.
"Ja tietysti hän katsoo meitä," sanon hiljaa. Selvästi hän siis on huomannut että täällä tapahtuu jotain. Vilkaisen muita ja käännän katseeni takaisin vihaiseen prinssiin.
Prinssi rauhoittuu, mutta Amanda näkee selvästi hänen kämmenessään puolikuun malliset veritahrat missä kynnet ovat rikkoneet hänen kämmenensä ihon.
"Tämä, ei jää tähän. Täällä tapahtuu jotain, ja minä en siitä pidä. Annan vielä yhden mahdollisuuden, puhua. Tämä on viimeinen, mutta sen kautta jokainen pääsee helpommalla." Anthony katsoo Amandaa kuiskaten:
"Loppu alkaa olla lähellä."
"Niin, kysymys kuuluu kenen loppu," tokaisen.
"Sen, joka ehtii toimia ensimmäisenä." Anthony on hetken hiljaa.
"Näyttää, että ilta täällä on ohi. Minun on tavattava hänet." Hän katsoo Amandaa.
"Tiedät kenestä puhun."
Nyökkään ja lähden kävelemään ulos.
"Pahoittelen etukäteen jos turvapaikan tarjoaja vaikuttaa hyvinkin huonotuuliselta. Tämä kaikki on saanut hänet hyvin... vihaiseksi. Odota hetki," sanon sirelleni ja kun näen Chorusin astuvan ulos, huomaamattomasti ilmoitan hänelle, että sireni haluaa tavata Bachmanin.
Chorus sanoo:
"Minun yksityinen tilani! Ei, hän voi tavata ehkä yläkerrassa, mutten halua, että kaikki tietävät minun paikastani."
"Okei, ihan miten vain," sanon ihmetellen hänen reagoimista asiaan. Enhän minä tietenkään näe asiaa kuten hän, että hänen pyhimpäänsä ollan tungettelemassa.
Chorus katsoo Amandaa:
"Pahoittelen, että olen kireä. Tuletko kanssani etukäteen jo luokseni? Saat itse hoitaa homman, kunhan alakertaan ei mennä. Ja arvostaisin myös, että herra Bachman kunnioittaisi minua siinä, että jo saa käyttää sitä itse."
"Tietenkin," sanon nyökäten ja palaan nopeasti sireni luokse.
"Ilmoitan kun voit tulla. Kuten sanoin, isäntä on hieman huonolla tuulella. Lähiaikoina en ole tehnyt mitään muuta kuin pahoitellut ja teen sitä nytkin. Yritä ymmärtää asiaa Chorusin kannalta." Nyökkään ja palaan Chorusin luokse, lähtien hänen kanssaan takaisin hänen kotiinsa.
"Ehkä sinunkin kannattaisi kirjoittaa lista hyvitykistä mitä haluat kaikesta tästä," sanon Chorusille.
Chorus hymyilee.
"Se olisi aika törkeää mielestäni." Hänen kotonaan Chorus sanoo:
"Voin lähteä pois kyllä siksi aikaa, mutta vielä kerran pyydän, ettei kukaan mene alakertaan, tai edes saa siitä tietää."
"Kukaan ei mene sinne ellet halua ja lähdet pois siksi aikaa jos koet että se on parempi niin. Nyt jos sopii, menen ilmoittamaan hänelle vieraasta? Ja tarkoitin mitä sanoin siitä listasta. Ellei sinulla ole sitten hyvä muisti ja muistat kaiken päässäsi," hymyilen hieman.
Chorus hymyilee.
"Soita minulle, kun voin palata." Amanda ilmoittaa Anthonylle, kun Chorus lähtee.
Käyn myös ilmoittamassa Bachmanille, että sireni on tulossa ja heidän pitää tavata yläkerrassa.
"Jos sinulla on se lista mitä tarvitset, otan sen mielelläni ja yritän tehdä parhaani hankkiakseni ne kaikki. Asiat etenevät hieman nopeammin kuin odotettiin ja alkaa olla jo pieni kiire. Mutta kuulet kaiken kun sireni saapuu."
Bachman antaa Amandalle listan.
"Toivon, ettei tästä ole vaivaa." He odottavat yläkerrassa olohuoneessa Anthony D'arcia saapuvan ja Amanda ehtii vilkaista listaa. Ei kovin vaatelias. CD-soitin ja muutamia levyjä. Paksu muistikirja sekä kyniä. Stephen Kingin kirjoja.
"Minä odotin jotain... vaativampaa, mutta nämä saat jo tänään," sanon Bachmanille.
Bachman virnistää.
"Olisin ehkä voinut olla vaativampikin, mutta tyydyn näihin. Ei eroa paljoa siitä, miten olen aikaani tähänkään asti kuluttanut." Hän pitää tauon ja miettii.
"Entä veri?"
"Älä huoli siitäkään, minä järjestän sen. Tuoreena mielellään, mutta pussitettuna jos isäntä ei suvaitse ihmisvieraita ruuaksi kylään." Olen hetken hiljaa miettien ja sanon sitten:
"CD-soitin on vanhanaikainen. Oletko kuullut mp3-soittimesta?" Kaivan laukustani pienikokoisen soittimen jossa on myös pieni näyttö.
"Ota se tähän hätään. Parisen tuhatta biisiä kelvannee."
"Mutta, pidän klassisesta musiikista. Niin kutsuttu nykymusiikki ei oikein kiihota mieltäni." Hän kuitenkin ottaa mp3-soittimen ja katsoo sitä.
"Osaankohan käyttää tätä? CD-levytkin olivat outoja vinyylien jälkeen. Tiedätkö, kun olin nuori, musiikkia kuultiin vain tilaisuuksissa. Ellei sitten hankkinut soittajaa kotiin. Niinkin tein usein."
"Tervetuloa nykyaikaan," sanon ja näytän nopeasti miten soitin toimii.
"Yksinkertainen vekotin loppujen lopuksi. Ja osaat varmasti tunkea nuo napit korviisi. Ei valitettavasti klassista, melkein kaikkea muuta kylläkin. Ja mistä sitä tietää miten mielesi reagoi kun yksin hiljaisuudessa kuulet miten Dani Filth melkein kirkuu mikkiin," sanon hymyillen.
"Niin, mistä sitä tietää..." Bachman piilottaa soittimen kaapunsa hihaan. Amanda huomaa, ettei vieläkään ole nähnyt hänen kasvojaan. Nyt vasta kahden kesken hän kiinnittää siihen huomiota. Kuin hänen kasvonsa olisivat varjojen peitossa niin, ettei niitä erota. Vain kaksi sairaan keltaista silmää ja välillä puhuessa välähtävät kellertävät hampaat.
Kaltaisemme näyttävät toinen toistaan hirvittävimmiltä ja pelottavilta jopa, mutta jokin Nosferatujen silmissä on, mikä viehättää. Mitä pistävämpi katse, sen parempi. Käännän katseeni pois hänestä, etten tuijota ja vilkaisen puhelimestani kelloa.
"Hänen pitäisi saapua minä hetkenä hyvänsä."
Kun Amanda pääsee sanomasta lauseen, ulko-oveen mikä on päivän aikana korjattu, koputetaan. Anthony D'arc ja Heller astuvat sisään. Kumpikin kunnioittaa vanhempaansa, Bachmania ja Bachman viittaa heidät istuutumaan. Heller aloittaa kärsimättömästi:
"Olen kuullut sinusta, sir, ja Anthony kertoi matkalla enemmänkin. Mitä tahansa muut sinusta ajattelevatkaan, kunnioitukseni on sinun."
"Vihdoinkin kuulen Brujahin suusta jotain mistä minäkin pidän," sanon ja luon jopa melko ylpeän katseen Bachmaniin. Onhan hän minunkin sankarini teoistaan.
"Sir," aloittaa Anthony puhutellessaan Bachmania.
"Uusi Toreador primogen on asetettu tuomittavaksi samana iltana, kun hänet valittiin." Ennen kuin Heller ehtii sanoa mielipidettään, niin Bachman tuhahtaa.
"Yhdentekevää. Me emme tarvitse Toreadoreja, emmekä Toreador primogenia."
"Hillitse itsesi, pyydän," sanon Hellerille.
"Osa meistä on varmasti samaa mieltä kuin sinä, mutta tässä on takana jotain muutakin kuin vain uuden primogenin valitseminen ja vangitseminen."
Heller miettii.
"Toisaalta, hän on oikeassa. Ei Toreador primogen vaikuta mihinkään. Turhaan häneen on energiaa kulutettu. Mitä siinä voi olla taustalla sitten?" Hän katsoo Anthonyä. Anthony pudistelee päätään:
"Minäkään en tiedä. Ehkä prinssi on aavistanut kapinahenkeä, ja kitkee sitä pois sitämukaa kuin se on ilmeistä. Sen tiedän, että Judasia odottaa kuolema."
"Onko hän sitten oikeasti rikkonut käskyjä, vai oliko se vain peitetarina saada tuhota hänet edestä pois? Enkä tiedä onko sillä mitään merkitystä, mutta itse ainakaan vielä en voi suhtautua asiaan välinpitämättömästi."
Anthony sanoo:
"Olen kuullut, että öisin hän tappaa ihmisiä huvikseen ja on saattanut jopa rikkoa Masqueradea siinä. Lisäksi ongelmia taitaa tulla siitä, että hän harrastaa tuota esimerkiksi esiintymistensä jälkeen klubien ulkopuolella toisten alueella. Mitä olen kuullut, väitteissä on perää."
"Olen nähnyt sen itsekin että se pitää paikkansa. Minä kyllä ilmoitin hänelle, että hänen tulee lopettaa se jos mielii korkeammalle pallille. Sen jälkeen en kuullutkaan hänestä mitään, hän ei edes vastannut ilmoitukseeni mitään. Ehkä hän siis itse aiheutti tämän itselleen, jos huhut hänen toiminnoistaan on levinnyt muidenkin korviin."
Bachman katsoo hieman kärsimättömästi.
"Onko tämä jo loppuun käsitelty? Sillä ei ole merkitystä. En tiedä asian laitaa, enkä sen taustoja, mutta kuulostaa hyvinkin itseaiheutetulta ongelmalta. Ja minä en soisi, että te siihen sekaannutte. Teillä on muutakin tekemistä."
"Aivan, olet oikeassa. Ehkä nyt siis on hyvä jatkaa siitä miksi tämä koko järjestely tehtiin ja miten edetä."
Anthony sanoo:
"En tiedä miten edetä, sir." Heller virnistää:
"Tulta, tulikiveä, pommeja..." Bachman heilauttaa kädellään Hellerin hiljaiseksi.
"Et halua elää vallan vaihdon jälkeen raunioissa. Se ei ole vaihtoehto. Itse yritin aikaisemmin, ja epäonnistuin. Tosin, olin silloin yksin. Teitä on kaksi klaania. Teidän mahdollisuudet ovat paremmat. Ymmärsin tosin, että prinssillä on ympärillään hovi. Voimakas hovi. Hurtta ja sheriffi, heistä on pakko päästä eroon." Bachman katsoo kumpaakin, Helleriä sekä Anthony D'arcia.
"Ja haluan teistä primogenit."
"En halua liiaksi häiritä teidän aikuisten keskusteluja, mutta minähän yritin jo aikaisemmin kysyä, mitä muita vaihtoehtoja on kuin se, mitä ehdotit itsemurhaiskusta ja silloinkin teit selväksi, että sota ei ole vaihtehto. Kuten ei myöskään assasinointi, sillä tarpeeksi pätevää salamurhaajaa tuskin tähän hätään löytyy. Eli mitä jää jäljelle? Miten päästä niistä kahdesta eroon ilman että prinssi itse ei tiedä siitä tai muut hänen seuraajansa?"
Bachman sanoo:
"Olen miettinyt sitä. Todellakin tarkoitin sitä, Heller ja Anthony, teistä pitää tulla primogenit. Te olette sillä asialla yhteisellä molemmat, miksi olemme kokoontuneet. Te saisitte primogeneina klaaninne puolelle tässä kaupungissa. Teidän äänenne ratkaisisi myös. Tiedän, ettei prinssi sitä hyväksy, mutta se voisi horjuttaa hänen asiaansa."
"Ja miten heistä saadaan primogenit?"
"Joko olemassaolevat antavat paikkansa. En tiedä miten sinä, Heller, mutta Anthony, ehkä nykyinen Nosferatu primogen, kuka onkaan, vierailee luonani. Hän varmasti sen jälkeen luovuttaa paikkansa sinulle. Sillä ei vaadita prinssin hyväksyntää. Klaani valitsee yhtälailla primogeninsa, varsinkin jos primogen luopuu asemastaan."
"Ja se ei herätä mitään epäilyksiä?"
"Herättäkööt. Prinssi saa kohdistaa epäilynsä, ainakin on varpaillaan. Mutta sheriffi ja Hurtta on pakko saada pois. He hidastavat työtä. Heitä tuskin pystyy ostamaan, molemmat Ventrueita. Ainoa vaihtoehto on tuhota heidät."
Nyökkään.
"Ja sinä olet miettinyt sitä, miten se voisi tapahtua?"
"Tunnustatteko te prinssin?" Kysyy Bachman Helleriltä ja Anthonyltä. Kumpikin kieltää.
"Silloinhan prinssin ei edes tarvitse primogenien vaihdoksesta tietää. Varmasti molempien klaanit osaavat pitää suunsa kiinni. Enemminhän me Nosferatut ja käsittääkseni te Brujahit pidämme yhtä, kuin alistumme vieraan klaanin auktoriteettiin."
"Tuo kuulostaa hyvältä, mutta takaisin asiaan. Eli sinä olet miettinyt sitä, miten päästä niistä kahdesta eroon?"
"Sitä en osaa valitettavasti sanoa. En ole kaupungin elämästä tarpeeksi perillä, että tietäisin. Se teidän pitää itse määrätä." Heller miettii.
"Eiköhän jotain keksitä, jos Nosferatut ovat Brujahien taustalla tässä." Anthony nyökkää.
"Takaan sen."
"Hienoa," sanon hiljaa, tarkoittaen kuitenkin sitä että se on mielestäni hienoa.
"Tarvitseeko nykyisen Nosferatu primogenin vierailla täällä vielä kuulemassa mistä on kyse?" Kysyn.
Anthony sanoo:
"Luulen, että saan sen hoidettua muutenkin. Heller?" Heller miettii.
"En tiedä tästä. Olen uskollinen sirelleni, sekä primogenilleni."
"Kyse ei ole siitä että pettäisit uskollisuutesi heitä kohtaan. Tiedät sen itsekin," sanon Hellerille.
Heller sanoo:
"Tiedän. Minun pitää ajatella tätä. En osaa sanoa nyt mitään." Bachman nyökkää.
"Ymmärrän, mutta tiedät, että se tulee helpottamaan tehtävää kaataa prinssi." Heller nyökkää.
"Älä mieti liian pitkään. Näit itsekin miten prinssi jo menetti malttinsa Elysiumissa," sanon vielä Hellerille.
Heller nyökkää. Anthony nousee ylös.
"Ellei ollut muuta enää, niin minä ja Heller menemme tekemään omiemme pariin sen, mitä nyt on tehtävissä."
Katson kysyvästi Bachmania.
"Onko jotain mitä minä voin tehdä sen lisäksi mitä jo teen?"
Bachman sanoo:
"Tällä hetkellä ei ole muuta. Paitsi listani." Heller ja Anthony lähtevät pois.
"Hyvä on, minä toimitan sinulle loput tavarat ja huomenna tuon sinulle vieraan, jonka saat syödä," sanon ja nousen ylös, yrittäen mahdollisimman hienotunteisesti viitata kulkua alakertaan.
Bachman lähtee kävelemään alakertaan.
"Hyvä, että ymmärsit. Haistan täällä veren, mutta se ei ole tuoretta. Minä vaadin tuoretta, se, mitä nykyään käytetään pusseista ei enää tyydytä nälkääni."
Nyökkään ja suljen luukun, lähtien pikaiselle visiitille lähimpään kioskiin ja ostan paksun mustan kovakantisen vihon, sekä kyniä. Ilmoitan matkalla myös Chorusille, että voi saapua takaisin kotiinsa. Pyydän saada lainata myös muutamaa Stephen Kingin kirjaa Bachmanille, sillä niitä Chorusilla on vino pino hyllyssä.
Chorus ja Amanda saapuvat takaisin asunnolle yhtäaikaa. Chorus katsoo kotiaan.
"Näyttää olevan pystyssä vielä." Hän hymyilee.
"Pahoittelut kaikesta." Hän ottaa autonsa etupenkiltä muovisen kukkavihon.
"Me emme vanhene tai kuole, joten en viitsinyt ostaa sinulle eläviä kukkia."
"Ei sinun olisi tarvinnut. Mutta kiitos silti," sanon ja otan kukat käteeni, nuuhkaisten niitä.
"Ymmärrän miksi suhtaudut tähän niinkuin suhtaudut. Tai ainakin yritän ymmärtää ja minä yritän pitää asiat niin minimaalisina kuin vain pystyn, jotta ne häiritsisivät sinua mahdollisimman vähän."
"Minäkin yritän ymmärtää. Tämä palvelee suurempaa tarkoitusta, ja minunhan pitäisi olla kiitollinen siitä, että saan kunnian olla niinkin tärkeässä asemassa kuin olen. Mutta minun on pakko sanoa, etten tekisi tätä, ellei välikappaleena olisi sinä." Ulkona alkaa sataa lunta sakeana pyrynä.
"Menemmekö sisälle?"
Nyökkään ja menemme sisälle.
"Minä saan olla sitten kiitollinen siitä, että saan olla se välikappale," sanon vielä ja lähden viemään alakertaan muutaman kirjan, sekä vihon. Palaan takaisin ylös ja suljen jälleen huolellisesti kulkuaukon ammeella.
"Onko sinulla toinen amme vai voiko tuota käyttää siihen mihin se on tehty?" Kysyn Chorusilta, asetellen kukkavihon olohuoneen pöydälle.
"Tarkoitatko, että saatko kylpeä ammeessani, vai käyttää sitä johonkin muuhun?"
"No voisin käyttää sitä johonkin muuhunkin, mutta tarkoitin tällä kertaa ihan sitä perus kylpemistä," sanon naurahtaen.
"Kyllä, voit käyttää sitä." Chorus hymyilee.
"Minulla tosin ei ole mitään kylpyvaahtoja, tai muita. En edes muista mitä on kylpeä."
"Ei se mitään, halusin vain varmistaa ja kyllä kiitos, voisin joskus virkistää muistiani ja hukuttautua veteen turvallisissa olosuhteissa, pelkäämättä vajoavansa monen metrin syvyyteen," sanon hymyillen.
Chorus naurahtaa.
"Lasken sinulle kylpyveden." Hän kävelee kylpyhuoneeseensa.
"Ei, en tarkoita nyt," sanon hänen peräänsä.
"Tarkoitin että joskus."
"Ai, hyvä on. Joskus sitten."
"Haluatko olla tämän loppuyön rauhassa? Miettiä asioita ilman häirintää? Voin hyvin pysyä poissa tieltä. Paitsi, yksi asia vielä. Voinko tuoda Bachmanille ruokaa, jos lupaan että teen sen ilman sinun apuasi ja siivoan jäljet ja teen kaiken niinkuin pitääkin, eli kukaan ei huomaa mitään?" Katson Chorusia toinen kulma koholla. Eihän hän voi kieltää ketään syömästä, mutta silti tuntuu hankalalta jopa pelkästään kysyä lupaa saada tuoda ihminen tänne ruuaksi.
"Voit viedä hänelle ruokaa, kunhan ehdot täyttyvät. En halua sotkua, enkä todellakaan jälkiä kotiini kadonneista ihmisistä. Ja nyt voisit täyttää yhden niistä palveluksista, joita olet jo kerännyt saldoosi."
"Taitaakin käydä niin, että minä olen se joka tarvitsen listan kaikista palveluksista," sanon virnistäen ja päätäni hieman pudistellen.
"No, mitä haluat minun tekevän?"
"En halua olla yksin. Haluan seuraasi."
"No eihän tuo edes ole mikään palvelus. Mielellänihän minä olen seurassasi," vastaan hymyillen.
"Kiitän, mutta, palvelus on se, että nyt kun suostuit viettämään seuraa kanssani ennen auringonnousua, sinä saat viihdyttää minua. Ja olen hyvin, hyvin stressaantunut tällä hetkellä."
"Viihdyttää sinua?" Kysyn kurtistaen kulmaani.
"Anna lisävihje, pyydän. En ole ollenkaan varma mitä tarkoitat nyt."
Chorus istuutuu alas.
"Tee parhaasi, enkö jo ole auttanut jonkin verran, haluatko vielä tässä apuani." Chorus hymyilee nauttien.
"Ei, et ole auttanut minua tarpeeksi vielä," sanon katsoen häntä.
"Et varmasti odota että viihdytän sinua tekemällä temppuja ja en tiedä miksi, mutta rehellisesti sanottuna mielessäni on jotain intiimiä. Jos se ei ollut mielessäsi, tein itsestäni juuri typerän. Miten on, miten pahasti osuin väärään?" Kysyn katsoen häntä ystävällisesti ja leikillisesti virnistäen.
"Intiimiä? Ai, viittaat siihen mitä suuri suuni päästi ulos." Chorus katsoo hieman viistoon Amandasta.
"Typerää, eikö?"
"Ei kai," sanon ja lähden kävelemään makuuhuoneeseen.
"Tule," pyydän ja asetun pedille kyljelleni, taputtaen paikkaa vierelläni.
Chorus asettuu makaamaan niin ikään kyljelle, katsoen Amandaa.
"Muuten, minulla on nyt Nosferatu, kun siitä tuli puhetta."
"Ai, sinä olet löytänyt sen jostain. Hienoa," sanon hymyillen.
"Haluatko katsoa sen vai yritänkö minä keksiä keinon viihdyttää sinua oikein?" Kysyn virnistäen hieman.
"Sinun päätös? Luuletko, että DVD-elokuva on viihdyttävämpää kuin sinä?"
Naurahdan ja sanon:
"Chorus, ellet ole jo sitä huomannut, mutta minä pidän naisista. Se siis tarkoittaa sitä että olen ennemminkin, niin typerä sana kuin se onkaan, lepakko. En ole koskaan ollut miehen kanssa, yrittänyt viihdyttää kaksilahkeisia, mutta yksikään nainen ei ole vielä kertaakaan valittanut jälkeenpäin. Tosin en ole tavannut montakaan sen jälkeen enää, mutta kuitenkin. En voi taata olevani sinulle edes läheskään sitä mitä toivot tai haluat, mutta minä en näe estettä sille, miksen voisi yrittää." Lasken pääni tyynylle ja katson Chorusia silmiin hymyillen, varovasti kädelläni hapuillen hänen kättänsä.
"Olet, lesbo? Nyt tunnen itseni typeräksi. Tietysti pidät minusta, koska olet..." Chorus naurahtaa.
"Voi minua."
"Vihaan tuota sanaa ja se kuulostaa siltä kuin vihaisin miehiä. Siitä ei ole kyse, kyllä minä pidän miehistä ulkonäön perusteella, mutta kun tulee kyse sänkypuuhista tai edes suutelusta, pelkästä koskettamisesta, se viehtymys menettää hohtonsa. Ja minä pidän sinusta koska sanoinhan jo aikaisemmin, että sinä saat minusta huonoimmat puoleni esiin. En tiedä mikä sinussa on, mutta pidän sinusta ja puhuimme siitä silloin. Mitä sinä olit sitten sanomassa, että pidän sinusta koska olen mitä?"
"Um, nyt sekoitit hieman ajatuksiani. Ei siinä mitään, että tykkäät tytöistä, mutta..." Chorus naurahtaa.
"En tiedä. Nyt tunnun vaan jotenkin, surkealta. Herkkä kiva kaveripoika. En sano, että pitäisi olla enemmän, mutta," Chorus pyörittelee silmiään.
"Tällainen minä olen. Raukka. Raukka, joka silpoo harrastukseksi ruumiita ja säilöö niiden osia purkkeihin."
"No siitä huolimatta satun pitämään sinusta, kivana kaveripoikana kyllä, mutta vastasinhan minä kysymykseesi myöntävästi kun tahdoit tietää, voisinko koskettaa sinua."
"Hämmentävää," Sanoo Chorus laskien kätensä Amandan kyljelle lähelle vatsaa. Lähelle vatsaa, missä hän ennenkin on kättään pitänyt.
"Niin on. Mutta ehkä tänä yönä kuitenkin katsomme sen elokuvan. Ja vain olla. Lähekkäin?"
"Kyllä, katsomme elokuvan." Chorus ottaa nopeasti käden pois Amandan yltä ja lähtee hakemaan elokuvaa kysyen:
"Voimme varmasti käyttää sinun kannettavaa soitinta?"
"Tietysti," sanon ja odotan että hän tulee takaisin ja laittaa elokuvan pyörimään. Asetun hänen viereensä paremmin ja kun elokuvaa on tullut pienen hetken, tartun Chorusin käteen ja laitan sen paitani alle vatsalleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti