Siivoaminen ei ole alaani, joten siihen menee hetki ennen kuin saan hangaarin puhdistettua ja ruumiit hävitettyä. Kun olen valmis, vien hankkimamme eväät kanttiiniin, otan mukaani jotain lihaisaa ja vien sen ohjaamoon Garille.
"Ole hyvä. Ei parasta, mutta parempaa kuin soijakeitto," sanon.
Gar vilkaisee pakkausta ja repii sen auki maistaen. Hänen ilmeestään näkee, että synteettisen soija- ja lihadieetin jälkeen kuivaliha on kuin juhla-ateria. Arpi on myös ohjaamossa, muut muualla. Arpi tutkii tähtikarttaa.
"Meillä on puolimiljoonaa blutokia, muttemme vieläkään tiedä, minne mennä."
"Yritämmekö löytää tien tutuille maisemille vai etsimmekö täältä jonkin planeetan jossa Gar voi vihdoinkin asennuttaa sen tykin?"
Gar sanoo:
"Tykin asennus, sen jälkeen menemme takaisin katsomaan sitä hyppyporttia, minkä kautta tänne olemme saapuneetkin."
"Hyvä on. Uskallammeko lähestyä lähinnä olevaa planeettaa? En tiedä miten pidettyjä te olitte kotona, mutta täällä olemme jo keränneet vihamiehiä useammin kuin kerran, enkä haluaisi törmätä kehenkään joka haluaa vangita meidät."
Gar sanoo:
"Ajattelin ottaa etäisyyttä, en tiedä miten pitkälle tuon planeetan vaikutusvalta ylettyy. Olemme pankkiryöstäjiä sekä uskonnollisen lahkon johtajan murhaajia siellä."
Nyökkään ja siirryn itsekin katsomaan tähtikarttaa.
"Valikoikaa sitten joku ja otetaan kurssi sinne."
Arpi nyökkää ja sanoo:
"Olet alkanut viime päivinä komennella paljon."
"Joskus vain tuntuu siltä että kukaan muu teistä ei sano tarpeeksi nopeasti yksinkertaisiakaan asioita ja siksi minä olen täällä." Vastaan hymyillen.
Arpi jatkaa tähtikartan tutkimista ja sanoo:
"Kunhan et rupea liian nenäkkääksi."
"Mm." Hymähdän kohauttaen olkapäitäni ja jään seuraamaan sivusta heidän valintaansa seuraavaksi planeetaksi.
"Seuraava pysähdyspaikka, ei varmasti tarvitse ehdottaa kahdesti, mutta olisiko hyvä että pysyisimme ainakin suurinpiirtein ryhmänä ettei kukaan hanki lisää ongelmia?"
Gar sanoo:
"Jamiman on hyvä pysyä aluksella. Meillä on nyt ruokatarvikkeita, asennamme tykin ja häivymme. Kenenkään ei tarvitse lähteä pois alukselta paitsi Sarwenin ja Arven ja minun, jotka etsivät mekaanikon."
Vilkaisen Garia ja hymähdän. Siitä olen samaa mieltä että Jamiman ei välttämättä tarvitse poistua alukselta, mutta kuvittelin kyllä itseni jaloittelemassa turvallisesti.
Gar näkee Chiasmin ilmeestä, mitä hän ajattelee:
"Sinä pidät huolen, ettei Jamima lähde ulos."
"Minä? Ettekö voi vain lukita hänen oveaan?"
Gar katsoo Arpea.
"Tiedätkö, se alkaa kuulostaa jo meidänkin toimenpiteisiin hieman yliampuvalta. Ja tiedät, mitä valitusta siitä saisi kuulla. Sen jälkeen hänet saisi pitää lukittuna koko matkan ajan. Ja hän kuitenkin on al-Malik. Kun pääsemme takaisin ja hän haluaa pois kyydistä kun on nähnyt maailmaa tarpeeksi, emme enää halua al-Malikin huonetta vihollislistaamme jatkoksi." Gar katsoo Arpea:
"Eikö Chiasm ole nähnyt listaa vihamiehistämme?" Arpi pudistelee päätään. Gar jatkaa:
"Se on masentava lista."
Katson vuoroin kumpaakin ja kysyn:
"Miten minä sitten häntä pidättelen? Tai no, antaa olla. Keksin jotain."
Arpi nyökkää.
"Gar, taisin löytää planeetan. Tavallinen kauppaplaneetta, sotilaallisuus melko alhainen. Ei pitäisi olla mitään outoa." Gar nyökkää:
"Sinne siis."
"Mikä on arvioitu saapumisaika?"
Gar vastaa:
"Noin pari vuorokautta."
Nyökkään.
"Hyvää aikaa siivota ja järjestellä tavaroitanne hangaarissa, sitten peukalonpyörittelyä ties kuinka pitkään ennenkuin olette saaneet hommat hoidettua planeetalla," sanon ja huokaisten poistun ohjaamosta. Menen hangaariin ja katson tavaroita hetken hiljaa ja päätäni pudistellen aloitan työn. Olisinhan voinut tehdä tämän Jamiman kanssa, pitäen hänet kiireisenä sillä aikaa kun muut ovat planeetalla, mutta Jamima vierastaa työntekoa ja mielelläni minä siivoan paikan kuuntelematta loputonta valitusta ja napinaa.
Chiasmin yrittäessä miltei mahdotonta tehtävää järjestellä useiden laatikoiden sekaista sisältöä, hän kuulee takaataan kolahduksen hangaarin lattialta.
Lopetan sen mitä olin tekemässä ja käännyn katsomaan taakseni. Mielestäni en ainakaan itse pudottanut tai kaatanut mitään, mutten voi tietenkään olla varma.
Sarwen seisoo Chiasmin takana. Hänellä on käsi edelleen ojennettuna ja hänen jaloissaan on jakoavain. "Olet näemmä siivoamassa?"
"Ai sinä. Ehdin jo ajatella että jokin loinen tai jyrsijä on eksynyt hangaariin," sanon ja rentoudun.
"Kyllä, siivoan tätä koska huomasin että sinulla oli vaikeuksia löytää tavaroita täältä. Eli minut käskettiin tekemään tämä." Jatkan ja naurahdan hieman.
Sarwen noukkii jakoavaimen ja sanoo:
"Ajattelin, että sinä olisit noukkinut tuon. Aina tosin ei voi onnistaa."
"Olisit pyytänyt," sanon virnistäen ja otan sen hänen kädestään, heittäen yhteen laatikkoon muiden sekalaisten työkalujen joukkoon.
"Kuulitko jo uudesta suunnitelmasta?" Kysyn ja yritän epätoivoisesti jatkaa mahdottomalta tuntuvaa tehtävää.
"Kuulin. Noin kaikki suunnitelmat tähänkin asti ovat alkaneet. Mutta jos tällä kertaa ei tee kuin välttämättömän, niin mikään ei voi mennä pieleen." Hän pyyhkäisee hikeä otsaltaan ja riisuu nahkatakkinsa heittäen sen olalle.
"Täällä on melko kuuma. Pitänee tarkistaa myös ilmastointi samalla." Hän iskee silmänsä:
"Vai oletko se sinä?"
Lopetan jälleen tekemiseni ja käännyn katsomaan Sarwenia.
"Yritätkö sinä iskeä minua?" Kysyn ja astun askeleen lähemmäs häntä.
Sarwen hymyilee:
"Iskeä? Eikö se kuulostakin kovin kornilta?"
"Ehkä," sanon ja astun vielä yhden askeleen lähemmäs.
"No, naistenmies. Miten on, yritätkö?"
Sarwen vaivautuu hieman:
"Tiedän mitä tässä käy. Annat ymmärtää, muttet ymmärrä antaa tilaisuutta."
"Se miksi en taida antaa sinulle tilaisuutta on ihan oma vikasi, Sarwen. En tiedä mitä elokuvia olet katsonut tai mitä oppaita olet lukenut, mutta kehottaisin sinua vaihtamaan kanavaa sillä tuo ei oikeasti toimi. Et saa itseäsi näyttämään silmissäni mielenkiintoiselta koska isket silmää ja vihjailet kuumuuden johtuvan minusta. Oikeasti Sarwen, se ei toimi," sanon hänelle suoraan mitä ajattelen, mutta katsoessani häntä minun käy myös sääli. Hän tarkoittaa hyvää mutta yrittää vain liikaa.
Sarwen virnistää:
"Ehkä se johtuu siitä, että olet laadukas nainen, etkä sellainen mitä roikkuu kapakoissa yön pikkutunneilla. Ehkä minun laatuni on tipahtanut, koska en ole kohdannut pitkään aikaan kaunista, älykästä, hieman nenäkästä mutta ennenkaikkea seksikästä naista."
"Sarwen," aloitan ja huokaisen katsoessani häntä hymyillen.
"Olet suloinen. Pidän hiuksistasi, et haise rasvalle tai koneöljylle aina ja pidät muutenkin huolta ulkonäöstäsi. Mutta sinä olet outo ja yrität ihan liikaa. Sitäpaitsi, en tiedä edes mitä oikeastaan haluat. Haluatko tutustua minuun paremmin vai odotatko vain hetkeä kun saat kaataa minut petiin?"
Sarwen katsoo Chiasmia totisena, mutta Chiasm ei voi olla varma laskeeko hän leikkiä.
"Haluatko rehellisen vastauksen?"
"Haluan," vastaan ja katson häntä silmiin.
"Toinen vaihtoehto on houkutteleva. Ja kyllähän me tässä tutustumme kun elämme pienessä kommuunissamme, jota johtaa hirmuvaltias Gar."
"Selvä. Haluat siis tutustua minuun paremmin ja sitten kaataa minut petiin," sanon virnistäen.
"Sarwen, en tiedä mitä sanoa. Yleensä hoidan tällaiset tilanteet niin, että pidän hauskaa juuri sen verran kuin itse haluan ja jätän miehen nuolemaan näppejään ja ihmettelemään, mihin hänen käteisvaransa ovat hävinneet."
"Minulla ei ole käteistä, eli minusta ei ole sellaista hupia. Ehkä näet minut jonain muuna kuin rahapussina joskus."
"En näe sinua nytkään rahapussina, mutta ymmärsin mitä tarkoitit," sanon ja noukin työkalun käteeni, pidellen ja pyöritellen sitä kädessäni hetken ja kysyn sitten:
"Oletko ollut samanlainen muiden kanssa? Yrittänyt päästä Jamiman ja Fealan lähelle kuten minun?"
"Jamima ei ole minun makuuni, vaikka taidan olla naisten seurassa sellainen, että yritän kaikkia vaikken olekaan valmis mihinkään. Fealan kanssa en. Hän on sentään papitar."
"Valitettavasti hän tulisi tuottamaan pettymyksen sinulle joka tapauksessa. Minäkin sain sen kokea vaikken tarjonnut muutakuin samaa petiä nukkumiseen," sanon ja naurahdan vaisusti.
"Sarwen, älä yritä niin kovasti. Ole oma suloinen itsesi ja jätä yrittäminen pois. Joku ei voi olla huomaamatta sinua, olen varma siitä."
Sarwen kohauttaa olkapäitään.
"Jaaha, miten olet ajatellut näitä järjestää? En tule sen enempää sotkemaan siivoustasi, mutta voin auttaa jos haluat. Jotkut näistä rojuista ovat todella painavia."
"Työkalut omaan paikkaan. Kevyet omaan ja painavat omaan. Mutta kaikki toistensa lähelle niin, että ovat helposti löydettävissä. Muut rojut mistä en edes tiedä mitä kaikki ovat, jonkinlaiseen järjestykseen nekin jotta ovat selvästi näkyvillä mutta siististi. Ylimääräiset laatikot järjestykseen pois tieltä ja ne joilla on käyttöä, nekin järjestykseen mutta näkyville. Frellin yksinkertainen suunnitelma ja toteutus kuin paha painajainen. Otan apusi siis mielelläni vastaan," sanon hymyillen ja osoitan yhtä laatikkoa, alkaen tyjentää sitä romuista ja täyttämään työkaluilla.
Sarwen katsoo Chiasmia kädet lanteillaan pitkän aikaa.
Jatkan siivousta jonkin tovin ja Sarwenia katsomatta sanon:
"Tai sitten annat minun yksin hoitaa tämän kaiken, sekin käy."
Sarwen vain katsoo Chiasmia:
"Nyt ymmärrän, miksi tätä ei ole siivottu. Sinua on mukava katsella." Hän nauraa:
"Eli, työkalut samaan laatikkoon, pienikokoisemmat siis, minä voin lajitella niitä mistä et tiedä mitä ne ovat. En minäkään kaikkea tiedä. Garin alus, Garin rojut."
"En ota siis vastuuta tavaroiden katoamisesta, eli emme heitä mitään pois. Kaikki vain järjestykseen," sanon ja naurahdan itsekseni Sarwenia ja hänen lausahdustaan siitä, että minua on mukava katsella. Hän on todella suloinen, en voi kieltää sitä.
He ovat saaneet ehkä kymmenesosan järjestykseen rehkittyään yhdessä kuusi arnia, ja Chiasm sitä ennen kaksi arnia. Sarwen istuutuu laatikon päälle ja katsoo ympärilleen:
"Maksetaanko sinulle palkkaa tästä?" Hän nauraa.
"Kehtaatkin kysyä," sanon virnistäen ja pyyhkäisen hiuksia silmiltäni.
"Saan ruokaa, jonka olen Jamiman kanssa hankkinut ja hallitsen osan rahoista, jonka senkin olen Jamiman kanssa hankkinut. Tavallaan siis saan palkkaa, mutta tiedätkö, olen matkustanut paikasta toiseen, pienemmässä mittakaavassa tosin kuin nyt teidän kanssanne, mutta en ole vielä koskaan tuntenut mitään paikkaa sopivaksi jäädä. Tämä teidän ruosteinen sillipurkkinne," sanon ja levitän käteni, katsoen hangaaria:
"On tuntunut kodilta." Lasken käteni ja katson Sarwenia.
"Arpi sanoi minulle, että hän luulee minulle käyvän kuten muille. Että jään tänne alukselle. Olen miettinyt sitä ja olette varmasti huomanneet etten ole puhunut enää pääsystä pois tältä purkilta. Mietin vain sitä, olisiko se sitten niin paha asia jos jäisinkin tänne?"
Sarwen nyökkää.
"Meille kaikille paitsi Garille on käynyt niin. Minunkin piti vain hankkia kyyti pois, sitten tuli tilaisuus hankkia hieman käteistä kunnes ystävystyinkin jo Garin kanssa ja Gar tarvitsi miehistöä, sillä yksin tämän aluksen lentäminen on työlästä. Arpi, sama homma."
Nyökkään ja nakkaan vielä yhden esineen oikeaan paikkaan, kunnes pudistelen käsiäni ja pyyhkäisen hikipisaroita otsaltani.
"On vielä niin paljon mitä haluaisin tietää teistä. Miksi Arpi pelasti Fealan, mistä hän pelasti hänet ja mikä on Jamiman tarina. Kaikki varmasti selviää minulle aikanaan, tai sitten ei. Yksi asia tällä aluksella ei ole kuitenkaan niinkuin pitäisi," sanon ja katson Sarwenia hymyillen, mutta ikävää tuntien.
"Se omituinen otus, Sha-Tzuu puuttuu täältä."
Sarwen nyökkää.
"Pakko sanoa, että vaikka pikku vakoojamme oli yhtä hyödyllinen täällä omassa maailmassaan kuin me, hän oli ihan mukava veijari." Hän pitää tauon.
"Kaikkia tarinoita edes minä tai Gar emme tiedä. Emmehän tiedä sinunkaan tarinaasi. Saanko tarjota neidille illallisen?"
"Tämän kaiken jälkeen se kuulostaa juuri siltä mitä tarvitsen," sanon nyökäten ja seuraan Sarwenia kanttiiniin. Otan lihaisimman ruuan mitä löydän ja kahvin, istuutuen pöydän ääreen nauttimaan ateriasta.
Sarwen katsoo Chiasmia kun he syövät:
"Niin, mikä on sinun tarinasi?"
"Minun tarinani?" Kysyn ja siemaisen kahvia.
"Lähdin kotoa aikaisin, kiertelin halutessani nähdä maailmaa muualta kuin asuntoni ikkunasta tai lähikorttelista. Ei ollut rahaa, ei päämäärää eikä mitään velvotteita paitsi rahan hankkiminen. Se on ollut helppoa ja sitä saadessani olen aina vaihtanut paikkaa etsiessäni jotain parempaa. Tuttu tarina nuoren kasvavan ja aikuistuvan naisen elämässä, joka ei ole halunnut asettua mihinkään. Yksi asia on johtanut toiseen ja toinen kolmanteen, jonka kautta olen löytänyt nyt itseni täältä," sanon ja muistelen menneisyyttäni ja sitä suurta salaisuutta mitä kannan sisälläni. En ole unohtanut sitä vieläkään, vaikka siitä on jo aikaa.
Sarwen nyökkää.
"Aika harva lähtee minnekään. Ajattele miten paljon meidänkin imperiumissa on planeettoja ja asukkaita, mutta silti suurin osa elää sitä pientä elämäänsä omassa kylässään. Toisaalta, he eivät ole jatkuvasti vaikeuksissa." Hän nauraa.
"Tuossa olet oikeassa. Mutta he myös jäävät niin paljosta paitsi. He eivät tiedä mitä kaikkea ympärillä voi olla. En minäkään vaikeuksiin halua, mutta niiden kautta olen saanut nähdä paljon sellaista mitä en ikinä kotona olisi nähnyt."
Sarwen nyökkää.
"Mutta ellet tiedä mitä täällä on, osaisitko kaivata sitä?"
"En," vastaam ja syön ruokaani.
"Joillekin sopii vakituinen elämä jossain missä ovat tottuneet elämään. Minulle ei. Mutta entä te? Sanoitte haluavanne kotiin, mutta tarkoittiko se jokaisen omaa henkilökohtaista kotia vai vain tuttuja maisemia?"
"Tuttuja maisemia."
Nyökkään kuullessani vastauksen joka miellyttää minua.
"Seuraavan etapin jälkeen palaamme hyppyportille, kuten tiedätkin jo. Tutut maisemat houkuttivat minua paljon siitä asti kun eksyimme tänne, mutta jostain syystä täällä tuntemattomassa oleminen ei ole niin huono asia enää. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että siellä niinsanotussa kodissa ei ole vieläkään sitä kotia, jota minä kaipaisin. Mitä sitten kun pääsemme takaisin kotiin? Jatkatte sitä mitä olitte tekemässä, eli yritätte hankkia elantonne jotenkin ja matkata paikasta toiseen?"
Sarwen oikeasti miettii Chiasmin kysymystä.
"En tiedä. Todennäköisesti, mutta tiedätkö mitä? Tuo kuulostaa kovin laimealta kaiken tämän jälkeen. Raha ei tuo onnea. Se auttaa kyllä, mutta nyt meillä on viisisataa tuhatta blutokia ja oikeastaan en tunne, että tilanne olisi muuttunut mitenkään."
"Meillä, siis todellakin meillä kaikilla on se viisisataatuhatta blutokia ja tilanne muuttuu sillä vain sen verran, että Gar saa asennettua sen tykkinsä alukseen. Ja saa parempaa ruokaa automaatiin. Sen jälkeen tilanne on aivan sama kuin silloin, kun minä tulin alukselle. Mutta onko sillä niin väliä? Olette tulleet toimeen ennenkin ja tehneet sitä mitä teittekin. Tykin ja paremman ruuan kanssa se varmasti onnistuu paremmin," sanon hymyillen ja juon kahvini loppuun.
Sarwen virnistää:
"Gar saa tykkinsä ja ruokaa joten hän on tyytyväinen. Mitä me muut muka tarvitsemme." Hänen sanoissaan on selkeästi ironiaa.
"On muuten jotain, mitä pikku vakoojakaan ei tiennyt. Minulla on konjakkipullo piilossa. Haluaisiko neiti tulla yömyssylle?"
"Mikä ettei," sanon ja nousen ylös.
"Se muuten on asia mikä pitää korjata tällä aluksella. Täällä pitäisi olla saatavana edes joskus huikka kahvia väkevämpää, joten kun ruokalistaa uusitaan, tulee tarjolle myös jotain juotavaakin."
Sarwn nyökkää ja he lähtevät hänen hyttiinsä. Sarwen ottaa lukitusta työpöydän laatikostaan pullon ja pahvimukit. Hän kaataa kummallekin.
"Tee olosi mukavaksi, beibi." Hän virnistää ja kohottaa kuppia.
"Olet parantumaton," sanon virnistäen ja istuudun hänen pedilleen, kohottaen kuppia ja siemaisen siitä hieman enemmän kuin naisellisesti.
"Maistuu hyvältä." Sanon maistellen suussani konjakin hieman väkevää, mutta maukasta makua ja katson Sarwenia tutkivasti. Tiedän jo miltä hän näyttää, mutta katson häntä silti.
Sarwen siemaisee myös.
"Tämä on klisee, mutta olen säästänyt tätä jotain tärkeää varten." Hän nyökkää Chiasmia.
"Okei, se oli klisee, mutta totta. Joka tapauksessa, sinä et taida olla nainen jonka voi juottaa sänkyyn kanssani, joten nautitaan tästä juomasta ja seurasta kunnes katsot kelloa ja sanot, että onpa myöhä vaikka meillä ei edes ole vuorokausirytmiä täällä. Hyväksyn sen, mutta pyydän päästä saatille. Sinun hyttisi ovella tietysti odotan kutsua sisään, mutta sanotkin minulle, että hyvää yötä. Ajattelen, että saan suudelman, mutta vedätkin oven kiinni. Sitten tulen takaisin, juon lisää ja itken itseni uneen."
"Sarwen, enkö juuri sanonut tuosta?" Sanon naurahtaen.
"Silloin kun tulit baarissa luokseni ja tarjosit sen drinkin," aloitan ja pysähdyn hetkeksi, jatkaen sitten: "No okei, olisin unohtanut sinut huomatessani ettei sinulla ole rahaa. Mutta jos olisit käyttänyt aikaa enemmän minuun olemalla vain oma itsesi, olisin voinut jopa viettää yön kanssasi. Mitä se ikinä sitten käsittäisikään, sillä sanoithan jo että yrität jokaista muttet tee oikeasti mitään. Olisimme voineet pelata paperi-kivi-sakset- peliä tai muuten vain jutella niitä näitä ja olen varma että olisit saanut suudelman minulta, mutta siihen se todennäköisesti olisi jäänyt. Nyt puhut suoraan mitä ajattelet ja luulet ja tiedätkö, en naisena voi edes esittää että tuollainen toimisi. Rehellisyys on hienoa, mutta tuo ei ole sitä mitä nainen haluaa kuulla." Naurahdan ja pudistelen päätäni.
Sarwen virnistää.
"Niin, olen rehellinen, sanoithan, ettei minun kannata yrittää liikaa ja luulen, että jos olisin tehnyt noin enkä vain sanonut sitä, niin tulos olisi ollut sama. Nyt kun sain tämän pois välistämme, niin ehkä voimme keskustella normaalisti. Kuten ystävät. Tiedäthän, en viitsi yrittää sinua enää huonoilla iskurepliikeillä, sillä ne eivät sinuun toimi mitenkään. Joten, tässä olemme. En yritä iskeä sinua, vaan juomme konjakkia. En edes tuonut sinua tänne iskeäkseni sinua." Sarwen nauraa.
"Valehtelenko nyt itsellenikin jo?"
"Kuulostaa siltä. Haluaisin viettää aikaa sinun kanssa ystävänä nyt, mutta teet siitä tahtomattasi hieman kiusallista," sanon ja virnistän hieman.
Sarwen nyökkää.
"No, miten voimme tehdä tilanteesta vähemmän kiusallisen?"
"Helpommin sanottu kuin tehty. Lakkaa olemasta tuollainen ja yritä vähemmän," sanon hymyillen. "Olen sanonut sen jo niin monta kertaa, että toivon sinun ottavan sen tosissaan."
Sarwen on hiljaa ja kaataa kummallekin lisää konjakkia.
"Sarwen," aloitan ja juon kuppini tyhjäksi.
"Älä tuhlaa juomaasi jos kerran olet säästänyt sitä," sanon ja nousen ylös.
"Pidän sinusta, mutta olet outo omalla tavallasi. Sanoin jo monesti ja sanon vielä, lakkaa yrittämästä liikaa ja huomaat, että jotkin asiat menevät omalla painollaan jos ovat mennäkseen. Kiitos juomasta, menen nyt nukkumaan." Kumarrun Sarwenin puoleen, tartun häntä hellästi käsilläni poskista ja suutelen häntä. Maistan hänen suustaan väkevän konjakin maun.
"Halusit varmasti tietää millaista olisi suudella kanssani ja nyt tiedät," sanon irrottaututessani hänestä ja kävelen ovelle.
"Älä yritä enää. Se ei vain toimi."
Sarwen jää istumaan sängylle. Hän sanoo:
"Tuo on epäreilua, en ollut valmistautunut enkä nyt tiedä kunnolla." Hän laittaa pullonsa takaisin työpöydän laatikkoon.
Päätäni pudistellen palaan hänen luokseen ja suutelen häntä uudelleen, tunnustellen itsekin paremmin miltä hän tuntuu ja maistuu.
"Entä nyt?" Kysyn irrottautuessani.
Sarwen nyökkää.
"Hieman parempi. Ehkä sinun on parasta nyt mennä, ennen kuin sanon jotain typerää. Kuvittele, että ilta oli mukava ja niin edelleen. Minä ainakin kuvittelen." Hän pitää tauon ja virnistää:
"En kuvittele sinusta sellaista ennen nukkumaanmenoa, mitä ehkä saatoit kuvitella minun kuvittelevan."
"Hyvä, sillä tämä oli vain tämä. Suudelma, eikä mitään muuta. Lepää hyvin, Sarwen," sanon ja poistun omaan hyttiini. Sarwen ja hänen säälittävyytensä pyörii päässäni hetken, kunnes saan ravistettua sen pois mielestäni ja tilalle tulee se mieletön urakka, mikä on vielä edessä siivotessa hangaaria.
Seuraavana aamuna Chiasm herää, kun hänen oveensa jyskytetään. Aamu on väärä termi, sillä avaruudessa kelloajoilla ei ole väliä, sillä ei ole aurinkoa mistä vuorokausia seurata. Kuitenkin aluksen kellot on säädetty imperiaaliin aikaan.
"Hyvä on, hyvä on," sanon unieni keskeytettyä.
"Ovi on auki." Nousen istumaan ja hieron silmiäni, odottaen kenen tahansa ryntäävän tänne kertomaan jotain, mistä en pidä.
Gar seisoo oviaukossa valtavana.
"Hyvää huomenta." Hän haistelee ilmaa ja nyrpistää kuonoaan.
"Hyvää ja hyvää. Miksi tämä herätys?" Kysyn katsoen väsyneenä ja ihmeissäni Garia.
"Koska kuulin Arvelta, ettei hangaaria ole siivottu."
"Et voi olla tosissasi!" Sanon ja painan pääni takaisin tyynylle.
"Arpi ei taida tietää mikä frellin homma sen siivoamisessa on ja minäkin tarvitsen lepoa joskus."
"Arpea ei kiinnosta mikä frellin homma siinä siivoamisessa on, koska hän ei ole sitä tehnyt. Ketään ei kiinnosta. Mutta sinä pikkuinen, sinä olet oiva uhri siihen. Jos sinulla on työt kesken, miksi juoda alkoholia ja näyttää tuollaista naamaa aamulla. Ylös ylös vai kannanko minä sinut?"
Kohotan päätäni hieman ja sanon:
"Oikeastaan kantaminen kuulostaa hyvältä, mutta sitä ennen haluan siistiytyä. Odotatko siis sen aikaa?" Kysyn virnistäen ja hitaasti alan nousta sängystä.
Gar sanoo:
"Pitääkö minun vahtia siistiytymistäsi, ettet rojahda takaisin sänkyyn olettaen, että olen kiireinen enkä huomaa vaikka torkut vielä muutaman arnin?"
"Kolmekymmentä microtia ja olen valmis," sanon vaikka silmäni ovat puoliksi vielä kiinni, mutta nousen nopeasti ylös, kastelen kasvoni kylmällä vedellä ja puen nopeasti vaatteet ylleni.
"Valmis," totean järkyttyneenä kylmän veden herätyksestä.
"Kanna minut," sanon vielä virnistäen.
Gar sanoo:
"Haluatko tosissaan, että kannan sinut? Hyppää reppuselkään, näytät siltä, että sinulta kestää pari arnia raahustaa hangaariin."
Nyökkään ja hyppään Garin selkään. Aluksi inhosin hänen karvaista olemustaan peläten ja kuvitellen että hänen turkkinsa kihisee ties mitä kirppuja ja loisia, mutta itseasiassa se tuntuu melko pehmeältä ja puhtaalta siihen nähden mitä kuvittelin.
Gar lähtee siintämään kaikkia kuutta raajaansa käyttäen huimaa vauhtia kohti hangaaria, välillä hypäten risteyksessä seinään ja siitä pongahtaen seuraavalle käytävälle. Matkalla Feala on kävelemässä kohti ruokalaa, mutta Gar loikkaa hänen yli ja ellei Chiasm olisi kumartunut hän olisi lyönyt päänsä käytävän kattoon. Takaa kuuluu Fealan pirteän heleä huudahdus:
"Huomenta!" Kun Gar jarruttaa hangaarissa, hän tekee sen tarkoituksella niin nopeasti, että Chiasm tipahtaa hänen selästään selälleen hänen eteensä. Gar kumartuu aivan Chiasmin ylle.
"Siivoa."
"Kiitos kyydistä," sanon pidellen vartaloani ja nousen ylös. Vaikka saimmekin Sarwenin kanssa osan siivottua, kaikki näyttää silti aivan samalta kuin ennen siivousta. Mahdoton tehtävä, ajattelen ja alan levittää kaiken roinan mitä emme saaneet siivottua, lattialle. Siihen menee jo pieni ikuisuus ja otsani on märkä hiestä, mutta silti alan kasata tyhjiä laatikoita riviin ja alan lajitella esineitä niihin yksitellen, väsyneenä ja nälkäisenä.
Sarwen saapuu myös paikalle jonkin ajan kuluttua. Hän venyttelee ja kysyy, että mihin he jäivät.
Osoitan lattialla olevaa suurta rojukasaa ja sanon:
"Tähän. Tyhjiä laatikoita on tuossa ja nämä menevät jonkinlaiseen järjestykseen niihin."
Sarwen huokaisee syvään.
"Tämä on ihan dreniä. Gar on paljon voimakkaampi kuin me, hänellä on enemmän käsiä ja hän tietää mitä tämä romu on."
"Totta, mutta häntä ei kiinnosta siivota. Sinunkaan ei tarvitse mutta edelleen apu on tervetullutta," sanon ja alan kyllästyneenä lajittelemaan tavaroita laatikoihin.
"Ja tämä pitää saada valmiiksi tänään. En halua herätystä enää vain sen takia, että joku on jäänyt siivoamatta."
Sarwen alkaa tehdä myös töitä. Hänkin osaa tehdä jotain, vaikka muka välttelee tai vaikuttaa siltä, ettei osaisi. Chiasm huomaa, että tässä asiassa hän on tehnyt itsestään hieman typerämmän kuin oikeasti on.
Sivusilmällä seuraan miten ahkerasti Sarwen tekee töitä ja ajoittain tunnen jopa itseni tyytyväiseksi. Ellei väsymystä ja kyllästymistä lasketa mukaan.
Kolmen arnin kuluttua Sarwen sanoo:
"Tämä ei lopu koskaan. Tämä on tylsää ja typerää. Miksi meillä ei ole orjia tai jotain? Voisimme ottaa kyytiin Musterin joka ottaisi kyytiin orjia jotka hoitaisivat tämän homman, ja saisimme vielä rahaakin siitä."
"Se ei taida toimia ihan niin yksinkertaisesti kuin ajattelet. Ja minä en välttämättä haluaisi työskennellä orjakauppiaan kanssa. Sanotaan niin että kokemus sheikistä ja hänen palatsistaan oli tarpeeksi traumaattinen," sanon ja totean itsekin tämän homman olevan loputonta näinkin monen arnin jälkeen. "Minä olen luvannut hoitaa tämän ja minä hoidan sen mitä olen luvannut. Kesti se sitten miten pitkään tahansa," sanon vaikka epätoivo tavaran paljoudesta paistaa läpi sanoistani.
Sarwen katsoo Chiasmia.
"Tuota lausetta en olisi halunnut kuulla."
"Miksi? Enhän minä sinua pakota olemaan tässä mukana," sanon ja jatkan töitä hiki valuten otsaltani.
Sarwen virnistää toisesta suupielestään:
"Mutta en voi jättää naista pulaankaan. Sinä alat olla jo vakiokalustoa täällä, mutta kuitenkin Arpi ja Gar pompottavat sinua miten haluavat. Toisaalta, tavallaan paikkaat täältä sen paikan. Toivon vain, ettet koskaan tule paremmaksi ajatuskoneen käyttäjäksi kuin minä tai minä joudun näihin hommiin koska sinä korvaisit minut."
"Siitä ei ole pelkoa. Haluan kyllä oppia sen käytön, muttei minulla ole hinkua tulla siinä mestariksi. Muiden pompottaminen ei sinänsä haittaa, mutta minut pistetään tekemään juuri niitä tehtäviä mistä sanoin etukäteen, etten niitä tee. Kuten tämä. Siivoaminen," sanon ja paiskaan kädestäni esineen yhteen laatikkoon.
Sarwen nyökkää:
"Arpi ja Gar taitavat olla laiskoja, prinsessan arvolle ei sovi tällainen ja Feala on liian... meditaavinen."
"Eli minä olen hyvä hyväksikäytettävä. Nämä ovat ainoita hetkiä kun mietin alukselta poistumista, mutta toistaiseksi olen suoriutunut kaikesta mitä minulta on pyydetty. Tämä tosin tuottaa hankaluuksia enemmän," sanon ja hyvin kyllästyneenä tähän siivoamiseen saan edes hetkeksi energiaa ja paiskoen saan muutaman tavaran nopeasti laatikkoon, huokaisten sitten.
"Ehkä ne tietävät että tämä on mahdoton tehtävä ja luulevat etten selviydy tästä," sanon hiljaa itsekseni. "Ehkä he luulevat että tässä menee ikuisuus ja aina kun saavat minut kiinni lepäämästä, usuttavat minut takaisin hommiin ja uskovat että kyllästyn tähän kaikkeen ja haluan pois. Ehei, niin ei tule käymään. Minä siivoan tämän," sanon päättäväinen kiille silmissäni ja jatkan tavaroiden laittamista laatikoihin hengästyneenä, väsyneenä ja nälkäisenä.
"Tai ehkä he haluavat, että tunnut kuuluvan porukkaan, sinulla on jokin tehtävä etkä vain seisoskele peukaloita pyöritellen."
Keskeytän työni hetkeksi ja katson Sarwenia.
"Että tämä olisi tehtäväni? Siivota? Voi olla että olet oikeassa mutta minä oikaisen sitten heidän käsityksensä kunhan olen siivonnut tämän. Kukaan muu ei olisi tehnyt tätä ja kunhan minä saan sen tehtyä, voin sanoa suorat sanat jos joku tämän jälkeen pyytää minua siivoamaan yhtään mitään."
Sarwen nyökkää ja alkaa kantaa raskasta jonkin koneen osaa.
"Kerro vain Garille suorat sanat, sen minäkin haluan nähdä."
"No ehkä nätisti sanon hänelle etten ole täällä siivoojana," sanon vaisusti ja jatkan töitä.
Kumpikaan ei tiedä kuinka kauan on mennyt aikaa, mutta he lähenevät jo puolta väliä. Sarwen ottaa kommunikaattorinsa ja kysyy Garilta:
"Kauanko vielä?" Hetken kuluttua kuuluu vastaus:
"Kaksitoista arnia." Sarwen sanoo:
"Hyvä, saamme levätä, sillä meidän pitää olla pirteitä varmuuden vuoksi kun laskeudumme seuraavaan dren-planeettaan. Sitäpaitsi..." hän pitää tauon.
"Meinasin sanoa, että meillä on aikaa sitten siivota tämä, mutta menenkin maihin ja sinä jäät tänne." Sarwen laittaa etusormensa oikean silmänsä alaluomelle ja valuttaa sitä poskeaan pitkin alas kuin kyyneltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti