Saavumme kauppaan jossa on tarjolla monenlaista ravinnonlähdettä. Kerään erilaisia liharuokia, jotka ovat pakattu kätevästi avaruusmatkoja varten. Mukaan eksyy kuitenkin myös oikeita hedelmiä ja erilaisia juotavia. Seuraava kohde on pankki. Lupasin kyllä hoitaa puhumisen jos rahaa ei heru helpolla, mutta en ole edes suunnitellut mitään vielä. Parasta vain katsoa miten tilanne etenee.
Jamima miettii, että miten pankkikeikan pitäisi hoitua.
"Entä jos yritän nostaa tällä rahaa, mutta se ei onnistu ja meidät pidätetään? Ja minkä verran pitää yrittää saada? Mikä on turvallista? Sitäpaitsi, en vieläkään tiedä minkä arvoinen tällainen frellin blutoki on."
"En minäkään tiedä minkä arvoisia ne ovat enkä sitä, miten paljon sitä pitäisi saada. 10 000 kuulostaa toisaalta vähältä, mutta siihen nolla lisää kuulostaa jo paljon hankalammalta saada. Ei auta muu kuin yrittää, ellei sinulla ole jotain parempaa ideaa."
"Menemme tiskille, koitamme saada rahaa. Ilmoita Arvelle ja Garille, että valmistautuvat pelastamaan meidät." Jamima asettuu jonoon itsevarmana.
Nyökkään ja vaivihkaa ilmoitan tilanteen heille, seisten Jamiman vieressä melkein yhtä itsevarmana kuin hän.
Arpi sanoo:
"Voin tulla ulkopuolelle tarkkailemaan tilannetta. Gar on käynnistänyt jo aluksen tyhjäkäynnille valmiina lähtöön."
"Hyvä, tee niin," sanon ja jännittyneenä odotan vuoroamme, yrittäen kuitenkin näyttää huolettomalta.
Chiasm tarkkaavaisempana kuin yli-itsevarma Jamima joka aina kuvittelee, että hän prinsessana selviää tai joku selvittää hänen pulmansa, huomaa useita vartijoita. Pankki on suuri ja sen seinät ovat kullanväriset ja kattoa kannattavat pilarit hopeaa. Korea rakennus. Miltei koreampi, mitä Chiasm on monessa kotimaailmansa planeetassa nähnyt. Heidän vuoronsa lähestyy ja Jamima ehdottaa:
"Sinä olet varmasti parempi pakenija kuin minä. Sopiiko, että jos jään kiinni, sinä kerrot, että pakotit minut siihen?"
Katson aivan pienen hetken Jamimaa toinen kulma koholla ja sanon:
"Yritä nyt vain saada sitä rahaa, mutta älä liioittele. Täällä on paljon vartijoita."
Jamima nyökkää.
"Varmista selustaa, ettemme vaikuta epäilyttäviltä." Heidän vuoronsa tulee.
Yritän pitää silmällä ympäristöä mahdollisimman huomaamattomasti, samalla seuraten Jamiman ja pankkivirkailijan asiointia.
Chiasm ei tarkkaan kuule heidän asiointia, sillä Jamima puhuu tarkoituksella hieman hiljempaa. Hetken kuluttua pankkivirkailija lähtee tiskin takaa pois.
"Mitä sanoit?" Kysyn hiljaa Jamimalta.
"Pyysin rahaa, ja hän lähti sitä hakemaan nyt."
En luota siltikään että tämä onnistuu, vaan pidän silmällä nyt tarkemmin vartijoita.
Hetken kuluttua virkailija palaa säkin kanssa ja ojentaa sitä tiskille. Jamima sanoo:
"Hovineito, ota tuo säkki."
Nyökkään ja otan säkin. Kaikki vaikuttaa liian hyvältä mielestäni, mutta lähden säkin kanssa rauhallisesti kävelemään kohti ulko-ovea.
Jamima kiittää ja kääntyy lähtien kulkemaan rauhallisesti pois.
Kuljen Jamiman vierellä kohti ovea, vilkaisten varovaisesti vartijoita sen lähellä. Voiko tämä todella käydä näin helposti, mietin.
He astuvat pihalle ja Jamima sanoo:
"Sitten kyyti takaisin."
Tiedän että Arpi on täällä jossain, mutten näe häntä joten ilmoitan että olemme toistaiseksi kuivilla ja suuntaamme kulkumme takaisin.
Kun he astuvat kiituriin, pankin sisältä alkaa kuulua hälytyslaitteiden ulvontaa. Chiasm näkee nyt Arven, joka astuu esiin kujalta. Hän heiluttaa kädellään voimakkaasti Chiasmia ja Jamimaa poistumaan paikalta.
"Aja," sanon rauhallisesti ja päättäväisesti kuskille.
"Meillä on kiire."
Kuski lähtee ajamaan kohti avaruussatamaa. Matkalla Sarwen ottaa heihin yhteyttä:
"Avaruussatama on suljettu!"
"Tämä kävikin vähän liian helposti. Mitä nyt?"
Sarwen sanoo:
"Ei tietoa, mutta he aikovat sulkea ja estää myös lähdöt täältä ylhäältä ja tutkia jokaisen aluksen. Gar sanoo, että me lähdemme frelliin täältä."
"Oletteko te kaikki satamalla?"
"Kaikki paitsi te ja Arpi. Meidän pitää lähteä viiden microtin kuluttua, tai jäämme tänne jumiin."
"Emme millään ehdi siinä ajassa. En edes tiedä missä Arpi on nyt," sanon ja katson Jamimaa kysyvästi, onko hänellä ideoita. Tai ei tässä tilanteessa paljon ideoita ole.
Jamima miettii.
"He eivät voi jättää meitä tänne!"
"Mitä me teemme nyt? Yritämmekö tulla sinne vai jotain muuta?" Kysyn Sarwenilta.
Sarwen sanoo:
"Avaruussatama on suljettu ja vartioitu, ette pääse tänne sisälle kuitenkaan. Ja tehän käytitte managerin antamaa korttia, eli ilmeisesti naamanne on sataman henkilökunnan ja varsinkin vartijoiden tiedossa."
"Mitä vaihtoehtoja meille sitten jää? Me jäämme tänne ja te lähdette?" Kysyn turhautuneena.
"Meidän on pakko lähteä. Hankkikaa turvapaikka, koittakaa löytää Arpi, hän tietää mitä pitää tehdä tällaisissa tilanteissa. Mutta älkää tulko tänne!"
"Hyvä on," sanon ja katkaisen yhteyden.
"Pysähdy!" Pyydän kuskia ja sanon Jamimalle:
"Meidän pitää löytää Arpi ja turvapaikka."
Chiasm alkaa kuulla etäistä hälytysajoneuvojen ääntä. Jamima sanoo:
"Emme voi pysähtyä nyt. Meidät löydetään." Katolta kuuluu koputus ja kuski hätkähtää. Nyt hänkin alkaa hermostua. Arpi kurkistaa takaikkunasta sisään:
"Ajakaa! Jonnekin syrjään."
"Aja!" Komennan kuskia.
"Jonnekin syrjään."
Kuski lähtee ajamaan, mutta sanoo:
"Ellette kerro nyt, mitä tämä on, minä pysähdyn. Katollani on joku kammotus, ja siitä suunnasta mistä otin teidät kyytiin kuuluu vartijoiden hälytysajoneuvot. Ettekä edes näytä paikallisilta."
"Emme ole paikallisia ja meillä ei ole aikaa selitellä nyt mitään. Jos haluat että kummajainen pysyy katolla eikä tule sisään, ajat jonnekin syrjään nyt!"
Kuski ei ole kovinkaan vakuuttunut, joten Jamima työntää kätensä säkkiin ja tiputtaa etuistuimelle kolikoita.
"Siinä, blutokeja. Ja jos kysyt, mistä olen, olen prinsessa." Kuskin asenne muuttuu ja hän jatkaa ajamaan.
"Olen yllättynyt miten monesti jo tuo prinessa-kortti on auttanut meitä," sanon Jamimalle hymyillen, mutta vakavoidun pian alkaen seurata ikkunasta, seurataanko meitä ja pääsemmekö turvaan.
Jonkin ajan mutkiteltuaan kaduilla seutu alkaa näyttää huomattavasti huonommalta, ja tien pinta on rikkonaista. Kuin keskustan turisteille tarkoitettu kauneus ja loisto olisi vain silmänlumetta siitä, mitä kaupunki oikeasti on.
"Ensisilmäyksellä en olisi edes uskonut että täältä löytyy tällaisia paikkoja," sanon.
"Kun olemme jossain syrjässä missä ei ole ketään, voit pysähtyä."
Kuski pysähtyy kujan viereen, minkä päässä ei näytä olevan kuin roskia. Katuvalot sammuvat ja ympäristö on klaustrofobinen.
"Teidän pitää tavata yksi henkilö," taksikuski sanoo. Arpi hypähtää katolta alas ja tutkii ympäristön nopeasti. Hälytysajoneuvoja ei enää kuulu.
"Kuka ja miksi?" Kysyn kuskilta.
"Tässä vaiheessa minä alan esittää kysymyksiä, jos joku niitä esittää, eikä minulla ole kysyttävää. Tehkää kuten sanon." Jamima katsoo kuskia halveksivasti:
"Tehkää siis kuten sanot, tavataan joku? Hyvä on. Tapaamme. Ota blutokit ja voit lähteä. Kiitos kyydistä, näkemiin." Jamima on astumassa kiiturista ulos, mutta ovet ovat lukossa.
"Sinulla ei ole kysyttävää, mutta meillä on. Mitä frelliä tämä on ja kenestä oikein puhut? Kenet meidän pitää tavata?" Kysyn ja alan jo epäillä että hän aikoo ilmiantaa meidät suoraan sille, joka meitä etsii.
"En voi mainita häntä, ellei hän itse mainitse itseään." Jamima lyö tuohtuneena ikkunaa.
"Tämä on typerää. Päästä meidät ulos tai tuo ulkopuolella oleva friikki puukottaa sinut!" Jamima alkaa hakata ikkunoita:
"Arpi, auta!"
Tökkään Jamimaa:
"Suu kiinni. Hän kyllä huomaa jos tilanne menee liian pahaksi." Käännän huomioni kuskiin ja sanon hänelle:
"Tämä ei ole oikea hetki arvoituksille. Ketä meidän pitäisi tavata, sano se."
"Teidät haetaan juuri," sanoo kuski ja nyökkää eteenpäin. Kujalla on valoa mikä tulee aukinaisesta raskaasta ovesta. He näkevät neljä hahmoa lähestyvän. Arpi ottaa taisteluasennon, mutta kuski sanoo: "Taistelu on turhaa, emme halua pahaa."
"Miksi luottaisimme sinuun? Emme tunne toisiamme."
"Onko teillä vaihtoehtoa," kysyy kuski.
Hymähdän.
"Arpi, kuski sanoo että he eivät halua pahaa," sanon kommunikaattorin välityksellä.
Arpi ei rentoudu yhtään, mutta antaa neljän henkilön lähestyä häntä. Kaikki ovat aseistettuja, mutta he eivät osoita aseitaan uhkaavasti. Kuski kysyy:
"Voinko aukaista nyt ovet?"
"Kyllä," vastaan ja heti kun ovet aukenevat, astun ulos ja katson lähestyviä henkilöitä.
Jamima seuraa Chiasmin perässä rahapussin kanssa, mutta jää hänen taakseen turvaan. Kuski lähtee peruuttamaan pois. Arpi vilkaisee nopeasti taakse heitä:
"Oletteko kunnossa?"
"Olemme. Aloinkin jo ihmetellä miksi asiat menevät niin hyvin. Nyt on rahaa mutta olemme jumissa täällä," sanon Arvelle, yhä katsoen neljää tulijaa.
"Mistä on kyse? Keitä olette ja mitä haluatte?" Kysyn heiltä.
"Oletteko aseistettuja? Yritättekö vastavirtaa?" Yksi heistä kysyy. Heillä jokaisella on tummat vaatteet ja huppu päänsä päällä. Chiasm huomaa, että puhujan toinen silmä loistaa himmeän punaisena.
"Emme ole aseistautuneita," sanon vaikka en voi olla varma Arvesta.
Punasilmäinen nyökkää.
"Olkaa hyvät, ja seuratkaa minua." Hän ja toinen lähtevät kävelemään takaisin kujalle, mutta kaksi muuta jää odottamaan kulkeakseen Chiasmin, Jamiman ja Arven perässä.
En tiedä mitä tämä on, mutta meillä ei ole vaihtoehtoja. Seuraan punasilmäistä, tarkkaillen häntä kuitenkin.
Kujalla olevasta raskaasta ovesta he laskeutuvat muutaman askeleen kellarin näköiseen tilaan, mikä haisee tunkkaiselle ja kostealle. Nurkissa on laatikoita ja takaseinällä on hylly, joka täynnä rojua. Heidän perässä tulleet sulkevat oven ja Chiasm huomaa, miten monimutkainen lukitusjärjestelmä siinä on kellarin oveksi.
"Mikä paikka tämä oikein on?" Kysyn ihmetellen.
Punasilmäinen ottaa hupun pois päästään ja Chiasm huomaa punaisen hohteen toisessa silmässä johtuvan cybersilmästä, mikä useissa heidän maailman osissa on kiellettyä ja jopa pakanallisena pidettävää. "Tämä, on Punaisen veljeskunnan kellari." Arpi katsoo ympärilleen.
"Hienoa, frellin hienoa." Jamima katsoo Arpea ja saa hieman rohkeutta:
"Teillä on kiva kellari, mitä nyt?"
"En ole koskaan kuullut siitä, joten lyhyt briiffi on paikallaan," sanon, enkä hetkeen saa katsettani irti hänen silmästään. Se on kiehtova mielestäni.
Punasilmäinen katsoo heitä:
"Voiko teihin luottaa?" Jamima pudistelee päätään:
"Koittakaa nyt jo mennä asiaan täällä kellarissanne. Meillä on vähän muitakin huolia kuin teidän salaperäinen kellarinne ja Punainen veljeskuntanne ja mitä ikinä teettekään."
"Luotamme tällä hetkellä yhtä paljon teihin kuin te meihin. Toisaalta, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa ja olette jo nähneet etemme ole aiheuttaneet mitään hankaluuksia. Kerro mikä tämä veljeskuntanne oikein on," sanon punasilmäiselle.
Punasilmäinen katsoo vartijoista yhtä ja nyökkää hänelle:
"Avaa salainen sisäänkäynti." Arpi katsoo Chiasmia ja pudistelee päätään.
Hän ei arvatenkaan pidä tästä, kuten en minä enkä Jamimakaan. Mutta minua alkoi kyllä jo hieman kiinnostamaan tämä veljeskunta ja sen tarina.
Mies, kenelle punasilmäinen sanat osoitti menee hyllylle ja vääntää sen alinta tasoa. Hylly kääntyy sivuun ja paljastaa salakäytävän. Punasilmäinen astuu siitä sisään ja vinkkaa muita seuraamaan. Arpi sanoo:
"Meillä ei ole aikaa tähän." Punasilmäinen pysähtyy ja kääntää päätään:
"Onko teillä vaihtoehtoa?"
"Ei," tokaisen ja lähden seuraamaan häntä.
Käytävä laskee vielä enemmän maan alle kunnes he saapuvat pieneen maanalaiseen keskustaan, jossa on rääsyihin pukeutuneita ihmisiä. Punasilmäinen jatkaa matkaansa tervehtien välillä vastaantuleville. Chiasmia, Arpea ja Jamimaa katsotaan mielenkiinnolla ja pelokkaasti.
Katson paikkaa uteliaana ja ihmetellen. Miksi he ovat täällä maan alla, mietin seuratessani punasilmäistä.
Chiasm ei ole varma, mutta uskoo, että rakennus johon he menevät on keskellä tätä maanalaista kaupunkia. Se on suurempi kuin muut, muttei yhtään sen koristellumpi. Sen suuren ulko-oven yllä on kirjoitus
"Punaisen veljeskunnan temppeli". Jamima katsoo sitä ja kuiskaa:
"Temppeliksi melko koruton."
Vilkaisen Jamimaa ja pudistelen päätäni.
"Eikö kaikki täällä näytä koruttomalta," sanon hänelle hiljaa.
Jamima kysyy Chiasmilta:
"Mikä tämä paikka on?" Niin kutsuttu temppeli ei sisältäkään ole koristeltu. Keskellä sen lattiaa on yksinkertainen pitkä matto, joka johtaa alttarille. Alttarilla seisoo mies selin punaiseen kaapuun pukeutuneena. Hänen edessään temppelin perällä on suuri ikoni, jossa aurinko on maalattu tulipunaiseksi ja se kärventää planeetan pinnan. Planeetta on piirretty ontoksi, ja planeetan sisällä olevat näyttävät selviytyvän.
Kuva ilmeisesti kuvastaa heitä, jotka ovat täällä maan alla.
"En tiedä mikä paikka tämä on Jamima," sanon.
"Olemme kulkeneet jo mukananne tänne asti eikä kukaan ole vielä kertonut mitään siitä, mitä frelliä tämä oikein on," sanon punasilmäiselle, joka on johdattanut meidät tänne.
Kaikki neljä heitä johdattanutta asettuvat polvilleen, myös punasilmäinen. Punaiseen kaapuun pukeutunut kääntyy.
"Muukalaiset, tervetuloa Punaisen veljeskunnan temppeliin."
Huokaisen kuuluvasti ja sanon:
"Tämä taitaa olla näitä hetkiä kun joudut käymään läpi kaiken drenin jauhamisen ennenkuin saat tietää mistä frellistä on kyse."
Jamima katsoo Chiasmia:
"Ole onnellinen, ettei Feala ole täällä!"
"Totta," totean erittäin tyytväisenä siihen, ettei hän ole täällä.
"No niin, joko kerrotte mistä on kyse?"
"Se, mitä teitte oli erittäin rohkeaa. Miten oikein onnistuitte siinä?"
"Miksi meidän kysymyksiin ei vastata mutta meidän pitäisi vastata teidän? Ja mistä oikein puhutte?" Kysyn, vaikka ei se taida olla epäselvää.
"Anna kun selitän..." Arpi sanoo hiljaa hampaidensa välistä:
"Nyt ei ole aikaa selityksille, meillä on omatkin ongelmamme." Punakaapuinen nyökkää. Hän katsoo Chiasmia:
"Näitkin jo ikonimme. Se selittänee paljon. Pinnan eläjät ovat vihollisiamme, rahanahneita ja syntisiä. Te pystyitte kiertämään heidän ahneutensa. Haluan oppia sen, miten onnistuitte siinä. Ehkä sitten voin auttaa teitä." Jamima katsoo hieman hölmistyneenä miestä:
"Syytät heitä ahneudesta, mutta silti haluat itse ryöstää pankin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti