Seruaavana iltana olen herättyäni ilmoittanut haluavani kaikki osalliset koolle. On aika pitää edes jonkinlainen briiffaus siitä, mitä on tekeillä ja mitä on vielä tehtävä. Paikalla ovat Heller ja sireni Anthony, sekä tietysti Chorus ja Bachman. Kerron heille lyhyesti vierailustani Judasin luona, kertoen myös mikä oli Judasin ehdotus pommista.
"Minusta tuo on aivan loistava idea, mutta mitä mieltä te olette? Joka tapauksessa on turha odottaa siistiä lopputulosta käydessään kiinni sheriffiin ja Hurttaan, joten miksei siis tuo pommi olisi juuri sopiva?" Tiedustelen muiden mielipidettä asiaan.
Anthony harkitsee hetken.
"Se voisi toimia, mutta sen jälkeen pitää myös toimia." Bachman sanoo hiljaa:
"Se olisi juurikin sitä suoraa hyökkäystä, mutta ehkä se toimisi paremmin kuin salakavala." Heller murahtaa: "Pari ongelmaa. Jos pommilla haluaa tappaa sheriffin, niin siitä kärsii aika moni muukin. Pitää myös ottaa huomioon rakennuksen rakenteet, vai missä teloitus tapahtuu?" Anthony vastaa:
"Elysiumin muurilla ympäröidyllä takapihalla." Chorus kysyy:
"Entä media? Eikö pommi aika hyvin herätä huomiota, varsinkin ulkotiloissa? Ventruethan tiettävästi hallitsevat sitä." Anthony virnistää:
"Eivät aivan kaikkea."
"Mahdolliset ongelmat ovat varmasti järjestettävissä mahdollisimman pieniksi. Minua lähinnä kiinnostaa, olemmeko me valmiit sellaiseen. Miten toimiminen käytännössä räjähdyksen jälkeen tapahtuisi, ketä saa odottaa nousemaan vastarintaan vai ovatko kaikki shokista automaattisesti Ventrueiden puolella?"
"Siinä on ongelmansa. Etukäteenä pitäisi puhua meidän klaaneille," sanoo Anthony osoittaen Brujahia:
"Ja pitää vain toivoa, ettei joukossamme ole ketään, joka seisoo prinssin puolella ylitse oman verensä." Heller miettii.
"Tiedätkö, siinäkin on riskinsä. Uskon, että Brujahit ovat uskollisia omilleen, mutta teistä en tiedä."
"Mitä oikein tarkoitat, et tiedä meistä?" Kysyn Helleriltä.
"Sitä, etten tiedä teistä, miten uskollisia te olette. Teette paljon töitä muille, tiedä, vaikka mestarinne..." Bachman katsoo Helleriä ja sanoo:
"Me olemme omillemme uskollisia ylitse muiden. Etkö jo näe sitä ulkomuodostamme? Mitä te muut voitte meille antaa, kuin vain ottaa palveluksiamme, taitojamme ja kykyjämme? Huolehdi sinä Brujaheista."
Nyökkään merkiksi siitä, että olen aivan samaa mieltä kuin Bachman.
Anthony kysyy:
"Entä pommin asetus Judasin sisälle? Tiedän, tai arvaan jo, mistä räjähde tulee," hän nyökkää Helleriä joka iskee silmäänsä.
"Meillä on siihen oma eksperttimme," sanon ja kääntäessäni katseen Chorusiin, jatkan:
"Eikö olekkin?"
Chorus nyökkää ja katsoo Amandaa. Amanda voi kuvitella miten Chorus miettii, paljastuuko hänen synkkä salaisuutensa nyt. Anthony katsoo Chorusia kysyvästi:
"Niinkö?" Chorus nyökkää:
"Olen opiskellut lääketiedettä."
Minä itse en ole kuitenkaan huolissani lainkaan Chorusin synkästä salaisuudesta, tai sen paljastumisesta.
"Hän osaa tehdä asian helpommaksi Judasille, ettei hänen tarvitse syödä viimeiseksi ateriaksi annosta räjähteitä. Meillä on siis henkilö joka pystyy järjestämään tavaran ja henkilö, joka pystyy asentamaan tavaran oikeaan paikkaan. Ventruethan eivät ole täällä vahtimassa Judasia, joten sen asentaminen varmasti onnistuu ilman häiriötä."
Anthony sanoo:
"Kyllä, minun pitää puhua Scarille. Hän on kyllä, ihmiset kutsuisivat sitä ammattiylpeydeksi. Mutta tilanne on tämä..." Bachman katsoo Anthonyä keskeyttäen hänet:
"Luulin, että sinä olet jo primogen?"
"Viimeksi kun minä näin Scarin, eli eilen, hän ei edes tiennyt koko tästä asiasta vielä mitään," sanon hiljaa, katsoen sireäni kysyvästi, miksi näin on.
Anthony miettii hetken.
"En tiedä, miten hän tähän suhtautuu. Hän ei ole suotta nimitetty primogeniksi. Prinssin valitsema." Bachman nyökkää.
"Saatat olla oikeassa, sinä varmasti tunnet hänet parhaiten meistä." Heller katsoo Anthonyä:
"Tarkoitatko siis, ettet täysin luota siihen, etteikö Nosferatu primogenin uskollisuus riitä klaanilleen niin paljon kuin prinssille?" Ennen kuin Heller jatkaa, niin Bachman sanoo:
"Ehkä minun pitää tulla ulos varjoista Nosferatujen luolaan."
"Hyvä ja todella huono idea. Miten muut ottaisivat asian ja jos vastaanotto olisi huono, kuten epäilen, miten pian saada käännettyä heidän päät näkemään, mikä tilanne todella on? Varsinkin kun Scar ei vielä tiedä koko asiasta."
"Minä olen voimakas, uskon, että minulla on enemmän auktoriteettia, kuin annan sen näkyä. Ehkä kun minä kerron mistä on kyse, Nosferatut kuuntelevat. Se, miten Scar, primogen asiaan suhtautuu, on hänen käsissään. Hän päättää kohtalosta. Pahimmassa tapauksessa olen valmis juomaan hänen verensä."
Katson hieman ällistyneenä Bachmania, mutta myös pelon maustamaa kunnioitusta tuntien. Käännän katseeni sireeni, kuin kysyen mitä mieltä hän on. Minä en osaa enkä voi sanoa mitään tähän.
Anthony pudistelee päätään.
"Se on traditioiden vastaista." Bachman nyökkää:
"Tiedän, mutta ehkä myös välttämättömyys. Sodassa on aina uhreja, ja ethän suostu siihen, että sen lisäksi mitä vale-prinssi tässä kaupungissa tekee myös omasi on samalla puolella? Sodassa on vain kaksi puolta. Oikea ja väärä. Me olemme oikealla puolella."
"Ei mennä nyt asioiden edelle, eihän? En tunne Scaria lainkaan osatakseni sanoa miten hän tähän suhtautuu, mutta hän on yksi meistä verensä kirouksesta ja siksi uskon, että oikeat henkilöt saavat hänet näkemään asian kuten se on. Ilman minkäänlaista tarvetta edes ajatella sitä, mitä sinä Bachman sanoit juuri."
"Toivon, että veremme on vettä sakeampaa," toteaa Bachman. Heller nyökkää:
"Miettikää omia ongelmianne sitten keskenänne. Minua kiinnostaa minun osuus. Eli, räjähteen pitää olla sen kokoinen, että se mahtuu Judasin sisälle. Onko toiveita? Mikään palava tai suuresti leviävä ei varmasti ole vaihtoehto?"
"Ei ehkä. Sinähän se ekspertti olet, sano sinä."
Anthony sanoo Hellerille:
"Jotain tehokasta, mutta ei mikään massatuhoase. Me emme halua verilöylyä, vaan tappaa prinssin. Samassa pitää tuhota hänen hurttansa sekä sheriffi." Heller nyökkää.
"Tuskin mikään pommi, mikä ei saa tuhota ympäristöä tappaa heitä?" Anthony virnistää:
"Jälkipuinti on hoidossa, älä siitä huolehdi." Heller nyökkää.
"Muuten, kun Elysium ei ole käytössä, saisiko teikäläiset sinne aseita piiloon? Tiedäthän, ilmeisesti te tuhoatte prinssin ja sen kätyrit, me voisimme turvata selustaa jos tulee enemmän ryttyilyä. Siellä on muitakin Nosferatuja." Anthony katsoo Bachmania joka nyökkää.
"Se onnistuu."
"Nyt alkaa kuulostaa siltä että pääsemme asiassa eteenpäin ja suunnitelma alkaa kuulostaa kunnon terroristi-iskulta," sanon naurahtaen, mutta vakavoidun tajutessani että kaikki eivät pidä tätä välttämättä mitenkään huvittavana.
"Yksi kysymys," sanon nostaen kättäni hieman ylös.
"Mitä minä voin tehdä?"
Anthony sanoo:
"Sinä olet lähellä prinssiä. Hän on sinusta kiinnostunut myös. Olet petturi, vaihdat puolta."
"No tarkoitin lähinnä sitten kun alkaa tapahtua. Mutta mitä tarkoitat tuolla?"
"Valmistelut, sinun olisi hyvä kuulla nopeasti jotain. Ehkä sinä hakeudut prinssin lemmikiksi. Kun hän tajuaa, että sinäkin hänet petät..."
Katson sireäni hiljaa. Minä, prinssin lemmikkinä?
"Miten ihmeessä? Jos mielipiteeni hänestä ei ole jo paistanut läpi, niin sitten hän on kaiken lisäksi vielä kuuro ja sokea. Miten minä voin päästä niin lähelle häntä?"
"Nosferatu, joka saa pikkuhiljaa omiensa parissa kunnioitusta. Prinssi tietää, ettei voi ostaa minua. En tiedä luottaako hän muihin. Hänhän on puhunut sinulle elderistäkin, eikö?"
"Kyllä, hän puhui minulle siitä. Ja hän myös puhui siitä, millaisia meidän koko suku on. Valehtelevia ja juonittelevia pettureita. Siltä pohjalta en tee tätä todellakaan mielelläni, enkä luota häneen yhtään sen enempää kuin hän meihin," sanon vakavana, nostaen käteni puuskaan.
"Sinä päätät mitä teet, mitä haluat." Bachman sanoo:
"On toinen asia, mitä voisit tehdä, ellet halua soluttautua. Prinssi vaikuttaa äkkipikaiselta, ja siinä on vaaransa. Selvitä Caitiffien tilanne, saa heidät tekemään... jotain mikä saa pommi-iskun ajaksi huomion toisaalle. Ehkä prinssi lähettää jotain tärkeitä henkilöitään toisaalle, jolloin työ on helpompaa. Caitiffit, korvattavissa." Hän nauraa:
"Mielellään tosin ei." Camarillan vampyyriksi Bachman kuulostaa hyvin julmalta ja tappamisen haluiselta.
"Caitiffit..." aloitan ehkä hieman vaisusti. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mikään heitä vastaan ja jos Chorus pitää itseään sellaisena, se on taas yksi syy lisää listaan, miksi en löydä heistä mitään vikaa.
"Eikö heitä voisi olla sotkematta tähän mitenkään? Kaiken vähiten uskon prinssin uskovan minua, jos koitan saada hänen mielenkiintonsa siirrettyä johonkin toiseen. Ei mitään ilman todisteita. Joten ehkä yritän vain saada suuni auki ja työntää kiltisti kieleni ulos, saadakseni kokea, miltä prinssin perseennuoleminen tuntuu."
Anthony katsoo Amandaa:
"Mitä sinä sitten haluat tehdä?"
"En tiedä. Jotain mitä oikeasti osaan. Mutta sanoinhan jo, minä suostun lähestymään prinssiä. Jos se siis on välttämätöntä. En vain näe asiaa niin yksinkertaisena. Hän ei luota minuun, olen siitä niin varma. Mutta toisaalta, voinhan katsoa mitä siitä tulee."
"Tietysti, jos hurtan saisi pois paikalta kokonaan..." Anthony katsoo Amandaa.
"Sinähän tiedät, miten päästä eroon niistä ketkä eivät ole enää haluttuja?"
"Hurtta taitaa olla niitä henkilöitä, jotka eivät niin vaan uskokkaan mitä niille sanotaan. Sama temppu tuskin toimii enää. Jos toimisi, koko hommahan olisi yksinkertainen. Voisin viedä kaikki kolme puistoon ja pari rekkua tulisi hoitamaan homman." katson sireäni ja jatkan:
"Älä nyt luule että kaikki on mielestäni huonoja ideoita, yritän vain olla realistinen. Otin sen verran hyvin opikseni siitä viime keikastani, sillä melkein haistoin jo kärvähtäneen lihani ja minä en todellakaan halua sitä enää. Mutta jos sinulla on mielessä jotain, kerro. Juonittelu, siitähän meidät tunnetaan. Niinhän prinssi itsekin sanoi. Minäkin rakastan sitä ja jos voin vain käyttää sitä hyödyksi, teen sen."
Heller kohottaa sormensa.
"Hetkinen, mitä sanoit?"
"Etkö muka kuunnellut? Sanoin että..." Pidän pienen tauon ja huokaisten jatkan:
"Sanoin, että rakastan juonittelua ja jos sitä voi käyttää hyödyksi saadakseen Hurtan pois pelistä, teen sen." Katson Helleriä kysyvästi:
"Kuulitko nyt?"
"Ei, ei, se puisto osa. Eikös ihmissudet diggaa luonnosta ja vihaa meitä? Ja Elysiumin takapiha on puisto, ja siellä on kermaperseitä."
"Mihin pyrit? Että ne tulisivat Elysiumin takapihalle riehumaan?"
Heller nyökkää.
"Eikö?" Anthony sanoo:
"Mutta sehän on julkinen teloitus, ihmissudet tuskin raivoissaan valikoisivat uhrejaan." Heller virnistää:
"Mutta, mitä jos prinssi saakin vihiä pommiuhasta, ja ei pidäkään julkista teloitusta?"
"Tarkoitatko että hän pitäisi pommiuhan takia teloituksen takapihalla vain välttämättömien seurassa, kuten sheriffin ja Hurtan?"
Heller kohauttaa olkapäitään.
"Ehkä." Anthony sanoo:
"Entä jos pommiuhan takia hän ei pidäkään julkista teloitusta, eikä ainakaan pihalla? Pommiuhkahan yleensä tarkoittaa sitä, että pommi on asetettu maastoon." Chorus pohtii:
"Entä, jos onkin pommiuhka, ja teloitus on jossain muualla minne pääsevät vain primogenit ja elderit todistamaan sitä. Silloin ei olisi turhaa väkeä paikalla liikaa."
"Totta. Tässä vaiheessa voimme varmasti unohtaa ne rekut, sillä se toinen teloituspaikka olisi kuitenkin sisätiloissa. Minusta tämä on tähänasti järkevin vaihtoehto."
Anthony katsoo kaikkia:
"Pysymme siis pommisuunnitelmassa, mutta pommiuhan takia teloitus siirtyy yksityiseksi? Todennäköisesti kuitenkin sheriffi ja Hurtta ovat paikalla, mutta Nosferatuja ja Brujaheja on vähemmän. Voitammeko heidät?" Bachman sanoo:
"Minä voin varjoissa saapua kuokkavieraaksi." Anthony nyökkää:
"Kuten kaikki Nosferatut. Vaikka uusi teloituspaikka onkin mitä ilmeisemmin salainen pommiuhan takia, ehkä myös Brujahit saavat siitä tietää? Näin saamme rajattua Brujahit ja Nosferatut vain niihin, jotka ovat varmasti uskollisia ja valmiita taistelemaan."
"Käsittääkseni Brujahit ovat ainakin näennäisesti hyvissä väleissä prinssin kanssa, sillä Hellerhän sai prinssiltä melkein suoraan tehtävän liittyen niiden kahden Toreadorin katoamiseen. Vai olenko väärässä?"
Heller nyökkää:
"Älä muistuta siitä. Ja en tiedä onko se hyviä välejä vai vittuilua, tai epäileekö hän meitä ja siksi otti minut sinne, että voi tarkkailla läheltä."
"Aivan, hän on yhtä luotettava kuin me kaikki. Mutta ehkä juuri siksi voisittekin olla hyvässä asemassa. Mutta miten käytännössä tämä vihje pommiuhasta toimitetaan? Kuka sen tekee ja ketkä lavastetaan syyllisiksi?" Kysyn ja naurahdan sanoen heti perään:
"Minä tiedän, lavastetaan tämä koko vitun paska niiden Toreadorien syyksi. Niistähän tämä koko hemmetin sotku alkoi, saisi minun puolestani loppua myös niihin. Okei, ehkä Toreadorit eivät oikeasti suunnittelisi mitään hemmetin pommihyökkäystä, mutta ajatuksena kuitenkin... miellyttävä."
"Kosto Toreadoreilta? Mutta miten ihmeessä ne osaisivat mitään pommeja laittaa?" Kysyy Heller.
"Elleivät kysy asiantuntijoilta, eli meiltä, mutta me emme suostuisi." Anthony katsoo Amandaa.
"Jatka vain ajatustasi."
Mietin, tai en oikeastaan mieti vaan jatkan tätä ajatusleikkiä.
"Siksi Brujahit ovatkin etuasemassa, koska ovat ottaneet Toreadorien säälihuudot korviinsa. He ovat pyytäneet Brujaheja hankkimaan räjähteitä ja jopa pyytäneet heitä asentamaan ne. Brujahit, koska ovat impulsiivisia ja kaikkien tiedossa eivät näe Toreadoria veriveljinään, ovat olleet leikissä mukana tiettyyn pisteeseen asti. Raja tuli siinä vastaan, kun Toreadorit alkoivat ottaa asian liian tosissaan ja puhuivat omasta kunniastaan ja muusta paskasta. Ehkä Brujahit toimittivat feikin räjähteen niille, jotta he saisivat paljastaa prinssille miten turhan raskaasti nämä taiteilijat ottavat asian, mutta ovat saaneet vihiä siitä, että niillä pelleillä onkin ehkä mahdollisesti sittenkin ollut joku kontakti, joka on voinut suorittaa tehtävän loppuun. Eli hankkia heille oikeita räjähteitä ja jopa kertoa heille, miten ne toimivat. Brujahit ja Nosferatut ovat tässä yhdessä, sillä vaikka he eivät pidä Toreadoreista, yleinen järjestys ja järjen tallessa pysyminen on heille tärkeää ja koska kukaan ei voi olla täysin varma mitä ne pellet ovat keksineet, osa Brujaheista ja Nosferatuista on oletetulla teloituspaikalla pitämässä huolen siitä, että mitään vitun kapinaa ei synny. Ja osa meistä on taas oikeassa paikassa paikanpäällä sen takia, että... no miksi nyt voisi olla tärkeitä henkilöitä paikanpäällä seuraamassa teloitusta. Ja ehkä siinä kohtaa prinssi voisi myös jopa luvan kanssa sallia aseet. Pitäähän niitä sekopäisiä Toreadoreja jotenkin pystyä pitämään ruodussa, jos ne tekevätkin jotain. Mutta prinssihän ei sitä tiedä, tai ei pitäisi tietää missä ja kenellä aseet loppujen lopuksi ovat. Ja me Nosferatuthan olemme mukana tässä luonnostaan vain kykyjemme vuoksi. Me pidämme silmällä tilannetta varjoista ja ilmoitamme jos ja kun jotain tapahtuu. Me vain kusemme prinssin ja sen homokavereiden silmiin ja kunnolla." Huokaisen sanottuani tämän kaiken ja pudistelen päätäni virnistäen.
"Huh. Vittu mikä juttu, eikö?"
Anthony miettii.
"Toreadorit olisivat se viimeinen vaihtoehto tuollaiseen, ehkä siksi jopa uskottava. Se, kenestä vähiten sitä odotat, tekeekin sen."
"Ei mikään huono idea siis. Mutta tämähän on vain ajatuksilla leikkimistä vielä tässä vaiheessa. Kyllähän sitä voisi keksiä monia muitakin keinoja. Tuo voisi kuitenkin mielestäni sopia hyvin, sillä tiedossa on kuitenkin Toreadorin teloitus ja vaikka moni niistä pelleistä ei varmasti edes arvostanut Judasia hänen tekojensa ja omien elämäntapojensa vuoksi, he varmasti pitävät yhtä siinä missä mekin klaanilaisiamme kohtaan. Eihän Judas ole minkään yleisen tiedon mukaan tappanut ihmisiä huvikseen, nehän olivat vain huhuja. Ja varsinkin niiden intohimoisuus ja syvällisyys olisi hyvin puettavissa tähän juoneen."
Anthony nyökkää.
"Tuo voisi toimia. Judas saa myös jakaa vastuun, kun totuus valkenee prinssille. Hän ei siis tule yksin olemaan syntipukki tässä." Heller nyökkää.
"Eli, räjähteitä mahaan edelleen?" Anthony nyökkää.
"Järjestä sinä räjähteet, minä järjestän Chorusille tilaisuuden asentaa ne."
"Järjestämme prinssille uudenvuoden paukun hieman etuajassa. Kuulostaa erittäin hyvältä," sanon virnistäen. "Ja minä teen sitä mitä pyydetään. Autan siinä missä voin."
"Sinä saat hoitaa Toreador-jupakan. Prinssihän on sinua siinä jo kuullut."
"Minä valaisen prinssiä Toreadorien mahdollisesta kapinasta? Onnistuu. Jos ja kun hän haluaa varmistusta asiaan, Heller ja Fabio, kuultuaan ensin siis tästä, varmasti vahvistavat sanani?"
Heller nyökkää.
"Takaan sanasi."
"Hyvä. Ensin kuitenkin klaaniemme tietojen päivitys. Kun se on tehty, minä jatkan siitä," käännän katseeni Chorusiin, joka on ollut ihmeen hiljainen. Toisaalta hän on aina vähän hiljainen, mutta asian tärkeyden huomioon ottaen, haluan ottaa hänetkin huomioon ja samalla varmistaa, että hän tietää missä mennään.
"Tämä kaikki taisi tulla vähän äkkiä, vaikka tiesitkin jo kaikesta. Ja et vastusta tätä, vaan teet tämän meidän kaikkien parhaaksi?"
"Kyllä," Chorus vastaa.
"Minun tehtäväni ei vaadi niin paljon kuin teidän."
Nyökkään hyväksyvästi.
"Onko kaikki nyt selvää?"
Kun kukaan ei sano mitään, Anthony nyökkää.
"Jokainen tietää, mitä tekee."
Nyökkään itsekin ja kiitän kaikkia tapaamisesta.
Kaikkien poistuttua Amanda ja Chorus jäävät kahden Chorusin asuntoon. Tavallaan Bachman on myös paikalla, vaikkei olekaan itse asunnossa. Hän on vetäytynyt takaisin alakerran katakombeihin. Chorus katsoo Amandaa:
"Ainakin minulla on yksinkertainen tehtävä."
"Mutta tärkeä. Hyvinkin tärkeä, sillä kukaan muu meistä ei osaisi tehdä sitä asianmukaisesti," sanon katsoen häntä.
Chorus nyökkää.
"Tavallaan käy sääli sitä Judasia. Ei voi olla ihan terve, jos alkaa martyyriksi." Chorus virnistää.
"Rokkaava Toreador, minulle tulee mieleeni emo."
"No sinää kohtaa se emous viimeistään korostuu kun hän kuolee meidän kaikkien puolesta. Äläkä turhaan tunne sääliä häntä kohtaan, hän tiesi ihan hyvin mihin hänen tekonsa johtaa. Hän ehkä vain luuli kaikessa Toreadorin ihmemielessään ettei siitä koituisi seurauksia, jossei jäisi kiinni. Mutta jäi ja seuraukset on tiedossa. Sitäpaitsi, hän vaikutti puheissaan tietävän mitä tekee. Terve päästään tai ei."
Chorus kohauttaa olkapäitään.
"Se on hänen valintansa. Mutta, hän ei voi olla kovinkaan onnellinen, jos ottaa päälleen tuollaisen vastuun ilman syytä. Käsittääksenihän hän aloitti sen jo tietämättään tästä kaikesta. Säälittävää ja surullista. Mietitkö koskaan, että kun olet satoja vuosia vanha, etkä ole vieläkään kuollut kuten pitäisi... kyllästyt?"
"En ole ehtinyt miettiä sitä sen syvällisemmin. Ei sen ajatteleminen mielestäni auta asiaa mitenkään. Mutta olen varma että jossain vaiheessa ajatus ikuisuudesta kuulostaa houkuttavalta, kunnes tajuat että tulet viettämään sen yksin," sanon ja naurahdan hiljaa perään, jatkaen:
"Se oli lainaus Kadotettujen kuningattaresta. Mutta siis todellakin uskon siihen. Uskon että iäisyys on pitkästyttävää. Ja sen elokuvan myötä myös ajatus kyllästymisestä siihen pisteeseen, että edes veren juominen ei tyydytä sinua, on pyörinyt mielessäni. Jopa pelkään sen tapahtuvan joskus. Joskaan mieleni ei voi käsittää sitä, miten se on mahdollista että niin voi käydä." Katson Chorusia jatkaen yhä:
"Judas ei tee tätä ilman syytä. Se ettei hän tiennyt tästä kaikesta aloittaessaan omia touhujaan, ei tee hänestä yhtään syyttömämpää." Katsoessani Chorusia, yritän miettiä mitä hän tuntee.
Chorus nyökkää.
"Tiedätkö, suuri osa ajasta monella taitaa mennä melko turhiin asioihin. Camarilla, politiikka, tiedätkö? Tuntuu siltä, että moni meistä yrittää kasvattaa penistään, moni on siitä kateellisia ja jotkut katkeria, ja toiset haluavat isomman peniksen kuin isopeniksisimmillä on."
"Sitähän se on. Politiikkaa ja nukketeatteria siinä samassa. Sitä samaa se oli ihmisenä, eikö? Nyt vain erilaista."
"Nyt vain erilaista, totta. Mutta ehkä ihmisenä sitä ei ymmärtänyt. Politiikkaa siis, koska se ei koskettanut niin konkreettisesti itseään. Mutta täällä on pienemmät piirit ja johtajia suhteessa enemmän väkilukuun. Tämä prinssi, on hyvä esimerkki siitä. Mutta niin on tämä kapinakin. Tiedätkö mitä tarkoitan?"
"Luulen tietäväni. Miksi pohdit näitä, sitä en tiedä. Itse en kuluta aikaani miettimällä tällaisia asioita. Tiedostan kyllä mikä meininki meillä kuolleilla on, mutta mielestäni se ei vain poikkea juurikaan ihmisyydestä mitenkään. Yhtälailla tällainen kapina olisi odotettavissa ihmisiltä, kuten meiltäkin."
"Kyllä. Mutta mehän olemme parempia kuin ihmiset." Chorus kohauttaa olkapäitään.
"Tai pahempia."
"Niin. Sitä asiaa voi katsoa useammalta kantilta. Me olemme mitä olemme, teemme sitä mitä teemme ja vielä vähän enemmän. Meillä on oma politiikkamme, olemme nukkeja, mutta niin ovat ihmisetkin. He eivät ymmärrä asioita kuten me, he tekevät asioita ajattelematta niitä tarpeeksi pitkälle ja mitkä ovat seuraukset? Maailma on täynnä todisteita siitä miten ne, joita mekin joskus olimme, ovat kaikkea muutakuin me. Sinä olet nähnyt minut ja minun kaltaiseni. Me olemme kaltaistemme keskuudessa niinsanotusti alempaa kastia ulkonäkömme perusteella ja jonkun hemmetin sisäisen luonteemme kierouden perusteella, mutta silti olemme ihmisten yläpuolella. Eikä vain ruokaketjussa. Minä en vain voi nähdä meitä mitenkään pahempina kuin ne, vaikka tekomme ovatkin kymmenkertaisesti pahempia kuin heidän."
Chorus nyökkää.
"Tuossa taitaa olla jotain järkeä. En nyt allekirjoita, mutta tuossa on järkeä." Chorus astuu askeleen lähemmäs Amandaa tarttuen hänen käteensä.
"Tai ehkä allekirjoitankin." Hän hymyilee.
"Minun ei ollut tarkoitus ylipuhua sinua tai saada päätäsi kääntymään, mutta taisin onnistua siinä tahtomattani. Olen jälleen ylittänyt itseni yön petona, ihmisen irvikuvana," sanon leikillisesti virnistäen.
"Niin, tai sitten se on naisellinen viehätysvoimasi ja myönnyn kaikkeen mitä sanon," vastaa Chorus virnistäen.
"Sitäkö se voisi olla? Sittenhän voisin käyttää sitä hyväkseni ja kokeilla, saanko sinut myös tekemään niinkuin sanon," sanon ja virnistän hänelle takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti