Rebecca on lukenut koko yön päiväkirjaa, ja nukahtanut työpöydälle se edelleen auki edessään. Aamulla Mark herättelee häntä, ja Rebecca huomaa, että kello on tuskin viisi. Mark näyttää siltä, kuin olisi nukkunut huonosti. Hän on myös hieman huonovointisen näköinen ja avaakin heti energiajuoman, kun Rebecca on aukaissut silmänsä.
Hieron hetken silmiäni ja katson Markia, kunnes kysyn:
"Oletko kunnossa? Näytät hieman huonovointiselta."
"Vodka," Mark juo tölkin loppuun ja röyhtäisee äänekkäästi. Hän pahoittelee.
"Oletko hereillä?"
"Olen nyt," sanon ja haukottelen hieman väsymyksestä, vilkaisten vielä kelloa joka todellakin näyttää tulevan vasta viisi.
"Oletko selväjärkinen?" Mark ottaa kassistaan toisen energiajuoman ja ojentaa sen Rebeccalle.
Otan juoman ja juon siitä kulauksen.
"Tietenkin olen. Mikä kysymys tuo nyt oli?" Vasta kysyttyäni tuon tajuan miksi Mark kysyi sitä.
"Olen ihan selväjärkinen vielä," sanon toistamiseen, hymyillen hieman.
"Hyvä. Tuli mieleeni yöllä yksi juttu. Mitä sinusta sammal muistuttaa?"
"En nyt tiedä mitä haet, mutta kasvin ja jonkin... viruksen mutaatiolta."
"Niin, mutta mitä se voisi muistuttaa, mikä ei ole edes kovinkaan harvinainen moderneissa yhteiskunnissa?"
"Äh Mark, etkö voi vain kertoa mitä olet ajatellut?" Kysyn hieman väsyneenä arvausleikkiin näin heti herättyäni.
"Syöpä."
"Syöpä?" Sanon ja yritän miettiä mielessäni yhtäläisyyksiä.
"No, ehkä. Syöpä."
"Se leviää, kasvaa elävässä kudoksessa. Syöpäkään ei kasva kuolleessa kudoksessa."
"Aivan, tuon totesimme jo. Mitä sitten?"
"Miten syöpää hoidetaan?"
"Siihen on useampi kuin yksi keino, riippuen syövän laadusta tietenkin, mutta pääasiassa lääkehoito solusalpaajina, sekä hormonihoitoina ja niiden yhdistelmä kemoterapia on myös hyvin yleinen, sädehoitoa unohtamatta."
"Kyllä," sanoo Mark kuulostaen siltä, ettei hänellä olisi ollut noin tyhjentävää vastausta.
"Kuitenkin, kemoterapiaa täällä tuskin saa, mutta miten olisi vanha kunnon säteily? Röntgen? Saako röntgenlaitteessa säätää watteja isommalle, samoin kuin mikroaaltouunissa?"
"En tiedä, mutta Rita varmasti saa sen nopeasti selville," sanon jo heränneenä ja uusi innostus sisälläni.
Mark nyökkää ja hänen silmissään loistaa toivo. Se, jos Ritan saa pelastettua tarkoittaa myös sitä, että hänetkin saa pelastettua jos hän sattuu infektion saamaan.
"Hän ei varmasti pahastu jos soitan tähän aikaan. Kyse on hengen pelastamisesta kuitenkin," sanon ja teen puhelun Ritalle, kysyen häneltä laitoksen röntgenlaitteesta ja siitä, onko sen tehoissa säätövaraa. Selostan lyhyesti myös syövän hoidon periaatteesta ja Markin ajatuksesta soveltaa sädehoitoa röntgensäteillä.
Rita kiittää ja sanoo ottavansa yhteyttä välittömästi johtavaan lääkäriin. Hän kertoo, että jos tuo on avain, hän tulee olemaan hyvin kiitollinen, kuten X-123. Ei olisi uskonut Ritan nöyrtyvän noin henkilökohtaiseen lähestymiseen. Kun Rebecca lopettaa puhelun, Mark on tietokoneella. Hän sanoo:
"Minulle on sähköpostia." Hän on kirjautunut koneelle omilla tunnuksillaan.
"Kenta Minoru, se japanilainen nörtti haluaa tavata."
"Sinutko vain?"
"Meidät. Käskee lähettää viestin "ok" kun se sopii..." Mark katsoo Rebeccaa.
"Emme olekaan keskustelleet hänen kanssaan. Eikä hän tietääkseni, tai minun nähteni kenenkään. Lähetä sinä viesti ok, minä haen aamupalaa. Tästä voi tulla pitkä päivä, huomenna kuitenkin on jo lähtö. Keittiö ei ole auki, mutta käytävällä on automaatti."
Ei voi olla totta, Mark ajattelee taas ruokaa. No onhan se hyvä että hän pitää huolen siitä että saamme ravintoa, ajattelen ja nyökkään. Lähetän vastauksen 'ok'.
Hetken kuluttua Rebeccan tietokoneen ruutuun aukeaa ikkuna, vaikkei hän edes painanut mitään. Ikkunassa on särisevä kuva, joka tarkentuu Kenta Minoruksi.
"Laita mikrofoni päälle, ellei se jo ole," hän sanoo.
"Mikrofoni, mikrofoni..." hoen etsiessäni mistä sen saa päälle ja saatuani sen vihdoin päälle, sanon:
"Hei. Emme olekaan tainneet vielä edes tervehtiä toisiamme kunnolla. Miksi haluat tavata meidät?"
"Tärkeää asiaa. Olen yrittänyt saada yhteyttä ulkomaailmaan, mutta täällä on vain sisäinen verkko. Ei ulkoista. Ei edes satelliittiyhteyttä. Edes Xavier tai Rita Gray eivät ole yhteydessä ulkomaailmaan. Jos täällä tapahtuu jotain, kukaan ei tiedä siitä. Täällä on myös kuuden kuukauden etsintäkarenssi. Eli, ellei kukaan kuule mitään kuuden kuukauden aikana, sitten vasta tänne lähetetään joku tutkimaan asiaa."
"Sitä Ritakin sanoi. Paitsi että hän toivoo ettei ketään enää löydä tänne, ainakaan jos jotain tapahtuu." Olen hetken hiljaa ja vaikka olenkin luvannut Ritalle pitäväni hänen salaisuutensa, kysyn Kentalta:
"Oletko sinä huomannut täällä jotain outoa?"
"Huomannut? Hakkeroin lääketieteelliseen tietokantaan. Tiedän sammaleesta ja siitä, että teidät on laitettu tutkimaan niitä. Kuitenkin tiedosto on avoinna-tilassa, eli siinä ei ole minkäänlaista ratkaisua, johtopäätöstä tai diagnoosia."
"Niin, olemme yrittäneet tutkia sitä mutta ilman tuloksia. Miten turvallista on puhua koneiden välityksellä? Onko varmaa ettei kukaan ulkopuolinen saa tietää tästä?" Kysyn epävarmana.
"Tämä on täysin suojattu. Täysin turvallista. Yhtä asiaa tosin ihmettelen... tai useaakin, mutta myös tätä. Mitä minä teen täällä, jos täällä ei edes ole tietoliikennettä muuta kuin sisäinen verkko?"
"En tiedä sitä miksi sinä olet täällä. Ehkä se liittyy jotenkin siihen matkaan tai jotain. Mutta nyt kun tiedät tuosta sammaleesta, sinun on hyvä tietää myös se että sen kanssa oli pieniä komplikaatioita. Tänne tuotu ruumis joka oli sen peitossa, alkoi osoittaa elon merkkejä sen sammaleen alkaessa jostain syystä taas saada eloa. Olimme paikalla kun se tapahtui ja Rita... no, hän sai tartunnan. Ja kuulit varmaan siitä herra Kulkusesta? Sekin selvisi sitten että mikä sen kohtalo oli ja se oli saanut myös tartunnan, sekä sen omistaja. Asia on kuitenkin hoidettu, mutta yritämme vielä keksiä Ritalle parannuskeinon."
"Tartunnan? Olen nähnyt muutaman valokuvan tiedostoista siitä, mutta en muuta. Tiesitkö, että meidän tulomme jälkeen yksi tutkimusaseman työntekijä on kuollut? Eilen."
"Jacques? Hänet ainakin eliminoitiin tartunnan vuoksi."
"Eliminoitiin? Hyvänen aika, eliminoidaanko täällä ihmisiä?"
"Tiedän miltä se kuulostaa, mutta se oli parempi. Hän oli saanut tartunnan ja koska mitään hoitokeinoa ei vielä ole ja Rita haluaa pitää asian salassa, on riski liian suuri pitää tartunnan saanutta suljetussa kopissa. Tiedän että se on väärin, mutta minä teen täällä sitä mitä käsketään."
"Tiedätkö muuten mitä, edes täällä tietokannassa ei ole mitään tietoa siitä, mitä täältä etsitään, tai miksi olemme täällä. Mitään jälkiä ei siis jää muiden kuin Xavierin ja Rita Greyn tietoon tästä koko toiminnasta. Mietin vain, eliminoidaanko meidätkin tämän jälkeen kun olemme täyttäneet tehtävän?"
"Ei kai nyt sentään," sanon kurtistaen kulmiani, mutta mietin asiaa kuitenkin hetken.
"Eivät he voisi tehdä niin. Eihän? Tämä tehtävähän on aiemminkin jo epäonnistunut ja jos se vielä epäonnistuu ja tulee uhreja, Ritalle ja Xavierille on pakko tulla eteen joku tutkinta. Niin, tietysti elleivät he ole siinä vaiheessa jo kaukana väärennetyillä henkilötiedoilla."
"Minä en tiedä yhtään. Koitin etsiä Xavierista tietoja, mutta edes hänen sukunimeään ei löydy mistään. Lieneekö edes oikea nimi."
"Sepä se. Tämä koko touhu alkaa vaikuttaa niin hämärältä. Ja tässä on jotain outoa takana sen sammaleen lisäksi. Näit varmasti Lisan ja miten päiväkirjan lukeminen oli vaikuttanut häneen. Ei kellään valituksi tulleella tutkijalla voi olla niin huonot hermot että sillä tavoin pillastuisi lukemastaan."
"Tässä ei auta muu kuin olla varuillaan." Ovi aukeaa ja Mark astuu sisään.
"Tyhjiöpakattuja kolmioleipiä. Sinulle katkarapu-persikka ja tomaatti-mozzarella."
Vinkkaan Markia tulemaan koneen äärelle ja sanon Kentalle:
"Tästä kaikesta on oltava hiljaa. Varsinkaan Rita ei saa tietää että sinä tiedät näistä asioista."
"Kyllä, ymmärrän. Olenkin tottunut jo siihen, etten kerro kenellekään siitä, mitä touhuan."
Nyökkään ja siirryn syrjemmälle, antaen Markille tilaa jos hän haluaa puhua Kentan kanssa. Otan oman leipäni ja istuudun alas syömään sitä.
Kenta kertoo Markille nopeasti saman kuin Rebeccalle oli juuri kertonut, ja lopettaa sen jälkeen yhteyden. Mark nojaa taaksepäin.
"Olipahan juttua. Ei mitään uutta. Ei oikeastaan edes ihmetytä, että Xavier ei ole oikea nimi. Tiesitkö, että Ryhmä-X:n johtajan nimi on Xavier? Charles Xavier."
"En tiennyt," totean.
"Siitäköhän tuo on nimensä ottanut." Sanon sitä kuitenkaan sen enempää pohtimatta.
"Mitä muuten kuvittelet löytävämme matkallamme? Minä en tiedä mitä olemme menossa etsimään, mutta voin lyödä vetoa että se liittyy siihen kivitauluun."
Mark nyökkää.
"Menemme etsimään kivitaulua, kuten ensimmäinen tutkimusryhmä ja vältämme sieni-infektion... jotenkin. Palaamme takaisin ja lähdemme pois koko hiton mantereelta. Otan muutaman viikon loman töistä ja olen taas onnellinen."
"Suurinpiirtein noin."
Mark nyökkää.
"Menen katsomaan pääsisinkö Ritan puheille. Saisin ensitietoa siitä säteilystä. Jatka sinä tuon lukemista, ja soita heti jos alat tuntea itseäsi hulluksi."
"Hyvä on," sanon ja syödessäni alan taas jatkaa kirjan lukemista.
Kirja on päiväkirja, mutta tietoa siellä on vähän. Tietoa kivitaulusta, mistä on ensimmäistä tietoa vanhoista pergamenteista Egyptissä. Kyseinen kivitaulu on esiintynyt silloin tällöin historiallisissa löydöissä ja kuulemma nähty myös Chernobylissä ennen tuhoa. Viimeiset jäljet johtavat Etelänmantereelle, josta päiväkirjan kirjoittajan ystävä sen oli löytänyt. Ystävä kuitenkin katosi muutaman viikon kuluttua. Päiväkirjassa on koordinaatit. Teksti muuttuu epäselvemmäksi.
"Minusta on tuntunut, kuin minua tarkkailtaisiin. En puhu nyt mistään mustapukuisista kasvottomista miehistä, jotka seuraavat sinua tehden salaisia muistiinpanojaan. Vaan jostain olennosta. Se laittaa ajatuksia päähäni, outoja ajatuksia. Ajatuksia, jotka tekevät minut hulluksi. Mi-Go, kuulen kohinasta ja mieleni kertoo tuon nimen. En tiedä, mikä se on. Mi-Go on olento, joka minua seuraa." Myöhemmin viimeisiä merkintöjä on: "Heräsin yöllä surinaan. Kuin kärpänen, mutta kovempi, silti vaimeampi. Katsoessani ikkunasta ulos kuunvalon kajasteeseen näin, miten hyönteinen, ihmisen kokoinen lensi pois. Voi olla, että varjot tekivät tepposia ja se oli yöperhonen. Mi-Go." Kaksi päivää tuon merkinnän jälkeen:
"Minulle on todettu syöpä. En pääse itse koskaan kivitaulun perään. En tiedä mikä se on. Mi-Go. Ah u'raa hal baghaa. Mi-Go. Yön majakka joka sykkien magneettista kenttää johdatat luoksesi. Mee ghar nah gn'a. Joka meidät Plutosta opastat pimeydessä. Mi-Go Ah u'raa nah gn'a."
Luettuani tuon, tunnen miten sisälläni alkaa kasvaa jokin pelko ja joudun työntämään kirjan syrjemmälle, kääntäen sen siten etten näe tekstiä enempää.
"Mi-Go," sanon hiljaa ja pelkästään kuullessani itseni sanovan sen, se saa kylmät väreet aikaiseksi kehollani. En soita Markille vaikka tunnenkin oloni järkyttyneeksi, mutten halua jatkaa kirjan lukemistakaan, joten istun hiljaa odottaen Markin saapumista.
Kuluu miltei kaksi tuntia, ennen kuin Mark saapuu takaisin.
"Rita kävi läpi röntgenhoidon. Hänelle sanottiin, että hänen hedelmällisyys saattaa kärsiä, mutta hän tiuskaisi, että näyttääkö sellaiselta naiselta, joka..." Mark katsoo Rebeccaa hieman oudosti.
"Mikä sinulla on?"
"Mi-Go," sanon hiljaa.
"Tuossa kirjassa on jotain outoa. Siinä puhutaan jotain todella outoa Mark. Todella outoa." Nostan katseeni häneen.
"Minä en tiedä haluanko saada selville mikä se on."
"Minä en tiedä haluanko lukea. Mi-Go? Minä mennä?"
"Ei, älä pelleile tuolla asialla," tiuskaisen yhä peloissani.
"Huomenna on lähtö. En tiedä pitäisikö minun vielä lukea kirjaa ennen sitä," sanon ja hapuilen päiväkirjan käteeni, mutten vilkaise tekstiä sen sisällä.
Tekstin epäselvyys loppua kohden alkaa käydä järkeen. Mitä ikinä kirjoittaja on kokenut, sen on pitänyt järkyttää enemmän kuin sen lukeminen. Mark vilkaisee kirjaa.
"En pidä tuosta yhtään. Mitä Lisalle tapahtui siitä?" Mark viheltää ja pyörittää etusormeaan ohimollaan.
"En minäkään, mutta sitä olemme menossa tutkimaan, halusimme tai emme. En usko että vaihtoehtona on kieltäytyminen. Ja Kenta heitti ilmaan melko hyvän pointin kysyessään, aiotaanko meidätkin eliminoida kun tehtävä on ohi. Mitä jos kieltäytyy menemästä tutkimuskohteeseen ja saakin konepistoolla menolipun ilman paluuta? En pidä tästä todellakaan."
"Luulen, ettei kieltäytyminen ole vaihtoehto. Ja jos tänne ei niin pitkään aikaan ole kukaan tulossa, koko hiton paikan voi purkaa ja siivota pois ja ruumiit hävittää tai jotain."
"Ei ole siis muuta vaihtoehtoa kuin mennä sinne ja tietysti olisi hemmetin hienoa saada tietää paremmin siitä, mikä siellä on vastassa mutta minä en tiedä haluanko lukea tuota enää. Sen ainakin tiedän että haluan täältä kotiin ehjänä ja todellakin otan lomaa."
"Hyödyttääkö tuon lukeminen loppujen lopuksi mitään edes?" Rebeccan mieleen tulee maininta Plutosta ja se, että UFO-tutkija Günther haluaa myös lukea kirjan.
"Günther, hän saa lukea sitä seuraavaksi. Siinä mainittiin Pluto ja uskoisin että hän on kiinnostunut siitä. Muut alkavat varmasti heräillä jo joten käyn ruokalassa katsomassa onko hän siellä aamupalalla ja annan kirjan hänelle," sanon ja otan kirjan, lähtien ruokalaan.
"Pluto, se planeetta mikä ei edes ole planeetta. Mitä siitä sitten?" Kysyy Mark seuraten Rebeccaa.
"Eihän se sitä silti tarkoita etteikö siellä voisi olla vierasta elämää tai jotain."
"Häh, Marsilaiset vielä jotenkin menee läpi, mutta Plutolaiset?"
"Mutta Pluto onkin kylmä jääplaneetta ja me olemme törmänneet täällä arktisissa oloissa viihtyvään sammaleeseen. Kuka tietää mitä muuta täällä voi tulla vastaan."
"Sanotko siis, että sammal on Plutosta tullut kasvi?"
"Ei Mark, en sano. Ehkä Günther osaa sanoa sen."
Günther kysyy heidän selän takaa:
"Osaan sanoa mitä? Etsinkin teitä ettekä olleet huoneessanne. Minulla ei pian ole kauan aikaa lukea päiväkirjaa. En tosin halua olla tahditon ja hoputtaa."
"Itseasiassa olin juuri tuomassa sitä sinulle. Lue se mahdollisimman pian, pyydän, ja kerro mitä saat selville siitä," sanon ja ojennan kirjan hänelle.
"Hyvä on, hyvä on." Günther ottaa kirjan ja kääntyy lähteäkseen huoneeseensa, mutta pysähtyy.
"Puhuitte Plutosta?"
"Mee ghar nah gn'a. Joka meidät Plutosta opastat pimeydessä. Niin siellä sanottiin," kerron Güntherille.
"Kiehtovaa, ehkä nyt teen läpimurron!" Günther huudahtaa ja kiitää pois.
"Toivottavasti," sanon hiljaa hänen peräänsä.
"Mitä nyt? Ritan tartunnan tutkimista?" Kysyn ja äänestäni varmasti kuulee sen etten ole erityisen innostunut siitä, tai mistään muustakaan.
"Se lienee nyt lääkäreiden käsissä. Jos tuo sammal on Plutosta, minun kursseilla ei ole siitä mitään kerrottu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti