maanantai 1. marraskuuta 2010

2. sessio - Miehistöön tutustuminen

Nyökkään silmäillen nopeasti ympärilleni aluksen aulaa.
"Ja kuka teistä on niin sanottu kapteeni?"

"Kapteeni?" Mies naurahtaa.
"Se on jaettu vastuu. Vaikka eräs meistä luulee olevansa parempi kuin muut." Alus tärähtelee, kun se alkaa nousta.
"Pidä kiinni, tämä vanha raiska nitisee ja natisee, muttei halkea." Hän ojentaa kätensä:
"Nimeni on Sarwen Telec, olen Engineer."

"Huh, pakko kai luottaa sanaasi aluksen kunnosta, Sarwen," sanon ja ojennan käteni hänelle.
"Chiasm Crais," esittelen itseni ja jännittyneenä tunnustelen miten alus pikkuhiljaa alkaa nousta.

"Etkö luota siihen, että olisin pätevä mekaanikko?" Hän iskee silmäänsä.

"Paha sanoa näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta tällä hetkellä en voi muutakaan kuin luottaa." Vastaan hieman virnistäen.
"Kun kaikki muodollisuudet on hoidettu, ehkä kerrot minulle tarkemmin miksi teillä oli niin kova kiire?"

"No, asian laita on tämä..." aluksen keskuskaiutin keskeyttää Sarwenin.
"Sarwen, senkin äpärä! Ohjausydin on epävakaa! Nopeasti, se ylikuumenee!"

"Ei kuulosta hyvältä," sanon, mutten vielä kovinkaan huolestuneena.


"Ei, jos se kuumenee liikaa, niin meistä tulee komea valopallo. Pysyykö sinulla työkalut käsissä?"

"En ole mikään mekaanikko, mutta en halua valopalloksikaan. Sanot vain mitä pitää tehdä."

"No, sitten saat ojentaa niitä minulle." Alus alkaa täristä enemmän ja keskuskaiuttimesta kuuluu huuto:
"90%-taso, vauhtia mato!" Sarwen lähtee juoksemaan käytäviä pitkin välillä horjahtaen seiniä päin tärinästä.

Seuraan häntä, yrittäen olla jäämättä jälkeen tärähdyksistä huolimatta.

He saapuvat konehuoneen ytimelle. Vaikkei Chiasm niinkään tekniikasta tiedä, lämpö ja ytimen punainen hehku näyttävät uhkaavilta. Yleensä ydin on jäähtyneenä vaalean sininen, ja käytössä liila, muttei kirkkaan punainen kuten nyt.
"94%!" Kuuluu kaiuttimesta.
"Ei hätää," lohduttelee viileä Sarwen.
"Vielä 6% jäljellä. Pilotti, kuinka nopeasti prosentit nousevat?"
"1% per minuutti, suunnilleen." Sarwen katsoo Chiasmia:
"Paras alkaa hommiin. 6 minuuttia? Amatöörien aikaraja."

"No toivottavasti se riittää, sillä olen todellakin amatööri. Mitä teen?" Kysyn ja alan huolestua vaikka Sarwen ei näytä hermostuvan vähäisestä ajasta.

"Väännä tästä, se päästää painetta, minä yritän kalibroida ydintä uudelleen. Asennus jouduttiin tekemään hieman hätäisesti, joten..."

Teen kuten hän pyytää.
"Näinkö?"

"Juuri noin, älä päästä kuitenkaan liikaa painetta, tai me putoamme takaisin maahan kuin kivi. Ja se rysähdys voi sattua."

"Okei, emme halua sitä," sanon ja yritän seurata samalla mitä hän tekee.
"Vaikutat niin rauhalliselta... tapahtuuko tätä usein?"

"98%!" Sarwen huutaa:
"Hei, mihin pari prosenttia jäi? Tämä romukasa huijaa!" Hän lyö jotain työkalulla ja Chiasm tuntee käsissään, miten tärinän ryydittämänä paineet alkavat laskea.
"90% ja laskussa."

"Hah," naurahdan jännityksestä.
"Paras tapa saada tällainen romukasa toimimaan, on iskeä sitä työkalulla," sanon naurahtaen ja seuraan tilannetta.

"Taitaa olla," tokaisee Sarwen.
"Sarwen, täällä on ylimääräinen henkilö, kuka ja miksi?" Sarwen tökkäisee kyynärpäällään Chiasmia. "Tarkoittaa varmaan sinua. Pilotti, hoida meidät laivaliikenteen sekaan, niin hoidetaan esittelyt."

"Huh, amatöörien aikaraja todellakin piti paikkansa. Mielenkiintoinen alku matkalle," sanon hymyillen ja pudistelen käsiäni.
"Nämä muut, voinko odottaa heiltä yhtä suopeaa vastaanottoa kuin sinulta? Tästähän ei ehditty neuvotella muiden kanssa, mutta en halua että minut äänestetään poistoaukkoon ylivoimaisesti."

"Sanotaanko, että täällä on kuivempaa ja rennompaa väkeä. Sekalainen sakki. Harmittomia kaikki, paitsi arpi. Hän on äkäinen. Varmaan potkittu päähän lapsena. Mennään ohjaamoon."

"Selvä kapu," sanon nyökäten ja lähden seuraamaan häntä ohjaamoon. Lempinimi "Arpi" ei kuulosta hyvältä. Tuo mieleeni vain hullut Ur-Ukarit ja heidän sivistymättömät barbaariset tapansa käsitellä muita. Tuskin "arpi" tällä aluksella tarkoittaa kyseistä rotua, mutta yhtä huono maku sanassa on silti.

He saapuvat komentosillalle, mikä ei ole sen komeampi kuin muukaan osa aluksesta. Vanhaa teknologiaa, ja vielä huonossa kunnossa. Suuren ohjauspöydän takana on karvainen petomainen kuusiraajainen Vorox. Hänellä on päässään panta, josta toisen silmän päällä pieni näyttö ja korvalla kuuloke, josta lähtee mikrofoni suulle.

Katson komentosiltaa päätäni pudistellen. Mikä surkea näky. Katson myös Voroxia ja toivon että se ei ole vihamielinen. Missä tahansa muualla, neutraalilla maaperällä sellaisen kohtaaminen ei aiheuta samanlaisia tuntemuksia, mutta nyt olen hänen ja muiden aluksessa enkä halua suututtaa sitä.
"Hänkö on pilotti?" Kysyn.

"Minä kuulen, ja voit kysyä minulta suoraan," Vorox ärähtää.
"Ei ainoastaan pilotti, mutta myös äkäinen sellainen," sanoo Sarwen virnistäen. Gar, tässä on Chiasm, Chiasm, tässä on Gar." Vorox katsoo kumpaakin toisella silmällään samalla jatkuvasti operoiden ohjausyksikköä. "Nimeni on Gar-yree Wor."

"Gar-yree Wor, usko tai älä, mutta miellyttävä tavata," sanon nyökäten ja hymyillen.
"Voinko kutsua sinua pelkästään Gariksi?" Kysyn ja katseeni alkaa taas vaeltaa aluksen huonokuntoisissa osissa, palaten takaisin karvaiseen Voroxiin.

"Et voi kutsua minua pelkäksi Gariksi, eikä voi Sarwenkaan. Ellen olisi täysin työllistetty tämän romun ohjaamiseen ja ilmassa pitämiseen, vetäisin häntä ympäri korvia!"

"Okei, rauha. Koko nimellä siis sitten. Sopii minulle," sanon ja hymähdän perään.

"Kuka sinä edes olet? Ja missä on Harram?" Sarwen vastaa:
"Tuota, Harramille kävi pieni vahinko." Hän laittaa kätensä pistoolimaisesti ohimolleen ja on vetämässä liipaisinta.
"Pientä erimielisyyttä Hazatin poliisien kanssa."

"Minä olen minä, Chiasm, väliaikainen matkustaja. Mutta kuka oli Harram?" Kysyn uteliaana.

"Harram oli meidän hankkijamme. Teki itseasiassa kauppaa tuosta uudesta ohjausytimestä." Komentosillan ovi aukeaa ja sisään kävelee pitkä ja hoikka nainen, jolla on hopeinen kaapu jossa kultainen kaulakääty. Hänen ranteissaan niin ikään on kultaiset paksut rannerenkaat. Hänen pitkät mustat hiuksensa ovat valkoisen läpikuultavan hunnun alla. Kasvonpiirteet ovat kauniit, vaikkakin hieman kulmikkaat. Silmät ovat valkoiset ja kulmakarvat pitkät. Ur-Obun. Kaulakäädyssä on pappisluokka Sanctuary Aeonin merkki. Parantaja. "Tervetuloa, Chiasm."

Naisessa on jotain, mikä saa minut melkein tuijottamaan häntä.
"Mi-mistä tiesit nimeni?" Kysyn kummissani.

"Kuulin sen." Hän hymyilee.
"Kaunis nimi." Sarwen sanoo:
"Sinun mielestäsi kaikilla on kaunis nimi."

"Kiitos. Harvoin nimeäni sanotaan kauniiksi," sanon melkein lumoutuneena tämän naisen olemuksesta.
"Ja sinä olet?"

"Minun nimeni on Feala Sunsee, Sanctuary Aeonin papitar."

"Mukava tavata, Feala Sunsee," sanon hymyillen.

"Ilo ja valo on minun puolellani." Pilotti keskeyttää heidän tutustumisensa.
"Okei, olemme nyt radalla. Sarwen, kytke harhautin päälle."
"Yessir!" Sarwen sanoo ja menee konsolille antamaan käskyjä. Ajatuskone, Chiasm huomaa.

"Tämä purkki on hyvin huonossa kunnossa, mutta teillä on ajatuskone? Alku sekin," sanon virnistäen ja käännän huomioni takaisin papittareen.
"Miten papitar on eksynyt tälle alukselle, jos saan kysyä?"

Feala Sunsee hymyilee.
"Tuntemattomat ovat Pancreatorin tiet."

Nyökkään ja käännän huomioni Sarweniin sekä Voroxiin.
"Niin mielelläni kuin haluankin tutustua aluksen muihinkin jäseniin, haluaisin myös kuulla syyn pakenemiselle."

"Syy pakenemiselle? Hazatit. Emme halua olla niiden kanssa tekemisissä," sanoo Sarwen.
"Mieluummin villi ja vapaa kuin muiden syynättävä ja käskyteltävä." Vorox-pilotti Gar sanoo:
"Harhautin toiminnassa."

"Ilman muuta syytä siis teille tuli kiire lähteä pois, kuin halu olla villi ja vapaa? Ei mitään virallista syytä, ongelmia tai jotain?" Varmistan.

Papitar Feala Sunsee poistuu paikalta. Sarwen miettii hetken.
"Ehkä joskus tiedät. Nyt sinä olet apulainen täällä. Teet mitä pyydetään, siten ansaitset matkalippusi. Diili?"

"Sehän sovittiin jo. Teen mitä pyydetään, mutten siivoa enkä kokkaa," sanon nyökäten.

Vorox Gar sanoo:
"Minulla tosin on nälkä, ja ilmeisesti Hazatin poliisit ampuivat edellisen eväiden tuojan pään tohjoksi. Et kai halua, uusi, että minä nousen tästä hakemaan synteettistä keittoa?" Sarwen virnistää:
"Katso nyt häntä, oikea söpöläinen. Et kai voi kieltäytyä noilta silmiltä?"
"Suusi kiinni, ihminen."

"Mitä vikaa synteettisessä keitossa on? Älkää vain sanoko että tämä purkki kantaa mukanaan tarvikkeita muunkin ruuan tekemiseen, kuin synteettisen?"

"Synteettistä keittoa, sitä riittää. Ei ollut aikaa tankata ruokavarastoja sen enempää. Hae nyt karvaturrille soppaa." Gar katsoo murhaavasti Sarwenia:
"Ellen olisi täysin työllistetty tähän rakkineeseen, niin näyttäisin sinulle!"

"Kuulostaa siltä että olet pahassa pulassa kunhan Gar saa vapaat kädet," sanon virnistäen Sarwenille.
"Soppaa tulossa, kunhan löydän ruokalan."

Sarwen ottaa kuulokemikrofonin ja asettaa sen korvalleen.
"Jamima, olisitko kiltti ja näyttäisit uudelle tulokkaalle kanttiinin? Harram estyi palaamasta takaisin. Kiitos."

"Toivon ettei tästä tule sitten tapa. Teen mielelläni jotain, mutta tarjoilija ei ollut unelma-ammattini," sanon melkein itsekseni, odottaessani tämän Jamiman saapumista.

Hetken kuluttua paikalle saapuu nainen, jonka hiukset ovat asetettu korkealle ja kiharrettu. Hänen otsallaan on tiara. Hän on kaunis, mutta hieman pyöreä. Hänellä on purppura kaunis arvokas mekko.
"Rakas Sarwen, sinä puhuttelet minua koko nimellä, etkä käskytä minua. Mikset sinä toisi minulle hedelmiä vuoteeseen?" Sarwen virnistää:
"Koska niitä ei ole. On vain synteettistä." Nainen irvistää.
"Inhoan sitä, enkä syö!" Sarwen sanoo hiljaa suupielestään:
"Ei sinulla ole tarvettakaan syödä hetkeen." Nainen kiinnittää huomionsa Chiasmiin:
"Ja mikä tuo on?"

Katson hetken naisen melko räiskyvää persoonaa sekä ulkomuodoltaan että sisältä ja sanon:
"Tuo, eli minä olen Chiasm. Olen hetken uusi matkustajanne ja nyt jos viitsit näyttää minulle sen kanttiinin, voin alkaa toteuttaa itseäni ja tuoda äkäiselle pilotille keittoa ennenkuin hän suuttuu ja purkaa sen minuun." Hymyilen varovasti, tietämättä minkälainen huumorintaju tällä persoonalla on.

"Komensitko sinä minua näyttämään tien kanttiiniin? Kuulosti siltä. Puhuttele minua Jamima al-Hassanina, Afrat al-Hassanin kolmantena tyttärenä."

"Ei, en komentanut, vaan pyysin kauniisti Jamima al-Hassan. Gar näyttää siltä että haluaa soppansa nyt," sanon kohteliaasti, vaikka hänen asenteensa ei minua miellytäkään. Aatelinen tai ei.

Gar murahtaa:
"Jamima, hae minulle se soppa, ja heti!" Jamima hätkähtää:
"Seuraa minua, Chiasm." Hän lähtee ripeästi pois odottamatta Chiasmia.

Heilautan käteni nopeasti otsalleni ja poistun Jamiman perään. Juoksen hänet kiinni ja sanon:
"Aika äkäinen tuo Gar. Ja nälkäinen." Naurahdan hiljaa, vilkaisten Jamimaa.

"Hän on barbaari. Vaikka hänen päässään onkin joku mielenkontrolli-kapula, tai mikä lie, hän on silti barbaari. Tuollaisten ei pitäisi olla ollenkaan missään avaruusaluksen ohjaamoissa, tai meidän sivistyneiden parissa. Olisivat vain pitäneet ne viidakossa, minne kuuluvatkin. Ne haisevatkin vielä."

"No hän on pilotti ja varmasti hyvä siinä," sanon puolueettomasti.
"Mitä sinä teet tällä aluksella? Tapasin jo sen papittaren... hän oli jotain outoa. Kauniilla tavalla."

"Minä olen matkoilla. Avartamassa maailmankatsomustani, etsimässä esineitä, jotka ovat kauniimpia kuin muilla." Chiasm tietää, että kaikista huoneista al-Malikin huoneesta tulee eniten tutkimusmatkaajia.
"Papitar on hyvä. Ainoa järkevä täällä. Muut ovat raakalaisia."

"Silti viihdyt täällä vai johtuuko se vain papittaresta?"

"Viihdyn? En missään nimessä. Tämä vain, olen täällä ikään kuin jumissa. Eivätkä nämä pölkkypäät tajua laskuttaa kovinkaan paljon. Rahaa jää paljon enemmän matkamuistoihin. Papitar on hyvä minulle."

"Ei kuulosta kovinkaan pahalta minusta," tokaisen.

"Et tiedäkään kuinka pahaa se on. Minun arvoisellani pitäisi olla kunnon alus, ja minua pitäisi palvella. Tässä, tämän oven takana on kanttiini. Osannet käyttää synteettistä ruuan valmistajaa? Minä menen huoneeseeni. Hyppäämme todennäköisesti pian portista, minä voin aina pahoin sen aikana. Voitko hakea papittarelta yrttejä, hän tietää mitkä rauhoittavat vatsaani."

"Mistä löydän papittaren? Vien ensin Garille sopan ja tuon sinulle sitten yrtit."

"Papittaren hytti on asuinsiivessä. Et voi olla huomaamatta sitä. Siinä on hänen uskontonsa tunnus ovessa."

"Hyvä on, saat helpotusta tuota pikaa," sanon ja astun ovesta sisään kanttiiniin. En ehdi tutkailla sitä sen enempää, vaan katson minkälaista soppaa on tarjolla.

Synteettinen soijakeitto- ja lihakeitto-painikkeet palavat, eli vain niitä on tarjolla.

Valikoin lihakeiton ja vien sen ohjaamoon Garille.
"Tässä. Oletin että syöt mielummin lihaa kuin soijaa."

"Mitä tahansa muuta, paitsi soijaa." Gar ottaa yhteen käteen kulhon ja toisella syö, kun kolmannella ja neljännellä ohjaa alusta.

"Kätevää," tokaisen ja kävelen ovelle sanoen:
"Sainkin jo seuraavan tehtävän Jamimalta ja kun olen sen suorittanut, taidankin odottaa listaa kaikista niistä tehtävistä joita minun halutaan suorittavan tänään ja mieluiten heti," sanon vielä ja poistun. En tiedä yhtään missä ovat asuinsiivet, mutta tämä purkki ei ole kovinkaan iso, joten uskoisin löytäväni oikean paikan helposti.

Aluksessa ei ole kylttejä, jotka viitoittaisivat tietä. Etsiessään oikeaa siipeä, Chiasm törmää kulman takaa tulevaan henkilöön. Arpien täyttämään Ur-Ukariin, jolla on nahkaiset housut ja nahkainen toppi. Hänellä on hiukset ajettu kaljuksi niskassa olevaa pitkää lettiä lukuunottamatta. Vyöllään hänellä on laserpistooli ja terävä veitsi. Hän katsoo Chiasmia vihaisesti tarttuen vaistomaisesti veitsensä kahvaan.
"Kuka sinä olet? Mitä teet täällä?" Hän painaa Chiasmin kaulasta käytävän seinään ja vetää veitsen esiin näyttäen sitä hänen silmiensä edessä.

"Hei hei, ota ihan rauhassa!" Sanon melkein huudahtaen. Ur-Ukarin näkeminen tällä aluksella on järkytys, puhumattakaan siitä miten se kohtelee minua ja pitelee veistään aivan liian lähellä. Sydämeni hakkaa ja tunnen miten karvat niskassani nousevat pystyyn, käsieni alkaen täristä melkein tahattomasti.
"Chiasm! Olen Chiasm ja olen täällä seuraavaan pysähdyspaikkaan asti, muiden luvalla. Oikeasti! Kysy vaikka Sarwenilta!" Oikeastaan vasta vastattuani hänelle omalla synnyinkielelläni, huomaan että hänkin osaa sitä. En ole koskaan törmännyt Ur-Ukariin joka osaa puhua kieltämme, mutta en tällä hetkellä edes halua sitä ihmetellä nähdessäni aivan varmasti hyvin terävästä veitsestä oman kuvani heijastuksen.

"Kysy Sarwenilta? Ja mistä asti hän on päättänyt mitään." Hän hellittää otettaan.
"Vai Chiasm." Hän katsoo naista päästä varpaisiin.
"Kannattaa hankkia parempi kotelo aseellesi. Tuo on hidas."

"En odottanut törmääväni..." Aloitan, mutta jätän lauseeni kesken. En tiedä haluanko kommunikoida Ur-Ukarin kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Hieron kaulaani ja kysyn vaisusti:
"Olenko lähelläkään asuinsiipeä? Jamima pyysi yrttejä papittarelta ja minun pitäisi hakea niitä. Ja sen jälkeen löytää vielä Jamiman hytti."

"Voin viedä sinut sinne. Tämä on hieman sokkeloinen. Olen itsekin menossa omaan hyttiini meditoimaan."

Katson häntä epäluuloisena Ur-Ukaria, mutta nyökkään. Vaisusti edelleen. Olen yhä järkyttynyt tapahtumasta, vaikka tiesinkin että nämä pedot ovat vaarallisia. En vain odottanut törmääväni sellaiseen täällä. Lähden seuraamaan häntä ja kysyn uteliaisuudesta:
"Sinä puhut... miten sinä puhut kuten me muut? Siis, olet opetellut kielen mutta miksi tai miten?"

Ur-Ukar pysähtyy:
"Onko kommunikointi vain teidän ihmisten oikeus? Mene kysymään pilotilta, miten hän puhuu. Hänhän on Vorox."

Kohotan käteni pysähtyessäni ja sanon:
"Älä hermostu, kysymykseni oli typerä. Näytä vain tie niin pääsemme jatkamaan sitä mitä olimme molemmat tekemässä."

Ur-Ukar jatkaa matkaansa käytävälle, jonka sivuilla on ovia.
"Tässä."

"Kiitos. Valitettavasti varmasti näemme vielä, mutta yritän pysyä poissa tieltäsi," sanon ja etsin oven jossa on papittaren uskonnon tunnus.

Ovessa on Sanctuary Aeonin nelisakarainen merkki, jossa alin sakara on pikari. Siitä Chiasm tunnistaa papitar Fealan hytin.

Painan paneelissa olevaa summeria.

Ovi aukeaa. Papitar istuu keskellä lattiaa tyynyllä kädet kohotettuna ilmaan. Huoneessa tuoksuu voimakkaasti suitsukkeet.

"Umm..." Astun sisään hiljaa, silmäilen nopeasti huonetta ja lähestyn varovasti papitarta.
"Tuota, en halua häiritä mitenkään," aloitan ja katson häntä kysyvästi, huomaako hän minua lainkaan.

"Oveni ovat aina avoinna tarvitseville." Hän viimeistelee käsiliikkein, mitä olikaan tekemässä. Rukouksen kenties. Hän nousee ylös.
"Mikä on murheesi, lapseni?"

"Tuota, Jamima pyysi jotain helpotusta vatsalleen hypyn varalta. Yrttejä," sanon.

"Aivan, hyppäämme pian." Feala ottaa savipurkin ja ojentaa sen Chiasmille.
"Tässä. Hän tietääkin, miten se nautitaan jo. Jos sinulle tulee asiaa tai murheita, oveni on aina avoinna. Astu vain sisään."

"Kiitos, pidän tuon mielessä," sanon ja nyökkään, poistuen. Vaikka ensinäkemä saikin minut melkein jopa haltioituneeksi, nähdessäni hänet nyt tekemässä mitä ikinä hän olikaan tekemässä, sai minut vaivautuneeksi enkä näe itseäni astumassa hänen pyhättöönsä muuten vain kuulumisia kyselläkseni. Oven sulkeuduttua tutkailen muita ovia, etsien jotain merkkiä oikeasta ovesta Jamiman huoneeseen.

Ei kommentteja: