3. sessio, osa 2 - Jään kutsu

"Päiväkirja on meillä," sanoo herra Xavier.
"Hyvässä tallessa. Ongelmia on tosin tullut matkaan. Yksi tutkimusryhmä lähetettiin jo päiväkirjan kertoman mukaan määritellylle paikalle. Ilman nuorta herra tutkijaa tietysti, joka oli jo pakattu jäihin ja lähetetty takaisin kotimaahansa."

"Mitä ihmettä nämä ongelmat oikein voivat olla, mitä yksi päiväkirja ja sen sisältö aiheuttaa?" Kysyn uteliaana ihmetellen.

"Se meitäkin kiinnostaa," sanoo tutkija Rita Grey.
"Enemmän meitä kuitenkin kiinnostaa, mitä Siellä on."

"Siellä? Missä siellä?"

"Jäätiköllä, kaukana, syvällä, eristyksissä. Siellä, minne päiväkirja antaa viitteitä. Parhaimmat tutkijat ovat löytäneet paikan, minne päiväkirja viitta. Se, on määränpäänne."

"Entä se tärkein, eli se mitä etsimme?"

Xavier ja Rita Grey katsovat toisiaan. Xavier sanoo salamyhkäisesti:
"Sen te, arvoisat tutkijat, selvitätte."

Vilkaisen kaikkia tutkijoita, myös Markia ja sitten taas Xavieria ja Rita Greytä.
"Siinäkö ovat vinkit? Menemme paikkaan x tutkimaan jotain, mistä ei ole vielä tietoa mikä se on?"

"Kyllä. Tuo on asian laita." Xavier jatkaa:
"Päiväkirjassa tosin on viitteitä, mitä se jokin on. Siitä kuitenkin kerromme myöhemmin. Tutustukaa tähän asemaan. Keskustelkaa työntekijöiden kanssa. Valmistautukaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Voitte ensimmäisinä päivinä osallistua täällä tapahtuvaan toimintaan, että saatte tuntumaa jäätikköön. Voitte poistua."

Poistumisen aiheuttaman pienen hälinän keskellä sanon Markille päätäni pudistellen:
"Tämä on kuin jostain elokuvasta. Emme tiedä mitä olemme menossa tutkimaan, mutta viitteitä siitä on päiväkirjassa. Kuin jokin jännäri elokuva."

Tutkija Rita Grey tulee Rebeccan luokse.
"Sinähän olet teistä kahdesta biologista se..." hän nyökkää.
"Parempi vai," kysyy Mark.
"Olen itse aivan yhtä pätevä."

Naurahdan ja sanon:
"Niin, en missään nimessä ole parempi. Kuulin vain siitä päiväkirjasta enkä malttanut olla kysymättä siitä."

Rita Grey miettii hetken.
"Hyvä on, seuratkaa molemmat minua."

Vilkaisen Markia hieman kysyvästi, mutta lähden seuraamaan Ritaa.

He saapuvat tämän rakennuksen eteiseen ja Rita kehottaa heidät pukeutumaan lämpimäksi. Vaikka matkaa ei ole kuin muutama kymmentä metriä, ulkona on -30 astetta pakkasta. Hyvin kylmä päivä.

En ole vielä saanut kunnon kuvaa siitä miltä kova pakkanen tuntuu ja vähättelenkin jopa sitä mielessäni pukiessani ylleni talvitakin, jossa on karvareunustettu huppu, sekä talvihousut.

Ulkona ei tunnu kamalan kylmältä hyvien varusteiden kanssa. Rebecca miltei voisi kuvitella, että tuon matkan olisi voinut mennä kevyemmässäkin varustuksessa. Toisaalta, täällä sairastuminen voisi olla hirveää.

"Minne oikein olemme menossa?" Kysyn.

"Karanteeniin. Ei rynnimistä sisään, ennen kuin olette eteisessä pukeneet päällenne asianmukaisen asun." He astuvat sisään rakennukseen kun Rita Grey on näppäillyt oveen tunnuskoodin. Sisällä on valkoisia kokopukuja ja happilaitteita.
"Pukekaa nämä yllenne, voimme keskustella radioyhteydellä. "Rita riisuu ulkovaatteet ja alkaa pukeutua suojavarusteisiin.

Vaikka ihmettelenkin tätä kaikkea, teen kuten hän ja pukeudun suoja-asuun.

Kun kaikki ovat asianmukaisesti suoja-asussa, he siirtyvät sisemmälle seuraavaan huoneeseen joissa heidät puhdistetaan kaasulla, ennen kuin he pääsevät sisään. Sisältä rakennus on kuin laboratorio. Kaikki on valkoista ja suojattua. Keskellä suurta avaraa tilaa on muovista rakennettu telttamainen tila, jonne Rita kävelee sisään. Tilassa on viisi tutkimuspöytää, joissa valkoiset ruumispussit sisällään ruumiit. Rita kysyy:
"Oletteko valmiita?"

"En tiedä mihin meidän pitäisi olla valmiita, mutta kyllä, olemme sitä," sanon nyökäten ja katson ruumispusseja.

Rita aukaisee yhden ja paljastaa ruumiin, joka on vihertävän aineen peitossa. Se on kuin ihosyöpä, mutta toisaalta kuten sammalta.

"Mitä tuo oikein on?" Kysyn ja kumarrun lähemmäs tarkastelemaan vihreää ainetta.

"Ajattelin, että te tietäisitte."

Vilkaisen Markia ja kumarrun takaisin tarkastelemaan ainetta. Kurotan kättäni lähemmäs ruumista ja kysyn: "Voinko?"

"Kyllä. Pidä vain huoli, ettet itse joudu kosketuksiin siihen tai ettei se leviä tämän rakennuksen ulkopuolelle. Haluan tietää, mitä tuo on."

Nyökkään ja suojapuvun hansikkaalla kosketan ainetta, tunnustellen onko se kiinteää ja kovettunutta, vai pehmeää.

Aine on pehmeähköä, mutta kuivaa. Mark katsoo ympärilleen:
"Voimmeko..." Rita jatkaa hänen lauseen loppuun:
"Käyttää tutkimusvälineitä? Tietysti. Tämä on teidän alueenne. Lääkärimme eivät tienneet mistä on kyse. Se kuitenkin kasvaa kiinni heissä, eikä ole kuten jäkälä joka on pinnalla. Ilmeisesti on kiinnittynyt  hermoihin jotenkin."

"Nämä ruumiit löydettiin tässä kunnossa, vai onko tämä aine levinnyt heidän ihollaan?" Kysyn Markin tuodessa tutkimusvälineitä.

"Ruumiit löydettiin tuossa kunnossa. Tämä on se ryhmä, joka lähti itsemurhasta huolimatta retkelle. Kun heistä ei kuulunut mitään eikä radioyhteyttä saatu, lähetettiin toinen ryhmä perään. Heidät löydettiin kuolleena aivan sen paikan läheltä, mihin päiväkirja viittaa."

"Outoa. Eikä paikalta löytynyt mitään mikä olisi voinut vaikuttaa tämän aiheuttajalta? Siitä on varmasti otettu jo näytepala, mutta haluaisin siitä vielä uuden ja tutkia sitä parini kanssa."

"Teet mitä parhaaksesi näet. Paikalta kyllä löytyi nauhoitettu päiväkirja. Voitte myös kuunnella sen, jos haluatte. Huoneessanne on tietokone, lähetän sen sähköpostiinne. Löydätte salasanan ja kirjautumistiedot pöytälaatikosta."

"Kiitos, mielellämme kuulemme sen," sanon ja Markin avustuksella otan vihreästä aineesta näytteen.

"Varmasti pärjäätte nyt? Tämä lienee tuttua jo, käytännöt siis. Steriili poistuminen, jos tuo on tarttuvaa, emmehän halua, että se leviää?"

"Tietysti," sanon nyökäten ja vien näytepalan mikroskoopin alle.

Näyte muistuttaa paljaalla silmällä sammalta tai jäkälää, mutta mikroskoopilla näyttää enemmänkin jonkinlaiselta sienikasvustolta. Mark sanoo, että jatkaa siitä, jos Rebecca yrittää katsoa onko se elävää ja saisiko siitä DNA:ta, missä Rebecca on työn tarkkuuden vaativuuden takia huomattavasti taitavampi.

Päästän Markin mikroskoopin äärelle ja otan ruumiin pinnalta uuden näytteen, ottaen siitä kudosnäytettä kuten kasvista, selvittääkseni sen DNA:n, sekä asetan toisen näytteen toisen mikroskopin alle saadakseni tutkia sitä samalla kun Mark tutkii toista. Ensin kuitenkin asetan kudosnäytteen laitteeseen, joka skannaa näytteestä jopa puolessa tunnissa kaikki mikrobit. Jos kyseessä on siis jonkinlainen kasvi, minun tunnistamia mikrobeja pitäisi esiintyä tuloksessa enemmänkin.

Näyte on selvästi orgaaninen, mutta ei mitään mitä Rebecca olisi koskaan ennen nähnyt. Se on selvästi elävä, hän näkee, miten se jakautuu. Hyvin hitaasti, mutta tekee niin. Rebecca arvelee, että se vaatii polttoaineeksi elävää kudosta jakautuakseen nopeasti. Jonkinlainen kasvin ja loisen sekoitus.

Samalla kun tutkin sitä, selitän Markille mitä näen.
"Nyt pitäisi tutkia sitä, mihin tämä... eliö reagoi ja miten se reagoi. Mikä saa kudosten kasvun lakkaamaan."

Mark nyökkää ja ottaa pienen koepalan ruumiista vieden sen Rebeccalle katsoen itsekin mikroskooppia.
"En ole koskaan nähnyt tuollaista."

Katson palaa ruumiista mikroskoopin läpi.

Mitään ei tapahdu.

"Miksi mitään ei tapahdu?" Kysyn Markilta kummissani.

"En tiedä. Ehkä se vaatii elävää kudosta?"

"En aio antaa sille omaani. Onko ketään vapaaehtoista luovuttamaan omaa kudostaan, jotta saisimme tutkia tämän reagoimista ennen solujen kuolemista? Eläintä kenties?"

"Meidän pitää katsoa, täällä ei ole mitään. Voisimme samalla kokeilla kasvia, reagoiko se sellaiseen."

"Tietysti, kaikkea olisi hyvä kokeilla," sanon ja otan näytteen pois mikroskoopin alta, laittaen sen hyvin tiivistettyyn astiaan jonka sisältö hävitetään asianmukaisesti.

"Onko työmme valmis tältä erää? Tarkoitan, emme pääse vielä pitkälle tässä."

"Eiköhän se ollut tässä. Tältä erää," sanon nyökäten ja peittelen ruumiin.

He palaavat takaisin. Mark kysyy, mitä Rebecca aikoo tehdä nyt?

"Taidan pohjustaa aluksi tehtäväämme lukemalla kirjoja ja sitten kuuntelemalla sen nauhan ja sen jälkeen todennäköisesti luen taas," sanon Markille.

"Nähdäänkö huoneessa? Minä koitan etsiä jotain kudosta, ja kasvin. Samalla jos täällä saa evästä, olisi ihan hyvä homma. Taidamme viettää erittäin nörtin illan."

"Olin juuri sanomassa että siitähän sinä pidät, mutta perun sanani. Siitähän minä pidän, et sinä," sanon hymyillen.
"Hae sinä purtavaa jos se on mahdollista ja muut tarvittavat aineet, minä aloitan lukemisen." Poistun huoneeseen ja otan esille ne muutamat kirjat jotka otin matkaa varten mukaani. Ne käsittelevät suurimmaksi osaksi kasveja, mutta antavat varmasti edes jotain osviittaa tämän tutkimamme sienen tai loisen toimintakaavasta ja muusta.

Jonkin ajan kuluttua Mark tulee ja sulkiessaan oven Rebeccan nenään leijuu pizzan tuoksu. Markilla on muutama pitsanpala sekä limonadia tölkeissä. Hänellä on kukan terälehtiä sekä pienessä koeputkessa nesteessä näytepala.

Lasken kirjan alas jo pizzan tuoksun haistaessani ja katson mitä Markilla on kädessään.
"Sinä sait näytteen? Loistavaa," sanon hymyillen ja kummasti pizzan tuoksu houkuttaa vaikka yleensä terveellisesti syönkin.
"Oliko se vaikeaa?"

"Ei niinkään. Sanoin vain, että tarvitsen näytteen, puhuin neiti Greylle ja hän suostui näytteen antamiseen. Muut eivät ilmeisesti tiedä noista sammalmiehistä."

"Ai. No, ehkä toisaalta hyvä niin. Muutenhan kaikki olisivat juoksemassa siellä esittämässä omia teorioitaan ja mehän olemme ainoat jotka ovat tarpeeksi päteviä ottamaan sopivia näytteitä biologeina. Mutta nyt, pala pizzaa kiitos."

Mark ojentaa pizzan.
"Sieni-paprika, minulle kinkku-salami."

"Eh, sana sieni ei kuulosta juuri nyt houkuttelevimmalta, mutta kiitos," sanon ja haukkaan siitä palan.
"Tämä on niin mielenkiintoista jo tässä vaiheessa, kun saamme tutkia sitä sieniloista, tai mikä onkaan. Mitä ikinä onkaan vastassa kunhan pääsemme paikanpäälle, en malta edes odottaa. Tai ehkä en malta sittenkään lähteä tämän tutkimuksen parista," sanon suu täynnä ruokaa.

"Yksi asia minua ihmetyttää on se, että jos tuo olisi bakteeri, niin kylmän pitäisi se tappaa. Bakteeri on siis suljettu pois laskuista," sanoo Mark pizzaa mutustaen.

"Miten virus selviää äärimmäisissä olosuhteissa? Ottaen siis huomioon todellakin nämä pakkaset ja se kaikki aika miten pitkään ruumiit ovat olleet tuossa kunnossa eliöiden yhä osoittaessa elonmerkkejä. Onko mahdollista että tavallinen virus voisi selvitä näinkin pitkään?"

Mark nyökkää.
"Voisiko se siis olla joku erittäin sietokykyinen virus? Mutta en ole kyllä kuullut, että virus saisi sinut kasvamaan sammalta. Toisaalta, tiedäthän sen kuuluisan aasialaisen puumiehen? Jolla on niitä känsiä? Sekin on virusperäinen."

"Niin," sanon hiljaa mietteliäänä ja syön pizzan palaani.
"Tiedätkö, näin nopeasti mietittynä se saattaisi jopa kuulostaa joltain mikä on tullut jostain muualta. En usko sellaisiin ja se oli vitsi," sanon naurahtaen hieman.
"Ehkä nämä hyvinkin arkitset olosuhteet ovat vain antaneet jollekin bakteerikannalle mahdollisuuden muuntautua virukseksi ensin jossain sisätiloissa ja virusten sopeutumis- ja muuntautumiskyvyn tietäen, muuttuen sitten bakteerista virukseksi joka on oppinut sietämään kylmää hyvinkin edistyneesti. Ehkä sen alkuperä on mädäntyneestä kasvista ja banaanikärpäsestä peräisin. Geenimanipulointia luonnostaan koska äärimmäiset olosuhteet vaativat äärimmäiset selvitymiskeinot pysyäkseen hengissä?" Heitän ilmaan ajatuksia vaikka ne kuulostavatkin kaukaa haetuilta, mutta kuitenkin tutkijoina emme ole skeptikkoja ja tällaiset heitot ovat hyvää mielen jumppaa ainakin omasta mielestäni.

Mark virnistää.
"Tai UFO:n jäljiltä."

"Tai sitä," sanon ojentaen kättäni Markia kohti, jossa pidän pizzan palaa ja nyökkään, jatkaen palan syömistä. "Nämä meidän esimiehemme täällä ovat selvästi ottaneet senkin huomioon, sillä miksi muuten meillä olisi UFO-tutkija paikalla täällä," sanon ja lasken pizzan palan hetkeksi alas, sanoen:
"Unohdin kameran. Tai no, en tiedä olisinko saanut kuvata näkemääni, mutta tohtori Smith olisi varmasti pitänyt näkemästään matkamuistona. Pitää seuraavalla kerralla muistaa ottaa se mukaan ja kuvata ne ruumiit."

"Saattaa olla, että he ovat juurikin ottaneet kaikki vaihtoehdot huomioon, myös UFO:ja myöden. Mysteerihän tuo on, mitä se aines on. Ehkä olemme löytäneet uuden viruksen jopa."

"Ajattele sitä kaikkea. Kunniaa ja kaikkea jos me olemme todistamassa jonkin uuden viruksen olemassaoloa tällä planeetalla," sanon haaveileva ilme kasvoillani.


"Kyllä, saamme nimemme jonnekin tieteelliseen julkaisuun. Tämä voi olla merkittäväkin löytö. Ihmettelen vain, miten se mies on voinut tehdä tästä päiväkirjamerkintöjä, ellei ole koskaan itse ollut täällä. Miten hän on voinut tästä kaikesta tietää jo silloin?"