11. Sessio - Vapausneuvottelu

Sarwen miettii hetken. "Taidamme olla pulassa..."

"Totta. Te olette myös pulassa, sillä vaikka minä ja Jamima jäisimme oman onnemme nojaan, teillä ei ole summaa nousta pois tältä planeetalta. Ja nyt kun olemme todenneet mahdollisuuksien olemattomuuden, voin kaiketi alkaa suunnitella elämääni tästä eteenpäin ilman teitä. Kiitos Arpi sinulle, frellin hyvästä ideasta johon myönsit suostuttelevasi minut jos en olisi siihen vapaaehtoisesti suostunut. Nyt valitsen, haluanko lapsitehtaaksi sulttaanille vai orjaksi palkkionmetsästäjille tai Imperiaalin Vartiolle," sanon vihaisena ja nousen ylös.

Sulttaani nousee ylös hieman Chiasmin jälkeen.
"Olen väsynyt, tämä oli huono ilta. Hyvä herrasväki, on huutokaupan aika. Huutokauppaan molemmat tytöt. Tulkaahan tänne lavalle."

"Frellin hienoa. En saa edes valita kenen yläluokkahuoraksi pääsen. Pyydän vain yhtä palvelusta. Kertokaa Fealalle että tulee hetkiä kun näinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen tulen kaipaamaan hänen huolehtivaa ja rauhallista olemusta," sanon muille ja kävelen lavalle vilkaisten Jamimaa, pudistellen hiljaa päätäni merkiksi epäonnistuneesta suunnitelmasta.

Jamima huudahtaa:
"Mitä, eikö meitä pelastetakaan!" Imperiaalisen Vartion miehet katsovat toisiaan ja palkkasoturit heitä. Sulttaani katsoo kaikkia ja Chiasmin aluksen miehistö Jamimaa.

Typerys, ajattelen ja katson häntä yhtä ällistyneenä kuin muutkin. En halua todellakaan paljastua vieläkään Jamiman tuntemaksi henkilöksi.

Imperiaalisen Vartion korkea-arvoisin nousee seisomaan.
"Mitä tämä nyt on!" Palkkionmetsästäjistä silmälapun omaava nousee myös ja katsoo Imperiaalia Vartiostoa: "Onko tämä joku teidän juoni?"

Tarkastellessani tilannetta sivusta, alan nähdä toivonpilkahduksen. Jos nämä kaksi ryhmää alkavat kähinöidä keskenään, voisi tulla tilaisuus paeta paikalta. Se, mitä lisähankaluuksia se taas toisi, olisi sen ajan murhe. Tällä hetkellä ajatus päästä pois tästä palatsista tuntuu tärkeimmältä. Taintuneena tai tajuissaan.

Palkkionmetsästäjistä yksi ottaa saappaasta piilotetun pienitehoisen, mutta tarkkaan tähdättynä tappavan laserkynän. Silmänräpäyksessä Imperiaalin Vartijat tähtäävät kaikkia palkkionmetsästäjiä aseillaan.
"Luulitteko tosiaan, että me luopuisimme aseista sisään tullessamme?" Palkkionmetsästäjät katsovat toisiaan, mutta tunnelma pysyy kireänä.

Jännittyneenä seuraan tilannetta, toivoen että kireä tunnelma räjähtää käsiin jonkun pienestä mokasta. Vilkaisen Jamimaa ja muita aluksen jäseniä, ajattelevatko he samaa kuin minä.

Jamima on hiljaa ja näyttää siltä, kuin olisi lipsauttanut jotain todella pahaa suustaan. Hän haluaisi vajota maanrakoon.

Miten typerä hän onkaan, ajattelen. En aio riskeerata omaa henkeäni turhaan hänen vuoksi jos tilanne pakenemiseen tulee.

Sulttaani ottaa käteensä kaukosäätimen ja painaa siitä nappia. Jamima kyyristyy valmiina, hän ja hänen hankala luonteensa ovat jo varmasti saaneet tuta sähköiskun. Kuitenkaan he eivät saa iskua, vaan oville saapuu vartijat roskista tehdyissä panssareissaan pitäen nyt ladattuja varsijousia käsissään. Sulttaani kohottaa ääntään:
"Voiko joku selittää, mistä on kyse!" Imperiaalisen Vartion korkea-arvoisin laskee tähtäyksensä ja kävelee lavalle ja sanoo sulttaanille potkaisten hänet istumaan:
"Turpa kiinni. Mistä täällä on kyse?"

Loistavaa, ajattelen. Vielä vähän tuulta purjeisiin ja mellakka on valmis. Osoitan sormellani palkkionmetsästäjiä ja sanon vakavana hiljaa:
"Nuo suunnittelevat jotain. Heillä on aseet mukana vaikka se on kiellettyä."

Imperiaalisen Vartion tämän yksikön komentaja nyökkää miehilleen, jotka avaavat tulen palkkionmetsästäjiin.

Kyyristyn suojaten päätäni, sillä pian alkavat varmasti myös palkkionmetsästäjät vastaamaan tulitukseen. Kyyristyneenä kuljen Jamiman luokse, tarttuen häntä kädestä ja sanon:
"Meidän pitää mennä, nyt!"

Chiasm kuulee takaataan varmistimen vaimean kilahduksen, ja äänen miten energialipas herää henkiin.
"Ei niin nopeasti," kuuluu komentajan ääni.

Hitaasti käännän katseeni taaksepäin puhujaan.
"Täytyyhän meidän päästä suojaan," sanon vaisusti.

Komentaja tähtää heitä aseellaan. Tulitus vaimenee ja palkkionmetsästäjät makaavat kuolleena maassa. Chiasmin toverit istuvat edelleen rauhallisesti, Arpi ja Gar siemaillen juomaa. Tähtäys siirtyy heihin. "Palkkionmetsästäjienkö kanssa teillä oli sopimus?" Kysyy komentaja Chiasmilta.

"Meillä? Niiden kanssa? En minä ole sopinut mitään kenenkään kanssa."

"Petittekö heidät sitten? Oliko heidän kuolema eduksi teille?" Sheikki on nousemassa ylös ja sanomassa jotain, mutta komentaja lyö häntä otsaan pistoolin perällä. Otsasta tirskahtaa verinoro.

"En ole liittoutunut heidän kanssaan, joten heidän kuolemansa on yhdentekevää minulle."

Komentaja napsauttaa sormiaan, ja yksi hänen alaisistaan tuo hänelle tuolin, jolle hän istuutuu.
"Sheikki?" Sheikki pudistelee päätään:
"En tiedä, nuo naiset ovat ulkolaisia..." Komentaja kohottaa kätensä vaientaen otsansa haavaa tyynyllä painavan sheikin. Komentaja kääntää katseensa Chiasmin tovereihin.
"Vangitkaa heidät."

"Hetkinen, mitä tämä nyt on? Miksi heidät vangitaan?" Kysyn nopeasti.

"Tunnetko sinä heidät?"

En tiedä mitä vastata.
"He olivat ainoat jotka eivät uhanneet ketään aseilla, joten en näe syytä miksi heidät pitäisi vangita," sanon.

Komentaja miettii.
"Vangitkaa heidät. Viekää sheikin tyrmään. Ottakaa tuo nainen mukaan," komentaja näyttää Jamimaa.
"Minä kuulustelen tätä yhtä."

"Frell," sanon hiljaa.

Komentajan joukot ohjaavat miehistön pois. Komentaja katsoo sheikkiä:
"Mene siistimään itsesi, näytät hirveältä." Chiasm ja komentaja jäävät kahden.
"Istuudu. Onko sinulla aseita? Jos on, luovut niistä varmasti pyytämättä?"

"Ei aseita. Kuten varmasti näet, asuni on hyvin niukka. En osaisi piilottaa aseita tällaiseen," sanon ja istuudun.

Komentaja katsoo Chiasmin asun niukkuutta hieman liian kauan.
"Kuka olet?"

Huokaisten alan puhua miehelle:
"Chiasm. Tavallinen kaduntallaaja joka sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan."

"Tavallinen kaduntallaaja täällä? Et näytä täkäläiseltä. Eikä sheikki edes arvosta täkäläisiä naisia. Oletko salamurhaaja? Entä nuo muut, minusta tuntuu, että tunnet heidät."

"En olekkaan täkäläisiä, enkä ole salamurhaaja. Eksyimme vain väärälle planeetalle ja tässä on lopputulos."

Komentaja miettii hetken.
"Suonet anteeksi, en esitellyt itseäni. Nimeni on Hans Zimmer. Kolmannen maayksikön komentaja."

"No, Hans Zimmer. Voitko kertoa mitä minulle ja muille tapahtuu? Emme ole tehneet mitään mikä rikkoisi sääntöjä."

"Älä hyppää asioiden edelle." Hans nousee seisomaan ja kävelee hakemaan lasillisen viiniä.
"Juot kanssani lasin, vai mitä?" Hänen silmissään on loiste, joka ei ole pyyntö.

"Mm. Itseasiassa se voisi tehdä hyvää."

Hans ojentaa Chiasmille viinilasin.
"Minä en tiedä, mitä täällä tapahtui. Eikä se ole huoleni edes. Se on sulttaanin ongelma. Mutta, mikä on hintasi?"

Maistan viiniä ja naurahtaen sanon:
"Minulla ei ole rahallista arvoa. Vapaus tehdä kuten haluan, on hintani."

"Kaikilla on hintansa, kun tarjous on sopiva. Jopa sinulla. Tiedän sen, ettet tule tänne jäämään. Vartalosi on kiehtova ja kasvosi kauniit, mutta sheikkiin se tuskin tekee vaikutuksen. Ellei hän halua lapsia kanssasi."

"Minä en todellakaan aio jäädä tänne tehtaaksi sille turbaanipäälle. Mutta en myöskään ajatellut päätyväni kenenkään orjaksi tai viihdyttäjäksi."

"Orja, viihdyttäjä. Tiedätkö, me emme Imperiaalisessa Vartiossa ole raakalaisia."

"Mikä sitten olisin jos ostaisit minut?"

"Ihminen." Hans kilistää viinilasiaan Chiasmin kanssa.
"Mikä on hintasi?"

"Entä muut. Mitä heille tapahtuu?"

"Se on sulttaanin käsissä, kuten sanoin. Mutta, ellet tunne heitä, miksi se edes sinua kiinnostaa?"

"En missään vaiheessa sanonut ettenkö tuntisi heitä. Tulimme yhdessä ja luulin että lähdemme yhdessä."

"Hyvä on, asettelemme kysymyksen näin. Mikä sitten on vapautesi hinta?"

"Muut saavat lähteä vahingoittumattomina pois täältä palatsista ja koko planeetalta. Heillä ei ole valuuttaa maksaa pääsystä pois, mutta minun hintana on heidän vapaus," sanon päättäväisesti.

"Sinä siis luovut vapaudestasi noiden neljän vapauden takia?"

Nyökkään.

"Ja miksi sinä olet neljän arvoinen?"

"Sinä et menetä mitään niistä neljästä, eikä sheikki, jos he pääsevät vapaaksi. Ja silloin minä suostun vapaaehtoisesti tulemaan kanssasi. Jos se ei kelpaa, et saa minua. Eikä kukaan muukaan."

"Ei kukaan muukaan?" Hans juo viiniä, kuin tämä olisi hänelle teatteriesitys tai jokin peli.

"Niin. Minä aion pitää huolen ettei minusta ole kenellekään enää hyötyä jos et suostu ehdotukseeni." Maistan viiniä itsekin ja naurahtaen jatkan:
"Etkö näe tai ymmärrä? Tämä tilannehan on melkein kääntynyt päälaelleen. Minä teen nyt kauppaa kanssasi, etkä sinä minun. Etkö näe miten halukas olen luopumaan omasta vapaudestani niiden neljän edestä? Eikö se ole jo niin naurettavaa, että voisit suostua siihen?"

Hans naurahtaa.
"Voi sinua. Tiedätkö, luuletko, että olet nyt yläkynnessä minuun nähden? Suunnitelmasi on hyvä. Oletko todella varma, että sinä olet nyt yläkynnessä?"

"Ei, en tarkoittanut sitä noin, vaan nyt tarjoan itseäni sinulle niiden neljän vapaudesta. Aluksihan sanoin ettei minulla ole hintaa, koska en halua kenekään viihdykkeeksi. Mutta nyt tilanne kääntyi. Sitä tarkoitin."

"Ajattelinkin jo, että uhkailet minua. Olenpa minä typerä. Anteeksi, koulutukseni. Terroristien kanssa ei neuvotella. En pidä sinua terroristina, mutta toivottavasti ymmärsit kontekstin."

"Ymmärrän. Sanoit että muiden kohtalo on sheikin käsissä, mutta sinä varmasti voit muuttaa asian?"

"Minä voin muuttaa asian, jos haluan. Siinä olet oikeassa."

"Voitko edes harkita ehdotustani?"

"Voin harkita sitä." Hans juo viiniä.
"Tiedätkö, olet hyvin kaunis."

"Mm, kuulen sitä aina silloin tällöin," sanon hymyillen hieman toisesta suupielestäni.

"Kuuletko sitä tarpeeksi usein?" Komentaja hymyilee. Hän ei ole pahan näköinen, mutta virkapuku jotenkin tekee hänestä pahan, vaikka yleensä virkapuvuista sanotaan, että ne ovat seksikkäitä.

"Nyt kun sanoit, en ehkä tarpeeksi usein," vastaan ja katson komentajaa.
"Tiedätkö, näytät melkein inhimilliseltä kun hymyilet."

"Inhimilliseltä? Minua ei ole koulutettu siihen. En tiedä onko se kehu, mutta mikä tahansa sievän naisen suusta tuntuu hyvältä." Hans katsoo Chiasmia ja heittää viinilasin nurkkaan, minne se hajoaa säpäleiksi.
"Teetkö minulle drinkin. Jotain väkevää ja kitkerää."

Hymähdän, mutta en turhautuneisuudesta tai kyllästymisestä, vaan yllätyksestä. Väkevää ja kitkerää drinkkiä hänelle tehdessäni mietin, miten mukava hän itseasiassa on. Hän ei ole pakottanut minua kertomaan tarinaa siitä, miten päädyimme tänne, eikä hän utele muista. Hän ei ole ainakaan vielä pakottanut minua nuolemaan saappaitaan tai mitään muutakaan, vaan antaa minun olla rauhassa ja puhuu ystävällisesti. Ojennan vaalean vihreän drinkin hänelle.
"Sitä mitä pyysit. Väkevää ja kitkerää." Istuudun takaisin alas, siemaillen viiniä ja katsoen tutkivasti komentajaa.
"Millaista se on? Teidän elämä? Ainaista suunnittelua, sotimista, järjestyksen ylläpitämistä ja tarkkailua?"

Hans siemaisee drinkkiä ja irvistää hieman.
"Juuri, kuten pidän. Ja kerroit juuri elämäni tarinan. Entä sinun?"

"Hengailua, shoppailua, nauttimista ja matkustelua. Sellaista se oli."

Hans nyökkää ja juo lasin tyhjäksi heittäen sen nurkkaan pirstoutuneen viinilasin seuraksi.
"En nyt oikein tiedä, mitä teen. Yleensä minulla on komento, mitä seuraan. Mutta nyt, kun minulla on valinta, vaihtoehtoja on niin paljon."

"Paljon? Kerro minullekin vaihtoehdoistasi."

Hans kohottaa aseensa ja tähtää Chiasmia otsaan:
"Voin ampua sinut," hän kuitenkin laskee aseen:
"Päästää menemään sinut ja ryhmäsi, ottaa sinut ja päästää ryhmän vapaaksi."

Hetken jo ehdin pelästyä Hansia, mutta rauhoitun kun hän laskee aseensa.
"Mitä yleensä tällaisissa tilanteissa komento käskee tekemään?"

"Riippuu tilanteesta. Tuhoa ja siivoa. Aina yksinkertainen ratkaisu."

"Haluatko ampua minut?" Kysyn varovasti.

"Haluanko? Paremminkin voisit kysyä, pystyisinkö. Vastaus on, kyllä."

"En epäile kykyjäsi, mutta olisin halunnut tietää, haluatko sitä."

"Minulla ei ole mitään syytä haluta sitä. Et ole tielläni mitenkään."

Nyökkään. On hyvä kuulla etten aiheuta ainakaan tällä hetkellä komentajalle pakottavaa tarvetta ampua. "Mitä menetät jos päästät meidät kaikki menemään?"

"En mitään." Hans virnistää.
"Päästän teidät siis menemään."

"Mitä? Tarkoitatko mitä sanot?" Kysyn kummastuneena.

Hans nyökkää.
"Miksi se on niin vaikea uskoa?" Hän osoittaa palkkionmetsästäjien ruumiita.
"Tuolla ne roistot ovat."

Katson hetken Hansia ja sitten ruumiita.
"Meillä ei ole valuuttaa päästä tältä planeetalta pois. Jos et anna meille lupaa poistua kokonaan, yritetäänkö meidät ottaa kiinni jos liikumme ulkona, etsiessä keinoa päästä pois?"

"Tällä planeetalla me emme valvo. Se ei ole sen arvoista. Jos täällä tapahtuu rikos, se ei ole meidän ongelmamme. Nämä rotat eivät ole minkään arvoisia. Saastaa."

"Olemme siinä asiassa samaa mieltä," sanon vaisusti hymyillen ja nousen ylös.
"En tiedä miksi haluat päästää meidät menemään, enkä halua kysellä koska pelkään että muutat mielesi. Suutelisin sinua, mutta pelkään että pitäisit siitä ja et päästäisikään minua vapaaksi. En osaa tehdä tai sanoa muuta kuin kiitos."

"Miksi luulet, että naisen suudelma saisi minut mitenkään koukkuun? Olen koulutettu sotilas. En tunteiden orja."

Aivan, en ajatellutkaan asiaa kuten hän sanoi. Kumarrun häntä kohti ja suutelen häntä, irrottautuen sitten ja sanon:
"Tiedät varmasti miten kiitollinen olen, vaikka tekoni tai sanani eivät sitä kiitollisutta tarpeeksi kuvaile."

"Eivät varmasti kuvaa. Sanon sheikille, että päästää teidät menemään. Ja hankkii seuraavaksi kerraksi kunnollisia kurtisaaneja." Hans iskee silmäänsä ja sanoo olkaradioonsa:
"Päästäkää vangit."

Vaikka emme ole täysin selvillä vesillä vielä, huokaisen helpotuksesta ja tuijotan jännittyneenä suuntaan josta aluksen jäsenet tulevat pian.

Hetken kuluttua Arpi, Sarwen ja Gar tulevatkin saliin ilman saattajia. Hans nousee ylös ja sipaisee Chiasmin poskea. Hän sanoo hiljaa:
"Varokkin väittämästä, että charmasit minut."

Hymähdän ja hymyilen komentajalle, kääntäen katseeni muihin. En voi olla katsomatta heitä, tai lähinnä Arpea vihaisesti. Olen vihainen hänelle tästä suunnitelmasta, mikä ei toiminut. Mutta toisaalta, en olisi ilman tätä saanut tutustua komentajaan enkä kadu sitä yhtään.

Hans Zimmer lähtee pois. Sarwen katsoo Chiasmia:
"Mitä sinä teit? Vartijat päästivät meidät yhtäkkiä."

"Kerron myöhemmin. Eikö Jamima pääsekään vapaaksi?"

"Pääsee, häntä kai saatetaan tänne, uskoisin. Kerää tavaransa, ja kuulemma sinunkin." Vähän ajan kuluttua Jamima kävelee heidän luokseen. Kaksi sulttaanin vartijaa kantaa kasseja. Jamima sanoo heille:
"Kannatte nämä kassit sinne, minne me leidit haluamme, onko selvä?" Vartijat eivät vastaa.

Kuullessani Jamiman alkaen määräillä heti kun sai vapautensa, vihastun.
"Jamima, sinä kannat kassisi itse jos haluat ne mukaasi. Kukaan täällä ei ole palvelijasi," sanon ja menen ottamaan kassin jossa on omat vaatteeni, lähtien kävelemään pois.

Jamima virnistelee:
"Nyt on." Gar murahtaa:
"Kerää luusi al-Malik. Me häivymme tästä frellreiästä."

Päätäni pudistellen jatkan matkaa ulos palatsista yhä vähäiset hepeneet ylläni.
"Voimme lähteä koko planeetalta pois. Jos planeetan asukit eivät siitä pidä, se on heidän ongelmansa," sanon muille katsomatta heitä.

"Mitä?" Kysyy Gar, mutta Sarwen tuuppaa häntä kyynerpäällään.
"Siis, olemme vapaat lähtemään," Sarwen varmistaa. Gar tönäisee Sarwenia voimakkaasti, joka horjahtaa muutaman askeleen eteenpäin.
"Älä... koskaan... tuupi... minua."

"Olemme vapaat lähtemään, kuten Sarwen sanoi," sanon hiljaa, yhä vihaisena.

"Mitä ihmettä sinä teit, Chiasm?" Kysyy Sarwen. Arpi mutisee:
"Ehkä nahkakenraali pelästyi kuukautisia."

Pysähdyn ja käännyn katsomaan Arpea:
"Senkin fekkik, Gar ei olisi myynyt perintökalleuttaan minun ja tuon prinsessan hengen pelastamiseksi, mutta minä tarjosin jopa oman vapauteni teidän kaikkien pelastamiseksi ja sinä kehtaat puhua jostain mistä et edes tiedä mitään! Frell sentään minä vihaan sinua ja silti pelastin sinut!" Käännyn takaisin menosuuntaan ja kiristän tahtiani mutisten ja käsiäni nyrkkiin puristellen.

Chiasm kuulee takaataan sanat:
"Älä vihaa miestä, joka kulkee takanasi ja voi tappaa sinut nopeammin, kuin edes tajuat." Sarwen toteaa: "Hän on todella hyvä siinä. Silpaisu ja putoat." Gar murahtaa:
"Taitava."

Pysähdyn uudelleen ja käännyn katsomaan muita.
"Okei, tehdäänkö tämä helpommaksi teille kaikille? Minä palaan takaisin palatsiin ja te lähdette pois? Jos tämä on kiitos siitä mitä tein hyväksenne, olen varma että nahkakenraali arvostaa minua enemmän ja minulla ei ole tällä hetkellä yhtäkään hyvää syytä olla kieltäytymästä hänen ehdotuksestaan. Joten miten on? Sinäkin frellin prinsessa, missä on sinun kiitos?"

Gar tarttuu Chiasmiin yhdellä käsistään ja vetää kulkemaan tiukasti kainaloonsa.
"Neiti on hyvä ja rauhoittuu. Koska olet noin pätevä ja sankari, voitkin keksiä, miten pääsemme pois tästä frellin kaatopaikalta."

"Sinä se pilotti olet. Ohjaat vain aluksen pois, ei turhan vaikeaa, vai?"

"Oletko varma?" Gar murahtaa.
"En luota niihin. Onko hyvillä kavereilla pääkallon kuvia?"

"Pääkallokuvaiset eivät ole kiinnostuneita tämän planeetan asukkien ongelmista. Jos lähdemme pois ja nämä saastaiset olennot alkavat itkeä, se on meidän ongelmamme, ei kenenkään muun," sanon huokaisten.

Gar pysähtyy ja katsoo Chiasmia.
"Miksi minua kiinnostaisi frellin vertaa nämä hyypiöt täällä? Itseäni ajattelin." Sarwen kävelee Garin luokse: "Etkö minua?" Gar irvistää:
"En yhtään." Sarwen kohauttaa olkapäitään:
"Niin ajattelinkin. Tules nyt karvaturri. Häivytään."

"Taidan puhua epäselvästi koska minua ei ymmärretä. Näillä hyypiöillä ei ole aseita joilla uhata sinua kun raivaat tiesi pois tältä planeetalta, joten tehdään kuten Sarwen sanoi ja häivytään."

Gar katsoo ympärilleen.
"Eikö se sulttaani ollut vastuussa taksasta, eivät nämä asukkaat täällä? Oli miten oli, häivytään." He saapuvat alukselleen, jossa Feala ottaa heidät vastaan.
"Rukouksiini on vastattu!" Hänen takanaan seisoo Sha-Tzuu.

"Nyt frelliin täältä ja jossain muualla voitte miettiä missä olemme ja mistä löytää takaisin tutulle alueelle," sanon ja lähden ohjaamoon. Haluan nähdä poistumisemme.
Gar käynnistää moottorit Sarwenin monitoroidessa Ajatuskonettaan.
"Chiasm, tarkista varmuuden vuoksi tutkalukitukset," Gar sanoo. He nousevat hiljaa ylös, ja kun mitään ei näytä tapahtuvan, lähtevät lentämään planeetan ilmakehän läpi takaisin avaruuteen. Kaukana taivaanrannassa näkyy Juggernaut, joka on kooltaan kuin pieni kuu.

Katson Juggernauttia ja kuvittelen mielessäni miten isolta se näyttäisi läheltä katsottuna. Pelottavan isolta varmasti.
"Kaikki näyttää olevan kunnossa," sanon.

"Toivon niin. Sha-Tzuu, mihin sitten? Emme saaneet karttoja, emme koodeja, emme mitään." Sha-Tzuu miettii hetken.
"En itsekään ole varma, missä olemme. Täältä lähdin alunperin. Tai siis täältä tulin teidän alukselle, sitä ennen minut kuljetettiin tänne. En tiedä tarkkaan, missä tämä paikka siis on."

"Vähemmänkin tarkka ajatus tai kuvaus riittää. Kunhan pääsemme edes jonkin tutun planeetan lähettyville."

"Olemme Imperiaalin Vartion raja-alueella. Sen tiedän." Gar mulkaisee Sha-Tzuuta:
"Mene hyttiisi, heti." Sha-Tzuu värähtää ja lähtee pois nopeasti. Sarwen sanoo:
"Hienoa, olemme samassa pisteessä kuin lähdimme."

"On varmasti mahdoton ajatus kysyä Imperiaalin Vartiolta suuntaa?"

"Kysy vain, Imperiaalin rakastaja," sanoo Arpi.
"Hei, emme edes tiedä mikä tuo Imperiaali on!"

"Hyvä on, ei sitten. Keksikää itse parempi idea."

Gar katsoo muita:
"Samalla kun leijumme tässä, menen syömään annoksen soijaa. Ja lihaa. Tehkää päätös."

Kun Gar on poistunut, katson muita kysyvästi.
"Mitä vaihtoehtoja on? Lähteä suuntaan a ja toivoa että vastaan tulee jotain tai kysyä neuvoa. Mitä muuta?"

Sarwen sanoo:
"Miten tuo Juggernaut mahtaa ottaa meidät vastaan? Se nahkakenraali? Onko hän tuolla?" Hän näyttää kuvaruudun Juggernauttia.

"En tiedä onko hän siellä. Mietin sitä itsekin. Mutta ei kai siinä pitäisi olla mitään ongelmaa kysyä, sillä he eivät ole vastuussa tuon planeetan ongelmista. Eli vaikka olemme lähteneet sieltä ilman maksua, ei Juggernautin jäsenten pitäisi olla kiinnostuneita meistä sen enempää."

"Ehkä he eivät ole meistä kiinnostuneita senkään vertaa. Kysy Arvelta, hänellä on vastaus kaikkiin ongelmiin." Arpi katsoo Sarwenia myrkyllisesti.

"En kysy häneltä mitään. Jos hänellä on jotain sanottavaa, hän sanoo sen ilman kysymyksiä," sanon Sarwenille, kuin Arpi ei olisi paikalla.

Sarwen katsoo Arpea ja vinkkaa hänet poistumaan.
"Tuota, mikä ongelma sinulla on? Arpi on kunnon tyyppi. Vähän sosiaalisesti vajaa ja psykopaatti, mutta... hetkinen..."

"Hän ei selvästikään pidä minusta ja hänen suunnitelma joka epäonnistui, sai minut ajattelemaan asiaa vähän pidemmälle. Jamima ei ilmeisesti ole kenenkään teidän sydänystävä koska kukaan teistä ei ollut kovinkaan kiinnostuneita pelastamaan häntä ja minut laitettiin Jamiman perään. Kun homma alkoi näyttää siltä että emme selviä Jamiman kanssa, väkisinkin tuli sellainen olo että Arpi oli vain tyytyväinen siihen. Pääsisi kerralla kahdesta turhakkeesta eroon. Hän vihaa minua ja minä häntä, se on ongelma. Tai ei se ole ongelma, se on vain asia minkä hyväksyn nyt. Lisää siihen nuo omat sanomasi syyt niin saat pientä kuvaa siitä mikä mättää."

Sarwen pudistelee päätään:
"Whoa, vihjailetko, että Arpi on homoseksuaali?"

"Frell, mistä sinä tuollaista sait päähäsi? En vihjaillut tuollaista, eikä minua kiinnosta hänen seksuaalinen suuntautuminen pätkääkään. Se, mitä hän tuntee minua kohtaan, vaivasi minua aluksi muttei enää koska se on molemminpuolista. Sarwen, lupaa että lepäät tämän kaiken jälkeen kunnolla. Ajatuksesi eivät selvästikään ole kohdallaan. Ellet sitten toivo että väittämäsi pitäisi paikkansa?" Virnistän.


Sarwen näyttää kieltään:
"Beibi, kaikki käy, paitsi herkkä hetki Arven kanssa. Tai Garin. Tai pikkukaverin. Okei, menen lepäämään."