Sessio 41 - Cadayan koordinaattien tarkoitus

(Huom, editointi on työlästä varsinkin kun peli on jo pelattu ja sessioita on jäljellä lähemmäs sata. Siksi korjaan lähinnä räikeimpiä kirjoitusvirheitä tästä eteenpäin.)

He saapuvat arven kanssa hangaariin, jossa auki rälläköityyn konttiin on hitsattu lukko. Arpi ottaa sorkkaraudan ja iskee sillä pari kertaa kontin kylkeen. "Pelko on voimakas ase."

Nyökkään ja katson konttia.
"Puhuimme juuri Garin kanssa heidän älykkyydestään ja minä ainakin totesin sen olevan melko pieni. Mitä luulet, kuinka korkea heidän pelkokynnyksensä on?" Kysyn.

Arpi virnistää:
"Pian saamme sen selville, emmekö?" Hän lyö vielä viimeisen kerran konttia ja aukaisee sitten lukon.
"Tuo happopullo."

Katson hetken Arpea, mutta nyökkään ja haen pullon hänelle. Hän aikoo selvästi kiduttaa miehestä pelon irti.

Arpi katsoo happopulloa ja vetää alleen laatikon ja nousee seisomaan sen päälle.
"Huomenta, päivänsäde. Leikitään ensin ja sitten keskustellaan."

En ole kidutuksen ystävä, mutta uteliaisuudesta haen itsekin laatikon alleni ja nousen kurkistamaan kontin reunalta kiinniotettua miestä.

Kontin pohjalla makaa mies, jonka kädet on sidottu selän taakse, nilkat on sidottu yhteen ja nilkat ja ranteet yhdistetty. Hänen suunsa edessä on teippiä ja hän siristelee silmiään. Arpi ruuvaa auki happopullon korin ja tiputtaa siitä pisaran kontin pohjalle. "Toivottavasti kontin pohja on haponkestävä, tai Garilta voi tulla hieman sanomista, kun käsittelyni on valmis." Happo alkaa kihistä ja kuplia ja mies yrittää vääntäytyä mahdollisimman kauas siitä mumisten. "En tiedä, olisitko jo valmis kertomaan tietosi, mutta en jaksa nyt millään mitään angstaamista ja kovan jätkän leikkimistä." Arpi tiputtaa toisen pisaran happoa miehen pohkeelle. Palkkasoturin karjuminen teipinkin läpi on korvia raastavaa.

Näky ja ääni ovat vastenmielisiä ja toivon että mies alkaa pian puhua. Hänen omaksi parhaakseen.

Chiasm näkee, miten housuihin syöpyy reikä ja iho sen alla alkaa kuplia versiseksi kudosmössöksi. Arpi kaataa happoa tuohon syöpyvään haavaan vielä lisää ja mies jatkaa parkumistaan. Ihoon alkaa muodostua kuoppa, mikä on kesivää ja märkivää. Limaista kudosta tippuu pisaroina kontin pohjalle.

Irvistän näylle. Se näyttää hyvin kipeältä ja polttavalta. "Etkö voisi jo kokeilla puhuuko hän?" Kysyn hiljaa, katsoen miehen jalkaa.

Arpi vilkaisee Chiasmia. "Etkö halua nähdä, kun happopisara valuu otsalta alas kuin hikipisara jättäen palaneen vanan taakseen?" Mies pudistelee päätään yrittäen mumista jotain.


"En oikeastaan," vastaan vaisusti, kuvitellen mielessäni mikä huuto miehestä lähtisi jos Arpi tekisi sen mitä sanoi.

Arpi katsoo uhriaan. "Voit aloittaa jos haluat. Mutta varoitan sinua," hän katsoo palkkasoturia kontin pohjalla: "ellet nyt jo puhu, tämä ei ainakaan mukavemmaksi muutu."

Kumarrun laidan yli ja repäisen miehen suun edestä teipin pois. "No niin. Aloita," sanon miehelle.

"Mitä haluatte tietää?" Mies kysyy.

"Mitä Cadayalla on? Sinnehän olitte menossa, eikö?" Kysyn.

Mies vilkaisee Arpea ja happopulloa ja päättää, että on parempi puhua. "Meidän piti viedä tämä alus sinne."

"Miksi?"

"Siellä on kasvava aatelisten huone, joka varustautuu ulkomaankauppaan. He tarvitsevat aluksia ja tämä vaikutti helpolta otolta." Arpi nyökkää palkkasoturia jatkamaan. "Mitä haluatte kuulla?" Arpi vastaa: "Miten olette tulleet tänne? Kerro kaikki." Mies nyökkää: "Tulimme omalla aluksellamme, joka on ilmakehän ulkopuolella verhossa. Laskeuduimme sukkulalla pinnalle ja aloimme etsiä sopivaa alusta. Te näytitte eksyneiltä, tai ette tänne sopivilta, joten veimme aluksenne omaan alukseemme. Kytkimme nopeasti verhon kiinni omassa aluksessamme ja lähdimme takaisin hakemaan sukkulaamme. Olisimme juuri olleet lähdössä takaisin, kiinnittäneet tämän aluksen omaamme ja lähteneet Cadayalle."

"Onko aluksellanne väkeä?"

Mies pudistelee päätään. "Kaikki olivat täällä. Taidan olla viimeinen eloonjäänyt?"

Nyökkään ja mietin hetken. "Oletteko jo tehneet sopimuksen Cadayalla aluksen tuomisesta, vai tiesittekö heidän vain tarvitsevan aluksia ja päätitte kokeilla onneanne?"

"Emme olleet tehneet sopimusta. Mutta tilaisuus tekee..." mies nielaisee: "varkaan."

"Entä jos me jatkammekin heidän kaupantekoa ja myymme heidän aluksensa Cadayalla?" Kysyn Arvelta.

Arpi nyökkää: "Tuossa voisi olla ajatusta. Lisäksi jos he ovat aatelinen huone, heillä voi olla käyttöä blutokeilla, mitä me emme tarvitse." Mies sanoo kontin pohjalta: "Kerroin jo kaiken, päästättekö minut menemään?" Arpi lyö kontin kiinni ja lukitsee sen. "Mene kertomaan Garille mitä kuulimme. Jään tänne odottamaan käskyä, mitä tuolle niljakkaalle saastalle teemme."

Nyökkään ja kiirehdin ohjaamoon, kertoen Garille mitä mies kertoi meille. "Miltä kuulostaa?" Kysyn kerrottuani ajatukseni heidän aluksen myymisestä.

Gar nyökkää: "Ihan järkevältä. Jatkamme siitä, mihin he jäivät, mutta myymme heidän aluksen pois. Palkkasoturi saa olla kyydissä niin kauan, kunnes me olemme löytäneet heidän verhotun aluksen. Ruumiit ammumme avaruuteen, hänet ammumme heidän sukkulalla pois oman onnen nojaan keskellä ei mitään. Emme tarvitse lisää ruumiita. Emme ole tappajia," hän iskee silmäänsä.

"Hyvä. Otamme siis sukkulan hangaariin?" Varmistan että ymmärsin oikein.

Gar sanoo: "Se taitaa olla kiinni aluksen pohjassa. Luulen, että se toinen alus on suurempi, koska he olivat sen kanssa kuljettamassa tätä eteenpäin, eli teemme matkan ajaksi pienen vaihdon ja ohjaamme sen määränpäähän vetäen tätä perässä."

Nyökkään ja alan innostua ajatuksesta vieläkin enemmän, koska pääsemme todennäköisesti isommalle ja ehkä jopa paremmalle alukselle vähäksi aikaa. Ei Lohikäärmeessä sinänsä mitään vikaa, mutta isommat ja parempikuntoiset viehättävät minua. "Pitääkö sen epäonnisen sankarin tulla kartalta näyttämään missä heidän aluksensa on, ettemme törmää siihen vai onnistuuko se suurinpiirteisillä suullisilla ohjeilla?" Kysyn vielä.

Gar miettii. "Koordinaatit auttanevat. En tiedä, minulla ei itseasiassa ole kovastikaan kokemusta noista verhoista. Olen itse enemmän vanhemman koulukunnan aluksia lennellyt. Ehkä se niljake pitää tuoda tänne, ettemme törmää siihen ja tipu palavana metallimeteoriittina planeetan pinnalle." Gar ottaa yhteyttä Arpeen: "Tuo niljake tänne. Hän saa näyttää missä on heidän alus."

Nyökkään ja jään odottamaan Arven ja miehen saapumista.

Arpi saapuu hetken päästä paikalle. Mies on edelleen sidottu ranteista ja nilkoista ja raajat yhdistetty selän takaa. Arpi on sitonut narun miehen jalkoihin ja on vetänyt häntä perässään. Gar katsoo silmiään pyöritellen: "Onko tuo aivan tarpeellista? Mihin hän pakenisi ja etkö sinä muka häntä pysäyttäisi jos hän jotain yrittäisi. Arpi virnistää: "Hän on niljake, eikä ansaitse mitään inhimillistä." Chiasm huomaa Arven silmissä sosiopaattisen loisteen.

Arvella on tapana saada minussa kylmiä väreitä aikaan joskus, kuten nytkin. Eikä se johdu hänen karun komeasta ulkonäöstään vaan ihan jostain muusta. "Koordinaatit aluksellenne, pyydän." Sanon miehelle.

Mies nyökkää ja antaa koordinaatit, mitkä Arpi pyytää Chiasmia syöttämään koneelle, sillä hänellä on koira talutettavana.

Olen nähnyt miten koordinaatit syötetään laitteeseen, joten osaan tehdä sen. "Voimme lähteä." Sanon kun olen valmis.

Gar nyökkää: "Suunta kohti koordinaatteja, ja jos valehtelit," Gar suuntaa katseensa heidän vankiinsa, mutta Arpi jatkaa Garin lausetta: "Minä pidän huolta siitä, että hän saa tietää, että valehtelu ei kannata."

"Eiköhän hän puhu totta," sanon hiljaa, hieman kyllästyneenä jatkuvaan uhkailuun ja kidutuksen haluun, koska se on jotain mitä itse en harrasta tai pidä sellaisesta edes.

Kukaan ei näytä puuttuvan Chiasmia lukuunottamatta Arven metodeihin. Arpi kysyy: "Tarvitaanko tätä vielä?" Hän potkaisee meistä maassa joka alkaa uikuttaa.

"No jos haluat varmistua siitä että koordinaatit ovat oikeat, vaikken usko että hän valehtelee," sanon katsomatta häntä tai miestä.

Gar sanoo: "Tarvitsemme myös jonkun oikean taajuisen singaalin, että heidän aluksen saa pois verhosta. Helpottaa huomattavasti telakoitumista." Sarwen sanoo: "Voin käskeä ajatuskoneen etsimään singaalia. En usko, että se voi olla hankalaa."

Jään seuraamaan sivusta kun Sarwen alkaa näppäillä ajatuskonetta.

Sarwen vinkkaa Chiasmin vierelleen ja selittää, että verho olisi huono keksintö, jos sen voisi vain ajatuskoneella purkaa. Mutta koska he tietävät tarkat koordinaatit missä piilotettu alus on, Sarwen osaa ajatuskoneen avustuksella skannata aluksen sisuksen ja käyttää heidän verholaitteensa tietoja löytääkseen skannerilla verhomoduulin, jonka yrittää kytkeä pois. Hän kertoo kuitenkin, että ellei koordinaatit ole tiedossa, verhon laskeminen vaatii huomattavasti korkeampaa teknologiaa.

Kuuntelen mielenkiinnolla Sarwenin selitystä verhon poistamisesta ja muusta.

Chiasm näkee tutkasta lukitun kohteen koordinaatteihin, missä alus sijaitsee ja näkee miten he lähestyvät sitä. Kun he ovat kantaman päässä, Sarwen alkaa jo etukäteen luodata alusta, kunnes Gar pysähtyy sen läheisyyteen. "Näytä taitosi," sanoo Gar ja Sarwen nyökkää: "Pitäisi olla yksinkertaista, teoriassa. Ajatuskone hoitaa työn..." Gar kytkee näytön päälle, mutta heidän edessään missä aluksen pitäisi olla on pelkkää avaruutta, kunnes avaruus alkaa väreillä ja verho laskee. Sarwen napsauttaa sormiaan. Alus on kolme kertaa suurempi kuin Lohikäärme. Gar kysyy palkkasoturilta: "Turvatoimet, automaattiaseet, koodit?" Mies sanoo: "Jos päästätte minut elossa, annan kaikki mitä tarvitsette."

"Sehän oli suunnitelma. Emme ole tappajia," sanon virnistäen ja katson alusta kuvaruudusta.

Mies nyökkää: "Saatte kaiken tiedon." Gar sanoo: "Aloitan telakoitumisen, Sarwen, ota koodit ylös. Arpi ja Chiasm, tarkistakaa sukkula ja valmistakaa se laukaisuun. Ammumme hänet täällä. Mitä turhaan pidämme enää häntä matkassamme. Lisäksi joku saa siivota ruumiit."

Nyökkään ja lähden Arven sekä miehen kanssa sukkulalle.