Sessio 42 - Keskustellen kohti Cadayaa

Kun he ovat saaneet Lohikäärmeen telakoitua toiseen alukseen, ja ammuttua palkkasoturin sukkulalla avaruuteen, he aloittavat matkan kohti uutta määränpäätään.

Tutkin alusta läpikotaisin kaikkialta.

Alus on suuri rahtialus, jonka ainoat puolustuskeinot ovat jämerä kilpi ja verho. Aseistusta siinä ei ole. Kuitenkin hangaarin lisäksi aluksessa on toinen varastohuone, mikä on täynnä aseita ja suojia. Teknologialtaan alus on edistyneempi kuin Lohikäärme, mutta ei mitenkään järin erilainen.

Olen hieman pettynyt alukseen, mutta se onkin vain rahtialus. Kierreltyäni tarpeeksi menen ohjaamoon ja tiedustelen miten pitkään matkustus Cadayalle kestää.

Gar ilmoittaa, että matkustus kestää tarpeeksi. Sha-Tzuu on kuulemma lepäämässä, mutta kun hän on levännyt hän kertoo kaiken mitä tietää planeetasta esivalmisteluita silmälläpitäen. Gar sanoo, että Arpi on paikantanut hyppyportin, mitä kautta he pääsisivät huomattavasti nopeammin perille. Kaksi vuorokautta yhteensä. Sarwen on juuri selvittämässä, onko tällä aluksella tietoja hyppyporteista, ja jos on, mikä on lähin hyppyportti minkä kautta he pääsisivät tämän aluksen tietokannalla Cadayalle.

Kaikilla näyttää olevan jotain tekemistä enkä tiedä onko mitään missä voisin olla avuksi. Jään kuitenkin ohjaamoon seuraamaan muiden tekemisiä ja odottamaan tietoa hyppyportista.

Chiasm huomaa, että koska nyt tehdään urakalla töitä, kukaan ei juurikaan pyydä hänen apuaan, eikä hän näin saa oppia. Kuitenkin hän pystyy muiden kieltämättä seuraamaan taustalta, mitä kaikki tekevät. Jamima on lepäämässä, ja Feala todennäköisesti täyttämässä pappisvelvollisuuksia jumalalleen, mitä hän usein tekee hyvin paljon.

Taustalta hiljaa seuraaminen kyllästyttää melko nopeasti joten vähin äänin menen itsekin lepäämään. En kenenkään huoneeseen, vaan etsin jostain edes jonkinlaisen mukavan oloisen istuimen ja istuudun alas nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhoittavasta aluksen koneen äänestä.

Feala saapuu Chiasmin luokse ja istuutuu hänen vierelleen. Hänellä on suhteellisen normaali mekko, eikä pappiskäätyjä, mitä käyttää menoissaan. Hänellä on kuppi höyryävää teetä, mitä tarjoaa Chiasmille, vaikka on keittänyt sen itselleen.

"Ei kiitos," kieltäydyn kohteliaasti teestä.

Feala nyökkää ja hörppäisee siitä. Hän hymyilee. "Vaikka välillä tämän aluksen toiminta on täälläkin ollut arveluttavaa, jotenkin olen viihtynyt tästä matkasta. Matkaamme miltei ilman päämäärää. Minulla on ollut aikaa ajatuksille. Olen miettinyt paljon asioita."

"Kuten mitä?" Kysyn ja otan paremman asennon, kääntyen katsomaa Fealaa.

"Olen miettinyt, että ehkä minun pitäisi alkaa elää." Hän katsoo Chiasmia kysyvästi mysteerinen ilme kasvoillaan.

"Elää? En tiedä mitä tarkoitat tuolla, mutta se kuulostaa siltä kuin aikoisit jättää toistaiseksi ainaisen rukoilun ja muun papittaren touhut ja alkaisit nauttia elämästä ja sen iloista."

Feala katsoo Chiasmia. "Luit ajatukseni."

"Tiedätkö, tuo kuulostaa todella hyvältä." Sanon hymyillen. "Koska ajattelit aloittaa?"

"En tiedä. Tiedäthän, tällainen muutos on suuri ja pelkään, että jumalani kääntää selkänsä minulle, koska minä... petän papitarlupaukseni."

"En tiedä kuinka kauan olet ollut papitar, mutta olen varma että siinä ajassa olet todistanut olevasi hyvä siinä. Tiedäthän, en osaa puhua asiasta kuten pitää koska en tiedä papittaruudesta mitään, mutta olet varmasti ollut loistava siinä mitä teit. Jos nyt haluat vähän aukaista silmiäsi ja kokeilla jotain, miksi jumalasi kääntäisi sinulle selkäsi? Sehän kuulostaa siltä kuin hän hylkäisi sinut ja sitä hän ei varmasti tee, eihän?"

"Puhtaasta elämästä ja elämäni luovuttamisesta palvelukselle jumalalle syntiin?" Feala naurahtaa: "Uskoisin, että jumalani suuttuu."

"Sitähän minä ajattelinkin. Eli se mitä sinä lasket elämiseksi, tuskin on oikeasti jumalasi mielestä niin pahaa että hän kääntäisi sinulle selkänsä." Sanon hymyillen.

"Tiedätkö, olen joka päivä sovittanut teidän kaikkien syntejä, kantanut niitä harteillani. Ehkä siksi myös olen ollut teidän mukananne, ettette joutuisi ikuiseen kadotukseen kuoltuanne. Olen kokenut, että on vastuuni ollut sovittaa syntinne."

Pudistelen päätäni naurahtan ja sanon: "No ehkä siinä on lisäsyytä ottaa pientä lomaa. Sinun hyvyytesi ei mielestäni kuitenkaan riitä pelastamaan meitä ikuiselta kadotukselta. Eikö se olisi liian helppoa, jos toisen voisi pelastaa kantamalla tämän synnit? Silloin kaikkien ei tarvitisi itse nöyrtyä ja todeta olevansa syntinen, katua niitä ja tehdä parannusta." Sanon Fealalle omat ajatukseni.

Feala nyökkää. "Noita asioita olen itse pohtinut juurikin. Ajattelin puhua sinulle, koska muut ovat vielä vähemmän kiinnostuneita näistä asioista kuin sinä."

"Minä en koe olevani kiinnostunut näistä asioista ja olen nyt rehellinen, eli joskus sinun puheesi saavat minut jopa vaivautuneeksi. Annat kuitenkin ajoittain aihetta miettiä tärkeitä asioita ja olen usein miettinyt sanojasi. Ja tietenkin olen otettu siitä että puhut minulle."

Feala nyökkää. "Toisaalta mietin, että miksi luopuisin? Sen takia, että teen syntiä, onko se muka nautintoa juoda, tehdä huorin ja tappaa?"

"Meitä on moneen lähtöön. Jamima nauttii juomisesta, Arpi tappamisesta ja Sarwen huorintekemisestä, jos sitä sanaa voi käyttää miehestä.

Feala naurahtaa: "Sarwen nauttii huorintekemisen kuvittelusta, jos tarkkoja ollaan."

"No en ole niin tarkkaan perillä hänestä, mutta sain toisenlaisen käsityksen." Sanon hymyillen. "Ei kai se silti tarkoita sitä että sinun pitäisi ruveta aluksen humaltuneeksi psykopaattitappajaksi ja yleiseksi jakorasiaksi? Voithan aloittaa jostain vähemmästäkin." Sanon vielä ja virnistän hieman.

"Mitä jos olisinkin humalainen psykopaattimurhaajahuora? Kaikki katumuksessa ja selibaatissa ja itseni kieltämisessä viettämäni vuodet voivat tehdä minusta ties kuinka villin." Feala naurahtaa hieman.

"Siinä vaiheessa voisin suunnitella aluksen vaihtoa. Kaksi psykopaattimurhaajaa on jo liikaa minulle. Mutta en tiedä, Arpi ja Sarwen voisivat ainakin nähdä asiassa positiivisen puolen." Sanon hymyillen.

Feala nyökkää. "Minun pitää miettiä asiaa tarkkaan. En tekisi sitä siksi, että menetän jotain tällä hetkellä tässä elämässä. Vaan siksi, että minulla on harteillani liian suuri taakka kannettavanani."

"En voi enkä osaa mitenkään neuvoa sinua, mutta eikö asian liiallinen miettiminen ainakin hankaloita päätöksen tekoa? Tarkoitan, että mietit nyt pääsi puhki jättääkkö papittaruus vai ei ja samalla tunnet selvästi että taakkasi on liian suuri. Eikö olisi vain parempi tehdä niinkuin sydämesi sanoo? Jos sydämesi sanoo että et jaksa enää kantaa sitä taakkaa ja teet jotain mitä et olisi ennen tehnyt, sydämesi kertoo varmasti tuntuiko se hyvältä vai ei. Tiedät sitten onko synti oikea ratkaisu taakan keventämiseksi vai ei." Sanon kohauttaen hieman olkapäitäni ja tunnen oloni hieman typeräksi antaessani omia ajatuksiani Fealan kuunneltavaksi. Hän tietää varmasti paremmin itse mitä hän tekee.

"En tiedä miten seurata sydäntäni, sillä en ole koskaan tehnyt niin." Feala nousee ylös juotuaan teensä loppuun. "Kiitos, kun kuuntelit minua."

"Se on helppoa. Liiankin helppoa. Järjen kuunteleminen on paljon vaikeampaa, varsinkin jos on tunteellinen henkilö. Kyllä sinä sen sitten huomaat kun sydämesi puhuu." Sanon nyökäten. "Kiitos sinulle kun jaoit ajatuksiasi kanssani."

Feala hymyilee. "Olen aina kuunnellut, enkä koskaan puhunut itsestäni." Hän lähtee pois.

Hymähdän ja jään istuskelemaan sekä miettimään asioita mitä Feala puhui. Väksinkin päähäni nousee myös kuva humalaisesta ja riehuvasta Fealasta, joka on sekä seksipeto, että hullu murhaaja. Naurahdan kuvitelmilleni ja yritän ajatella jotain vähemmän radikaalia.

Gar kuuluttaa ohjaamosta: "Sha-Tzuu on herännyt kauneusunistaan, ja on krapulainen. Hän tarvitsee alkoholia. Chiasm, tuletko tänne jonkun liuottimen kanssa."

"Hyvä on." Vastaan hieman kyllästyneesti ja alan etsiä jotain juotavaksi kelpaavaa, vieden ne ohjaamoon Sha-Tzuulle.

Sha-Tzuu istuu ohjaamon lattialla ja ottaa ahnaasti Chiasmin löytämän lattiankiillotusaineen juoden siitä. Muut eivät enää jaksa ihmetellä Sha-Tzuun ravintotottumuksia, vaan odottavat, että hän humaltuu heikoksi tekevästä selvyydestä. Kun Sha-Tzuu alkaa saada alkoholia kehoonsa, hän piristyy huomattavasti.

"No niin, alat saada taas itseäsi hereille." Sanon Sha-Tzuulle ja silitän nopeasti ja hellästi häntä päälaesta.

Sha-Tzuu hymyilee. "Niin, Cadayasta tietoa..."

"Kerro toki." Pyydän.

"Matalan teknologian planeetta, jossa nouseva aatelissuku, huone, yrittää aloittaa heidän planeetaltaan avaruuden valloituksen. Pääelinkeino on maatalous, armeija ja aseistus minimaalista. Ei rikkauksia, siksi ei valloitettu."

"Maatalous?" Kysyn ihmeissäni. "Nimi Cadaya kuulostaa jotenkin korvaani kauniilta nimeltä ja luulin että se olisi teknologian ihme, mutta se onkin nousevan aatelissuvun hallitsema planeetta, jossa pääelinkeinona toimii maatalous. Hoidetaan se aluskauppa sitten nopeasti ja lähdetään pois," sanon valmiiksi kyllästyneenä, kuvitellen mielessäni planeetan jota asuttaa epäselvästi puhuvat juntit.

Gar nyökkää: "Tarkoitus on. Mietin vain, mistä heillä on rahaa, sillä ilmeisesti teknologian puutteessa ei ole vientiä, eikä heillä taida olla vientituotteitakaan? Sanoit vielä, ettei planeetalla ole rikkauksia. Mistä siis rahat tähän varusteluun tälle aatelissuvulle on tullut?"

"Kuka sanoi että heillä on rahaa? Se avaruuteen ammuttu mies kertoi että he tarvitsevat aluksia ja kas kas, minkä aluksen he valitsivat sinne vietäväksi? Lohikäärmeen joka ei ole... no sanotaan ettei sieltä arvokkaimmasta päästä. Ehkä he tienaavat sillä maataloudella ja jollain muulla sen verran että heillä on varaa purkkiin tai pariin."

Gar nyökkää ja katsoo Sha-Tzuuta: "Tiedätkö tästä uudesta nousukashuoneesta enempää?" Sha-Tzuu pudistelee päätään. "En juurikaan."

"Osaatko sanoa heistä tai yleensäkin siitä paikasta jotain mitä meidän tulisi ehdottomasti tietää?"

"Maalaiset karsastavat teknologiaa, moni aatelishuone on teknologiavastaista, ne jotka hyväksyvät taasen ovat mustasukkaisia jos jollain on parempaa teknologiaa kuin heillä. Mihin ei paljoa vaadita. Kuitenkin maassa maan tavalla, niin meidän pitäisi pärjätä." Sarwen sanoo: "Hyppyportti neljän arnin päässä. Otan sen kohteeksi. Hypyn jälkeen viisi arnia määränpäähän."

"Kuulostaa hyvältä." Sanon ja nyökkään.

Gar ottaa suunnan hyppyportille ja sanoo Chiasmille, että jos hän haluaa, hän voisi ohjata alusta hetken ennen kuin se kytketään automaatiiohjaukselle. Tutka ei löydä kohteita läheltä, eli lento olisi riskitöntä ja vapaata jos Chiasm vain ohjaisi eikä koskisi muihin hallintalaitteisiin tai tekisi hurjempia manöövereitä.

Suostun tietenkin innoissani ja lupaan olla koskematta mihinkään sekä olla tekemättä mitään arveluttavaa.

Gar luovuttaa paikkansa Chiasmille, mutta jää hänen taakseen tarttuen ohjaimeen Chiasmin käsien päältä "Näin," Gar näyttää rauhallisia ja laveita ohjausliikkeitä joihin alus tottelee hitaasti, mutta varmasti.

Nyökkään ja tunnustelen hetken Garin ohjauksessa aluksen tottelemista käden liikkeisiin. Olen ennenkin lentänyt alusta, mutten koskaan näin isoa rahtialusta jonka ohjaus vaatii rauhallista kättä.

Gar hymyilee: "Hyvinhän se menee. Helppoa, eikö? Ainakin suoraan lentäminen. Eikö ole hyvä tunne, kun sinä pieni ruipelo pystyt ohjaamaan jotain näinkin jättimäistä ja tunnet sen liikkeet käsissäsi vaimeana vastuksena?" Arpi katsoo heitä ja virnistää: "Jätän teidät rakastavaiset kahden ihmettelemään avaruusalusta. Otan lepoa hetken."

Virnistän Arvelle ja nuolaisen suupieltäni, kiinnittäen sitten huomioni takaisin aluksen lentämiseen ja sanon: "No ainakin tämä suoraan lentäminen tuntuu helpolta. Voisin kuvitella tekeväni tätä enemmänkin."

Kun Gar ja Chiasm ovat kahden, Gar kysyy: "Tuota, miten ihminen olet?"

Vilkaisen kummissani Garia ja kysyn: "Olen ihan kokonaan ihminen joka paikasta. Kuinka niin?"

"Ajattelin vain, että voisiko ihminen rakastaa Voroxia? En siis nyt puhu itsestäni, mutten ole koskaan kuullut Vorox - ihminen parista. Ureista ja ihmisistä tosin."

Hiljaa mietin omaa elämääni ja sitä kaikkea mitä olen nähnyt, mutta en osaa antaa Garille selvää vastausta. "En ainakaan muista koskaan nähneeni sellaista paria, mutta miksei se olisi muka mahdollista? Tämä on niin klishee, mutta eihän se rakkaus kokoa tai näköä katso. Itse en siis ainakaan pidä sitä mitenkään mahdottomana tai outona."

"Niin, ajattelin vain. En tiedä miksi, mielenkiinnosta."

Olen hetken hiljaa ja kysyn sitten: "Oletko varma ettet puhunut itsestäsi?"

"Täysin varma," vastaa Gar.

"Muuten vain asia tuli mieleesi?"

"Niin, muuten vain tuli mieleeni. Onhan sinullakin ollut ajatuksia meidän Arven ja Fealan suhteen, ellen väärin ole käsittänyt."

"Nykyään minulla on ajatuksia Arvesta ja Fealasta, mutta aluksi luulin Arven ja Jamiman välillä olevan jotain. Se osoittautui vääräksi." Sanon naurahtaen.

"Onko tuollainen teille naisille ominaista. Kaiken maailman romanssien ja romantiikan arvuuttelu?"

"En tiedä onko kaikille, mutta minulle ainakin. Ehkä jos joutuu olemaan pitkään  yksin, alkaa kehitellä päässään tuollaisia."

"Mutta en minä ainakaan ole yksin, enkä mielestäni kehittele mitään." Gar pitää tauon: "Silloin kun olit ilotyttö, oliko asiakkainasi Voroxeja?"

"Gar, en ole koskaan ollut ilotyttö. Sanoinhan sen jo." Sanon mulkaisten Garia. "Enkä ole koskaan maannut Voroxin kanssa omasta vapaasta tahdostanikaan, eli en osaa kertoa sinulle millaista se olisi."

Gar virnistää: "En minäkään tiedä miltä tuntuu maata Voroxin kanssa."

"Etkö?" Kysyn. "Miksi?"

"Mehän olemme riistetty planeetaltamme ja kesytetyt. Meillä ei ole kulttuuria, olemme periaatteessa irtolaisia. Ei ole tullut sopivaa naarasta kohdalle."

"Kun uros löytää sopivan naaraan, pariutuuko hän elämän ajaksi tämän kanssa vai toimiiko teillä parisuhteet kuten meillä ihmisillä, eli saatamme vaihtaa kumppania useinkin?" Kysyn uteliaana.

Gar sanoo: "Ehkä meidän pariutuminen on pysyvämpää, toisaalta yksilöstä ja sukupuolivietistä riippuen se saattaa olla myös melko eläimellistä."

Nyökkään. "Kuulostaa järkevältä. Tehän olette eläimiä, eikö?"

Gar nyökkää. "Kyllä. Ihmisten kesyttämiä. Minullakin on päässä lastu, joka poistaa eläimen vietit ja raivon, ja tekee minusta älykkään."

"Mutta sinulla on silti sukupuolivietti tallella?"

"Kyllä, mutta se ei ole vain paritteluvietti."

"Kaipaat läheistä kontaktia siis muutenkin kuin vain lisääntymistarkoituksessa?"

Gar nyökkää. "Tai en tiedä kaipaanko, mutta se ei ole mahdotonta."

"Voisitko kuvitella itsesi läheisesti ihmisen, Urien tai jonkun muun rodun kanssa?"

"Niin, en tiedä miten se toimisi. Moni näkee meidät eläiminä." Gar virnistää: "Ellei toista haittaa lähestyminen takaata päin, niin ei kai siinä ongelmaa ole. Tunteethan sen taitaa ratkaista enemmän."

Hymähdän ja nyökkään. "Totta. Kuten sanoin, minä en näe sellaista yhdistelmää mitenkään mahdottomana. Joskin varmasti harvinaisena." Pienen hiljaisuuden jälkeen kysyn: "Kun olette käyneet eri paikoissa ja nähneet erilaisia ihmisiä ja muiden rotujen edustajia, oletko koskaan alkanut todella kaivata läheisyyttä jonkun kanssa? Me ihmiset ainakin näytämme kaipaavan sitä hyvin useasti. Väkisinkin tulee katsottua muita sillä silmällä eri paikoissa. Ja jo pelkästään se katsominen riittää tyydyttämään sen jonkin tarpeen."

Gar kohauttaa olkapäitään. "En oikein tiedä. Minulla on niin paljon muutakin ajateltavaa ja mielihyvän lähteitä kuin romantiikka."

"Eläimellinen elämäsi kuulostaa toisaalta helpolta ja sopivan yksinkertaiselta." Sanon hymyillen.

"Minä en ole eläimellinen. Ajattelen, opin, ymmärrän ja olen viisas. Hyvänen aika, antaisitko eläimen ohjata frellin avaruusalusta tai kutsuisivatko muut aluksella eläintä kapteeniksi?" Gar vaikuttaa hieman loukkaantuneelta."

"En tarkoittanut sitä noin, Gar. Puhuin sisimmästä olemuksestasi jonka lisäksi omistat älykkyyden ja tunteet." Sanon hymyillen.

Gar nyökkää. "Pahoittelut, meillä ei joka paikassa ole samoja oikeuksia, meitä edelleen pidetään eläiminä jossain. Sinä olet ihminen, päärotu ainakin teidän mielestänne."

"Tuo on valitettavasti totta monien mielestä. En itse mielestäni lukeudu niihin ainakaan enää, sillä kaikki se mitä olen nähnyt teidän kanssa matkustaessa, on todistanut että me ihmiset olemme hyvin yksinkertaisia ja vähä-älyisiä muihin verrattuna. Toisarvoinen rotu siis muiden rinnalla."

"Te, vai sinä?" Kysyy Gar leikillisesti ja irrottaa otteensa hänen käsiensä päältä. "Hallitset jo ohjauksen perusteet."

"Enköhän." Tokaisen Garin kommenttiin aluksen ohjauksesta. "Minä olen ihminen, olen yksinkertainen ja vähä-älyinen moneen muuhun rotuun verrattuna, mutta pidän itseäni älykkäämpänä kuin monet muut koska tiedostan ihmisyyteni ja sen mitä me olemme muihin verrattuna."

Gar kohauttaa olkapäitään. "Pitäisikö minunkin siis tiedostaa oma eläimen alkuperäni ollakseni älyllisesti... parempi?"

"Ei. Tai en tiedä. En tiedä millaisia olette." Sanon ja irroitan toisen käteni hetkeksi ohjaimesta raapiakseni päätäni.

Gar sanoo: "En minäkään tiedä. Tai, tarkoitan, olen eläin mikä on kesytetty."

"Ehkä te olette vain niin erilaisia kuin me ihmiset ja pääsette paljon helpommalla kuin me."

"Helpommalla? Meidät metsästetään, lukitaan häkkiin, aivoihimme liitetään piirilevy leikkauksella, joudumme oppimaan sosiaaliset normit..."

"No okei okei, teillä on vaikeampaa kuin meillä ihmisillä. Oletko nyt tyytyväinen?" Kysyn vilkaisten Garia. "Se sana mitä haen taitaa olla monimutkainen. Olemme siis monimutkaisempia kuin te."

"Meillä taitaa olla tietty rutiini elossamme, teillä on paljon monipuolisempaa, en väitä, että olisi vaikeampaa olla Vorox."

"Toisen rodun edustajan on tietysti aina mahdotonta käsittää täysin minkälainen toinen on. Jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet." Sanon ja jatkan virnistäen: "Kuten halu lähestyä jotakuta takaapäin."

Gar virnistää: "Se on helpointa minulta. Lähestyä takaapäin. Tai jos makaan selälläni ja toinen ratsastaa, tiedä siitä. Minulla kuitenkin näitä raajoja on." Gar pitää tauon. "Mitä frelliä, me puhumme seksistä!"

"Niinpä," Tokaisen nyökäten. "Tämä keskustelu on lähentänyt meitä paljon ja vaikka en olisi kuvitellut ikinä keskustelevani sinun kanssa tästä aiheesta, olen tyytyväinen että tämäkin käytiin. Nyt minun ei tarvitse pähkäillä asiaa ja kuvitella mielessäni sitä, miten sinä toimit kun näet kiinnostavan kohteen," sanon naurahtaen.

Gar naurahtaa. "Niin, mutta se jääköön arveluksi, mitä teen tai mitä tapahtuu kun näen kiinnostavan kohteen."

Nyökkään naurahtaen ja otan paremman asennon, nostaen toisen jalkani istuimelle ja ohjaan alusta rennosti eteenpäin.

Gar sanoo: "Ehkä alat myös oppia tätä. Sinun pitää kuitenkin valita mihin haluat erikoistua. Osata kaikkea vähän avustuksella, vai jotain ihan itse."

"En osaa sanoa vielä mihin haluaisin erikoistua. Osaan ennestään jo vähän lentämisen perusteita ja pidän siitä, mutta en tiedä haluaisinko päätehtäväkseni lentää aluksia. Ainakaan isoja. Mekaanikoksi minusta ei ole, mutta tekniikka kiinnostaa paljon. Seuraan hyvin mielelläni kun Sarwen tekee jotain, kuten esimerkiksi korjaa jotain laitetta. Se kiinnostaa toisaalta enemmän kuin lentäminen."

"Seuraatko Sarwenia muuten mielelläsi?"

"Mitä tarkoitat?"

"No, vaikka hän onkin melko ulospäinsuuntautuva ja itsevarma ilman syytä siihen, onhan hän miellyttävän näköinen ja varmasti ystävällinen."

"Ai, tarkoitit tuota." Sanon ja hymähdän. "Hänen ulkonäkönsä miellyttää silmää hyvinkin paljon ja vaikuttaa erittäin ystävälliseltä ja huomaavaiselta. Hän on siis juuri sitä mitä kuka tahansa ihmisnainen voisi mieheltä haluta, mutta en tiedä. Hänessä on jotain mikä ei sytytä tarpeeksi. Ei se johdu pelkästään siitä naistenmies maineesta, vaan jostain muustakin. En vain osaa sanoa mikä se jokin on. Minä olen yleensä iloinen ja positiivinen, Sarwen on sitä samaa ja kohtelisi minua varmasti kunnolla. Hän ei satuttaisi minua fyysisesti eikä unohtaisi minua pitkän työpäivän jälkeen, hemmottelisi minua ja toisi lahjoja joskus ja olisi ihanteellinen kumppani muutenkin. En vain pysty tarttumaan siihen," sanon päätäni pudistellen.

Gar nyökkää. "En oikein osaa näitä suhdekiemuroita ja muita. Mutta ehkä romanssi aluksella ei olisi järkevää edes."

"En sano että olisin eri mieltä, mutta haluaisin kuulla miksi sanot noin."

"Työsuhderomanssit, jos ne kariutuvat, koko ilmapiiri kärsisi."

"Aivan. Olen ajatellut tuota samaa." Sanon ja jatkan virnistäen: "Ei siis romansseja sinullekaan aluksella, vaikka olet kapteeni."

"Ei romansseja."

Nyökkään hieman vaisusti.

Gar astuu Chiasmin takaa ja sanoo: "Osaat ohjata. Tuossa on automaattiohjaus. Kytke se kun lopetat. Minä menen lepäämään."

"Lepää hyvin." Tokaisen ja jatkan aluksen ohjausta manuaalisesti. Tuntuu mukavalta jäädä ohjaamoon yksin ohjaamaan alusta määränpäähän. Iso vastuu joka on nyt minulla ja ihana rauhallisuus sekä hiljaisuus. Alus tietenkin pitää ääntä, mutta se on minusta miellyttävä, joten nautin olostani kaikin puolin.

Chiasmin nauttiessa näennäisestä ohjaamisen vapaudesta hän kuulee kun liukuovi aukeaa.

En olisi välttämättä halunnut kenenkään häiritsevän minua, mutta en olisi voinut kieltää ketään tulemasta sinne. Käännyn katsomaan kuka huoneeseen tuli.

Arpi seisoo oviaukossa. "Muut ovat jo lepäämässä, mutta sinä jaksat ohjata päämäärättömästi alusta."

"Luulin että olet lepäämässä," Sanon nähdessän hänet. "Ja käsittääkseni en ohjaa alusta aivan päämäärättömästi sentään."

"Olinkin. Mutta ei tee mieli levätä. Levottomat jalat."

"Sinunlaisen on varmasti vaikea olla aloillaan kun ei tapahdu mitään." Sanon ja varovasti nostan toisen jalkani lepäämään laitteiden päälle niin, etten paina kuitenkaan vahingossa mitään nappia.

"Saattaa olla." Arpi kävelee tutkalle ja tarkistaa koordinaatit. "Näet ohjauslaitteista suunnan, kuin kompassi. Kohde on lukittu, joten pystyt ohjaamaan siihen suuntaan."

"Tarkoitatko etten pysty vahingossa ohjaamaan alusta väärään suuntaan lukituksen takia?"

"Pystyt, koska automaattiohjaus ei ole päällä. Näet kuitenkin oikean suunnan."

Naurahdan ja sanon: "Ajattelin jo että Gar antoi minun ohjata alusta antaen minun ymmärtää oikeasti ohjaavani sitä täysin, vaikka oikeasti se olisikin ollut niinsanotulla automaattiohjauksella. No, ei syytä huoleen silti vaikka olenkin nyt puikoissa. En poistu kurssilta."

"Se ei ole automaattiohjauksella, näemmä." Toteaa Arpi. "Gar varmasti näytti mistä se kytketään kun kyllästyt." Hän pitää tauon. "Sinut tuntien tosin, tuskin kyllästyt."

"Ei, en kyllästy. Tämä jos jokin on erittäin hyvää ja mukavaa vaihtelua sille ainaiselle siivoamiselle. Pidän tästä." Sanon hymyillen, vilkaisten Arpea.

Arpi istuutuu Sarwenin ajatuskoneen päälle.

Vilkaisen jälleen Arpea kun hän istuu ajatuskoneen päällä. "Osaatko sinä ohjata alusta?" Kysyn.

Arpi kohauttaa olkapäitään. "Ehkä. Tiukoissa tilanteissa luotan Gariin."

Nyökkään ja hymähdän. "Gar taitaa luottaa minuun jonkin verran kun antoi minulle puikot käsiini. Jos siis tulee tiukka tilanne, saatankin yrittää selviytyä siitä itse." Sanon hieman virnistäen.

"Jos tulee tiukka tilanne ja sinä olet puikoissa, harkitsen pakosukkulan käyttöä." Arpi iskee silmäänsä.

Naurahdan ja sanon: "Voisin itse melkein sanoa samaa."

"Sitten ei ole parasta puhua Garille tästä." Arpi alkaa tarkistaa tutkaa ja varmistaa oikean kurssin. "Oikea suunta, vaikka loki näyttääkin suoralta reitiltä pientä poikkeamaa, mutta se lienee alkuinnostusta."

"Poikkeamaa?" Kysyn ja lasken jalkani alas, ottaen paremman otteen ohjausmoduulista. "Taisin ottaa liian rennosti ohjaamisen."

"Tai kokeilit ohjausta." Arpi sulkee tutkan ja istuutuu penkille.

"En ole vielä poikennut reitiltä, joten ei hätää vielä." Sanon oikeastaan itselleni ja varovasti nostan jalkani taas lepäämään, pitäen silmällä ohjausta paremmin.