Seuraavana iltana herään, emmekä tälläkään kertaa tainneet saada katsotuksi elokuvaa loppuun asti. En ainakaan muista sitä. Nousen ylös ja kaivan puhelimeni esiin. Tiedän jo kenet tuoda Bachmanille ruuaksi. Soitan sille naiselle, jonka kanssa tein diilin murhasta. Aikaa on viimetapaamisesta kulunut parisen viikkoa enkä tiedä miten asiat ovat edenneet siinä ajassa, mutta minä olen enemmän kuin valmis saattamaan sen miehen vastuuseen ylimaskuliinisesta käytöksestään.
"Iltaa Sami. Vieläkö muistat minut?"
Hetken on hiljaista. Chorus nousee sängystä ja menee keittämään kahvia jättäen Amandan rauhassa tekemään puhelunsa.
"Ai, Amandako? Muistan toki."
"Vieläkö tarvitset apuani?"
"Kiitos, mutta minulla ei ole vielä niin pajon rahaa."
"Sami, Sami, sinä et ole kuunnellut minua yhtään tai sitten sinulla on huono muisti," sanon hieman hymyillen toisesta suupielestäni.
"Tänään on se ilta, kun voin lunastaa lupaukseni. Miltä kuulostaa?"
"Niinkö? Annan sinulle mielelläni kaiken sen rahan, mitä minulla on. Asun edelleen hotellissa, eli ne sormusrahat, niistä ei ole niin paljon jäljellä. Otin muuten yhteyttä lakimieheen, se sika ei jätä minulle taalaakaan!"
"Sami, sanon tämän vielä kerran ja toivon että pieni sievä pääsi käsittää sen. Minä teen tämän sinulle ilmaiseksi. Pidä pennisi, tarvitset niitä enemmän kuin minä, varsinkin tässä tilanteessa. Mutta kuulehan, minä tarvitsen hieman apuasi. Kaikki naisethan osaavat kietoa kaksilahkeiset sormensa, tai vaikka kaikkien sormiensa ympärille ja nyt sinun pitäisi tehdä sama. Mitä luulet, osaatko olla tarpeeksi vakuuttava ja suloisin sanoin saada hänet uskomaan puhelimen välityksellä, että haluat tavata ja unohtaa menneet, kun olet vihdoin tajunnut että et voi elää ilman häntä?"
"Tiedätkö, minä en ole vain pikkurouva jota potkitaan päähän. Olen ollut ovela. En tiedä, suostutko tähän, mutta minulla on ovela suunnitelma, mistä olen itsekin kovin ylpeä. Olen niin paha."
"No, kerrohan siitä sitten."
"Mieheni pääsee vähemmällä vaivalla avioerosotkussa, jos minä kuolen. Hän siis palkkaa sinut tappamaan minut, mutta joutuukin itse tapetuksi. Ja hän voi maksaa. Paljon."
"Kuulostaa hyvältä. Anna minulle hänen numeronsa, niin minä järjestän tapaamisen hänen kanssaan."
"Hienoa. Lähetän hänen käyntikorttinsa tekstiviestillä, jos sopii."
"Sopii. Minä ilmoitan sinulle kun työ on tehty," sanon ja lopetan puhelun, jääden odottamaan viestiä, joka saapuukin pian puhelun jälkeen. Teen samantien uuden puhelun, tällä kertaa hänen miehelleen ja sanon:
"Sinä varmasti muistatkin minut vielä, kun näin sinut kouluttamassa vaimoasi ojanpenkalla parisen viikkoa sitten ja puutuin siihen väliin sanoillani."
Hetken on hiljaista.
"Ei, en kyllä muista." Vielä pieni tauko.
"Hetkinen, silloin kun se akka ei enää palannut kotiin. Mitä sinä haluat?"
"Minä olen pitänyt huolta siitä naisesta tähän asti ja olin pitkään hänen puolellaan. Hitto, hän jopa tarjosi rahaa sinun tappamisestasi, voitko kuvitella? Asia on nyt kuitenkin niin, että minä en jaksa häntä enää. Hän on kaikkea muutakuin miellyttävää seuraa ja aivan liian turhamainen ämmä, jotta jaksaisin enää hetkeäkään hänen seuraansa. Hän edelleen suunnittelee sinun tapattamistasi, mutta minä ajattelin... ehkä ajattelet samaa kuin minä?"
"Se ämmä suunnittelee minun tappamistani! Miksi hitossa sinä sitten soitat minulle?" Mies miettii hetken ja rauhoittuu.
"Hetkinen, sinä haluat rahaa, ja sitä häneltä ei löydy. Mitä maksaa, että saan sen juonittelevan nartun pois pelistä? Ja onko se turvallista minun kannaltani?"
"Jos rahaa löytyy, se on todellakin turvallista sinulle. Kukaan ei kysele ja jos kyselee, sinä olet kaikkien silmissä uhri, et syyllinen. Kymppitonni ja hoidan homman. Nopeasti. En jaksa sitä ämmää enää hetkeäkään."
"Kymppitonni? Eikö se ole hieman halpa tuollaisesta työstä? Mikä tässä on juoni? Ei kai se ämmä halua lavastaa minua mitenkään, tai saada nalkkiin?"
"Kyse on kuitenkin ihan tavallisesta perusämmästä josta pitää päästä eroon, joten hinta on mielestäni sopiva. Se kattaa kaiken. Eikä mitään juonta, hän ei ole sieltä fiksuimmasta päästä vaikka tahtoa löytyykin."
"Minulla on ehto." Mies on liikemies, joten hän tietää mistä naruista vedellä. Kuitenkin Amandan mielestä kun kyseessä kuitenkin on hänen vaimonsa murha, ja siitä on tullut hänen odottamattaan puhelu, mies ottaa asian kylmän rauhallisesti. Tunteettomasti.
"Kerro toki."
"Maksan 50 tuhatta dollaria. Mutta vasta sen jälkeen, kun saan hänen sydämensä."
"Koska teemme tässä bisnestä, minun pitää tulla vastaan ja sanoa, että en suostu tuohon. Haluan edes puolet etukäteen. Mistä tiedän aiotko maksaa ollenkaan, kunhan työ tulee vain tehtyä?"
"Mistä tiedän, ettet tapa minua kun saat rahat? Hankala tilanne, molemmille, eikö?" Mies miettii jonkin aikaa, ja Amanda jo ehtii luulla, että puhelu on loppunut hiljaisuuteen.
"Hyvä on, puolet heti, loput kun työ on tehty. Todisteen kanssa."
"Sovittu. Hän on luonani, eikä tiedä että puhun juuri kanssasi. Annan sinulle osoitteen ja saavut paikalle, pysyt hiljaa ettei hän kuule sinun saapumistasi, maksat puolet ja minä hoidan loput."
"Hyvä on. Asia on sovittu. Kuinka pian tuo tapahtuisi?"
"Itseasiassa tänään, hyvin pian. Sanoinhan etten jaksa häntä enää. Oletko vapaa, sanotaanko tunnin tai kahden päästä, tietysti rahojen kanssa?"
"Niinkin nopeasti? Olet tainnut suunnitella tämän tarkkaan. Hyvä, perun tapaamiset, ja saavun."
"Ilmoitan uudelleen kun aika on sopiva ja valmistelut tehty. Ja lisänä vielä, haluan maksun käteisenä. Ei shekkejä tai tilisiirtoja, ne herättävät liiaksi epäilyjä."
"Totta, saat käteisenä. Siitä ei jää jälkiä muiden ihmeteltäväksi." Mies lopettaa puhelun.
Hymähdän tyytyväisenä ja vilkaisen kelloa. En tiedä onko Bachman vielä hereillä, mutta ainoa keino saada se selville, on vierailla hänen luonaan alakerrassa.
Simon Bachman on kammiossaan. Hän on aukaissut oven. Amandan lähestyessä hän laskee kirjaa ja sanoo: "Ei kai isäntäni pahastu, jos aukaisin ovea? Tämä kammio on melko klaustrofobinen, jos ymmärrät sanan käytön tässä tilanteessa."
"En usko, kunhan et tutki ympärisöäsi. Tämä on hyvin yksityinen paikka hänelle. Tulin ilmoittamaan, että ruokasi saapuu tänne vaikka heti, jos niin mielit. Kyse on yhdestä lupauksesta jonka tein eräälle ihmiselle ja henkilö jonka sinulle tuon, ansaitsee kuoleman. Hyödyn tästä siis itsekin ja mikä sen parempi tapa päästä hänestä eroon, kuin antaa sinulle ruuaksi. Haluan kuitenkin, että tulet ylös, kylpyhuoneeseen. Minun pitää ajatella käytännöllisesti, sillä siivoaminen täällä alhaalla on vaikeampaa kuin kaakeileista. Ymmärräthän, yritän tehdä kaiken mahdollisimman helposti isännälle."
"Arvokkuuteni..." sanoo Nosferatu laskien kirjan ja virnistäen. Edelleenkään Amanda ei pysty hänen kasvojaan erottamaan, kuin niiden edessä olisi näkymätön huntu.
"En tiedä mitä tarkoitat, mutta se ei varmasti kärsi jos aterioit huoneessa, josta jäljet on helposti siivottavissa?" Kysyn varovasti.
"Niin niin. Mutta minä pienessä kylpyhuoneessa, eihän se ole edes aterian nautiskelua, mutta minkä mahdan nyt."
"Olen pahoillani. Se on vain käytännöllisintä nyt. Haluatko että tilaan huonepalvelun nyt?"
"Eiköhän se käy. Näytä missä tämä ravintolani on."
"Huone josta on kulku tänne alas," sanon ja lähden pitkiä portaita pitkin ylös. Huone on todellakin pieni jos mielii leikitellä ateriallaan, mutta huomattavasti helpompi siivota kuin kiviseltä lattialta.
"Tämä," sanon kylpyhuonetta näyttäen.
Bachman katsoo ympärilleen.
"Nyt voisin kuristaa prinssin siitä, mihin hän on minut ajanut."
"Hoida se myöhemmin," sanon hieman hymyillen ja teen uuden puhelun miehelle:
"Voit tulla. Sami ei ole aavistanut mitään." Kerron hänelle osoitteen ja sanon vielä:
"Älä kerro kenellekään minne olet menossa, kukaan ei saa tietää liikkeistäsi mitään. Olen sinua vastassa ovella ja teet kuten minä sanon."
"Pidän huolen siitä, ettei kukaan tiedä mitä teen tai minne menen. En todellakaan halua yhtään jälkeä itsestäni. Voisi ottaa hieman päähän, jos viiden vuoden päästä tulisi virkavalta tekemään typeriä kysymyksiä. Saavun pian."
"Hienoa," sanon vielä ja lopetan puhelun.
"Noin 15 minuuttia sir ja aterianne saapuu, tuoreena. Ohjaan hänet tähän huoneeseen ja jos hän vastustelee oviaukolla, sir on hyvä ja repii väkisin. Tärkeintä on, ettei ateria herätä huudoillaan kenenkään ulkopuolisen huomiota. Koputat oveen kun olet leikkinyt hänen kanssaan tarpeeksi ja siivouspalvelu D'arc siistii paikat. Kysyttävää?"
"Hän ei edes näe minua, ennen kuin on liian myöhäistä."
"Toivoisin toki että hän näkee sinut ennen kuolemaansa. Tämähän on hänelle rangaistus. Pieni hetki sir. Minä palaan pian ruuan kanssa," sanon ja jätän hänet kylpyhuoneeseen. En ole vielä edes sanonut sanaakaan Chorusille herättyäni, joten nyt on hetki aikaa siihenkin. Menen hänen luokseen ja sanon:
"Älä anna minkään häiritä sinua. Bachmanin ruoka on tulossa ja sen jälkeen minä vietän aikaani kaakeleita nuollen." Kaivan matkalaukustani mustat kumihanskat valmiiksi, sekä aseen, ihan varmuuden vuoksi jos lisäsuostuttelua tarvitaan. Laitan aseen housujeni vyötäisille selän puolelle ja lasken paitani sen ylle, mennen pihalle odottamaan vierasta.
Chorus seuraa Amandaa ja sanoo katsoen häntä.
"Tiedätkö mitä, tästä talosta on tullut aivan sekopäinen." Hän sanoo sen kuitenkin muina miehinä, ei edes valittavaan tai arvostelevaan sävyyn.
"Pieni sekopäisyys piristää ja sen jälkeen on hyvä arvostaa hiljaisuutta ja yksinäisyyttä," tokaisen hymyillen.
"Luuletko niin? Tiedätkö, luulin aluksi, että saisin sinut, mutta sinun mukanasi taisi tulla melko paljon kaupanpäällisiä. Mitä muuten odotamme? Et sitten todellakaan ammu ketään pihalleni, saati nylje. Varusteistasi päätellen."
"En tietenkään. Millaisena minua oikein pidät," kysyn virnistäen.
"Tämä on vain suostuttelua varten jos tilanne sitä vaatii. En tietenkään käytä sitä edes äärimmäisessä tapauksessa, sillä se jos jokin herättää huomiota, mitä emme kaipaa. Ja me odotamme nyt herra kusipäätä saapuvan hienolla Escaladellaan tänne. Auto tietenkin pitää hävittää, mutta uskoisin Hellerin poikien hoitavan sen homman, kuten myös auton takakontista löytyvän ruumiinkin samalla. Tai ne rippeet mitä hänestä jää jäljelle. Minulla oli kyllä aivan toisenlaiset suunnitelmat hänen varalleen, mutta tämä käy niin sopivasti tähän hetkeen, että luovun omistani."
"Hienoa, asunnostani tulee murha-scene. Tätä olen aina toivonut."
"Ei, ajattele sitä pikemminkin muutaman tähden ravintolana," sanon ja tökkään häntä kevyesti käsivarteen.
"Tiedätkö mitä, uskon, että olen oikeasti kuollut ja joutunut helvettiin. "Chorus tökkää Amandaa takaisin.
"No, voimme katsoa myöhemmin saanko sinut takaisin elävien kirjoihin," sanon virnistäen, katsomatta Chorusia.
"Hitto, se vaatii jo erittäin totista nekromantiaa." Pihaan kaartaa Cadillac Escalade ja sisältä astuu ulos mies kalliissa aurinkolaseissa, vaikka on talvi. Hänellä on vain musta kalliin näköinen puku, vaikka on talvi. Hän ottaa auton sisältä salkun ja katsoo Amandaa.
"Sinä et näytä siltä, miltä pitäisi, mutta ehkä se onkin idea." Mies laskee aurinkolasejaan ja katsoo niiden yli Chorusia:
"Kuka tuo on?"
Vilkaisen Chorusia ja sanon:
"Poikaystäväni. Hän tietää mistä on kyse, älä siis huoli. Sami on sisällä, mutta ennenkuin astut itse sisälle, etumaksu pyydän."
Mies katsoo Amandaa ja ojentaa salkun Chorusille.
"Hoidetaan homma. Minulla on parempaakin tekemistä tänään. En kai muuten olisi valmiina pukeutunut."
"Hyvä on. Astu peremmälle," sanon ja avaan miehelle oven. Ohjaan hänet kylpyhuoneen ovelle ja sanon:
"Ole hyvä, odota tuolla. Hiljaa." Raotan ovea, joka paljastaa yksinkertaisen kylpyhuoneen. Ei merkkiäkään Simonista.
Mies katsoo Amandaa.
"Odota kylpyhuoneessa? Minkä ihmeen takiaaaaaahhh..." Hänen lauseensa muuttuu tukahtuneeksi huudoksi, kun hän tempautuu sisään ja ovi paiskautuu kiinni.
"Se kävi helposti," totean kulmaani kohottaen ja otan aseen, laskien sen lähimmälle pöydälle.
"Vaikka sanoinkin että nuolen kaakeleita tämän jälkeen, en tarkoittanut sitä ihan kirjaimellisesti. Sinulla on varmasti jotain mitä voin käyttää siivoamiseen," sanon ja puen valmiiksi mustat kumihanskat käteeni.
Kuluu hetki, kun mies kävelee kylpyhuoneesta. Hänen puvullaan on veritahra. Bachman kävelee perässä sanoen:
"Pidän tämän. Siitä ei ole vaivaa, se on sisäsiisti."
"Pidät sen?" Kysyn hieman kummastuneena ja käännän kysyvän katseeni Chorusiin. Mitä mieltä hän on, saako hän pitää lelunsa.
Bachman katsoo Chorusia ja Chorus katsoo Bachmania:
"Tuota, sir...." Bachman nyökkää
"Tiedän sääntösi, ja kunnioitan niitä. Usko tai älä, tämän pää on niin tyhjä, ettei hän osaa tehdä mitään ilman, että sanon niin. Ja en sano hänen tehtäväksi mitään, mikä loukkaisi asuntoasi." Chorus katsoo Bachmania. "Tuo oli vakuuttavaa."
"Kaiketi tuo tarkoittaa sitten sitä, että voin onnitella sinua uudesta lemmikistä," sanon Bachmanille, katsoen hänen uutta leluaan.
Bachman nyökkää.
"Kiitän, Chorus." Hän lähtee johdattamaan miestä alakertaan, joka selvästi ei tiedä mitä tapahtuu, missä on tai edes kuka on.
Vedän ammeen aukon eteen ja tutkailen huonetta mahdollisilta veritahroilta.
"Kumma juttu. En odottanut että hän haluaa pitää sen lelunaan. Mutta avaappa se salkku," sanon Chorusille.
Kylpyhuoneessa ei ole verta. Bachman ei ole ilmeisesti käynyt kimppuun väkivaltaisesti, vaan juonut verta sen verran kuin tarvitsee ja sen jälkeen poistanut miehen tahdon saaden hänestä itselleen... jotakin. Chorus aukaisee laukun, mikä on täynnä seteleitä.
"Hyvänen aika. Tässä on ainakin useampi kymmenen tuhat?"
Suljen kylpyhuoneen oven koska huone näyttää olevan täysin siisti ja vilkaisen laukkuun.
"Siinä pitäisi olla ainakin 25000. Puhe oli viidestäkymmenestä tuhannesta, mutta puolet ensin. Ja me teemme niin, että minä otan tuosta siivun itselleni ja sinä saat loput," sanon Chorusille.
"Siivun?" Chorus ojentaa laukun Amandalle.
"Siivun, niinkuin osan. Tiedätkö, otan osan itselleni ja sinä saat loput," sanon ja vien laukun olohuoneeseen, alkaen laskea saldoa.
"Miksi minä saan loput? Ei, en halua rahallista korvausta tästä. Oikeasti, tulen ihan hyvin toimeen, olen tullut aina. Ja tämä on jotain, mitä rahalla ei voi korvata. En tosin tarkoittanut sitä siten, kuin se kuulostaa. Pidä ne. Osta vaikka minulle joku lahja. En halua sinulta rahaa."
"Älä ole tuollainen. En minäkään tarvitse rahaa, mutta sitä on kiva olla olemassa. Tottakai voin ostaa sinulle jotain, kunhan keksin mistä sinä voisit pitää ruumiiden ja elokuvien lisäksi, mutta eikö muka ole hyvä pitää pientä säästöä pahan päivän varalle? Eivätkä nämä ole minulta, vaan siltä mukavalta herrasmieheltä," sanon ja totean siinä olevan sen summan mistä oli puhe. Otan siitä kymmenen tuhatta itselleni ja suljen laukun.
"Loput ovat sinun, tee niillä mitä haluat." Otan puhelimeni esiin ja teen ensiksi puhelun Hellerille:
"En ole vielä kertaakaan pyytänyt sinulta mitään, joten nyt on hyvä aloittaa. Sinulla on varmasti poikia jotka voisivat tehdä selvää yhdestä autosta? Se mitä auton sisällä on, jos siellä jotain on, on sinun."
Heller kuulostaa hieman närkästyneeltä.
"Hei, minä pyydän sinulta, sinä et minulta. Mikä auto?"
"Cadillac Escalade. Vuosimallia en tiedä, uusi kuitenkin."
"Hyvä on. Hommaan sen pois. Sinun pihallasi?"
"Chorusin. Ja kiitos," sanon sulkien puhelun, tehden uuden puhelun, tällä kertaa Samille:
"Asia on hoidettu ja minä sain siitä korvauksen. Ja sinä varmasti ymmärrät pitää sen sievän suusi kiinni, ettei kukaan tule kyselemään sinulta liikoja."
"Pidän, todellakin pidän. Kiitos. Itse en hyötynyt siitä juurikaan mitenkään, mutta olen keskustellut erään sijoitusneuvojan kanssa, ja ehkä jotain saan irti. Lesken eläkkeen tai muuta. Hei, menisimmekö kahville joskus?"
"Ehkä joskus. Tiedät mistä numerosta tavoittaa minut. Toivottavasti nukut yösi levollisesti. Tapaamisiin, Sami." sanon ja lopetan puhelun.
"Kas noin. Päivän hyvä työ tehty," sanon tyytyväisenä.
Chorus pudistelee päätään.
"Oudoksi on mennyt. Olen ollut yksinäinen, omissa oloissa viihtunyt joko olosuhteiden pakosta tai jopa siitä nauttien." Chorus katsoo Amandaa.
"Korsetti ja sukkanauhat. Musta pukisi sinua."
"Niinkö luulet?" Kysyn ja vilkaisen itseäni, vartaloani joka on kyllä tälläkin hetkellä mustien vaatteiden peitossa.
"En ole tainnut koskaan nähdä Nosferatua sukkanauhoissa. Haluatko että valitsen itse, vai haluatko sinä valita, vai valitsemmeko yhdessä?"
"Luulen, että sinä osaat itse valita sellaiset, mitkä istuvat parhaiten päällesi? Yllätä minut."
"Hyvä on. Haluatko että teen sen nyt?"
"Mielelläni." Chorus katsoo hetken Amandaa ja laskee katseensa.
"Tarkoitan siis, että... kuulostan kamalalta."
"Et kuulosta kamalalta. Poistun hetkeksi siis, mutta palaan pian. Ja yllätän sinut," sanon virnistäen ja otan muutaman setelin mukaani, lähtien kaupungille. Tiedän jo minne mennä. Sin City nimi on tunnettu paitsi myös sarjakuvasta sekä sen pohjalta tehdystä elokuvasta, mutta myös erotiikkaliikkeestä jonne minä olen menossa. Tervehdin myyjää ja alan tutkia vaatetarjontaa. En tiedä mistä Chorus pitää, mutta hän ei ole se joka asuun pukeutuu, joten valikoin sellaisen josta itse pidän. Musta PVC-korsetti jossa on edessä neljässä rivissä metalliset soljet, sekä yksinkertaiset mustat verkkokangasta olevat stayupit, joiden yläosat ovat koristeltu kapein mustin PVC-nauhoin, sekä pienellä valkoisella kukalla. Hankin myös kokonaisuuteen sopivan sukkanauhasetin ja stringit, jotka ovat yksinkertaiset ja mustat. Vielä lisäostoksena mukavan hillitty versio kaulapannasta, joka on satiinia ja siinä keskellä siro metallinen lenkki. Maksettuani ostokset, palaan takaisin ja sulkeudun makuuhuoneeseen, pukien kokonaisuuden ylleni, sekä pitkävartiset mustat nahkaiset maihinnousukenkäni. Yleensä pidän niistä aina nauhat jotenkuten auki, mutta tällä kertaa sidon ne huolellisesti kiinni ja vilkaisen itseäni. En tiedä pitääkö Chorus näkemästään, mutta olen ainakin utelias ottamaan selvää. Raotan ovea ja pyydän häntä sulkemaan silmänsä, astuen sitten ulos ja kävellen hänen eteensä.
"Hyvä on, voit aukaista silmäsi," sanon ja seison hänen edessään, nojaten hieman toiselle jalalleni, käsi lanteellani.
Chorus on kirjaimellisesti sanaton. Hän katsoo Amandaa suu hieman avoinna. Amanda ei ole koskaan sen jälkeen kun hänestä tuli vampyyri ja hän sai Nosferatun kirouksen saanut samanlaista katsetta osakseen.
"Olet upea," saa Chorus sanotuksi.
"Todellako?" Kysyn aidosti ihmetellen.
"Kuulen tuota... en koskaan jos olen täysin rehellinen," sanon ja pyörähdän ympäri.
"Olen otettu että pidät näkemästäsi."
"Pidän, pidän paljon. Jos olisin ihminen, minun pitäisi peitellä itseäni, etten näyttäisi fyysisesti sitä, miten paljon silmäni näkemästään pitävät."
Naurahdan ja tunnen oloni hieman erilaiseksi kuin yleensä saadessani huomiota. En ole tottunut todellakaan tällaiseen, edes ihmisenä. Astun aivan hänen eteensä ja tartun hänen käteensä, ohjaten sen kyljelleni, antaen hänelle luvan koskettaa minua.
Chorus pitää kättään Amandan kyljellä hyväillän sitä sormillaan. Toisen kätensä hän siirtää Amandan ristiselälle likistäen hänet itseään vasten.
"Olet kaunis. Kuin kuutamo. Mutta kuitenkin tappava."
"Minun on pakko pilata tämä tunnelma, olen pahoillani, mutta mielestäni minä näytän vitamiininpuutoksesta kärsivältä iguaanilta," sanon ja naurahdan perään, laskien käteni Chorusin harteille.
"Vitamiinipuutoksesta kärsivä iguaani?" Chorus naurahtaa myös.
"Hitsi, en tiennytkään, että pidän sellaisesta. Tuot minusta uusia piirteitä esiin."
"Täydennämme sitten siinäkin suhteessa toisiamme," sanon hymyillen, ja hyvin varovasti, kuin tutkien ja tarkkaillen koko tilannetta ja sitä, miten Chorus mihinkin reagoi, siirrän käteni hänen niskaansa ja ehkä hieman jopa hermostuneesti sitä hellästi silitellen lähestyn hänen huuliaan omillani. Pidän katseeni hänen silmissään hetken, kunnes tunnen oloni en vaivautuneeksi, mutta hieman epävarmaksi ja sivusilmällä näen miten lähellä olen Chorusia, lopulta tuntien omien huulieni koskettavan hänen suupieltään hellästi. Irrottaudun vain hieman, koskettaakseni hänen suupieliä toiselta puolelta, painaen sille pienen suukon ja peräännyn jälleen vain hieman, lähestyäkseni häntä uudelleen ja painan huuleni hänen huulia vasten.
Chorus vastaa suudelmaan, vaistomaisesti likistäen Amandaa itseään vasten. Hän kuitenkin irrottautuu painaen otsansa Amandan otsaa vasten.
"Tiedätkö, olen harrastanut seksiä, mutten koskaan elävän kanssa. Kaltaisen, saati ihmisen."
"Ei kai se kamalasti voi poiketa siitä mitä olet kokenut. Enhän minäkään ole koskaan ollut miehen kanssa, eli jossain määrin olemme molemmat kokemattomia. Kumpikin on nussinut naista, sinä kuollutta, minä elävää, mutta kummallakin on jotain mitä emme ole vielä tehneet," sanon silittäen hänen niskaansa.
"Vai tarkoitatko tuolla, että et ehkä haluakkaan kokeilla sitä minun kanssani?"
"Ei, en tarkoittanut sitä. Mutta, sinä liikut. Kuulostaa karmealta, tiedän."
"No voi ei, voin olla ihan hiljaa paikallani jos haluat," sanon virnistäen.
"Entä jos minä olen kerrankin hiljaa ja paikoillani? Koska sinä tiedät mitä tehdä. Kuvittelen, että sinä olet zombie jonka olen animoinut, ja sinä kuvittelet, että olen tyttö." Chorus katsoo Amandaa ja perääntyy hieman. "Hyvänen aika, puhun nyt siitä, mitä sinä teet ja emmehän tee mitään, tai ole edes puhuneet tai välttämättä aikoneet minkään tekemistä."
"Enhän minä tiedä mitä minun pitää tehdä, mutta sellainen järjestely sopii kuitenkin hyvin. Ja eikö se loppujen lopuksi ole hyvä että puhumme tästä ennenkuin suinpäin ryntäämme petipuuhiin, tietämättä mitä tehdä?"
"Tiedätkö, tämä on melko noloa. Ainakin minun puoleltani." Chorus laskee kättään Angelinen selältä hänen pakaralleen, ja silittää sitä tunnustellen.
"Miten niin? Minä en ainakaan koe tätä mitenkään nolona, vaan pikemminkin kuin ensikerran jännityksenä," sanon ja tunnustelen itsessäni miltä Chorusin kosketus tuntuu. Ja kyllä minä pidän siitä.
"Sinulla ei siis koskaan ole ollut penistä sisälläsi?"
"Ei. Ei edes sen korviketta."
"Eikö? Edes korviketta? Oletko nähnyt erektion?"
Mietin hetken ja sanon:
"Ei, en ole. Siis ilman housuja. Ja ei, ei mitään korviketta. Vain sormia ja kieli. Vampyyrinä ei sitäkään."
"Tuota. Haluatko sänkyyn?"
Nyökkään ja tartun Chorusia kädestä, johdattaen hänet pedille. En varsinaisesti tunne oloani vaivautuneeksi, mutta olen kaikkea muutakuin hyökkäävä maatessani Chorusin vierellä, oikeastaan tietämättä mitä minun tulisi tehdä, jos mitään.
Chorus katsoo Amandaa.
"Tiedätkö, näytät kauniilta. Varmasti seksikäs voisi olla oikea sana, ellei se olisi liika seksistinen. Mutta... olemmeko me tarkoitettu ystäviksi? Näin maaten vierekkäin."
"Vaikka uskonkin sanojasi, on vaikea käsittää että tarkoitat niitä. Mitä tarkoitat, olemmeko me tarkoitettu ystäviksi? Tietysti olemme. Mieti nyt miten lyhyessä ajassa olemme tulleet näinkin läheisiksi ja mitä kaikkia jo kadonneeksi luulleita tunteita sinä olet herättänyt minussa. Olemme siis ainakin ystäviä ja mielestäni enemmänkin. Silloin aikoinaan kun tapasimme ja vitsinä puhuimme treffeistä, en puhunut omalta osaltani sitä täysin vitsinä, vaikka en tietenkään olettanut että tapaamisemme olisivat olleet mitään sen kaltaista oikeasti. Tai kuten sireni kysyi, oletko poikaystäväni ja vastasin myöntävästi, sekä esittelin sinut Bachmanin lelulle poikaystävänäni... en tarkoita että pidän sinua varsinaisesti sellaisena, mutta olet minulle kuitenkin paljon enemmän kuin ystävä. Ja se että makaamme tässä vierekkäin, eikä kumpikaan näemmä oikein tiedä mitä tehdä tai miten edetä, tai miten tehdä se tahdikkaasti tai muuta paskaa, se jo kertoo että pelissä on jotain muutakin kuin vain ystävyys. Hitto, nyt kuulostan jo high schoolini terveyden hoitajalta. Mutta ehkä kuitenkin ymmärrät mitä tarkoitan tai ainakin toivon. Ja toivon myös että jaat omat ajatuksesi tästä, mitä ikinä se onkaan. Haluan tietysti kuulla poikkeavatko ne paljonkin omistani."
"Huh, ja minä tunnun, tai tunnen itseni aivan sen high schoolin nörtiksi! Tiedätkö, minä en tiedä." Chorus katsoo Amandaa.
"Mitä enemmän puhuu, sitä teennäisemmältä ehkä jokin liike saattaa tuntua." Chorus kumartuu Amandan puoleen laskien huulensa hänen huulille ja suutelee.
Vastaan hänen suudelmaansa, tunnustellen ja tutkien. Hänen huulensa tuntuvat kylmiltä, vaikka omanikin ovat sitä. Irrottaudun hetken kulutta työntäen hänet kauemmas minusta ja sanon:
"En ymmärrä sinua. Sanot toista, annat ymmärtää aivan toista ja teet aivan päinvastoin mitä puhut. Tuntuuko tämä sinusta väärältä?"
"Väärältä? Tein juuri niin, kuin haluan tehdä. Emmekö ole puhuneet tarpeeksi?"
Hymähdän ja nyökkään, työntäen hellästi mutta päättäväisesti Chorusin selälleen, kumartuen itse hänen ylleen, suudellen häntä. Pikkuhiljaa siirrän jalkani hänen jalkojensa yli, asettuen lopulta kokonaan hänen ylleen, lopettaen suutelun ja katson häntä hymyillen.
"Ehkä nyt ei ole kuitenkaan aika. Liikaa puhetta, liikaa paineita," sanon painaen hellästi kuitenkin lanteitani häntä vasten.
"Ehkä ei, tai ehkä pitää tapahtua?"
"Ole sitten aloillasi jos haluat. Minä kokeilen miten pitkälle olen valmis menemään," sanon ja Chorusia silmiin katsoen alan riisua häneltä paitaa pois yltä, sekä avaan hänen vyönsä ja sepalluksensa, riisuen hänen housunsa. "Tämä on niin... jännittävää," sanon hieman virnistäen, tarttuessani hänen alushousuihinsa ja riisun nekin pois häneltä. Katson hänen alastonta vartaloaan tutkien, kumartuen sitten hänen ylleen ja suutelen hänen kaulaansa ja rintakehäänsä, siirtyen alemmas alavatsalle, nostaen sitten katseeni hänen silmiinsä.
"Oletko varma siitä mitä haluat?" Kysyn alkaen aukaista korsettini hakasia.
Chorus nyökkää ja hänen selkänsä taipuu karrelle hänen polttaessa verta sisällään. Hänen kehonsa lämpeää, herää eloon, saa väriä ja hänen peniksensä jäykistyy.
Katseeni viipyy jonkin tovin hänen heränneellä vartalollaan ja tiputan korsettini lattialle. Riisuudun kokonaan uusista hepeneistäni ja suljen silmäni, taivuttaen niskaani hieman taaksepäin antaen veren kuohahtaa kuolleessa kehossani. Tunnen Chorusin allani paremmin, hänen lämmeneen kehonsa ja kumarrun suutelemaan hänen alavatsaansa, siirtyen alemmas. Tunnustelen kielläni ja huulillani miltä hänen elimensä tuntuu ja otan sen suuhuni. Vaikka en ole koskaan ennen tehnytkään näin, ei minun tarvitse miettiä mitä sillä tehdä. Tunnusteluni muuttuu helläksi imemiseksi, kasvaen intohimoisemmaksi pikkuhlijaa, käsieni hyväillen Chorusin kylkiä samalla. Jatkan sitä hetken, kokeillen kielelläni mikä tuntuu parhaimmalta ja lopetan nostaen katseeni Chorusiin.
"Kuin imisi tikkaria," sanon virnistäen ja asetun hajareisin hänen ylleen istumaan.
"Odota, minun pitää..." sanon ja kumarrun katsomaan alas. Tartun toisella kädellä kiinni hänen elimestään ja tuen sitä, istuutuen varovasti sen ylle. Se ei tapahdu niinkuin elokuvissa, ehkä kokemattomuuteni vuoksi tai siksi, että olemme kumpikin kuitenkin kuolleita vaikka verellämme pystymmekin sitä herättelemään. Hiljaa naurahtaen pudistelen päätäni ja saan vihdoin hänet sisälleni.
"Vaikeaa," sanon hymyillen ja lasken lantioni alas häntä vasten, tuntien miten hänen jäykkä elin täyttää minut, saaden minut huokaisemaan hiljaa. Nojaan taaksepäin, ottaen tukea käsilläni hänen reisistään ja nostan lanteitani hieman, laskeutuen takaisin alas ja toistaen liikettä uudelleen. Yritin pitää katseeni hänen silmissään, mutta tämä uusi kokemus saa katseeni harhailemaan ja hymyillen nautin uudesta tutkimusmatkastani.
"Tämä on... en tiedä," aloitan.
"Sinä tunnut niin... hyvältä," saan jatketuksi.
Chorus on hetken nauttinut olostaan. Annettuaan Amandan tehdä mitä hän on tehnyt, hän tarttuu Amandaa kyljistä vetäen hänet itseään vasten ja kääntäen hänet kyljen kautta selälleen, asettuen itse päälle.
"Olet antanut minulle jo paljon, minä yritän." Hän likistäytyy Amandaa vasten, mutta pitää lanteensa irti hänestä liikutellen niitä edestakaisin vasten häntä ja pois toistaen painaen itseään sisään ja ulos Amandaan.
En ole vielä koskaan kuolleena, vampyyrinä saanut kokea tällaista ja nautin siitä, että saan tuntea hänet näin lähellä minua.
"En voi olla aloillani," sanon hiljaa, hyväillen Chorusin selkää ja kylkiä käsilläni, painaen hellästi toisen jalkani hänen ylle, pyytäen melkein tahtomatta näin häntä painautumaan syvemmälle minuun. Lanteeni myötäilevät hänen liikkeitään, painautuen häntä vasten joka työnnöllä ja käsieni hyväilyjen lomasta huomaan välillä puristavani sormiani hänen selkäänsä, en kuitenkaan satuttaen häntä.
Ei mene kovinkaan kauan noita yhteisiä liikkeitä, kun Chorus laukeaa.
Melkein hätkähdän sitä ja tarkkailen katseellani mitä se saa Chorusissa aikaiseksi. Kiedon käteni hänen ympärilleen ja kysyn hiljaa:
"Sinä siis pidit siitä?"
"Kyllä, kuollut kehoni sai aikaan reaktion, mikä periaatteessa on mahdotonta. Pidin siitä." Chorus on hetken raukea kunnes katsoo Amandaa.
"Sinä et? Reaktion huomioon ottaen?"
"Pidin tästä koko touhusta, siitä miltä tunnuit alusta loppuun, siitä miltä näytit saadessasi," sanon hymyillen.
Chorus naurahtaa.
"Kuolemmeko vierekkäin? Nukummeko sylikkäin? Heräämmekö yhdessä?"
"Lusikkaan, mutta minä haluan pidellä sinua," sanon ja hellästi työnnän hänet pois yltäni, asettuen kiinni hänen selkäänsä vasten ja kietoen käteni hänen ympärilleen. Kuollut kehoni ilmoittaa yhä olemassaolostaan kihelmöinnillä jalkojeni välissä, kutkutus siihen mitä en itse vielä saanut, mutta tiedän että se menee nopeasti ohi.
"En lähde viereltäsi ellet sitä pyydä," kuiskaan puristaen hellästi itseäni vielä tiukemmin Chorusia vasten ja suljen silmäni.
"Pysy siinä," sanoo Chorus ennen kuin aamuauringon kuolema kietoo heidät syleilyynsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti