"Meidän pitää kertoa Xavierille tai Rita Greylle kissasta," sanoo Mark.
"Ja nyt olisi hyvä tehdä läpimurto sen parannuskeinon kanssa."
"Totta, mutta se tuottaa hieman vaikeuksia kun mitään uusia tuloksia ei ole esiintynyt tutkimuksissa. Parasta kuitenkin aloittaa kertomalla siitä kissasta," sanon ja yritän tavoittaa saamallani kännykällä Ritaa.
Rebecca saa Ritan kiinni. Kännykät toimivat käyttäen operaattorina tutkimusaseman sisäistä tietoliikenneverkkoa, wifiä. Heille jaettuihin puhelimiin on tallennettu tärkeimmät numerot, kuten Xavierin, Rita Greyn ja muun tutkimusryhmän. Kännykällä ei pysty soittamaan ulos tutkimuskeskuksesta.
"Rita, Rebecca tässä. Olimme juuri tulossa jatkamaan tutkimuksia sen sammaleen osalta, mutta meitä odottikin täällä yllätys. Täällä on käynyt kissa ja se on kulkenut ilmastointikanavaa pitkin. Se on kaatanut koeputkia ja yksi niistä on hajonnutkin, emmekä voi olla mitenkään varmoja onko se saanut maistiaisia koepaloista. Ja tiedän että se oli kissa, koska juuri hetkeä ennen kuulin herra Kulkusesta."
"Kissa, hyvä on." Rita sulkee puhelun lyhyesti, ja kohta joka puolella tukikohtaa syttyy katoissa punaiset pyörivät valot. Kaiuttimesta kuuluu tiedotus:
"Jos näette kissan, pelotelkaa se pois. Älkää ottako siihen mitään kontaktia. Turvallisuusyksikkö eliminoi uhan välittömästi sen kohdatessaan."
"Melko rajut toimenpiteet, mutta tietysti siihen on syynsä. Toivottavasti se ei lymyile jossain hankalassa piilopaikassa mistä sitä ei löydä helpolla."
"En tiedä, voi olla, että kun sitä kattia nyt metsästetään ja jos sitä ruvetaan ajamaan pois, se lymyileekin pian jossain."
"Ehkä sen liikkeet kuulee jos se noita kanavia pitkin kulkee," tokaisen, sillä kiinnostukseni kissaa kohtaan on melko heikkoa nyt kun asiasta on ilmoitettu ja muutkin pitävät silmänsä auki sen varalta.
"Jatkammeko tutkimuksia nyt? Se suuri läpimurto odottaa edelleen."
"Jatkamme tutkimuksia, ei kai tässä muu auta. Ja vartijat hoitavat tuon kissapedon metsästyksen. Tiedätkö mitä, tämä muistuttaa hieman jotain zombie-elokuvaa mielestäni."
"Mitä ihmettä?" Kysyn naurahtaen ja alan siivota kissan tuhon jälkiä.
"Miten ihmeessä sinä tästä sellaisen mielikuvan saat?"
"En tiedä. Tarttuva virus, elukka mikä sitä alkaa levittää täällä, tutkimuslaitos... tiedäthän." Mark vääntää naamansa irveeseen ja kohottaa kätensä Rebeccaa kohti lähtien hoippumaan häntä päin.
Nauran katsoessani häntä hoippuvan niinkuin elokuvien zombie.
"Hyvä on, ehkä tässä on pieni yhtäläisyys."
"Eikä mikään pieni, sano minun sanoneen. Eikös tuo kasvusto mennyt hermoihin? Ja sehän elää? Kohta täällä oikeasti kävelee epäkuolleita sienisammalmiehiä pitkin käytäviä. Sano minun sanoneen, on vain ajan kysymys, koska yksi noista kavereista hyppää pystyyn." Mark heilauttaa ruumispusseja kohti kättään.
"Sanotko siis etteivät nuo," osoitan myös ruumispusseja jatkaen:
"Kuolleetkaan siihen sieneen tai sammaleeseen?"
Mark katsoo Rebeccaa.
"Nyt tipahdin kärryiltä, sanoin varmasti jotain niin älykästä, etten itsekään sitä tajunnut."
"Sanoit, että pian täällä alkaa kulkea sienisammalemiehiä ja minä halusin varmistuksen näistä jo kuolleista sammalmiehistä, että ovatko he siis kuolleet johonkin muuhun kuin tuohon ihmeelliseen infektioon? Sehän todettiin jo että se tarvitsee elävää kudosta pysyäkseen hengissä, mutta ajattelin että se käyttää elävän kudoksen niin sanotusti loppuun ja lakkaa leviämästä kun isäntä on kuollut."
"Pitänee ottaa koepaloja. En tiedä, miten kauan nuo ruumiit ovat olleet tuossa tilassa, mutta uskon tosin, ettei sammal leviä enää kuoleman jälkeen. Muutenhan täällä voisi olla helvetti irti. Eikä Rita Grey näyttänyt järkyttyneeltä ruumiit näyttäessään, eli ilmeisesti ovat samassa kunnossa kuin... viimeksi. En siis usko, että siitä enää on haittaa. Ellei sitä rupea lääppimään. Kissa tietysti on hieman hankala. Muuten, testasimmeko jo, että alkaako tuo noissa ruumiissa oleva sammal elää taas kudoksessa? Eihän sitä ole sanottu, että se enää tuosta toimii ruumiiden jälkeen."
"Sinullahan on se Ritan kudos, minä luulin että olet testannut sitä jo."
"En ole vielä. En ole käynyt täällä sen jälkeen." Hän ottaa petrimaljan taskustaan.
"Nyt on hyvä hetki kokeilla sitä," sanon ja otan toisen petrimaljan jossa on näytepala tuosta sammaleesta, laskien sen pöydälle.
"Ole hyvä, testaa sinä. Minä kaikkien niiden puheittesi perusteella en halua olla ihan siinä vieressä katsomassa miten nopeasti se alkaa elää ja levitä."
"Hyvä on, pelkuri." Mark alkaa laittaa kudokseen sienimäistä ainetta ja sulkee petrimaljan siirtäen sen suurentavan heittimen alle ja heijastaa suurennetun petrimaljan seinälle.
"Popcornit puuttuu."
"Mm." Tokaisen ja tuijotan kuvaa seinässä odotusta, sekä jännitystä täynnä.
"Mitään ei tunnu tapahtuvan," sanoo Mark ja hänen äänensä kuulostaa pettyneeltä.
"Tarkista sinä mikroskoopilla, tapahtuuko siellä mitään."
Hymähdän itsekkin hieman pettyneenä, eihän sitä tutkija luonnolleen mitään mahda vaikka kyseessä olisikin vaarallinen asia mitä tutkitaan. Tarkistan siis mikroskoopilla, tapahtuuko mitään vai näyttääkö todella siltä että kasvusto ei herää henkiin ainakaan näin.
Sammalmainen sieni jakaantuu tarttuen kiinni kudokseen, mutta se tapahtuu hitaasti.
"No täällä tapahtuu pientä elämää, mutta hyvin hitaasti. Odotin ennemminkin jotain räjähdysmäistä solujen jakautumista," sanon Markille nostamatta katsettani mikroskoopista.
"Luulisi, että se kasvu on tapahtunut noiden kohdalla räjähdysmäisesti," hän viittaa ruumiisiin.
"Ovat kuitenkin siihen kuolleet. Ehkä kudoksen pitää olla tuoretta. Se kissa tuskin kauaa elää."
"Emme siis pysty tutkimaan tätä sen enempää ellemme saa tuoretta kudosta. Ja koska kissakin on kadonnut, emme voi käyttää sitä tutkimuksen kohteena."
"Tiedän, että vastustat laboratoriorottia..." sanoo Mark.
Katson Markia toinen kulma hieman koholla:
"Entä sitten?"
"Nehän olisivat juuri nyt hyvin käteviä näkemään, miten progressiivisesti tuo möhnä hyökkää elävään kudokseen."
"Totta. Onko täällä rottia? En tarkoita että hyväksyisin vieläkään niiden käyttöä, mutta ne tietysti auttaisivat tutkimuksia."
"Soitan Ritalle ja kysyn." Mark alkaa tehdä puhelua.
Huokaisten annan Markin ottaa selvää asiasta, itse vilkaisten taas mikroskoopin alla olevaa koepalaa.
Edistystä on tapahtunut, muttei radikaalisti.
"Ei ole rottia. Muutama husky on, mutta niiden hoitajalla voi olla eriävä mielipide asiasta."
"Ne sitäpaitsi voisivat olla hyvinkin vaarallisia tuon eliön ottaessa vallan niistä. Ei siis eläimiä, eli ei edistystä tutkimuksissa," totean pettyneenä.
"Ei edistystä. Mutta, jotain tuolla tapahtuu, eli nyt voisi katsoa, miten sen tapahtuman saa keskeytettyä. Jotenkin, mikä voisi olla ihmiselle turvallista. Ei siis rikkihappoa."
Yritän miettiä mikä olisi sopiva keino, mutta koska oppini perustuu kasveihin, en osaa sanoa juurikaan mitään. "Miten niin sanotusti pilaantunut veri vaikuttaa siihen? Tarkoitan, jos veressä on jokin poikkeama, kuten liikaa valkosoluja tai jotain? Tai miten se mahtaa reagoida esimerkiksi syöpäkasvaimeen? Voisiko siis niin sanottu pilaantunut kudos jotenkin keskeyttää sen leviämisen, tai ainakin hidastaa sitä huomattavasti?" Kysyn mietteliäänä.
Mark kohauttaa olkapäitään.
"Ilman koepaloja ja tutkimuksia, paha sanoa. En tiedä. Mutta sairastuminen syöpään tuon välttämiseen ei tunnu järin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Itse ajattelin jotain antibioottia tai vastaavaa."
"Sekin kävi mielessäni. Täällä varmasti on lääkkeitä?"
"Pitänee käydä lääkärin puheilla ja katsoa, mitä hänellä on. Tosin, sekään ei ole meidän alaamme." Mark naurahtaa:
"Biologit sukkaavat."
"Totta," sanon naurahtaen itsekkin.
"Hankimme siis kasan erilaisia lääkkeitä, mutta hoidammeko testaamisen silti itse vaikkemme olekaan lääketieteen ammattilaisia? En edes tiedä onko ketään muu nähnyt näitä ruumiita vielä."
"Pitäisiköhän kysyä siitä, kenelle tästä voi kertoa. Tarkoitan, tämä on melko salamyhkäistä ja jotenkin tuntuu, että voisi saada pienen puhuttelun jos homman mokaa jotenkin." Mark näyttää ovea:
"Minulla on nälkä."
"Sinulla on aina nälkä. Hanki evästä, minä soitan Ritalle. Se ei olekaan kuin kolmas kerta tänään jo." Astun huoneesta ulos asianmukaisen puhdistuksen jälkeen ja Markin lähtiessä hakemaan syötävää, soitan Ritalle: "Rita, anteeksi että häiritsen sinua taas, mutta tämä tutkimuskohteemme, tietääkö siitä ketään muu tutkijoista ja saavatko muut tietää siitä? Ja toinenkin asia vielä. Me tarvitsemme lääkkeitä. Mahdollisimman monta eri lääkettä, antibiootteja, rauhoittavia, mitä vain. Kaikki edistääksemme tutkimuksia siitä vieraasta kudoksesta."
"Ne tietävät siitä, kenen kuuluukin tietää. Teidän ei tarvitse kertoa teidän tutkimuksesta eteenpäin. Se on vaatimus. Ennen kuin te näitte tuon, asemamme lääkärit ovat tutkineet sen. Lääketiede tuohon ei auta, joten ajattelimme, että ehkä biologiasta on apua edes eliön tunnistamiseen."
"Mikään lääkeaine ei siis vaikuta sen kasvuun mitenkään?"
"Ei mikään, mitä on kokeiltu ja täällä olisi. Suunnittelimme näytteen lähettämistä Australiaan kunnolliseen laboratorioon, mutta se voi olla liian riskialtista. Jos jokin menisi pieleen, tuhot voisivat olla kohtalokkaat ja edessä olisi uusi epidemia. Kuten olet huomannut, et pääse pitämään yhteyttä ulkomaailmaan täältä. Jos jokin menee täällä pieleen, kukaan ei pääse karkuun. Kukaan ei tiedä, missä tämä asema sijaitsee. Me vain häviämme tänne. Ja toivomme kuollessamme, ettei kukaan löydä enää tätä. Siltikin, tämä eliö on pieni ongelma, eikä edes tämän aseman tavoite."
"Hyvä on, ei siis lääkkeitä. Olemme kuitenkin tehneet jo sen mitä voimme kasveilla, ilman tuloksia. En tiedä mitä muuta voimme enää tehdä."
"Matkallenne pitää siis kiinnittää erityistä huomiota suojavarustukseen."
"Aivan. Palaan asiaan jos tulee vielä jotain," sanon vielä ja lopetan puhelun, mennen huoneeseemme. Olemme syöneet siellä useasti eväitä, joten oletan löytäväni Markin sieltä.
Mark on huoneessa ja kysyy:
"No, saitko laatikko tolkulla lääkkeitä, mitä ruiskuttaa pöpön päälle?"
"Ei, ei lääkkeitä. Ne on kokeiltu jo ja tiedätkö mitä muuta Rita sano?" Istuudun alas ja jatkan:
"Hän sanoi että he ovat miettineet jopa sienen lähettämistä Australiaan kunnon laboratorioon, mutta siinä olisi liian isot riskit ja epidemia vaara. Ei siinä vielä mitään, mutta kukaan ei tiedä missä me olemme, kukaan ei tiedä missä tämä paikka on ja jos jotain hyvin ikävää tapahtuu, Ritan sanojen mukaan toivomme kuollessamme ettei kukaan enää löydä tätä. Toisaalta ymmärrän sen jos tilanne hyvinkin vakavaksi äityy, että uusia uhreja ei kaivata enää, mutta me olemme täällä siis aivan eristyksissä ja me kuolemme tänne jos todella niin huono tuuri käy."
Mark sanoo suu täynnä pizzaa:
"Sanoinhan, että tämä on kuten zombie-leffa. Koska muuten lähdemme sinne jonnekin etsimään sitä jotakin?"
"En tiedä, pian kaiketi kun Ritan mukaan tuo sieni ei edes ole niin tärkeä. Tärkeintä on varustautua matkaa varten kunnolla," sanon jo hieman kyllästyneenä tähän epätietoisuuteen ja salamyhkäisyyteen.
"Niin, unohdin jo tuon sienen takia tämän matkan tarkoituksen joka on... mikä? Kivitaulu?"
"Niin, juuri se. Tiedätkö, juuri nyt minua kyllästyttää tämä koko touhu. Ensimmäinen hetki kun tuli koti-ikävä. Voisin olla sohvalla lukemassa kirjaa ja kuunnella klassista musiikkia, mutta olen täällä keskellä ei mitään mistä en edes pääse pois. Rahaa, ajattele Becca rahaa..." Sanon ja yritän lopuksi saada itseni muistamaan mitä tästä on luvattu palkaksi. Jos siis mitään ikävää ei tapahdu.
"Rahan takia me tänne tultiin. Tai ainakin minä. Ja kyllähän me tästä selviämme. Tiedämme, että jossain paikassa mitä paikkaa emme tiedä on jotain sienisammalta, mistä emme tiedä mitä se on. Menemme etsimään jotain, mistä emme tiedä mitä se on. Ei tämä niin pahaa ole miltä se voisi kuulostaa. Me olemme biologeja, yliopiston barbaareja." Mark taputtaa Rebeccaa olkapäälle.
"Ja voimmehan me keskeyttää tämän jos haluamme. Voimmehan?"
"Epäilen. Mutta olet oikeassa, ei tämä niin paha ole miltä se voisi kuulostaa. Kumma juttu, mutta tuo ei vakuuta minua yhtään tällä hetkellä. Ainoastaan raha saa minut pysymään tässä nyt ja ehkä sitten kun alan nähdä jotain mielenkiintoista ja tuloksia mistä tahansa, homma alkaa taas maistua paremmalta."
"Voi olla. Mutta mitä muuta me tästä hyödymme kuin raha? Teemme homman Xavierille, joka ei tee mitään ja kuitenkin vie kaiken kunnian. Hän on liikemies, ei tutkija."
"Niin, saattahan se olla että minkään tiedelehden alareunassa ei lue edes pienimmällä fontilla meidän nimiä. Olemme vain tutkimusryhmä, jos sitäkään. Xavier korjaa isoimman potin ja Rita toiseksi suurimman."
"Ja meitä on monta tutkijaa. Ehkä ryhmä saa yhteisen nimen jonnekin. Tästä pitänee keskustella vielä, eikö?" Mark syö hetken.
"Tämä kaikki vaiva, haluan nimeni edes jonnekin hetkeksi."
"Pitää vaatia niiltä kahdelta nimiemme julkaisua jossain isossa tiedelehdessä. Jos me kaikki tutkijat sitä vaadimme, ehkä he suostuvat edes harkitsemaan sitä. Jos he eivät suostu ja emme todellakaan saa nimiämme mihinkään, minä voin pyytää sinulta kadulla nimikirjoitusta jotta tuntisit olosi tärkeäksi ja kuuluisaksi," sanon ja hymyilen, selvästi paremmalla tuulella kuin hetki sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti