Sessio 34 - Putken putsaajat

"Ei kuulosta lempipaikaltani mutta tarpeeksi hyvältä kaupantekoon," sanon hiljaa, kuvitellen mielessäni paikkaa.
"Miten pitkä matka?"

Gar vastaa:
"Tarpeeksi. Mitä sinulle nyt keksimme, kun hangaarikin on siivottu?" Hän virnistää ja Chiasm huomaa, miten hänen hampaansa kiiltävät valossa. Hän muistaa myös, miten aseettoman Garin kohdalla alkoi turvakameran hälytin soimaan ja se loppui, kun hän irvisti kameralle.

"Tuo juttu," aloitan ja osoitan varovasti hänen hampaitaan jatkaen:
"Miten sinä sait tuollaisella irvistyksellä turvakameran hiljaiseksi siellä yhdellä planeetalla?"

Gar vilkaisee Chiasmia kummissaan olevalla ilmeellä.
"Ai," hän tokaisee kuin ymmärtäen, mitä Chiasm tarkoittaa, muttei vastaa. Muut ovat hiljaa ympärillä.

Kohautan hieman olkapäitäni. Gar ei jostain syystä halua kertoa ja muutkaan eivät näytä olevan innokkaita edes vihjailemaan.
"Ei sitten. Älä kerro," sanon ja alan miettiä mitä voisin tehdä, ennenkuin kukaan heistä ehdottaa jotain suurta ja inhottavaa projektia minulle.

Gar sanoo:
"Tehkää te viimeiset säädöt matkaa varten, minä menen kanttiiniin." Gar nousee ylös ohjauslaitteidensa takaa ja venyttelee. Chiasmin ohi kulkiessaan hän vinkkaa häntä seuraamaan.

Seison aivan pienen hetken aloillani, ennenkuin lähden seuraamaan Garia. Katson häntä uteliaan kysyvästi.

Gar kävelee Chiasmin edellä kanttiiniin sanomatta sanaakaan, kuin hänellä ei olisi mitään asiaa edes ja Chiasm muuten vain häntä olisi lähtenyt seuraamaan. Kanttiinissa Gar ottaa itselleen valmiiksi neljä mukia synteettistä kahvia ja suuren hedelmän, mitä he saivat glaupunktilaisilta. Hän alkaa syödä ja juoda kahvia.

Otan itselleni myös kahvin, mutta vain yhden ja istuudun samaan pöytään.
"Mitä? Miksi pyysit minua seuraamaan?" Kysyn.

Gar jatkaa syömistään hetken.
"Tästä ei sitten puhuta. Tai kaikki aluksella sen tietävät, mutta meillä onkin luottamus keskenään. Tämä on aika iso häpeä." Gar irvistää Chiasmille kunnolla, ja Chiasm huomaa, että Garin hampaat ovat metallia.

Katson hänen hampaitaan ja se ei siltikään vastaa kysymykseeni.
"Mutta... jos ne ovat kerran metallia, miten se hälytys sitten hiljeni?"

"Näytin, etten kanna aseita, vaan tekohampaita."

"Aah," tokaisen ja hymähdän.
Älä huoli, asia pysyy salassa," sanon hymyillen ja juon kahviani.
"Miten... olivatko omasi niin huonossa kunnossa?"

Gar murahtaa:
"Luuletko, etten olisi pitänyt hampaistani huolta?"

"Olet siis joutunut kärhämään missä olet menettänyt osan ja päätit vaihtaa kaluston metalliseen?"

Gar huokaisee.
"Tipuin lapsena kalliolta alas. Alaleuka murtui ja hampaat varisivat 40 ikävuoteen mennessä pois."

Yritän katsoa Garia vakavana, mutta en voi naurahdukselleni mitään ja kohteliaasti peittelen suutani, piilotellen hymyäni.
"Se on melkein kuin olisi ollut hurjassa tappelussa."

"Se olisi vielä pahempi kunnianmenetys. Olisin sekä hävinnyt tappelussa, että menettänyt purukalustoni siinä." Gar syö hetken.
"Voroxille hampaat ovat tärkeät. Tiedätkö, ajattele, jos itselläsi ei olisi sormenkynsiä," hän nyökkää Chiasmin lakattuja kynsiä.
"Tai silmäripsiä. Mikä teille kaksijalkaisille nyt onkaan tärkeää."

"Teille siis hampaat ovat tärkeitä ja jos joku muu Vorox tietäisi asiasta, se vähentäisi arvoasi heidän silmissään?"

Gar nyökkää.
"Noin se menee."

"Ai, ymmärrän," sanon nyökäten.
"No nyt sinulla on ainakin rautainen purenta," jatkan hymyillen.

Gar nyökkää.
"Ironista kyllä."

"Asia pysyy salassa," sanon vielä nyökäten ja olen mielissäni siitä, että Gar suostui kertomaan noinkin aran asian minulle.

"Kaikki tosin tällä aluksella tietävät sen, mutta aluksen ulkopuolella..." Gar kohottaa etusormensa huulilleen. "Typerää, että minä joudun salailemaan jotain, sekään ei ole järin kunniakasta. Mutta onko kukaan meistä kovinkaan kunniakas täällä?"

"Feala?"

Gar naurahtaa. "Ehkä. Mutta miksi hän on täällä? Eikö hän matkoilleen muka ole parempaa alusta keksinyt?"

"Hän ei ole minulle ainakaan kertonut syytä ja muutenkin puhuu paljon kuin vertauskuvin ja syvällisesti, etten saa juurikaan selkoa mikä hänen tehtävänsä oikeastaan edes on. Tietääkö kukaan muu miksi hän on juuri täällä?"

"Ainoa, joka taitaa tietää on Arpi." Gar juo viimeisen kahvimukinsa.
"Mutta hän ei asiasta puhu. Eikä Feala."

Hymähdän nyökäten. Toisaalta heidän tarinansa eivät kiinnosta minua, mutta siltikin tuollainen puhumattomuus herättää kysymyksiä mieleen.
Jos toinen heistä lähtisi, toinen seuraisi?" Kysyn juoden oman kahvini loppuun.

Gar kurtistaa mietteliäästi kulmiaan.
"En ole ajatellut tuota, enkä tiedä vastausta siihen."

Nyökkään. Minulla ei ole tarvetta edes udella asiasta kummaltakaan. Onhan minullakin omat salaisuuteni.

Gar heittää roskat hajamielisesti roskikseen.
"Entä sinä? Sinusta ei ole kukaan kuullut mitään. Tulit tänne, ja nyt olet osa porukkaa."

"Olen jo aikaisemmin kertonut Sarwenille, että minun tarinani on hyvin yksinkertainen ja lyhyt. Kuljin paikasta toiseen etsien viihdykkeitä ja tekemistä. Mikään paikka ei tuntunut kodilta ja nautin vapaasta elämästäni. Nyt kun olen ollut täällä, en ole kaivannut entistä elämääni kaikilta osin. Viihdyn täällä ja tämä tuntuu kodilta. Saan nähdä erilaisia paikkoja ja erilaisia ihmisiä sekä olentoja, kuten ennenkin."

"Mutta viihdykkeitä on vähemmän? Saitko rahaa olemalla ilotyttö?"

"Ehei," sanon naurahtaen.
"Viihdykkeillä tarkoitan muutakin mitkä stimuloivat ihmismieltä ja kehoa. En ole koskaan maannut rahasta, mutta moni on kyllä illan päätteeksi jäänyt tyhjätaskuiksi vietettyään aikaa kanssani. Mutta tuossa olet oikeassa, viihdykkeitä on täällä paljon vähemmän."

"Täällä varmaan on ainakin yksi, joka voisi illan päätteeksi jäädä tyhjätaskuksi kanssasi, ja olisi vieläpä tyytyväinen sen jälkeen." Gar virnistää.

"Älä sinäkin aloita," sanon virnistäen.
"Hän on valmiiksi jo tyhjätasku enkä halua tehdä häntä tyytyväiseksi viettämällä iltaa hänen kanssaan."

Gar naureskelee:
"Pikku perämiehemme voisi vaatia hieman piristystä välillä."

"Minun puolestani saa vaatia piristystä niin paljon kuin haluaa, mutta hakekoot sitä joltain muulta kuin minulta," sanon virnistäen.
"Yritin jo vihjailla, että tutustuisi Jamimaan paremmin."

Gar kohauttaa olkapäitään.
"Minua ei niinkään ihmissuhteet edes kiinnosta tällä laivalla. Ja Ihmissuhteista minun itseni ei tarvitse välittää edes, heh."

Naurahdan.
"Yksi jaloistasi ei siis alkaisi vipattaa kuin koiralla, kielesi ei roikkuisi leuallasi etkä katsoisi anelevalla katseella jos rapsuttelisin selkääsi?" Kysyn leikillisesti virnistäen.

Gar virnistää:
"Mistä sitä tietää."

Katson Garia hymyillen ja päätäni pudistellen, heittäen kahvimukini roskikseen.
"Mitä tekemistä minulle nyt välttämättä pitää keksiä täällä aluksella? En osaa korjata, eikä ajatuskoneellakaan varmasti jatkuvasti tekemistä ole. Siivoamisesta sain hetkeksi tarpeekseni ainakin."

Gar nyökkää.
"Eiköhän sinulle jotain keksitä. Tai keksit itse, mitä muuta osaat kuin huorata."

"Hetkinen. Missään vaiheessa en siis väittänyt huoraavani tai edes osaavani," sanon Garille.

"Sait kuulostamaan sen siltä, vain hienostuneemmin ja kiertelemällä sanoen. Tyhjennät miesten taskut baareissa, ja annat, ja häviät voittajana."

"Antaminen ei kuulu ensimmäisiin vaihtoehtoihin. Tiedätkö, niin moni on tyhjätaskuna jo paljon ennen kuin sänkyyn edes päästään ja siinä vaiheessa minua ei ole enää näkynyt. Tai mitä minä oikeastaan sinulle sitä selitän. Keksit jotain varmasti ja ilmoitat siitä sitten," sanon huokaisten .

"Varas?"

"En pidä tuosta sanasta, mutta kuulostaa paremmalta."

Gar nyökkää.
"Nyt alkaa löytyä jo hieman jotain, mitä osaisit tehdä."

"No?"

"En vielä tarkkaan tiedä, mutta taitosi alkaa tulla esiin pikkuhiljaa. Ja mehän teemme muutakin kuin lennämme tällä. Oikeastaan kaikkea, mistä voi saada voittoa. Ja sinä voit olla uusi aluevaltaus meille."

"Kuulostaa hyvältä. Katsotaan mitä voin tehdä ja sitten katsomme uudelleen asemaani täällä. Ja sitten voin rapsuttaa selkääsi ihan ilmaiseksi," sanon silmääni iskien ja virnistäen.

Gar nyökkää.
"Piilotan vain ensin kukkaroni, ennen kuin rupeat minua rapsuttelemaan."

Nyökkään naurahtaen.
"Ennen kuin pääsemme pimeille markkinoille, onko jotain mitä välttämättä pitäisi saada tehtyä täällä?" Kysyn.

Gar miettii.
"Eipä kai. Tai aina on jotain, mutta ei ne enää taida olla sinun hommiasi. Olet jo jäsen."

"Kiitos. Ehkä menen etsimään itselleni jotain tekemistä silti. Toimettomana on mukava olla, mutta rajansa silläkin."

"No, jos välttämättä haluat, ehkä jotain voisi ollakin."

"Sano vain."

"Ilmastointikanavat voisi puhdistaa. Niitä on kymmenisen kilometriä."

Katson Garia hetken toinen kulma koholla, mutta oma vikani. Itsehän ehdotin että voisin tehdä jotain.
"Hyvä on," sanon hieman laiskasti.
"Saa ainakin olla rauhassa." Tiedänkin jo mistä sinne pääsee, mutta kokemuksesta tiedän myös että siellä on hyvin kuuma.

"Sha-Tzuusta voisi olla apua pienen koon ansiosta. Olen kuullut, että ilmastointikanavat ovat ahtaat ja hankala varsinkin kun pitää lähteä liitoksesta ylöspäin. Tai näin Sarwen kertoi. Ja lisäsi, ettei enää koskaan niitä puhdista."

"Totta. Ehkä hänkin kaipaa jotain tekemistä, joten otan hänet mukaani," sanon ja etsin Sha-Tzuun. Pyydän hänet mukaani ja muutaman siivousvälineen kanssa kapuamme kanavaan.
"No niin, alahan siivota," sanon ja aloitan työn, joka tuntuu tällä hetkellä vielä mahdottomammalta kuin hangaarin siivoaminen.

Sha-Tzuu katsoo siivousvälineitä. Kanavassa käy ilmanvire, joka nyt on viileää, sillä tuuletus on päällä. Sha-Tzuu katsoo siivousvälineiden jälkeen Chiasmia. Hänen ilmeensä on apea.

"Tiedän, tämä on hyvin ikävää. Mutta pitää mielen virkeänä." Yritän kannustaa Sha-Tzuuta.

"Pöly, ahdas siivouskanava ja sen seinien luuttuaminen pitää mielen virkeänä?" Sha-Tzuu pyörittelee silmiään:
"Te siivettömät olette kummallisia."

Hymähdän.
"Eikö tämän jälkeen muka tunnu hyvältä olla tekemättä mitään?" Kysyn jatkaen puhdistusta, vielä omaten melko korkean työmotivaation.

"Ei, koska voin ennen työtä olla tekemättä mitään. Lopputulos on sama, ilman tätä väliharmitusta."

"Kuulostat niin ahkeralta. Mitä jos luvassa olisi jokin palkkio?"

Sana "palkkio" saa Sha-Tzuun silmiin kiiltoa.
"Kerro toki lisää tästä työstä."

"Kaikki pitää vain saada puhtaaksi, ei sen kummempaa," sanon hymyillen.
"Ja voimme samalla keskustella siitä, mikä palkkasi voisi olla."

"Jos ensin keskustelemme siitä palkasta, niin motivaatio voisi olla eri. Ja toisaalta, ei tämä muutaman kymmenen metrin ilmastointikanava pahalta näytä." Sha-Tzuu näkee vain seuraavaan risteykseen asti.

"Hyvä on. Rahaa sinulla on jo, mutta haluatko tästä lisää kiviä kukkaroosi vai jotain muuta?" Kysyn jättäen vielä kertomatta miten pitkälle putkia vielä riittää.

"Ei kuulosta houkuttelevalta. Tämä on vakavaa työtä täällä."

"Niin on, todella vakavaa. Mutta katsos, minä en tiedä mitä Shinguzit haluavat palkaksi yleensä rahan lisäksi."

"Alkoholia," sanoo Sha-Tzu virnistäen.
"Mutta sitä minulla onkin jo."

"Totta. Rahaa ja viinaa sinulla siis on, mutta mitä muuta voisit haluta? Ja pidetään nyt mielessä kuitenkin se, että on turha pyytää ihan mahdottomia. Jotain sellaista minkä pystymme sinulle antamaan."

"Teillä ei paljoakaan ole mitään, jos tarvitsette minun apuani jonkin arvokkaan hankkimiseen." Sha-Tzuu tiputtaa siivousvälineet käsistään.

Hän vaikuttaa hankalalta nyt, enkä tiedä mikä saisi hänet motivoitumaan.
"Frell, eikö ole muka mitään mitä voimme antaa? Minulla menee ikuisuus tähän yksin,  koska on ahdasta kulkea."

"Mutta eihän tämä ole edes pitkä putki," Sha-Tzuu sanoo huokaisten ja noukkii siivousvälineet aloittaen työn.

"Ei niin," sanon hymyillen. Mutta odota kun näet mitä risteyksessä on, ajattelen.

Sha-Tzuu puunaa. Kokonsa ansiosta hänen on helppoa liikkua, mutta työvälineet eivät ole hänelle sopivan pienet, mikä hieman hankaloittaa hänen työskentelyään.

Hänestä on siltikin apua, vaikka melko hankalalta työparilta vaikuttaakin ilman kunnon motivaatiota. Uhkaavasti, sekä onneksi alamme pian lähestyä ensimmäistä risteystä ja pian Sha-Tzuulle selviää vain murto-osa kanavien paljoudesta.

Vihdoin he ovat risteyksessä, ja Sha-Tzuu hymyilee:
"Valmista!"

"Hienoa. Teit hyvää jälkeä ja koska se näytti sujuvan noinkin helposti, sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmia jatkossakaan. Unohdinko mainita, että nämä kaikki kanavat pitää puhdistaa?" Sanon ja osoitan muutamaa kanavan haaraa.

Sha-Tzuu katsoo Chiasmia.
"Kaikki?" Hän katsoo risteystä.

"Kaikki," vastaan.

"Mutta, kuinka monta niitä on?"

"Todella monta. Kymmenisen kilometriä," paljastan Sha-Tzuulle.

"Mitä!" Sha-Tzuu kysyy ja asettuu makuulle.

"Tiedän, se kuulostaa aivan kamalalta, mutta ei sitä tietenkään tänään tarvitse saada valmiiksi. Nyt vain kun ei ole muutakaan tekemistä, on hyvä pitää mieli virkeänä ja tehdä jotain. Kuten tätä," sanon ja tiedän kuulostavani todella typerältä. Kukaan ei haluaisi tekemättömyyden sijasta puunata kilometritolkulla ahtaita kanavia huvikseen, vain pitääkseen mielensä virkeänä kuten minä väitän.

Sha-Tzuu sanoo:
"Ei kannata puhua minulle, olen kuollut, enkä kuule tuollaisia juttuja enää."

"Älä viitsi. Ajattele sitä jotain mitä voisit haluta tästä palkaksi," sanon, vaikka en usko että Sha-Tzuu kovin helpolla suostu tätä jatkamaan. Ja mitään älyttömyyksiä en haluaisi hänelle edes maksaa, sillä yhtä hyvin voin tehdä tämän homman itse menettämättä mitään muuta kuin aikaa ja järkeni.

Sha-Tzuu on onnettoman näköinen.
"Tämä ei ole mukavaa, tiedätkö. Ja sinä huijasit minut tänne putkeen. Mutta kun kauniisti pyydät, kai minä täällä tuuletuskanavissa rohmuan."

"Ei niin, tämä ei ole mukavaa. Mutta pyysin sinua auttamaan koska tiedän että sinä pystyt siihen. Muista ei ole tähän. Ja sinä tiedät että arvostan apuasi todella paljon," sanon hymyillen ja valikoin yhden putken, jota alan puhdistaa.

Sha-Tzuu ei puhu mitään.

Minulle riittää se että Sha-Tzuu auttaa, joten jatkan puhdistamista.
"Täällä on ainakin muutama hankala kohta, mutta sinä olet onneksi ketterä ja sopivan kokoinen jotta saadaan nekin kohdat puhdistettua," sanon.

"Onneksi," sanoo Sha-Tzuu ironisesti.

Jatkan hiljaa siivousta, enkä ainakaan vielä tunne olevani kyllästynyt.

Mitä enemmän he siivoavat, sitä enemmän Sha-Tzuu alkaa huokailla. Kuuden arnin jälkeen Sha-Tzuu asettuu makaamaan tuuletuskanavaan.

Minäkin alan olla jo hyvin kyllästynyt työhön ja nakkaan välineet käsistäni.
"Tämä on älytöntä," tokaisen.

Sha-Tzuu nyökkää.
"Eikö muka ole mitään teknologiaa, mikä puhdistaa näitä? Eihän teidän kokoiset edes kunnolla mahdu tänne sisään." Sha-Tzuu pitää pienen tauon.
"Kyllä, on tapa puhdistaa nämä. Orjat! Ja me olemme orjia!"

"Emme nyt sentään orjia. Tällä aluksella tuskin on mitään välinettä millä nämä puhdistaa, mutta ehkä ehdotamme muita hankkimaan sellaisen. Minä en ainakaan enää halua tehdä tätä."

Sha-Tzuu nyökkää:
"Me teemme lakon."

"Niin teeme," sanon ja kerään välineet, alkaen ryömiä ulos kanavasta. Jo sen tekemiseen menee oma aikansa minulta ahtauden takia. Kun olemme päässeet ulos, menemme ohjaamoon ja sanon Garille:
"Ne putket, ne saavat jäädä likaisiksi. Kukaan selväjärkinen ei siivoa niitä ilman minkäänlaista teknologiaa mikä auttaisi työn sujuvuudessa. Rätit ja muut eivät ole sitä mitä nyt haen, vaan jokin mekaaninen puhdistaja tai jotain."

"Mekaaninen puhdistaja, mihin sellaista tarvitaan, kun vihdoinkin meillä on teidät."

"Ei ole enää," sanon nostaen kädet lanteilleni.

Gar tuhahtaa:
"Itse halusit tehdä jotain, mutta ellei kelpaa, makoile sitten siellä täällä ja tylsisty. Matkahan on pitkä." Sha-Tzuu sanoo:
"Sopii minulle. Minulla ei muuten ole hyttiä."

"Eikö sinulla ole se mitä viimeksikin käytit? Ei sen pitäisi ainakaan olla varattu koska meitä on täällä yhtä paljon kuin viimeksikin."

Sha-Tzuu nyökkää:
"Osaan tieni sinne, kiitos." Gar katsoo tepastelevan Sha-Tzuun perään.
"Ei siis ilmastoinnin siivoamista tänäänkään."

"Ei, eikä koskaan ellei välineet parane," sanon ja kuten Sha-Tzuu, niin minäkin lähden pois omaan hyttiini.